Nimi: Eteenpäin
Ikäraja: S
Tyylilaji: pohdiskeludraama
Haasteet: Originaalikiipeily (36. Tuleva)
Eteenpäin
Nousu on tehnyt ihosta nihkeän ja hikisen, mutta näkymät korkealta palkitsevat Ronjan. Koko kotikylä näkyy, levittäytyy hiljaisena alhaalla. Lahdenkin voi nähdä kimaltelevan sinisenä auringon alla. Ronja hengittää ahnaasti kuumaa kesäilmaa ja istuu kalliolle.
Kotona on toisinaan kiva käydä. On ihanaa ajella vanhoja teitä, käydä tutuilla rannoilla, kavuta korkealle kalliolle. Kauhean moni asia ei ole muuttunut. Ronja on. Samoin ovat vanhat kaverit. Elämä on työntänyt heitä kaikkia eteenpäin, mutta varsin eri tavoin.
Ronjan vanhin kaveri on raskaana, odottaa ensimmäistään. Kyllä Ronja tiesi sen tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin, hän on tiennyt ystävän ja tämän poikaystävän yrittävän. Ajatus tuntuu silti hassulta ja oudolta. Tässäkö vaiheessa elämää he jo ovat, että lisääntyvät ja menevät naimisiin?
Ronjan toinen kaveri on myös raskaana, neljännellä kuulla. Kolmas kaveri yrittää. Lukiokavereista kolmella on jo lapsia, mutta kutsu ensimmäisiin häihin tipahti viikko sitten. Ronja ei vielä tiedä, meneekö, eiväthän he juurikaan ole tekemisissä.
Ronja kaivaa laukustaan vesipullon, kastaa kätensä ja pyyhkii kuumia kasvojaan. Se virkistää kuumana päivänä. Hän miettii sanoja, jotka hänen vanhin kaverinsa tuumasi päiviä sitten.
Kohta säkin olet raskaana. Ronja hymähtää ääneen ja pudistelee päätään.
Lapsia hän on miettinyt, ja mielipide on muuttunut. Ensimmäinen tyttöystävä ei halunnut lapsia, joten hän mukautui siihen mielipiteeseen. Sitä ennen hän oli ajatellut, että lapset vain kuuluivat elämään. Toinen tyttöystävä halusi kipeästi lapsia, ja Ronjakin koki haluavansa, kunnes alkoi epäillä. Tahtoisiko hän todella huolehtia toisesta ihmisestä niin kauan? Pystyisikö hän?
Jäätyään yksin Ronja on saanut tilaa miettiä elämäänsä. Mitä hän tahtoo. Hän kokee, etteivät lapset kuulu hänen suunnitelmaansa. Lemmikkejä hän voi ottaa, mutta pienen vauvan tuominen maailmaan tuntuu liian vastuulliselta. Ronjalla riittää hoidettavia lapsia lähipiirissä tulevaisuudessa.
Auringon paahde alkaa tuntua jo ahdistavalta. Ronja lähtee metsän varjoihin ja päättää polkaista lapsuutensa uimarannalle aaltoihin. Sitä ennen hän kuitenkin katsoo hartaasti ja pitkään hiljenevää kotikyläänsä, sanoo kevyet hyvästit.
Hän ei tiedä milloin taas palaa tänne.