Ikimuistoinen joulu | Draco/Hermione | S

[niiina]

Nimi: Ikimuistoinen joulu
Kirjoittaja: niiina
Beta: Tikkis
Ikäraja: S
Genre: Fluff
Paritus: Draco/Hermione
Yhteenveto: Draco ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi olla niin välittävä, että kantoi jokaisen murheen harteillaan muidenkin puolesta.

A/N: Joulu oli itsellä niin kiireinen, että vaikka olin ajatellut tämän aattoluukkuun niin en ehtinyt tätä julkaista eilen, joten en kehtaa enää alkaa törkkimään eilisen luukkua. Julkaistaan siis erikseen, kun saamme vielä jouluisesta osastosta nauttia. Tämä on aika nopeasti kirjoitettu pieni pätkä, jolla yritin hieman kaivella taas omaa kirjoittamista, joka on piilotellut jo jonkun tovin enkä meinaa saada siitä enää kiinni.

Hyvää joulua kaikille ihanille finiläisille! Mahtavaa kun olette jaksaneet vuodesta toiseen olla täällä ja saadaan pidettyä tämä yhteisö elossa! Aivan ihania luukkuja kaikilta sekä jouluisia tekstejä.

Ikimuistoinen joulu

Lumi satoi kauniisti kohti maata. Se peitti hennolla verhollaan tumman pinnan saaden siihen uuden elon.
 
Draco ei voinut olla hymyilemättä, vaikka se ei ollut hänelle tyypillistä.  Näky ikkunan takana oli lumoava. Hän rakasti lunta. Takkatulesta kantautuva raksahtelu sai miehen kääntymään ympäri. Liekit valaisivat olohuoneen hennon oranssilla sävyllä, joka loi tilaan lämpimän tunnelman.
 
Sohvalla viltin alla kääntyvä hahmo huokaisi unissaan hiusten levitessä naisen kasvoille peittäen ne kokonaan. Draco astui lähemmäksi sohvaa, polvistuen sen eteen. Hän antoi kätensä koskettaa hiusten tummaa pintaa siirtäessään ne kauemmaksi. Hiusten alta paljastui kauniit kasvot, joiden pinnalle ilmestyi ryppyjä naisen nähdessä painajaisia. Sota oli jättänyt arpensa heistä jokaiseen, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Draco ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi olla niin välittävä, että kantoi jokaisen murheen harteillaan muidenkin puolesta.

Mutta sellainen Hermione Granger oli. Sankari.

Jokaisella sankaruudella oli vain erilaiset merkityksensä ja ulkomuotonsa. Hermionella se tarkoitti levottomia unia urheiden tekojensa jälkeen.

"Hei", Draco kuiskasi hiljaa sivellessään Hermionen silkkistä poskea. Huolesta kurtistuneet kulmat suoristuivat naisen avatessa silmänsä unisena.
"Hei", Hermione huokaisi.
"Sataa lunta", Draco jatkoi. Hermionen huulille ilmestyi utuinen hymy.
"Rakastan lunta."
"Tiedän."
"Saamme sittenkin valkoisen joulun. Elliot tulee olemaan innoissaan", Hermione iloitsi. Hän nousi samalla istumaan ja antoi katseensa vaeltaa ikkunasta ulos, jossa suuret pumpulimaiset lumihiutaleet putoilivat taivaalta.

"Elliot ehtii olla innoissaan myös aamulla. Annetaan hänen nukkua", Draco hymähti. Mies painoi otsansa Hermionen pyöristyneelle vatsalle ja tunsi, kuinka uusin tulokas liikkui vimmatusti.

"Minulla on sinulle lahja", Draco jatkoi katsoessaan Hermionen kasvoja, joiden katse oli edelleen tulevassa talven ihmemaassa.
"Onko?" Hermione henkäisi kääntäessään katseensa takaisin Dracoon. "Joulu on vasta huomenna."
"En tarvitse joulua antaakseni sinulle tätä lahjaa", Draco hymähti, mutta antoi silti harvinaisen hymynsä kiriä huulilleen. Miehen vaaleat hiukset olivat hieman sekaisin, mikä sai Hermionen hymyilemään hieman enemmän. Kukaan muu ei saanut nähdä Dracoa niin.

"Mitä se on?" Hermione hihkaisi innoissaan ja työnsi kätensä eteenpäin valmiina vastaanottamaan lahjansa. Ele sai Dracon nostamaan toista kulmaansa, mutta mies kaivoi takataskustaan pienen rasian, jonka hän nosti Hermionen käsien yläpuolelle omassa kädessään. Draco avasi rasian saaden Hermionen henkäisemään syvään.

"Hermione Granger, tuletko vaimokseni?”

Hermione katsoi häkeltyneenä kaunista vaaleaa sormusta täydessä hiljaisuudessa.

