Kirjoittaja Aihe: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)  (Luettu 1962 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Ficin nimi: Täydenkuunpelko
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: hurt/comfort, slice of life, pieni angst
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Neville
Yhteenveto: Aurinko on liian kirkas ja kuu liian lähellä.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Waulish! Kaivoin kätköistäni tällaisen pienen Remus/Neville -pätkän, joka sopi todella hyvin toiveisiisi :) Ajattelen tämän samaan verseen kuin kaikki muutkin listauksestani löytyvät Remus/Neville -tekstit ja tuossa sarjassa tämä sijoittuu kesään 1999, jonka Remus ja Neville viettivät Remuksen kotona Professorin talossa, Neville osittain myös lähellä asuvan mumminsa luona :) Ihanaa päivää ja halauksia, toivottaa Thelina ♥
 


Täydenkuunpelko



Remus laskee tyhjän sudenmyrkkyjuomapikarin tiskipöydälle ja ottaa käteensä mehulasin. Kolmannen suullisen jälkeen juoma maistuu jo mansikalta.

"Tuletko kanssani puutarhaan?" Neville kysyy kirjapino käsissään, eikä Remus henno kieltäytyä, vaikka hän tuntee olonsa hieman huonovointiseksi, niin kuin aina täysikuun lähestyessä.

Päivän Profeetan sääennuste lupaa hellettä koko viikoksi. Metsän reunassa seisovat puut heittävät pihalle varjoja, joiden katveeseen he siirtävän tuolinsa suojaan iltapäivän paahteelta. Remuksen on silti vaikea keskittyä lukemiseen: aurinko on liian kirkas ja kuu liian lähellä. On pakko palata sisään, paeta hämärään olohuoneeseen.

Lääke saa Remuksen yhtä aikaa levottomaksi ja pahoinvoivaksi. Hermostuneisuus tarttuu Nevilleenkin, mikä on tietenkin kaikkein pahinta.

"Kyllä sinä voit jo mennä", Remus sanoo maatessaan kuluneella sohvallaan keskiyötä odottamassa. Neville viivyttelee lähtöä aina aivan liian myöhään, eikä Remuksen ole helppoa päästää irti kädestä, joka pitelee tiukasti hänen kylmännihkeitä sormiaan. Lopulta hänen on melkein työnnettävä Neville ovesta ulos.

Portailla Neville takertuu häneen vielä moneksi minuutiksi ja painaa lämpimät sormensa hänen niskaansa. Remus tuntee Nevillen silittävän täydenkuunpelkoa pienemmäksi, ehkä enemmän itseltään kuin Remukselta. Hänenhän pitäisi olla jo tottunut tähän.

Nevillen mentyä Remus lukitsee oven ja katsoo makuuhuoneensa ikkunasta, kun tämä kääntyy risteyksestä vasempaan kohti Augustan valoja. Remus vetää verhot eteen ja käpertyy vuoteeseen sutensa kanssa, kunnes kuu jälleen vähenee ja kipu katoaa.
« Viimeksi muokattu: 28.08.2020 19:52:27 kirjoittanut Thelina »
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #1 : 01.09.2020 19:16:42 »
Remuksen ihmissuteuden käsittely muodossa tai toisessa on aina mielenkiintoinen aihe, ja minusta olikin kiehtovaa päästä lukemaan, millaisena se tässä Remus/Neville-versessäsi näyttäytyy. :) Tämä oli jotenkin hiljaisella tavalla sydäntäsärkevä, ja samalla pehmeä näille kahdelle ominaisella tavalla (mainitsen tämän varmaan joka ikisessä kommentissa, mutta kun se viehättää minua niin kovin). Huolestunut Neville, mehu joka maistuu myrkyn juomisen jälkeen vasta kolmannella suullisella mansikalta, se miten Remus ei tohdi kieltäytyä Nevillen pyynnöstä mennä puutarhaan, nimenomaan juuri irti päästämisen vaikeus. Voi että. :'( Tämä oli myös erityisen ihana kohta kaikessa surumielisyydessäänkin: Portailla Neville takertuu häneen vielä moneksi minuutiksi ja painaa lämpimät sormensa hänen niskaansa. Remus tuntee Nevillen silittävän täydenkuunpelkoa pienemmäksi, ehkä enemmän itseltään kuin Remukselta. Onneksi muut tämän versen ficit lukeneena tietää, ettei tämä tilanne suinkaan kestä ikuisesti.

