Kirjoittaja Aihe: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley  (Luettu 360 kertaa)

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« : 06.01.2021 14:08:39 »
Nimi: Sormenjälki
Tekijä: marieophelia
Päähenkilöt: Kutka (Peter), Percy (pieni Percy/ Penelope)
Genre: oneshot, draama, mysteeri
Ikäraja: S
Yhteenveto: Joulun alla 1981 Weasleyn perheeseen saapuu uusi asukas. Rotta valitsee Percyn, mutta valitseeko Percy lopulta Kutkaa?
A/N: Velhomaailman 1980-luku jostain syystä kiehtoo tällä hetkellä. Kutka-Peterillä tuo vuosikymmen oli vähintäänkin erikoinen, Percy sai tuskin koskaan tietää, mikä hänen elämässään oli erikoisinta. Lisäksi olen aina miettinyt, milloin Percy erosi Penelopesta, joten tässä yksi ratkaisu siihenkin.
Jätäthän kommenttisi, jos todella luit tämän! Koetin pitää tekstin tiiviinä ja olla eksymättä sivujuoniin. :) // Pari kertaa olen kirjoitusasua muokkaillut, kirjoitushetkellä pelkäsin niin kovin uutta monen vuoden kirjoitusblokkia, että alkuperäinen julkaisu jäi vähän hutaisuksi. Saa ja pitääkin sanoa, jos joku kohta yhä tökkää :)


Sormenjälki

Taikaministeriöllä ei ollut varaa maksaa työntekijöilleen joulubonuksia sinä vuonna, sillä kaikki liikenevät varat kuluivat sodan tuhojen jälleenrakennukseen. Weasleyn perheessä tieto bonusten peruuntumisista otettiin vastaan tyrmistyneinä. Arthurilla ja Mollylla ei mitenkään olisi varaa hankkia joululahjaa kaikille seitsemälle lapselleen, nielihän suurperhe tavallisena arkenakin jokaikisen sulmun Arthurin vaatimattomasta palkasta.

Siksi rotta ilmestyi kuin taivaan lahjana.

Ensin rotan löysi Charlie. Charlie oli eläinrakas poika ja kuullessaan ruokakomerosta ylimääräistä rapinaa hän ei suinkaan juossut parkuen äitinsä luo.

”Voi otusparka!” Charlie sanoi. ”Näytät stressaantuneelta.”

Charlie keräsi kiireesti rotanloukut lattialta ja sysäsi ne roskakoriin. Sitten Charlie avasi ison pussin juustonaksuja, sillä rottapoloinen vaikutti nälkäiseltä. Roskakori nielaisi loukut yökäten, jolloin lempeä Charlie antoi sillekin palanpainikkeeksi pari naksua.


Eräänä iltana Arthurin alkoi tehdä mieli ylimääräistä voileipää. Yllätyksekseen hän löysi ruokakomerosta Charlien: poika seisoi komeron lattialla polvillaan ja piteli käsissään isoa jauhopussia.

”Mitä ihmettä sinä teet, Charlie?”

Charlien kasvoilla häivähti syyllinen ilme. Arthur ehti epäillä vaikka mitä, mutta huomasi sitten rotan, joka lepäili tyytyväisenä jauhoissa. Vai tällainen salaisuus pojalla oli! Arthur pudisti huvittuneena päätään. Hän tiesi, että jos Molly olisi löytänyt ruokakomerostaan ylimääräisen asukin, olisi hän epäilemättä myrkyttänyt sen.

”Taidat pitää tuosta pikkukaverista?” Arthur tokaisi. Charlien ilme meni hieman vaikeaksi.

”Onhan se mukava, mutta…”

”Mutta?” Arthur ihmetteli. Hän ei ollut tottunut kuulemaan mutta-sanaa Charlielta, kun oli kyse eläimestä.

”Se on jollain tapaa erikoinen. En tiedä. Minulla on jotenkin kutkuttava tunne sen luona. Ihan kuin se nytkin kuuntelisi, mitä me puhutaan.”

Charlie oli omissa oloissaan viihtyvä vaitelias poika, joka perusti ihmisistä vain sen verran kuin oli tarpeen. Hänen sydämensä kuului eläimille. Jokin vaisto kertoi hänelle, mitä eläin ajatteli, mitä se kaipasi ja miten sitä tuli lähestyä. Mutta jostain syystä ruokakomeron rottaan Charlie ei tuntenut minkäänlaista yhteyttä. Hän ei osannut sanoa isälleen, mistä se johtui.

Arthur huokaisi. Olisi kai parasta viedä rotta aamulla läheisen lammen rantaan ja hukuttaa se.


Seuraavana aamuna Percy huomasi huoneensa lattialla levällään kaksi kirjaa. Se oli hivenen omituista, sillä Percy siivosi aina huolellisesti kaikki tavarat paikoilleen ennen kuin kävi nukkumaan. Eläinmaailman sankartekoja lojui auki sivulta 564. Percy ei ollut koskaan lukenut kirjaa niin pitkälle, mutta luku näytti kertovan sankarirotta Betassusta, joka vuonna 1766 pelasti omistajansa palavasta talosta. Toinen kirja Älykkyyden äärirajoilla taas kertoi rottien poikkeuksellisista oppimiskyvyistä. Percy ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten erinomaisia otuksia rotat olivatkaan.

”Äiti, isä! Tiesittekö, että rotan älykkyysosamäärä on kaksinkertainen pöllöön verrattuna!” Percy hihkui. Uusi tieto tuntui aina paljon tärkeämmältä, kun sillä sai leuhkia toisille.

Arthur hämmästyi Percyn äkillistä rottainnostusta, mutta oli siitä enemmän kuin hyvillään. Ruokakomeron rottaa ei tarvitsisikaan hukuttaa, eikä yhden lapsen joululahjaan kuluttaa sulmuakaan.

Percy oli kirjaviisas ja pikkuvanha poika, mutta erityisen terävä hän ei ollut. Jauhoinen miehen sormenjälki Eläinmaailman sankartekojen sivun 564 alakulmassa jäi häneltä tyystin huomaamatta.
   
         ***

Percy oli mainio isäntä rotalle. Pienemmät lapset yrittivät jatkuvasti vetää sitä hännästä ja pahankurinen Fred vannoi muuttavansa rotan vielä jonain päivänä keltaiseksi. Mutta Percy piti Kutkan visusti turvassa huoneessaan kuten kaiken muunkin, mikä kuului hänelle. Percy oletti, että rotta oli ostettu Ihmeiden eläintarhasta, eikä isällä tai Charliella ollut sydäntä oikaista hänen luuloaan. Isä oli kertonut rotan nimeksi Kutka: Ihmeiden eläintarhassa pidempään asustelleilla eläimillä oli yleensä valmiina jokin nimi. Kutkan ikää oli vaikea arvioida, mutta poikasvuotensa se oli selvästi jo ylittänyt.

Percy oli vakuuttunut rottansa älykkyydestä, vaikka useimmiten se vain söi tai nukkui. Joskus kuitenkin Percy löysi Kutkan mutustelemassa toffeekärpäsiä, joiden säilytyspaikka periaatteessa sijaitsi pienelle rotalle aivan saavuttamattomassa paikassa katonrajassa ja sitä paitsi lukollisessa kaapissa. Kutkalla täytyi olla salaisia voimia, joita se käytti, kun Percy ei ollut läsnä. Percy oli hyvin ylpeä rotastaan.

Percyn kiintymys Kutkaan alkoi rakoilla vasta, kun poika sai kirjeen Tylypahkasta.

”Oppilaat voivat tuoda myös pöllön TAI kissan TAI rupikonnan”, Percy luki epätoivoisena. ”Äiti en minä voi ottaa Kutkaa Tylypahkaan! Se on vastoin sääntöjä.”

Bill ja Charlie lähinnä nauroivat hänen huolelleen: ”Eri asia, jos aikoisit viedä sinne possun tai kalkkunan. Rotta on täysin harmiton lemmikki.”

Mutta Percyn huoli kasvoi päivä päivältä.

”Äiti, en halua joutua jälki-istuntoon huonon käytöksen vuoksi heti ensimmäisenä päivänä. Sallitut eläimet on lueteltu tarkasti”, Percy julisti mahtipontisena, joskin hieman itkuisena.

Lopulta Molly kirjoitti vararehtori McGarmiwalle ja kysyi, voisiko Percy tuoda kouluun rotan. Percyä ei saanut muuten rauhoittumaan. McGarmiwa vastasi, että rotta ei olisi ongelma, Percyn pitäisi vain huolehtia, etteivät toisten oppilaiden kissat tai pöllöt kävisi sen kimppuun.

Kutka matkusti erikoisluvalla Tylypahkaan. Siitäkös Percy oli tohkeissaan. Percy pakkasi Kutkan pieneen pahvilaatikkoon, jonka kylkeen hän varmuuden vuoksi teippasi McGarmiwan kirjeen.

”Nyt pääset Tylypahkaan. Sellaista paikkaa et olekaan ennen nähnyt”, Percy sanoi rotalleen. Kyllä lemmikin kanssa olikin mukava lähteä kouluun, Percy ei tuntenut itseään ollenkaan niin yksinäiseksi kuin oli salaa pelännyt.
   
         ***

Eräänä päivänä Percy lähestyi Kutkaa vakavana. Hän roikotti kädessään taas yhtä Tylypahkan kirjettä ja toisessa kädessään hänellä oli jokin pinssi, jota hän piteli kuin Irvetan yleisavainta.

”Kuule Kutka”, Percy sanoi. ”Odotin hyvää hetkeä, mutta elämässäsi on vaikeaa erottaa sellaista.”

Kutka makasi tyynyllä. Oli vaikeaa havaita, kuunteliko se.

”Asia on niin, että minusta on tehty valvojaoppilas. Ja minun on nyt käyttäydyttävä asemani mukaan.”

Luultavasti Kutka tiesi, mikä valvojaoppilas oli, miten tärkeän askeleen urallaan Percy ottaisi, olihan hän vaahdonnut unelmastaan päivittäin koko sen ajan, kun oli Kutkan omistanut.

”Valvojaoppilaan ei mielestäni pidä kanniskella mukanaan rottaa. Koulun säännöt eivät ole rottien suhteen aivan yksiselitteiset. Sinulla on toki McGarmiwan erikoislupa, enkä moiti sinua mistään. Mutta valvojaoppilaan on näytettävä hyvää esimerkkiä myös yksityiselämän puolella. Mikään kiintymys ei saa haitata hänen mainettaan.”

Percy nosti Kutkan sängyltä ja kohotti sen naaman omien kasvojensa tasolle.

”Olen pahoillani”, hän sanoi mahtipontisimmalla äänellään, äänellä jota oli harjoitellut sitä päivää varten, kun hänestä valittaisiin taikaministeri. ”Minun on annettava sinut veljelleni Ronille.”


Kutka näytti ottavan omistajanvaihdoksen tyynesti. Mahtoiko se edes erottaa Weasleyn lapsia toisistaan? Ei välttämättä. Percylle ostettiin sulavaliikkeinen pöllö, jolla hän rehvasteli melkein yhtä paljon kuin valvojaoppilaan merkillään. Kutkan hän unohti nopeasti.

Mutta kun Percyn ensimmäinen tyttöystävä ja suuri rakkaus Penelope Clearwater Percyn vihoviimeisenä koulupäivänä sai aamiaispöytään omituisen kirjekuoren täynnä Percyn päiväkirjan puuttuvia sivuja, (sellaisia joissa Percy epäili, ettei Penelope kenties ollut aivan tarpeeksi viehättävä tulevan taikaministerin vaimoksi), Percyn sisimmästä kumpusi merkillinen kaiku. Jotakin oli saattanut jäädä häneltä huomaamatta.

”Sinä ja sinun pyhä urasi!” Penelope huusi ja heitti suuttuneena sivut päin Percyn pöllämystynyttä naamaa.

Tyrmistyksekseen Percy erotti sivuilla paitsi oman säntillisen käsialansa myös pienenpienet rotan käpälänjäljet.


« Viimeksi muokattu: 14.03.2021 15:07:21 kirjoittanut marieophelia »
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 658
Vs: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« Vastaus #1 : 08.01.2021 17:36:15 »
Olipa tämä mainio ja omaperäinen ficci! Idea kertoa Peterin tarinaa on todella virkistävä enkä ole tällaiseen ennen törmännyt, ja tarina veikin nopeasti mukanaan :D Tykkäsin hurjasti siitä, että tässä sai jatkuvasti tehdä vähän omaa ajatustyötä ja kuvitella Peter vaikuttamassa omaan kohtaloonsa. Varsinkin tuo Percyn ohjailu kirjojen avulla oli todella huvittava ja se toi oikeastaan uusia ajatuksia esiin myös Peteristä ihmisenä. Vaikka hän on muuten kurja ja tahdonvoimaltaan heikko hahmo, ei hän suinkaan tyhmä ole! Pidin myös kovasti siitä, kuinka mukava kuva Percystä välittyi tämän tekstin kautta. Erityisesti kohta, jossa Mollyn pitää lähettää kirje McGarmiwalle kysyäkseen rotasta, hymyilytti - kuten myös se, kuinka hyvin Percy Kutkaa suojeli :)

