Nälkäpeli: Tahdon asia, k-11, Haymitch/Effie, Joulukalenteri 2020 (24/24)

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Tahdon asia
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: k-11
Paritus: Haymitch/Effie
Genre: Draama, hurt/comfort, slowish burn, jotain somaa ja niin edelleen

Summary: “Hyvä on sitten.” Effie rykäisi kurkkuaan pyrkien säilyttämään olemuksessaan edes vähän ryhtiä. “Asia on senlaatuinen, että Alma Coin julisti karkottavansa minut, ellen kuukauden kuluessa solmi avioliittoa sopivaksi katsotun henkilön kanssa.”

A/N: Mietin tovin, mistä kirjoittaisin tänä vuonna, ja lopulta päädyin Nälkäpeliin, Hayffieen ja ficletjatkotarinaan. Alun perin tämän piti osallistua pakkoavioliittohaasteeseen, mutta viime kädessä päätin tehdä tästä kalenterin pitkälti samassa hengessä. Eipä tässä muuta, hauskaa joulun odotusta itse kullekin!



JOULUKALENTERI 2020

I
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
IX
X
XI
XII
XIII
XIV
XV
XVI
XVII
XVIII
XIX
XX
XXI
XXII
XXIII
XXIV


I

HAYMITCH


Koko vyöhykkeellä 13 vietetyn ajan Effie oli Haymitchin silmiin näyttänyt liian kauas kotoaan harhailleelta peuralta, yhtä varautuneelta ja alttiilta perääntymään konfliktitilanteissa. Sopeutuminen olosuhteisiin oli kuukausien varrella alkanut luonnistua itse kullakin, mutta viime päivinä oli vaikuttanut siltä kuin jokin katastrofi olisi päässyt luikertelemaan Effien alitajuntaan ja myrkyttämään mieltä. Tarkkavaistoisena miehenä Haymitch tapasi hoksata sellaiset asiat.

“Hoi, prinsessa”, hän tervehti ja istui ruokasalin pöytään Effietä vastapäätä. Sopivan jutustelutuokion pyydystäminen oli ottanut aikansa, mutta lopulta maksanut vaivan.

“Kas, Haymitch”, Effie tervehti takaisin ja rykäisi kurkkuaan kuin terästäytyen keskustelua varten. “Sinulla ei... olekaan tarjotinta.”

“Olen vain läpikulkumatkalla. Sinut minä nimenomaan halusin tavata, ja koska olet vältellyt ihmisiä parina viime päivänä, pyrkimykseni toteuttamiseen kului aikaa.”

“Vältellyt? En suinkaan”, Effie korjasi naurahtaen tavalla, joka ei olisi voinut kieliä enempää emävaleesta. “Tässä vain on ollut kaikensorttisia hoidettavia asioita.”

“Et ole ollut oma itsesi.”

“Että kuinka?”

“Sen verran mitä sinua yhtään luulen tuntevani, olet käyttäytynyt tavallista kummallisemmin”, Haymitch jatkoi jättäen huomiotta välikysymyksen. “Mistä on kyse?”

Effie pureksi huultaan samaan tapaan kuin aina kehitellessään jotain huomautusta jollekulle. Ehkä hänen luotettavuuttaan punnittiin harvinaisen tarkalla vaa’alla, tai sitten oikeiden sanojen löytäminen osoittautui työlääksi.

Sen sijaan, että Haymitch olisi saanut kaipaamaansa vastausta, katsekontakti heidän välillään murtui, kun Effie vilkaisi ruokasalin kelloa ja nousi ylös.

“Hyvät hyssykät, miten aika tahtookin rientää. Jo riittää istuskelu, työt kun eivät odota tekijäänsä.”

“Sitähän ne nimenomaan tekevät”, Haymitch murahti Effien perään.

Meneillään todella oli jotain outoa.

[Linne]

Omg oon niin odottanut tätä kalenteria 😍 harmittaa vaan että saan vaan pätkän kerran päivässä, haluaisin kaikki kerralla niin kuin mun suklaakalentereillekin tuppaa käymään 😂 tämä oli just sopiva maistiainen ja herätti mielenkiinnon, odotan innolla lisää! Vähän ehkä kiinnittäisin huomiota hahmojen puhetyyliin, esimerkiksi Haymitch voisi olla hitusen ronskimpi, mutta tämä on vaan makuasia! Nämä kaksi on mielenkiintoinen pari ja pakkoavioliitto heille juuri sopiva asetelma. Eipä mulla muuta, jään kärsimättömänä odottamaan jatkoa 😅

[Larjus]

Jee sait alotettua tän! Minua harmittaa vähän sama kuin Linneä, että saa vain palan kerrallaan, mutta sehän on joulukalenterin pointti Ja kivempi tätä on heti alusta seurata eikä odottaa jouluaattoon asti.

Ei mikään ihme, että Effien käytös ihmetyttää Haymitchiä. Mehän tosin jo tiedetään (kiitos summaryn) mistä on kyse Ja olettaisin, että pian tietää myös Haymitch. Tää on kyl jänskä ja mielenkiintoinen pari, ja kuten muistaakseni wappissakin totesin, en ole tällä parituksella mitään ennen lukenutkaan. Toisaalta oon lukenut tosi vähän mitään Nälkäpeli-ficejä 🤔 Ihan mielenkiintoista nähdä, miten näiden kahden tästä etenee, kun tulee selväksi, mikä Effietä kaihertaa jne. Lupaavalta kyllä kuulostaa alkutietojen perusteella!

[Lyygia]

Ai että, just harmittelin sitä et unohdin mun joulukalenterin porukoille, mutta täähän on loistava fyysisen kalenterin korvaaja! Haymitch/Effie on mun lempisuhde Nälkäpeleistä, mut en oo pitkään aikaan lukenut heistä varsinkaan suomeksi. Sen takia oli vähän outoa lukea suomenkielisiä reploja varsinkin Haymitchille, jolla tuppaa olemaan tosi tietynlainen klangi puheessa englanniksi. Tää on kyllä vain mun ongelma, ja korjaantuu varmasti jouluun mennessä!

Ensimmäinen ficlet oli ihana! Tunnelma alkoi heti tiivistymään, ja rakastan sitä miten Haymitch on niin omalaatuinen itsensä. Tai siis!

Tarkkavaistoisena miehenä Haymitch tapasi hoksata sellaiset asiat.
“Hoi, prinsessa”, hän tervehti ja istui ruokasalin pöytään Effietä vastapäätä.

Mä en kestä, että ihan pelkästään se, et Haymitch sanoo "hoi" eikä "hei" tekee tästä niin herkullisen keskustelunaloituksen.

Jään odottamaan jatkoa, slow burnia ja ai niin ihanaa pakkoavioliitto-aspektia. Kiitos ja palaillaan!

[Grenade]

Voihan jehna, joulukuu pelastettu! Aaaa, slow burn, avioliiton uhka, tämä paritus = tuskin maltan odottaa, mitä oot keksiny hahmojen päänmenoksi. Siitä on aikaa, kun oon viimeksi tästä parista lukenut, joten mahtavaa välillä päästä tähänkin maailmaan. Joten joo, menossa mukana! ^^

[Maissinaksu]

Kiitos kaunis kommenteista, Linne, Larjus, Kristen ja Grenade! <33 Ihana huomata, että tämä ship saa rakkautta osakseen. Itse en ole kovinkaan montaa ficciä lukenut tällä parituksella, oikeastaan koko Nälkäpeli on ficcien saralla vähän jäänyt ainakin englanninkielisen tarjonnan osalta. Haymitchin puhetyyli tuntuu kyllä aika hauskalta vääntää suomeksi ja kirjakieliseen muotoon. Yritän saada mukaan sopivan ripauksen karskiutta, vaikka pääasiallinen olotila miehellä saattaakin olla tätä nykyä tympeä kyynisyys. xD



