Draamasateenkaaria (S • lukiodraama, romantiikka... • mikrofic-kokoelma • 50/50)

[Felia]

-- 18. --
(75 sanaa)

Roni ei ollut kuullut Markuksesta mitään kahteen viikkoon. Ei viestejä, ei yhtäkään päivitystä someen. Hän oli monesti ollut lähellä lähettää viestiä ja kysyä, oliko kaikki okei, mutta olikin viime hetkellä jänistänyt. Markuksella oli varmasti hyvä syy hiljaisuuteen. Tai ainakin Roni toivoi, että oli.

Parin viikon aikana hänen päähänsä oli kuitenkin hitaasti alkanut vyöryä ajatus, joka aiheutti epämiellyttävän tunteen rintaan.

Mitä, jos Markus olikin vain vedettänyt häntä? Vetänyt jotain roolia, jotta saisi myöhemmin nauraa hänen sinisilmäisyydelleen?

[kaaos]

Oijoooi nytpä tuli sitä draamaa! Tässä jää musta hauskasti aika paljon piiloon asioita. Kun lukija tietää että viimeksi markus on tehnyt herkkupiknikin, sitten sitä ”tutustutaan vasta” ja ”ehkä” nähdään kesällä... mutta mihin se markus sitten joutui? Joko kesäloma alkoi siis? Niinkö? 😅

Täytyy myöntää, että some tuli yllätyksenä! Jotenkin siihen asti olin mielessäni sijoittanut tän johonkin 2000-luvun alkuun, jolloin ”some” oli maksimissaan irc-galleria 😂

Edelleen seuraan! Kiva kun kirjottelet 😘

kaaos

[Felia]

kaaos: Jep, tottakai draamaakin pitää olla välillä. Joo, paljon asioita jää ns. pimentoon, mutta osa saattaa toki myöhemmissä palasissa selvitä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi paljastaa, pitäähän sitä lukijallekin jäädä jotain pohdittavaa. Haha, en oikein itsekään ole ihan satavarma, mihin aikaan tän sijoittaisin... En oo ihan perillä siitä, miten nykyään lukiossa asiat / opiskelu hoituu, mutta ehkä tää on sit yhdistelmä nykyaikaa ja vähän vanhempaa maailmaa. Kiitos kun seurailet ja jaksat kommentoida. ♥

-- 19. --
(69 sanaa)

Roni puristi puhelintaan kädessään liian tiukasti, yritti vastustaa kiusausta heittää sen seinään. Hän sulki silmänsä hetkeksi, hengitti syvään sisään ja ulos. Markuksen uusin Instagram-päivitys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Toinen siinä oleva kuva muistutti sitä kuvaa, joka oli aiemmin päätynyt luvatta levitykseen.

Markus pussaamassa toista poikaa – poikaa, joka seuraavasta kuvasta päätellen muistutti todella paljon Ronia.

Hän ei ollut siinä kuvassa eikä myöskään aiemmassa.

Mitä helvetin peliä Markus oikein pelasi?

[Felia]

-- 20. --
(60 sanaa)

Hei, jäbä, onko kaikki OK? Susta ei oo vähään aikaan kuulunu mitään?

Samun viesti sai Ronin huokaamaan.

Joo, kaikki on jees. Perhe on pitäny kiireisenä.

Se oli vale, mutta Roni ei vain voinut kertoa totuutta sillä hetkellä. Ei ainakaan viestitse.

Voin kuvitella. Mites autokoulu?

Hyvin, kohta on itse asiassa seuraava ajotunti.

Jes, tsemppii! Näkyillään, kun tuun täältä korvesta sukuloimasta.

Näkyillään.

[Felia]

-- 21. --
(60 sanaa)

”Mitä helvettiä?!”

”Haha, onnistuinpas säikyttää sut”, Markus virnisti ja Roni mulkaisi häntä.

”Mistä sä tiesit, et oon täällä?”

”En ollutkaan satavarma, mutta satuin kulkemaan ohi ja ajattelin tulla vain tsekkaamaan, onko täällä ketään.”

”Vittu sun kanssas”, Roni puhahti ja Markus näytti kummastuneelta.

”Miksi oot noin kiree?”

Roni kaivoi puhelimensa esiin, etsi sieltä yhden kuvan ja näytti sen Markukselle.

”Alahan selittää.”

[Felia]

-- 22. --
(53 sanaa)

Markus oli painanut Ronin vasten koulurakennuksen tiiliseinää. Roni nielaisi.

”Mä luulin...”

Markus toi kasvonsa aivan lähelle Ronin kasvoja, kohotti kulmaansa.

”Luulit mitä?”

”Että meillä… oli jotain”, Roni vastasi hiljaa. Hänen sydämensä takoi rinnassa hullun lailla.

Jokin hymyntapainen välähti Markuksen huulilla.

”Ehkä meillä onkin.”

Roni kurtisti kulmiaan.

”Sulla on helvetin outo tapa näyttää se.”

[Felia]

-- 23. --
(87 sanaa)

”Et oo tosissas”, Kiia puuskahti.

”Helvetti”, Samu kirosi. ”Olisi pitäny arvata, et sillä ei oo puhtaat jauhot pussissa.”

Roni huokaisi. Hän oli kertonut Samulle ja Kiialle hänen ja Markuksen viimeisimmistä selkkauksista. Heidän reaktionsa oli sitä, mitä hän oli odottanutkin.

”En usko, et se tahallaan tekee tätä”, Roni totesi. ”Se vaan… tuntuu vähän eri ihmiseltä nyt. Oon varma, et se ei oo kertonu kaikkee.”

”Parasta ottaa selvää, mistä on kyse”, Kiia sanoi ja laski kätensä Ronin olkapäälle. ”Ennen kun sä päädyt mukaan johonkin, missä et haluu olla mukana.”

[Felia]

-- 24. --
(95 sanaa)

Roni oli tehnyt ratkaisunsa hetken mielijohteesta ja nyt hän seisoi Markuksen perheen talon ulko-ovella. Hänen sydämensä takoi villisti rinnassa, kädet hikosivat ja hän liikehti levottomasti.

Meni syteen tai saveen.

Hän soitti ovikelloa ja odotti. Koiran haukku sai hänet säpsähtämään. Haukkua seurasi epämääräiset äänet ja pian ovi avautui. Ovella seisoi isokokoinen, nyrpeän näköinen mies, ja Roni oletti hänen olevan Markuksen isä.

”Kuka olet?”

Roni nielaisi.

”Roni, Markuksen koulukaveri. Onko se kotona?”

”Se lähti just kauppaan”, mies sanoi. ”Voit oottaa sitä pihalla.”

Roni ei ehtinyt sanoa enää mitään, kun mies jo kääntyi pois ja läimäisi oven kiinni.

[Felia]

-- 25. --
(71 sanaa)

Roni istuutui leikkipuiston penkille, kun Markus puolestaan nojautui vasten kiipeilytelinettä.

”Sori, et tulin teille ilmoittamatta.”

Markus pudisti päätään, ja potkaisi kiveä hiekalla.

”Sulla oli varmaan jotain asiaa?”

”Joo, halusin puhua sun käytöksestä”, Roni sanoi, tarkkaili Markuksen reaktiota. Markus pyyhkäisi kädellään kasvojaan, ja veti terävästi henkeä.

”Sä et oo ollu oma itsesi”, Roni totesi hiljaa. ”Näen, et jokin on vialla.”

Markuksen ääni värähti, kun hän puhui.

”Mun isä tietää, et oon homo.”

[Felia]

-- 26. --
(60 sanaa)

Hiljaisuus Ronin ja Markuksen välillä tuntui hieman vaivaannuttavalta. Ronista tuntui, että hänen pitäisi sanoa jotain.

Sanoja ei kuitenkaan ollut.

Markus istui hänen vierellään, katse tiiviisti hiekkakentässä. Varovasti Roni ojensi kätensä ja laski sen hitaasti Markuksen käden päälle, joka lepäsi penkillä heidän välillään. Markus ei vetänyt kättä pois ja nosti katseensa hetken päästä Roniin.

Hymyn häivähdys tämän huulilla kertoi tarpeeksi Ronille.

[Felia]

-- 27. --
(69 sanaa)

”Jes, hyvä jätkä!” Samu iloitsi ja taputti Ronia selkään. ”Tiesin, et saat sen ekalla läpi.”

Roni hymyili leveästi, kun Kiia puolestaan sulki hänet puolittaiseen halaukseen.

”Onnee. Nyt pääset sit kuskailee meitä, minne ikinä halutaanki mennä.”

”Jos vaan saan porukoiden auton käyttöön”, Roni huomautti. ”Kun ei tässä vielä varaa omaan oo.”

Samu naurahti. ”Eiköhän jostain joku vapaa auto löydy sit, kun sellasta tarviit. Mutta nyt mennään juhlistaa sun inssin läpimenoa!”

[Felia]

-- 28. --
(70 sanaa)

”Sä oot ilmeisesti tehny päätöksen?”

”Joo, heti, kun täytän 18, muutan pois”, Markus sanoi. ”En haluu asuu päivääkään enempää saman katon alla sen kanssa.”

Roni nyökkäsi hitaasti. Hän ymmärsi hyvin, miksi Markus halusi pois kotoa. Hänen isänsä vaikutti olevan kaikkea muuta kuin hyvä vanhempi.

”Jos tarviit apuu – ihan missä vaan – niin voin jeesata”, Roni sanoi, väläytti pienen hymyn Markukselle. Markus huokaisi ja painoi päänsä Ronin olkapäälle.

Ronin sisällä läikähti lämpö.

[Felia]

-- 29. --
(75 sanaa)

Kesäyö oli viileä – järven pinta oli tyyni ja horisontissa puiden kuvajaiset heijastuivat veteen. Roni puristi Markuksen kättä ja Markus töytäisi häntä kevyesti.

”Tää oli hyvä idea”, Markus myönsi. ”Tulla tänne ja vaan olla.”

Roni käänsi katseensa Markukseen. Hymy pojan huulilla oli aidosti levollinen. Se tuntui hyvältä, nähdä Markus taas rennompana.

”Niin oli,” Roni komppaili.

”Eikä seurakaan ole yhtään hullumpaa.”

Roni naurahti ja hetken mielijohteesta nojautui painamaan pienen suukon Markuksen poskelle.

”Tää on just hyvä näin.”

[Felia]

-- 30. --
(63 sanaa)

Ronin olisi pitänyt tietää paremmin. Hänen ei olisi pitänyt mennä niihin bileisiin. Se yksi tyyppi oli tietenkin olllut siellä ja Markus… Markus oli taas pussannut sitä. Tällä kertaa hänen silmiensä edessä.

Ja kun Markus oli suudelman jälkeen katsonut häntä, tämän silmissä oli välkkynyt jokin, joka oli saanut Ronin sydämen vajoamaan.

Kyynelten kirvellessä silmissä Roni oli kääntynyt ja poistunut bileistä sanomatta enää sanaakaan kenellekkään.

[kaaos]

No voihan wääh! Mitäs kummaa peliä se Markus oikein siellä yrittää! En oo hetkeen kommentoinut, mutta kivoja osia, raikas ja jotenkin hyvä fiilis tulee romusta hahmona, tykkään siitä ja sen kavereista. Markuksells toki ilmeisesti kotona aika vaikeeta, mikä tietty näkyy usein omassa käytöksessä. Jännä seurata miten nää saa välinsä oiottua!

[Felia]

kaaos: Joo, Markuksella on hieman vaikeeta kotona ja tottahan se käytökseen vaikuttaa. Ronia on hauska kirjoittaa, ja ystävyyssuhteet on myös tärkeitä. Mahtavaa, että seurailet. Suuret kiitokset kommentistasi! ♥




A/N: Jees, oon tässä alkanut miettiä, mihin tää tarina on menossa ja missä vaiheessa alkaisi loppu häämöttää. Mitään varmaa en osaa vielä sanoa, mutta eiköhän sitä lähemmäs 50 osaa mennä kuitenkin. Pitää alkaa suunnitella lopetusta vissiinkin, niin siitä ei sitten tule liian töksähtävä. Tässä välissä haluan myöskin kiittää kaikkia (piilo)lukijoita ja kommentoijia. On kiva, jos tämä kokoelma on tarjonnut edes jonkinlaista viihdykettä.

-- 31. --
(75 sanaa)

Roni tuijotti puhelintaan. Markukselta oli tullut liuta viestejä – suurin osa niistä sisälsi anteeksipyyntöjä, osa lähes aneli häntä puhumaan. Roni ei ollut kuitenkaan vastannut niihin.

Hän ei ollut pystynyt. Sydämeen sattui ajatuskin Markuksen näkemisestä. Se idiootti tuntui vain nauttivan siitä, kun sai leikitellä Ronin tunteilla.

Roni ei ollut vihainen vain Markukselle vaan myös itselleen. Hänen ei olisi pitänyt langeta siihen peliin, mitä ikinä Markus pelasikaan.

Mitä syvemmälle hän siihen päätyisi, sitä todennäköisemmin hän vain rikkoisi sydämensä.

[Felia]

-- 32. --
(69 sanaa)

Kesälomaa oli jäljellä enää vähän reilu pari viikkoa ja tulevat kirjoitukset olivat jo alkaneet painaa Ronin mieltä. Hän oli tehnyt lukusuunnitelman, mutta toistaiseksi sen noudattaminen oli ollut nihkeää. Ajatukset olivat toisaalla suurimman osan ajasta.

Roni oli tavannut Markuksen vain kerran bileiden jälkeen ja tapaaminen oli jättänyt hänet edelleen hämmentyneeksi, sydämen raskaan tuntuiseksi rintakehässä. Markuksessa oli vain jotain, mitä hän ei täysin ymmärtänyt.

Hän oli sanonut tarvitsevansa aikaa selvitelläkseen ajatuksiaan.

[Felia]

-- 33. --
(90 sanaa)

”Sori, et keskeytän”, Markus sanoi, vilkaisi Samua ja Kiiaa. ”Roni, voitasko me puhua kahden kesken?”

Roni huokaisi. Samu nyökkäsi hänelle hyväksyvästi ja Kiia taputti häntä olalle. Hän nousi ylös puiston nurmelta ja he kävelivät hieman syrjempään.

”Anteeksi,” Markus sanoi, laski katseensa maahan. ”Mä oon idiootti.”

Roni hymähti. ”Todellakin.”

”Mä en vaan… En oo hyvä näissä jutuissa. Suhteissa siis.”

”Pidätkö sä edes siitä tyypistä?”

Markus nosti katseensa Roniin.

”En.”

”Mikä on sit ongelma?”

Markus ei sanonut mitään, kohautti vain olkiaan. Roni huokaisi syvään, pudisti päätään ja poistui sanaakaan sanomatta kavereidensa luo.

[Felia]

-- 34. --
(52 sanaa)

Kesäloma oli ohi ja koulun alku oli ollut hektinen, kun oli taas pitänyt päästä opiskelurytmiin kiinni. Ensimmäiset kirjoitukset lähenivät päivä päivältä ja Roni oli parhaansa mukaan yrittänyt lukea ja harjoitella niitä varten.

Välillä ajatukset kuitenkin olivat ajautuneet sivuraiteille.

Kuten juuri nyt, kun Markus piti häntä koulun käytävän seinää vasten ja suuteli häntä.

[Felia]

A/N: Mulla alkoi nyt loma, ja huomenna on tarkoitus lähteä reissuun noin viikoksi, joten seuraavat päivitykset saattavat hieman viivästyä. Päivittelen tätä sitten heti, kun seuraavan kerran pystyn. Siihen asti, nauttikaa!

-- 35. --
(86 sanaa)

Vaja oli yhä samassa kunnossa kuin ennen kesää. Siellä lojui jopa muutama roska, joita Roni ja Markus eivät olleet aiemmilta kerroilta raivanneet.

”Täällähän on kotoisaa”, Markus totesi ja Roni naurahti.

Markus nojautui seinää vasten ja Roni jäi seisomaan keskelle kädet farkkujensa taskussa. Heidän välinsä olivat muutaman viimeisen viikon aikana taas lämmenneet, mutta Roni ei siltikään ollut voinut karistaa pois sitä pientä painon tunnetta rinnassaan.

”Hei, mä yritän”, Markus sanoi hiljaa. ”Mut riittääkö se sulle?”

Roni väläytti Markukselle pienen hymyn.

”En tiedä, mut ehkä aika näyttää sen.”