Muutaman jutun voisin sanoa tekstistä noin kuin rakenteellisesti ja kielen puolesta. Mielestäni et rönsyile eikä tekstissä ole oikeastaan mitään, mitä ottaisin pois :) Sen sijaan huomiota kiinnitti erityisesti alun lyhyet virkkeet, mikä teki alun lukemisesta hieman töksähtelevän. Muuttaisin lauserakennetta ehkä itse tällä tavalla:

Lainaus
Taikaministeriöllä ei ollut varaa maksaa työntekijöilleen joulubonuksia sinä vuonna, sillä jälleenrakennus söi kaikki ministeriön varat. Weasleyn perheessä tieto bonusten peruuntumisista otettiin vastaan tyrmistyneinä: Arthurilla ja Mollylla ei olisi mitenkään varaa ostaa joululahjaa kaikille seitsemälle lapselleen.

Lauseet pysyvät siis samoina, mutta niiden rytmi muuttuu hieman, kun ne sidotaan yhteen välimerkein :) Laittaisin myös repliikki- ja kuvauslauseiden väliin rivivälin, kuten näin:

Lainaus
Charlie oli eläinrakas poika ja kuullessaan ruokakomerosta ylimääräistä rapinaa hän ei suinkaan juossut parkuen äitinsä luo.

”Voi otusparka!” Charlie sanoi. ”Näytät stressaantuneelta.”

Charlie keräsi kiireesti rotanloukut lattialta ja sysäsi ne roskakoriin. Roskakori nielaisi yökäten. Sitten Charlie avasi ison pussin juustonaksuja. Rotta vaikutti nälkäiseltä.

Hauska muuten tuo roskakori, se on mukava taikaelementti tarinassa :D Mutta siis tuollaisia pieniä juttuja, joilla lukijan työ helpottuu ja muuttuu mukavammaksi! Muuten nautin tästä ficistä suuresta ja erityisesti tuo Peterin kosto lopussa (koska voi Percyä, jonka mielestä rotta ei ole sopiva lemmikki valvojaoppilaalle :D) oli todella mainio lopetus tarinalle! Suuri kiitos tästä :)

between the sea
and the dream of the sea

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Vs: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« Vastaus #2 : 09.01.2021 13:22:40 »
Suuret kiitokset hyödyllisestä kommentistasi hiddenben!

Olin ajatellut, että alun lyhyet lauseet korostaisivat ministeriön tylyä linjaa ja Weasleyn perheen ankeaa mielialaa. Mutta kommenttisi luettuani vilkaisin alkua uudestaan ja totesin, että tuollainen lyhyiden päälauseiden tulva heti tekstin alussa saattaa tosiaan vieraannuttaa lukijaa tekstistä.  :)

Kiitos myös vinkistä muotoilun suhteen. Tämä ovat ensimmäisiä tekstejäni täällä ja olen näköjään ollut hieman turhan ujo käyttämään enteriä tekstin muotoilussa. Hyvä, että joku sanoo suoraan, miten kannattaa tehdä. Otan tosi mielelläni vastaan kaikki lukumukavuutta koskevat huomiot.

Ihanaa, että pidit tarinasta ja hahmoista ja oli kiva kuulla mietteitäsi :D En ole itsekään muistaakseni lukenut ficcejä Peterin ajoista Kutkan hahmossa, joten hyvä jos tämä toimi.

« Viimeksi muokattu: 24.01.2021 17:21:23 kirjoittanut marieophelia »
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Vs: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« Vastaus #3 : 03.04.2021 13:41:46 »
Terveisiä kommenttikampanjasta! Komppaan hiddenbeniä siinä, että tässä oli todella omaperäinen idea kertoa Peteristä. Hänen tarinansahan on oikeastaan todella mielenkiintoinen, sillä hän vietti niin monia vuosia elämästään pääosin rottana. Tässä ficissä kiinnostavaa oli erityisesti se, että tässä paljastui, ettei hän suinkaan viettänyt rottana ihan koko aikaa, vaan muuttui välillä myös ihmiseksi. Pelottavaa ja todella kiinnostavaa myös!

