Kirjoittaja Aihe: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa  (Luettu 2203 kertaa)

Rosmariini

  • Tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 780
  • Created by fear
Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« : 02.07.2020 21:19:41 »
Ficin nimi: Kuunvalomaalausta
Kirjoittaja: Rosmariini
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluff
Paritus: Nevis/Arissa
Haasteet: Osallistuu originaalikiipeily-haasteeseen sanalla 63: maalaus.
Yhteenveto: Selvitäkseen Antropolin öisillä kaduilla 15-vuotiaat Nevis ja Arissa ovat ottaneet tavakseen harjoitella jousiammuntaa joka yö. Joskus on kuitenkin myös muistettava levätä lempeämpien harjoitusten muodossa.
A/N: Tämä on spin-off-ficlet finijatkiksestani Kasvoton (K-11), mutta toimii myös itsenäisenä. Sijoittuu Kolmannen väliosan tapahtumien tienoille. Kiitos tämän oikoluvusta ja parannusehdotuksista kuuluu hiddenbenille, jossujb:lle, Lyralle, Thelinalle ja Vehkalle.



KUUNVALOMAALAUSTA



Laiskat aallot pyyhkivät kuun hopeoimaa rantaa. Vesi kimmeltää ja pyörteilee pienissä, tummissa altaissa, joita ympäröivät hiekkasärkät heittävät rannalle pitkiä varjoja.

Hopeahiuksinen puolihaltia istuu aallonrajassa ja kuuntelee. Aaltojen laulussa on tänään monia sävyjä: lempeää liplatusta, rannan rahinaa, tuulen tuiskutusta vetten yllä. Puolihaltia nojaa tuohon ääneen kuin tyynyyn, kunnes tuttu ääni vetää hänet hereille.

”Falael, Nevis.”

Silmät aukeavat vaivalloisesti hämärään. Kaikki on hidasta tänään, silmänräpäyksistä hengitykseen ja lihasten liikkeisiin. Jälkimmäisiä kivistää yhä eilisen jäljiltä, ja iholle tummuneita mustelmia aristaa. Jopa ylös nouseminen tuntuu vaivalloiselta.

”Älä suotta nouse.” Kuu piirtää esiin tulijan vihreiden hiusten ääriviivat, tuulen tuivertaman leningin; paljaat, hiekkaan uppoavat varpaat.

Nevis on jo viemässä kättään selässä riippuvan jousen kahvalle, mutta pysähtyy. Samalla hän panee merkille jotakin.

”Missä jousesi on, Arissa?”

”En tarvitse sitä tänään”, Arissa pyyhkäisee hiussuortuvan terävän korvan taakse. ”Kuten et sinäkään.”

Nevis ei ymmärrä. He harjoittelevat joka yö. ”Miksi?”

”Koska teemme tänään jotain muuta.”

Arissa vetää laukustaan esille sarjan erilaisia tarvikkeita. Puhdasta, vaaleaa paperia. Pieniä, erivärisiä purkkeja ja siveltimiä. Kaikki nuo hän asettaa siististi vierekkäin hopeiselle hiekalle.

”Miten tämän pitäisi auttaa minua harjoittelussani?” Nevis kysyy.

”Maalaaminen on tarkkaa työtä”, Arissa vastaa. ”Se vaatii kykyä tarkkailla maailmaa ympärillä ja toistaa se uskottavasti, ja samalla tulkita sitä siten, että se välittää tunteen. Lisäksi, ei joka päivän tarvitse olla harjoittelupäivä. Panin sinut eilen koville.”

Nevis tuhahtaa. ”Oikeassa elämässä ei ole sijaa levolle.”

”Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, on silloinkin kyettävä lepäämään. Sinun on opittava näkemään ne hetket ja käyttämään niitä hyväksesi. Hyvä taistelija ei ainoastaan tiedä, milloin hyökätä ja puolustautua. Hän tietää myös, milloin perääntyä ja kerätä voimia.”

Nevis tahtoisi sanoa vastaan, ihan vain osoittaakseen Arissan vääräksi, muttei keksi mitään sanottavaa. Arissa on nimittäin oikeassa.

Eikä sillä todella ole väliä. Pääasia on se, että he ovat yhdessä.

”Mitä sinä siinä tuijotat?” Arissa keskeyttää hänen ajatuksensa. ”Tartu pensseliin ja ala maalata.”

”Minä…” Nevis mykistyy. Hän ei ole koskaan pidellyt pensseliä kädessään. Hän ei edes tiedä, osaako maalata.

Arissa ymmärtää. Hän aina ymmärtää. ”Anna, kun minä näytän.”

Arissan ohjaa Neviksen kädet hellästi pensselille, avaa vihreän väripurnukan ja upottaa siveltimen maaliin. Sillä he maalaavat yhdessä paperille ensimmäisen vedon.

”Katso”, Arissa hymyilee. ”Näin helppoa se on. Nyt, yritä sinä.”

Nevis tarttuu pensseliin, mutta ote on kömpelö ja luonnoton. Sivellin tuntuu liian sirolta hänen kädessään. Hän ei ole tottunut koskettamaan niin kevyesti.

Arissa sen sijaan tarttuu omaan siveltimeensä taidokkaasti, pyyhkien sitä paperilla pitkin, pehmein vedoin. Hän maalaa kuvan ääriviivat hopealla ja sitten vaihtaa asentoa niin, ettei Nevis enää näe, mitä hän maalaa. Ajoittain Arissa nostaa katseensa ja vilkaisee Nevistä kohti, mutta muutoin hän on hiljaa.

Nevis tuijottaa yhä omaa paperiaan. Se on tyhjä muutamaa sille vedettyä viivaa lukuun ottamatta. Hän kuitenkin päättää yrittää, Arissan takia. He maalaavat jonkin aikaa - Nevis kadottaa ajantajunsa yön pehmeänviileään hetkeen. Kun he lopulta lopettavat, Neviksen niskaan ja ranteessen särkee. Hän ei ollut uskonut maalauksen olevan näin ruumiillisesti kuluttavaa.

”No”, Arissa kysyy vetäessään paperille viimeisiä silauksia. ”Mitä maalasit?”

Nevis näyttää Arissalle paperilleen vetämiä viivoja. Arissa kikattaa. ”Mikä tuo on? Metsäkö?”

Nevis murahtaa. ”Minähän sanoin, etten osaa.”

”Harjoitus tekee mestarin. Minä tiedän sen.”

Arissa paljastaa Nevikselle, mitä hän on työstänyt tältä salaa. Kuvan nähdessään Neviksen hengitys takertuu kurkkuun. Hetken hän hieraisee silmiään, varmistuakseen siitä, ettei paperi hänen edessään ole todella peili.

Se heijastaa täydellisesti hopeahiuksisen puolihaltian kasvot. Hänen omat kasvonsa.

”Mitä mieltä olet?” Arissa kysyy.

Nevis hymyilee vastaukseksi.

Vaikka hän ei ole koskaan rakastanut omia kasvojaan, sillä hetkellä hän alkaa ymmärtää, että kenties joku muu voi tehdä niin.
« Viimeksi muokattu: 02.07.2020 21:21:18 kirjoittanut Rosmariini »


i think if i gave you my heart, you would treat it tenderly.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #1 : 05.07.2020 17:18:37 »
Tästä tuli todella hyvä! Nyt tuntuu siltä, että kokonaisuus toimii eikä epäjohdonmukaisuuksia/outoja aikajärjestyksiä ole. Hyvä sinä! Oli ihana lukea tämä uudelleen, melkein kuin olisin lukenut tämän ensimmäistä kertaa vasta nyt. Ehkä osittain siksi, että luin tämän tietoisesti ilman oikolukulaseja vaan annoin tarinan viedä, mutta myös siksi, että tähän oli tullut mukaan vielä enemmän tunnelmaa ja taianomaista hetkeä :) Varsinkin aivan alku, jossa Nevis uppoutuu tutkimaan maisemaa lähes meditoivalla tavalla – Aaltojen laulussa on tänään monia sävyjä: lempeää liplatusta, rannan rahinaa, tuulen tuiskutusta vetten yllä. Puolihaltia nojaa tuohon ääneen kuin tyynyyn..., – oli todella vaikuttava ja asetti tälle tarinalle tunnelman.

