Kirjoittaja Aihe: Pato (meidän välillämme?) | S | Aila/Iisa  (Luettu 667 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
Paritus: Aila/Iisa
Ikäraja: S
Genre: Draama, romance, angst
Tiivistelmä: "Aila ei avaa silmiään vetäessään aavistuksen vastustelevan vaimonsa kainaloonsa. Iisan keho pysyy valmiina säntäämään toisaalle, uuteen askareeseen tai johonkin kesken jääneeseen työhön."

K/H:  Tämä pieni triplaraapale on ensinnäkin juhannustaika hiddenbenille, jonka toiveet inspiroivat kovasti! ♥ Lisäksi teksti osallistuu Heinäseinä-haasteeseen ja kaataa ruudun "Kirjoita teksti, joka sisältää nämä sanat: vehreä, länsi, pato, vihjailla". Jälleen kerran tavoittelin ja luulin kirjoittavani fluffya, mutta päädyin enemmän melankoliseen tunnelmaan. Sentään on kesä, jos se hiukan tuo piristettä tekstiinkin.  :D

***

Pato (meidän välillämme?)

Aila istuu hiljaa, silmät kiinni, koko keho ensimmäistä kertaa kuukausiin sormenpäistä varpaisiin rentona ja mieli tyhjänä. Ei ole varsinaisesti kesäinen sää, mutta loman alku herättää silti sen saman vapauden tunteen kuin joskus lapsena koulun loputtua ikuisuudelta tuntuneen kevään uurastuksen jälkeen. Laituri keinuu hiukan voimakkaassa länsituulessa, iho nousee kananlihalle ja Ailan kiharat karkailevat palmikolta, vaikka niitä työntää jatkuvasti takaisin korvan taakse.

“Täällä sinä tietysti olet”, Iisan ääni kuulostaa hieman toruvalta, kun hän istuu Ailan viereen laiturille. “Minä petasin jo sängyn ja purin tavarat kaappeihin. Seuraavaksi pitäisi sytyttää saunaan tuli ja sitten valmistaa salaatti odottamaan ja etsiä viime kesältä jääneet säilykkeet, että tiedetään, mitä pitää ensi kerralla ostaa kaupasta.”

Aila ei avaa silmiään vetäessään aavistuksen vastustelevan vaimonsa kainaloonsa. Iisan keho pysyy valmiina säntäämään toisaalle, uuteen askareeseen tai johonkin kesken jääneeseen työhön. Yltyvä tuuli vihjailee saapuvasta myrskystä. Viime kerrasta mökillä on liikaa aikaa, mutta ilman Onnia sinne tulo tuntuu vaikealta, aavistuksen väärältä, kun jotain niin oleellista puuttuu.

“Kasvimaa näyttää yllättävän vehreältä alkukesän kuivuuden jäljiltä, joten sekin pitäisi tarkistaa ja kitkeä ja sitten –”

Lopulta Iisa hiljenee, kun Aila puristaa hänen kättään, avaa vihdoin silmänsä ja hymyilee hiukan. Hetkeen Aila ei muista sitäkään, milloin on viimeksi istunut näin lähellä Iisaa ja oikeasti katsonut häntä silmiin.

“Tuo kaikki voi odottaa”, Aila sanoo ja vilkaisee mökille päin. “Minä ajattelin seuraavaksi käydä kävelyllä purolla. Voisin tarkistaa onko pato vielä siellä. Se kaipaa varmaan korjausta.”

“Onni olisi pitänyt siitä”, Iisan silmät kostuvat, vaikka hän räpyttelee. “Ehkä me voimme tänään vain paistaa makkaraa, ja minäkin tulen kävelylle. Minähän autoin rakentamaankin sen padon, joten voin huolehtia, että se pysyy ehjänä.”

“Olen varma, että Onni olisi halunnut niin. Ehkä joskus joku muu leikkii sillä samalla padolla”, Ailan äänessä on samalla surua ja toivoa, kun hän lomittaa sormensa Iisan sormiin.

“Ehkä”, Iisa rentoutuu vähitellen ja antaa katseensa liukua meren heiluvaan pintaan. “Ehkä.”
« Viimeksi muokattu: 09.07.2020 00:12:41 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 664
Vs: Pato (meidän välillämme?) | S | Aila/Iisa
« Vastaus #1 : 09.07.2020 09:21:45 »
Tämä on aivan ihana juhannustaika, suuri kiitos tästä ♥

Rakastin tämän tunnelmaa! Tässä käydään läpi laajempi tunneskaala lyhyessä ajassa, rentoutuneisuudesta rakkauteen ja suruun, lohdutukseen ja jonkinlaiseen valoisaan tulevaisuudenuskoon. Todella kaunista ja sen lisäksi todella toimivaa, sillä nämä kaikki tunteet onnistuvat tulemaan esiin luonnollisena jatkumona tässä tekstissä :) Se auttaa luomaan tuon taustatarinan näiden kahden välille ja kertoo samalla, kuinka paljon rakkautta Ailan ja Iisan välillä onkaan. Toisaalta taas otsikko vihjaa, hieman surullisestikin, että kaikki on vielä jotenkin kesken, tunteet ovat edelleen pinnalla ja paljon on käsittelemättä eikä vielä voi tietää, miten kaikesta selvitään. Joten joo, ehkä tämä on vähän melankolinen :D Mutta ehkä juuri siksi tykkään tästä erityisen paljon! Harva asia elämässä on yksinkertainen, perheenjäsenen menettäminen yksi kaikkein monimutkaisimmista.

