Nimi: Suomessa ei ole leijonia
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Veljesfluffy
Haasteet: Otsikoinnin iloja (Yli kolmesanainen otsikko), Fluffy10, Ficlet300
A/N: Luin veljesfluffya ja teki mieli kirjottaa veljesfluffya. Eli tässä ollaan! Kiitos Sienikselle läpiluvusta ja sanomisesta, että onhan fine ja eihän lopu kesken, koska pelkäsin sitä todella. Tässä kuitenkin jotain hömppää nyt <3
Suomessa ei ole leijonia
Leevi katseli ikkunasta ulos ja seurasi, kun lumi hiljalleen peitti maan ohueen vaippaan.
”Luukas, tuu kattoo!” Leevi hihkaisi onnessaan, kun totesi maassa olevan niin paljon lunta, että kehtasi huutaa kaksoisveljeä katsomaan ilman, että tuntee olonsa tyhmäksi.
”Oo, mä haluun ulos”, Luukas vastasi kirkkaalla lapsenäänellään, eikä ehtinyt edes vaatteita ottamaan pois, kun hän oli jo kultaturkkinen leijonanpentu. Leevi nauroi onnellisena ja hyppäsi alas ikkunalaudalta sännäten eteiseen. Hän ei ehtinyt muuttaa muotoaan, kun poikien äiti tuli ovensuuhun.
”
Ei, te
ette lähde eläiminä ulos, varsinkaan Luukas!” nainen ärähti silmiään kaventaen. Luukas uikahti säikähtäneenä ja painoi häntänsä koipien väliin. Leevi ei jäänyt vain toimettomaksi. Hän upotti kätensä Luukaksen silkinpehmeään turkkiin ja mutristi samalla huuliaan tuijottaen tomerasti äitiä.
”
Miksi me ei saada lähteä ulos?” Leevi valitti, vaikka olisi halunnut sanoa niin paljon enemmän.
”Suomessa ei edelleenkään ole leijonia ja siellä on kylmä”, kaksosten äiti selitti kyllästyneenä. Leevi ja Luukas eivät halunneet uskoa, että Suomessa ei ollut leijonia, koska se olisi ollut erittäin epäreilua Luukasta ja tämän eläintä kohtaan.
”Äitiiiii”, Leevi vinkui saaden leijonasta taustakuoron itselleen.
”
Ei ja asia on loppuun käsitelty”, nutturapäinen nainen murahti ja marssi takaisin keittiöön kolistelemaan lautasia. Luukas painoi kehonsa vasten Leeviä hakien siitä lohtua. Hän ei vain ymmärtänyt, miksi hän ei ikinä saanut olla ulkona eläimenä, kun Leevi niin sai tehdä.
”Tuu, tehdään sitten jotain muuta”, Leevi huokaisi lopulta ja vetäytyi irti leijonasta. Hän ei edes kiinnittänyt huomiota, kun muutti muotoaan ketuksi ja juoksi olohuoneeseen Luukas perässään.
Ulkona olemisen lisäksi painiminen oli Leevin lempipuuhaa eläinmuodossa. Siinä sai purettua energiaa, ja Luukaksen ollessa niin paljon suurempi, se toi myös mukavaa haastetta. Leevi otti vauhtia yhdeltä seinustalta ja iskeytyi suoraan päin Luukaksen kylkeä. Hän kierähti taitavasti ympäri, kun Luukas käännähti ja murahti leikkisästi. Tämä oli he. Tällä tavalla Leevi sai Luukaksen aina unohtamaan sen epäreiluuden, että kaksoisveljelle oli siunautunut yleisen ketun sijaan erittäin epätavallinen leijona.
Kun Luukas tuntia myöhemmin lysähti makaamaan matolle väsyneenä, Leevi käpertyi tämän viereen tyytyväisenä. Kummallakin oli mukava olla ja heitä väsytti, joten Leevi nukahti heti, kun Luukas sipaisi hellästi kielellään ketun päälakea.
