Kirjoittaja Aihe: Häilyviä rajoja || K-11, Ron/Draco, sisarficci  (Luettu 296 kertaa)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 539
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Nimi: Häilyviä rajoja
Ikäraja: K-11
Fandom: HP
Paritus: Ron/Draco
Varoitukset: --

A/N: Melkein teki vähän mieli nauraa ja itkeä samaan aikaan, kun sain Trope-haasteesta pakkoavioliiton, koska mitäpä muutakaan mä olisin viime vuonna kirjoittanut. :D Samaan aikaan halusin myös kokeilla kirjoittaa sisarficin, kun se oli mitä mielenkiintoisin haaste, mutta ihan heti ei tullut ajatusta. Lopulta tuli mieleen, että mitä jos! Mitä jos yhdistäis nämä kaksi ficciä ja palaisi vähän MAA:n maailmaan ja kirjoittaisikin Dracon näkökulmasta... Joten täällä sitä ollaan!

A/N2: Tämä on sisarficci jatkikselleni Maton alla aivastus (K-18), ja se sijoittuu osan 9 kahden kohtauksen (K-18), illan ja aamun väliin.

A/N3: Tämän ficin ikärajakin on yksi häilyvä raja. Ensin se oli S ja sitten nostin sen tähän K-11 ja nyt mietin, että onko se sittenkin S. Jos meinaatte, että menisi sallitusta, niin hihkaiskaa!


Häilyviä rajoja

Draco ei aina saa unta. Joskus hän valvoo vielä tunteja, tuijottaa kattoon ja kuuntelee Ronin unista tuhinaa vieressään. Joskus hän ei katso Ronia päin, ei ollenkaan. Haluaa kai unohtaa, miten he ovat tässä tilanteessa, miten he ovat kahlehdittuina yhteiseen tulevaisuuteen. Sormus hänen sormessaan kyllä muistuttaa siitä koko ajan.

Joskus taas…

Draco kääntää päänsä. Ron nukkuu vatsallaan ja nyt hieman pidemmät hiukset ovat levinneet tyynylle punaiseksi pilveksi. Ikkunasta tulvi jo hieman aamuyön valoa, ei paljon, mutta riittävästi.

Lyhyen, ohikiitävän, hetken ajan Draco on kateellinen siitä, kuinka Ron pystyy nukkumaan vatsallaan. Dracolta se ei vielä moneen kuukauteen onnistu.

Ron näyttää levolliselta nukkuessaan, Draco ajattelee, vaikkei kunnolla näekään hänen kasvojaan. Ne ovat painautuneet vasten tyynyä, poski lytyssä vasten pehmeää materiaalia. Tuntuu oudolta katsoa Ronia sen jälkeen, mitä illalla on tapahtunut. Hänen alaselkäänsä jomottaa, hieman vain, mutta jomottaa silti ja kaulalla on luultavasti vieläkin merkki Ronin hampaista. Oliko se vain ajan kysymys, vai oliko se jotain muuta? Oliko se vain, koska he olivat turhautuneita kaikkeen, vai oliko se oikeasti molempien tahto?

Draco haluaisi ajatella jälkimmäistä. Ei Ron olisi lähestynyt häntä, ellei hän olisi sitä halunnut. Ron ei ollut sellainen. Ron oli suoraviivainen, hänestä tiesi melkein heti, mitä hän ajatteli. Joskus Draco toivoi, että olisi tiennyt enemmänkin. Joskus hän olisi halunnut tietää kaiken, mutta Ron oli hiljaa, ei kertonut. Se turhautti.

Hän on uskaltanut ajatella tulevaisuutta jo. Ei liikaa, sillä tällä hetkellä nykyisyydessäkin on liian paljon kestämistä, mutta välillä. Hän haluaisi rimpuilla entistä enemmän ministeriötä vastaan, haluaisi saada heidät kaikki vastuuseen siitä, että hän joutui menemään naimisiin ja asuttamaan Ronin kattonsa alle. Vaikka joskus sekään ei tunnu enää niin kamalalta kuin se tuntui alkujaan. 

