Kirjoittaja Aihe: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu  (Luettu 1656 kertaa)

Briste

  • slytherin
  • ***
  • Viestejä: 67
  • i solemnly swear that i am up to no good.
Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« : 20.05.2020 14:30:08 »
Nimi - Ihmissusipsykologiaa
Kirjoittaja - Briste
Ikäraja - Sallittu
Pairing - Sirius Musta/Remus Lupin
Disclaimer - Esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa rahallista korvausta.
Haasteet - RANDOM10 vol. 2
FinFanFun1000 sanalle täysikuu




Ihmissusipsykologiaa

Taivaalla kirkkaasti loimuava täysikuu peitti alleen kaiken hiljaisella nummella. Edes pieninkään tuulenvire ei kietoutunut avomaalla oleviin kitukasvuisiin puihin tai kanervikkoihin. Tunnelma oli haudanhiljainen, mutta sekös sopi Siriukselle. Suurikokoinen musta koira viritti kuulonsa aivan äärimmilleen yrittäessään havaita pienintäkin merkkiä jossakin lymyävästä pedosta, hänen omasta rakkaasta Remuksestaan. Oli taas se aika kuusta, kun Remus koki kivuliaan muodonmuutoksen ja otti omakseen ihmissuden hahmon. Siriusta ei pelottanut niin kuin monia muita olisi pelottanut, sillä hän tiesi läsnäolonsa vain rauhoittavan levotonta ja tuskissaan olevaa Remusta. "Monet luulevat, että ihmissudet ovat vihaisia ja julmia hirviöitä, mutta oikeasti me olemme peloissamme ja kivusta suunniltamme. Mitä tekee pelokas ja loukkaantunut koira, jos se kokee olevansa uhattu? Se hyökkää kimppuun. Samalla tavalla mekin käyttäydymme, kun koemme turvattomuutta." Remuksen sanat pyörivät Siriuksen päässä. Moni tosiaankin luuli, että ihmissudet hyökkäsivät tahallaan kimppuun ja raatelivat uhrinsa hengiltä, mutta tosiasiassa muodonmuutos ihmissudeksi ja ylipäätään siinä tilassa oleminen oli äärimmäisen kivuliasta ja pelottavaa. Lukuunottamatta Fenrir Harmaaselkää, tunnettua pahamaineista ihmissutta ja pimeyden voimien kannattajaa, Sirius tiesi, että ihmissudet nimenomaa pelkäsivät satuttavansa susimuodossaan muita ihmisiä. Sutena ollessaan heidän mielensä kuitenkin laski villieläimen tasolle ja tekoja oli vaikeaa hallita, kun luontainen "tapa tai tule tapetuksi"-vietti valtasi ajatukset.

Jostakin kuului hädin tuskin erotettava rasahdus, mutta Siriuksen animaagimuodossa terävöityneet aistit pystyivät jo sekunnin murto-osassa kertomaan, että se tuli hänen takaansa. Takkuinen koira käännähti salamannopeasti ympäri ja kohtasi silmästä silmään ainakin seitsemän jalkaa maasta kohoavan olennon. Hetkeksi Sirius jännitti jokaisen lihaksen kehossaan, kunnes kuu valaisi kirkkaana olennon kasvot ja Sirius pystyi tunnistamaan arvet samanlaisiksi kuin Remuksella. Hän päästi lyhyen korkealta tulevan haukahduksen tervehdykseksi ja antoi ihmissuden sitten lähestyä itseään vapaasti. Remus kävi kuitenkin maahan makaamaan heikon oloisena.

Sirius tiesi sen johtuvan nälästä. Hänen ei tarvinnut kuin vilkaista Remuksen suun ympäristöä nähdäkseen, että tämä ei ollut syönyt mitään koko yönä. Se oli hyvä asia, mutta teki samalla Remuksesta hyvin uupuneen ja korosti vain enemmän vatsan seudulla pilkottavia kylkiluita. Sirius tassutteli hitaasti hänen viereensä ja laskeutui itsekin maan tasalle ruohikon ja varpukasvien sekaan. Kiintymyksen eleenä Sirius puski hellästi päällään Remusta ja nuolaisi tämän suuta. Ihmissusi loi koiran pikimustiin silmiin pitkän katseen, ja vaikka Remus ei varsinaisesti ollutkaan läsnä hetkessä, Sirius näki silti jotakin tuttua ja turvallista tuossa tutkimattomassa katseessa. Täysikuun laskettua hän taas kantaisi väsyneen Remuksen heidän nummen laidalla sijaitsevaan kotiinsa ja keittäisi tälle aamupuuroa.

laula mulle se kulkijan laulu
jonka säkeissä perille saavun

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« Vastaus #1 : 10.08.2020 12:50:01 »
Tämä alkoi sinänsä jännällä kuvauksella, että kaikkialla olikin tyyntä ja oikein hiljaista. Joskin mielsin maiseman muuten hyvin mustaksi ja pimeäksi, mutta täysikuu pääsi valaisemaan tuota nummea, ettei siellä pääse vallan kompuroimaan.
Tykkäsin että Sirius oli tässä koko ajan koirana, aistit terävöityneenä ja odottamassa Remuksen tulevan susihahmoisena jostain, niinkuin sitten tulikin.

