Harry Potter: Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi, H/D, K-11 (25/24)

[Melodie]

Nimi: Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Genre: Jouluintoilu

Ajattelin että voisi taas olla aika levittää pientä joulumieltä! Onnellisia aikoja kaikille. <3

Aiemmat osat:
Operaatio Joulumieli (K-11)
Operaatio Joulumielen paluu (K-11)
Operaatio Joulumielen uudet tuulet (K-11)

-

Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi


Luukku 1

Hyräillen Draco kaiveli joulukoristeita laatikoistaan. Niin paljon ihania koristeita, niin paljon ihania muistoja! Ja nyt kun lapset olivat jo kolmen – miltei neljän, Merlin sentään – heistä oli jo paljon seuraa jouluvalmisteluihin.
”Katso, Balthazar”, hän hyrähti nauruun pidellen kädessään vinksottavaa poroa jonka lapsi oli askarrellut toissajouluna. Balthazar kikatti ja nappasi poron isältään.
”Se laitetaan tänne”, hän ilmoitti ja nousi jakkaralle asettelemaan poronsa pianon päälle.
”Minkä koristeen sinä haluaisit ripustaa ensimmäisenä, kultaseni?” Draco kysyi Gwynethiä katsellen. Tämä työnsi huulensa törölleen.
”En minä halua ripustaa mitään koristeita. Minä en pidä joulusta!”
”Et pidä joulusta?” Draco sanoi, yrittäen pysyä rauhallisena vaikka sisimmässään kirkui paniikissa. ”Mutta… kaikki lapset pitävät joulusta!”
”Minä en”, Gwyneth ilmoitti ja marssi lastenhuoneeseen, paukauttaen oven perässään.
Draco jäi tuijottamaan hämmentyneenä ja hieman hätääntyneenäkin tämän perään, mutta Balthazarin nykiessä häntä vaativasti kaavunhelmasta hän viritteli kasvoilleen jouluisen hymyn ja palasi penkomaan laatikoita.

Draco ja Balthazar urakoivat koko päivän, ja kun Harry illansuussa palasi, oli joulutunnelma vallannut heidän soman kotinsa. Harry hymyili ja esitteli heille ostamiaan herkkuja: juustoja, pipareita, joulutorttuja ja savukalaa. Ilmassa oli pientä joulutunnelmaa, joskin se kärsi aika tavalla Gwynethin myrtyneestä olemuksesta. Lasten mentyä nukkumaan Draco käpertyi huolestuneena Harryn kainaloon.
”Kuule… Gwyneth sanoi tänään jotain aika kauhistuttavaa.”
”Mitä niin?” Harry kysyi häkeltyneenä, siirtäen kaiken huomionsa televisiosta Dracoon.
”Että hän ei pidä joulusta!”
”Ai”, Harry vastasi. ”No, sehän on ihan normaalia.” Hänen katseensa harhaili takaisin televisioruutuun.
”Eikä ole!” Draco parkaisi. ”Miten minun lapseni voi olla joulunvihaaja? Miten löydämme yhteisen sävelen?”
Harry huokaisi ja rutisti Dracoa. ”Eiköhän kaikki järjesty, onhan tässä vielä aikaa.”
Aikaa… niin! Olisi aika järjestää uusi Operaatio Joulumieli. Olihan edellinenkin ollut menestys, Draco tuumi katsellen Harrya, jolla oli yllään mitä jouluisin poropusero.
”Mikä tuo ilme on?” Harry kysyi näyttäen pahaa-aavistavalta.
”Olen saanut mahtavan idean!” Draco kiekaisi, ja selitti sitten suunnitelmansa. Gwyneth ei voisi varmasti vastustaa joulua parhaimmillaan!

Harry puisteli päätään ja huokaili.

[Vendela]

Oi, Operaatio Joulumieli on täällä taas! Ihanaa

Voi ei, tämäpä alkoi dramaattisesti. Mutta täytyy sanoa, että ymmärrän Dracoa sillä onhan tuo nyt pyhäinhäväistys jos oma lapsi (tai muu läheinen) ei pidä joulusta, sillä mitä ihmettä?!? Kaikkihan pitävät joulusta! Mutta onneksi Dracolla on kokemusta joulukäännyttämisestä Joten innolla jään seurailemaan kuinka tässä oikein käykään.

Kiitos kun kirjoitat!

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos kun kommentoit <3 Draco-parka kohtaa jatkuvasti vastoinkäymisiä näissä jouluasioissa.

-

Luukku 2

Draco oli päättänyt heti kuun alkuun käyttää voimakkaimpia loitsujaan (kuten sanonta kuului), eli viedä perheensä joulumarkkinoille. Niinpä he taapersivat peräkanaa kohti markkina-aluetta. Balthazar loikki ensimmäisenä, silmät loistaen samanlaista jouluiloa jonka Dracokin muisti lapsuudestaan. Gwyneth puolestaan kulki jalkojaan raahaten viimeisenä, sillä hän olisi mieluummin jäänyt leikkimään hevoskotkillaan. Tavallisesti Draconkin mielestä oli ihanaa letittää niiden pörröisiä häntiä ja sukia sulkia, mutta nyt hänen täytyi suorittaa uutta operaatiotaan. Harry oli värvätty vastentahtoiseksi avustajaksi, ja tämä kulkikin Gwynethin kanssa joukon hännillä ja kuvaili markkinoiden ihmeitä.

Kun he pääsivät perille, ei Gwynethkään onnistunut estämään pientä hymyä kipristämästä suupieliään, kun hän näki lampaat. Nämä tulivat heti heidän luokseen ja alkoivat päättäväisesti hamuta heidän taskujaan. Niinpä Draco kävi kiireen vilkaa ostamassa niille vähän makupaloja, ja pian kokonainen lammaslauma oli kerääntynyt heidän ympärilleen. Gwyneth kikatteli helliessään lampaita, ja Draco arveli tytön olevan lämpenemässä joululle.

Kun lampaat olivat vaeltaneet tiehensä, Draco johdatti seurueensa vielä kiertelemään kojuille ja hankki kaikille glögit ja joulutortut. He mussuttivat herkkunsa hartaina ennen kuin suuntasivat kotimatkalle.
”No, Gwyneth, oletko muuttanut mieltäsi joulusta?” Draco kysyi tyytyväisenä heidän portillaan.
”En”, Gwyneth vastasi ja kiirehti sisään potkimaan kenkiä jaloistaan.
”Mutta sinulla oli niin mukavaa”, Draco sanoi ymmällään.
”Minä tykkään lampaista, en joulusta”, Gwyneth puhahti, nappasi hevoskotkansa mukaan ja suuntasi lastenhuoneeseen. ”Tuletko leikkimään, Baltz?”
”Tietysti! Voidaanko askarrella niille pienet tonttulakit?” Balthazar uteli seuratessaan siskoaan. Gwyneth kuului nuristen myöntyvän, mitä Draco piti pienenä voittona joululle.

[Vendela]

”Minä tykkään lampaista, en joulusta”

Oi voi! Hieman arvelinkin, että näin tässä saattaa käydä

Mutta hienoa, että Draco tarttui tomerasti toimeen ja onneksi hänellä näyttää olevan pientä apua ja tukea Balthazarista Lisäksi tuntui kivalta, ettei tätä tarinaa vaivaa koronarajoitukset ja joulutorikin voidaan toteuttaa aivan normaalisti <3 Draco leikkimässä hevoskotkilla oli varsin suloinen mielikuva!

Kiitos!
Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Mietin, pitäisikö tässä olla jotain koronajuttuja, mutta totesin että ei kyllä tarvitse!

-

Luukku 3

Joulukuun kolmantena Draco päätti järjestää pienen askartelupajan. Hän kokosi tarvikkeet pöydälle ja lapset sen ääreen. Harryn hän valtuutti huolehtimaan ravitsemuksesta.

”Näin, että askartelitte eilen hevoskotkille tonttulakkeja. Ne olivat oikein hienoja, mutta arvelin että kestävämmän lopputuloksen saisi huovasta. Siksi päätin järjestää tämän pajan!”
Draco jakoi lapsille huovat, sakset ja kaavat. Harry häälyi heidän ympärillään valmiina setvimään erimielisyyksiä ja auttamaan saksien kanssa.

Lapset touhottivat innostuneina, Gwynethkin malttoi keskittyä askarteluun vaikka aihe ei selvästi ollut hänelle mieleinen. Huovasta ommeltiin lakit ja niihin kiinnitettiin tupsut, ja sitten oli aika sirottaa kimalletta koristeeksi. Lapset ja Draco lähtivät hetimiten sovittamaan hattuja hevoskotkille, ja intoutuivat pieneen leikkiin jossa sivuttiin joulun mahdollisuutta. Kun Harry tuli pyytämään heitä syömään, oli Draco jo laatinut hevoskotkalleen komean joulujuhlakampauksen ja Gwyneth lahjoittanut tonttulakkinsa Balthazarille, jonka hevoskotkalla oli nyt päässään kaksi lakkia. Ruokapöydässä kaikki olivat hyvällä tuulella.

”Ei hän kuitenkaan ole toivoton tapaus”, Draco sanoi Harrylle illalla, ja hymyili sitten hellästi. ”Kuten et sinäkään ollut.”

[Melodie]

Luukku 4

Joulukuun neljäntenä maan oli peittänyt valkea lumikuorrute. Draco henkäisi ihastuksesta nähdessään sen ikkunastaan, ja hihkunasta päätellen myös lapset olivat huomanneet saman. He säntäsivät makuuhuoneeseen kuin hirmumyrsky.
”Isi isi isi siellä on lunta! Voidaanko mennä ulos!”
Draco nauroi ja pörrötti lastensa hiuksia. ”Ensin aamupalalle!”
Draco kauhoi huolettomasti riisipuuroa lautasille, eikä mainnut sanallakaan sen olevan jouluinen ateria. Kaikki söivät tyytyväisinä. Draco suunnitteli, että seuraavana käännytystoimenaan hän kenties voisi lisätä puuroon mantelin.

Draco sai hädintuskin viimeiset puuronsa lusikoitua, kun lapset jo olivat toppatamineissa ja kyselivät vaativasti lumilapioiden sijaintia. Draco katsoi Harrya avuttomasti, ja tämä lähti huokaisten penkomaan pihavarastoa. Draco puki jouluisimmat toppavaatteensa ja seurasi muuta perhettään ulos. Siellä oli jo alettu lumilinnan rakentaminen, ja Draco liittyi mielellään mukaan.

Päivä oli aika hämärä, ja hämärtää alkoi jo varhain. He olivat syöneet hätäisen lounaan, mutta sen jälkeen ennätti pyöritellä vain muutaman lumipallon ennen päivänlaskua. Draco katseli ympärilleen harmissaan ja totesi pihan valokoristelun riittämättömäksi. Niinpä hän jätti Harryn ja lapset jatkamaan lumirakennelmien parissa ja alkoi itse loitsia kaikenlaisia erivärisiä, kimaltavia ja välkkyviä valopalloja kunnes pihalla ei tarvinnut pimeää pelätä. Viimeisenä hän koristeli lumilinnankin somilla jääpuikonmallisilla valosilla.

Tyytyväisenä hän katsoi kättensä jälkeä. Pihalla oli huikea määrä valoja, lumilinna sekä heidän perheensä lumivastineet ja hevoskotka (lapset toivoivat lemmikkihevoskotkaa). Lapset tulivat roikkumaan hänen käsistään ja Harry kietomaan kätensä hänen vyötäisilleen, eikä kylmä enää vaivannut Dracoa lainkaan. Kaikki kehuivat koristelun lopputulosta, mutta erityisesti häntä lämmittivät Gwynethin sanat:
”Nämä valothan on ihan kivat.”

[Vendela]

Ihanat ja suloiset osat Kiitos!

Askartelu kuulosti oikein mukavalta samoin kun tuo ulkona touhuaminen. Draco malttaa olla ihanan kärsivällinen tämän tehtävänsä kanssa ja Harry on jotenkin super-suloinen kun antaa Dracon touhuta! Tuo pihan koristelu valoilla oli ihanaa, sillä valoja ei voi koskaan olla liikaa tähän aikaan vuodesta kun on niin pimeää!

Gwyneth taitaa tosiaan lämmitä aika hitaasti, mutta luotan että kyllä tämä iloksi vielä muuttuu Tykkään tosi paljon tuosta hevoskotka-hommasta tässä!

Juu, ei tähän mitään korona-juttuja! Niitä on ollut ihan riittävästi IRL joten mukavaa tosiaan lukea korona-vapaata fluffya

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Hevoskotkat ne ovat mainioita olentoja!

-

Luukku 5

Viidentenä joulukuuta Draco heräsi Pullanmurun huhahteluun. Pöllö lenteli ikkunan ääressä vaikuttaen epämääräisen närkästyneeltä, ja Draco nousi huolissaan vuoteestaan.
”Mitä nyt, pikku pöllö?” hän mumisi ja katseli ympärilleen. ”Onko sinun nälkä?”
Pullanmuru huhuili pöyristyneenä. Oli liian hämärää jotta Draco olisi nähnyt ympärilleen, joten hän nappasi taikasauvansa yöpöydältä.
”Valois!”
Valopallero syttyi taikasauvan päähän ja Draco katseli kuinka Pullanmuru lensi pientä ympyrää. Lopulta hän huomasi, että joulukoristelussa vaikutti olevan aukko pöllön kohdalla, ja vilkaisi lattialla. Yksi soma lasipallo värisi murheissaan lattialla.
”Voi, Pullanmuru! Tämä koristehan on pudonnut, hienosti huomattu, olet maailman paras joulukoristelijapöllö”, Draco lepersi ja ripusti pallon hellästi takaisin paikoilleen. Pullanmuru laskeutui tyytyväisenä orrelleen ja alkoi sitten räpytellä siipiään käskevästi. Draco katseli sitä yhtenä kysymysmerkkinä. Lopulta hän tajusi kaivaa esiin koristenauhaa ja kietoa sitä Pullanmurun orren ympärille. Silloin pöllö sulki silmänsä tyytyväisenä ja Dracokin saattoi palata vuoteeseensa.

Aamulla Draco heräsi kun Gwyneth ja Balthazar tulivat hyppimään hänen päälleen, ja tunsi olonsa varsin uneliaaksi.
”Miten sinä olet noin väysynyt?” Harry uteli kun Dracon pää kopsahti pöytään aamiaisella, ja Draco kertoi yöllisestä koristeluseikkailuistaan. Harry avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten ja taputti Dracoa olkapäälle. Aamupalan jälkeen hän lähetti Dracon ottamaan vielä pienet torkut.

Iltapäivällä Draco tunsi olonsa sen verran virkistyneeksi että jaksoi pelata Piirrä ja arvaa -peliä (seurapelithän olivat klassista joulupuuhaa!). Se oli sikäli yksinkertaista että lapset piirsivät useimmiten hevoskotkia, mutta silti Draco onnistui jotenkin häviämään. Hän hymyili.
”Yhdessätekeminenhän on hauskinta!”

Näytti siltä, että yhteinen tekeminen oli ilahduttanut muitakin, sillä kaikki olivat hyväntuulisia ja lapsetkin osallistuivat illalla havunneulasten lakaisuun. Draco kohenteli vielä vähän kuusenkunnossapitoloitsujaan ennen kuin ryömi vuoteeseensa päättäen, että pidättäytyisi jatkossa koristelusta sydänyöllä.

[Melodie]

Luukku 6

Joulukuun kuudentena Gwyneth ja Balthazar olivat lähdössä yökylään mummun ja ukin luokse. He pakkasivat tohkeissaan reppujaan sillä välin kun Harry ja Draco yrittivät hillitä huoltaan.
”Miten outoa että pienokaisemme eivät pian ole täällä”, Draco mumisi. Harry tarttui häntä kädestä.
”Pianhan he taas palaavat kotiin.”
Draco salaa toivoi, että kolkko kartano saisi Gwynethin arvostamaan oman kotinsa jouluista ihanuutta.

Hirveällä sählingillä he sulloutuivat porttiavaimen ympärille ja hetkeä myöhemmin seisoivat Malfoyn kartanon pihalla. Narcissa säntäsi sisältä halailemaan lapsia.
”Voi mummun pienet kullannuput! Odottakaapa vain kun näette, mitä on ruokalistalla tänään”, hän sanoi ja alkoi luotsata lapsia sisemmälle halaten Dracoa ohimennen matkan varrella. Lucius puolestaan tuli keräämään matkatavarat ja kätteli Harrya ja Dracoa nopeasti.

Silmänräpäystä myöhemmin Harry ja Draco seisoivat kaksin pihalla.
”Olisivat he voineet edes glögille pyytää”, Draco tuumasi. Harry näytti siltä, että häntä ei haitannut.
”Mitä sinä nyt haluaisit tehdä?” hän uteli.
”Voisimmeko vaikka mennä katselemaan jouluikkunoita?” Draco kysyi haaveellisesti.
Harry räpytteli silmiään. ”No, mikäs siinä”, hän lopulta totesi ja he kaikkoontuivat käsikkäin Viistokujalle.

Jouluikkunat olivat upeita. Lelukaupan ikkunassa lumotut leikkikalut elivät omaa elämäänsä, leipomon ikkunassa puolestaan keittiövälineet ahkeroivat erilaisia leivoksia ja piiraita. Ollivanderin sauvakaupan sauvat asettuivat ikkunassa erilaisiin jouluisiin muodostelmiin ja kirjakaupan ikkunassa kirjat lauloivat joululauluja. Draco oli ihastuksissaan ja he kiertelivät pitkään katselemassa ikkunoita, valoja ja kuusia. Reissun lopuksi he ostivat herkkuja ja sitten palasivat hiljaiseen kotiinsa.

He söivät kynttiläillallisen, katselivat jouluvalojaan ja takkatulta, hieroivat toisiaan ja kylpivät yhdessä. Dracolla oli uusi hieno tonttulakkipäinen kylpyankka, jolle Harry puisteli päätään. Kylvyn jälkeen he vetäytyivät yhdessä vuoteeseensa.

[Elfmaiden]

Aww miten kivaa, että olet taas jatkanut tätä sarjaa uudella joulukalenterilla! Dracon jouluhössötys on edelleen aika yliampuvaa, mutta tuttua ja söpöä! On myös hauskaa että poika (en nyt jaksa tarkistaa monimutkaisen nimensä kirjoitusasua...) on seurannut esimerkkiä. Gwyneth on tainnut tulla Harryyn Kaipasin jo Pullanmurua ekoissa luvuissa, mutta sitten hän ilmestyi kuvaan 5.luvussa. Siinä on pöllö ja isäntä jotka muistuttavat toisiaan Heh, mietin rttei Harryllä tainnut olla mielessä mikään jouluikkunoiden katseluretki kun lapset oli viety isovanhemmille hyysättäviksi, mutta tämähän on k-11 -tarina, joten aikusten vapaa-ilta oli vain hyvin romanttinen - tai niin meille kerrotaan 

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos ja tervetuloa uuden operaation pariin! ^_^ Harrylla on tässä joulunajassa kyllä kestämistä.

-

Luukku 7

Seitsemäntenä joulukuuta Harry ja Draco nukkuivat pitkään ja heräsivät vasta pöllön koputellessa ikkunaan.
”Sehän on Weasleyiden”, Harry sanoi levottomana ja laski pöllön sisään. Sen tuomassa viestissä kerrottiin, että rouva Weasley oli kuullut että kaksoset olivat yökyläilemässä ja halusi tietää, koska nämä tulisivat heille.
”Kylläpä jutut kiertävät sukkelasti”, Draco sanoi hieman hämmentyneenä. ”Mutta mietitään sitä myöhemmin. Tule takaisin sänkyyn!”
”Rouva Weasley voi lähettää seuraavaksi räyhääjän jos en vastaa tähän”, Harry vastusteli, tarjosi pöllölle muutaman herkun ja raapusti nopean viestin jossa lupasi että asiaa mietittäisiin myöhemmin. Sitten hän palasi Dracon luokse lämpimään vuoteeseen.

Muutama tunnin päästä, oustuaan vuoteesta ja syötyään myöhäisen aamiaisen, Draco ryhtyi joulukorttien askarteluun. Pullanmuru oli innolla mukana, ja Thorkin tuli painamaan arvovaltaisen jalanjälkensä muutamaan korttiin. Draco suunnitteli luonnollisesti jokaiselle vastaanottajalle yksilöllisen kortin, ja Pullanmuru ripotteli niiden päälle runsaasti kimalletta. Draco ennätti tehdä vain muutaman ennen kuin hän tunsi olevansa nälkäinen, ja luovuuskin oli hiipunut. Niinpä hän istuutui Harryn viereen lounastamaan kun tämä pelasi shakkia itseään vastaan, ja siirtyi sitten leipomaan.

Draco oli juuri saanut harjoitusjouluhalon valmiiksi kun isovanhemmat saapuivat palauttamaan lapsia. Kaksoset juoksivat kiljuen vanhempiensa syliin ja Draco tarjosi omille vanhemmilleen jouluhalkomaistiaisia. Nämä katsoivat leivosta epäluuloisina ja kieltäytyivät sukkelasti. Nopean kohteliaisuudenvaihdon jälkeen he kaikkoontuivat tiehensä. Lapset sentään suostuivat syömään jouluhalkoa, ja nopeasti kävi ilmi ettei se ollut lainkaan mummun ja ukin tarjoomusten veroista. Ja heillä ei ollut edes ollut jouluruokaa!

[Vendela]

Voihan Pullanmuru ♥ On ollut ikävä! Ja Thor myös ylväänä, ihanaa! Pullanmuru on kyllä sellainen joulupöllö, että voisinpa napata hänet itselleni Mutta toki se olisi aika ikävää Dracolle, sillä kuka muuten kuljettaisi joulukortit perille. Joten enpä käy pöllövarkaissa sittenkään.

Ihanaa, että Draco ja Harry saivat hieman kahdenkeskistä aikaa. Jouluikkunoinen ihailu on kyllä mukavaa mutta hyvältä kuulosti myös yhteinen kylpyhetki, ja hienosti esirippu laskeutui kun kaksikko vetäytyi vuoteeseen Lukija saakin sitten itse ajatella miten nämä ovat yönsä viettäneet.

Vai ei ole Narcissa ja Lucius vieläkään oikein innostuneet joulusta. Dracolla riittää siis käännytettäviä! Tosin ehkäpä Malfoyn pariskunta on jo menetetty tapaus. Toivottavasti lapset pääsevät myös Kotikolon lämpöön fiilistelemään joulua

Kiitos taas näistä!

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Draco varmasti arvostaa pullanmuruarvostustasi ja sitäkin että jätät pöllötoverin hänelle! <3

-

Luukku 8

Joulukuun kahdeksantena Draco päätti ottaa muutkin perheenjäsenensä mukaan korttipajaan. Hän levitti pöydälle suuren, punaruudullisen pahvin ja selitti, että siitä tehtäisiin kortti herra ja rouva Weasleylle. Sitten hän kaivoi esiin koristelutarvikelaatikkonsa, ja kehotti jokaista laittelemaan mieluisiaan koristeita kortille. Lapset alkoivat intomielisesti läiskiä pahville kimaltavia tarroja, Thor tepsutteli toistuvasti sen yli ja Pullanmuru pudotteli nokallaan pieniä kullanvärisiä palloja tarkasti valitsemiinsa kohtiin. Harry keskittyi piirtämään rohkelikon vaakunaa kortinreunaan ja Draco sommitteli kauneimmista koristuksistaan asetelmaa kortin keskelle.

Dracon täytyi hieman (no, aika paljon) tinkiä tyypillisistä korttiestetiikkavaatimuksistaan, mutta myönnettävä sentään oli, että oli mukavaa puuhastella koko perheen voimin. Balthazar selvästi rakasti joulukorttien askartelua, ja halusi tehdä kortteja myös kaikille ystävilleen, naapureille sekä pihapiirin oraville ja haiskuille. Gwynethkin näytti pitävän askartelun vaatimasta näpertelystä, vaikka huolellisesti selittikin että halusi varaisovahemmilleen vain hyvän mielen, ei suinkaan joulumieltä.

Illalla he tekivät vielä pitkän kävelyretken katselemaan lähiseutujen jouluvalaistuksia. Vaikka kaikenlaisia hienoja virityksiä olikin, saattoi Draco heidän kotiin palatessaan todeta tyytyväisenä, että heidän omat valonsa olivat kaikkein komeimmat. 

[Melodie]

Luukku 9

Yhdeksäntenä joulukuuta Draco vei perheensä jouluiselle harjoituslounaalle. Siellä oli tarjolla jos vaikka mitä jouluista herkkua: eri tavoin käsiteltyjä kaloja, lihoja ja kasviksia, laatikoita ja perunoita, ruusukaaleja ja kurpitsakakkua, jouluhalkoa ja piparkakkuja. Draco söi joka ruokaa vähän ja sitten vähän lisää, kunnes lopulta oli aivan täynnä. Harry oli heidän yhteisinä jouluinaan maistellut silloin tällöin uusia asioita ja kehittänyt itselleen oivallisen joululautasen rakenteen. Lapset söivät mitä milloinkin ja täysin sattumanvaraisen määrän. Gwyneth siirteli kalkkunaa lautasellaan.
”Sinähän tykkäsit kalkkunasta viime vuonna”, Draco huomautti tälle lopulta.
”Se oli viime vuonna”, Gwyneth vastasi ja tyrkkäsi lautasensa keskemmälle pöytää. Draco huokaisi.
”Isi”, Balthazar sanoi vakavana. ”Kaikki ei tykkää kaikesta. Sinäkään et tykkää hämähäkeistä ja kutituskirouskaulakoruista.”
Draco ei tuntenut ketään, joka olisi tykännyt kutituskirouskaulakoruista (ainakaan ketään aikuista), mutta hänestä tuntui silti, että Balthazarin sanoissa oli jotakin jota hänen pitäisi mietiskellä myöhemmin.
”Totta”, Draco myönsi. ”Siirrytään siis jälkiruokaan, eiköhän siitä joukosta löydy kaikille jotain mieluista!”

[Kelsier]

En ole vielä kommentoinutkaan tätä, mutta nytpä se korjaantuu.

Ihana Balthazar! Kaikki eivät tosiaan tykkää kaikista asioista. Ehkä siskolle löytyi kuitenkin jotain mieluista jälkiruokaa.

Kiva, kun kirjoitat!

-Kel


PS. Täällä on toinen Pullanmurun fani <3

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! ^---^ Ihanaa että Pullanmuru on suosiossa <3

-

Luukku 10

Kymmenentenä joulukuuta Draco heräsi varhain miettimään, olisiko syytä aloittaa joulusiivous vai käyttää päivä joulutorttujen leipomiseen ja muuhun huvitteluun.
”Voidaanko mennä luistelemaan?” Gwyneth kysyi, ja Draco päätyi huvitteluun.

Lapset olivat vielä varsin epävarmoja luistelijoita (ja niin totta puhuakseen Draco itsekin) joten Harry ja Draco tekivät muutamia näppäriä loutsuja avustamaan pystyssä pysymistä. Lapset kiljuivat kiitäessään jäällä ja Pullanmuru lensi vinhasti heidän yläpuolellaan.

Ruoan jälkeen Draco pyysi lapset leipomaan kanssaan. He kaulitsivat ja taittelivat ja lusikoivat keskittyneinä, kunnes Draco sattui vilkaisemaan Gwynethiä. Tämä lätsäytteli murheellisennäköisenä täytelusikallisia tortuille.
”Menisitkö mieluummin leikkimään?” Draco kysyi tuntiessaan sydämensä miltei särkyvän.
”Joo”, Gwyneth myönsi.
”Mene vaan, kyllä me saadaan nämä kaksin tehtyä loppuun.”
Gwynethin ilme kirkastui ja hän pompahteli tiehensä. Draco huokaisi syvään ja alkoi opettaa Balthazarille uusia taikinataitoksia.

[Melodie]

Luukku 11

Yhdentenätoista joulukuuta Harry ehdotti, että he lähtisivät jälleen jouluiselle kävelylle, mutta Draco tunsi olonsa innottomaksi. Niinpä hän vietti miltei koko päivän harjaillen ja letittäen hevoskotkia kaksosten seurana. Näillä oli villit leikit, mutta Draco ei jaksanut intoutua hyppyyttämään omia hevoskotkiaan. Vähän ajan päästä lapset tuumasivat, että isin hevoskotkilla oli varmaan nukkumaanmenoaika. Draco ja hevoskotkat painautuivat huovalle lastenhuoneen nurkkaan.

”Mikä sinulla on, kultaseni?” Harry kysyi kun lapset olivat menneet nukkumaan.
”Miten niin?” Draco ihmetteli.
Harry kurottautui vetämään Draco kainaloonsa. ”Olet aivan vaisu. Yleensä et tähän aikaan vuodesta kieltäydy jouluisesta kävelyretkestä.”
”Ai niin”, Draco huokaisi. ”Kaipa minua vain mietityttää tämä Gwynethin asia. Miten voi olla, että hän ei pidä joulusta? Mitä minä oikein voin sille tehdä? Mikään ei tunnu auttavan”, hän sanoi lohduttomana.
”Draco”, Harry sanoi lempeästi. ”Et sinä välttämättä voi tehdä sille mitään. Se, pitääkö Gwyneth joulusta, on hänen oma asiansa. Sinä voit vain tarjota hänelle tilaa ja mahdollisuuksia innostua.”
”Mutta… onnistuinhan minä innostamaan sinutkin!”
”On totta, että herätit minussa joulumielen, mutta en minä vieläkään mikään kaikista innokkain joulunviettäjä ole.”
Draco katsoi Harrya järkyttyneenä. ”Etkö?” Hän tunsi kyynelten polttavan silmissään.
”Hei hei ei ole mitään hätää”, Harry lupasi ja rutisti Dracoa. ”Jokainen suhtautuu jouluun omalla tavallaan, ja minusta on ihanaa viettää sitä sinun kanssasi ja seurata, miten innoissaan joku voikaan joulusta olla. Luulen, että sinun kannattaa nyt keskittyä siihen, mikä tekee sinulle hyvän joulumielen.”

Draco mietiskeli Harryn sanoja, ja sitäkin mitä Balthazar oli ravintolassa sanonut. Hän itse aina puhui siitä, että kaikesta ei tarvitse tykätä mutta kaikkea pitäisi maistaa. Hän ei ollut ihan varma miten joulua maistettiin, mutta ainakin Gwyneth oli urhoollisesti seurannut heitä kaikenkarvaisiin joulurientoihin. Ehkä oli aika lakata painostamasta tätä joulun suhteen. 

[Elfmaiden]

Hups, monta päivää onkin ehtinyt mennä... en meinaa muistaa, että joulukalenterissa on/voi olla "luukku" joka päivä... Tämä tarina on tosi suloinen. Harmi että Draco on ollut vähän apea, muuta hänen poikansa ja miehensä puhuivat viisaita. Toivottavasti Dracon mieliala taas paranee ja kaikilla on mukava joulukuu!

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! Onneksi aina voi avata monta luukkua kerralla.

-

Luukku 12

Kahdentenatoista joulukuuta Draco päätti noudattaa Harryn viisaita neuvoja ja lähteä viettämään jouluista aikaa mielitavarataloonsa. Hän esitteli suunnitelman perheelleen ja kysyi, kuka tulisi mukaan. Pullanmuru oli heti valmiina, mutta Draco suostutteli sen kuitenkin jäämään kotiin. Innokas pöllö liihottelemassa ympäriinsä tungoksessa olisi voinut olla liian hankala seuralainen. Myös Balthazar hihkaisi riemusta ja säntäsi hakemaan kumisaappaita ja tonttulakkia. Gwyneth katseli Dracoa alta kulmain.
”Minä jään kotiin”, hän sanoi kokeilevasti. Draco nyökkäsi.
”Selvä juttu. Tuomme sinulle viuhpiiporeita.”
Gwyneth näytti hämmästyneeltä ja epäluuloiselta, mutta singahti välittömästi lastenhuoneeseen.
”Sinäkin sitten varmaan jäät kotiin”, Draco sanoi Harrylle. Tämä hymyili hämillisenä.
”Tuotteko minullekin viuhpiiporeita?”
”Totta kai”, Draco lupasi ja suukotti Harrya. Sitten hän vetäisi tonttulakin päähän ja viitan niskaan, nappasi Balthazaria kädestä ja kaikkoontui.

Draco oli suunnitellut tekevänsä joululahjaostoksia, mutta enin osa ajasta kului siihen kun hän kipitti Balthazarin perässä tämän juoksennellessa kaupasta toiseen. Kaikkialla oli ihania leluja ja jouluvaloja, joita he ihastelivat kovaäänisesti, ja karkkikaupasta tarttui mukaan vaikka mitä muutakin kuin viuhpiiporeita. Sitten he menivät kahvioon juomaan piparminttukaakaota ja syömään pipareita.
”Tämä on mahtavaa”, Balthazar mupelsi suu täynnä piparia. ”Olisipa aina joulu!”
”Niinpä”, Draco sanoi hartaana. Ja olisipa kaikilla hyvä joulumieli!

[Melodie]

Luukku 13

Joulukuun kolmantenatoista Draco heräsi kuudelta kauhuissaan. Hän oli nähnyt ihanaa unta joulujuhlasta, jossa oli kirmaillut keskustelemaan vieraiden kanssa ja lopuksi esittänyt jouluista karaokea.

Hän tuuppi Harrya kunnes tämä murahti ja raotti silmiään.
”Harry! Kauhea asia juolahti mieleeni!”
Harry kavahti pystyyn. ”Mitä nyt?!”
”Olemme kokonaan unohtaneet joulujuhlan!”
Harry lysähti takaisin tyynynsä varaan ja hieroi ohimoitaan. ”Merlin, miten sydämeni jyskyttää! Ei saa säikytellä tuolla tavoin.”
Draco tapitti Harrya vakavana, kunnes tämä oli saanut sydämensä aisoihin ja huokaisi.
”Eivät kai ne juhlat ole välttämättömät?”
”Totta kai ovat”, Draco sanoi tyrmistyneenä. ”Ne ovat perinne.”
Harry huokaisi uudelleen. ”Selvä. Pidetään sitten. 19. päivä.”
Draco aukoi hetken suutaan häkeltyneenä Harryn selvistä suunnitelmista, mutta puhkesi sitten säteilevään hymyyn. ”Selvä! Sitten vain vieraslistaa suunnittelemaan!”
”Niinpä”, Harry mutisi ja hautasi päänsä tyynyn alle.

Puoliltapäivin Dracolla oli pitkä kutsuvieraslista ja kaksikymmentä askarreltua kutsukorttia.
”Mihin me edes saamme kaikki nuo ihmiset mahtumaan?” Harry kysyi epäilevästi.
”Voi kyllä ne jonnekin mahtuvat”, Draco sanoi ja heilutteli käsiään. Sitten hän meni neuvottelemaan Pullanmurun ja Thorin kanssa kutsujen toimittamisesta ja kyselemään Gwynethiltä ja Balthazarilta oliko näillä kutsuvierasideoita.

Illalla Draco oli aivan puhki, mutta kutsut oli lähetetty (osan Draco oli vienyt postitoimiston pöllöille) ja ruokalista suunniteltu.
”Sitten vielä koristelu...” hän mutisi ennen kuin vaipui uneen.
”Eiköhän meillä ole täällä ihan tarpeeksi koristeita”, Harry vakuutti ja rutisti Dracon syleilyynsä.