Vaatii vielä monta kuunkiertoa ennen kuin Draco on valmis myöntämään ääneen, että hänellä on saattanut jo pidempään olla tunteita Ronia kohtaan. Hän ei tiedä, mistä ne tulivat ja miksi, eikä hän ole aivan varma, mitä aikoo niillä tehdä, mutta tämä ilta on muuttanut suunnitelmia. Ehkä Ron ei olisikaan niin huono vaihtoehto.

Hän värähtää, kun muistaa toisen huulet vasten omiaan, toisen kädet omalla ihollaan, toisen äänen täynnä hänen nimeään. Sen, miten hän oli siinä mukana heti alusta asti, miten Ronin ensimmäinen varovaisuus karisi hyvin nopeasti pois.

Merlin tietää, että se monta kuukautta sitten tapahtunut ensimmäinen ilta, yö, hetki, miksi sitä halusikaan kutsua, on jotain, minkä Draco haluaa unohtaa. Hän tuli raskaaksi, mutta mitään muuta siitä ei seurannutkaan. Hän ei haluaisi ajatella sitä ollenkaan, mutta luultavasti se tulee aina olemaan osa heidän tarinaansa. Lapselle siitä ei kerrottaisi, ei sanottaisi, että isät vihasivat toisiaan.

Vaikka se olisikin totuus.

Viha, toisaalta. Se on raskas ja vaativa sana, paljon tunnetta. Hän on tottunut vihaan, onhan hän sitä kantanut mukanaan aina kouluajoista asti. Hänet on kai opetettukin siihen, mutta on hän aivan itsekin päättänyt vihata. Ehkä hän ei ole aina edes huomannut, kuinka kuluttavaa se on.

Ron hänen vierellään inahtaa unissaan jotain, ja Draco siirtää katseensa häneen. Jossain on sanottu, että raja vihan ja rakkauden välillä on häilyvä ja Draco on valmis uskomaan siihen. Tai sitten hän vain on lopulta kasvanut aikuiseksi ja osaa muodostaa omat mielipiteensä ja tottua niiden vaihtumiseen. Heistä kumpikaan ei ole enää se sama ihminen, joita he olivat koulussa monta vuotta sitten. Onneksi.

Hän haluaisi olla valmis tähän, hän miettii, kun ei osaa irrottaa katsettaan Ronista. Tämäniltainen tuntui hyvältä. Tuntuu edelleen hyvältä, hän tajuaa punan noustessa poskille.

Ehkä hänen ei tarvitsekaan olla valmis. Ehkä riittää, että hän haluaa panostaa tähän ja tulla toista vastaan. Koska tällä hetkellä, jos hän mitään ymmärsi tämäniltaisesta, Ron on yhtä kiinnostunut siirtämään tämän suhteen seuraavalle tasolle.

Hän tietää myös, että jommankumman heistä on tehtävä aloitteita, tai muuten he jäävät taas jumiin sille samalle tasolle, jossa he ovat jo pidemmän aikaa olleet. Siinä, jossa he nukkuvat samassa sängyssä, mutta jokainen kosketus polttaa ja on pakko perääntyä. Draco ei haluaisi palata siihen enää, ei haluaisi perääntyä enää.

Hän painaa päänsä takaisin tyynyyn ja huokaa, hiljaa ettei Ron herää, ja painaa silmänsä kiinni. Toisen heistä on tehtävä tästä totta ja koska Ron astui tänään askeleen eteenpäin, on Dracon astuttava seuraava askel. Ehkä hän aamupalalla jo pyytäisi suudelmaa. Hän hymähtää.

Ehkä se voisi toimiakin.
« Viimeksi muokattu: 15.02.2021 20:07:29 kirjoittanut Grenade »
Hyppää mukaan!


(banneri by Sokerisiipi)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 487
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Häilyviä rajoja || K-11, Ron/Draco, sisarficci
« Vastaus #1 : 15.02.2021 21:06:56 »
Heh, kävipä tuuri tuon Tropes-haasteen kanssa ;D Mutta tämä oli oikein oivallinen tapa toteuttaa haaste, sillä tämä Dracon näkökulma oli kiva ja täydentävä pala tuohon alkuperäiseen tarinaan.

Jos nyt alkuun tuosta ikärajasta. Itse laittaisin ehkä S, mutta jos tuo K-11 tuntuu luontevammalta, niin jätä sitten se! Nämä on aina muutenkin sellaisia asioita joita itsekin pähkäilee ja miettii mikä olisi paras. Mutta siis kirjoittajahan sen lopulta määrittelee :)

Tykkäsin kyllä ihan hurjan paljon tästä Dracon pohdinnasta ja siitä pienestä toivonkipinästä mikä hänen sisällään kasvoi. Kävin vähän kurkkaamaassa tuota MAA lukua ja pääsin siitä kivasti tämän fiilikseen ja huokailin ilahtuneena ja onnellisena lukiessani kuinka Draco pähkäili tätä asiaa.

Lainaus
Toisen heistä on tehtävä tästä totta ja koska Ron astui tänään askeleen eteenpäin, on Dracon astuttava seuraava askel. Ehkä hän aamupalalla jo pyytäisi suudelmaa.
Ehdoton lempikohta, etenkin kun tämä sitoi nämä kaksi tarinaa yhdeen :D

Kivaa että kirjoitit, kiitos!

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 053
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Vs: Häilyviä rajoja || K-11, Ron/Draco, sisarficci
« Vastaus #2 : 18.02.2021 17:43:44 »
Maton alla aivastus oli kyllä niin kiva ficci seurailla viime vuonna, että on ihana päästä lukemaan vähän lisää siihen liittyen, ja nyt vieläpä Dracon näkökulmasta! Mä nyt olin laiska enkä erikseen palautellut mieleen, mitä osassa 9 tapahtuikaan, mutta onneksi kokonaisuus on muuten ihan hyvin muistissa.

Kiva kun kirjoitit tän, koska MAA:ta lukiessa monesti kävi mielessä, että mitähän kaikkea Draco mahtaakaan ajatella. Nyt sitten saa tietää vähän, ainakin yhdestä kohdasta. Ihana huomata Dracon ajatuksissa tuollaista kypsyyttä, että esim. ymmärtää perhetaustansa/kasvatuksen vaikutuksen mutta myös omien valintojensa merkityksen (ettei syytä vain perhettä). Musta sekin on kiva, että vaikka Draco alkaa tunnistaa tunteitaan Ronia kohtaan, muisto siitä illasta/yöstä, joka johti raskauteen, säilyttää kauheutensa. Onhan se kuitenkin ollut aika traumaattinen kokemus, vois kai sitä sanoa ihan raiskaukseksi, jossa molemmat osapuolet olivat uhreja (ja pahantekijä ulkopuolinen taho) 🤔 Molemminpuolista non-conia anyway, niin musta on kiva ettei kaikki olekaan sen suhteen missään vaiheessa ihan ok, vaikka tunteet olisivatkin muuttuneet siitä.

Tykkään siitä, miten pohdiskeleva tämä on, pääsee oikein kunnolla mukaan Dracon ajatuksen juoksuun. Aika sööttiä, että hän uskaltaa jo pikkuisen ajatella tulevaa (ja miettii myös sitäkin, ettei lapselle kerrota mitään siitä, mitä Draco ja Ron toisistaan ennen ajattelivat). Toiveikkuutta ilmassa. Ja kaikissa tulevan ajatteluissa ei päästä edes seuraavaa aamua pidemmälle! :3 Hyvä että hän oikein tietoisesti päättää astua seuraavan askeleen eteenpäin.

Olipa kiva palata hetkeksi tämän ficiversumin pariin ^^ Kiitos tästä!

Жүрегім сені таңдады.