Tuntui jotenkin myös siltä, että Arissan ja Neviksen välille löytyi lempeämpi yhteisymmärrys, vaikka Arissa säilyttääkin tuon kiusoittelevan ja vähän pomottelevan persoonallisuutensa. Tunnen edelleen sympatiaa Nevistä kohtaan, joka joutuu noin yllättäen aivan erilaisen haasteen eteen ja saa vielä huvittuneet naurut kiitokseksi :D Huvittavaahan on se, että vaikka maalauksen piti olla erilaista harjoitusta, Neviksen niska ja hartiat ovat silti rikki illan jäljiltä. Samalla taas tämä loppu, jossa Arissa paljastaa oman teoksensa ja Nevis ajattelee tuon Vaikka hän ei ole koskaan rakastanut omia kasvojaan, sillä hetkellä hän alkaa ymmärtää, että kenties joku muu voi tehdä niin, hyvittää kaiken kivun ja kärsimyksen ja oikeastaan kruunaa tämän tekstin. Tavoitat tällä jotenkin ihan omanlaisensa tunnelman, jota en vain voi olla ihailematta!

Nyt vain odotan sitä versiota tästä tarinasta, jossa Arissa sanoo Nevikselle draw me like one of your french girls ;) Tämä oli ihana, hienosti editoitu!

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #2 : 05.07.2020 17:56:00 »
Minäkin tulin kurkkaamaan, millainen tästä muotoutui, ja tämä on ihana! Tykkään tästä otsikostakin tosi paljon, toimi hyvin tuo ajatus pyöräyttää sanat ympäri :) hiddenbenin mainitsemat luonnon äänet on kauniisti kuvattu ja pidin myös tuosta, miten olit tuonut aikaa tuohon maalaushetkeen: miten Arissa kääntyy siten, ettei Nevis näe hänen maalaustaan ja miten Nevis kadottaa ajantajunsa. Loppu on tosiaankin kaunis ja pidän eritoten tuosta viimeisestä lauseesta ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #3 : 12.07.2020 20:05:49 »
Kommenttikampanjasta heips!

Olipas kaunis ja lempeä teksti. Ihanaa ympäristön kuvailua ja kauniita sanavalintoja ♥︎ Tykkäsin etenkin:

Lainaus
Laiskat aallot pyyhkivät kuun hopeoimaa rantaa.

Lainaus
Aaltojen laulussa on tänään monia sävyjä: lempeää liplatusta, rannan rahinaa, tuulen tuiskutusta vetten yllä. Puolihaltia nojaa tuohon ääneen kuin tyynyyn, kunnes tuttu ääni vetää hänet hereille.

Lainaus
Nevis kadottaa ajantajunsa yön pehmeänviileään hetkeen.

Arissa puhuu myös viisaasti siitä, millainen on hyvä taistelija. Nevis tuntuu vähän sellaiselta tyypiltä, joka hyökkää päin harkinnan sijaan. Ehkä Neviskin jatkossa tajuaa miettiä, kun on saanut rauhoittaa mielensä maalaten ja Arissan seurasta nauttien.

Kiitos toverillisesta tekstistä, pidin!

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #4 : 14.07.2020 10:35:21 »
Mulla on Kasvoton kesken, mutta kiinnosti silti lukea tässä välissä tämä fiklet! Olipa söpö ja seesteinen. Arissaan en ollut ehtinyt vielä Kasvottomassa tutustua, otaksun kuitenkin että siihenkin ehdin vielä. Tutulta vaikutti Nevis kuitenkin. Ja liikuttavalta.