Tämä oli todella hieno, vähän surullinen tuokiopala, jossa oli kuitenkin myös hienosti lohtua mukana, kiitos! ♥
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 268
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #2 : 02.09.2020 12:03:07 »
Tämä sopii todella kivasti täydentämään tuota Remus/Neville-verseäsi :D Kivaa, kun kirjoitat heistä, näitä pieniä ja isompiakin paloja lukee oikein mielellään!

Kuten Okakettu tuossa jo totesi, Remuksen susiasian käsittely on aina mielenkiintoista. Sudenmyrkkyjuoma, Remuksen väsymys sekä monet muut pikkuseikat punoutuivat hienoksi kokonaisuudeksi. Nevillen läheisyys, mutta kuitenkin tietynlainen ymmärtämättömyys oli kuvattu hienosti. Ehkä se, etteivät he tunne toisiaan vielä niin hyvin toi tähän jännän vivahteen. Tuntuu, että tässä tarinassa tutustuminenkin on vielä suht alussa ja se näkyy, mikä on hienoa, sillä sen kirjoittaminen rivienväliin ei ole helppoa.

Kiitos tästä, pidin ja nautin :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #3 : 02.09.2020 17:54:18 »
Okakettu: Ihanaa, että jaksat aina kommentoida näitä Remus/Nevillejä :-* Olen ajatellut, että kirjoittaisin tästä ihmissusiteemasta vähän pidemmänkin ficin tällä parituksella, mutta jotenkin se on jäänyt jumiin, eikä ole edistynyt. Ehkä joku päivä vielä :) Minäkin rakastan sitä pehmeyttä: ihanaa, jos se välittyi, vaikka tämä onkin tällainen surumielisempi pätkä! Onneksi täysikuu on pian ohi taas ja Remus saa toipua siitä Nevillen kanssa ♥ Kiitos kommentista ♥

Vendela: Ajattelen, että Nevillen on ehkä vaikea kestää toisen kärsimystä ja sitä, että joutuu jättämään Remuksen yksin. Mutta Remus ei voisi koskaan ottaa sitä riskiä, että pitäisi Nevillen luonaan täydenkuun yli, vaikka sudenmyrkkyjuoma kuinka tekisi hänestä vaarattoman. Neville ei ole ennen Remukseen tutustumista nähnyt ihmissuteutta näin läheltä, joten siinä suhteessa asia on niin kuin sanoit: mukana on vielä tietynlaista ymmärtämättömyyttä. Ihanaa, että tykkäsit ja kiitos kommentista  ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #4 : 16.09.2020 13:32:27 »
Tämä oli aivan yhtä ihana kuin loputkin tästä versestäsi. Kirjoitat nämä hahmot niin niin kauniisti. Pieneen fikkiin mahtui paljon. Taidokas, lempeä käsialasi on aina kivaa luettavaa.

Kiitos!
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #5 : 19.09.2020 14:43:39 »
kaaos: ihanaa kuulla, että olet tykännyt tästä Remus/Neville -sarjasta ♥ Kiitos kommentista ja kehuista, ilahduttivat todella paljon kiireisen viikon keskellä ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 754
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #6 : 03.01.2021 18:32:00 »
Ooh, mitä ihmettä! Minulla on jäänyt tämä Remus/Neville aivan huomaamatta! Ja vielä ihmissusi-juttuja! Saatoin olla keskellä remonttikaaosta elokuun lopussa, mikä ehkä selittäisi, miksi tämä on mennyt minulta ohi... Mutta onneksi voittosi kommenttiarpajaisissa vei minut selailemaan tekstilistaustasi ja löysin tämän! :)

On jotenkin ihanaa saada pieni pala kesää keskellä tammikuuta (ja vielä kun uutisissa on puhuttu kylmän talven saapumisesta). Tässä on tuttua lempeyttä ja valoa, joka kulkee tärkeänä teemana Remus/Neville-tekstiesi läpi ja erityisesti Nevillen välittäminen ja vahva sympatia, melkein kyvyttömyys päästää irti, on sydäntäsärkevän ihanaa. Tässä hänen huolehtiva luonteensa tulee niin vahvasti esiin, että ihan heikottaa. Samalla on niin hienoa, että Remus lukee Nevilleä yhtä tarkasti. Varsinkin tässä lauseessa se tulee vahvasti esiin:

Lainaus
Hermostuneisuus tarttuu Nevilleenkin, mikä on tietenkin kaikkein pahinta.

