Kirjoittaja Aihe: 3 kertaa kun Ilja ja Baski nukkuivat yhdessä | K11 | Pohjoinen ja etelä -verse | Draama  (Luettu 508 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • ava by Sokerisiipi
Ficin nimi: 3 kertaa kun Ilja ja Baski nukkuivat yhdessä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: originaali, Pohjoinen ja etelä -verse
Tyylilaji. Draama
Paritus/Hahmot: tulkinnallinen Ilja/Baski
Haasteet: Originaalikiipeily: koska anarkia! (omavalintainen sana 143. sänky), 3 kertaa kun... VI

A/N: Tämä teksti on Kevätvaihtari-kaverille numero 7, käytin inspiraationa antamiasi sanoja tulva, neilikka, kesäyö ja virma sekä tätä  kuvaa. Kuvan pari on kuin verseni pääpari, (joka ei esiinny tässä tekstissä kuin mainintana ja on hettiyhdistelmä), mutta se innoitti minut kirjoittamaan näistä sivuhahmoista.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



(250)


Paarma pörräili kattoparrujen välissä. Iljan huomio laiskasta sittiäisestä herpaantui, kun hänen isänsä edessä olevan miehen käsipuolessa roikkuva pikkupoika nyyhkäisi taas vähän kovempaa. Lopettaisi jo poraamisen, hän pohti, kun ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan olisi. Dolovin oli pakko luovuttaa nuorimmaisensa pantiksi isälle ja sillä siisti. Ilja ei ollut innoissaan siitä, että heidän taloonsa tulisi panttilapsi, varsinkaan tuollainen parkuva sintti. Pojan poskilla valui kyynelvanoja ja nenän alla oli kiiltävää räkää. Ilja oli kuullut, että sintin nimeksi oli mainittu Baski. Se ei ollut järin hyvä nimi, mutta sen kanssa pärjäisi, jos poika vain ymmärtäisi pääasiassa olla hiljaa. Dolov kumarsi lähteäkseen ja työnsi venkoilevan sintin Iljan äidin huostaan. Pojan suusta pääsi surkea valitus hänen nähdessään isänsä selän poistuvan. Ilja tunki sormet korviinsa.

Kesäyö oli hieman helpottanut tukalaa kuumuutta. Iljan vällyt olivat silti jo hikiset, kun hän heräsi siihen, että joku katseli häntä.

Baski tuijotti häntä lattian keskeltä. ”Mua pelottaa yksin tuolla”, poika sopersi.

Ilja irvisti koko hammasrivillään, mutta kohotti hieman vällyn reunaa. ”Sä saat tulla tänne sillä ehdolla, että et aiheuta tulvaa mun sängyssä.”

Baskin alahuuli värisi. ”En mä. Lu-lupaan.”

Ilja sai pian viereensä ruipelon vartalon. ”Et sit ota tätä tavaks, sintti.”

Baski asetteli päätänsä littanaksi painuneelle tyynylle. ”Mun nimi on Baski eikä sintti.”

Ilja kurmotti pojan luirua tukkaa. ”Älä kuule mulle ala. Mä päätän millon et oo enää sintti.”

Baski käpertyi pieneksi keräksi. ”Okei. Hyvää yötä. Me toivotettiin aina kotona hyvää yötä.” Viimeiset sanat sanottiin lähes puolustelevasti.

Ilja pörähti ylimalkaisesti. ”Yötä vaan, sintti. Sul tulee olemaan hyvä täällä meillä.” Pian kumpikin tuhisi umpiunessa.




(250)

”Olet sä taas tapellut Hovin kanssa?”

Ilja nosti katseensa Baskiin hieroen kipeää silmäkulmaansa. Hän oli tosiaan ottanut jälleen yhteen suurpäällikön pojan kanssa. Se tosiasia ei yhtään vähentänyt Baskin kysymyksen ärsyttävyyttä.

”Arvaapa miltä se paskapää näyttää?”

Baski pyöritteli päätään käydessään kyykkysilleen ystävänsä eteen. Hän vei peukalonsa koskettamaan jo turvonnutta kohtaa. ”Mä arvaan kyllä. Antasit joskus vaan olla. Ei tartteis aina paikkailla sua.”

