Kirjoittaja Aihe: Given: Kolmen soinnun serenadi (S, Mafuyu/Uenoyama, oneshot)  (Luettu 1618 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 787
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Kolmen soinnun serenadi
Author: Larjus
Fandom: Given
Chapters: Oneshot
Pairing: Satou Mafuyu/Uenoyama Ritsuka
Genre: Hienovarainen fluff, slice of life
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäinen sarja ja sen hahmot kuuluvat Kizu Natsukille. Ficissä esiintyvä biisi on The Beatlesin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta mitään korvausta.
Summary: Mafuyu haluaa näyttää Ritsukalle jotain.

A/N: En ole Giveniä itse päätynyt (vielä) lukemaan, seuraan vain animea julkaisutahtiin, mutta jo näin muutaman jakson jälkeenkin sain idean pieneen ficiin. Tämmöinen yhden istunnon pieni raapustus. (Pitäis kyl varmaan alkaa lukee sitä koska anime ainakin on söpö.)

Biisi valikoitui animen jaksojen nimien ja niistä tehdyn ”teorian” perusteella (selailin siitä vähän inspanneena biisejä ja valitsin käyttötarkoituksiini sopivan).

Osallistuu haasteeseen Otsikoinnin iloja (numero-otsikko).



Kolmen soinnun serenadi


Jos rehellisiä oltiin, Ritsuka ei ollut valmistautunut siihen näkyyn, joka hänen edessään nyt seisoi, ei ainakaan kolmen vuoden sisään. Mafuyu piteli kitaraansa niin taidokkaasti kuin kykeni mutta silti melko kömpelösti, vaihtoi painoaan jalalta toiselle, ja hänen yleensä niin ilmeettömillä kasvoillaan puski läpi kevyt jännitys. Ritsuka ei ollut varma, näkikö oikein, mutta aivan kuin Mafuyun posket olisivat hivenen punaisemmat kuin yleensä.

Vain hetkeä aiemmin Mafuyu oli tarttunut Ritsukaa käsivarresta ja sanonut hiljaa, selvästikin tarkkaan punnituilla ja valituilla sanoilla, että hän halusi näyttää tälle jotain. Luonnollisestikin Ritsuka oli utelias näkemään sen, mihin Mafuyu sanoillaan viittasi. Tie oli vienyt treenistudiolle, jossa Mafuyu oli ohjannut hänet kädestä pitäen hieman huteralle tuolille istumaan. Sen jälkeen Mafuyu oli hieman tärisevin, nykivin ottein ottanut kitaransa esille ja virittänyt sen Ritsukan katseen alla. Koko sinä aikana kumpikaan heistä ei ollut sanonut mitään.

Se ihan oikeasti aikoo soittaa, Ritsuka ajatteli katsellessaan, miten Mafuyun sormet hapuilivat sointuja.
”Minä… olen harjoitellut”, Mafuyu henkäisi ja loi jännittyneen katseen Ritsukaan. ”Mutta se ei oikeastaan ole se, mitä haluan näyttää. Tai siis...”

Mafuyu painoi katseensa alas ja veti muutaman kerran syvään henkeä. Sitten hän soitti pari sointua kuin kokeeksi. Lopulta hän nosti katseensa ylös suoraan Ritsukaan, avasi suunsa ja alkoi laulaa, säestäen samalla itseään.

Oh yeah, I'll tell you somethin'
I think you'll understand
When I say that somethin'
I want to hold your hand
I want to hold your hand


Ritsukalla meni hetki ymmärtää, että Mafuyu lauloi englanniksi. Mafuyun ääni oli vanginnut hänen huomionsa ensimmäisestä henkäyksestä alkaen, ja kaiken muun hän tajusi selvästi myöhemmin. Laulu oli hänelle tuttu, ja jos hän jaksaisi vaivata päätään, hän voisi jopa ymmärtää, mitä Mafuyu hänelle lauloi. Mutta hän ei tehnyt niin vaan keskittyi mieluummin kuuntelemaan Mafuyun suorastaan lumoavaa ääntä.

Oh please, say to me
You'll let me be your man
And please, say to me
You'll let me hold your hand
Now, let me hold your hand
I want to hold your hand


Mafuyu selvästikin yritti pitää heidän välillään katsekontaktin vaikka välillä joutuikin antamaan periksi ja jakamaan katseensa kitaran kanssa oikeita sointuja etsiessään. Mutta hetkeksikään hän ei lopettanut laulamista, eikä hänen äänensä epäröinyt tai hapuillut lainkaan, toisin kuin sormet, jotka yrittivät löytää paikkansa kitaralla.

