Otsikko: Ennustuksia
Paritus: Draco/Hermione
Ikäraja: K-11
Genre: fluff
Vastuuvapaus: J.K.Rowling omistaa hahmot ja läjän muita asioita tässä tekstissä, en saa rahaa, mutta hupia senkin eestä!
A/N: Ficci on omistettu mun tietojeni mukaan kaikkein kovimmalle Dramione shipparille niiinalle. <3
PS. Ikäraja voisi olla myös sallittu, mutta alkoholin, juopumisen ja lopun takia nostin varmuudeksi pykälällä.
E N N U S T U K S I A
Hermione juoksutti huulipunan kärkeä huulillaan ensimmäistä kertaa luoja ties milloin. Ginny oli yllyttänyt häntä ottamaan osaa uusimpaan Englannin velhoyhteisön villitykseen, taikativoliin. Tivoli oli pystytetty Lontoon laitamille, sillä sinä kesänä useita tärkeitä taikayhteistyömaiden edustajia perheineen oli vierailemassa Britannian ministeriössä. Vierailujen yhteydessä ulkomaalaiset vieraat saivat tutustua halutessaan Päivän Profeetan toimitukseen, Tylypahkaan, taikaotustensuojelukomiteaan ja muihin velhotoimintoihin ministeriön sekä taikativolin lisäksi.
”Ideahan on ihan nerokas! Ja tämä on tuonut erittäin hyvää mainosta myös Weasleyn Welhowitseille. Ron ja George ovat erittäin innoissaan”, Ginny sanoi solmiessaan tukkaansa nutturalle pinnein ja ponnarein. Ronista oli sodan jälkeen tullut Georgen yhteistyökumppani tämän ja sodassa menehtyneen Fredin perustamassa pilailupuodissa. He olivat saaneet erinomaisen paikan tivolin keskivaiheilta läheltä vuoristorataa, joka oli kuulemma lapsiperheiden vetonaula. Vuoristorata näytti päälle päin melko tavalliselta, mutta se oli taiottu kulkemaan äärettömän nopeasti läpi avaruussimulaation. Ginny oli käynyt Harryn kanssa vuorotellen viihdyttämässä siellä poikiaan, joten hän tiesi kertoa, että ensimmäisellä kerralla näky oli melko vaikuttava, mutta kymmenennen kerran jälkeen jo toivoi, ettei siellä tarvitsisi käydä enää kertaakaan. Hermione veti viivan vuoristoradan yli mielessään, ja totesi, ettei hänen tarvitsisi kokea laitetta ensimmäistäkään kertaa.
Joka lauantai tivolissa järjestettiin sulkemisajan jälkeen täysikäisille noidille ja velhoille suunnatut juhlat, joissa oli mahdollisuus tehdä parempaa tuttavuutta tivoliin ilman lasten hälinää. Suuren keskusaukion teltan lavan otti lauantain myöhäisilloissa haltuun jokin suosituista velho- ja noitabändeistä. Silloin telttaan taiottiin myös iso tanssilattia ja pari baaritiskiä, joista pystyi ostamaan tonttuviiniä, tuliviskiä, drinkkejä tai jopa kermakaljaa, jos halusi pysytellä miedommalla linjalla.
”Siitä on tullut tosi suosittu. Kävimme siellä Harryn kanssa kuukausi sitten. Paikka oli silloin tupaten täynnä”, Ginny kertoi laittaessaan ripsiinsä mustaa maskaraa.
Ginny näytti kahden lapsen äidiksi niin hyvältä, että Hermionen kävi kateeksi punatukkaista naista, jonka hiukset olivat nyt tiukalla kiiltävällä nutturalla. Mustavalkoinen geometrisin kuvioin leikattu mekko sekä helmikorvakorut saivat Ginnyn näyttämään leffatähdeltä tai vanhojen aikojen laulajalta, joka lepäisi luontevasti flyygelin päällä laulaessaan jazzsäveliä karhean seksikkäällä äänellä. Hermione katsoi peilistä käkkärää tukkaansa ja punan peittämiä huuliaan.
”Naisen paras asuste on hymy. Älä unohda sitä kotiin, Hermione”, Ginny sanoi nähtyään naisen epävarman ilmeen. Hän kietoi käsivartensa ystävänsä ympärille ja sanoi: ”Näytät upealta.”
Hermione korjasi ryhtinsä. Hän koitti katsoa muotojaan Ginnyn silmin. Hänen cocktail-mekkonsa yönsininen pinta välkehti Ginnyn ja Harryn pukeutumishuoneen peilistä. Punaisissa huulissa oli täyteläinen kaari, hänen nenänsäkin oli lopulta melko suora ja siro.
”Kiitos. Niin sinäkin”, hän vastasi Ginnylle.
Hermione loi viimeisen silmäyksen peilikuvalleen. Hän tarkisti kynsilakkansa värin, ettei se ollut päässyt lohkeilemaan. Sitten hän suoristi mekkonsa helmaa, heitti trenssitakin päälleen ja lopuksi tarttui kirjekuorilaukkuunsa.
”Valmista?” Ginny kysyi.
”Valmista”, Hermione vastasi.
Ginny tarttui Hermionea kädestä. Hän saattoi ystävänsä ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Ginny ja Harry asuivat keskellä taikayhteisöä Lontoossa, joten sieltä oli kätevä ilmiintyä suoraan tivolin sisäänkäynnille. Koska kello oli vasta vähän vaille yhdeksän, naisten ei tarvinnut jonottaa sisäänpääsyä vaan he pääsivät sujahtamaan suoraan tivoliin maksettuaan ensin kahden kaljuunan pääsymaksun. Ginny halusi ensimmäiseksi näyttää Hermionelle Ronin ja Georgen tivolipuodin. Hermionea jännitti nähdä Ron, koska he eivät olleet pitäneet enää muutamaan vuoteen juurikaan yhteyttä. Pilailupuoti oli todellakin pieni, mutta Weasleylle ominaiseen tapaan räikeän oranssi, joten sitä ei voinut olla huomaamatta.
”Hei, mitäs minun lempi-isoveljilleni kuuluu?” Ginny huudahti heti puodin ovelta Ronille ja Georgelle.
”Älä viitsi Ginny, kyllä me Ronin kanssa tiedetään, että koitat vaan mielistellä”, George sanoi tultuaan pikkusiskoaan vastaan. Sanoistaan huolimatta hän otti sisarensa kunnon karhunhalaukseen. Ginny suukotti Georgea hellästi poskelle. Ron oli juuri kassalla pakkaamassa lapsiperheen ostoksia kahteen isoon kassiin.
”Hei Hermione”, George tervehti hymyillen myös häntä.
”Hei George. Mitä kuuluu?” Hermione vastasi.
”Kiirettä pitää, mutta ei voi valittaa. Haluaisitko nähdä meidän uusimman tuotteemme? Jokainen, joka on vieraillut putiikissamme, on halunnut ostaa niitä vähintäänkin viisi. En paljasta jujua, ennen kuin kokeilet sitä itse”, George yllytti ja pukkasi Hermionea kevyesti käsivarteen kyynärpäällään.
”Kiitos, mutta taidan jättää väliin”, Hermione kieltäytyi kohteliaasti, koska arveli, ettei pilailupuodista löytyisi mitään, mistä hän innostuisi.
Hermione huomasi, että Georgen olisi tehnyt mieli kutsua häntä niuhoksi tai ilonpilaajaksi, mutta vanhemmiten he molemmat osasivat pitää kielensä paremmin kurissa.
”Hei Ginny!” Ron tervehti Ginnya iloisesti päästyään livistämään kassalta. Hänkin halasi pikkusiskoaan, ja Ginny suukotti myös Ronia kevyesti poskelle.
”Vau, Hermione, hei!” Ron tervehti myös Hermionea nähdessään tämän seisovan sisarensa takana. Ron otti hänetkin kömpelöön halaukseen.
”Mitä sinulle kuuluu?” hän kysyi Hermionelta.
”Kiitos hyvää. Sinullekin ilmeisesti?” Hermione vastasi. Hänestä tuntui oudolta puhua Ronille niin muodollisesti, mutta heidän eronsa jälkeen heidän välinsä olivat tuntuneet hieman tönköiltä ja väkinäisiltä, vaikkeivat he olleetkaan eronneet ikävissä merkeissä.
”Joo, tämä tivoli on ollut kyllä huikea menestys meidän yrityksellemme. Olemme saaneet useita tiedusteluja myös ulkomaalaisilta tahoilta, joten voi olla, että Weasleyn Welhowitseistä tulee vielä kansainvälinen menestys”, Ron sanoi silmissään innontäyteinen säihke. Hänen sanojensa jälkeen puna alkoi hiipiä vaivihkaa hiusrajaa pitkin ylöspäin. Ron peitti punastumisensa katsomalla Georgen perään, joka oli poistunut pahoitellen kassalle, jonne oli ilmaantunut vielä viime hetken asiakkaita iso ostoskori käsissään.
”Vau, hieno kuulla. Onnea!” Hermione vastasi Ronille, kun tämän katse oli kohdistunut takaisin häneen.
”Mitä Hannahille kuuluu? Ette ole käyneet meillä pitkään aikaan”, Ginny kysyi Ronilta keskeyttääkseen tämän ja Hermionen välisen vaivaantuneen keskustelun. Hermione kohotti hieman kulmiaan. Ginny oli jättänyt kertomatta, että Ron seurusteli jonkun Hannahin kanssa.
”Tämä tivoli on vienyt paljon enemmän aikaa kuin me olimme Georgen kanssa suunnitelleet. Hannah on myös tehnyt paljon ekstravuoroja taikaotusten tutkimuslaitoksella nyt, kun ministeriön väkeä ravaa siellä yhtenään”, Ron sanoi.
”Ymmärrän. Mutta tulettehan pian käymään? Harry kaipaa sinua, vaikkei se pösilö sitä ääneen sanokaan”, Ginny sanoi.
Ron hieroi vaivaantuneesti niskaansa kämmenellään.
”Kyllä me tulemme. Voin jutella asiasta Hannahin kanssa tänään, kun pääsen kotiin.”
George huikkasi Ronia apuun.
”Olen pahoillani, mutta minun pitää hoitaa asiakkaat ja laittaa puoti kiinni. Katselkaa ihan rauhassa, vaikka ehtisimmekin jo sulkea ovet. Pääsette livahtamaan pois takakautta tarvittaessa. Oli mukava nähdä Hermione. Ja vie Harrylle terveisiä Ginny!” Ron sanoi ennen kuin hänkin poistui takaisin kassalle.
”Hannah?” Hermione kysyi heti, kun Ron oli kuuloetäisyyden ulkopuolella.
”Anteeksi, etten ole kertonut. En oikein tiennyt, onko se asia, josta haluat välttämättä jutella. Hannah Abbott taisi olla sinun vuosikurssillasi?” Ginny vastasi.
”Hannah Abbott?” Hermione toisti epäuskoisena.
”Joo, hän on todella mukava, huolehtiva. Sopii hyvin Ronille, joka on niin kiihkomielinen, vähän niin kuin äiti”, Ginny naurahti.
Hermionen oli vaikea uskoa, että Ron oli yhdessä Hannahin kanssa, ollut ilmeisesti jo yli vuoden, eikä Ginny ollut maininnut asiasta aiemmin sanallakaan. Hän ei tiennyt, miksi asia vaivasi häntä. Olihan hän halunnut erota Ronista yhtä paljon kuin Ron hänestä. Hermione halusi uskoa, että asia vaivasi häntä siksi, ettei Ginny, yksi hänen parhaista ystävistään, ollut kertonut siitä hänelle. Silti häntä mietitytti, vaivasiko häntä ennemminkin se, että Ronilla oli ollut jo pitkään joku uusi, kun taas Hermione oli ollut heidän eronsa jälkeen muutamia hairahduksia lukuun ottamatta täysin yksin. Hän koitti olla ajattelematta asiaa. Hän yritti keskittyä kaikenlaisiin pila- ja taikatarvikkeisiin, joita pienehkö puoti pursusi. Asiaa oli kuitenkin vaikea unohtaa, sillä sen aiheuttaja sattui seisomaan koko ajan hänen lähettyvillään, vain muutamien metrien päässä hänestä. Hermione oli helpottunut, kun Ginny viimein kysyi, poistuisivatko he seuraavaan kohteeseen.
”Mitäs nyt?” Ginny kysyi, kun he olivat astuneet tivolipuodin ovista raikkaaseen ulkoilmaan.
Hermionella ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea tivolista löytyisi, joten hän ei osannut ehdottaa ystävälleen mitään. Niinpä he päätyivät kuljeskelemaan tivolin läpi jutellen. Juttelun lomassa Hermione huomasi tivolista löytyvän kaikkea mahdollista, ja osittain mahdotontakin. Siellä oli niin kojuja, ravintoloita kuin laitteita ja velhopelejäkin jokaiseen makuun. Sinne oli tehty jättimäisen lasikuvun sisään suklaasammakkorata, jossa ihmisenkokoiset suklaasammakot ottivat mittaa toisistaan. Ilmeisesti jokainen osallistuja sai valita oman sammakkonsa, jonka uskoi voittavan loikkakisan. Se, joka oli valinnut pisimmälle loikkaavan sammakon, sai sen palkinnoksi. Radanvartija tiesi kertoa, että joka päivä vähintään yksi sammakko karkasi.
”Mikseivät Ron ja George pidä puotiaan auki myöhempään lauantai-iltaisin?” Hermione kysyi huomattuaan, että suurin osa muista tivolin puodeista ja laitteista oli vielä auki, vaikka kello alkoikin olla jo melkein kymmenen.
”He pitivätkin sitä ensimmäisen kuukauden, mutta kassavirta jäi aika vaisuksi. Yleensä ihmiset olivat käyneet ostoksilla jo aiemmin lastensa kanssa tai tulivat seuraavana päivänä uudelleen. Lisäksi heillä oli ongelmia nuorten, mutta kuitenkin jo täysi-ikäisten velhojen ja noitien kanssa, joten he katsoivat järkevämmäksi sulkea yhdeksältä ja nukkua kunnon yöunet ennen seuraavaa työpäivää”, Ginny vastasi.
Hermione ymmärsi hyvin. Jos nuoret, hieman tuliviskiä nauttineet noidat ja velhot päätyisivät pilailupuotiin, se ei varmasti voinut tietää mitään hyvää.
He pysähtyivät vähäksi aikaa istumaan puistonpenkille. Siinä istuessaan he seurasivat jättivelhoshakkia, jota pelasivat vastakkain portugalilais- ja italialaisvelho. Hermione tai Ginny kumpikaan eivät ymmärtäneet velhojen puheista mitään, mutta elekieli riitti kertomaan, mitä mieltä molemmat olivat toistensa pelityylistä. Hermione ei ollut muistanut kuinka brutaalia velhoshakki olikaan. Häntä puistatti, kun isot lähetin kivilohkareet kimpoilivat shakkilaudalla. Sellaisen metelin lomassa keskustelusta ei meinannut tulla mitään, joten he päättivät pian jatkaa kävelyään kohti tivolin toista laitaa. He jatkoivat jutteluaan arkisista asioista kuten siitä, miten Hermione oli viihtynyt sapattivuotensa alkutaipaleella tai miten hänen käännöskirjansa edistyi. Ginny taas kertoi, kuinka hän nautti ajastaan kotona huispauskauden ollessa katkolla. Hän kertoi myös, miten pojat olivat kasvaneet ja tuli maininneeksi, että Harry oli alkanut ehdotella, voisivatko he vielä yrittää tehdä yhden lapsen lisää.
”Siis Harry haluaisi vielä lisää lapsia?” Hermione kysyi.
”Niin. Hän on ilmeisesti huomannut, miten helppoa onkaan, kun minä olen kotona hoitamassa poikia, siivoamassa ja tekemässä ruokaa sillä välin kun hän tekee töitä. Mikäs sen mukavampaa kuin tulla siistiin kotiin, heittää työsalkku eteisen nurkkaan ja nauttia hyväntuulisista lapsista. Minä tunnun saavan yleensä pelkät kiukut niiltä riiviöiltä niskoilleni”, Ginny naurahti.
”Jotenkin niin Harryn tapaista”, Hermione vastasi päätään pudistellen.
Ginny ei vastannut siihen mitään, sillä muutaman metrin päässä sijaitseva pieni koju varasti hänen huomionsa.
”Hei, haluaisitko kokeilla hupihattaraa?” hän kysyi Hermionelta.
”Hupihattaraa?” Hermione toisti. Hän katsoi Ginnya tutkivasti kuin saadakseen selville oliko tämä tosissaan.
”Niin! Kun sitä syö, ääni voi muuttua millaiseksi tahansa. Sen vaikutus kestää korkeintaan viisitoista minuuttia. Kokeilisit nyt. Se voi olla hauskaakin”, Ginny sanoi.
Hän kiiruhti kojulle odottamatta Hermionen myöntävää vastausta.
”Okei, keltainen vai vihreä?” hän kysyi palattuaan takaisin Hermionen luokse. Hänen molemmissa käsissään oli pieni kartionmallinen tötterö, jonka päästä pursusi eriväristä hattaraa.
”Keltainen”, Hermione sanoi, koska arveli, ettei hän voisi enää perääntyä.
Hän nyppäsi hattarastaan pienen palan etusormensa ja peukalonsa väliin. Hattara tarttui heti sormenpäihin kiinni. Hermione tunki höttöä makeista suuhunsa ja nuolaisi sokeriset sormensa kosteiksi ennen kuin puhdisti ne tötterön mukana tulleeseen serviettiin. Maku oli miellyttävä. Se muistutti hieman sitruunamelissaa ja tummaa sokeria.
”Mmmm, tämä on hyvää”, hän sanoi, mutta peitti kauhistuneena suunsa kädellään ennen kuin pääsi lauseen loppuun.
Häntä alkoi naurattaa. Hänen äänensä oli möreämpi kuin baritonilla, eikä se sopinut yhtään hattaran kevyeen ja raikkaaseen makuun.
”Mitäs minä sanoin”, Ginny vastasi kuulostaen ihan pikkuoravalta.
He koittivat jutella hattaransyönnin lomassa, mutta ei siitä tullut mitään, kun koko ajan jompikumpi räjähti antaumukselliseen nauruun. Hermionen vatsalihaksiin sattui ja Ginny kiitti onneaan, että hänen maskaransa kesti vettä, sillä hän oli pyyhkinyt silmäkulmistaan jo niin monet naurun aiheuttamat kyyneleet, että huonommilla meikeillä hän todennäköisesti muistuttaisi pandaa.
”Mitäs minä sanoin”, Ginny sanoi Hermionelle heidän ääniensä palauduttua normaaleiksi.
”Kieltämättä taisimme saada kunnon nauruterapiaa”, Hermione vastasi. Nauru kupli edelleen hänen vatsassaan. Hän yritti pitää sitä väkisin sisällään, sillä hänen vatsalihaksensa eivät todennäköisesti kestäisi enää yhtäkään naurahdusta.
Hupihattara oli selvästi saanut Ginnylle isomman vaihteen silmään, sillä seuraavaksi hän oli yllyttämässä Hermionea ennustajan telttaan. Hermione yritti kivenkovaan väittää, että häntä olisi ihan turha edes yrittää saada telttaan sisälle. Jokainen, joka tunsi Hermionen, tiesi, ettei hän todellakaan uskonut sellaiseen taikuuteen. Ginny ei tuntunut huolivan kieltävää vastausta. Hänen mielestään Hermionen pitäisi olla nykyään yhtä seikkailumielinen kuin nuorempana.
”Kotona kirjan kääntäminen yksinään ei tee sinulle hyvää. Kaipaat selvästi vähän jännitystä elämääsi”, Ginny sanoi alkaen puskea ystäväänsä ennustajan telttaa kohti.
Hermione oli Ginnyn kanssa samaa mieltä. Hän kaipasi elämäänsä enemmän sisältöä ja jännitystä, mutta ei ymmärtänyt, miten ennustaja voisi auttaa asiassa. Hän antoi Ginnyn kuitenkin johdattaa hänet teltan sisälle. Päästyään sinne hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että ennustajan teltasta tuli hälyttävästi mieleen Sibylla Punurmion tunkkainen luokkahuone. Teltan seinämät sekä katto olivat verhoiltu erilaisten huivien peittoon, aivan kuten ennustaja itsekin. Eräällä seinämällä näkyi lajitelma erinäköisiä ja -kokoisia teekuppeja, mutta vain yksi iso teekannu. Raskasluominen pöllö nuokkui orrella. Sen toinen silmä oli kokonaan kiinni, mutta toisen lomasta se tarkkaili tilannetta. Teltassa oli kovin hiljaista lukuun ottamatta ennustajan käsissä kiliseviä kultarenkaita, joiden ääni muistutti Hermionen lapsuudenkodin tuulikelloa. Hermionen nenässä pisteli tunkkainen itämaisten mausteiden tuoksu. Hän seisoi edelleen teltan sisäänkäynnin tuntumassa Ginny vierellään. Hermionen kädet lepäsivät varautuneessa puuskassa. Ginny otti rivakoita askeleita kohti ennustajan pöytää.
”Hei! Kaverini haluaisi tietää vähän tulevaisuudestaan”, Ginny sanoi ennustajalle heittäessään pöydälle sirpin ja kaksi sulmua.
”Ja katsokin, että annat tälle naiselle sellaisen ennustuksen, että hän lakkaa olemasta niin kovin kyyninen”, Ginny jatkoi hymyillen ensin ennustajalle ja virnistäen sitten Hermionelle.
Pian Ginny poistui teltasta lennätettyään ensin lentosuukon Hermionelle jättäen tämän sinne kahdestaan ennustajan kanssa.
”Haluaisitteko te istua neiti Granger?” ennustaja kysyi.
Hermionen olisi tehnyt mieli kysyä, mistä ennustaja tiesi hänen nimensä, mutta hän ei halunnut antaa naiselle sitä tyydytystä, että tämä voisi väittää nähneensä jo ennalta hänen saapumisensa telttaan. Todennäköisesti hän oli tunnistanut Hermionen kiharasta tukasta, joka ei ollut muuttunut vuosien saatossa miksikään. Olihan Hermionen kuva vilahtanut Päivän Profeetassa jo kouluaikoina useampaan kertaan, eivätkä hänen kasvonsa olleet viime vuosinakaan palstatilalta välttyneet. Hermione lähti kulkemaan kohti pientä pyöreää pöytää, jonka ympärillä oli nojatuoleja ja muhkeita istuintyynyjä, joiden päällä lepäsi erivärisiä koristetyynyjä.
”Mikä toi sinut luokseni, neiti Granger?” ennustaja yritti herätellä keskustelua.
”Kuten ehkä huomasitkin, ystäväni raahasi minut tänne”, Hermione vastasi happamana.
”Älä huoli, useimmat päätyvät tänne samaan tapaan kuin sinäkin. Se, ken ei usko, voi kuitenkin yllättyä”, ennustaja sanoi usvaisella äänellä.
Hermionea puistatti, miten kovasti nainen muistutti hänen entistä ennustuksenopettajaansa.
”Taidamme ensimmäisenä kurkistaa kristallipalloon”, ennustaja sanoi tutkaillen samalla Hermionen ilmettä. Hermione ei uskonut, että nainen kykenisi lukemaan hänen kasvoiltaan mitään. Ennustaja otti muutaman askeleen kohti puista hyllykköä, jossa teekippojen ja -kannun alapuolella oli siistissä rivissä kristallipalloja. Hän valitsi niistä kaikista laitimmaisimman.
”Noniin. Tänne alkaakin heti muodostua hahmo”, ennustaja sanoi, kun hän oli päässyt takaisin istumaan Hermionea vastapäätä ja asettanut kristallipallon melkein keskelle pöytää.
”Anna kun arvaan. Taidan tavata tänään pitkän ja komean muukalaisen?” Hermione sanoi tylsistyneenä.
”Valitettavasti en osaa kertoa mitään henkilön pituudesta tai komeudesta”, ennustaja vastasi välittämättä Hermionen sarkasmista.
”Hän on kuitenkin sinun tuttusi menneisyydestä. Sellainen, joka on ollut ilmeisen kiinnostunut sinusta syvemmällä tasolla”, ennustaja jatkoi.
”Taisin tavata hänet jo”, Hermione sanoi miettiessään Ronia.
”Se, kenet tapasit aiemmin, on jäävä historiaan. Tämä taas, no hän saattaa olla tulevaisuutesi, jos vain antaudut maailmankaikkeuden vietäväksi”, ennustaja jatkoi utuisesti.
Hermione huokaisi syvään ja kuuluvasti.
”Kuule, kiitos ennustuksistasi, mutta uskon, että tämä riittää minulle”, hän sanoi ja nousi tuolilta.
”Voi neiti Granger, ripaus uskoa ihmeisiin ei olisi teille pahitteeksi”, ennustaja sanoi Hermionen viilettäessä ulos teltasta.
”No?” Ginny kysyi uteliaana. Hermione ei ollut viettänyt teltassa varmaan viittä minuuttiakaan, mutta sekin oli enemmän kuin Ginny oli odottanut raahattuaan ystävänsä sinne.
”Tapaan omien sanojeni mukaan pitkän ja komean muukalaisen”, Hermione vastasi.
”Et kai?” Ginny kikatti, ja jatkoi: ”Mutta eihän se pahalta kuulosta. Pitkä ja komea muukalainen voisi tehdä sinulle ihan hyvää. Mitä ennustaja siihen sanoi?”
”Ennustaja ei kuulemma osaa kertoa, onko henkilö pitkä tai edes komea. Hänen mukaansa kristallipallo kuitenkin näytti, että tapaan henkilön menneisyydestä, joka on ollut kiinnostunut minusta syvemmällä tasolla”, Hermione jatkoi kyynisesti.
Ginny hymyili ja sai vain vaivoin pidettyä hihityksensä kurissa.
”No ei kai sekään pahalta kuulosta?” hän kysyi ystävältään.
”No ei, jos vain keksisin yhdenkin ihmisen, kenet haluaisin tavata menneisyydestäni. Kaiken lisäksi se haahka oli sitä mieltä, että jos vain antaisin menneisyyden mysteerimiehelle mahdollisuuden, hänestä saattaisi jopa tulla tulevaisuuteni”, Hermione vastasi.
Ginny ei voinut itselleen mitään, vaan hänen oli pakko antaa naurun ryöpytä ulos suustaan.
”Okei, kieltämättä tuo kuulostaa aika kliseiseltä”, hän myönsi.
Hermione pyöräytti silmiään. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa, mitäs minä sanoin, muttei halunnut pilata Ginnyn koko ajan kohonnutta mielialaa. Ehkä naisen innostus tarttuisi vielä häneenkin.
Kello oli tikittänyt vauhdilla eteenpäin. Kun Hermione ja Ginny viimein pääsivät keskusaukiolla lepäävän teltan sisälle jätettyään takkinsa narikkaan, pääesiintyjää edeltävä lämmittelijätrio oli soittamassa viimeisiä kappaleitaan. Puheensorina sekä lasien kilinä kaikui korvissa aina kun musiikki hetkeksi taukosi. Naiset suuntasivat toiselle baaritiskeistä tilatakseen juotavaa. Hermione kokeili kummituscocktailia, kun taas Ginny päätti ottaa tonttuviiniä. He löysivät istumapaikan teltan laidalta melko kaukaa esiintymislavasta, mikä oli miellyttävä vaihtoehto. Siellä he voisivat jatkaa keskustelua ilman, että heidän tarvitsisi huutaa ääniään käheiksi. Suurin osa ihmisistä istui isojen ja pienempien pöytäryhmien ympärillä. Tanssilattialla näkyi vain muutama pieni joukko, joista osa oli selvästi Etelä-Euroopasta salsa-askelista päätellen. Ginny ja Hermione yrittivät bongailla tuttuja kasvoja ihmismassan joukosta, mutta eivät toistaiseksi olleet nähneet muita kuin muutaman Harryn entisen työkaverin ministeriöstä, eikä Ginnykään tuntenut heitä kunnolla. Ginnyn kihelmöivä jännitys tuntui tarttuvan Hermioneenkin, vaikkei hän tosissaan uskonut löytävänsä ketään sellaista, jonka kanssa hänellä voisi roihahtaa romanssi tai syvempi yhteys.
Lämmittelijätrio vaihtui varsinaiseen pääesiintyjään, josta Ginny tai Hermione ei ollut kuullut koskaan aiemmin. Nuorempi väki tuntui tietävän bändin, koska tanssilattia alkoi täyttyä saman tien nuorista, jotka notkuivat esiintymislavan edessä lähetellen sydämiä laulajaa ja kitaristia kohti.
”Ollapa nuori ja rakastunut”, Ginny kikatti katsoessaan nuoria, jotka olivat varmoja, että heidän kohtalonsa oli mennä naimisiin suositun bändinjäsenen kanssa.
”Niinpä”, Hermione huokaisi.
”Mutta hetkinen, väitätkö, ettet ole nuori tai rakastunut?” Hermione kysyi kummissaan tajutessaan kunnolla, mitä Ginny oli sanonut.
”No… kai olen osittain molempia, mutta aivan noin nuori tai noin rakastunut minäkään en enää nykyään ole”, Ginny sanoi heilauttaen päätään kohti riehaantunutta tyttölaumaa lavan edessä.
Hermione naurahti ja nyökkäsi ymmärtäen, mitä Ginny tarkoitti.
Heidän laseissansa olleet juomat alkoivat hupenemaan, joten he päättivät suunnata uudelleen baaritiskille, vaikkakin sen seurauksena he menettivät saman tien istumapaikkansa teltan perältä. Tiskillä Ginny yllytti Hermionea kokeilemaan kanssaan shotteja, jollaisia he näkivät miesjoukolla heidän vieressään. Juomat olivat väriltään kirkkaansinisiä, niiden pinnalla oli aavistus vaahtoa ja laseista nousi hopeanhohtoinen kiemurteleva savu.
”Ginny, en nyt ole aivan varma tästä”, Hermione yritti toppuutella, mutta Ginny ei taaskaan ollut kuulevinaan vaan viittoi baarimikolle tekemään sekä hänelle että Hermionelle samanlaiset.
”Tyttöjen illalle”, Ginny sanoi kolautettuaan juuri saamaansa savuista shottilasiaan Hermionen lasia vasten.
”Tyttöjen illalle”, Hermione toisti ennen kuin kippasi shotin kurkustaan alas.
Juoma poltteli hänen huuliaan, kitalakeaan ja kurkkuaan. Tuntui kuin polte olisi jatkunut vielä vatsassakin. Savu tuntui nousevan hänen korvistaan aivan kuin hän olisi syönyt kasan pippuripiruja.
”Huh, aika tuju”, Hermione sanoi irvistys kasvoillaan.
”Huuuuh, kieltämättä”, Ginny vastasi. Hänen silmäkulmissaan kimalteli vesipisarat, jotka olivat nousseet shotin poltteen seurauksena.
”Otetaanko toiset?” Ginny kysyi.
”No ei! Oletko aivan sekaisin?” Hermione vastasi kauhuissaan.
Ginny virnisti ennen kuin kääntyi baarimikkoon päin.
”Kaksi tuliviskiä, kiitos”, Ginny sanoi Hermionen älähtäessä viereltään.
Hermione pystyi jo tuntemaan, miten hänen huonoksi muodostunut viinapäänsä ei tulisi selviämään illasta mallisuorituksen mukaisesti. Ginny joi armottomalla tahdilla, minkä seurauksena tämä tuntui koko ajan hoputtavan myös Hermionea. Teltta oli vaivihkaa täyttynyt ihmisistä ja baaritiskillä, jonka ääreen naiset olivat jääneet istumaan, alkoi olla kova tungos. Joku pukkasi Hermionen selkään kyynärpäällä. Hermione huokaisi ja kääntyi katsomaan, kuka häneen oli osunut.
”Hermione, Hermione Granger?” mies sanoi ihmeissään tajuttuaan, ketä oli tullut tönäisseeksi ikävästi.
”Dean?” Hermione sanoi.
”Oho, enpä olisi uskonut näkeväni Grangeria täällä. Katso Seamus, kenet minä löysin. Hermione Grangerin!”
”Mitä?”
”Moi Seamus”, Hermione tervehti entistä luokkatoveriaan, joka kuikuili naista Deanin selän takaa.
”Hei Hermione, ja hei Ginny!” Seamus tervehti iloisesti toivuttuaan alkushokistaan.
Seamusilla oli kädessään juuri sellainen sininen shotti, johon Hermione ei suostuisi koskemaan enää ikinä elämänsä aikana. Myös Dean oli ottanut samanlaisen, sillä savuava juoma nökötti hänen edessään baaritiskin puisella pinnalla.
Ginny ja Deankin tervehtivät toisiaan, joskin molempien poskilla kävi hento puna heidän muistettuaan kouluvuosien seurustelusuhteensa. Nelikko vaihtoi kuulumisia keskenään pitkän tovin. Hermionen oli kuitenkin luovutettava paikkansa baaritiskiltä, sillä hän oli jo aivan liian pitkään venyttänyt naistenhuoneessa käyntiä. Ginny päätti lähteä hänen mukaansa, joten he sanoivat heit entisille tupatovereilleen. Vessareissullaan he yrittivät katsoa, olisiko näköpiirissä muitakin tuttuja, mutta turhaan.
”Eli hänen on pakko olla joko Seamus tai Dean”, Ginny sanoi mietteliäänä peilin edessä.
Hän oli taas aloittanut puheen siitä, ketä mysteerimiestä ennustaja oli mahtanut tarkoittaa pari tuntia aikaisemmin.
”Tuskin”, Hermione sanoi.
”Miksei?” Ginny haastoi.
”Deanin vasemmassa nimettömässä komeili kultainen sormus. Seamus taas… no hän on Seamus. Sitä paitsi et voi tosissasi uskoa minkään puoskarin teennäiseen ennustukseen. Hän on taatusti sanonut jokaiselle vieraalleen tänään tismalleen samat sanat”, Hermione sanoi katsoen ystäväänsä jälleen kyynisesti.
”Anteeksi Hermione, tämähän on vain vitsiä”, Ginny sanoi hymyillen katsoessaan Hermionea silmiin peilin kautta.
”Äh, tiedän. Anteeksi. Minulla ei vain satu olemaan kauhean suurta luottoa ennustajiin”, Hermione vastasi.
”Ja minä tiedän sen, mutta minusta olisi kiva nähdä, että löytäisit jonkun. Eihän sen tarvitsisi olla mitään vakavaa, mutta että saisit edes vähän jotain säpinää elämään”, Ginny sanoi myötätuntoa äänessään.
Hermione nousi istumaan peilin edessä olevalle tasolle Ginnyn tarkistaessa kampaustaan ja lisätessä puuteria kasvoilleen.
”Niin, olisihan minustakin mukava viimein ihastua kunnolla tai tuntea jotain syvällisempääkin. Totta puhuakseni ei minulla ole ollut puoleen vuoteen mitään varteenotettavaa ja silloinkin tapailu loppui kolmansiin treffeihin. Ehkä olen vain liian vaativa”, Hermione tunnusti.
”Sehän on vain hyvä, että tietää, mitä haluaa. Eikä sinun tarvitse huolia ketään vain siksi, että sinulla olisi joku”, Ginny vastasi.
”Niin, mutta ehkä minä tosiaan voisin löysätä hieman”, Hermione sanoi ja hymyili vaisusti.
Hän heilutti jalkojaan katsoessaan samalla korkokenkiinsä, joiden tumma sininen sävy riiteli aavistuksen cocktail-mekon sävyn kanssa. Ginny oli pian valmis palaamaan takaisin lauantaiyön sykkeeseen, joten Hermione hyppäsi tasolta takaisin jaloilleen. Hän huomasi, miten korkokengät alkoivat painaa päkiöitä nyt, kun hän oli saanut hetken lepuutettua jalkojaan ilmassa. Hän teki vaivihkaa pehmennysloitsun kenkiinsä, jotta kävely helpottui.
Naiset suuntasivat suoraan tanssilattialle, josta hädin tuskin löytyi enää tilaa liikkua. Hermione antoi musiikin valua koko kehonsa läpi. Hän hullutteli Ginnyn kanssa, nauroi ja lauloi, vaikkei edes tiennyt laulujen sanoja. Jalat tuntuivat menevän menojaan mielen seuratessa perässä. Tanssilattialla tuli nopeasti kuuma. Hermione heilutti kirjekuorilaukkuaan kasvojensa edessä viilentääkseen poskiaan edes hieman. Lopulta hänen oli luovutettava ja pyydettävä Ginnya kanssaan baaritiskille. He sulloivat tiensä läpi tanssivan massan katsoen, kummalla tiskillä olisivat lyhemmät jonot. He päättivät valita tiskin, jolla he eivät olleet vielä sinä iltana käyneet. Jono liikkui nopeasti, joten naiset saivat juomansakin nopeasti eteensä. Valitettavasti tiskillä ei ollut enää tilaa istua, joten he lähtivät etsimään istumapaikkaa teltan reunoilta. Loputtoman pitkältä tuntuvan taivalluksen jälkeen he löysivät isomman pöytäryhmän, jonka ääressä istui vain kolme miestä.
”Anteeksi, onko tässä tilaa?” Hermione kysyi vaaleatukkaiselta mieheltä osoittaessaan tyhjiä nojatuoleja pöydän ääressä.
Mies kääntyi heitä kohti. Sekä mies että Hermione kohottivat yllättyneinä kulmiaan.
”Granger?” Draco Malfoy sanoi hämmentyneenä.
Hermionea ärsytti, miten jo kolmaskin henkilö saman illan aikana ihmetteli hänen olevan yökerhossa lauantai-iltana.
”Malfoy”, Hermione vastasi nyökäten.
”Kuule, unohda äskeinen. Me voimme etsiä jonkun toisen istumapaikan”, hän jatkoi ennen kuin Draco ehti sanoa mitään muuta.
”Ei, jääkää vain. Ei tässä istu meidän lisäksemme ketään”, Draco vastasi.
”Tässä ovat Flynn ja Gordon. He ovat työkavereitani. Flynn ja Gordon, tässä on Hermione, vanha koulukaverini. Ja sinun on pakko olla Weasley?” Draco jatkoi.
”Tukanväristäkö päättelit Malfoy?” Ginny kysyi toinen käsi puuskassa, toisen pidellessä juomaa.
”Senkin”, Draco naurahti, ja jatkoi taas: ”Mutta seuraan myös huispausliigaa, joten kuvasi on tullut tutuksi Profeetan urheilusivuilta. Onnittelut hopeasta.”
”Kiitos”, Ginny sanoi hämillään.
Flynniksi ja Gordoniksi esitellyt miehet nousivat sohvalta kätelläkseen Hermionea ja Ginnya, jotka vastasivat kättenpuristuksiin. Miehet olivat avoimen kiinnostuneita Ginnysta, luonnollisesti, sillä olihan tämä sen vuoden hopeamitalisti, mutta muutenkin menestyksekäs huispauspelaaja. Hermione kiinnitti huomiota, miten miehet vilkuilivat Ginnya sekä tämän sormessa kiiltelevää timanttisormusta. Hän huokaisi, muttei viitsinyt sanoa aiheesta mitään, ei miehille eikä Ginnylle.
Hän yritti olla tuijottamatta Malfoyta ja tämän kavereita, mutta Malfoy veti hänen katsettaan puoleensa kuin magneetti. Hän huomasi ajatustensa palaavan kouluaikoihin, Malfoyn ärsyttävään tapaan olla niin hemmetin hyvä kaikessa, vaikkakin Malfoy oli tuntunut usein unohtaneen sen ivaillessaan hänelle sekä Harrylle ja Ronille. Jos Malfoy ei olisi ollut nuorempana niin koppava ja ilkeämielinen, Hermione olisi silloin todennäköisesti ihastunut tähän päätä pahkaa, sillä olihan hänen myönnettävä että mies oli tajuttoman hyvännäköinen, mitä tämä oli ollut jo poikana. Nyt miehen leukaperät olivat muuttuneet kulmikkaammiksi. Hän oli leikannut tukkaansa aavistuksen lyhemmäksi, mutta vetänyt ne edelleen geelillä tyylikkäälle kampaukselle. Miehen lakeerikengät olivat tummanruskeaa nahkaa. Hänen yllään oleva kauluspaita oli vaalea. Sen kaksi ylintä nappia olivat auki ja kauluspaidan hihat olivat käärittyinä rennosti kyynärtaipeisiin. Malfoyn kädet näyttivät miehekkäiltä, lujilta. Niiden ote olisi varmasti tiukka ja dominoiva. Hermione tunsi poskiensa punehtuvan ajatuksista, jotka nousivat pintaan hänen kohdattuaan Malfoyn useiden vuosien jälkeen. Ginny huomasi Hermionen harhailevan katseen, muttei kehdannut kysyä asiasta miesten kuullen.
”Käyn hakemassa vettä. Otatko sinä?” Ginny kysyi hetken päästä Hermionelta.
”Voin tulla mukaasi”, Hermione sanoi. Hän lähti nousemaan nojatuolilta, mutta tunsi pienen huimauksen päässään yrittäessään nousta.
”Ei tarvitse. Sinun korkkarisi ovat paljon korkeammat kuin minun. Lepuuta vain jalkojasi. Tulen ihan kohta takaisin”, Ginny vastasi.
”Okei. Voin ottaa myös lasillisen, jos saat tuotua kaksi samalla kertaa”, Hermione pyysi.
Ginny nyökkäsi hymyillen ja sanoi: ”Onnistuu.”
Kun Draco huomasi Ginnyn poistuvan, hän kääntyi Hermionen puoleen.
”Minne Weasley katosi?” hän kysyi.
Hermione soimasi itseään. Tietenkin Malfoy oli kiinnostunut Ginnysta, seksikkäästä huispauspelaajasta, jonka nappaaminen vaatisi erityistä haastetta, kun otti huomioon tämän olevan naimisissa maailmankuulun Harry Potterin kanssa. Miehet eivät kiinnostu epätoivoisista naisista muuta kuin yön viimeisillä minuuteilla, vaikka eihän Hermionekaan tietenkään ollut epätoivoinen saati kiinnostunut Malfoysta.
”Nykyinen Potter. Hän lähti hakemaan meille vettä”, Hermione vastasi.
”Nyt jo? Iltahan on vasta nuori”, Draco ihmetteli ottamatta kantaa Hermionen korjaukseen naisen sukunimestä. Hermione vilkaisi pientä kelloa, jonka oli upottanut kotonaan kirjekuorilaukkuunsa.
”En tiedä, kuinka myöhään sinä yleensä valvot Malfoy, mutta minulle kello kaksi on paljon”, Hermione vastasi.
”Hmmh”, Malfoy hymähti nostaessaan käden leualleen kuin pohtiakseen, oliko kello kaksi myöhä vai aikainen.
”Taidat olla oikeassa, valvon nykyään aivan liian myöhään”, hän vastasi.
Ei vääntöä, ei vastaväitteitä, ei mitään. Se ei ollut lainkaan Malfoyn tapaista, ei ainakaan sellaisen Malfoyn, jonka Hermione tunsi. Draco jatkoi jutustelua Hermionen kanssa Flynnin ja Gordonin syventyessä väittelyyn siitä, oliko Päivän Profeetan taso laskenut nykyään MeNoitien tai jopa Saivartelijan tasolle. Dracoa ei selvästi tuntunut kiinnostavan ystäviensä välinen väittely, sillä pian hän siirtyi Ginnyn paikalle kyselläkseen paremmin Hermionen kuulumisia. Hän kuunteli keskeyttämättä saati ivailematta Hermionen käännösprojektista. Hän jopa pyysi tätä kertomaan arjestaan lisää. Nainen huomasi olevansa varuillaan Dracon seurassa kuin odottaen milloin kauan odotettu raipan isku iskisi vasten kasvoja pudottaen hänet maan pinnalle, mutta sellaista ei tuntunut tulevan. Kuin huomaamatta heidän keskustelunsa oli syventynyt sellaiselle tasolle kuin he olisivat hyvätkin ystävät keskenään. Kun Ginny saapui kiikuttaen kahta vesilasia käsissään, Hermione ei olisi huomannut ystäväänsä ellei Draco olisi kohottanut katsettaan hänestä katsoakseen Ginnyyn. Miehen huulille levisi valloittava hymy tämän katsoessa Hermionen ystävää.
”Taisin varastaa paikkasi”, Draco sanoi pilke silmäkulmassaan. Ginny näytti sulavan miehen kujeilevan katseen alla. Hermionen vatsassa muljahti.
”Näköjään”, Ginny vastasi naurahtaen. Kääntämättä katsettaan miehestä hän ojensi vesilasia Hermionelle, joka soimasi itseään jo toistamiseen sinä iltana Malfoyn takia. Lisäksi hän soimasi itseään tajuttuaan kuinka paljon hän oli illan aikana juonut. Se oli nimittäin aiheuttanut hänelle turhankin lämpimiä ajatuksia Dracon suhteen. Hermione tarttui vesilasiin Ginnyn pujahtaessa istumaan pöydän päälle häntä ja Dracoa vastapäätä. Ginny risti jalkansa nostaen pitkän paljaan säärensä Dracoa kohti. Hän kumartui lähemmäksi Dracoa ja Hermionea pidellessään edelleen vesilasia oikeassa kädessään.
”No, mistä täällä keskustellaan?” Ginny kysyi katse kiinnittyneenä Dracoon, joskin hän vilkaisi myös Hermionea.
Draco tarttui heti kysymykseen. Hän antoi vaikutelman kuin Hermione olisi kertonut koko elämäntarinansa. Pian hän alkoi kertoa myös jotain itsestään.
”Mitä siis mahtava Malfoy nykyään tekee?” Ginny kysyi kiusoitellen.
”Olen tavallaan viihdealalla näiden kavereiden kanssa”, Draco vastasi osoittaen kädellään edelleen väittelevän kaksikon suuntaan.
”Niinkö? Miksemme ole törmänneet sinun kuvaasi tai nimeesi Profeetan sivuilla?” Ginny haastoi.
”Olet seuraillut väärää lehteä. Jos haluat nähdä kuviani, sinun kannattanee tilata MeNoidat viikkotilauksena kotiisi”, Draco naurahti.
Hermionea alkoi ärsyttää kaksikon sujuva sanailu. Hän oli antanut itsensä osittain uskoa ennustajan sanoihin uppoutuessaan Dracon kanssa keskusteluun ennen kuin Ginny oli tullut takaisin. Nyt hän huomasi, kuinka mies nautti huomattavasti enemmän viattomasta flirtistä ja kevyestä keskustelusta Ginnyn kanssa. Alkuun Hermione yritti päästä keskusteluun mukaan, mutta hän huomasi vain aukovansa suutaan kuin kala, joka oli päätynyt kuivalle maalle. Lopulta hän ei enää edes yrittänyt. Hän kuunteli Dracon miellyttävää ääntä bassojytkeen seasta. Hän katsoi, kuinka tämän huulet liikkuivat puheen mukana ja miten hyvässä, mutta kuitenkin rennossa ryhdissä mies istui. Sitten hän katsoi Ginnya, jonka istuma-asento oli viekoitteleva, ja jonka huulien puna oli virheetön sekä poskipäät punertavat kuumuudesta. Vihreissä silmissä paistoi leikkimielinen, puolittain viaton pilke. Ehkä ennustaja olikin tarkoittanut Seamusia, Hermione huomasi ajattelevansa, vaikkei edes uskonut ennustuksiin.
Pian Hermione oli juonut vesilasinsa tyhjäksi, koska hän ei keksinyt muutakaan tekemistä kuin särpiä vettä toisten keskustellessa keskenään. Hän huomasi, että lasillisen juotuaankin suu oli edelleen kuiva.
”Hei, taidan hakea toisen lasillisen vettä”, hän sanoi keskeyttäen Ginnyn ja Dracon välisen keskustelun hetkeksi. Draco käänsi katseensa Hermioneen ja tämän yllätykseksi sanoi: ”Taidan tulla mukaasi.”
”Okei”, Hermione vastasi hämmentyneenä.
Ginny hymyili Hermionelle.
Kun Draco ja Hermione nousivat tuoleiltaan, myös Ginny nousi seisomaan. Draco alkoi ottaa askelia kohti baaritiskiä. Silloin Ginny tarttui Hermionea käsivarresta.
”Mitä tahansa mieltä Dracosta pitäisikin olla, onhan hän nyt aika hemmetin kuuma”, tämä kuiskasi Hermionen korvaan. Hermione tunsi korviensa punehtuvan, ehkä kateudesta, ehkä Ginnyn suorasukaisuudesta. Hän ei vastannut ystävälleen mitään.
”Hän ei myöskään vaikuta enää aivan yhtä ääliötä kuin ennen. Hän tuntuu olevan itseasiassa itsenäinen, menestyvä ja oikeastaan aika mukava”, Ginny jatkoi.
Solmu Hermionen vatsassa tuntui kiristyvän jo pelkästään siitä, että hän oli Dracosta tismalleen samaa mieltä kuin Ginny. Hän kuitenkin voi pahoin myös siksi, että Ginny puhui niin avoimen ihastuneesti jostain toisesta kuin Harrysta, vaikka tämä olikin miehen kanssa naimisissa ja heillä oli kaksi lasta.
”Jos ennustaja tarkoitti Dracoa, sinuna uskoisin puoskaria, edes tämän yhden kerran”, Ginny jatkoi edelleen, koska Hermione oli pysynyt edelleen vaiti. Hermione katsoi Ginnya yllättyneenä. Ginny iski hänelle vaivihkaa silmää, suikkasi suukon hänen poskelleen ja kuiskasi vielä: ”Lähden kotiin. Vietä ikimuistoinen ilta. Ja anna ennustajan olla edes yhden kerran oikeassa sinun suhteesi.”
Ginny lähti eri suuntaan kuin missä baaritiskit sijaitsivat. Hän kääntyi vielä kannoiltaan heittäen lentosuukon Hermionea kohti. Hermionen kasvoille levisi vino hymy. Hän heilautti kättään ystävälleen ja pudisti päätään. Solmu vatsassa aukesi, kunnes hän kohtasi Dracon kummastuneen katseen, mikä aiheutti jälleen uuden kouristuksen.
”Minne Weasley taas katosi?” Draco kysyi Hermionen tultua tämän vierelle.
”Kotiin”, Hermione vastasi.
”Selvä.”
Draco johdatti Hermionen kohti baaritiskiä. Siellä he jonottivat hetken vaitonaisina, kunnes Hermione sai vetensä. Myös Draco otti pelkkää vettä.
”Nyt jo, vaikka iltahan on vasta nuori?” Hermione näpäytti Dracolle tämän ottaessa vesilasin käteensä.
Draco naurahti. He siirtyivät tiskiltä kauemmaksi tehdäkseen tilaa innokkaammille juhlijoille. Musiikki oli vaihtunut bändin lauluista dj:n soittolistaan. Hermione kulautteli vettään rivakkaan tahtiin heidän seisoessa baaritiskin läheisyydessä, sillä heidän välillään vallitseva hiljaisuus tuntui painostavalta. Kun hän sai juotua lasinsa tyhjäksi, hän hivuttautui tiskille jättämään tyhjän lasinsa pöydälle.
”Kiitos seurasta. Oli kiva tavata Malfoy, mutta minunkin on aika lähteä kotiin”, Hermione sanoi.
”Saatan sinut narikalle”, Draco vastasi jättäessään puoliksi juodun vesilasinsa tiskille.
He kävelivät ihmismassan läpi kohti narikkaa. Sieltä pienikokoinen nainen leijutti Hermionen trenssitakin takaisin hänelle.
”Kiitos”, Hermione sanoi naiselle.
”Anna kun autan”, Draco sanoi Hermionen alkaessa pukea takkiaan ylleen. Hermione häkeltyi Dracon avuntarjouksesta, mutta antoi tämän kuitenkin laittaa takin hänen päällensä.
”Kiitos”, Hermione sanoi jälleen.
Draco otti myös oman takkinsa ja poistui Hermionen kanssa raittiiseen yöilmaan. Se oli niitä harvoja öitä, kun Lontoon laitamilla ei satanut. Hermione ei tiennyt kuuluiko hänen hyvästellä Draco tässä vaiheessa vai vasta käveltyään tivolin sisäänkäynnille. Draco ei kuitenkaan päästänyt Hermionea lähtemään, sillä hän kysyi: ”Joko kokeilit vuoristorataa?”
”En”, Hermione vastasi entistäkin häkeltyneempänä Dracon käytöksestä.
”Entä maailmanpyörää?” Draco jatkoi.
”En”, Hermione vastasi jälleen.
”Sinun on pakko kokeilla niitä”, Draco vaati.
”Ai nyt?” Hermione kysyi, kun Draco tarttui Hermionen käteen johdatellakseen tämän tivolin niihin osiin, joissa laitteet sijaitsivat.
”Eiväthän ne tähän aikaan ole auki”, Hermione vastusteli.
”On ne”, Draco sanoi itsevarmasti ja jatkoi kuiskaten Hermionen korvaan: ”Minulle.”
Dracon kasvoilla lepäsi leveä virnistys.
Hermione ei suostunut menemään vuoristorataan, koska oli nauttinut useamman juoman sille illalle. Hän pelkäsi vatsansa muljahtelevan ja voivansa pahoin sellaisen vauhdin kyydissä. Muutamien vastaväitteiden jälkeen hän kuitenkin suostui hyppäämään yhteen maailmanpyörän vaunuista.
”Tämän on pakko olla laitonta”, Hermione sanoi kavutessaan vaunuun.
”Entä jos joku näkee meidät?” Hermione jatkoi hermostuneena, vaikka missään ei näkynyt ketään.
Draco ei edelleenkään vastannut mitään. Mies painoi vaunun oven kiinni perässään. Vaunu nytkähti liikkeelle Dracon istuutuessa Hermionea vastapäätä. Vaunuissa oli tilaa neljälle, sillä siellä oli kahdenistuttava paikka vaunun molemmin puolin. Draco istui hiljaa, mikä sai Hermionen hermostuneeksi. Hän tiedosti miehen läsnäolon joka solullaan. Aiemmin yökerhon sykkeessä keskustelu oli tuntunut niin luontevalta, joten hän ei ymmärtänyt, miksi hänen sydämensä nyt pamppaili niin lujaa, että sen ääni tuntui suorastaan kaikuvan vaunun sisällä pelkästä ajatuksesta, että hän avaisi suunsa puhuakseen miehelle. Hän käänsi katseensa pois Dracon miehekkäiltä kasvoilta katsoakseen hiljalleen vaihtuvaa maisemaa.
”Mitä mietit Granger?” Draco kysyi, kun Hermione nypläsi hermostuneena kynsiään.
”Sitä, miten absurdi tilanne tämä on. Olen tivolissa keskellä yötä istumassa maailmanpyörässä kouluaikaisen viholliseni kanssa”, hän vastasi naurahtaen hermostuneesti.
”Vihollisen?” Draco toisti teatraalisen epäuskoisella äänellä.
”Juuri sen”, Hermione vastasi poraten katseensa syvälle Dracon siniharmaisiin silmiin.
”Taisin herättää sinussa vahvoja tunteita silloin?” Draco kysyi leikkisästi.
Hermione katsoi miestä haastavasti ja sanoi: ”Erittäin.”
”Arvasin. Olit totaalisen rakastunut minuun”, mies jatkoi leikittelyään.
”Hah, päinvastoin Malfoy”, Hermione vastasi.
Draco tutki Hermionen kasvoja kuin löytääkseen viitteitä siitä, että Hermione huijasi. Hermione ei kääntänyt katsettaan, vaikka tunsi itsensä lähes alastomaksi miehen intensiivisen katseen alla.
”Minä olin”, Draco sanoi vakavana.
Hermionenkin ilme vakavoitui. Hän vain vaivoin uskalsi hengittää. He olivat saavuttaneet maailmanpyörässä melkein korkeimman kohdan, mutta Hermione ei tajunnut katsoa taivaalle, joka paljasti tähdet ja kuun luonnottoman lähellä heitä. Se oli yksi Dracon taioista, joita hän oli tivolia rakentaessaan tehnyt. Hermione ei vain tiennyt sitä. Draco antoi päänsä valua kohti vaunun lattiaa nojatessaan käsillä polviinsa jalkojen ollessa leveähkössä haara-asennossa. Hermione näki kuinka Dracon selkä kohosi tämän hengittäessä ensin sisään raskaasti, ja lopulta selkä hakeutui takaisin alemmaksi tämän huokaistessa syvään ulos. Draco kohotti huokauksensa jälkeen katseensa takaisin Hermioneen.
”Totaalisen hulluna sinuun”, hän tunnusti.
Jos tämä oli Dracon temppu saada baari-illan päätteeksi nainen kotiinsa, Hermionen oli pakko myöntää, että se oli toimivampi kuin yksikään aikaisempi yritys, joihin hän oli elämänsä aikana törmännyt. Hänen hengityksensä oli pinnallista, kiristynyttä kuin kitaran kieli. Hermionen olisi tehnyt mieli heittäytyä Dracon kaulaan, mutta tuntui kuin hänen päällensä olisi loitsittu kangistumis tyystilys. Draco liikautti oikean kätensä sormiaan kohti Hermionea kuin testatakseen tarttuisiko tämä hänen käteensä.
”Hermione?” Draco sanoi.
”Sanoisit edes jotain.”
”Vau”, Hermione vastasi, koska ei kyennyt muodostamaan kokonaista lausetta, kun kokonaiset sanatkin tuntuivat juuttuvan kurkkuun.
Draco siirtyi Hermionen vierelle ja sanoi: ”Katso.”
Hän käänsi päätään kohti taivasta näyttääkseen Hermionelle, minne tämän kannattaisi katsoa.
Hermione henkäisi nähdessään tähtitaivaan. Draco uskaltautui tarttumaan oikealla kädellään Hermionen paljaaseen käteen, joka lepäsi vaunun penkillä. Hän käänsi ylävartaloaan kohti Hermionea, tarttui vasemmalla kädellään tätä niskasta siten, että peukalo jäi lepäämään korvan viereen muiden sormien hakeutuessa sen taakse hiusten sekaan. Hermione käänsi päätään Dracoa kohden, joka hetken aikaa antoi katseensa tutkia Hermionen huulia ennen kuin varovasti painoi omansa niitä vasten. Hermione henkäisi hiljaa. Hän tunnusteli Dracon makua huulillaan tämän painaessa useamman suudelman hänen huulilleen. Matka maailmanpyörällä takaisin maankamaralle tuntui kestävän yli puolet vähemmän kuin matka ylös.
Kun liike pysähtyi, Draco irrotti itsensä Hermionen huulilta ja kysyi: ”Minun vai sinun luoksesi?”
”Sinun”, Hermione vastasi.
Ehkei siitä haittaakaan olisi – uskoa yhden kerran puoskariin.