Tämä imaisi minut heti mukaansa ja oli mielenkiintoisesti ja sujuvasti kirjoitettu. Pidin myös siitä, miten tämä Peterin ohella kertoi myös Weasleyn perheestä :) Heistä on aina ihanaa lukea ja varsinkin lapsista pienenä! Charlie ja Percy olivat molemmat aivan omia itsejään, samoin Fred, joka uhosi muuttavansa rotan keltaiseksi (ihana viittaus Viisasten kiveen muuten!). Oli todella kiehtovaa, miten Peter valitsi isännäkseen juuri Percyn ja jauhoinen sormenjälki kirjassa oli suorastaan hyytävän hyvä yksityiskohta! Charlie ei tosiaan olisi ollut hyvä isäntä Kutkalle, vaikka tämän aluksi pelastikin. Hän lukee eläimiä liian hyvin, jotta Peter olisi voinut pysyä piilossa. Percy sen sijaan tuskin kyseenalaisti Kutkan pitkää elämää ja mitään muitakaan omituisuuksia, oli kaiketi vain ylpeä onnistuttuaan hoitamaan rottaansa niin hyvin :D Percy oli siis erinomainen valinta isännäksi ja taisipa Peterkin olla hiukan närkästynyt joutuessaan Ronille ;)

Percystä tulee harmittavan harvoin luettua, koska harva tuntuu pitävän hänestä hahmona. Siksikin tämä oli mielenkiintoinen teksti, koska tässä jotenkin tuli Percyn luonne jo pienestä asti hyvin esiin, eikä hän pahuuttaan ole sellainen kuin on. Tämä oli erityisen hyvä kuvaus lapsi-Percystä: kirjaviisas ja pikkuvanha poika, mutta erityisen terävä hän ei ollut.

Kiitos tästä, todella kiehtova teksti ja hauskoja yksityiskohtiakin oli paljon!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 224
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« Vastaus #4 : 03.04.2021 17:16:43 »
Oo vau, onpas mielenkiintoinen teksti, en ookkaan lukenut ficciä siitä, miten Kutka päätyy Weasleyn perheeseen! Osasit hienosti tuoda esiin Percyn persoonan (että hän itkee koska tylypahkaan ei saa tuoda rottia ja sitten mollyn on kirjoitettava minervalle ja lopulta hän luopuu kutkasta valvojaoppilaana saman säännön takia. naurahdin myös sillle että percy "ei syytä kutkaa mistään" koska sillä on erikoislupa mcgarmivalta :D heheh. Pidin myös alun charlie-maininnoista, charlie lapsena on symppis ja ihana ja jotenkin hauskaa myös että hän ei muodosta kutkaan suhdetta jostain kumman syystä hehe ;) loppu oli myös huvittava :D Kaiken kaikkiaan kiva teksti, nautin :)

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Vs: Sormenjälki (S) Kutka (Peter), Percy Weasley
« Vastaus #5 : 05.04.2021 16:32:04 »
Thelina: Mukavaa, että valitsit tämän Kommenttikampanjasta ja kiva kuulla, että pidit tarinasta! En tiedä, saiko Percy koskaan tietää, että hänen rottansa oli oikeasti ihminen, mutta aikaa karmiva ajatushan se on, että perheessä elää lemmikki, joka ei oikeasti olekaan eläin! Hienoa siis, jos tarinasta tuli välillä hyytäväkin olo. Weasleyn perheestä on mukava kirjoittaa, koska canon kertoo heistä jo paljon, mutta jättää toisaata paljon myös kertomatta. Kiva, että huomasit viittauksen Viisasten kiveen. :) Osuva myös tuo yleishuomiosi Percyn hahmosta: monethan säälittelevät Ronia, että hän jäi perheessä vähälle huomioille nuorimpana poikana, mutta ihan yhtä hyvin voisi ajatella, että keskimmäisen lapsen osa on vielä vaikeampi, kun on aina pienempiä vaatimassa enemmän huomiota, eikä koskaan ole saanut olla ainoa lapsi perheessä. Ehkä se on syy Percyn usein typerään käytökseen. Toisaalta, jos Percysta ei pidetä samaa voisi sanoa Peteristä, joka usein jää Kelmien joukossa sivuosaan. Ja rottanakin hän jää toiseksi pöllölle! :) Itse kyllä tykkään kirjoittaa Percystä, joten mukava kuulla, että hänen luonteensa välittyi tarinasta! Kiitos paljon kivasta kommentistasi!❤️

Crys: Kiva kuulla, että Percyn käytös onnistui naurattamaan. Tämä on tosiaan vähän harvinaisempi aihe, mutta kiva jos toimi. :) Itse tykkään canonia täydentävistä ficeistä kovasti. Joo, sitähän voisi ajatella, että jos jollain Weasleyn lapsella olisi lemmikki, se olisi Charliella. Joten piti sitten kehitellä tällainen kuvio, joka selittää, miksei Charliella ole lemmikkiä, mutta Percyllä on. :D Hienoa, että viihdyit ja kiitos paljon kommentista! ❤️
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid