Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka: Arkielämän palapeli, S, Joulukalenteri 2017 (24/24)  (Luettu 4504 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
18. IINES


Seinäkellon tikitystä ei kuullut edes etäisesti hymisevässä puheensorinassa.

Ankkalinnan Naistoimikunnan virallinen syyskokous oli kestänyt vasta vartin verran, mutta totta puhuen Iineksen olisi tehnyt mieli liueta paikalta ovelan tekosyyn varjolla jo tovi sitten. Viime kokouksessa valittu uusi puheenjohtaja, rouva Hevonkoski-Ylvässuo, johti tilaisuutta määrätietoisesti, mutta Iineksen ajatukset harhailivat päivän kauppalistaan ja kokoushuoneen sisustukseen tuon tuosta.

Kenties hän olisi ollut henkisesti enemmän läsnä, jos hänet olisi äänestetty edes varasihteeriksi edellisellä kerralla, hän huomasi tuumivansa. Hän ei suinkaan ollut huono häviäjä, muttei silti pitänyt tavasta, jolla tuore sihteeri vilkaisi välistä hänen suuntaansa. Neiti Penninen oli kovin olevinaan.

Rivijäsenenä toimiminen ei sinänsä haitannut, mutta Iines tiesi, että hänen olisi annettava itsestään enemmän, jotta nämä suhtautuisivat häneen siinä määrin vakavasti, että katsoisivat hänet päteväksi tärkeämpiin luottamustehtäviin. Hän halusi olla hyödyksi ja osoittaa innokkuutensa, vaikka toisinaan hienomman väen keskustelunaiheet menivät aavistuksen ohi ja saivat hänet tuntemaan itsensä keskivertoa hölmömmäksi. Silloin Iines käski itsensä ryhdistäytyä ja muistutti itselleen, miksi oikein toimi aktiivina moisessa kokoonpanossa.

Jokaisen henkilökohtaisella panoksella oli suuri merkitys. Jokaisen läsnäolo oli varteenotettavaa. Kaikki puheenaiheet ja käsiteltävät asiat eivät olleet kiintoisimmasta päästä, mutta hän kypsänä aikuisena pyrki keskittämään niille jakamattoman huomionsa. Löysäilyllä ei luotu edustavaa vaikutelmaa.

Tahtomattaan Iines vilkaisi jälleen kelloa. Edellisestä katsahduksesta oli kulunut kolme minuuttia.

"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 670
Kylläpäs onkin ihastuttava joulukalenteri!

Hyvin toteutettuna slice of life on todella miellyttävä genre ja tämä on ehdottomasti toteutettu hyvin. Jokaisessa palasessa on vähän kaikenlaista, mutta ei mitään liikaa eikä liian vähän. Tilanteet tuntuvat aidoilta ja silti sopivan ankkalinnamaisilta ja hahmot siltä mitä heistä odottaakin (joskin osaan hahmoista saa tällaisen näkökulman kautta ihan uutta syvyyttä).

Erityisen hellyyttävänä olen pitänyt näitä nuoremman sukupolven luukkuja. Ankkalinnan lapset on mukavia hahmoja, vaikka kieltämättä sarjakuvamuodossa Tupu, Hupu ja Lupu (samaten Leenu, Liinu ja Tiinu) menevätkin allekirjoittaneella sekaisin. Tässä on kivasti annettu kullekin lapselle tilaa ja jokainen on selkeästi oma yksilönsä.

Arvostan sitä, miten siedettäviltä Minni ja Iines vaikuttivat omissa luukuissaan. En ole heistä koskaan pahemmin piitannut, joten nostan ehdottomasti hattua kyseisen kaksikon luukkujen suhteen.

Hotkaisin kaikki luukut kerralla, joten en nyt muuten oikein osaa sanoa mistään mitään. Todennäköisesti seurailen tätä suurella innolla loppuun asti, mutta voi olla etten saa enää aikaiseksi kommentoida, sillä olen siltä osin aika laiska.

