Kirjoittaja Aihe: MCU: Erityislaatuinen ja harvinainen | K11 | Thor/Loki | mpreg, angst  (Luettu 211 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 451
  • ava by Sokerisiipi
Ficin nimi: Erityislaatuinen ja harvinainen
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: Mpreg, angst
Paritus: Thor/Loki
Vastuuvapaus: Tekijät omistavat MCU:n, minä kirjoitan huvikseni enkä hyödy talaudellisesti.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Leivän pala pyrki nousemaan takaisin samaa reittiä, jota se oli muutama hetki sitten vatsaan päätynyt. Loki yritti peittää yökkäilyään oluen hörppimiseen. Jumalten aamiaissalissa ei hänen lisäkseen ollut onneksi juuri muita. Ikävä kyllä ne harvat muut olivat Fandral, Hogun ja pari Odinin vartioston sotilasta.

”Mikäs meidän temppumaakarillamme on? Liikaa simaa eilen?” Fandral huuteli.

Loki irvisti kuppiinsa ja esitti, ettei ollut kuullut huomautusta.

”Näyttää ihan siltä kuin vaimoni, kun on pieniin päin. Silloin ei aluksi pysy mikään sisällä”, yksi sotilaista lohkaisi.

Muut pärskähtivät nauruun ja Fandral takoi miesparkaa selkään niin, että tämä sai silavansa väärään kurkkuun. Loki livahti pois remakan turvin. Ei hän saisi kuitenkaan enää mitään alas.
 
Loki oli laskeutunut yhteen Asgårdin palatsin puutarhoista. Pahaolo oli hellittänyt ja hän pohdiskeli miten kostaisi aamuisen Fandralille, kun ajatus jysähti hänen päähänsä. Entä jos minä olenkin raskaana? Sotilaan typerässä vitsissä oli vinha perä, sillä hän oli oksennellut jo useampana aamuna. Hän nojasi selkänsä viehkapuun runkoon. Eihän se voinut olla mahdollista. Hän oli kuitenkin mies. Miehet eivät tulleet kantaviksi. Paitsi, että minä olin silloin nainen. Loki valui kultaisena hohtavalle ruohikolle. Reilu puolitoistakuuta sitten hän oli keksinyt mielestään oivan pilan. Thor oli palannut joltain retkeltään ja häntä oli jälleen ylistetty ällöttävyyteen asti. Pelastit sievän neitokaisen ja suutelit vain kättä. Hän oli päättänyt näyttää, että Thorin itsehillintä pettäisi oikeasti kauniin naisen ollessa kyseessä.

Niinpä hän oli muuttanut itsensä tyrmääväksi kaunottareksi ja vietellyt veljensä. Hänen oli ollut tarkoitus palautua takaisin siinä vaiheessa, kun Thor yrittäisi vapauttaa tytön rinnat kureliivin puristuksesta.  Jokin hänen sisällään oli kuitenkin kriittisessä vaiheessa kuiskannut, että pari lisäminuuttia tekisi pilasta vielä kärkevämmän ja sitten taas ja sitten taas, kunnes he olivat yhtäkkiä maanneet tyydyttyneinä vierekkäin. Loki oli paennut paikalta ennen kuin veli heräsi pieluksiltaan. Lempeä tuuli kieritteli Lokin mustia suortuvia. Hänen pitäisi hautautua palatsin kirjastoon selvittämään voisiko asia olla niin. Muodonmuutosten ei pitänyt aiheuttaa pysyviä seurauksia. Ainoastaan kuolema oli poikkeus siitä säännöstä. Hän kärähti ärtyisästi ja nousi.

Loki tiesi, että hänen olisi lähdettävä Asgårdista hetimiten. Oli enää ajan kysymys, että joku huomauttaisi hänen lihomisestaan ja sitten ainakin äiti katsoisi tarkemmin – ja huomaisi pienesti pyöristyneen raskausvatsan. Vanhasta, pölyisestä ja murenevasta käsikirjoituksesta oli selvinnyt, että muodonmuutoksen alaisuudessa pystyi kuin pystyikin tulemaan raskaaksi. Sepustuksen mukaan taustalla piti oleman erityislaatuinen ja harvinainen rakkaus. Loki oli tuhahdellut sille kirjaston perimmäisen nurkan pimeydessä. Hän heitti vihreän viittansa päälleen ja tunki häthätää tavaroita sen taskuihin. Sitten hän katoutti itsensä. Onneksi Asgårdista vei ulos muitakin teitä kuin Sateenkaarisilta.

Thorille oli aivan selvää, että Lokilla oli jokin hätä. Veli oli häipynyt omille teilleen useita kuunkiertoja sitten, mikä ei sinänsä ollut outoa. Oikeastaan se oli Lokille tyypillistä. Mutta Thor tunsi nahoissaan, että tämä tarvitsi apua. Se tuntui kihelmöintinä aivan ihon pinnan alla. Sif ja soturikolmikko olivat tyytyneet toteamaan hänen huoleensa vain, että Temppuilija keitteli taikojaan jossain pimeässä kolossa ja hyvä, kun oli poissa harmeja aiheuttamasta. No, hän voisi perustaa etsintäpartion yksinkin. Thor oli jo pukenut lähtövarusteet päälleen ja lähestyi Heimdalia.

”Sateenkaarisillan vartija! Tiedätkö mihin toinen Odinin pojista on mennyt?” hän tiedusteli virallisesti.

”Midgårdiin”, Heimdal vastasi heti, hieman huvittuneesti. ”En voi sanoa mitään sen tarkempaa, koska hän piiloutuu minulta loitsuillaan.”

Thor huoahti. ”Midgård on aika laaja.”

Vartija naurahti möreästi. ”Sumuisista väliköistä olen tulkinnut, että hän on jossakin pohjoisessa.”

Sateenkaarisilta läväytti hänet jäisen järven rannalle. Thorin ei auttanut muu kuin lähteä vaeltamaan, onneksi hän oli heittänyt ylleen susiturkin. Hänen täytyi samoilla Pohjolan periä kaksi viikkoa ennen hajulle pääsyä. Skafjällenin kylä oli pieni ja yhteen kyyristynyt. Thorille kerrottiin metsästysmajasta kymmenen kilometrin päässä erämaassa. Sinne kyläläiset olivat varustuksen ja mykän aputytön kanssa lähettäneet oudon muukalaisen viikko sitten.

”Yksin se halusi mennä. Sigunnin suostui ottamaan mukaan, kun kuuli, ettei neitopaha puhu. Jotakin hämärää se aikoo tehdä, sanokaa minun sanoneen”, harvahampainen ukko, kylän vanhin, selitti Thorille.

Mökin piipusta tuprusi kutsuva savuvana. Syyhytys oli niin voimakas, ettei ollut epäilystäkään, etteikö Loki olisi sisällä. Thor tempaisi oven auki ja astui tupaan. Hänen silmänsä kiinnittyivät heti sängyllä tuskissaan makaavaan mustatukkaan, jonka valtava vatsa kiilteli paljaana takan liekkien valossa. Hän harppasi veljen luo ja istui sängynreunalle. Puu valitti surkeasti ukkosenjumalan painon alla.

”Mikä sinun on veli?”

Loki irvisti ja hänen kehoaan ravisutti jonkinlainen kramppi. ”Sattuu. Sinun… on… mentävä, Thor.”

Thor puristi veljensä kättä, jota piti omassaan ja hipoi rystysiä. ”Miten voin auttaa sinua?”

Lokin poskille ilmestyi kyynelvanoja. ”Et… et mitenkään. Minä… olen luonnonoikku.”

Thor alkoi hitaasti ymmärtää. Oli hän nähnyt isoja vatsoja ennenkin. ”Tekikö joku sinulle pahaa?”

Lokin suu oli taas hetken kivun vääristämä. ”Ei. Itse… itse aiheutettua.”

Veljen katse oli murtunut. ”Olenko minä isä?” Thor kysyi hiljaa.

”Olet.”

Loki odotti luomet kiinni lyöntiä, jota ei koskaan tullut.