Kesäinen tunnelma tulee tässä kuitenkin ihanasti esiin ja siitä pidän. Mökkitunnelma on aivan omanlaisensa ja tavoitat sen mielestäni hyvin kuvaillessasi Ailan istumista laiturilla. Erityisesti tuo Laituri keinuu hiukan voimakkaassa länsituulessa, iho nousee kananlihalle ja – . oli mielestäni osuvasti kuvailtu ja sai omankin ihon kananlihalle! Toinen lause, mistä tykkäsin hurjasti ja jossa tuo mökkitunnelma tulee esiin on tämä:

Lainaus
“Minä petasin jo sängyn ja purin tavarat kaappeihin. Seuraavaksi pitäisi sytyttää saunaan tuli ja sitten valmistaa salaatti odottamaan ja etsiä viime kesältä jääneet säilykkeet, että tiedetään, mitä pitää ensi kerralla ostaa kaupasta.”

Tämä on jotenkin niin oikeaan osuva mökki-tehtävälista :D

Vaikka otsikko viittaakin konfliktiin, pidän vahvuudesta, joka näiden kahden välillä on. Ailan ja Iisan väliset erot tulevat tekstissä esiin, mutta niin tulevat myös asiat, jotka heitä yhdistävät. On hienoa, että he pystyvät löytämään tuollaisen yhteisymmärryksen kaiken keskellä ja Aila saa Iisan rentoutumaan edes vähäsen. Koko tekstin kruuna tuo kaunis ehkä-sanan toisto Iisan lausumana. Kiitos aivan hurjasti tästä ihanasta yllätyksestä! Tämä oli todella kaunis ja moniulotteinen teksti :)

between the sea
and the dream of the sea

Seila

  • Vieras
Vs: Pato (meidän välillämme?) | S | Aila/Iisa
« Vastaus #2 : 05.09.2020 19:34:48 »
Tämä pisti silmään jokin päivä jostain ja pistin tämän muistiin kirjanmerkkeihin ja nyt (vasta) muistin palata lukemaan. Onneksi muistin, koska tässä oli kivaa kesätunnelmaa. Tykkäsin kuinka tekstin tunneskaala vaihteli eikä tämä ollut täysin onnellinen raapale, vaan siellä oli pinnalla myös surua ja haikeutta.

Iisa on selkeästi touhukkaampi tapaus näistä kahdesta. Miulle tuli fiilis, että Iisan touhukkuus voisi liittyä siihen, että se on hänen tapansa selviytyä tai ehkä pakoillakin tuota taustalla kytevää surua. Jotenkin myös tuo, kun Aila ei muista milloin olisi istunut näin lähellä Iisaa ja oikeasti katsonut tätä, kertoo siitä, että Iisa on ehkä paennut askareisiin ja kaikenmoisaan puuhaan suruaan. Ja se on sitten tehnyt jonkinlaisen pienen kiilan naisten välille. Tällainen mietelmä miulle tuli. Mutta Aila ja Iisa selkeästi kuitenkin välittävät toisistaan ja ihanaa, että Aila saa Iisan hieman rauhoittumaan ja pysähtymään hetkeksi aloilleen.

Jäin myös miettimään, että kuka Onni mahtaa olla. Ensin tuli mieleen kesken lukemisen, että olisiko jomman kumman isoisä tai vastaava, mutta kun lopussa puhuttiin padolla leikkimisestä niin tuli mieleen, että olisiko Onni ollut naisten lapsi. Kauhean surullista.

Tykkäsin tästä paljon, oli kiva pieni pala haikeaa ja surullista kesää. Kiitos paljon :3

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 164
  • Malfoysexual
Vs: Pato (meidän välillämme?) | S | Aila/Iisa
« Vastaus #3 : 28.01.2021 18:58:16 »
Kiitos kovasti kommentistasi kommenttiarpajaisissa ja halusin ehdottomasti kommentoida kaikille minulle kommentoineille takaisin! Siitä tulee tosi hyvä fiilis, kun pääsee tutustumaan hyvällä syyllä kaikkien tuotantoon! Sulla oli paljon tekstejä mistä olisin voinut valita, Vampyyripäiväkirjoista, jopa Dramioneen, jonka olen joskus aikaisemminkin lukenut, mutta sitten tuli olo etten taida kaivella sulta ylös noita vanhempia kun poikkeuksetta kaikki mitä selailin oli kirjoitettu kauan sitten. :D Sitten kaivelin uudempaa ja onneksi tein myös sen!

Musta tämä oli todella suloinen, vaikka mukana oli myös melankolinen tunnelma. En tiedä kuka Onni on, mietin läpi samoja aatteita kun Seila, että onko kyseessä esimerkiksi isovanhempi tai vanhempi, mutta sitten kun tuo puro tuli puheeksi yhdistin hahmon itsekin lapseen. Kenties heidän lapseen tai sisarukseen. Läheisen menettäminen kuitenkin velloi tekstissä mukana haikeana muistona. Kuitenkin itselle tästä päällimmäisenä jäi hyvä fiilis. Aina on joku, joka haluaa mökillä tehdä kaiken mahdollisen ja ottaa sen lomailun enemmän työprojektina milloin höyrytään tehtävästä toiseen. Sitten taas on se porukka, joka osaa nauttia ja haluaa fiilistellä, tuntea kuinka keho rentoutuu ja jättää kaiken pakollisen taakseen edes hetkeksi. En osaisi arvioida kumpaan itse kuuluisin, mutta ehdottomasti haluaisin olla se, joka osaisi ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Mökillä on aina puuhaa ja se menee melkein työstä, mutta kunhan osaa myös muistaa sen levon ja nautinnon.

Pidin sun tavasta kirjoittaa, kaiken sai tosi kirkkaasti mieleensä ja tunnelma välittyi myös ruudun tälle puolelle. Tosi ihana pätkä tähän hetkeen. Iso kiitos tästä lukukokemuksesta sinulle! :)

niiina
Dramione
Bughead