Kiitos tästä!
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 11 609
  • merirosvo
Kerkesin viimein taas kommentoimaan! Nämä on kyllä ihanan ankkamaisia ja erityisesti Mikin luukku lämmitti mieltä (vaikka toki kaikki muutkin). Tykkään valtavasti Agatha Christiestä, joten hauskaa, että se pääsi mukaan Ankkalinnan oman etsivän luukkuun. :D Ihania luukkuja kaikki kyllä taas, mukavaa ollut seurata tätä ja seuraan kyllä loppuun asti. <3 Niin ja piti sanoa sekin, että sopivasti sarjakuville uskollisesti nimetty noita tosielämän hahmoja ankkalinnalaisittain, kuten jo yllä mainittu Akaatti-Kristiina ja Aprilli Lavonen! Vai onko nämä ihan canonnimityksiä? Justus Piipari ainakin on, joka tuli tuolla vastaan, mutta näitä en muista. Ja en keksinyt millään, mikä aitovastine Riitan lukemalle lehdelle on, jos sellainen on olemassa. Nokkela nimi joka tapauksessa. :D

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Chuva: Kiitos kommentista ja mukavaa, että löysit tämän kalenterin! ^^ Tuplaraapaleen mitta on kyllä siinä mielessä oivallinen, että mukaan mahtuu asiaa sopiva määrä ilman liiallista rönsyilyä - minulla kun toisinaan on vähän taipumusta sellaiseen... Näitäkin raapaleita on ollut pakko tiivistellä ja samalla miettiä, mitä pätkää tarvitsee ja mitä taas ei. :D Minni tai Iines eivät lukeudu omiinkaan suosikkeihini, mutta ainakin Iineksen kohdalla pätee mielestäni hyvinkin paljon se, millaiseksi hahmo on tarinassa käsikirjoitettu ja millaista Iinestä juoni kaipaa. Pinnallinen ja materialistinen luonne on se kaikista ärsyttävin, joka saa lukijan vihaamaan hahmoa sydämensä kyllyydestä. Halusin ajatella sellaista mukavampaa Iinestä, jotta tämänkin kalenterin lukijoilla olisi parempi mieli. Tämä iines oli ehkä lähempänä Nokkapokan versiota.

Odo: Kiitoksia paljon! <3 Justus Piipari oli tosiaan canonissa mainittu, kuten myös Aprilli Lavonen. Leidi Käkästä en ole täysin varma, mutta läheltä varmasti liippaa sekin. Akaatti-Kristiina taas oli peräisin omasta päästäni. Arvoin vähän, pitäisikö keksiä jokin toinen nimi, mutta sen hölmöydestä huolimatta tai juuri siksi ihastuin siihen liikaa. :'D Riitan lukema lehti taas oli väännös Kodin kuvalehdestä.


***


19. HESSU


Pistaasipähkinäjäätelön värikin sai veden herahtamaan kielelle.

Tavallisesti Hessu noudatti periaatetta olla elokuvateatterilla noin kymmentä minuuttia ennen näytöksen alkamista, mutta nyt hänellä oli aikaa jopa puolisen tuntia. Lähistölle avattu jäätelöbaari oli ollut hänen mielessään jo muutaman päivän, mutta hän oli lopulta päättänyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua putiikin antimiin ennen elokuvaa.

Voi veljet, miten hänen sydäntään olikin lämmittänyt löytää valikoimista ikiaikaista suosikkimakuaan, joka valitettavasti oli poistunut jo monen Ankkalinnan jäätelöä myyvän liikkeen valikoimista. Hessu ei ollut odottanut liikoja uudelta putiikilta, mutta samalla hänelle niin tyypillinen veijarimainen optimismi oli noussut pintaan ja kehottanut ajattelemaan myötämielisemmin. Jos tarjolla ei olisi ollut pistaasia, hän olisi yksinkertaisesti valinnut jotain toista. Tarjolla oli kaikenlaista niin perinteisestä mansikasta eksoottisempaan mango-chiliin. Maut kuulostivat toinen toisensa perään maukkaammilta, mutta sillä kertaa hän tosin oli säästynyt niiden kanssa arvuuttelulta. Seuraavalla kerralla hän taatusti kokeilisi jotain tuiki uutta annosta, mutta sillä kertaa hän valitsi suosikkinsa. Pistaasi ei pettänyt koskaan.

Elokuvalippu valmiina liivinsä taskussa Hessu istahti rennosti muoviselle tuolille ja mutusti kylmää herkkuaan iloisten ajatusten vyöryyn hautautuneena. Uusi Tähtien Setä oli viimein saapunut teattereihin, hän oli löytänyt lempijäätelöään ja aurinkokin paistoi juuri niin kauniisti kuin olisi voinut odottaa kuulaalta kesäpäivältä. Sellaisella hetkellä oli toden totta vaikea olla harmissaan yhtään mistään.

"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
20. TIINU


Hersyvä innokkuus ajoi toisinaan ohi hyvästä käytöksestä.

Naapureiden sekarotuinen Turre ei ollut luonteeltaan mahdottomimmasta päästä, mistä Tiinu oli hyvillään. Hiipumattomasta energisyydestä johtuen hän sai kuitenkin usein kiskoa remmistä kädet punaisina Turren pyrkiessä katsomaan lähempää puun juurella kyyhöttäviä oravia tai pullanpalasta kinastelevia puluja. Välistä hän ei ollut pysyä lainkaan sen perässä. Hänenhän se piti ohjata Turrea, eikä päinvastoin.

Sillä iltapäivälenkillä Tiinu oli saanut huomata tulleensa raahatuksi muutamankin vesilätäkön yli. Räpylät märkinä tallustelu sai myrskypilven kerääntymään hänen päänsä päälle salamaa syytäen, mutta kiukku otti laantuakseen Turren aktiivisuutta katsoessa. Koira kierteli hänen ympärillään ja katsoi silmät kiiluen punaista palloaan, jota Tiinu oli kanniskellut kädessään aina siitä asti, kun oli hakenut sen ulos.

Todetessaan puiston olevan siihen aikaan tyhjillään toisista koiranulkoiluttajista Tiinu pujotti remmin irti kaulapannasta ja kohotti palloa pikku hupia varten. Turre tajusi nopeasti mistä oli kyse ja pinkaisi lelun perään. Tiinu jäi hymyillen katsomaan koiran leikkiä ja kohotti kätensä merkiksi tuoda pallo takaisin. Turre puolestaan istahti nurmelle ja katseli häntä pää kallellaan kuin ei olisi koskaan kuullutkaan moista kehotusta. Pallo kyllä noudettiin, mutta palauttamisesta ei ollut mitään puhetta.

Turre ponkaisi takaisin jaloilleen, kun Tiinu lähestyi leikkisästi vaanien. Näköjään hänen sopi antautua pieneen hippaleikkiin, jos mieli kuuna päivänä saada palloa mokomalta höpsöltä karvaturrilta.

« Viimeksi muokattu: 20.12.2017 20:20:18 kirjoittanut Ayudara »
"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
21. HANSU


Vuoren huipulle kavuttua alas laskeutuminen kävi kevyemmin.

Varsinaisesta vuoresta ei sentään ollut kyse, mutta Hansu uskoi saman ajattelutavan pätevän myös portaisiin. Maalipurkin kantaminen talon toiseen kerrokseen ei ollut ollut varsinaista herkkua, mutta askelma kerrallaan urakka sujuisi siitä eteenpäin toivon mukaan jouhevasti. Ainakin hän voisi hyödyntää painovoimaa apunaan ottaen päämääräkseen alakerran. Ylöspäin kiipeäminen oli rutkasti vaivalloisempaa.

Porraskaiteen maalaaminen oli ollut tarkoitus hoitaa jo kuukauden päivät sitten, mutta vasta nyt Hansu oli saanut järjestettyä sille tilaa aikataulussaan. Mummo oli toivonut ruskean puun tilalle valkoista tuumien sen kenties tuovan hieman avaruutta. Totta puhuakseen hänenkin mielestä nykyinen ruskea väri näytti vähän tunkkaiselta, mutta hän ei ollut kehdannut ehdottaa mitään toista ratkaisua. Eipä hänellä kummoista värisilmääkään tainnut olla. Joka tapauksessa oli hyvä, että Mummo oli ehdottanut asiaa itse. Hansu oli suostunut siksikin, että sellainen kuului hänen työhönsä, mutta pisteenä iin päälle ruma väri olisi tuota pikaa historiaa ja talon ilme kohenisi pienelläkin vaivalla.

