Kirjoittaja Aihe: Tapahtumahorisontin takana | S | synkkä, kosminen femme | Mirja/Paula  (Luettu 305 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 445
  • yks pieni höpötiainen
Ikäraja: S
Tyylilaji: synkkä, kosminen femme
Paritus: Mirja/Paula
Haasteet: Femme10 #6, Väripaletti II (tummansininen) ja Originaalikiipeily (129. avaruus)
Inspiskuva: x

A/N: Femme10:n korkkaus synkällä tajunnanvirralla.




Tapahtumahorisontin takana


Mirjalla on tummansiniset silmät. Se on samaa sävyä kuin taivas hämärän äärellä. Hän on ainoa tuntemani ihminen, jolla on sellaiset silmät. Sininen katse katsoo lävitseni, niin kuin aina nykyisin. Kurkkuani pistelee. Mirja saa minut tuntemaan kuin olisin niin yhdentekevä, että pian olemassaolonikin kumoutuisi silkkaa mahdottomuuttaan.

Mirja on pakkomielteinen avaruudesta. Hän elää vain kirkkaina öinä ja polttaa silmänsä kiinni planeettoihin. Muun ajan Mirja nukkuu, vaikertaa ja työntää minut pois, kun yritän pitää hänestä huolta. Hän ei näe enää muuta, ei minuakaan, vaikka olen lämmin, elävä ja lähellä.

Olen oppinut vihaamaan öitä ja sen tummaa sinistä, joka on vienyt minulta kaiken.

Mirjan sydän on kuin tyhjiö, jota minä yritän epätoivoisesti täyttää ja lämmittää. Se on toistaiseksi osoittautunut mahdottomaksi.

Nyt sopii kai tunnustaa: toivottamat tapaukset ovat aina vetäneet minua puoleensa.

En puhu Mirjasta ystävilleni. Tiedän, mitä he sanoisivat: Paula, jätä se sosiopaatti tai se tuhoaa sinutkin.

He ovat oikeassa. He eivät vain tiedä, että minut on jo tuhottu. Sydämeni tilalla on massoittain pimeää ainetta ja sieluni säteilee kuolleen tähden viimeisiä valosäikeitä.

Mirja on musta aukko ja minä olen tapahtumahorisontin takana, kaiken avun ulottumattomissa.



Seila

  • Vieras
Tämä oli tosi kiva! Tykkäsin kuinka tässä koko tekstin aikana taustalla pysyi avaruusteema. Se loikin tähän sellaista kolkkoa, kylmää ja synkkää tunnelmaa.

Voi Mirja ja etenkin voi Paula. Selkeästi Paula tahtoisi vain pitää huolta toisesta, mutta Mirja ei tietenkään anna. Ehkä Mirja tahtoo selvitä yksin, ehkei hän koe tarvitsevansa ketään. Mutta kuinka ikävä tapa vain olla huomaamatta toista ja työntää pois. Paula taasen ei osaa päästää irti. Miksi osaisikaan, kun ilmeisesti Mirja on vienyt Paulan jo mukanaan. Paulan huolenpito, empatia ja optimistisuus ovat valuneet hänestä ulos ja hänestä on kaikki voimat nyhdetty irti.

Ah, kuten alussa jos sanoin niin ehdottomasti tykkäsin avaruussanojen käytöstä tässä. Tosi kivasti sanottiin asioita sillä tavalla rivien välistä, sinne päin viitaten ja ohjaten. Itselleni jäikin tulkinnaksi se, että Paula on (pahasti) uupunut itse Mirjasta huolehtimiseen.

Tässä oli niin paljon kivoja ilmaisuja, mm: polttaa silmänsä kiinni planeettoihin ja sieluni säteilee kuolleen tähden viimeisiä valosäikeitä. Teksti oli oikein kauniisti kirjoitettu.

Ja jossei vielä tullut selväksi niin tykkäsin paljon. Kiitos ♥

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 420
Iltaa! En oo mikään fyysikko, mutta avaruus on aina kiehtonut mua, joten otsikon perusteella tää teksti oli helppo valita luettavaksi. Olin sitten tosi ilahtunut huomatessani, että avaruusteema jatkui läpi tekstin! Kosminen femme on siis erittäin houkutteleva tyylilaji, löytyisköhän samalla genrellä muitakin tekstejä luettavaksi. Väripaletti-haaste on musta tosi hieno konsepti, ja tämä solahti erinomaisesti tuohon tummansiniseen myös muutoin kuin pelkästään Mirjan silmien kautta!

Tajunnanvirtatekstejä on aina todella mielenkiintoista lukea, ja niin oli tätäkin. Tässä kerrottiin samaan aikaan paljon ja tosi vähän, mikä oli musta hirveän herkullinen asetelma. Paulan ja Mirjan suhteesta oli raastavaa lukea. Kontrasti heidän välillään, kylmä Mirja ja lämmin Paula, oli minusta hieno, ja kaikki nuo avaruusviittaukset nivoutuivat varsin upeasti tähän. Paulan väsymys välittyy tekstistä hyvin ja niin välittyy myös se tietynlainen toivottomuus – jos hän on jo tapahtumahorisontin takana, kaikki on jo menetetty. Juuri tuosta kohdasta pidin erityisen paljon!

Tämä oli minusta todella vaikuttava teksti kaikkine avaruusviittauksineen. Ne toimivat erinomaisesti ikään kuin punaisena lankana tässä, ja ne olivat myös hienoja vertauskuvia. Tähän tekstiin tulen varmasti palaamaan uudemmankin kerran, sen verran ison vaikutuksen se minuun jätti. Kiitos todella paljon tästä upeasta tajunnanvirtatekstistä!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend