Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Tämä jää kantaa sittenkin | S | Wright/Edgeworth | jouluinen fluff | one shot  (Luettu 1251 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 249
Nimi: Tämä jää kantaa sittenkin
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Phoenix Wright/Miles Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: jouluinen fluff ripauksella hienoista alakuloa
Haasteet: FF100 (92. Joulu)
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Joulukalenteriluukkuun kirjoittamana pikkutarina. Joulukatua ei ole vielä suljettu, mutta postaan tämän jo tänne kuitenkin talteen ^^





TÄMÄ JÄÄ KANTAA SITTENKIN


Pimeä ilta on täynnä jouluvalojen tuiketta ja lumisadetta.

”Edgeworth?” Phoenix huhuilee ja koputtaa ovenkarmiin. ”Miles, oletko täällä?”

Ylisyyttäjän toimisto on pimeä työpöydälle sytytettyä lukuvaloa lukuun ottamatta. Edgeworth istuu lysyssä työpöydän ääressä ja lukee tarkkaan papereitaan. Huono valaistus ja lukulasit saavat hänet näyttämään vanhemmalta kuin hän todellisuudessa on. Phoenixin vatsanpohjalla muljahtaa. Tunne on sama kuin silloin, kun hän löysi ensimmäiset harmaat hiukset ohimoltaan.

”Wright?” Edgeworth sanoo yllättyneenä ja nostaa päätään. ”Mitä sinä teet täällä?”

Phoenix astuu harkiten kynnyksen yli ja vetää oven perässään kiinni. Hän yrittää olla esittelemättä liikaa paperikassia, jonka on tuonut mukanaan, mutta Edgeworth pistää sen silti merkille.

”Tiedätkö, mikä päivä tänään on?” Edgeworth kysyy moitetta äänessään.

”Totta kai minä tiedän. En minä vähäjärkinen ole.”

”Mitä sinä sitten teet täällä? Eikö sinulla ole vieraita, joita kestitä?”

Phoenix istuu kysymättä Edgeworthin sohvalle ja laskee kassin kahvipöydälle. Hän selittää:

”Trucy ja Apollo lähtivät eilen Eurooppaan.”

”Eurooppaan?”

”Joku The Gavinnersin juhlakonsertti Englannissa. Trucy oli pyörtyä onnesta, kun näki liput.”

Edgeworth katsoo Phoenixiä ilmeettömänä, ennen kuin kääntää huomionsa takaisin työpapereihinsa. ”Vai niin”, hän mutisee.

Phoenix kohauttaa olkiaan ja ojentuu paperikassin ylle. Hän poimii sieltä toisen take away -kahveista ja poksauttaa sen kannen auki. Halvan kahvin aromi ei ole suloinen, mutta muutakaan ei ole. Edgeworth selaa papereitaan, ja Phoenix tietää, että tämä tekee sen vain näyttääkseen kiireiseltä. Hän ryystää kuumaa kahvia ja katselee tiiviisti syyttäjän suuntaan. Hän tietää, että jossain vaiheessa sen täytyy käydä Edgeworthistä vaivaannuttavaksi ja tämän on pakko liittyä hänen seuraansa.

Eikä hän ole väärässä.

”Entä neidit Maya ja Pearl Fey?” Edgeworth kysyy istuessaan hänen viereensä. ”Etkö aio käydä heitä katsomassa?”

”En”, Phoenix sanoo. Hän antaa toisen ostamistaan kahveista Edgeworthille, joka haistaa sitä kerran ja nyrpistää heti nenäänsä.

”Entä Larry –?”

”Olen nyt täällä ja pysyn täällä. Joko nielet sen mukisematta tai potkaiset minut ulos. Olen varautunut molempiin vaihtoehtoihin. Toivoisin tietenkin, että näin joulupäivänä valitsisit niistä ensimmäisen.”

Edgeworthin inhoava ilme saattaa johtua kahvista, mutta ehkä sittenkin Phoenixin jääräpäisyydestä.

”Etkö sinä ole jo väsynyt viettämään joulusi yksin?” Phoenix huokaisee. Hän on halunnut kysyä sitä pitkään, kahdeksan vuotta tarkalleen, mutta koskaan tilaisuus ei ole ollut oikea. Ei se taida olla nytkään, mutta hän on kyllästynyt odottamaan sopivampaa hetkeä. Hän kurottaa takaisin paperikassiin ja ojentaa sieltä Edgeworthille piparin. Edgeworthin katse on epäröivä, mutta lopulta hän ottaa keksin vastaan.

”Etkö sinä ole jo väsynyt juoksemaan perässäni?” hän mutisee.

Phoenix kohauttaa taas olkiaan. Hän tietää, että se ärsyttää Edgeworthiä, hänen huolettomuutensa. Siksi hän ehkä niin tekeekin. Hän laskee kätensä huolimattomasti Edgeworthin reidelle ja puristaa sitä vain niin kevyesti, että sen voi pistää vielä vahingon piikkiin.

”Kuinka kauan me olemme tunteneet toisemme?” hän kysyy.

”Liian kauan”, Edgeworth tuhahtaa, huokaisee sitten raskaasti ja laskee kätensä Phoenixin käden päälle – sillä tavalla huolimattomasti, että sen voi pistää vielä vahingon piikkiin.

”Miles”, Phoenix kuiskaa, ”vietä joulu tänä vuonna kanssani. Se… Se tekisi sinulle hyvää.”

Edgeworthin suupielet valuvat alaspäin.

”Se tekisi meille hyvää”, Phoenix lisää, astuu suoraan heikoille jäille. Hetken hän on jo varma, että tuntee kylmän veden täyttävän keuhkonsa – mutta tämä jää kantaa sittenkin. Edgeworth puristaa hänen kättään ja ojentuu lähemmäs, jotta hän voisi halutessaan kuroa välimatkan umpeen ja painaa suunsa tämän suulle. Ja niin Phoenix tekeekin. Suloisen sekunnin ajan kaikki on juuri niin kuin hän on toivonut asioiden olevan jo ties kuinka pitkään.

”Kahvimakusi on pyöristyttävä”, Edgeworth yskäisee kasvot punakoina, kun he vetäytyvät lopulta kohteliaan välimatkan päähän toisistaan.

”Olisit kiitollinen, että edes ostin sinulle lahjan”, Phoenix sanoo, mutta hänen typerä virneensä vie kaiken potkun hänen sanoistaan.

”Tämäkö on olevinaan sinun joululahjasi minulle?” Edgeworth puuskahtaa. ”Olemme tunteneet toisemme vuosikymmeniä ja sinä ostat minulle joululahjaksi kitkerää take away -kahvia. Take away -kahvia, Wright! Tiedät varsin hyvin, etten minä edes juo kahvia!”



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"