Ensimmäiset pensselinvedot sudittuaan Hansun oli pakko myöntää itselleen, että maalaaminen olikin aika mukavaa puuhastelua. Työnjäljen ja ennen kaikkea oman edistymisensä näki välittömästi, mikä oli motivoivuudessaan ihmeellistä. Hansu antautui hypnoottiselle rauhalle ja huomasi tuota pikaa edenneensä jo portaiden puoliväliin, ja olisi voinut ihan hihkua riemusta. Vastedes hän ei todellakaan vetkuttelisi maalaustöitä niin pitkään.

"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
22. HELUNA


Tuhkana tuuleen katoaminen ei kai ollut mahdotonta sekään.

Heluna oikaisi selkäänsä kumarreltuaan sohvan ja nojatuolin taakse kurkistamaan, josko hänen kalenterinsa olisi pudonnut epähuomiossa sinne. Sellainen oli epätodennäköistä, mutta oli hyvä katsoa läpi jokainen pienikin nurkka. Kierrettyään keittiön joka tason toiseen kertaan Heluna alkoi jo kiivastua. Hän ei ollut tunnettu hajamielisyydestään saati taidosta hukata esineitään. Kysyi keneltä tahansa, hänen kodissaan kaikki oli järjestyksessä ja omilla paikoillaan.

Siitäkin tosiasiasta huolimatta kalenteri otti ja pysyi kateissa. Jos kyseessä olisi ollut seinälle ripustettava almanakka, löytäminen ei olisi ollut ongelma eikä mikään. Hänen hukkaamansa puolestaan oli niin optimaalisen pieni, että mahtui sekä taskuun että kämmenelle.

Penkoessaan käsilaukkuaan Heluna ei voinut olla taivastelematta, miten paljon tavaraa yhteen keskikokoiseen veskaan mahtuikaan. Kyseinen fakta ei auttanut kalenterin etsimiseen laisinkaan, ja pian hänen oli myönnettävä tappionsa. Hän pysähtyi aprikoimaan uudelleen. Kalenteria ei löytynyt autosta, keittiöstä, olohuoneesta eikä käsilaukusta. Eteistä hän ei ollutkaan vielä tarkastanut.

Kumartuessaan katsomaan eteisen lattialle Heluna hätkähti kevyttä kopsahdusta, jonka aiheuttajaksi paljastui juurikin jo vartin verran haeskeltu kalenteri. Samassa hän ymmärsi, että sen oli täytynyt juuri pudota hänen neuletakkinsa taskusta. Jos hän olisi tajunnut kokeilla läpi vaatteensa, etsintä olisi päättynyt rutkasti aiemmin.

No, olipa hän tullut samalla tarkastaneeksi jokaisen mahdollisesti pikaista siivousta kaipaavan nurkan talonsa alakerrasta.

"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
23. LUPU


Voidakseen ajatella yhtä oli ajateltava kahta muutakin.

Lupu huomasi jyystävänsä lyijykynänsä päätä kuten aina hermoromahdusta enteilevässä tilanteessa. Koepaperi hänen edessään oli painomustetta lukuun ottamatta yhä tyhjillään. Aikaa oli vielä jäljellä, mutta hermostuneisuus kuristi kurkussa ja sai hänen aivonsa käymään harvinaisen hitaalla. Miten hän inhosikin fysiikkaa, suorastaan kaihtoi täydestä sydämestään.

Matemaattisia aineita kohtaan hänen kiinnostuksensa taso vaihteli plussalta miinukselle niin ripeään tahtiin, ettei hän osannut muodostaa vankkaa mielipidettään. Loppujen lopuksi kaikki menettelivät, kunhan vain jotain ymmärsi. Se päti varsinkin matematiikkaan. Fysiikan kanssa hän ei koskaan kuvitellut ihmeitä osaamisestaan, mutta yritti silti keskittyä tunneilla vaikuttaakseen edes tyydyttävältä oppilaalta.