Ihmissusi-Remus on kyllä niin mielenkiintoinen ja mystinen hahmo. Olen tosi iloinen siitä, että uskallat tarttua häneen ja tutkia tuota ihmissusiutta sillä tässäkin tulkinnat ovat kohdillaan ja osuvat yhteen oman canon-käsitykseni kanssa. Hauskasti olen juuri lukenut Pikarit, joten nämä kaksi ficciä osasivat jotenkin täydentää toisiaan :D Mietin, onko sudenmyrkkyjuoma Remuksen mielestä aina parempi vaihtoehto vai olisiko sittenkin houkuttelevampaa muuttua sudeksi. Sudenmyrkkyjuoma on turvallisempi ja kaikin puolin parempi vaihtoehto, mutta liittyykö sudeksi muuttumiseen jotain... nautinnollisempaa? Ikään kuin omaan toiseen itseensä asettumisen ihanuus? Enpä tiedä. Mutta mielenkiintoista tämä kyllä on!

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että ficin kaksi viimeistä lausetta ovat jälleen Thelina-taituruutta parhaimmillaan! Toisaalta on Remuksen huoli Nevillestä, mutta samalla lohdullisuus siinä, että Neville uskaltaa lähteä (ja vielä Augustan luo, ajatus siitä on ihana!) voidakseen myöhemmin palata. Ja sitten on Remuksen susius, tuo käpertyy vuoteeseen sutensa kanssa on niin upeasti ilmaistu, joka on niin suuri osa häntä, mutta ei kuitenkaan. Voi että! Tämä oli ihana, kiitos tästä ♥

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #7 : 10.01.2021 17:37:43 »
hiddenben, tämä on itse asiassa kirjoitettu samaan aikaan kun Kesävalon väreet -Remus/Neville ja jäi silloin vähän niin kuin ylimääräiseksi pätkäksi, kun ei sopinut sen fikin tunnelmaan. Joten olet saattanut nähdä jonkun version tästä sanaseurassa! Säästelin tätä jonkin aikaa, koska olin miettinyt, josko tästä sitten tulisi osa sellaista pientä täysikuu-aiheista Remus/Neville-sarjaa, mutta päädyin kuitenkin julkaisemaan tämän omanaan, koska se sarja se ole ajatuksista huolimatta edistynyt yhtään mihinkään :D Ehkä vielä joku päivä!

Remuksen ihmissuteus kiehtoo minuakin ja sinullakin on kyllä mielenkiintoisia pohdintoja! Olen aina ajatellut, että muuttuminen on kivuliasta ja kammottavaa ja vapaana juoksemiseen taas liittyy liian suuri vaara ja pelko muiden satuttamisesta. Mutta kirjoissakin Remus vaikutti kyllä salaa iloineen siitä, että Kelmit aikoinaan ottivat tässä asiassa riskejä ja juoksentelivat pitkin metsiä. Vapaana juoksevasta ihmissusi-Remuksesta tulee mieleeni Verisen Paronittaren upea Severus/Remus-fikki Sudesta ja myrkyistä (K-18), jos et ole lukenut sitä, niin suosittelen!

Oi että, tulen kyllä aina niin iloiseksi kommenteistasi ja varsinkin siitä, että tykkäät Remus/Nevillestä ja noista viimeisistä lauseista ♥ Kiitos taas ihanasta kommentista :-*
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #8 : 26.01.2021 19:05:55 »
Olen pahoillani siitä, että olen täällä vasta nyt kommentoimassa! On pitänyt tuhat ja yksi kertaa aikaisemmin, mutta jotenkin minulla on näiden lahjatekstien kanssa aina sellainen ongelma, että otan paineita kommentoimisesta ja pelkään, etten onnistu välittämään kiitollisuudestani puoliakaan. Ihan hassu pelko, ja tänään päätin, että taistelen sitä vastaan ja kirjoitan tähän tarinaan juuri sellaisen kommentin kuin millainen tänään on tullakseen! :) Tämä tuplaraapale on niin kaunis, koskettava ja herkkä. Tähän mahtuu niin paljon raapalemitasta huolimatta, ja tästä saa lukijana irti tosi paljon kaikenlaista. Olet lisäksi aivan oikeassa siinä, että tämä sopi synttäritoiveisiini kuin nakutettu! Tämä on aivan ihana lahja, ja vaalin tätä ja sinua ja Remus/Nevilleä sydämessäni. ♥

Lähestyvässä täysikuussa ja Remuksen muodonmuutoksissa on vain sitä jotain, mikä aina kutsuu minua lukijana luokseen ja mihin minun tekee mieli uppoutua uudelleen ja uudelleen. Vaikka aihetta on käsitelty paljon, minusta tuntuu siltä, että jokainen teksti tuo siihen jotain omaansa - vähän erilaisen lähestymistavan, erilaisia yksityiskohtia, erilaisen fiiliksen. Tämäkin tarina kertoo omanlaisensa kertomuksen välttämättömästä pahasta, jonka kanssa on ehkä vuosien varrella oppinut elämään, ja melko tuoreesta mutta läheiseksi syventyneestä ihmissuhteesta, johon ihmissuteus pitää taas suhteuttaa uudestaan. Mietin lukiessani Vendelan tavoin sitä, että hahmot eivät ehkä vielä tunne toisiaan perin pohjin, ja se tekee tilanteesta erityisen kiehtovan ja samaistuttavankin. Remus on elämänsä aikana kokenut monet muodonmuutokset ja juonut lukuisat sudenmyrkkyjuomat, ja hän on varmasti tottunut siihen aspektiin elämässään - tosin ei ehkä turtunut, ja niin Remuskaan ei aivan vaikuta tietävän, miten olla, kun tilanne onkin uudenlainen uuden läheisen ihmisen myötä. Olen havaitsevinani tässä tarinassa sellaista inhimillistä ja samaistuttavaa hapuilua ja tasapainoilua kummankin hahmon osalta. Neville on ymmärrettävästi huolissaan ja avuton ja tarkoittaa vain hyvää pyytäessään Remusta puutarhaan kirjapinon kanssa, ja lähtemisen vaikeuskin on todella ymmärrettävä reaktio, vaikka sekin tekee ehkä Remuksen olosta hetkellisesti hankalamman. Rupesin miettimään, että sen täytyy olla Remukselle aika raskasta, kun hän tulee väistämättä levittäneeksi täydenkuunpelkoa ympärilleenkin, vaikkei hän itse siitä enää kärsisikään samalla tavalla kuin alkuaikoina. Voi että, niin riipaisevaa! Onneksi voi aina kietoutua tämän tekstin lohdulliseen loppuun: siihen, että täysikuu loittonee jälleen ja kipu kaikkoaa.

Remuksen on silti vaikea keskittyä lukemiseen: aurinko on liian kirkas ja kuu liian lähellä.
Tämä kohta vetoaa minuun jotenkin erityisesti. Tämä kuvaa niin hyvin sitä odottamisen välitilaa, kun ei ole oikein hyvä olla tässä hetkessä eikä toisaalta myöskään hetken päästä. Voi että.

Uppoudun tämän tekstin miljööseen täysin niin kuin aina sinun tekstejäsi lukiessani. Se on ihanaa! Tuntuu kuin olisin itsekin aurinkoisessa puutarhassa keskellä hellekesää, vaikka nyt on tammikuu. Sanat maalaavat eläväisiä kuvia, jotka on helppo nähdä mielessään. Jotenkin erityisesti pysähdyin makustelemaan tuota loppua, kun Remus katsoo ikkunasta loittonevaa Nevilleä ja Augustan talon lämpimiä valoja. On kuin kaksi eri maailmaa erkanisi ja samalla yhdistyisi. Yksinäisyys ja läheisyys, valo ja pimeys. Pysäyttävää!

Lämpimät kiitokset tästä tarinasta. Tämä on niin hieno, ja tämä paritus tuntuu niin hyvältä ja oikealta! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #9 : 31.01.2021 16:59:54 »
Walle: Ihanaa, että tämä pikkuinen synttärilahja ilahdutti ♥ Eikä lahjatekstien tai minkään muunkaan tekstien kommentoimisesta tietenkään kannata paineita ottaa, itse ainakin ilahdun vaikka puolikkaasta sanasta. Remuksen ihmissuteus ja muodonmuutokset kiinnostavat monia ja ovat kyllä mielenkiintoinen ficciaihe. Teksteistä tulee aina erilaisia eri kirjoittajien ja paritusten kohdalla ja eri skenaarioissa riittää kirjoittettavaa! Tässä Remuksen ja Nevillen suhde tosiaan on aika tuore ja sekin tuo omaa epävarmuuttaan tilanteeseen, joka Remukselle on tuttu, mutta nyt jollakin tavalla erilainen. Ajattelen myös, että vaikka kaksikko ei haluaisikaan olla erossa toisistaan, Remus saa kuitenkin voimaa siitä, että Neville on turvassa Augustan luona, aivan lähellä, jotta voi taas seuraavana päivänä palata. Kiva kuulla, että tämä sai sinut uppoutumaan tunnelmaan: jotenkin Remus/Neville-tekstien kanssa se juuri oikeanlainen tunnelma on välillä vaikea löytää, joten kiva kuulla, että se on onnistunut  :-* Kiitos kovasti ihanasta kommentista! 
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 067
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #10 : 16.05.2021 19:37:16 »
Tässä oli kyllä ihanaa hurt/comfort -meininkiä, joka passaa aina! Hyvin olit kuvannut Remuksen ahdistusta ja kauhua, johon ei millään totu, vaikka se kuukausittain iskeekin. Ihana huolehtiva Neville, joka ei millään haluaisi jättää rakastaan yksin kärsimään ❤️ mutta onneksi seuraavana päivänä voi toista lelliä ja hellitellä. Hyvä kaksikko nämä, lempeitä ja vahvoja.

Pidin, kiitokset!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #11 : 17.05.2021 20:20:01 »
Sokerisiipi, Remus ja Neville tosiaan ovat lempeitä ja vahvoja, yhdessä ja erikseen ♥ Hurt/comfort on parasta myös ja varsinkin yhdistettynä Remukseen ja täydenkuun aikaan! Kiitos kommentista, ihanaa kuulla, että pidit ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 702
  • d a d d y
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #12 : 18.05.2021 19:09:44 »
Tässä(kin) tekstissäsi on tosi kiva nimi, aivan pakko oli klikata kun tämän näin etusivulla. Muistan myös lukeneeni sulta tällä parituksella aiemminkin ja tykänneeni siitä miten kirjoitit heistä, ja tykkään edelleenkin! Tässä parituksessa on jotain tosi ihanaa tunnelmaa sun kirjoittamana, sellaista lämpöä ja lempeyttä ja hyväksyntää. Molemmat ovat omalla tavallaan herkkiä hahmoja ja jotenkin osaat kirjoittaa nämä tosi kauniilla tavalla yhteen. Tässäkin tekstissä tunnelma tuntui rauhalliselta kaikesta kurjasta huolimatta, varmaankin juuri parituksen ja sen dynamiikan vuoksi. Muutenkin kirjoitat tosi nätisti, erityisesti "käpertyy vuoteeseen sutensa kanssa" oli musta tosi nätisti sanottu ja ensimmäisestä kappaleesta pidin myös kovasti, se on jotenkin samaan aikaan realistinen ja tunnelmallinen ja nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä oli tosi kiva rapsu! Luin tämän jo aamulla ensimmäistä kertaa, mutta oli palattava tämän ääreen vielä uudemmankin kerran. Kiitos tästä!

bannu by Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)
« Vastaus #13 : 19.05.2021 17:05:20 »
flawless, yllätyin iloisesti kommentistasi! Remus/Neville -teksteihini tosiaan on muodostunut jokin ihan oma tunnelmansa. Ihanaa kuulla noista yksityiskohdista, joista tykkäsit ja olen otettu, että tämän tunnelma jäi niin vahvasti mieleen, että palasit lukemaan vielä uudelleenkin. Kiitos kovasti kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