Tämä pätkä oli täynnä kivasti ja kauniisti soljuvia kohtia sekä lauseita. Nyt jatkan Kasvottoman parissa :—-)

Kaaos
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #5 : 17.07.2020 22:28:50 »
Olipa tässä tarinassa kaunis sekä taian- ja unenomainenkin tunnelma. Ympäristön ja toiminnan kuvailu sekä dialogi muodostivat yhdessä seesteisen kokonaisuuden, tuli lukiessa rentoutunut ja tyyni fiilis. Preesensin käyttö tuntui oikein korostavan hetkeen keskittymistä ja siinä elämistä, mikä lisäsi tekstin luomaa rauhaa. Otsikko sopii kokonaisuuten mainiosti, ja se on mielestäni todella kaunis.

Lempikohtani tässä tarinassa on tuo loppu, jotenkin ihana ajatus tuo, että vaikka ei itse rakastaisikaan kasvojaan, ymmärtää, että joku muu niin ehkä tekeekin. Mulla olikin sellainen kutkutus, että Arissa maalailee Nevistä paperiinsa, ja oikeaan osuin :3
Lainaus
Hetken hän hieraisee silmiään, varmistuakseen siitä, ettei paperi hänen edessään ole todella peili.
Tää oli musta jotenkin erityisen kaunis tapa ilmaista, mitä Arissa oikein maalasikaan.

Tää oli oikein kiva "iltasatu", kiitän~
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #6 : 18.07.2020 10:25:18 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! <3<3<3 Mahtavaa, että arpa viimein osui sinuun, sitä onkin saanut odottaa ihan epäreilun pitkään :'D

Tarkoituksenani oli ensin kommentoida Lankeemuksen tietä, mutta kuten tiedät, olen reissussa, kaikki on koko ajan tosi hektistä ja tietokoneaika rajallista, ja sen ficin kanssa haluan haluan oikeasti istua rauhassa alas ja kommentoida oikein pitkän kaavan mukaan (tiedän jo, että tulen tarvitsemaan ison teekupin ja ehkä myös jäätelöpurkin joihin hukuttaa kyyneleeni :'D), joten nyt kiireissäni nappasin listauksestasi tämän lyhyemmän tekstin. Ja ai että miten iloinen olen siitä, että tein niin! Tässä oli aivan ihana tunnelma ja tää jätti jälkeensä rauhallisen ja pehmoisen fiiliksen.

En tunne näitä hahmoja vielä, mutta lähdetekstiä lukemattomalekin tää aukeaa riittävästi ja hahmoista saa hyvin otteen. Heidän elämänsä vaikuttaa epätavalliselta ja aika karulta, mutta onneksi he pystyvät välillä myös rentoutumaan toistensa seurassa. Heidän ystävyytensä on kuvattu tosi kivasti, kaikki tuo helppo läheisyys ja se, miten uskaltaa vähän kiistellä ja naljailla hyvässä hengessä. <3

Lainaus
Arissan ohjaa Neviksen kädet hellästi pensselille, avaa vihreän väripurnukan ja upottaa siveltimen maaliin. Sillä he maalaavat yhdessä paperille ensimmäisen vedon.

”Katso”, Arissa hymyilee. ”Näin helppoa se on. Nyt, yritä sinä.”

Nevis tarttuu pensseliin, mutta ote on kömpelö ja luonnoton. Sivellin tuntuu liian sirolta hänen kädessään. Hän ei ole tottunut koskettamaan niin kevyesti.
Tykkään tästä kohdasta ehkä eniten! Ihana Arissa joka ohjaa ja auttaa, ihana Nevis joka on epävarma ja kokematon tällaisessa pikkutarkassa näperryksessä mutta yrittää kuitenkin, kun toinen sitä haluaa. <3

Lainaus
Nevis tahtoisi sanoa vastaan, ihan vain osoittaakseen Arissan vääräksi
En yleensä juuri bongaile mitään virheitä tai muuta, mutta ajattelin että voisin kuitenkin mainita, että tämä kohta tuntuu vähän epäluontevalta, tavallaan suoralta käännökseltä englannista joka ei ehkä oikein sovi suomeen? Sanoisin ehkä mieluummin 'osoittaakseen Arissan olevan väärässä'? Voi kyllä olla että vika on täällä päässä ja tää on suomeksikin ihan yleinen ilmaisutapa johon en vaan oo törmännyt ^^"
Mutta tuota lukuun ottamatta tässä oli siun teksteistä tuttuun tapaan tosi sulavaa kielenkäyttöä ja kauniita, kuvaavia ilmaisuja, joita näköjään muutkin kommentoijat on nostelleet esiin, esim, laiskat aallot ja niiden laulun monet sävyt. Oot tosi taitava luomaan tällaisilla tunnelmaa <3