Kemia taas oli hänen suosikkinsa. Kaavoja katsellessaan Lupu nyökytteli ymmärrystään, kirjoitteli muistiinpanoja opettajan sanojen pohjalta sekä oli huvikseen opetellut alkuaineitakin järjestyksessä aina vedystä rautaan. Kunpa heidän koulussaan olisi opetettu pelkkää kemiaa.

Matematiikka kulki sisarustensa fysiikan ja kemian kanssa käsikynkkää, muttei herättänyt hänessä samanlaista paloa. Se oli ihan mukiinmenevää aihepiiristä riippuen. Eilisessä kokeessa kysytty teema puolestaan oli mennyt tehokkaasti yli hänen parhaan ymmärryksensä, joten hyvää numeroa oli melko turha odottaa. Kaikki energiavarannot olivat huvenneet fysiikankokeeseen pänttäämiseen.

Ehkä hän oli silti tullut oppineeksi hieman matematiikkaakin fysiikkaa lukiessaan, kuten myös fysiikan perusjuttuja matemaattisten kaavojen kautta. Eihän ollut yhtä ainetta ilman toista.

Koekysymyksiä tuijottaessaan Lupu totesi toivoneensa turhia.

« Viimeksi muokattu: 24.12.2017 16:03:02 kirjoittanut Ayudara »
"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Viimeistä viedään tältä erää! Oikein mukavaa joulua itse kullekin! ^^


***


24. AKU


Aamuiset tummat pilvipeitot olivat käyneet työpäivän aikana entistä mustemmiksi.

Tyypillisen tuurinsa tuntien Aku oli osannut varautua sään muuttuvan säyseää harmautta astetta äkäisemmäksi. Näin ollen työpäivän päätteeksi kohdattu kesäinen vesisade ei varsinaisesti yllättänyt. Aku työnsi margariinitehtaan henkilökunnan oven perässään kiinni ja astui pisaroiden kasteltavaksi tyynesti kuin viilipytty. Muutakaan mahdollisuutta ei ollut, sillä auton jarruviasta johtuen hän oli jalkaisin matkassa eivätkä pari lanttia taskussa taanneet bussikyytiä. Kaiken lisäksi hänen ainoa omistamansa sateenvarjokin oli sanonut itsensä irti palveluksesta jo kuukausia sitten syysmyrskyistä säikähtäneenä.

Kaupunki näytti sateella kovin toisenlaiselta kuin tavallisesti. Osa kansalaisista piti sadetta putiikkien markiisien alla kuin olisivat muka jaksaneet odottaa siinä kuuron päättymiseen asti. Osa jatkoi verkkaista kulkuaan sateenvarjojen kopsahdellessa toisiinsa ihmisten ohittaessa toisiaan kapeilla kaduilla, ja osa taas hänen tavoin oli nykäissyt takin niin tiiviisti ylleen kuin mahdollista ja vain alistunut kohtaloonsa kastua.

Putoilevat pisarat tuntuivat oikeastaan mukavan lämpimiltä, Aku huomasi ajattelevansa. Kenties hän oli ehtinyt manata säätä jokseenkin turhan kärkkäästi. Kyse ei sentään ollut raekuurosta, joka olisi aiheuttanut mustelmia ja kuhmuja ryöpytessään pilvien lomasta. Loppujen lopuksi hän oli matkalla suorinta tietä kotiin, joten ei ollut tarpeen näyttää edes erityisen edustavalta. Kesäsateen raikkaus tuntui pyyhkivän hänen vaatteistaan margariinitehtaan tuoman rasvanlemun ja sai hänen ajatuksensa kääntymään kotona odottavaa kuumaa kylpyä kohti.

"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 11 609
  • merirosvo
Oi, viimeinenkin luukku oli ihana, kuten nuo kaikki aiemmatkin! Keksin muuten ainakin yhden asian, mikä näistä tekee niin ankkamaisia. Sun kielenkäyttösi on todella rikasta, kuten kunnon Akkareissa konsanaan! Sanavalinnat natsaa tosi hyvin tämän fandomin ficceihin ja on iloa lukea pätkiä, joissa on käytetty monipuolista sanavarastoa.

Vaikkei tämä ollutkaan jouluinen joulukalenteri, oli ihanaa seurata ankkalinnalaisten arkea, että mitä kaikkea sieltä löytyy! Ja kaikki pätkät oli kuin suoraan sarjakuvien sivuilta. Mukavan laajan hahmovalikoimankin olit saanut mukaan ja kun puhuit tutuista ankkalinnalaisista, ei silti ihan jokainen olisi tullut mieleen. Oli kuitenkin myös vähän harvinaisempia hahmoja, vaikka kuitenkin tuttuja, niin kuin vaikkapa Una!

Ihanaa oli seurata tätä ja mainostan kyllä muillekin, että kannattaa tsekkailla. Tästä tuli todella hyvä mieli aina, kun uuden luukun pääsi lukemaan ja saatanpa palata pariin joskus uudemmankin kerran.

Oikein ihanaa joulua Ayu ja kiitos tästä <3

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 606
Myönnän olevani salakatselija! Kävin muutaman ekan lukemassa ja muistelen, että mulla oli txt-tiedostossa kommentin alkukin jo tekeillä, mut sit tapahtui jotain ja jossain vaiheessa kai suljin koneen ja kaikki katosi O.O Mut nyt kommenttikampanjan ryydittämänä otan itseäni niskasta kiinni! En nyt ehdi kaikkia kommentoimaan, mutta yritän jatkaa jonain toisena päivänä.

Noin yleisesti sanottakoon, että aivan mahtavia luukkuja ovat olleet kaikki, mitä olen ehtinyt lukea! Muutaman tosiaan oon lukenut alusta. Oot onnistunut tietyllä tavalla "inhimillistämään" nää hahmot, tuomaan ne ihan iholle asti. Toki osittain vaikutus johtunee formaatin muutoksesta, kun lähdetään sarjakuvasta muokkaamaan tekstiksi, niin täytyy aina vähän ajattelutapaa vaihtaa. Minun ainakin ;D

Noin erityisesti jäi kaivertamaan toi Kulta-Innon luukku! Miten bisnesmoguli hän onkaan, siellä vain röyhyttelee sikaria ja lentelee ympäri maailmaa. Ja sitten päästään nykyaikaan, kun kaivetaan tietokonekin esille ;D Kulta-Into helposti jää antagonistina sellaiseen varsin yksiulotteiseen rooliin: saapuu, juonii, häviää, poistuu häntä koipien välissä. Mutta kyllähän KIP aina välillä voittaakin! Eihän se muuten olisi maailman toisesi rikkain ankka ;)


Jee! Palaan tän pariin ehdottomasti vielä myöhemmin. Kiitos! Ja oikein hyvää joulua <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Odo: Jep jep, kalenteri tuli päätökseensä melkoisen sekalaisen seurakunnan voimin! :D Suunnitellessani tätä tein listaa hahmoista, jotka ajattelin ottaa mukaan, ja toisaalta 24 hahmoa tuli kerättyä kasaan vikkelästi. Toisaalta taas joukosta jäi pois sellasia kuin vaikka Sepe ja Pikku Hukka. Taavi Ankan ja Riitan välillä vähän arvoin, mutta ajattelin sitten, että ehkä Riitta sopisi kokonaiskuvaan astetta paremmin. Lisäksi en tiedä Taavista juuri mitään. xD Una taas on niin pirtsakka mauste Ankkalinna-keitoksessa, ettei kyseisen luolaneidin pois jättämistä voinut edes harkita.

Toisinaan kuulee puhuttavan, että olisi suositeltavampaa lukea niin sanottua oikeaa kirjallisuutta sarjakuvien sijaan, mutta itse mietin väkisinkin, koskeeko sama Akuakin. Totuushan kuitenkin on, että sanavarasto kyseisissä tuotoksissa on huiman laaja ja avartava. Laadukkaat käännökset ja nokkelat sanavalinnat jos mitkä tekevät lukemisesta sekä kehittävää että mielekästä. ^^ Toisinaan tässä kalenterissa olisi voinut tuumia joitain ilmauksia astetta ankkamaisemmin, mutta olen silti enemmän kuin iloinen, jos tunnelma on välittynyt joka tapauksessa. Kiitos ja oikein lämmintä joulua sinullekin, Odo. <3

Beelsebutt: Formaatin muuttaminen vaikuttaa kyllä paljon siihen, miten hahmot näkee ja miten niistä ajattelee. Pitää sitten yrittää kuvailla miljöötäkin vähän muutamalla sanalla, kun kokonaisuus ei käy ilmi visuaalisesti. :D Lisäksi luukuittain keskitytään aina tiettyyn hahmoon, joten näkökulma elää koko ajan.

Muutaman luukun kanssa minulla oli vähän hankaluuksia saada kokonaisuudesta hyvää ja itseä tyydyttävää johtuen sekä hahmosta että ajoittaisesta inspiraation katkeilusta. :P Kulta-Into on jotenkin tahtonut jäädä juuri sellaiseksi yksipuoliseksi antagonistiksi, eikä miekkosen luukkukaan juuri kehitä asiaa rakentavampaan suuntaan. Menin siitä mistä aita oli matalin, eli K-I on laskelmoiva, kallista sikaria ajankulukseen tuprutteleva piinkova (badumtsss) liikemies, jonka tavoitteena on haalia lisää mammonaa ja samalla tirvaista Roopea nokkaan vähintäänkin henkisesti. Jännä, että mainitsit erikseen tuosta tietokoneesta, nimittäin sitäkin pohdin kotvan, sopiiko se kokonaiskuvaan... Noh, perustelin asian sillä, että Ankkalinnassa loppujen lopuksi kaikki on mahdollista käsikirjoituksesta riippuen. Tuossa luukussa eletään kotoista 2010-lukua, jolloin kaikilla on läppärit, etenkin rikkailla liikeneroilla. ;D

Kulta-Innosta tekisi mieli kyllä kirjoittaa lisääkin vaikka yhdessä Roopen kanssa, mutta ideat eivät ole oikein ottaneet tuulta siipiensä alle... Hnnggh... Joka tapauksessa ilahduttavaa, että olet seurannut tätä kalenteria, ja ilman muuta tervetuloa jakamaan ajatuksia jatkossakin! Lisäksi oikein mukavaa joulua sinnekin! <3

- Ayu
"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 606
Ayudara, sori olin vähä kiireinen kun jätin kommentin. Mutta siis olin sanomassa myös siitä, että mun lemppariakkarisarjat on aina niitä, mitkä sijoittuu sinne jonneki 50-luvulle, mut oon pikkuhiljaa tottunut myös näihin tähän päivään sijoittuviin, koska niitä näkee jo niin paljon x) mut oon silleen konservatiivinen akkareiden suhteen :P omassa hyllyssä on kasareista ylöspäin kaikki vuosikerrat täydellisinä ja jonkun verran 70- ja jopa 60-luvun ankkojakin. Mut jotenki tiäks noi kasarin isot jatkikset, Barksia kai suurin osa niistä oli, ne on jäänyt mieleen suorastaan legendaarisina! ;D

Että joo, ymmärrän empimisesi tietokoneen suhteen, mut myös komppaan täysillä valintaasi, koska toi KIP:n läppäriin tarttuminen sopi ficlettiin kuin nokka päähän  8)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Beelsebutt, se on kyllä totta, että vanhemmissa Akkareissa on se klassisin tunnelma pitkiltä osin siksikin, ettei nykyteknologiaa ole mutkistamassa kuvioita. :D Oma suosikkivuosikertani on varmaankin -99 johtuen ihan jäätävästä nostalgiarakkaudesta, jota koen lueskellessani niitä tarinoita.

Ihan vanhimmasta päästä olevista Akuista en välttämättä osaa sanoa juuri mitään ilman tarkempaa informaatiota vaikka jonkun tietyn tarinan kulusta, mutta lisäperehtyminen ei olisi pahitteeksi noin niin kuin yleiselläkin tasolla. Joka tapauksessa ymmärrän paremmin kuin hyvin konservatiivisemman suhtautumisen. ;D
"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kävin tänään ottaa ekan annoksen koronarokotetta, ja nää tarjos mulle oivaa viihdykettä metromatkalla ja kun piti rokotteen saatuaan odotella tovin jälkiseurannassa :) Sun akkarificit on ihania, ja oli kiva lukea pätkiä näinkin isosta hahmokaartista. Vaikka väkisinkin alkoi vähän harmittaa, ettei tuolloin 2017 tullut luettua juuri lainkaan ficejä, niin meni tämäkin joulukalenteri sivu suun :< Olisi ollut kiva seurata tätä päivittäin, ja musta on muutenkin helpompaa ja kivempaa kommentoida aina yksi fici kerrallaan niin vois keskittyä rauhassa jokaiseen. Mut eipä mahda mitään, ja onneksi voi aina näin paljon julkaisua myöhemminkin lukea ja kommentoida :3

Tykkään tosi paljon tälle antamastasi otsikosta! Se sopii erinomaisesti ankkalinnalaisille, ja kuvaa tätä ficikokoelmaa itseäänkin hienosti. Arkielämän palasia niin yhdessä ne ovat kokonainen palapeli :3 Oot kivasti valinnut tähän laajasti hahmoja, ja erityisesti mua ilahdutti huomata Una, Tulppu ja Kulta-Into mukana, koska enpä olis odottanut pääseväni lukemaan varsinkaan Tulpusta yhtään mitään :D Kiva myös, että jokainen kummastakin ankkakolmikosta oli edustamassa ihan vain itseään yksilönä. Ei sillä, että mua haittaisi heistä kirjoittelu kahtena sisaruskolmikkona, onhan heillä kaikilla erittäin tiiviit välit sisaruksiinsa, mutta vähän vaihtelua tällainen. Ovathan he kokonaisia hahmoja ilman identtisiä sisaruksiaankin.

Sanailusi oli taas kerran ihan mahtavaa, ja kyllä sen niin huomaa että oot kasvanut akkareita lukiessa :D Mukana kaikkia ihania nimiväännöksiä, joita oli kiva "kääntää" tosielämän henkilöihin jne., ja löytyihän sieltä muitakin akkareissa mukana olleita juttuja, kuten Taistoturrikat ja sipuliruusut ("harvinaisempia kuin kanan hampaat!" :D)!

Mun mielestä Aku Ankka -sarjisten yks hienoimpia juttuja on se, miten monelle eri vuosikymmenelle seikkailut voi sijoittaa ihan canoninkin sisällä (ja muutenkin miten joustavia hahmot ja koko lore on). Välillä musta tuntuu, että oon niitä harvoja, jotka lukee jopa mieluummin vanhoja 30- ja 40-lukujen Taliaferron ja Karpin strippejä tai sit jotain tuoreempaa (eli kaikkee 90-luvulta eteenpäin) kuin niitä Barksin sillä välillä tehtyjä (ja sille sijoittuvia) tarinoita 😅 Ei kyllä tuota millekään vuosikymmenellä sijoittuvat tarinat mitään ongelmia, joten en edes ihmetellyt Kulta-Into Piillä läppäriä tai muutakaan. Ehkä mun joku default on, että eletään suht tätä hetkeä ellei anneta muuta ymmärtää (että sanotaan vaikka ficin pohjautuvan Don Rosan tarinoihin/"loreen").

Kulta-Innosta tekisi mieli kyllä kirjoittaa lisääkin vaikka yhdessä Roopen kanssa, mutta ideat eivät ole oikein ottaneet tuulta siipiensä alle...
Tiedän et tää on jo kolme ja puol vuotta vanha heitto, mut pliis 🥺🥺 Jos vain saat pientäkään ideaa, niin tee see!

Vaik aaaa, nyt tekee itekin mieli ficcaa lisää Ankkalinnan hahmoista (eihän se yksi fici riitä mihinkään). Musta tuntuu, että sun ficien lukeminen aina lisää omaakin ficcausintoa, mut se on kyllä ihan vaa kiva asia :) Samaten mun tekee nyt mieli lukea jotain Ankka-sarjiksia (tää on kans aina sun ficien lukemisen "sivuoire" ;D), onneks mulla on muutama albumi täällä kotonakin (Don Rosaa sekä Taliaferroa & Karpia), niin ei tartte vaa tuskailla keskenään.

Kiitoksia näistä ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"