Kirjoittaja Aihe: Hopeanlukija |S| fantasia  (Luettu 1088 kertaa)

Illa

  • ***
  • Viestejä: 311
  • Menninkäislapsi
Hopeanlukija |S| fantasia
« : 10.05.2020 16:23:28 »
Nimi: Hopeanlukija
Kirjoittaja: Illa
Ikäraja: S

A/N: En ole ikuisuuksiin kirjoittanut muuta kuin opintoihin ja halusin kokeilla, vieläkö syntyy jotain muuta kuin tutkimustulosten raportointia. Sain myös eilen kasan tummuneita lusikoita ja halusin käyttää ajatusta niistä jossain. Ja siitä syntyi tämä. En usko myöskään koskaan julkaisseeni täällä fantasiaoriginaalia, joten vähän jännittää.



Vaira heitti hopealusikat ilmaan.

Joskus, vuosien tai vuosikymmenten päästä, kun Vaira olisi toistanut tämän tuhansia kertoja, hän osaisi lukea lusikoita suoraan ilmasta. Niiden lento hidastuisi hänen silmissään, niin oli luvattu. Hän näkisi miten ne haluaisivat laskeutua, tietäisi jo ennalta, millaiset kolhut niihin piirtyisivät, tuntisi ne niin kuin ei koskaan pystyisi itseään tuntemaan. Silloin hänellä olisi oikeus pyytää maksuksi hopeakolikkoja, silloin hänellä olisi oikeus katsoa ihmisiä silmiin.

Mutta nyt, hopean kieppuessa ilmassa, Vaira aisti vain kylmyyden. Hänen tuulensa olivat lähes aina kylmiä ja hän olisi halunnut jättää ne ulkopuolelle. Mutta oli tehtävä niin kuin aina oli tehty, annettava tuulten tulla hänen luokseen ja pakotettava lusikat laskeutumaan kirjaillulla liinalla peitetylle maalle. Oli päästettävä ihmiset katsomaan ja oltava näkemättä heistä ketään. Jos hopealusikoiden ollessa ilmassa katsoisi jotakuta silmiin, hopea ei tottelisi häntä enää. Lusikoiden oli oltava puhtaat, kokonaan hänen, jos hän halusi käyttää niitä.

Vaira alkoi taputtaa rytmiä jalkoihinsa. Neve oli sanonut, että hän loi kerta toisensa jälkeen liian monimutkaisia rytmejä, rytmejä, joita ihmiset eivät osanneet seurata. Mutta Vairan rytmit olivat sellaisia, ne soivat yksin ja auttoivat häntä unohtamaan muut. Lusikat putosivat, yksi aivan lähelle liinan reunaa.

”Meren yli tulee vierailijoita viljaa mukanaan kolmannen tähtiyön jälkeen”, Vaira sanoi ja kosketti yhtä lusikkaa varovasti sormenpäällään. Siihen tullut kolhu oli uusi, hän oli kuullut hopean kilahtavan vasten hopeaa. Vaira ei ollut hyvä sanoissa, joten hän tyytyi kerta toisensa jälkeen vain luettelemaan, mitä hopea hänelle kertoi. ”Etelän valtakunta haluaa kokeilla puolustusta, heidän torjumisekseen koottava nostoväkeä. Viisisataa miestä. Tähdet loistavat kirkkaina ensi yönä, pysykää niiden valossa. On tullut aika etsiä uusia pronssinlukijoita.”

”Hopea ei kerro tänään enempää.” Kylmä tuuli tanssi hänen hiuksissaan ja hän tunsi ihmisten lähtevän, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen. Neve antaisi todennäköisesti hänen istua koko yön miettimässä, miten olisi pitänyt puhua ja miten yksi lusikka oli melkein pudonnut liinan ulkopuolelle. Vaira ei vieläkään antanut hopean hallita häntä tarpeeksi.