Pakko muuten vielä mainita, että tämän summaryn
Lainaus
Selvitäkseen Antropolin öisillä kaduilla 15-vuotiaat Nevis ja Arissa ovat ottaneet tavakseen harjoitella jousiammuntaa joka yö. Joskus on kuitenkin myös muistettava levätä lempeämpien harjoitusten muodossa.
perusteella odotin heidän päätyvän tekemään kahdestaan yön pimeydessä vähän jotain muuta kuin maalaamaan ::::DD apua. Ehkä sitten ikäraja ei olisi ollut S :D

Mutta siis, tykkäsin tästä tosi paljon. <3<3 Kiitos että kirjoitit. Tämä sai miut kiinnostumaan kovasti näistä hahmoista, joten ehkä pian saan vihdoin tartuttua kunnolla myös Kasvottomaan! :)
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #7 : 19.07.2020 12:06:14 »
Oh vitsi miten nätti! Alussa oli hienoa kuvailua johon heti ihastuin, tuli niin fantasiafiilis heti alkuunsa! Hauska elementti tuo miten aalloista voi kuulla niin paljon erilaisia asioita. Näillä hahmoilla on kiinnistava suhde, Nevis valmis ryhtymään heti toimeen mustelmista huolimatta ja Arissa tosi pitkänäköinen, hänellä on selvästi kokonaiskuva hallussa. Ihana tuo että Arissa maalasi Neviksen muotokuvan ja ahh ihana loppulause! Tykkään kauheesti tälläsistä parituksista missä suhde ei oo ihan selvä mutta kuitenkin kiinnostusta toiseen on havaittavissa :)

// niin ja tosi nätti nimi, se herätti kiinnostukseni heti!

Tää oli hieno!
-Crys
« Viimeksi muokattu: 19.07.2020 12:07:48 kirjoittanut Crys »

Never underestimate the power of fanfiction

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #8 : 19.07.2020 14:44:11 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! :-* Tämä teksti onkin ollut suosittu kommentoitava, mutta minäkin haluan tulla vielä sanasen sanomaan, koska tämä on niin ihana jo kauniista, maalauksellisesta nimestä lähtien.

Nevis ja Arissa (ihanat nimet heillä) ovat minulle ennestään tuntemattomia hahmoja, mutta en kokenut sen häiritsevän lukemista millään tavalla. Koin itse asiassa pääseväni hahmoihin aika hyvin sisälle tämän shotin myötä. Heistä tuli tavallaan läheisiäkin lukemisen aikana, ja huomasin välittäväni heistä. Minusta on aina hienoa, jos fiktiiviset hahmot herättävät tunteita ja samaistumista, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys - toisinaan hahmot tuntuvat tyhjiltä kuorilta, joiden edesottamuksista ei oikein jaksa kiinnostua, mutta tässä tapauksessa sellaista ongelmaa ei ole ollenkaan, ja se on hieno suoritus, kun on kyseessä näin lyhyt teksti. Minuun henkilökohtaisesti kolahtaa erityisesti Arissan näkökulma levon, voimien keräämisen ja kehon ja mielen hoitamisen merkityksestä. Nevis vaikuttaa persoonalta, joka haluaisi mieluummin käyttää jokaisen liikenevän hetken hyödykseen ja kehittyäkseen, joten hänelle tekee varmasti hyvää keskittyä vähäksi aikaa johonkin ihan muuhun. Itselleni yksi tärkeimmistä oppitunneista elämässä on ollut se, että joskus pitää osata hellittää, ja ehkä siksi tämä tematiikka puhuttelee minua niin kovin.

Tämä tarina rentouttaa paitsi rauhoittavan maalaamisaiheensa puolesta, myös öisellä miljööllään. Alun luontokuvaus on niin elävä ja kaunis, että se saa minut oitis uppoutumaan tarinan maailmaan ja ikään kuin pysähtymään hetkeen. Erityisesti pidän siitä, miten aallot laulavat. Mikä ihastuttava kuvaus, joka todella tekee kunniaa luonnolle ja luonnonvesille:
Aaltojen laulussa on tänään monia sävyjä: lempeää liplatusta, rannan rahinaa, tuulen tuiskutusta vetten yllä. Puolihaltia nojaa tuohon ääneen kuin tyynyyn, kunnes tuttu ääni vetää hänet hereille.
Lisäksi tyynyyn nojaaminen on aivan ihana vertaus, josta käy hyvin ilmi, miten rentoutuneeksi ja kodikkaaksi Nevis olonsa kokee. ♥ Vastustamatonta luonnonläheisyyttä!

Vaikka hän ei ole koskaan rakastanut omia kasvojaan, sillä hetkellä hän alkaa ymmärtää, että kenties joku muu voi tehdä niin.
Tämä päätösvirke on toinen kohta, johon erityisesti ihastuin. On ihan totta, ettei itse osaa nähdä itseään ollenkaan sillä tavoin kuin rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset näkevät. Toivon toisinaan, että voisin saada esimerkiksi oman kumppanini näkemään hänet minun silmieni kautta, jotta hän tietäisi, miten upea ja ainutlaatuinen ihminen hän on. Jos osaisin piirtää tai maalata, voisin kokeilla sitä, mutta en oikein osaa. :D Tosin Arissa on varmasti oikeassa siinä, että harjoitus tekee mestarin! Niinhän se on kaikilla elämän osa-alueilla.

Pienenpieni typo:
Arissan ohjaa Neviksen kädet hellästi pensselille - -

Kiitos tästä kauniista, herkästä lukukokemuksesta, nautin todella! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #9 : 21.07.2020 22:05:54 »
En ole Kasvottomaan vielä tutustunut, mutta tämän kaunis nimi veti minua puoleensa, ja sisältö oli mielestäni ehdottomasti hienon otsikon mukainen. Muut ovat jo kommentoineet tätä sen verran tyhjentävästi, ettei minulla ole kauheasti lisättävää, mutta halusin silti kertoa pitäneeni tästä paljon. Kuvailu oli todella kaunista, etenkin alun aaltoihin ja veteen liittyvä tunnelmointi, kuten myös varsinainen maalaushetki. Ylipäätään pidän myös ajatuksesta, että maalaaminen on tässä lempeämpi vastapaino muulle Neviksen ja Arissan harjoittelulle, varsinkin kun se vaikuttaa tuovan hahmoista ja heidän suhteestaan esille myös uusia puolia. Lopetuslause oli minustakin onnistunut. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kuunvalomaalausta | S | Nevis/Arissa
« Vastaus #10 : 10.10.2021 20:59:27 »
Tunnustan, että jäin jälkeen Kasvottoman lukemisen kanssa, mutta aion kyllä palata sen äärelle vielä. Sillä välin tulin kuitenkin huomanneeksi tämän tekstin. :)

Tässä oli ihana tunnelma; niin hiljainen ja rauhallinen, kuin nämä kaksi olisivat ainoat koko kuun valaisemassa maailmassa. Pidin tosi paljon siitä, kuinka tässä muistutettiin, että lepo ja palautuminen on myös tärkeää sinnikkään harjoittelun ohella.

Kerronta oli kaunista ja lempeää, myös maalaaminen kuvattiin niin, että se tuntui mitä levollisimmalta puuhalta. On hyvin tyypillistä kokea piirtäessään ettei "osaa", ja tässäkin Nevis kokee suorastaan häpeää joutuessaan esittämään työnsä jälkeä, mutta vaikka Arissa naurahtaakin, hän myös rohkaisee ja kannustaa. :)

Lainaus
Vaikka hän ei ole koskaan rakastanut omia kasvojaan, sillä hetkellä hän alkaa ymmärtää, että kenties joku muu voi tehdä niin.
Niin kaunis ja puhutteleva lopetuslause! <3

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~