Kirjoittaja Aihe: KnB: Kuinka synttärisankari herätetään (K-11, Aomine/Kagami, oneshot)  (Luettu 304 kertaa)

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 903
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Kuinka synttärisankari herätetään
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Kuroko no Basket
Pairing: Aomine Daiki/Kagami Taiga
Genre: Slice of life, lällyilyä ja rakkausvittuilua
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot ja koko lähdemateriaali kuuluvat Fujimaki Tadatoshille, eikä minulle ole maksettu ficcailusta mitään.
Summary: Kagamin syntymäpäivän aamu.

A/N: Tajusin tänään ihan sattumalta, että on Kagamin syntymäpäivä. Sitten satuin saamaan pienen fici-idean, joten… Kiireellä kirjoittamaan :D Tiukille kyllä meni, kun pitihän tässä välissä myös pelata Simsiä ja katsoa Whose Linea ja kaikkea turhaa.

Mukana Idän temppelin paluussa ja One True Something 20:n kolmoskiekalla (slashilla).



Kuinka synttärisankari herätetään


Aamulla Kagami heräsi siihen, että jokin tökki häntä toistuvasti reiteen. Saatuaan silmänsä auki hän huomasi tuijottavansa suoraan Aominen kasvoihin, joiden näkeminen heti aamusta jostain syystä vitutti häntä suuresti. Ehkä se johtui tämän omahyväisestä ilmeestä tai siitä, että juuri tämä oli hänet polvellaan potkinut hereille. Toisaalta ihan hyvä niin: jos herättäjä olisi ollutkin joku muu, Kagami olisi varmasti saanut paskahalvauksen. Hehän asuivat kahden.

”Hei, mitä helvettiä”, Kagami murahti silmiään hieroen. Hän yritti samalla luoda Aomineen mahdollisimman murhaavan katseen, mutta se oli vaikeaa.

”On aamu”, Aomine vastasi yksinkertaisesti.

”Ja?”

”Silloin herätään? Kuulostaako tutulta konseptilta? Ja nyt kun on vielä synttärisi niin aattelin herättää sut, joten osoita edes vähän kiitollisuutta hei.” Hän tönäisi Kagamia uudestaan polvellaan.

”No silloin on kuule tapana herättää synttärisankari laululla, lahjalla ja aamiaisella, ei pahoinpitelemällä!”

Aomine pälyili hetken ympärilleen ja nappasi sitten käteensä pöydänreunalla nököttävän puoliksi syödyn, vielä kääreessään olevan suklaapatukan, jonka heitti päin Kagamia.

”Siinä.”

Kagami murahti pahantuulisesti ja veti peittoa paremmin päällensä. Suklaapatukan puolikas vieri täkkiä pitkin lattialle.

”Äh, oli selvästi täysin turhaa odottaa sulta yhtään enempää!”

Sen kuullessaan Aominen ilme pehmeni hieman, mutta hänelle selkänsä kääntänyt Kagami ei sitä huomannut.

”Ai, sä odotit jotain? Pehmoko oot?”

”Vitut mistään pehmoilusta, mutta kyllä, odotin, ja se oli selvästi virhe!”

Aomine katsoi peiton alla kyräilevää ehkä vähän mököttävääkin Kagamia noin kaksi ja puoli sekuntia ennen kuin heittäytyi sängylle tämän päälle.

”No niin Taiga, nyt ylös sieltä”, hän komensi hellästi tavoitellessaan kädellään jotain paijattavaa kohtaa Kagamin vartalossa. ”Laulamaan en sulle ryhdy, mutta paljon onnea nyt joka tapauksessa.”

”Kiitos”, Kagami murahti. Aominen lempeät otteet olivat kuitenkin saaneet hänen äänensävynsä pehmeämmäksi.

”Ja jos sä välttämättä haluat, niin voin mä sulle jotain aamiaista kokkailla, vaikka kyllä sä sen osaat mua paremmin.”

”Äääh, ei tartte”, Kagami sanoi täysin tietoisena siitä, miten häntä parhaillaan taivuteltiin kehujen ja hellän kosketuksen kautta. Hän kääntyi paremmin Aominen puoleen. ”Mutta sä tiskaat sitten.”

”Okei. Se voikin sitten olla synttärilahjani sulle”, toinen livautti.

”Ei vittu, älä vaan sano, ettei jätkä ole edes lahjaa hankkinut”, Kagami huokaisi teatraalisesti. Vaikka sanat olivatkin tarkoitettu heille tyypilliseksi leikkisäksi vittuiluksi, oli selvää, että mainitunlaisessa tilanteessa Kagami olisi oikeasti ollut ainakin vähän loukkaantunut. Kyllähän sitä oli lupa toivoa ja odottaa, että saisi poikaystävältään edes jonkinlaisen syntymäpäivälahjan.

”Olisko pitänyt?” Aomine kysäisi mahdollisimman välinpitämättömällä äänellä mutta kiiruhti kuitenkin jatkamaan ennen kuin Kagami oikeasti ehtisi harmistua. ”Relaa, relaa, kyllä mulla sulle lahja on. Jos ei olis, niin sähän mukiloisit mut sairaalakuntoon.”

”Hyvä, että tiedät lahjan puuttumisen mahdolliset seuraukset”, Kagami hymähti ja antoi Aominen suudella itseään.

”Maistut ihan kananpaskalta”, Aomine totesi tämän huulia vasten. Ei hänelle aamuhengityksen höystämien suudelmien maku minään yllätyksenä tullut, ja itsehän oli aloitteen tehnyt, mutta eihän sitä kuitenkaan voinut pitää turpaansa tukossa. Oli yksinkertaisesti pakko päästä soittamaan suutaan.

Kagami läimäytti Aominea takaraivoon. ”Sulla varmaan onkin oman käden kokemusta siitä, miltä kananpaska maistuu.”

”Joo, sun tekemät ruoat.”

Kagami oli valmis sekä haistattaman pitkät että vetämään Aominea turpaan mutta ei tehnyt kumpaakaan. Aomine kuljetti sormiaan hänen hiustensa lomassa ja kurottautui suukottamaan hänen ohimoaan, eikä hän voinut olla hetkeksi unohtumatta nauttimaan hellästä kosketuksesta. ”Vedä käteen”, hän tuhahti lopulta, kun Aominen peukalo silitti hänen korvalehteään.

”Ei kai mun tartte, ainakaan tänään”, Aomine sanoi hänen korvansa hyväilyä jatkaen. ”Illallahan me tavataan Tetsu ja muut runkkarit baarissa, mutta ajattelin, että ehdittäis sitä ennen tehdä yhtä jos toista ihan kahdestaankin.”

”Ai sinä ajattelit?” Kagami hörähti. ”Ainutlaatuinen hetki siis. Mutta älä silti unohda, että tänään on mun synttärit, joten mä päätän päivän kulun.”

”No, antaa kuulua.”

”Nooh, ihan ekaks sä voit kantaa mut kylpyhuoneeseen…”

Sen pidemmälle Kagami ei ehtinyt. ”Okei”, Aomine sanoi yksinkertaisesti, nousi seisomaan ja kiskaisi peiton pois Kagamin päältä. Seuraavaksi hän tarttui tätä molemmista nilkoista ja alkoi kiskoa pois sängystä. Kagami tarrasi kiinni aluslakanaan ja yritti potkia jalkansa vapaiksi.

”Hei mitä vittua!” hän älähti, kun Aomine hetkeksi pysähtyi.

”Ihan kuin mä sun läskipersettäs jaksaisin kantaa, joten aattelin soveltaa”, tämä vastasi asiallisesti ja jatkoi taas Kagamin retuuttamista.

”Okei, okei, mä kävelen itse! Lopeta!”

Aomine päästi Kagamin jaloista irti ja seurasi suorastaan omahyväisesti, miten tämä kampesi itsensä ylös sängystä. Kun tämä oli päässyt jaloilleen, hän yhtään enempää aikailematta kaappasi tämän tiukkaan halaukseen ja painoi suukon tämän sotkuisiin hiuksiin.

”Hyvää syntymäpäivää, Taiga.”

Kagami painoi päänsä Aominen olkaa vasten ja rutisti tätä tiukemmin kuin tämä häntä.

”Kiitos, Daiki.”

Kyllä siitä syntymäpäivästä oli hyvä tulossa, ehdottomasti.
« Viimeksi muokattu: 18.09.2021 13:28:53 kirjoittanut Larjus »

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 746
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Ahahah, jo ficin aloitus on hyvä. Kagami niin ois aamuäreä, eikä tasan kiinnostais, jos joku tulee hänet herättämään kesken makoisimpien unien. :D Varsinkaan, jos se on The Paskiainen itse, eli poikaystävä. :D Onneksi hänkin itse tajuaa, mihin kaikkeen toinen on kykenevä, eikä pakota Aominea myöhemmin kokkaamaan, vain tiskaamaan. Varmaan tietää itsekin, että se ois rip keittiö siinä vaiheessa.

Lainaus
Laulamaan en sulle ryhdy, mutta paljon onnea nyt joka tapauksessa.
Ah, Suwabe Junichi laulamassa Paljon onnea vaan, maksaisin, jos vaan sais kuulla sen version.

Ai että, olipa mahtavan toimivaa sanailua jätkillä tässä. Kyllähän se niin on, että vittuilu on näille se luonnollisin keskustelutapa, mutta jostain sieltä taustalta kuitenkin kumpuaa vähän välittämistäkin, vaikka se niin kovasti halutaankin välillä piilottaa.

Lainaus
”Ai sinä ajattelit?” Kagami hörähti. ”Ainutlaatuinen hetki siis.
Kerran viikossa tapahtuva outo luonnonilmiö. :DD

Kiitos tästä illanpiristyksestä! ^^ <3
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 903
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Grenade: Aominella on niin tasokkaat herätystavat, että kyllä siinä väkisinkin alkaa vituttaa ;D Hän tosiaan on se The Paskiainen... Vittuilu on välittämistä ja sillee - mitä enemmän toisesta pidetään, sitä rumemmin tälle puhutaan :D Vaikka ei tää kaksikko kovin kohtelias ole oikein kenellekään. Ja eihän nääkään voi koko ajan vain vittuilla toisilleen, kyllä se lempeyskin sieltä esiin puskee ♥ Ja kyllähän nyt ainakin toisen syntymäpäivänä on lupa vähän lällyillä :3 Musta on hauska kirjoittaa näitä kahta sanailemassa toisilleen, vaikka kyllä sitä vielä vähän hakee, miten näitä haluaa kirjoittaa. Mut kyllä musta tuntuu, että oikea suunta alkaa löytyä! Ihana siis kuulla, että tykkäät tästä sanailusta :D

Lainaus
Varmaan tietää itsekin, että se ois rip keittiö siinä vaiheessa.
Siit voiski saada hienon ficin et Aomine on yrittänyt omin nokin kokkailla jotain, ja kun Kagami tulee kotiin, paikalla on paloautot ja muut XD

Lainaus
Ah, Suwabe Junichi laulamassa Paljon onnea vaan, maksaisin, jos vaan sais kuulla sen version.
No siis aaaa joo ♥ Suwabella on niin upee (laulu)ääni, et sitä kyllä kuuntelee mielellään ♥

Kiitos itsellesi, ihana kuulla että tykkäsit ♥

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない