Kirjoittaja Aihe: Tanssia romahtavassa unessa, S, Elior/Eeben  (Luettu 332 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 330
  • Kellopelihurmaaja
Tanssia romahtavassa unessa, S, Elior/Eeben
« : 18.09.2020 09:57:18 »
Nimi: Tanssia romahtavassa unessa
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Tyylilaji: etydi
Haasteet: Originaalikiipeily (143. Hapertua), Fluffy10.

K/H: Tämä on perjantaiaamun etyditeksti, mutta kun siitä tuli aika hieno lopulta, niin julkaistaan. Rip Finin originaaliosastot.  >:( Kiitos hiddenbenille nimestä, jota itse lähdin hakemaan ihan liian kaukaa. Ei tässä muuta.

*

Tanssia romahtavassa unessa

Lattia mureni heidän askeltensa alla. Elior tarrautui tiukemmin kiinni Eebeniin, joka kannatteli häntä varmoin ottein, mutta Elior huomasi kyllä kiristyneet leukapielet ja sen, ettei hänen kavaljeerinsa vilkaissutkaan alas. Jossakin Eliorin näkökentän laitamilla yksi pareista horjahti ja toinen heistä putosi läpi hapertuvan tanssiaissalin, alas ja alas ja alas, suunnattomaan tyhjyyteen.

“Tätä ei voi jatkaa ikuisesti”, Elior sanoi. “Tanssiminen ei pelasta meitä.”

“Mutta se on jotakin, mihin keskittyä”, Eeben vastasi tyyneyttä tavoitellen. “Ja mikäli olen oikeassa, juuri keskittyminen estää unta romahtamasta.”

“Unta?” Elior toisti. Eeben hymyili ärtyneesti.

“Sinä olet kyllä välillä toivoton”, hän vastasi. “Unta tietenkin. Mistäpä muusta kuvittelisit olevan kyse?”

“Minä -”

“Minähän sanoin, että meidän unemme lainehtivat toisinaan laitojen yli ja sekoittuvat toisiinsa. Toisinaan niistä voi tulla jopa kokonaan yhteisiä, joten -”

“Mutta jos tämä on unta, eikö olisi helpointa vain antaa periksi ja antaa unen romahtaa?” Elior kurtistaa kulmiaan.

“Helpointa kyllä. Mutta myös perin tylsää”, Eeben vastaa ja vetää Elioria hieman lähemmäs itseään. “Kuinka usein sinä muka pääset tanssimaan kanssani oikeassa elämässä?”

“Et ole ikinä pyytänyt”, Elior vastaa ennen kuin ehtii ajatella sanojaan sen tarkemmin. Kristallikruunu irtoaa katosta ja putoaa rämähtäen alas. Kimaltavia lasinsiruja lentää heidän jalkoihinsa, joten hetken Elior haparoi askelissaan.

“Oikeassa elämässä ei ainakaan tarvitsisi murehtia siitä, että koko paikka menee alta”, Elior mutisi.

“Oikeassa elämässä voisit sen sijaan murehtia siitä, miten minä vielä sinulta jalat alta”, Eeben iski silmää. Elior tuhahti.

“Oikeassa elämässä voit minun puolestani yrittää. Tunnen sinut jo niin hyvin, että tuskinpa pystyt yllättämään”, Elior sanoi. Eebenin silmissä välähti.

“Sehän nähdään”, hän kehräsi. Hän taivutti Elioria aavistuksen taaksepäin ja kumartui suudellakseen, mutta Elior kohotti kätensä ja painoi sormensa Eebenin huulia vasten.

“Eikö sinusta olisi tylsää ryövätä ensisuudelma juuri unessa?” Elior kohotti kulmaansa. “Liian helppoa?”

“Sinun kanssasi asiat eivät ole koskaan liian helppoja.”

“Toivottavasti eivät”, Elior hymyili niin, että se kirkasti koko hämärän tanssiaissalin. “Sinä kun niin pidät haasteista.”

Niine hyvineen Elior irrotti otteensa Eebenin käsistä, sulki silmänsä ja antoi itsensä pudota unen läpi. Hän heräsi veneensä riippumatossa edelleen hymyillen ja ajatellen sitä, miten pöllämystyneeltä Eeben varmasti tahollaan herätessään näyttäisi.
« Viimeksi muokattu: 19.09.2020 10:07:19 kirjoittanut Kaarne »

hold my hand in yours, and we will not fear what hands like ours can do.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 232
Vs: Tanssia romahtavassa unessa, S, Elior/Eeben
« Vastaus #1 : 18.09.2020 23:02:40 »
Mitä täällä tapahtuu, Elior/Eebeniä ja fluffya samassa tekstissä, olipa mainio yllätys! :D Hykertelin lukiessa tuolle asetelmalle, koska mikäs sen sopivampaa Eliorille ja Eebenille kuin yltyä flirttailemaan moisessa tilanteessa - Eebenille eritoten, mutta oli toisaalta ihanaa, että myös Elior otti siihen osaa niin välittömästi. Liekö osaltaan unen vaikutusta, mikä oli elementtinä myös mielenkiintoinen; tykkäsin tuosta heidän uniensa sekoittumisesta todella paljon Kellopelisydämen viime versiossa, joten hienoa että se on edelleen mukana. Eebenin kuvaus asiasta oli tässä tekstissä hieno: Minähän sanoin, että meidän unemme lainehtivat toisiaan laitojen yli ja sekoittuvat toisiinsa.

Lainaus
“Oikeassa elämässä voisit sen sijaan murehtia siitä, miten minä vielä sinulta jalat alta”, Eeben iski silmää. Elior tuhahti.
“Oikeassa elämässä voit minun puolestani yrittää. Tunnen sinut jo niin hyvin, että tuskinpa pystyt yllättämään”, Elior sanoi. Eebenin silmissä välähti.
“Sehän nähdään”, hän kehräsi. Hän taivutti Elioria aavistuksen taaksepäin ja kumartui suudellakseen, mutta Elior kohotti kätensä ja painoi sormensa Eebenin huulia vasten.
“Eikö sinusta olisi tylsää ryövätä ensisuudelma juuri unessa?” Elior kohotti kulmaansa. “Liian helppoa?”
“Sinun kanssasi asiat eivät ole koskaan liian helppoja.”
“Toivottavasti eivät”, Elior hymyili niin, että se kirkasti koko hämärän tanssiaissalin. “Sinä kun niin pidät haasteista.”
Niine hyvineen Elior irrotti otteensa Eebenin käsistä, sulki silmänsä ja antoi itsensä pudota unen läpi. Hän heräsi veneensä riippumatossa edelleen hymyillen ja ajatellen sitä, miten pöllämystyneeltä Eeben varmasti tahollaan herätessään näyttäisi.
Lainaan häpeilemättä taas pitkän pätkän, koska tämä oli todella onnistunutta sanailua ja hymyilytti lukea Eebenistä ja Eliorista näin rentoina ja hmm, mutkattomina yhdessä. Ja tuo miten Elior yllätti Eebenin lopuksi, parasta - Eebeniä ja sanaa pöllämystynyt tuskin usein nähdään samassa lauseessa, joten sekin on ehdottomasti tämän tekstin ja Eliorin ansio. :D Onneksi päätit julkaista tämän, kiitos paljon lukukokemuksesta! ♥ 

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie