The Legend of Zelda: Ehkä huomenna | S | Link/Zelda | mutual pining

[Avaruuspiraatti]

Nimi: Ehkä huomenna
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: The Legend of Zelda: Breat of the Wild
Paritus: Link/Zelda
Ikäraja: S
Tyylilaji: mutual pining
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Nintendolle. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Raapaleideoita kysyessäni Vehka ehdotti, että voisin kirjustaa Linkistä opettamassa Zeldalle metsästystä. Tämä on olevinaan jotain sen tapaista Ja öö, oon melkein varma, että mulla on jo tämän niminen fikki? Mutta koska olen liian laiska tarkistaakseni asiaa, menköön tällä otsikolla


EHKÄ HUOMENNA
350 sanaa

Zeldan kynsien alla oli multaa. Link yritti olla kiinnittämättä siihen liikaa huomiota – kuten myös siihen, miten pehmeältä Zeldan iho tuntui hänen karheita kämmeniään vasten. Voi, miten helposti hän olisi voinut vain kumartua lähemmäs ja –

”Mitä?” Zelda kysyi.

Link pudisti kiireesti päätään. Hän oli tainnut jäädä sittenkin tuijottamaan. Hän nosti leukaansa ja nyökkäsi maalitaulun suuntaan. Zelda kohensi heti ryhtiään. Link nosti varovaisin ottein tytön kyynärpään oikeaan asentoon ja auttoi tätä suuntaamaan nuolen pään kohti maalin sydäntä. Zeldan koko keho oli jännittynyt keskittymisestä ja odotuksesta. Link tunsi tytön kiireisen pulssin sormenpäissään siirtäessään tämän hiukset niskan taakse. Häntä itseään taisi kuitenkin jännittää enemmän.

”Nyt”, Zelda kuiskasi itselleen ja päästi nuolesta irti. Se lensi ilmassa säälittävän kaaren, ennen kuin tippui tuskin metrinkään päähän maalitaulusta tusinan muun nuolen joukkoon. Zelda huokaisi pettyneenä.

”Opit sen vielä”, Link sanoi. Zelda hymyili – hän hymyili aina, kun Link puhui – ja antoi jousen pojalle päätään pudistaen.

”Taidan tyytyä vain katsomaan sivusta”, Zelda sanoi ja pyöritti hartioitaan. Kun hän astui kauemmas, Linkistä tuntui, että jotain jäi heti uupumaan. Hän tunsi pettymystä, vaikka eihän hänellä ollut oikeutta odottaa prinsessalta mitään ystävyyttä enempää.

”Tuletko?” Zelda kysyi.

Link kävi poimimassa nuolet viiniin ja hölkkäsi sitten tytön perään. Heidän hiillokseksi hiipunut leirinuotionsa odotti heitä vähän kävelymatkan päässä.

”Minua välillä turhauttaa”, Zelda myönsi, kun Link polvistui sytyttämään tulta uudestaan. ”Minusta tuntuu, että olen sinulle vain taakaksi.”

Link rypisti kulmaansa.

”Sinä metsästät ja kokkaat”, Zelda jatkoi, ”ja osaat parsia omat vaatteesikin. Mutta mitä minä osaan?”

Link löi tuluksilla kipinää ja pian päreet syttyivät. Zelda oli käynyt istumaan. Link polvistui tämän eteen ja otti tämän kädet omiinsa. Hän puristi niitä ja toivoi, että tyttö ymmärtäisi eleestä, kuinka paljon tämä pelkällä läsnäolollaan hänelle antoi. Se tunne oli jotain, mitä hän ei olisi osannut eläissään sanottaa.

”Voi Link”, Zelda kuiskasi ja vetäytyi vain kurottaakseen silittämään hänen poskeaan. Linkin sydän hakkasi ja lopulta hän perääntyi. Hän ei ollut vielä tarpeeksi rohkea vastatakseen kysymykseen, jota Zelda usein silmissään kantoi, kun he olivat kahden. Zelda hymyili lempeästi ja näytti hänen kömpelyydestään huolimatta ymmärtävän.

Link palasi takaisin tulen ääreen.

”Ehkä huomenna”, Zelda sanoi toiveikkaana. Link vilkaisi tyttöä olkansa yli, mutta tämä olikin puhunut itselleen.

[Subbe93]

Mä oon tänään (tai jos tarkkoja ollaan, niin eilisen puolella ne jo on) muutamaan ficiin jättänyt kommenttia merkiksi, että olen käynyt lukemasta, ja musta tuntuu, että oon kaikissa käyttänyt yhtä tiettyä lausetta... Joten jottei rikota mitään kavaa, niin pistetään se tännekin:

Aaaws, hiukanko tää oli suloinen! ♥

Musta ois hienoo, kun osaisin antaa jotain rakentavaa palautetta, mutta sen sijaan mä jään aina vain fiilistelemään sitä tunnetta, mitä tekstit tuottaa. Tykkään BotWista todella paljon (oikeastaan enpä voi vielä sanoa pelanneeni muita Zeldoja kuin Link's Awakeningin, eikä sekään vissiin kuulu ns. pääpeleihin?), ja sen vuoksi ehkä jotenkin itselle laskeutui tähän rauhallinen ja pehmeä ilmapiiri, jossa oli jännitystä ilmassa. Ja myönnän, että sydämeeni taisi hieman sattua, kun Link ajatteli, ettei hänellä olisi oikeutta odottaa Zeldalta muuta kuin ystävyyttä. En mä tiedä, nuo ovat vaan aina semmosia kohtia, millä saa sydämen lävistettyä ikävästi jollain keihäällä

Yllätyin kyllä, kun Link puhui En tiedä, jotenkin tietysti odotin sitä, kun aloin lukea ficiä, mutta kun huomasin, että Link ennemmin elehtikin vastatessaan Zeldalle, en voinut olla hymyilemättä ja miettimättä, että voikin olla mielenkiintoista lukea, kun vastaukset ovatkin eleitä. Hyvällä tavalla tietenkin, eihän sankarimme puhu BotWissakaan (ja olen kuullut, ettei monessa muussakaan). Ja sitten tuo puhuikin, ja myönnän, että se yllätti En tie, jotenkin mun reaktio oli luokkaa: "Wut, sä puhut sittenkin?" xD

Mutta tää oli ihana, tykkäsin kovasti! Kiitos tästä ♥

[Seila]

Tämä oli niin suloinen! Aivan ihana idea, että Link opettaa Zeldaa metsästämään ja ampumaan jousella. Voin niin hyvin kuvitella, että Zelda oikeastikin tahtoisi oppia näitä taitoja (ja kyllähän jossain pelissä Zeldalla mun mielestä on jousi, jos muistan oikein).

Tykkäsin paljon siitä, että Link ei tässä juurikaan puhunut vaan ennemminkin juuri elehti ja ainoat sanat, jotka hän sanoi, olivat kannustuksen ja toiseen uskomisen sanoja. Jotenkin sitä on pelejä pelatessa oppinut siihen, että Link on vaan hiljaa, vaikka varmasti puhuvankin Linkin saisi toimimaan jotenkin. Tykkäsin myös hirveästi kuinka tässä oli tuollaista kevyttä ja vaivatonta ja huomaamatontakin kosketusta. Jotenkin tykkäsin hirveästi tuosta kohdasta, missä Link siirtää Zeldan hiuksia, hurr.

Muutenkin tällä on kiva nimi ja Zeldan sanomana se on niin merkityksellinen. Ehkä huomenna Link uskaltaa ja osaa vastata kysymykseen Zeldan silmissä. Tosin sen voisi ymmärtää myös vaan viittauksena tuohon metsästämiseen, että ehkä huomenna Zelda osuu vielä maaliin.

Kiitos paljon tästä suloisesta pining pätkästä :3