Thorin silmät olivat lempeät. ”Autetaanko pikkuinen ulos? Hän näyttää jo kovasti haluavan tähän maailmaan.”

Uusi supistus repi Lokia. Siitä huolimatta hän tarrautui vapaalla kädellä pidätelläkseen veljeään. ”Mutta… anna anteeksi…ei.” Keuhkoista loppui ilma.

Thor silitti hänen kylmänhikistä otsaansa. ”Tiesin, että se olit sinä. Pelkäsin, että jos paljastan arvanneeni, lähdet heti pois. En halunnut, että niin käy.”

Lokin kaikkia sisälmyksiä kouraisi. ”Minä… olimme jo liian pitkällä… luulin, että hakkaisit minut tohjoksi, jos muuttuisin itsekseni.”

Ukkosenjumalan karheat huulet suutelivat hänen ohimoaan. Sigunn oli hiipinyt heidän vierelleen ja ojensi nyt Thorille kirurginveistä.

Thor käänteli asetta sormissaan. ”No niin, tyttö. Sinä et kai hätkähdä veren näkemistä?”

Sigunn nyökkäsi vakavana. Hänen toisessa kädessään oli puukapula, jonka hän antoi Lokille ja osoitti sitten vapautuneella kädellään suutaan.

Loki puri hampaitaan yhteen. ”Hänellä on myös ompelutarvikkeita. Vaikka… turha teidän on… ruumista kursia kokoon.”

Sigunn oli käynyt takan luona kuin aave ja nyt hänellä oli mukanaan pullo kirkasta. Hän asetti kädet eteensä kämmenet ylöspäin kuin osoittaakseen, että oli valmis aloittamaan. Loki laittoi kalikan suuhunsa. Hän kuolisi aivan varmasti. Thor sipaisi hänen olkaansa ja teki ensimmäisen viillon. Loki pysytteli tajuissaan niin kauan, että kuuli armahtavan itkun. Sitten hän salli itsensä vajota mustuuteen, Tuonen käsivarsille.
 
Lämpöä. Hän tunsi ihanaa lämpöä. Hän lepäsi susiturkin alla ja Thorin kämmen oli tyynesti hänen rinnallaan. ”Sinä heräsit. Saat kohta pikkuprinsessan syliisi. Sigunn ruokkii vielä häntä.”

”Ei.” Kähähdys riipi kurkkua.

Thorin katse oli kummastunut, mutta Loki tiesi, että jos hän koskisi lapseen, hän ei enää koskaan kykenisi päästämään irti. ”Minä… hänet täytyy jättää Sigunnille… turvallisempaa…”

Thorin iirikset pehmenivät kullaksi. ”Rakas velikulta. Hän on Asgårdin prinsessa.”

”Isä heittää hänet ulos ikkunasta!” Lokin pahin pelko pullahti ulos karkeasti. Omat kyyneleet maistuvat suolaisilta.

Thor kietoi käsivartensa äärimmäisen varovasti hänen ympärilleen. ”Minun tyttärenikö? Siinä tapauksessa hänellä ei ole enää poikaa vaan ikuinen vihollinen minussa.”

Loki yritti imeä itseensä veljen varmuutta. Thor nousi ja palasi kohta kourissaan kapaloitu nyytti. Vaistomaisesti Loki veti kädet turkin alta ja otti vauvan vastaan. Pikkuinen tapitti häntä sirkeästi. Hän kohottautui ja toi lapsen koskettamaan kaulansa paljasta ihoa. Siihen tyttö parin hetken päästä nukahti.

”Stiorra.” Loki havahtui Thorin ääneen. Veli suki hajamielisesti kulunutta sudenkarvaa. ”Olisiko Stiorra hyvä nimi hänelle? Tytöllä on tähtisilmät.”

Lokin sydämensyke kiihtyi. Hän kuiskasi pienen loitsun ilmaan.

”Nimikäinen? Luulin, että vain taikauskoisimmat asgårdilaiset tekevät tuota.”

Loki naurahti heikosti veljensä ihmettelylle. ”Minä olen taikauskoinen, etkö tiennyt?”

Thor kumartui hänen puoleensa. Ja lapsen. ”Luikuri sinä olet. Mutta kai se on kestettävä, kun olen sinuun mennyt rakastumaan. Läpäisikö Stiorra testin?”

Lokin henki salpautui hetkeksi, kun hän sai suudelman, joka kertoi, ettei Thor välittänyt paskan vertaa kohtalon toiveista vaan hänen omistaan. ”Pikku Stiorra”, hän myönsi.

Tyttö annettiin yöksi Sigunnille, jotta ruoka olisi tarvittaessa lähellä.

”Sigunn menetti vauvansa vähän ennen kuin tulimme tänne”, Loki mumisi viereensä pakkautuneelle Thorille.

”Kylän ukko sanoi, että otit hänet mukaan, koska hän on mykkä.” Vastaus kumisi veljen rinnassa.

”Pidin sitä kieltämättä onnenpotkuna. Mutta oikeasti ajattelin vatsassani olevaa lasta.”

Thorin seuraava murahdus oli moniselitteinen. ”Me viemme hänet kotiin.”

Lokia vihlaisi, sillä hän halusi sillä hetkellä ajatella kaikkea muuta kuin kylmän kalseaa tulevaisuutta. ”Tuntuu ikävältä tunnustaa, mutta minä kuolen tai vielä pahempaa, jos Stiorralle tapahtuu jotain. Yhdeksässä kuussa ehtii muodostaa kummallisen siteen tuollaiseen sittiäiseen.” Hän yritti kuulostaa entiseltä nenäkkäältä itseltään, mutta sanat olivat liian totta.

”Minä pidän kyllä huolta Stiorrasta… ja sinusta”, Thor vakuutti.

Kunpa sinä olisitkin kaikkivoipa, niin kuin minä lapsena kuvittelin, Loki ajatteli valuessaan uneen.
Hän sai väkisin pakotettua Thorin viipymään vielä yhden kokonaisen päivän ja yön mökissä. Sitä seuraavan aamun tullen he pakkasivat vähäiset tavaransa ja lähtivät Asgårdiin. Sigunnin he ottivat mukaan. Loki oli käskenyt Thorin pidellä Stiorraa. Hän pysyttelisi lyötynä taustalla, kun he kohtaisivat Heimdalin. Sateenkaarisilta tuntui huimaavalta niin monen kuukauden jälkeen.

”Lapsi, ihmisnainen ja Loki?” vartijajumalan äänessä kuulsi arvelu.

”Niin, toimita meidät salaista reittiä isän luo”, Thor ilmoitti. Heimdal risti kätensä rinnalle ja osoitti yhtä vartijan huoneen ovista.
 
Odin tuijotti heitä alta kulmain. ”Miksi olet tuonut tuon naisen tänne, jos lapsi on hänen?”

Pienessä yksityisvastaanottosalissa olivat ainoastaan he neljä sekä Odin ja Frigga. Loki värisi kuullessaan ärtymisen jyrisevässä äänessä.

”Stiorra on minun”, Thor sanoi rauhallisesti.

”Älä viisastele, poika. Hän kuuluu Midgårdiin omiensa joukkoon.”

”Mutta hän on jumalten tytär.”

Loki tunsi, kuinka isän silmät iskeytyivät häneen kuin tikarit. ”Mitä sinä olet tehnyt?”

Hän peräytyi seinää vasten. ”Isä…”

”Mitä. Sinä. Olet. Tehnyt?” Koko huone tärisi.

”Synnytin Stiorran.” Sanat olivat heikot. Loki ei ollut eläessään pelännyt niin paljon.

”Sinä siis sait aikaan tuon äpärän?”

”Minun tyttäreni ei ole äpärä”, Thor tiuskaisi väliin.

”Suu kiinni. Et kutsu minua enää isäksesi, petturi. Koskaan.”

Odin oli tullut aivan likelle lasta, joka ynisi Thorin käsivarsilla. Loki valahti polvilleen. ”Minä lähden maailman ääreen. Pois. Otan Stiorran mukaan. Kunhan et vain satuta häntä i… Kaikki-isä.”

Frigga oli lipunut Odinin viereen. ”Minulla on ehdotus, joka tyydyttänee kaikkia.”

Loki uskalsi kohottaa päätään, mutta äidin katse oli tunteeton ja jäinen.

”Thor, Loki ja lapsi pysyvät täällä.”

Odin kiristeli nyrkkiään ja Thor veti Stiorraa tiukemmin rintaansa vasten.

”Tiedän, että olet vihainen, mieheni, sillä minäkin olen. Tämä on anteeksiantamatonta. Mutta tiedät myös, ettemme voi karkottaa Lokia iäksi syyttä. Vai aiotko kertoa, että hän synnytti äpärän veljelleen? Thorista ei ikinä tulisi kuningasta.” Frigga käveli takaisin valtaistuinkorokkeelle. ”Teemme siis näin. Thor esittelee tytön omanaan, jonkun ihmisnaisen kanssa tapahtuneen seikkailun tuloksena. Kerro, että tyttö syntyi hyvissä enteissä ja kuuluu siksi Asgårdiin. Kenenkään, varsinkaan tytön itsensä, ei tule koskaan saada tietää hänen oikeaa alkuperäänsä. Ja Loki… sinä katsot vierestä ja käyttäydyt kuten ennenkin.”

Odin asteli Lokin luo ja sylkäisi tämän päälle. ”Mikä rangaistus tuo muka on?” hän ärjäisi Friggalle.

”Rakkaani, usko, että äitinä minä tiedän, miten raastavaa on, että oman lapsen rakastaminen kielletään. Hän on jo kiintynyt tyttöön.”

”Äiti, et sinä voi…”, Thor protestoi.

”Voin toki. Ja lisäksi neuvona suosittelen Lokia pysymään poissa mieheni tieltä seuraavat pari vuotta.”

Loki suoristi selkänsä ennen kuin Thor ehti sanoa jotain poikkinaista. ”Minä suostun.”

Odin nyökkäsi susimaisen ilmeen valaistessa kasvoja. Thor ei pukahtanut ja Stiorra alkoi itkeä.

”Hiljennä lapsi, Thor!” Frigga käski tuikeasti. ”Sinä näytät hänet kaikille illalla. Ja sinä”, hän osoitti Lokia, ”saavut Asgårdiin vasta illalla. Sitä ennen et ole täällä.”

Lokin jalat tärisivät, kun hän lähti kulkemaan kohti salakäytäville johtavaa ovea.
Pidot olivat suuret. Juhlittiin Thorin paluuta ja hänen mukanaan tuomaa tyttölasta. Kun Loki ilmestyi humuun reissussa rähjääntyneenä ja kävellen kuin riikinkukko, hän sai osakseen kurjia katseita. Ne eivät muuttuneet yhtään ystävällisemmiksi, kun hän kävi kehdon luona toteamassa lapsen keskinkertaiseksi ja mitättömäksi. Kukaan ei huomannut, että illuusion alla Temppuilija itki.

Loki oli käpertynyt makuuhuoneensa ikkunaerkkeriin. Hän paleli hiukan, mutta sillä ei ollut väliä. Hän saattoi nähdä ulkopuolella muutaman tähden ja se lohdutti hänen riekaleista sydäntään edes hieman. Kyyneleet olivat jo ehtyneet. Pikkutunnit matelivat menojaan.

”Loki, oletko sinä täällä?” Thorin huhuilu kuului etuhuoneesta.

”Ikkunalla”, Loki henkäisi niin hiljaa, ettei ollut oliko sanonut sen ääneen. Vaalea hiuspehko oli kohta hänen vierellään.

Thor ojensi tuhisevan Stiorran hänelle ja ahtautui erkkeriin. ”Me tulimme katsomaan isiä”, hän kuiskasi mutkattomasti.

”Mutta… ei… me lupasimme”, Loki änkytti puristaen kuitenkin Stiorran ihoaan vasten.

”En minä luvannut mitään. Sitä paitsi tämä ei riko ehtoja. Stiorra on vielä niin pieni, ettei muista tästä mitään isompana. Ja minä saan tietääkseni tavata sinua niin paljon kuin haluan.” Thorin ääni oli matala huminaa hänen ottaessaan Lokin syliinsä.