And when I touch you
I feel happy inside
It's such a feelin' that my love
I can't hide
I can’t hide
I can’t hide


Mitä pidemmälle laulu kulki, sitä enemmän Mafuyu näytti keskittyvän vain ja ainoastaan Ritsukalle laulamiseen. Lopulta hän yksinkertaisesti lakkasi soittamasta niitä muutamaa sointua, joiden välillä oli vaihdellut, ja antoi kitaran vain roikkua edessään. Hänen katseensa oli pureutunut Ritsukaan, joka ei hänkään voinut katsoa muualle kuin suoraan takaisin. Mafuyun ääni ja katseen palo olivat vanginneet Ritsukan otteeseensa.

Kun Mafuyu lopulta lauloi viimeisen kerran venytetysti I want to hold your hand ennen kuin vaikeni, Ritsuka ei aluksi reagoinut mitenkään. Itse asiassa häneltä kului hetki tajuta, että Mafuyu oli ylipäätään lopettanut, ja huomasi sen vasta, kun näki tämän taas seisovan jännittyneen oloisesti painoa jalalta toiselle vaihdellen, kitara kaulalla roikkuen. Ritsuka ei halunnut antaa Mafuyulle sitä tunnetta, ettei tämän esitys ollut reaktion arvoinen, joten saatuaan mielensä takaisin todellisuuteen hän alkoi taputtaa.

”Hienoa, Mafuyu”, Ritsuka sanoi. ”Se oli kaunista. Olet edistynyt huimasti.”
Se piti paikkansa, sillä vaikkei Mafuyun soinnullisesti vajaa kitaransoitto teknisesti ollutkaan millään muotoa taidokasta, se oli huimaa edistystä hänelle. Välillä Ritsuka oli (hieman julmasti) miettinyt, että oli ihme kun Mafuyu osasi ylipäätään pitää kitaraa oikein päin.

Mafuyu ei päällisin puolin reagoinut Ritsukan kehuihin juuri mitenkään. Ritsuka kuitenkin näki hänen hienovaraisissa eleissään sen, mitä oli odottanutkin. Parhaiten läpi paistoi kuitenkin jännitys, joka yhä kohisi Mafuyun hengityksessä ja tanssahteli päkiöillä.

”No?” Mafuyu henkäisi sitten. ”Mitä sanot?”
Ritsuka avasi suunsa mutta sulki sen saman tien. Hän oli aikonut vastata ”minähän sanoin jo”, mutta viime hetkellä oli tajunnut, ettei se ollut mitä Mafuyu tarkoitti. Vaikka Mafuyu saattoikin vaikuttaa yksinkertaiselta harvasanaisuutensa ja  poissaolevan olemuksensa takia, tämä ei ollut tyhmä. Mafuyun kysymys tarkoitti jotain muuta kuin ilmeistä, eikä Ritsuka ollut varma, mitä. Sen kysyminen ei käynyt myöskään päinsä. Vaikkei Ritsuka vielä tajunnutkaan Mafuyun kysymystä, hän tiesi, että hänen vastauksensa olisi toiselle tärkeä. Niinpä hän pakotti aivonsa työhön, yritti ajatella samaa kuin Mafuyukin.

Mutta mitä Mafuyu tarkoitti?

Mitä äsken oli tapahtunut?

Mafuyu oli laulanut hänelle… Mutta mitä tämä olikaan laulanut?

Beatlesia, mutta bändi itsessään tuskin oli tilanteen kannalta merkityksellinen. Ritsuka rääkkäsi aivojaan muistellessaan, miten laulun sanat olivatkaan mennyt, ja mitä ne tarkoittivat. Alun perin Ritsuka ei ollut tuhlannut paljoakaan ajatusta sanoituksille, sillä hän oli ollut täysin keskittynyt siihen, miten kauniisti Mafuyu lauloi ja miten upea tämän ääni oli. Mutta mitä jos hän olikin Mafuyun näkökulmasta katsottuna keskittynyt aivan väärään asiaan? Laulun sanat, laulun sanat... Mitä Mafuyu oli laulanut hänelle?

I want to hold your hand… Ritsuka toisteli muistamiaan sanoja mielessään. Sitähän Mafuyu oli laulussa toistanut monta kertaa. Muusta hän ei ollutkaan enää varma. Mutta jos hän tarttuisi siihen, mitä muisti? Silloinhan hän tarttuisi myös... Mafuyuun. Kun Ritsuka päätyi siihen ajatukseen, hänen sydämensä hakkasi lujaa ja oli kuin puserruksissa, mutta siinä tunteessa oli vain jotain mieltä lämmittävää ja ilahduttavaa, ei mitään kamalaa. Hän taisi sittenkin ymmärtää, mitä Mafuyu tarkoitti.