"Draco Malfoy, luulin, ettet sinä ikinä kysyisi! Meillä on pian jo kaksi lasta sekä yhteinen koti! Olin jo luovuttanut, ettemme ikinä menisi naimisiin."
"Eli?" Draco kysyi hölmistyneenä Hermionen äkkinäiselle purkaukselle. "Olen mies, mitä sinä voisit olettaa?"
"Älyä!"
"Eli sinä et halua mennä naimisiin kanssani?"
"Totta kai minä haluan!" Hermione huudahti ja tarrautui Dracon kaulaan. Mies yritti pitää sormuksen vaivoin kädessään, ettei rasia tippuisi lattialle.

"En enää ikinä tee mitään suuria eleitä, kun olet raskaana", Draco huokaisi hiljaa.
"Mitä sanoit?"
"En mitään. Saanko laittaa sormuksen sormeesi?"
"Kyllä." Hermione ojensi kätensä Dracon eteen antaen miehen pujottaa upean sormuksen sormeensa. Se tuntui niin täydelliseltä, että olisi voinut luulla sen olevan tehty juuri hänelle.

Draco nosti hellästi Hermionen kasvoja leuasta painaessaan huulensa naisen huulia vasten. Suudelma oli hellä, mutta samalla vaativa.
"Rakastan sinua."
"Niin minäkin sinua."

Hermionen hymy oli muuttunut takaisin lämpimäksi ja naisen kasvoilta paistoi onni. Draco oli tajunnut jo vuosia naisen vihjaukset naimisiin menemisestä, mutta jokin oli aina tuntunut estävän häntä. Kai pelko siitä, ettei hän ansaitsisi tätä kaikkea. Elliot oli ollut heille jo suuri muutos kolme vuotta sitten ja rakentanut myös uskoa siihen, että Hermione todella halusi olla hänen kanssaan. Tuleva lapsi oli vain se viimeinen sinetti, mitä Draco tunsi tarvitsevansa.
 
Hän tiesi, että he olivat perhe ilman sormustakin, mutta nyt he olivat jotain kokonaista. Sota oli tuhonnut paljon, mutta haavojen kasaan parsiminen oli tuonut yhteen myös kaksi sellaista ihmistä, joita kukaan ei välttämättä olisi voinut nähdä perheenä. Mutta se ei koskaan häirinnyt heitä, koska he näkivät.

Tästä tulisi ikimuistoinen joulu.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Valitsin tämän tekstin, koska minua kiinnosti lukea ikimuistoisesta joulusta ja saada tietää, mikä tekee jostakin joulusta muita unohtumattomamman. Ja sainpa siihen kysymykseen totisesti suloisen ja mieltä lämmittävän vastauksen!

Minulle tulee tästä tarinasta jotenkin sellainen tunne, ettei Draco ole välttämättä etukäteen suunnitellut kosivansa Hermionea juuri tässä hetkessä, kun tämä on nukahtanut sohvalle viltin alle, mutta yhtäkkiä tilanne tuntuukin niin täydellisen oikealta ja Draco kokee viimein saavuttaneensa niin vankan varmuuden, että ryhtyy tuumasta toimeen. Ei tarvita suuria spektaakkeleja, ei kaunopuheita, ei mitään muuta kuin yhdessä jaettu hetki takkatulen loimussa. Selvästi naimisiinmeno on käynyt Draconkin mielessä monet kerrat, ja hän on ehkä miettinytkin, missä tilanteessa olisi sopivaa kosia, mutta lopulta oikea hetki löytyykin oman kodin turvasta ja lämmöstä. Ihanaa! Rakastan juuri tällaista arjen romantiikkaa - sitä, ettei kaunistella ja koristella kaikkea vain siksi, että se on jonkinlainen yhteiskunnan ja ympäristön odotus, vaan tyydytään yksinkertaiseen yhdessäoloon, jossa on aivan kaikki tarvittava ja enemmänkin. Voi että. Hahmojen välisestä kanssakäymisestä välittyy se, miten hyvin he toisensa tuntevat ja miten vakaalla pohjalla heidän suhteensa on, ja siitä tulee hyvä mieli. Ei tarvitse sitoutua sormuksin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, vaan silloin, kun hetki on molemmille sopiva.

Kumpikin hahmo tuntuu kivasti omalta, tutulta itseltään. Dracoon on tavallaan helppo uskoa kätkeytyvän jonkinlaista sitoutumiskammoa - tai ehkei sitoutumiskammoa, koska ei hän kuitenkaan tunnu ajattelevan niin mustavalkoisesti, että sormus olisi yhtä kuin sitoumus, mutta ehkä sellaista... pyrkimystä varmuuteen ja oikeisiin päätöksiin. Draco on tehnyt aiemmassa elämässään kyseenalaisia valintoja, ja on luonnollista, että se heijastuu jossain määrin hänen aikuisuuteensakin, vaikka elämäntilanne olisikin vakiintunut. Aikuinen Hermionekin minun on helppo uskoa juuri tällaiseksi kuin hänet on tässä tarinassa kuvattu. Hän ei hoputa Dracoa, koska varmasti tietää kyllä, etteivät asiat ole aina niin yksioikoisia, mutta toisaalta hän ei epäröi ilmaista omaa kantaansa. Täytyy ihailla sitä, miten avoin ja mutkaton yhteys näillä hahmoilla selvästikin on! Se luo varmasti vankan perustan yhteiselolle, niin avo- kuin avioliitossakin.