”Thor”, Loki ynähti pitkän ajan kuluttua. ”Kerrothan hänelle aina, että hän on erityislaatuinen ja harvinainen. Sellaisesta rakkaudesta alkunsa saanut.”

Thor hyväili hänen korvansa kaarta. ”Kerron. Te kaksi olette minulle hyvin rakkaita.”

Loki nojasi päänsä veljensä rintaa vasten. ”Kiitos.” Hän sulki silmänsä pieneksi onnen hetkeksi.
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 195
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Ooh, tämäpäs oli mielenkiintoinen!

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että mpreg on joskus ollut yksi salaisista paheista genre-rintamalla ja Thor/Loki paritus-rintamalla. :) Nykyään mpreg ja Thor/Loki-ficcejä tulee luettua aika harvoin, mutta kun tämän satuin tuolta bongaamaan, niin päätinpä sitten vaihtelun vuoksi lukaista tämän. Ja voi että, millainen tarina...

Pienestä pilasta tulikin sitten hieman isompi soppa, kun Loki tuli raskaaksi. Kiva myös, että Thor oli kanssa tiennyt maanneensa veljensä kanssa. Kaksikolla kuitenkin vaikuttaa olevan erikoinen yhteys, joten todellisuutta on hankala peitellä. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja lapsi saatiin maailmaan. :) Toki ongelmat vasta alkoivat sen jälkeen, mutta onneksi Thor vei Stiorran Lokin luo heti, kun se oli mahdollista. Niin kauan kuin Stiorra tosiaan on pieni eikä voi muistaa näkevänsä Lokia, niin kaikki on OK. Mutta ikävää ajatella, että sitten tulevaisuudessa Loki joutuu seuraamaan Stiorran kasvua sivusta.

Friggan rangaistus oli kieltämättä aika julma, mutta tilanne ei todellakaan ollut helppo.

Voih, tuo loppu oli jotenkin niin katkeransuloinen. Rakkaus on monimutkainen asia, ja eritoten kun kyseessä on Thor ja Loki kaikki saa ihan uudenlaiset ulottuvuudet. Mutta ihanaa, että kaksikko sai Stiorran kanssa edes tuon pienen hetken. ♥ On jotenkin niin kiva, että kaiken kökön keskellä voi saada edes pienen onnen hetken. :)

En oikein tiedä, mitä muuta sanoa. Tykkäsin paljon! Kiitos ♥

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 466
Luin vaan että mpregiä ja Thorkia ja tartuin tähän heti, mutta olipa tää yllättävä! Lokin "kepponen" tosiaan meni melko pitkälle tällä kertaa, mutta musta oli jotenkin niin aaawww että Thor koko ajan tiesi, mistä oli kyse ♥ Onneksi Thor lähti etsimään piiloon lähtenyttä Lokia - pidin tuosta miten kuvailit heidän välejään ja miten tavallaan pikku hiljaa paljastui enemmän ja enemmän. Thor suhtautui myös ihanasti Lokin raskauteen ja vauvaan :'3

Odinin reaktio oli ehkä odotettavissa, mutta yllätyin siitä miten vihaisesti Frigga asiaan suhtautui! Toki onhan tollanen tilanne varmasti järkytys ja kuninkaallisen perheen pitää ymmärrettävästi pitää tällänen salassa :'D Tuo "En minä luvannut mitään", oli jotenkin niin Thoria, että naurahdin. Porsaanreiät löytyy aina! Loppu tosiaan oli katkeransuloinen, kuten Felia totesi, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin se ajatus, että onneksi Lokilla on Thor, joka varmasti pitää tästä ja Stiorrasta huolta. Kiitos tästä!


ava © dicapriho
bannu © Inkku ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 473
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Tämäpä oli mielenkiintoinen! Minäkin tartuin tähän koska mperg ja näköjään onnistuin täysin sivuuttamaan tuon maininnan angstista ;D Mutta eipä se mitään, tämä oli tosiaan mielenkiintoinen kokonaisuus!