II

EFFIE


Nukkumaanmenoaikaa kohti raksuttavat kellon viisarit kertoivat yhden päivän jälleen päättyneen. Effie pyyhki kasvonsa karheaan liinaan ja nautiskeli veden raikkaudesta, joka suorastaan terävöitti hänen aistejaan. Oli hän aikaisemmassa elämässään ollut kuinka aamuvirkku hyvänsä, kuluneet kuukaudet olivat opettaneet hänet nauttimaan illoista. Luonnollinen pimeys oli heidän saavuttamattomissaan, mutta simulaatiot ikkunalasien takana kelpasivat.

Kömmittyään kovapatjaiseen vuoteeseensa Effie loi pitkän katseen huoneen kattoon. Saman huoneiston hänen kanssaan jakavat kaksi naista eivät olleet vielä käyneet yöpuulle, joten hän sai haviteltua itselleen oman hiljaisuuden hetken. Sellaiset olivat siinä betonin ja harmauden täyttämässä paikassa tarkoin vaalittavia.

Effie veti syvään henkeä ja päästi ilman rauhallisesti ulos. Hänen mielensä palasi jatkuvasti aiemmin päivällä tapahtuneeseen kohtaamiseen kuin hän olisi katsellut toistolla samaa filminpätkää. Kaikesta päätellen hän oli päästänyt naamionsa rakoilemaan. Effie oli pitänyt itseään kohtuullisena näyttelijänä, mutta ainakaan Haymitchiin sen päivän suoritus ei ollut tehnyt vaikutusta.

Ehkä hänestä hyökyvä epävarmuus oli pantu merkille laajemmassakin mittakaavassa. Seinillä oli korvat, joten miksei niillä olisi ollut silmiäkin. Effie oli tottunut tarkkailuun, olihan hän työnsä puolesta oppinut esiintymään edukseen, mutta suoranainen vahtiminen oli hänellekin uutta. Sellaista tehtiin vangeille ja epäilyttäville yksilöille pyrkimyksenä pitää heidät ruodussa.

Eipä hänen senhetkinen tilanteensa paljon eronnutkaan vangista, tai vähintään vapaana kulkevasta sellaisesta.

[Larjus]

Tämän osan myötä heräs joku pieni sääli/sympatia Effieta kohtaan. Voi ressukkaa :'D Tällainen kuvaus kyllä toimii hyvänä pohjustuksena siihen, mitä tuleman pitää. Pidin myös konkreettisen ympäristön kuvailusta - karheasta liinasta, kovapatjaisesta vuoteesta, betonista jne. - korostivat mielestäni hyvin Effien tilannetta ja toivat tunnelmaan kolkkoutta ja vaatimattomuutta, ehkä jopa vähän lohduttomuuttakin. Varsinkin kun sen kaiken yhdisti siihen, mikä tilanne Effiellä on menossa :<

Jatkoa odotellen, toivottavasti päästäis pian siihen, mikä summaryssakin oli, niin pääsis juoni kunnolla kehittymään :3

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! Effiellä totisesti on vähän ikävä tilanne meneillään... Eiköhän se Haymitchinkin tietoon pian pääse!



III

HAYMITCH


Tiedonjano oli aina ollut yksi hänen luonteensa määrittäviä piirteitä niin hyvässä kuin pahassa. Tiedonjanon lisäksi tieto itse oli vuosien saatossa ajanut häntä sekä melkoiseen liemeen että kohti menestyksen hetkiä. Oli seuraus millainen hyvänsä, epätietoisuus oli sietämätöntä.

“Miksi utelet neiti Trinketiin liittyvistä asioista juuri minulta?” Plutarch Heavensbee kysyi, vaikkakin tämän ilmeestä näki, ettei hänen utelunsa tullut yllätyksenä. Pikemminkin tämä oli tainnut jo odotella, milloin hän putkahtaisi paikalle.

Sinun naruistasi on helppo nykiä, Haymitchin olisi tehnyt mieli todeta. Sen sijaan hän sanoi: “Arvelin sinun tapasi mukaan olevan perillä kaikesta mitä tässä saamarin paikassa on meneillään.”

“Kenties, niin imartelevalta kuin tuo kuulostaakin”, Plutarch tuumasi polleana kuin muhkean kärpäsen nielaissut sammakko. “Vaan mitä tulee kysymykseesi, en ole sanatarkan tietoinen siitä, mitä rouva Coin on hänelle sanonut.”

“Kuitenkin tiedät mitä asia koskee”, Haymitch huomautti. “Se riittää minulle.”

“Ettäkö uhmaisin vaitiolovelvollisuuttani... Mikset lähesty Coinia itse?”

Harva asia kuulosti ikävämmältä kuin Alma Coinin kanssa keskusteleminen.

“Miksi lähteä merelle, jos valas on ajautunut rantaan?” Haymitch esitti vastakysymyksen ja risti käsivartensa puuskaan. Hänen harmaat silmänsä tuijottivat tiukasti Plutarchin sinertäviä ja vetistäviä. Sitä nykyä Plutarch herätti hänessä luottamusta, mutta Haymitch ei silti mennyt vannomaan, etteikö tämä olisi viime kädessä osoittanut suurinta lojaaliuttaan presidentti Coinille. Eipä se juuri yllättänyt.

“Totisesti, rouva Coin oli asiansa suhteen sangen ehdoton”, Plutarch sanoi pienen tauon jälkeen. Haymitch kallisti päätään odottavasti. Harvoin Plutarchin kanssa pääsikään välittömästi asiaan, ja se oli yksi syy, miksi Haymitch inhosi syvästi capitolilaista keskustelukulttuuria.

“Joko päätit lakata haaskaamasta aikaani?”

Plutarch naurahti kuivasti. “Et välttämättä pidä siitä, mitä kuulet.”

“Sepä yllättävää.”

[Grenade]

Voi Effie, tilanne on varmasti kovin hankala, niin monelta eri kantilta. Eikä asiaa välttämättä auta, että Haymitch on näin utelias, se vanha ovela kettu. Oi että, en malta odottaa, että tiedetään, mitä ukko ensimmäisenä tuumaa Effien salaisuudesta!

[Larjus]

Onpas Haymitch utelias Mutta niinhän tossa useamman virkkeen verran ehdittiinkin selittää :''D Tuli ainakin hyvin esille heti kättelyssä, kun on nyhtäämässä tietoa Effiestä. Ja selvästi tietää, mistä sitä tietoa kannattaa mennä onkimaan. Ehdin jo alkaa pohtia, kuuleeko Haymitch Plutarchilta tarpeeksi sitten lopulta ja tietää Effien asioista ennen kuin tämä niistä itse kertoo, vai vaatiiko se tosiaan Effienkin aukomaan suutaan. Se selvinnee piakkoin, ainakin vähän siihen suuntaan mulle jo vihjasit... ^^ Grenun tavoin minäkään en oikein malta odottaa, että päästään näkemään Haymitchin reaktio!

[Lyygia]

Ah, nää kaks viimeistä osaa on taas olleet tosi herkullisia! Etenkin toi Effien osa oli ihanan tunnelmallinen ja kuvasi hyvin niitä fiiliksiä, joita raukalla on. Pieni oman rauhan hetki ja silti niin surkeaa. Tykkäsin erityisesti siitä, kun kuvasit luonnollisen pimeyden puuttumista - toi on semmoinen näkökulma, jota yleensä ei kuule, kun aina haikaillaan valon perään. Myös Haymitchin ja Plutarchin välinen sanailu oli hauskaa luettavaa, ja musta oot saavuttanut oikein hyvin Haymitchin asenteen kaikkea ja varsinkin Capitolia kohtaan.

Harva asia kuulosti ikävämmältä kuin Alma Coinin kanssa keskusteleminen.

Nauroin tälle ihan ääneen, koska tää on jälleen yks semmoinen juttu, jonka voin todella kuulla Haymitchin sanovan!

Kiitos näistä, tätä on ihana lukea kun jatkoa tulee nopeasti ja tietää, että juttu kehittyy vielä kolme viikkoa!

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Grenade, Larjus ja Kristen! <33 Ihanaa, että kalenteri on herättänyt hyvää mieltä ja odotusta tulevien tapahtumien suhteen! Saa nähdä miten kaikki etenee...



IV

EFFIE


Hänen silmänalusensa alkoivat jo sointua betoniseiniin. Effie pesi kasvonsa, kampasi hartioita kurottelevat hiuksensa ja sitoi harmaan huivin päähänsä. Pukeuduttuaan pienin yksityiskohdin yksilöllistämiinsä työläisvaatteisiin hän poistui huoneistostaan ja suuntasi askeleensa kohti ruokasali B:tä.

Katniss, Finnick ja Annie olivat tuttuun tapaan vähäsanaisia, ja Effie liittyi osaksi hiljaisuuden linnoitusta. Luonteenomaisinta hänelle olisi ollut usuttaa esiin edes lyhyttä sananvaihtoa, mutta kuluneet kuukaudet olivat muuttaneet häntä. Kevyillä ja turhanpäiväisillä keskusteluilla oli harvoin sijaa niiden muurien sisällä. Capitolissa puolestaan julkisesti esitetty ynseä asenne oli syytä unohtaa.

Palautettuaan aamiaistarjottimensa Effie poistui käytävälle, mutta ei ehtinyt kuin muutaman askeleen päähän, kun kuuli tutun äänen takaansa. Hänen sisuksissaan muljahti epämukavasti.

“Huomenta sinullekin, Haymitch Abernathy", Effie hengähti valmistautuen välttämättömään pahaan. "Miten voisin olla avuksi?”

“Kiitos vain kysymästä. Voit aloittaa kertomalla, mitä se eukko tarkalleen ottaen sanoi sinulle”, Haymitch tokaisi häkeltymättä hänen tylystä olemuksestaan.

“Tietääkseni en ole sinulle tilivelvollinen”, Effie totesi tavoitellen kopeaa äänensävyä. “Enkä todella tiedä, miten olet päässyt selville – tai oikeastaan tietänenkin.”

“Ainoa, mitä Plutarchilta kuulin, on se, että Coin oli uhkaillut sinua.”

“Hmm, ettäkö uhkaillut...” Effie muikisti suutaan närkästyneenä. “No, kunkin kohdalla pätevät tietyt velvoitteet ja ohjenuorat, etenkin Capitolista kotoisin olevien.”

“Capitolista tulleita ei tapaa näkyä täällä päin”, Haymitch murahti. “Ihmekään, jos ovat varpaillaan.”

“Sen pohjalta sopiikin epäillä meistä jokaisen olevan vähintään petturuusaikeissa?”

“Trinket.”

Haymitch odotti edelleen, että jotain oleellista kerrottaisiin. Se ei ollut suoranaista painostusta, pikemminkin toverin ja liittolaisen halua kuulla mieltä mustaavista asioista.

“Hyvä on sitten.” Effie rykäisi kurkkuaan pyrkien säilyttämään olemuksessaan edes vähän ryhtiä. “Asia on senlaatuinen, että Alma Coin julisti karkottavansa minut, ellen kuukauden kuluessa solmi avioliittoa sopivaksi katsotun henkilön kanssa.”

[Grenade]

Woah, nyt se on sitten sanottu ja kaikki (tai siis päähenkilöt haha) tietää! Ai kamala, en kyllä haluaisi olla Effien nahoissa tuossa tilanteessa, mutta eiköhän asiaan pian löydy vastausta (ehkä jopa lähempää kuin hän uskaltaa ajatellakaan, hmmh... ). Kiitos tästä! ^^

[Larjus]

No niin, tulihan se sieltä! Mutta julmasti katkaisit tekstin just niin, ettei Haymitchin reaktiota vielä saatu, rip </3 No, uskallan toivoa sitä sitten huomiselle. Aika helposti Haymitch kyllä sitten lopulta sai kuulla suoraan Effieltä, mikä mieltä painaa, osasyynä varmaan se, että hän oli jotain tietoa käynyt kaivelemassa muualla.

Haymitch odotti edelleen, että jotain oleellista kerrottaisiin. Se ei ollut suoranaista painostusta, pikemminkin toverin ja liittolaisen halua kuulla mieltä mustaavista asioista.

Ja tää :3

Huomista osaa odotellessa. Ja tsemppiä jatkon kirjoitteluun! Sitä kyllä toivon ja jakelen koko ajan, vaikken joka viestiin sitä kirjoitakaan ^^

[Maissinaksu]

Kiitokset kommenteista! <3 Häijy cliffhanger otti ja tapahtui, ja tästä jatkuu. Varmasti Effien toteamus herättää Haymitchissä joka suuntaan säntäileviä ajatuksia...



V

EFFIE


Effie oli odottanut, että Haymitchin ilme olisi muuttunut edes hieman, mutta tämä näytti yhtä järkähtämättömältä kuin hetki sitten. Hän ei kaivannut surkuttelua tilanteen johdosta, mutta oli hän silti kuvitellut toteamuksen herättävän edes jonkinlaista reaktiota.

“Noh?” hän tohti lopulta tiukata.

"Oletko tosissasi?" Haymitch vaivautui töksäyttämään, ja Effien hermot joutuivat välittömästi koetukselle.

"Ai että olenko minä tosissani?" hän kivahti ja madalsi ääntään ollakseen kiinnittämättä ohikulkijoiden huomiota. "Kuvitella saattaa, miten minun teki mieleni esittää sama kysymys arvon presidentille...”

Haymitch veti nenänsä kautta henkeä ja puhalsi ilman hitaasti suupielestään.

“Vai sellaista.”

Effie kohotti kulmiaan. "Tämän sinä tahdoit tietää. Oletko tyytyväinen?"

"Näytänkö minä sellaiselta?"

Effie odotti aikansa, mutta keskustelu ei edennyt suuntaan tai toiseen. Harvoin jokin asia veti Haymitchin yhtä sanattomaksi.

“Siinäkö tosiaan kaikki?” hän kivahti lopulta vaiteliaan hetken käydessä jo melkoisen epämiellyttäväksi. “Jos niin, minun on syytä poistua toisaalle.”

Haymitch tarttui hänen käsivarrestaan, kun hän oli aikeissa kävellä tämän ohitse. “Sanoit että kuukauden kuluessa. Kauanko aikaa on jäljellä?”

“Peräti kaksikymmentäviisi päivää”, Effie sanoi kuin se olisi kuulostanut kovinkin positiiviselta. ”Niin kauan minulla on aikaa tarjota panokseni yhteisölle ja tehdä itsestäni hippusen verran luotettavampi.”

Asian toteaminen uhkasi saada hänen äänensä vapisemaan, mutta Effie ei suostunut antamaan tunteilleen valtaa. Julkisesti hän ei vuodattaisi kyyneleen kyyneltä.

Se, ettei Haymitch vastannut mitään, alkoi kismittää sen verran, että Effie tarttui tämän käteen käsivarrellaan ja irrotti sen kohteliaan jämäkästi.

“Mukavaa päivänjatkoa”, hän toivotti ja asteli selkä suorana toisaalle. Hän saattoi aistia, miten Haymitchin silmät seurasivat häntä aina portaisiin asti.

[Larjus]

Ovelasti oli tämäkin osa Effien näkökulmasta niin, ettei vieläkään päästy lukemaan, mitä Haymitch ajattelee (Ehkä seuraavassa?). Hänen sanallinen antinsa kun ei paljoa viisaammaksi tee Taitaa hänkin tosin joutua ensin vähän jäsentämään kuulemaansa asiaa ennen kuin kykenee asiaa sen kummemmin kommentoimaan ja isommin reagoimaan. Ymmärrän kyllä Effien kipakan reaktion, kun on tuollainen tilanne itsellä menossa, ja saatu vastaus on luokkaa Nuuskamuikkusen "jaa" Vähemmästäkin on hermot kireällä, vaikka urheasti Effie yrittää pitää itsensä koossa.

Nyt aloin kanssa ensimmäistä kertaa miettiä, että kummalta taholta tulee se aloite, että mennään naimisiin o.o Vai tuleeko se ihan kokonaan joltain kolmannelta osapuolelta.

[Maissinaksu]

Kiitosta, Larjus! Nauroin hyvän tovin nuuskamuikkunen!Haymitchille, koska se on vain niin on point. xD Melkoinen pölkky, jos ei osata sanoa muuta kuin tyyliin "ahaa"...



VI

HAYMITCH


Yrityksistä huolimatta Effien paljastus ei ollut häipynyt Haymitchin mielestä, ja se valtasi hänen ajatuksensa heti uuden aamun alkajaisiksi. Aikaisemmassa elämässään hän olisi käyttänyt aikaa ja vaivaa hukuttaakseen epämiellyttävät asiat viinaan, mutta sitä nykyä hän sai luvan käsitellä niitä täysin selvällä pääkopalla. Se jos mikä oli kirous, mutta samalla se auttoi häntä tarkastelemaan kokonaisuutta tehokkaammin.

Ei tarvinnut olla nero havaitakseen, miten vähän vyöhykkeen 13 johtohahmot luottivat ihmisiin ympärillään. Niin sanottua omaa väkeä kohtaan osoitettiin suopeutta, kuten myös nämä osoittivat vastavuoroista lojaaliutta, mutta muut kyyhöttivät enemmän tai vähemmän suurennuslasin alla. Omasta puolestaan Haymitch ei ollut kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Hänen elämänsä oli ollut tarkkailun alaisena olemista siitä lähtien, kun hänen nimensä oli nostettu esiin elonkorjuussa yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Effielle tarkkailtavana oleminen oli tarkoittanut seurapiiriloistoa ja sen sortin pinnallisuutta, että vahvempiakin yökötti. Capitolissa elintärkeää oli esiintyä moitteettomasti ja osoittaa olevansa jotain mieleenpainuvaa, heidän nykyisessä olinpaikassaan kansalaiset halusivat sulautua seiniin. Ero oli suurempi kuin yöllä ja päivällä.

Monista capitolilaisista poiketen Effiellä oli kuitenkin kykyä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Oli eri asia napista yksityiskohdista kuin toden teolla heittäytyä vaikeaksi ja saavuttaa itselleen epäedullinen asema. Effie oli kiistatta silmätikku, mutta vain siksi, että kantoi mukanaan Capitolin leimaa missä ikinä ja millaisen näköisenä liikkuikin.

“Coin tekee sen, minkä katsoo vyöhykkeen parhaaksi”, Plutarch oli todennut, eikä Haymitch ollut saattanut kuin tyrskähtää. Häikäilemätön kontrollointi  jos mikä oli hyvä keino pitää ihmiset ruodussa. Sellaisessa suljetussa yhteisössä kontrollia oli helppo ujuttaa kaikkeen: asuinpaikkaan, työtehtäviin, ulkoiseen olemukseen. Miksei siis siviilisäätyynkin. Mitä tahansa, jotta epätoivotun aineksen ei katsottaisi saastuttavan vaivalla rakennettua täydellisyyttä.

Sellaisesta suosta oli vaikea pyristellä kuiville, ja jos siinä ei onnistunut, karut seuraukset puhuisivat puolestaan.

Niine hyvineen Haymitch teki päätöksensä.

[Larjus]

Oivoi Haymitchiä, kun joutuu selvinpäin tuollaisia miettimään... Musta on jotenkin söpöä, että Effien tilanne valtaa hänen ajatuksensa, vaikka samaan aikaan onkin todettava, että jäis sitä itsekin miettimään, jos moista kuulis jonkun tutun suusta.

Niine hyvineen Haymitch teki päätöksensä.

Tulkitsen tämän niin, että hän ehdottaa naimisiinmenoa Effielle? :3 No, eiköhän sekin nyt ainakin jossain välissä selviä. Toivottavasti pian!

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! <3 Paljon on kyllä itse kullakin hahmolla ajateltavaa, selvin päin tai ei. Ehkä tämä luukku valaisee hieman Haymitchin aikeita...



VII

HAYMITCH


Haymitch ei ollut koskaan pitänyt itseään pelkurina tai kutsunut itseään sellaiseksi edes leikillään. Sillä hetkellä paraskaan itseironia ei kuitenkaan pelastanut häntä siltä tosiasialta, että hänen rohkeutensa pyydystää Effie juttutuokiota varten antoi odottaa itseään. Ikään kuin heidän välinsä olisivat kääntyneet kertaheitolla päälaelleen muutama päivä sitten käydyn keskustelun seurauksena. Toki se nimenomainen sananvaihto oli ollut nihkeää ja vaivaannuttavaa etenkin hänen osaltaan.

Vaivaannuttava oli varmasti myös hänen pyrkimyksensä saada Effie tekemään huonoista päätöksistä vähiten huono. Ohimennen Haymitch huomasi pohtivansa, tuntuiko joka kaksilahkeisesta samalta heidän ollessaan matkalla kysymään suuria kysymyksiä. Useimmilla oli lakkinsa kourassaan ja sormus povitaskussa, hänellä ei kumpaakaan. Parempikin niin, ei siitä tarvinnut numeroa tehdä.

Kun Haymitch lopulta sai tilaisuuden istua Effien kanssa kahden kesken tämän huoneiston keittiön pöytään, sanojen vyöryttäminen suusta ei tuntunut niin yksinkertaiselta kuin hän oli jo ehtinyt kuvitella.

“Joten... Oletko päässyt puusta pitkälle sen avioitumisasian kanssa?”

Effien suupieli nytkähti närkästyksestä. “Jos välttämättä mielit tietää, asiat eivät ole vielä edenneet suuntaan tai toiseen edellisen kohtaamisemme jälkeen.”

“Hyvä. Siihen liittyen minulla on asiaa.”

"Niinkö? Millaista?"

Haymitch risti käsivartensa mietteliääseen puuskaan. “Et tehnyt tätä helpoksi, mutta minussa on tiimipelaajan vikaa tietyn kaliiberin tilanteissa, minkä ehkä tiesit. Mitä taas tulee Coinin eukkoon, en ajatellut jättää sinua tanssimaan yksinäsi hänen pillinsä tahtiin."

Effie tapitti häntä kulmat koholla.

"Toisin sanoen ilmoittaudun vapaaehtoiseksi”, Haymitch lopetti monologinsa haudanvakava ilme kasvoillaan.

[Kelsier]

"Toisin sanoen ilmoittaudun vapaaehtoiseksi”, Haymitch lopetti monologinsa haudanvakava ilme kasvoillaan.

Voi, mikä lopetus! Toivon (mutta en kyllä usko), että Haymitch oli pohdiskeluissaan muotoillut tuon vähän kauniimmin.

Effie/Haymitch on kiva paritus ja tässä skenaariossa heitä onkin kiinnostavaa seurata. Mihin tilanne vielä kehittyykään?

Kiva, kun kirjoitat!

-Kel