Ilja murahti matalasti ja veti kasvojaan taaksepäin. ”En mä oo sulta sellasta vaatinut. Ite aina tuuppaat lääppimään.”

Baski hymyili vinosti ja meni kaivelemaan haavanhoitotarvikkeita avoinna olevasta arkusta. Pian hän töpytteli silmäkulmaa salapullosta ammennetulla viinalla ja asetteli sitten pienen vekin päälle pureskelemiaan rohtolehtiä.

”Kaipaat sä unikaveria tänä yönä?” hän kysyi työnsä jälkeen tyytyväisenä.

Ilja hymähti. ”Tuu vaan viereen sintti. Mä saan ehkä nukuttuakin, kun Hov ei kyrsi mua niin paljon.”

He kävivät iltaruualla ja kynttilöiden sammuttamisen jälkeen Baski livahti takaisin Iljan huoneeseen ja kaivautui toisen pojan kainaloon.

”Baski, saanko mä antaa sulle yhen neuvon?” Ilja kysyi, kun he olivat hetken hengitelleet samaa ilmaa.

Bjarmian virmat pakkaset tuntuivat sisälläkin takkatulista huolimatta.

”Mikäli se ei koske Hovin kans tappelemista, niin saat.”

Ilja iski kyntensä vierustoverinsa lapaväliin saaden tämän kiljahtamaan pienesti. ”Mä tykkään susta just sellasena, kun sä oot. Mut muiden vuoksi ois hyvä, että kattelisit tyttöjäkin välillä.”

Baski jähmettyi. ”Mä… mä voin mennä pois, jos sä haluat.” Ääni oli soinniton.

Ilja veti hänet halaukseen. ”En mä nyt sellasta halua, pikkuveli. Varotan vaan, et muutkin huomaa pian.”

Baski vastasi rutistukseen. ”Huomatkoon, isoveli. Oot rakas.” 

He nukahtivat päät samalla tyynyllä, katsellen toistensa tuttuihin silmiin.




(250)


Lurin yössä tuoksui vahvojen leyhäysten välissä hento neilikka. Baski venytteli vaatimattomassa vuoteessaan sotilaiden majoitustiloissa. Serjan koko muu kaarti nukkui jo, Iljan sänky tosin oli tyhjä. Baski oli itsekin palannut vasta hetki sitten hiljaa hiipien. He olivat ainoita säännöllisesti yöjalassa käyviä, Perm ja Dolma kunnioittivat liikaa Bjarmiaan jääneitä vaimojaan tyydyttääkseen muut kuin täysin pakottavat halut ja Joikaa seksi ei kiinnostanut ylipäänsä. Mesh taas oli mielenlaadultaan liian eteläläinen juostakseen viikoittain huorissa. Pian Baski kuuli pehmeää kolinaa, joka paljasti Iljan tulon ja sen, että tämä oli jonkinasteisessa humalassa. Mies tömähti oven vieressä olevalle sängylleen ja suki vaaleaa hiuspehkoa.

”Tulishitko?” Ilja kysyi sammaltaen.

Baski huokasi, mutta meni kuitenkin ja paneutui pitkäkseen toisen viereen. ”Sä haiset”, hän suhisi, ettei herättäisi muita.

”Join muutaman liikaa. Mitesh Wahlin kans?” Ilja suhisi takaisin.

Baski vetäytyi vaistomaisesti lähemmäs tämän vartaloa. ”Mä saan sustakin enemmän irti, ku siitä. Ei olis tosin kannattanu möläyttää tota sille.” Hän odotti vastaukseksi naurahdusta, mutta sitä ei tullut.

”Kushinen ilta siis kummallakin.” Ilja vaikutti jotenkin ponnettomalta.

”Onks kaikki hyvin, isoveli?” Baski silitti valuneita hiuksia pois kasvojen edestä.

”Äh, joku outo koti-ikävän puushka kai. Emesshallakin oli toinen ashiakash. Ei täsh mitään. Parempi nyt, ku shä oot shiinä.” Ilja kiskoi hänet aivan kiinni itseensä.

Baskin läpi kävi yllättävä kylmänväristys. Tällainen haikeus ei voinut olla hyvä merkki. ”Älä ny hempeile. Huomenna päästään harjotteleen pitkästä aikaa kunnolla. Se saa sut unohtamaan ikävät ja kohmelon, joka sulla taatusti aamulla on”, hän kuiskasi teeskennellyn kepeästi.