Tuo Lokin temppu muuttua naiseksi meni tosiaan vähän liian pitkälle. Mutta että Thor sitten kuitenkin tiesi! En tiedä tämän parituksen kliseitä ja yleisiä asetelmia, niin en osaa sanoa miten tämä sellaiseen asettuu :) Mutta minulle toimi hyvin. Myös tuo, että Loki tulikin raskaaksi oli hyvä käänne ja siitä seuranneet tapahtumat Midgårdissa oli kuvattu hyvin.

Paluu kotiin ei ollutkaan sitten ihan sellainen mitä olin ajatellut. Mutta ehkä hyvä näin, sillä jos tämän piti olla angstia niin sitä se sitten tosiaan oli.
Lainaus
Kukaan ei huomannut, että illuusion alla Temppuilija itki.
Tämä oli tosi surullista, mutta onneksi Thor ei välittänyt muista vaan teki oman päänsä mukaan :D Vähän jäin vain miettimään, että ehkä tuo heidän tilanteensa toimii aluksi noin, mutta entäs sitten kun tyttö kasvaa? Vai onko Thor siihen mennessä keksinyt jonkin uuden mahdollisuuden heille?

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 451
  • ava by Sokerisiipi
Felia: Thor varmasti halusi tarjota Lokille muitakin tuollaisia pieniä hetkiä. Kokeilin, miten julma Frigga toimisi ja kyllä sen näissä puitteissa minusta kävi ihan hyvin. Veljesten tilanne on tosiaan vaikea, mutta heillä on kuitenkin toisensa, for better or for worse. Kiitos kommentista, kiva, kun tykkäsit ja luit! :-*

Angelina: Ajatus lähti siitä, että Thorilla on jo ollut tunteita Lokia kohtaan ja niinpä kepponenkaan ei haitannut. Thor keksi porsaanreiän heti. Kiitos kaunis kommentistasi! :-*

Vendela: Ajattelin angstin hengessä, että Loki todella joutuisi tulevaisuudessa seuraamaan tyttärensä elämää sivusta. Thor varmasti yrittä pitää hänet ajan tasalla, mutta eihän se ole sama + että miten vaikutta heidän keskinäisiin väleihinsä, että Thor saa olla tytön kanssa. Kiva, että tykkäsit tarinasta ja kiitos kommentistasi! :-*
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Violetu

  • Winterfalcon
  • ***
  • Viestejä: 4 031
  • End of the line
Huh, olipas tämä kyytiä.

Angstigenrestä huolimatta en voinut olla välillä nauramatta silkasta yllätyksestä ja epäuskosta, miten pojat onkin onnistuneet (varsinkin Loki) saattamaan itsensä näin uskomattomiin vaikeuksiin 🙈
Ei paljon noilla kahdella järki päätä pakota, mikä on toisaalta erittäin canonista.

Lainaus
Lokin suu oli taas hetken kivun vääristämä. ”Ei. Itse… itse aiheutettua.”

Veljen katse oli murtunut. ”Olenko minä isä?” Thor kysyi hiljaa.

Voi Loki 🙈 itseaiheutettua todellakin. Ja Thor uskollisena perässä, eikä uskalla sanoa mitään, vaikka tietää.

Odinin kuvittelisin reagoivan just noin, mutta Friggan tiukkuus vähän yllätti. Toisaalta näen kyllä hyvin, miten Kuningatar auttaa Lokia kiertämään koko diiliä aina kun Odinin silmä välttää. Ja noinhan Loki sai kuitenkin jäädä Asgårdiin. Vaikka aika kammottava lopputulema joka tapauksessa. Onneksi Thor oli Lokin puolella <3

Osaat hienosti kuljettaa tarinaa eteenpäin silleen, että asioita tapahtuu sulavasti, ja asiat saadaan jonkinlaiseen "päätökseen", eikä lukija joudu jäädä lopun jälkeen miettimään, että mitähän seuraavaksi.

Tässä oli ihanan paljon kaikkea, esimerkiksi "synnytyskohtaus" oli yksi lempparini.

Kiitos kun kirjoitit ^^

~Violet

A roll in the hay