Hermioneen liittyen haluan lainata tämän ihastuttavan kohdan:

Draco ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi olla niin välittävä, että kantoi jokaisen murheen harteillaan muidenkin puolesta.

Tämä on niin kauniisti luonnehdittu, ja sopii kieltämättä Hermioneen hyvin. Tulee mieleen esimerkiksi S.Y.L.K.Y. ja Hermionen voimakas oikeudentaju ja samalla myös lämmin, välittävä sydän.

Tässä tarinassa on kokonaisuudessaan ihanan levollinen tunnelma, ja tuntuu kuin olisin itsekin tuolla pienen perheen rauhallisessa kodissa nauttimassa takkatulen hehkusta ja ikkunan takana putoilevasta lumesta. Joulutunnelmaa parhaimmillaan, enkä selvästikään ole vielä kyllästynyt siihen!

Kiitoksia tästä iltapalasta, pidin! Hauskasti muuten siinä minun keskeneräisessä Dramionessani on joitakin yhtymäkohtia tähän tarinaan ja samankaltaisia teemoja. Saat nähdä sitten, jos (kun) lopulta saa sen valmiiksi. Telepatiaa! -Walle

[Fairy tale]

Olen vältellyt Draco/Hermionea kuin ruttoa, joten onneksi olkoon. Tämä oli ihka ensimmäinen jonka luin ja olen iloinen että tämän luin. Ihana yllätys oli, että he ovat tässä jo aikuisia ja ovat olleet yhdessä ja perhettäkin on. Sodat muistot ovat vaikuttamassa edelleen, mutta siitä on aikaa ja elämää on ehditty elää eteenpäin ja arki ja oleminen ovat tasoittuneet. Minä en oikeastaan takertunut otsikkoon enkä osannut odottaa mitä tapahtuisi, mutta tämä on suloinen. Dracolta on ihana ajatus, että kaikkea ei suinkaan odoteta siihen joulun hetkeen, jolloin lahjoja tavallisesti jaetaan, vaan tämä on erilaista ja kertaluontoinen hetki ja siksi ikimuistoinen. 

Olen ilmeisesti pitänyt tätä paria jotenkin mahdottomana omaan ajattelumaailmaani. Dracosta olen aina tykännyt. Ja kun opin että Draco on oikeasti pehmo, niin tokihan hänen myrskyisä historia Hermionen kanssa on ollut taatusti aivan omaan luokkaansa ja usean fikin arvoinen. Voin hyvin kuvitella Dracon olevan kade koko kultaiselle triolle, fikistä riippuen haikailemassa heistä jonkun perään. En voi sille mitään, että tätä lukiessa nousi mieleeni useat kuvat Tomista ja Emmasta yhdessä, mutta ehkä juuri se auttoi minua uskaltautumaan tämän fikin äärelle. Tästä fikistä tuli hyvä mieli. 

[niiina]

Waulish, kiitos ihanasta kommentistasi! Olit saanut kommenttiisi asiaa melkein enemmän kun minulla oli tässä tekstiä, heh! Ihanaa panostamista.

En tiennyt itse tekstiä kirjoittaessani, että Draco aikaa kosia, joten oletan ettei hänkään tiennyt. Kai sitten tosiaan pyörittelin sen päässäni niin, että voi olla mahdollista, että hän on tätä pyöritellyt mielessään kauan, mutta ei tiennyt mikä olisi se sopiva hetki - eli varmasti aika spontaania toimintaa tuossa tilanteessa. Mutta olit analysoinut tätä aika hyvin ja saanut selkeästi irti tästä samoja ajatuksia sekä aatteita, mitä olin miettinytkin, vaikka teksti onkin aika nopeasti kirjoitettu vaan sen toivossa, että se katkaisisi sen minun kurjan blokin ja tästä tuli aika siirappinen. Kuitenkin taustalla oli paljon noita juttuja, mitä kirjoititkin.

Ja tiedätkö, nyt en malta odottaa sitä sinun tekstiä, jos se on yhtään samantyylinen! Selkeää telepatiaa siis! Dramionepatiaa. Kiitos kun uskalsit napata tekstin ja lukea sen sekä jos vielä pidit, niin aina vaan parempi! Hymy kiri huulille tuota kommenttiasi lukiessa. <3

Fairy tale, ohhoh, hienoa että uskalsit tähän tarttua ja vielä, että satuit pitämään tästä! Lisäksi jos joku alkaa pitämään tätä paria edes hieman mahdollisena, niin mikä sen parempaa! Näistä tosiaan saa todella maukkaita juonenkäänteitä ja tarinoita aikaan. Pitkälti juuri siksi, että lähtökohdat ovat noinkin herkulliset. Tosi kiva, että luit ja jätit vielä ihanan kommentin! Iso kiitos sinulle ja Tom/Emma olisi kyllä ollut soma pari jo itsessään ja tullut kaikkia hienoja kuvia itsekin katseltua.  

