Kirjoittaja Aihe: Ristiriita (S) George ja Fred Weasley, tuplaraapale  (Luettu 175 kertaa)

marieophelia

  • ***
  • Viestejä: 115
Nimi: Ristiriita
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Tyylilaji: tuplaraapale (100 sanaa + 100 sanaa)
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä voi tunnistaa Rowlingille kuuluvaksi, on hänen.
A/N: Piti kirjoittaa FK:n luvun "Rouva Weasleyn murheet" inspiroima fluffy, mutta… raapaleeseen vaaditaan sata sanaa ja tästä tulikin aika synkkä. Kommentoithan!



Ristiriita

”Mikä tämä on?” Molly Weasley lähestyi kaksospoikiaan vihaisen näköisenä ja heilutteli kädessään reunoista käpertyvää pergamentinpalaa.

”En tiedä”, George olisi voinut vastata, mutta Fred puhui heistä kahdesta yleensä ensin ja niin hän teki nytkin.

”En tiedä”, Fred sanoi viattomalla äänensävyllä.

”Ette muka tiedä!” Molly puhisi. ”Vessalaulu! Te siis aiotte laittaa kaikki Tylypahkan vessanpöntöt laulamaan tätä kammottavaa luritusta…”

”Vessanpöntöt! Loistoidea äiti”, Fred huudahti.

”Meidän oli tarkoitus pakottaa Voro laulamaan sitä, mutta sinun ideasi on parempi, äitikulta! Paljon parempi”, George jatkoi.

”Miksi minun pahin pelkoni tuntuu aina olevan teidän suurin unelmanne?” Molly vaikersi.

”Ei kai nyt sentään aina?” Fred ihmetteli.

”Aina”, Molly vakuutti.


      ***

Kaksoset kapusivat ylös Kalmanhanaukio kahdentoista portaita, Fred tapansa mukaan puoli askelta edellä. Äkkiä Fred pysähtyi, George melkein törmäsi häneen. Jostain kuului outoa räksähtelyä. Pojat hiipivät porrastasannetta eteenpäin ja kurkistivat olohuoneeseen.
Lattialla makasi kuollut Charlie.

”Molly”, Lupin sanoi lempeästi, ”anna minä.”

”Minä yritän vielä”, Molly vaikersi. ”Naurrettavus!”

Kuollut Charlie vaihtui Ginnyksi.

”Naurrettavus!”

Kuollut Bill -- kuollut Ron -- kuolleet Fred ja George…

”Molly kiltti...”

Lupinin pyyntö tehosi: kaksosten ruumiiden tilalle ilmestyi hohtava hopeapallo.

Fred veti oven kiinni.

”Miksi me kuoltiin yhtä aikaa?” hän kuiskasi.

George ei vastannut.


”Miksi minun pahin pelkoni tuntuu aina olevan teidän suurin unelmanne?”

”Ainako, äitikulta?” George mietti.


« Viimeksi muokattu: 06.02.2021 10:50:16 kirjoittanut marieophelia »
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: lotus

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 072
  • Folie à deux
Vs: Ristiriita (S) George ja Fred Weasley, tuplaraapale
« Vastaus #1 : 02.02.2021 21:21:47 »
Oih ja voih. Tämä teksti oli kyllä varsinainen vuoristorata. Ensimmäinen osio oli tosi iloinen ja hauska ja toinen osio taas tosi ahdistavan oloinen ja surumielinen vihjauksineen. Ensimmäistä osiota lukiessani hymyilin ja hymähdin ääneen, toista osiota lukiessa taas tuntui lopussa kuin vatsasta olisi pudonnut pohja. Tuo viittaus kuolemaan oli jotenkin niin... raaka tavallaan. Se tuli niin odottamatta! Tekstin alku oli niin iloinen ja sitten loppu toikin mieleen niin synkkiä ja surullisia asioita. Mun piti hetken aikaa miettiä tuota tekstin loppua, että mitä se tarkoitti, mutta sitten mulle tuli sellainen ihana ahaa-elämys. En tiedä tulkitsinko sen oikein, mutta mulle se aukesi niin, että kaksosten unelma olisi että kun kuolevat niin kuolevat yhdessä ettei tarvitse olla ilman toisiaan hetkeäkään, ja se tuntui kyllä jotenkin niin raastavan pahalta. Jos joku voi kääntää veistä Fredin kuolemaan liittyvän surun suhteen niin sen ajatteleminen, kuinka George jäi yksin... Tämä tekstin loppu kyllä osui niin kaikkiin feelseihin että huhhuh. </3 Oon edelleen jotenkin niin shokissa siitä, kuinka olit onnistunut näin lyhyeen tekstiin saamaan mukaan kaksi vahvaa ja täysin vastakkaista tunnetta, eli ilon ja surun, ja vieläpä niin että molemmissa pätkissä oli tuo yhtenäistävä punainen lanka Mollyn lausahduksesta, joten sopivat vielä saumattomasti yhteenkin.

Tämä oli kokonaisuudessaan siis sekä hauska (vessahuumori on ihanan IC kaksosille! :D) että surullinen, sekä kevyt että raskas. Ja ennalta-arvaamatonkin vielä, tuo suunnanvaihdos tuli jotenkin ihan puskista. Ja lopulta sitten sisälsi vielä aika isoja teemoja ja herätti ajatuksia ja tunteita. Ja pisti pohtimaan tuon lauseen sanoman merkitystäkin, sekä antoi siinä yhteydessä mukavaa oivaltamisen iloa. Lyhyeltä tekstiltä siis ei hullumpi suoritus! Tämä oli oikein kiva, tykkäsin.


banneri: Ingrid

“I’m better in small doses.” - Annalise Keating

marieophelia

  • ***
  • Viestejä: 115
Vs: Ristiriita (S) George ja Fred Weasley, tuplaraapale
« Vastaus #2 : 06.02.2021 10:48:48 »
Kaunis kiitos kommentistasi flawless! Ihan parasta kuulla tekstin päässeen lukijan "feelseihin" :D Mua on aina mietittynyt tuo Weasleyn kaksosten täydellinen symbioosi kirjoissa ja erityisesti kohta, jossa Molly näkee muut lapsensa vuorotellen kuolleina, mutta sitten Fredin ja Georgen yhdessä -- varsinkin kun lopulta käy toisin. Aika synkäksihän teksti lopussa menee, en idean saadessani ajatellut, että laittaisin sitä Pimeyden voimiin, mutta valmiina se tuntuikin tänne sopivan.

Kiitokset myös kehuista tekstin lyhyyden suhteen. Olin vähän vierastanut raaplemuotoa, koska sanamäärän laskeminen toi mieleen jotkin vanhat "skrev ett brev" -tyyliset lukiotehtävät :D Mutta yllättäen huomasinkin tykkääväni kirjoittaa raapaleita ja ne käyvät hyvästä harjoituksesta, ettei sortuisi lörpöttelyyn ja selittelyyn. Pieni helpotus kuitenkin kuulla, että olit tavoittanut tekstin idean :D Kiitokset vielä, kun kommentoit!
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: lotus

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 759
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Vs: Ristiriita (S) George ja Fred Weasley, tuplaraapale
« Vastaus #3 : 04.03.2021 19:11:50 »
Fluffya tästä ei tosiaan tullut, mutta hieno ja ajatuksia herättävä teksti joka tapauksessa! Mollyn sekä Georgen ja Fredin sukset meni tuon vitoskirjan aikana varsinkin aikamoisesti ristiin, joten ei ihmekään, että Mollysta tuntuu, että hänen pahimmat painajaisensa ja pelkonsa ovat kaksosten suurin unelma. Vaikka eihän ne ole, ja sen tuo toinen puolisko hyvin osoittaakin. Mä myös tulkitsin sitä niinkin synkästi, että Fren ja George ajattelevat, ettei heidän unelmansa sentään ole oma perhe kuolleena... vaikka se Mollyn suurin pelko onkin. Ei myös mikään ihme, että kaksoset haluaisivat lähteä tästä todellisuudesta samaan aikaan. Kauhea ajatellakin, että George joutuukin elämään ison osan elämästään ilman Frediä... :<

Tää oli kyllä mielenkiintoisesti rakennettu jo siinäkin mielessä, että tämä vähän niin kuin on samaan aikaan tuplaraapale sekä kaksi erillistä raapaletta (hauskasti oot just kirjoittanut 100 + 100 sanaa). Ne toimivat aika näppärästi myös yksittäin, vaikka vahvin vaikutus niistä jääkin yhdessä luettuina. Piti itse asiassa tähän loppuun vielä lukea tuo ensimmäinen puolisko toistamiseen, jotta voi jäädä mielessään fiilistelemään Fredin ja Georgen hassulle kepposidealle eikä tartte miettiä niinkin vakavaa ja synkkää asia kuin kuolema... Ennemmin keskityn laulaviin vessanpönttöihin ;D

Lainaus
Olin vähän vierastanut raaplemuotoa, koska sanamäärän laskeminen toi mieleen jotkin vanhat "skrev ett brev" -tyyliset lukiotehtävät :D
Ehkä tää selittää sen, miksi raapaleet on mielestä työmaa, jonka pariin harvoin päädyn :D

Жүрегім сені таңдады.