Tästä saa rivien välistä lukea että tällainen samankaltainen kohtaaminen on tapahtunut useasti ennenkin. Mutta samalla tässä tapaamisessa oli mahdollisesti jotain, mikä ei mennytkään niinkuin usein aikaisemmin. Tuo hiljaisuus, Remuksen vaitonaisuus ja heikkous. Ja tuo loppu lupasi huolenpitoa, joka jatkuisi kun kivulias muodonmuutos eletty läpi ja olisi viimein ohi. Sirius jatkaisi huolehtimisesta toisella tavalla.


Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« Vastaus #2 : 07.12.2020 17:24:28 »
Tää oli koskettavan kaunis ♥ Erikoisen kiva valinta myös, että tässä ollaan tarinan aikana koko ajan koiramuodossa ja ihmissutena. Toimii mielestäni todella hyvin.

Pidin erityisesti siitä, miten rakkaus tulee tässä esiin. Ollaan toisen tukena tämän heikoimpina ja "rumimpina" hetkinä. Hienosti Sirius myös ymmärtää ihmissutena elämisen vaikeutta ylipäätänsäkin eikä tuomitse, haluaa vain auttaa ♥ Ylipäätään muutenkin kivaa pohdintaa siitä, millaista on elää ihmissutena. Helppoa se ei voi olla, mutta onneksi Remuksen ei tarvitse ihan kokonaan sinnitellä yksin. Tässä tuli kivasti esiin myös tilanteen jatkuvuus ja toistuvuus, ja että ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun Sirius on koiramuodossa voidakseen pysytellä sudeksi muuttuneen Remuksen lähettyvillä. Rakkautta kauneimmillaan ♥ Tällaisia tekstejä ficimaailma tarvitsee lisää!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Hopearausku

  • Vedenelävä
  • ***
  • Viestejä: 351
Vs: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« Vastaus #3 : 27.01.2021 10:36:42 »
Tämä oli aivan ihana ficci! :) Minäkin pidin siitä, että Remus ja Sirius ovat tässä ihmissusi- ja koiramuodoissaan, se tuo tähän tarinaan sopivan erilaisen sävyn ja toimii aivan erinomaisesti, Siriuksen terävöityneet aistit tuovat tähän tekstiin uudenlaista kosketuspintaa. Tykkään myös hirmuisesti koko asetelmasta - toinen nähdään kaikista huonoimmillaan, potentiaalisesti vaarallisessa tilassa, ja silti nähdään kuoren alle ja välitetään. ♥

Loppu oli koskettava, kävi sääliksi Remusta. Totta kai on hyvä, ettei ihmissusimuodossa syö mitään (tai ketään), mutta silti tuntuu pahalle lukea hänestä näin nääntyneenä. Ihmissusikuvauksesi on muutenkin hieno, opettaisiinpa Tylypahkassakin tällainen kuva heistä, ehkä ennakkoluulot hälvenisivät vähän.

Kiitos tästä ♥

bannu © Ingrid
ava © Felia

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 202
Vs: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« Vastaus #4 : 27.01.2021 11:31:20 »
Kaunis pieni tarina, pidin :)

Tässä oli mielenkiintoinen näkökulma tähän tuttuun aiheeseen ja tykkäsin kovasti miten tässä oli käsitelty ihmissusia ja niiden tapaa toimia. Hyvä, että Harmaaselkä oli selvästi erotettu lähes kokonaan omaksi "lajikseen", sillä hän on kuitenkin persoonana niin erilainen kun ihana Remus. Tässä oli myös ihana h/c vivahde kun Sirius suunnitteli hoivaavansa Remusta aamulla. Ja ehkä tosiaan hyvä, ettei Remus ollut syönyt yön aikana mitään.

Kiitos tästä, olipa mukava päivänpiristys!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Briste

  • slytherin
  • ***
  • Viestejä: 67
  • i solemnly swear that i am up to no good.
Vs: Ihmissusipsykologiaa | Sirius/Remus, Sallittu
« Vastaus #5 : 23.03.2021 11:29:02 »
Kiitos paljon kaikille kommenteista! <3

Fairy tale, Larjus ja Hopearausku: Mukavaa, että tekin piditte valinnasta pitää hahmot kokonaan eläinmuodoissaan, sillä halusin itse kokeilla jotakin uutta ja omasta mielestänikin tämä idea toimi hyvin. :)
Vendela: Joo, halusin vähän luoda sellaista mielikuvaa, että "eivät kaikki ihmissudet ole raakalaismaisia". Hyvä, että se erottui tekstistä! :)

laula mulle se kulkijan laulu
jonka säkeissä perille saavun