Vaira painoi päänsä ja sulki silmänsä. Luomien takana oli vain mustaa, mutta ehkä jonain päivänä hän näkisi vain tähtien hopeisen hehkun.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2020 16:41:50 kirjoittanut Illa »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Hopeanlukija |S| fantasia
« Vastaus #1 : 10.05.2020 18:35:24 »
Ihastuttava, salaperäinen otsikko houkutteli avaamaan tämän, ja tykkäsin kovin! Todella kiehtovan konseptin olit tähän luonut lusikoiden heittelystä, tuulista ja miten lusikoiden tavasta pudota ja kolhiutua voi kertoa asioita. Hyvin kiehtovasti kuvailit tätä prosessia ja Vairan toiveita siitä, millainen hopeanlukija hän tahtoo vielä joskus olla.

Lainaus
Oli päästettävä ihmiset katsomaan ja oltava näkemättä heistä ketään. Jos hopealusikoiden ollessa ilmassa katsoisi jotakuta silmiin, hopea ei tottelisi häntä enää. Lusikoiden oli oltava puhtaat, kokonaan hänen, jos hän halusi käyttää niitä.

Tykkäsin myös tosi paljon näistä selkeistä säännöistä ja tavoista, jotka liittyvät lusikoiden heittämiseen ja niiden tulkitsemiseen. Ne vahvistivat vaikutelmaa siitä, että kyseessä on aito, pitkät perinteet omaava kädentaito. Tästä näki, että olet kirjoittanut tekstin ajatuksella, ja tämä tuntui liittyvän johonkin isompaan kokonaisuuteen, mistä myös pojoja.

Ihana, kaunis teksti, pidin!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Hopeanlukija |S| fantasia
« Vastaus #2 : 11.05.2020 19:22:08 »
Olipas lumoava teksti. Tykkäsin tarinan konseptista ja siitä, miten olit toteuttanut sen. Lusikoiden heittely ja niistä ennustaminen on erittäin kiehtova ajatus, ja kuvailit sitä hienosti. Teksti ei tuntunut missään vaiheessa irralliselta/yksittäiseltä vaan selkeästi osalta jotain suurempaa kokonaisuutta ja maailmaa. Mulle tuli lusikkaennustuksesta myös sellainen tunne, että sitä on selvästi tehty jo suunnilleen vuosisatoja ja perinteet on pitkät (eikä niitä sovi rikkoa).

Vaikka päähenkilöstä kerrottiin vähän, mulle tuli hänestä mieleeni melko selkeä kuva. Pidin erityisesti tuosta hänen tavastaan kertoa ennustukset. Mitäs sitä yhtään sen luovempaan esiintymistapaan kuin voi aivan hyvin vain luetella sen kaiken, mitä hopea kertoo :D Vaikka kaikki muut eivät ehkä tyytyväisiä olisikaan.

Lainaus
”Hopea ei kerro tänään enempää.”
Tästä jotenkin tykkäsin. Korosti oikein sitä, että kyseessä on käytännössä ulkoa tuleva ennustus, johon Vairalla ei ole missään vaiheessa mitään lisättävää. Metallin elollistaminen siinä mielessä myös lisää mielessäni tekstin taianomaisuutta ja siitä huokuvaa voimaa :)
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Illa

  • ***
  • Viestejä: 311
  • Menninkäislapsi
Vs: Hopeanlukija |S| fantasia
« Vastaus #3 : 22.05.2020 19:43:34 »
Sokerisiipi, kiva kuulla, että tykkäsit otsikosta! Mulla oli muutamia vaihtoehtoja, mutta tykästyin sitten tähän. Hahmottelin vähän maailmaa Vairan ympärille ja kirjoittelin siitä jotain, mutta saa nähdä, jääkö hän maailmoineen kertaluontoiseksi raapusteluksi vai palaanko vielä tähän. Kiitos kommentista, oli mukavaa, että luit :)

Kiitos myös sulle kommentoinnista, Larjus! Yritin saada tähän sellaisen tunnun, että tämä on osa jotain suurempaa kokonaisuutta, joten hienoa, että se välittyi :) Vairasta tykkäsin itse kovasti hahmona, joten hyvä kuulla, ettei hän jäänyt liian vieraaksi, vaikka keskityttiinkin enemmän ennustamiseen.