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Joulu meni jo, mutta hampaat rei'ittävä höttö-siirappi maistuu aina! Sillä voi ei sentään miten ihana ja suloinen ja pörröinen ja lutuinen ja romanttinen tämä olikaan Siis suussa maistuu nyt todellakin sokeri, mutta ei se haittaa, sillä rakkaus on laastari ja liima mitä tarvitaan kun kaikki muu menee päin peetä. Joten olipa ihanaa lopetella tämä viikko tämmöiseen höttöön

Lumisade on ihanaa, silloin kun ei tarvitse tehdä lumitöitä Toki näillä velhoilla on varmasti muutama näppärä taika tuohon hommaan, joten ymmärrän hyvin että he nauttivat lumen tulosta. Raskaana oleva Hermione oli varsin seesteinen ja Draco oli yllättävän rento ennen kosintaa. Mutta myös niin tyypillinen mies! Ihan huippua Hyvä kuitenkin, että molemmat olivat asiasta samalla aaltopituudella.

Tämä oli kiva pieni paketti missä oli juuri sopivasti taustaa ja paljon ihanaa fluffya! Kiitos tästä, olipa todella sellainen hyvän fiilksen teksti!

Vendela

[Larjus]

Hyvin maittaa minullekin söpöt fluffit tammikuussakin, vaikka joulu olisikin tapahtuma-aikana Oon kateellinen kun heillä on ihana valkea joulu, täällä Helsingissä se kun oli niin musta... noh, onneksi sitä lunta on nyt tammikuussa riittänyt!

Olit tavoittanut tähän heti alussa sellaisen ihanan seesteisen tunnelman. Takkatulen raksahtelu ja tulen oranssi kajo lisäsivät sellaista kivaa "jouluestetiikkaa", tulee ihan mieleen jotkut perinteisiin nojautuvat jouluelokuvat! Just sellainen rauhallinen tunnelma, et kaikki on hyvin ja kohta tapahtuu jotain eri kivaa :3

En kyllä yhtään odottanut, että Draco kosisi tässä ficissä! Waulish tossa aiemmin pohti, että ehkä Draco ei ajatellut kosivansa juuri tuossa tilanteessa (vaikka onkin sitä jo hyvän aikaa miettinyt), mutta sitten oivallinen hetki tuleekin kuin automaattisesti, ja vaikken tätä lukiessa ehtinyt itse uppoutua noin syviin pohdintoihin, kuulostaa kyllä siltä, että noin on voinut hyvinkin tapahtua :3 Muutenkin ihanan arkisessa mutta jotenkin niin intiimissä hetkessä tuo kosinta tapahtui, tykkään sellaisesta. Hyvin välittyy myös hahmojen välinen rakkaus kuin myös se, miten paljon itse tykkäät tästä parituksesta!

Draco oli tajunnut jo vuosia naisen vihjaukset naimisiin menemisestä, mutta jokin oli aina tuntunut estävän häntä. Kai pelko siitä, ettei hän ansaitsisi tätä kaikkea. Elliot oli ollut heille jo suuri muutos kolme vuotta sitten ja rakentanut myös uskoa siihen, että Hermione todella halusi olla hänen kanssaan. Tuleva lapsi oli vain se viimeinen sinetti, mitä Draco tunsi tarvitsevansa.

Aiemmin todettiin, miten sota on jättänyt heihin jokaiseen arpia, ja tää on selvästi Dracon yksi sellainen. Ihana, että hän alkaa viimein päästä pelkojensa päälle ja uskaltaa luottaa siihen, että Hermione hänet haluaa ja hyväksyy ja pitää osana perhettään :3 Vaikka ei sormus tosiaan käytännössä juuri mitään muutakaan, on sillä kuitenkin tärkeä symbolinen merkitys!

Tästä tulisi ikimuistoinen joulu.

Tätä en lukemani pohjalta epäile lainkaan :3

[niiina]

Vendela, kiitos hurjasti sun kommentistasi! Joo, tämä oli todellakin sitä kuuluisaa sokeria, joka narskuu hampaissa, yh! Itsekin nauroin, että miten mä edes kirjoitin tämmöistä, koska ei oo ihan mun tapaista kuitenkaan - paheensa kullakin! Mutta ihana kommentti, kiitoskiitoskiitos. Piristi päivää!

Larjus, iso kiitos sinulle kommentistasi! Tosi kurjaa, jos siellä suunnalla ei ollut valkoista joulua, meillä täällä lunta on riittänyt kokoajan vähän liikaakin! Mutta joo, tässä tekstissä kaikki tapahtui myös allekirjoittaneella sinänsä yllättäen, etten tätä suunnitellut sitten mitenkään ja se sitä kautta kirjoitti vähän itse itsensä. Pari on kyllä järjettömän rakas ja taipuu moneen! Ihana kun jaksoit lukea, vaikka mulla onkin niin yksipuolinen valikoima. Kiitos sulle hurjasti! Tulin tosi hyvälle mielelle!

[Salem]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta Tämä oli juuri minun tyyliseni teksti, fluffyinen ja rauhallinen. Pidin paljon ficin tunnelmasta, ja tämä oli oikein mukavaa luettavaa, kun on ollut vähän raskas päivä. Pidin yksinkertaisesta, luonnollisesta kosinnasta, ja dialogi jätti hymyn huulilleni. Tuntui luonnolliselta, että Draco oli ollut vähän epävarma naimisiin menosta, ja siitä oliko hän heidän onnensa arvoinen, mutta ihanaa, että hän rohkaisi vihdoin itsensä.

Sota oli jättänyt arpensa heistä jokaiseen, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Draco ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi olla niin välittävä, että kantoi jokaisen murheen harteillaan muidenkin puolesta.

Mutta sellainen Hermione Granger oli. Sankari.

Tämä oli varmaan lempikohtani tekstissä.

[Thelina]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Katselin tätä ficciä jo joulun aikoihin, mutta lukeminen jäi. Olipa kiva, että arpajaisten myötä tuli tartuttua tähän, sillä tämä oli ihana! Sopi oikein hyvin myös talvipäivän lukemiseksi, vaikka joulu menikin jo

Lumisade, takkatulen raksahtelu ja sohvalla torkkuva Hermione toivat heti alkuun kotoisan tunnelman. Vaikka sodan muistot välkähtävätkin siellä painajaisissa, tässä keskitytään kuitenkin tähän hetkeen ja kaikkeen hyvään, mitä sodan jälkeen on tullut. En olekaan tainnut aiemmin lukea tällaista ficciä, missä Hermionella ja Dracolla on yhteinen lapsi ja pian toinen! Elliot on todella suloinen nimi ja sopii mielestäni hyvin tällaiseen ficciin, ettei nimi ole mikään kirjoissa mainituista lasten nimistä.

Kosimista en osannut yhtään odottaa ja voi miten ihanasti Draco sanoi, "En tarvitse joulua antaakseni sinulle tätä lahjaa". Sopii mielestäni hyvin hänen hahmoonsa, ettei hän ole rynnännyt kosimaan saman tien, vaan antoi ensin ajatuksen kypsyä. Raskaushormoneissaan intoileva Hermione oli ihana myös Tykkään kovasti tällaisista onnellisista perhefluffy-ficeistä, joten tämä oli oikein mukavaa luettavaa, kiitos kun kirjoitit <3

[Violetu]

Awww, olipa ihanaa ja söpöä perheonnea.
Tykkäsin viittauksista sotaan ja sen jättämiin jälkiin, vaikka näillä kahdella loppupeleissä näyttääkin menevän tosi hyvin ^^

Sanailu toimii näillä kahdella tosi hyvin, ei nyt ihan liian höttöistä saa meininki olla 😆

Alussa olit käyttänyt aika monta kertaa sanaa "pinta", mutta pääasia, että kirjoittaminen lähtenyt taas käyntiin 

~ Violet

[niiina]

Salem, kiitos ihanasta kommentistasi! ❤ Mukava, että oli sen tyylinen mistä pidät ja jäi kiva fiilis!

Thelina, iso kiitos kommentistasi. ❤ Kiva, että pidit! Itsekin on tullut suhteellisen vähän kirjoitettua tästä parista niin, että heillä olisi lapsi/lapsia, joten nämä lyhyemmät tekstit antaa siihen joskus mahdollisuuden, kun ei vaadi ehkä niin suurta selittelyä, että miksi näin, vaan tärkeintä on se hetki. Ja jotenkin kun mietin, niin Elliot tuli välittömästi mieleen ja halusin ehdottomasti jonkun muun nimen kun kirjoissa esiintyneet. Olen tainnut kirjoittaa vaan yhden tekstin ennen tätä, jossa heidän lapsen nimi on Alex, mutta en halunnut tähän toki käyttää samaa. Yksi teksti on myös raskaana olevasta Hermionesta muistaakseni, mutta tosi pienesti tullut tehtyä. Ehkä näitä voisi joskus kokeilla kirjoittaa enemmänkin. (: Mutta ihana kun tämmöinen ylisokerinen tapaus on tuntunut iskevän monen fluffihuttunälkään. Kiitos sulle hurjasti vielä aivan ihanasta kommentista. ❤

Violetu, kiitos kommentistasi! ❤ Tää oli kyllä niin järkyttävän höttö, että tosiaan oli pakko saada mukaan esimerkiksi sotaa sekä vähän sanailua! Kiva huomio myös tuo "pinta" sana, en tosiaan ollut laittanut itse ollenkaan merkille, mutta nyt ku luin alkua itsekin niin ohhoh. Ompahan taas ollut sokea omalle kirjoittamiselle. Pitää varmaan jossain vaiheessa kenties vaihtaa ainakin yksi pois johonkin muuhun sanaa, niin ei nyt ihan pintaliidetä. Iso kiiiiiitos!

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Tämä oli suloinen teksti, tykkäsin kovasti. Pidin Hermionen raskaudesta ja sitten kun paljastui, että se on jo toinen niin.... aaawww. Mukava yksityikohta oli myös, että sekä Draco että Hermione rakastivat lunta. Heidän pojallaan oli myös laatikon ulkopuolelta tuleva, jonka he olivat tainneet valita vain koska pitävät siitä (ja kuitenkin se oli kivan tavallinen).

"Eli?" Draco kysyi hölmistyneenä Hermionen äkkinäiselle purkaukselle. "Olen mies, mitä sinä voisit olettaa?"
"Älyä!"
"Eli sinä et halua mennä naimisiin kanssani?

Hah hah, kiva että fluffyn seassa oli vähän huumoriakin.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Alice Katarina]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Joulufluffy on mun herkkä kohta, rakastan yli kaiken kaikenlaisia hölmöjä, kliseisiä jouluelokuvia ja -kirjoja ja tää sopi samaan porukkaan. Dracon ja Hermionen yhdessä olo tuntui tässä kovin luontevalta ja rennolta. Selvästi he ovat olleet yhdessä pitkään ja voivat olla toisen seurassa aivan omia itsejään (nauratti, että Hermione on ainut joka saa nähdä Dracon hiukset sekaisin). Jotenkin oli tosi herttaista, että vihdoin Draco sitten koki ansaitsevansa kaiken hyvän ja kosi.

Erityisesti pidin tässä ihanasta romanttisesta ja herkästä tunnelmasta. Kuvailusi tilanteesta on kaunista ja oli vain ihanaa upota Dracon ja Hermionen herkkään hetkeen. Kirjoitain itse aina vaan angstia niin on ihanaa, että jotkut onnistuvat tällaisessa söpöilyssäkin.  On jopa yllättäväää, miten selkeästi näin tilanteen mielessäni vaikka melkein koko teksti rakentui dialogista (se oli varsinkin nokkelaa ja hauskaa, juuri tälle parille sopivaa).

Jokaisella sankaruudella oli vain erilaiset merkityksensä ja ulkomuotonsa. Hermionella se tarkoitti levottomia unia urheiden tekojensa jälkeen.

Musta oli tosi kiva, että olit fluffyn lisäksi ottanut mukaan näitä sodan jälkiäkin, koska varmasti se vaikutti itse kuhunkin vielä pitkään.

"Saamme sittenkin valkoisen joulun. Elliot tulee olemaan innoissaan", Hermione iloitsi. Hän nousi samalla istumaan ja antoi katseensa vaeltaa ikkunasta ulos, jossa suuret pumpulimaiset lumihiutaleet putoilivat taivaalta.

"Elliot ehtii olla innoissaan myös aamulla. Annetaan hänen nukkua", Draco hymähti. Mies painoi otsansa Hermionen pyöristyneelle vatsalle ja tunsi, kuinka uusin tulokas liikkui vimmatusti.

Ihan liian söpöä!

Kiitos tästä suloisesta välipalasta! Olisinpa saanut viilentävän lumisateen tätä kautta 29 asteen lämpöiseen asuntooni. 

AK

[Kaarne]

Minäkin eksyin kommenttiarpajaisten vuoksi etsiskelemään luettavaa listauksestasi ja kun huomasin, että sinulla oli joulufluffya Dracosta ja Hermionesta, niin pitihän se testata, että miltä joulufluffyn lukeminen tuntuu kesäkuussa. Ja nyt voinkin todeta, että oikein erinomaiselta, ainakin jos kyse on jostakin näin suloisesta! ❤️

Tää oli herttainen. Musta oli hienoa, että taustalla viivähtivät nuo sodan jälkeensä jättämät varjot ja arvet, vaikka nykyhetkessä kaikki olikin hyvin ja onnellisesti. Pidän tuollaisista maininnoista, jotka maalaavat hahmoille menneisyyttä ja linkittävät heidät siihen, ja tietenkin se jouluhetken onnikin korostuu entisestään pimeämpää mennyttä vasten. Liikuttavaa myös, että Draco näkee Hermionen sankarina - vaikka tietenkin kuuluukin!

Tykkäsin myös tuosta yksityiskohdasta, jossa todettiin Hermionen olevan jo raskaana. Usein ficeissä ja teksteissä mennään edelleen usein niin päin, että avioliitto tulee ennen lapsia (ja lapsia ei välttämättä mainita ollenkaan), joten virkistävää, että tällaisia toisenlaisiakin malleja näkee. Voin myös hyvin kuvitella, että Draco ei saa aikaiseksi kosia kauhean aikaisin, vaan se ottaa oman aikansa. Elliott oli myös kerrassaan sopiva nimi lapselle!

Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta ihastuttavan lämmin ja lempeä teksti, jonka lukeminen osui juuri sopivaan hetkeen. Kiitos! ❤️

[spQr]

Tuli ihanan lämmin olo kun luin tän <3! Juoni toimii hyvin ja toteutus on sujuva ja virheetön.
En ihan kommentointituulella ole, mutta piti jotain laitaa, koska tää vaan oli niin ihana ja söpö tarina!! Kiitos paljon

omenavaras

[niiina]

Kiitos kaikille kommenteista!

Kelsier, ihana jos pidit, kiitos! ❤

Alice Katarina, ihana kommentti ja tosi kiva, jos pystyit näkemään kyseisen kohtauksen tavallaan edessäni, vaikka tosiaan tässä oli suurimmaksi osaksi dialogia! Tulin todella hyvälle mielelle tuosta kommentista silloin kun sen laitoit ja myös nyt, kun fiilistelin sen uudestaan. Todella paljon kiitoksia! ❤

Kaarne, ihana kun moni on eksynyt tämän pariin juurikin kesäaikaan, mutta mikäs sen mukavampaa kun jouluinen pläjäys helteen keskellä! Ihana kuulla, että pidit tästä asetelmasta, että he tosiaan eivät menneet naimisiin ennen lapsia yms. En itsekään juuri kirjoita tekstejä, jossa oltaisiin ehkä näinkin pitkällä jo siellä suhteessa, että mukana on perhe, joten tämä oli ihanaa vaihtelua kokeilla muutakin! Kiitos ihanasta kommentistasi! ❤

spQr, kiitos kovasti kun jätit kommentin. Se toi hymyn huulille, ei kommenttejen tarvitse olla mitään massiivisia, musta on kaikkein mahtavinta, että ilmaisee mitä on ollut mieltä ja on ylipäätään lukenut. Eli iso kiitos sulle kun jaksoit laittaa kommentin ja pidit tekstistä! ❤

[Karvis]

En tiedä miksi tässä kesän lämpöisyydessä ja valoisuudessa tuli mieleen lukea jouluficci, mutta jouluficit on yleensä lutuisia ja koska tää oli Hunajaherttuassa niin aattelin, että tämän täytyy olla jotain tosi söpöä, kun joulukin on söpöisyyden aikaa. Tämä oli oikeastaan enemmän ja parempi kuin mitä silleen ajattelin, koska musta tässä oli todella paljon syvyyttä, mikä tekee romanttisuudesta aina ihanampaa. Tässä oli myös paljon vakavia juttuja kuten sodan jättämät arvet ja traumat ja pelko siitä, ettei ansaitse onnea tai onni ei kestä. Kaikkea sellaista, mikä ihmisiä monesti vaivaakin, mutta näiden hahmojen keskinäinen kanssakäyminen oli niin kaunista ja suloista.

Dracon ajatukset Hermionesta on niin ihanat. Tuo että Draco ajatteli Hermionea sankarina oli jotenkin älyttömän kaunista ja miten hän kosketti Hermionea oli myös niin suloista ja lämpoistä. Tää on just sitä romantiikkaa, jota on ihanaa lukea ja toivoisi kaikkien kohdalle, koska kaikkihan ansaitsisi jonkun ihanasti koskettamaan ja ajattelemaan kauniisti. Dracon tietämys siitä, että Hermione ilahtuisi valkeasta joulusta, koska lapsi ilahtuisi siitä oli myös niin herttaista. Hermionen reaktio herättämiseen

Ja lumisateessa on jotain kaunista ja rauhoittavaa, jollei se ole ihan hirveä lumimyrsky. Kosinta tuli ihanana yllätyksenä, kun oli jotenkin alussa varmaan olettanut, että nämä on varmaan jo naimisissa kun on jo lapsiakin, mutta eivät olleetkaan, koska Draco oli epävarma. Jotenkin tosi kaunista myös se, että ilmeisesti Hermione, joka oli toivonut kyllä naimisiin menoa, ei ollut kuitenkaan painostanut. Tästä tuli tosi vahvasti se fiilis, että nämä henkilöt tuntee toisensa ja toistensa epävarmuudet ja kipupisteet sen verran hyvin, että se kantaa pitkälle, vaikka kovin moni muu ei heidän suhteensa kestävyyteen uskoisikaan.

Ihanan romanttista luettavaa.

[Fiorella]

Aloitetaanpa kommentointi tästä ihanuudesta. ♥ Tykkään kovasti kaikesta tällaisesta lämminhenkisestä ja hyvää mieltä tuovasta tunnelmasta tarinoissa, ja tämä oli kyllä juurikin hurmaava. Vaikka taustalla heijastuikin sodan varjo, oli kokonaisuus kuitenkin tasapainoisen hellä, ja sitä rakkautta ehkä arvostettiin ja vaalittiinkin erityisen paljon juuri niiden koettujen kärsimysten kautta. Oli ihanaa, miten näillä kahdella oli selvästi rakkaudentäyteinen ja hellä suhde ja onnellinen koti pikku perheelleen. Erityisesti Dracon hellyys Hermionea kohtaan oli niin suloista, samoin arvostus tämän sankaruutta kohtaan.

Miehen vaaleat hiukset olivat hieman sekaisin, mikä sai Hermionen hymyilemään hieman enemmän. Kukaan muu ei saanut nähdä Dracoa niin.

Tällaiset pienet huomiot siitä, miten erityinen tämä heidän suhteensa onkaan, tehostivat vielä tunnelmaa. Voin hyvin kuvitella, ettei huoliteltuna esiintyvä Draco tahdo tulla nähdyksi tukka pörröisenä, vaikka olisikin söpö vähän vähemmän sliipattuna.

Hermione katsoi häkeltyneenä kaunista vaaleaa sormusta täydessä hiljaisuudessa.

"Draco Malfoy, luulin, ettet sinä ikinä kysyisi! Meillä on pian jo kaksi lasta sekä yhteinen koti! Olin jo luovuttanut, ettemme ikinä menisi naimisiin."
"Eli?" Draco kysyi hölmistyneenä Hermionen äkkinäiselle purkaukselle. "Olen mies, mitä sinä voisit olettaa?"
"Älyä!"
"Eli sinä et halua mennä naimisiin kanssani?"
"Totta kai minä haluan!" Hermione huudahti ja tarrautui Dracon kaulaan. Mies yritti pitää sormuksen vaivoin kädessään, ettei rasia tippuisi lattialle.

Tämä kohtaus toi söpösti huumoria kaiken romantiikan keskelle ja kohotti tunnelmaa entisestään! Draco taisi yllättyä Hermionen reaktiosta, voi toista, kun selvästi häkeltyi tilanteesta! Parempi onkin, että Hermione varmistaa haluavansa, ettei jouduta väärinkäsityksen vuoksi pulmiin. Minäkin muuten kiinnitin huomiota samaan kuin joku edellä, että vaikka Hermione selvästi oli jo pitkään odottanut suhteen virallistamista, hän ei ollut kuitenkaan painostanut Dracoa siihen. Olipa ihanaa, että Draco viimein älysi itse kysyä!

Sota oli tuhonnut paljon, mutta haavojen kasaan parsiminen oli tuonut yhteen myös kaksi sellaista ihmistä, joita kukaan ei välttämättä olisi voinut nähdä perheenä. Mutta se ei koskaan häirinnyt heitä, koska he näkivät.

Tämä oli niin ihana ajatus; sodan kauhuista ja julmuuksista huolimatta, siitä oli seurannut myös jotain hyvää. Ja vaikka he olivatkin perhe jo ilman sormuksiakin, niin kyllähän se kuitenkin on omanlaisensa sitoutumisen symboli ja sen myötä tärkeä merkki siitä, että Draco oli päässyt epävarmuutensa yli ja uskoi itsekin olevansa aidosti valmis sitoutumaan ihanaan perheeseensä.

Tämä tosiaan oli juuri sellaista suloisen fluffyista romantiikkaa, jonka lukeminen tekee ihanan lämpöisen olon ja hyvän mielen! Tykkäsin kovasti. Vaikka vielä on melkein kesä, ei tuntunut yhtään hullummalta uppoutua hetkeksi talvisen illan tunnelmaan.

Ps. Jotenkin hellyttävää, että Draco rakastaa lunta ja on talvi-ihminen.

[niiina]

Karvis, kiitos paljon kommentistasi! ♥ Ihana, että eksyit tekstin pariin etsiessäsi jotain jouluista! Olin tosi ilahtunut sinun kommentistasi. Tosi kiva, että pidit tekstistä ja se oli myös hieman syvällisempi, mitä odotit. Oli tosi mielenkiintoista lukea sinun ajatuksiasi tekstistä. Kiitos vielä kerran. ♥

Fiorella, tosiaan tajusin vasta tässä, että se haaste mihin olit valinnut minut sisälsi, että kommentoit viittä tekstiä! Olen tosi kiitollinen, että olit päätynyt valitsemaan minut tuollaiseen ja ensinnäkin kommenttisi oli todella mahtava, kiitos siis siitä. ♥ ♥  Tai kaikki kommenttisi! Olen lukenut näitä hymy tosi korkealla korvissa asti ja arvostan sitä, että olet nähnyt näiden kanssa vaivaa lainaamalla kohtia tekstistä sekä jaksamalla paneutua tekstiin syvällisemmin. Olen yllättynyt tämän tekstin kommenttien määrästä, koska tämä on tehnyt todella nopeasti joulukalenteriin, joten olen tosi positiivisesti yllättynyt. Ihana, että pidit tekstistä. Kiitos! ♥