Ihanan tavallista
Kirjoittaja: KillingMeKillingYou
Genre: Drama, ficlet
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Petunia/Vernon Dursley
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Ihanan tavallinen arki-ilta kera Dursleyn avioparin
Vastuunvapaus: J.K Rowling kirjoitti Potterit, minä sekoittelen pakkaa pienen mieleni kätköissä.
A/N: Unettoman yön nopea inspiraatio: omaa pohdintaa siitä, että vaikka Dursleyt ovatkin tavallisen rakastajia, niin se voikin olla juuri sitä mitä haluaa. Ja pakkohan se oli ylös kirjoittaa!
Ihanan tavallista
Oli perjantai ja Petunia Dursley joi teetä keittiössään, joka olisi hyvinkin voinut olla sisustuslehdessä nimellä ”valkoinen unelma”. Ainoat kaksi asiaa, mitkä toivat väriä keittiöön, olivat läpinäkyvässä hedelmäkulhossa olevat hieman pehmenneet greipit sekä kultainen koristeananas. Petunia tiiraili hyväntuulisesti, joskin hieman allapäin ikkunasta ulos. Dudley ei ollut käynyt moneen viikkoon kotona: Dudleylla oli nykyään tyttöystävä ja muutaman päivän päästä nämä muuttaisivat yhteen ja olisivat avopuolisoita. Petunian mielestä se oli aivan liian nopeaa toimintaa, kun taas Vernonin mielestä Dudley oli ”kunnon poika” muuttaessaan yhteen niin nätin tytön kanssa.
Avain kääntyi lukossa ja Vernon puuskutti itsensä sisälle, laskien salkkunsa maahan ulko-oven viereen huolimatta siitä, että Petunia oli monet kerrat sanonut salkun paikan olevan eteisen lipaston vieressä. ”Iltaa, Petunia-rakas”, Vernon sanoi kuulostaen uupuneelta. Vernonilla oli todettu diabetes ja tällä oli verenpainelääkitys. Lääkäri oli useaan kertaan kehottanut kiinnittämään huomiota elintapoihin, mutta Vernon oli todennut, ettei hän aikonut syödä enää ”pupunruokaa” Dudleyn dieetin jälkeen.
Petunia nousi ja käveli eteiseen siirtämään salkun lipaston viereen (jonka Petunia joka ikisenä arki-iltana teki) samalla, kun Vernon lysähti sohvalle ja nosti jalkansa rahin päälle, hieroen nilkkojaan. Petunia avasi keittiössä viinikaapin oven ja kysyi, ottasiko Vernon lasillisen punaviiniä.
”Kiitos, Petunia”, Vernon hymähti ja avasi television. Petunia istuutui jäykästi Vernonin viereen sohvalle ja asetti sohvapöydälle kaksi lasia punaviiniä. ”Kuinka töissä meni?”
”Siedettävästi, isompi poratilaus meni sivu suun yrityksen romahduksen vuoksi, mutta pienempi tilaus onnistui”, Vernon totesi ja siemaisi punaviiniä. ”Lounaaksi tarjoiltiin burgereita ja kanansiipiä, en millään voinut vastustaa.”
Petunia katsoi aviomiehensä ennen niin komeaa mustaa tukkaa ja tuuheita viiksiä, jotka molemmat olivat alkaneet harmaantua. Kuten myös hänenkin hiuksensa, jotka ennen olivat olleet kauniin vaaleat. ”Jos suonesi tukkeutuvat ja sydämesi pettää, kuinka minä sitten pärjään?” Petunia kysyi hiljaa. Vernon taputti häntä olkapäähän lohduttavasti. ”Turha pelko Petunia-kulta. Minun suonissani virtaa verta vielä monta vuotta ja sitä riittää pumpullenikin.” Vernon vilkaisi Petunian huolestunutta ilmettä. ”Jospa huomenna soittaisimme Dudleylle ja kysyisimme häntä ja Veronaa ulos syömään?”
Petunia käpertyi Vernonin viereen ja laski päänsä tämän hartialle hymyillen. Hetken päästä he harjaisivat hampaansa, vaihtaisivat pyjamat päälle, kiipeäisivät rappuset yläkertaan ja kävisivät nukkumaan heidän yhteiseen sänkyynsä.
Muuta Petunia ei toivonut, kuin että sama toistuisi vielä monen, monen vuoden ajan.