Ilja ei vastannut ja Baski luuli tämän jo sammuneen kuullessaan henkäisyn: ”Sä oot mulle helvetin tärkee”.


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Pohjoinen ja etelä -verse

1. Varastettu, haluttu, hellitty (eli 3 kertaa suudelma), K11, Asha/Serja
2. 3 kertaa kun Ilja ja Baski nukkuivat yhdessä, K11
3. Veljen itku, S, runo

« Viimeksi muokattu: 25.05.2021 13:15:27 kirjoittanut Kelsier »
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)

                

                
               
       

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 655
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin sieltä, koska hahmojen nimet herättivät mielenkiintoni ja lisäksi pidän tosi paljon 3 kertaa kun... -haasteesta ja sen konseptista. En muista tähän verseen aikaisemmin tutustuneeni, mutta se ei haitannut tekstiin sisälle pääsemistä, ja hahmot ja miljöökin tulivat mukavasti jo hieman tutuiksi lukemisen lomassa!

Tässä tekstissä on minusta jotenkin kiehtovalla tavalla karua elämänmakuisuutta, kun käsitellään panttilasta, suurperheen pojan kanssa tappelemista, sotilasarkea ja muuta sellaista, mistä voi päätellä yhteiskunnan olojen olevan ainakin joiltain osin ja jossain määrin rosoiset (ja minkäpä yhteiskunnan olot eivät sitä olisi!). Lukijana nautin aina kovasti tällaisten elämän nurjienkin puolien käsittelystä, kunhan pimeän keskellä on vähän valoakin, ja tässä tarinassa sitä on juuri sopivasti hahmojen välisen varsin merkityksellisen suhteen merkeissä. :)

Pidän siitä, kuinka kokonaisuus rakentuu kolmesta selvästi eri aikoihin ja eri vaiheisiin sijoittuvasta kohtauksesta, joissa kaikissa on kuitenkin sama teema eli Iljan ja Baskin välinen suhde ja sen läheisyys. Ensimmäisen raapaleen lapsuusajan vastahakoisesta veljesasetelmasta ja uuden tulokkaan sintittelystä edetään ilmeisesti jonnekin teini-iän kieppeille ja siihen, kuinka Ilja edelleen kutsuu Baskia sintiksi, josta onkin kuitenkin tullut pikemminkin yhteistä historiaa henkivä hellittelynimi. Baskikin on jo aivan muuta kuin pikkupoika hoitaessaan Iljan haavoja, mutta vierekkäin nukkumisesta on silti muodostunut vuosien varrella yhteinen tapa, kenties eräänlainen turvasatama. Lopuksi ollaankin sitten taas selvästi aikuisempina ja sotilaiden majapaikassa, mutta sielläkin säilyy sama läheisyys ja turvallisuudentunne. Hahmojen suhde vaikuttaa hitsautuneen tiiviiksi vuosien varrella, ja tämä teksti tarjoaa siitä hienon ja helposti sisäistettävän läpileikkauksen. On kaunista, että lapsuudessa yhtyneet tiet kulkevat samaa matkaa vielä aikuisiälläkin.

Kiitos tästä mielenkiintoisesta ja mieltä lämmittävästä lukukokemuksesta, pidin paljon! :-* -Walle

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • ava by Sokerisiipi
Waulish: Pojat tosiaan ovat aluksi 5-6-vuotiaita, sitten 14-15-vuotiaita ja viimeisessä hieman yli kaksikymppisiä. He kasvavat veljiksi ja toisilleen läheisiksi monessakin suhteessa vuosien aikana. Iljan ja Baskin kohdalla kyllä tulee esiteltyä pitemmässä tarinassa, jota olen versestä kirjoittamassa, elämän nurjiakin puolia alkaen poikien rakkauselämästä, johon näissä tehtiin vain pintaraapaisu (mm. Baskin suuntautuminen ja Ilja-paran meininki kokonaisuudessaan ::) ). Mutta onneksi heillä heillä on tuo yhteistä iloa ja turvallisuutta tuottava vierekkäin nukkuminen.
Kiito kommentistasi, se oli tosi piristävä! :-*
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)