Ritsuka nousi ylös kiikkerältä tuoliltaan ja asteli Mafuyun eteen. Hän kuuli tämän jännittyneen hengityksen entistäkin paremmin. Vai oliko se hänen omansa? Vastausta tietämättä ja siitä sen enempää piittaamatta hän poimi Mafuyun vasemman käden omaansa ja puristi sitä hellästi. Mafuyu vastasi eleeseen, ja heidän katseensa kohtasivat. Ritsuka ei tiennyt, miten hänen ilmeensä välittyi Mafuyulle, mutta toivoi tämän näkevän siinä sen saman ilon ja onnen, jonka hän itse näki Mafuyun lämpimässä katseessa ja hienovaraisessa hymyssä. Mafuyu puristi hänen kättään hieman lujempaa.

And when I touch you
I feel happy inside


Mafuyu oli alkanut laulaa taas. Hän sulki silmänsä, nojautui hieman lähemmäs Ritsukaa niin, että vain kitara heidän välissään esti heitä painautumasta toisiaan vasten. Hän näytti Ritsukan mielestä niin onnelliselta, aivan niin kuin Ritsuka itsekin.

It's such a feelin' that my love
I can't hide


Kun Mafuyu lopetti laulamisen toistamiseen, Ritsuka tarttui hänen toiseenkin käteensä ja kumartui lähemmäs hänen kasvojaan.
”I want to hold your hand”, hän kuiskasi ja lupasi itselleen, ettei koskaan unohtaisi ilmettä, joka ilmestyi Mafuyun kasvoille niiden sanojen seurauksena.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2020 21:30:18 kirjoittanut Larjus »

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 183
  • brick by brick
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! <3

Ihan ensiksi, AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA SÖPÖ!!  :'( :'( :'( :'( <3<3<3<3


,,noniin, ehkä nyt osaan olla. Katsoin Givenin uudelleen tässä muutama viikko sitten, ja olen kokemuksen jäljiltä vieläkin vähän rikki. Se sarja on samaan aikaan niin hirveän ihana ja sydäntälämmittävä sekä ihan hirveän kamala ja kipeä, ja toipumisperiodi sen katsomisen jälkeen vie aina aikansa :'D Tämä ficci on ihan älyttömän suloinen ja toimi ihanana voiteena haavoille :') Handlaat slice of lifen genrenä todella hyvin, tämä on juuri sellaista pehmeää ja turvallista mitä odotinkin, höystettynä ihanalla tunteidenkuvauksella ja suloisella, autenttisella teineilyllä ja hämmentyneellä söpöilyllä. <3

Ritsukan näkökulma oli hyvä valinta (kuten myös etunimen käyttö, se on niin nätti nimi, nyyh <3) sillä sen seurauksena tämä ficci tuntui ihan kuin pätkältä itse sarjaa. Tykkään kun mennään Ritsukan tapaisten vähän rämäpäisten hahmojen pään sisään ja tarkkaillaan sieltä muita hahmoja, etenkin Mafuyun tapaisia ihania. Ritsukan sisäinen monologi on ison osan ajasta pelkkää kysymysmerkkiä, on söpöä miten Mafuyu hämmentää häntä <3

Huomasin alkutiedoista, että kirjoitit tämän vai muutaman ensimmäisen jakson perusteella, ja siis, vau!! Olet saanut hahmojen luonteista ja olemuksista tosi hyvin kiinni vaikka et vielä ollut nähnyt kaikkea, ihailen sitä! Kumpikin tuntuu olevan tosi oma itsensä. Mafuyu on hiljainen ja ehkä siksi vaikuttaa vähän hitaalta, mutta juuri niinkuin Ritsuka pistääkin merkille, ei ollenkaan tyhmä. Hänessä on myös paljon syvyyttä, tietty se pinnan alla asuva valtava suru ja kaipaus, mutta myös yllättävää rohkeutta! Aika hurja veto esittää ihastukselle rakkauslaulu kun ei vielä edes juuri osaa soittaa. Hyvän laulun oli kyllä valinnut <3

Tykkään hurjasti myös siitä, että ensin Ritsuka keskittyy ihan vaan siihen miltä Mafuyu kuulostaa ja näyttää ja millainen hän on, eikä ollenkaan laulun sanoihin. Sopii hahmolle kuin nenä päähän, ja tuntuu myös ihanan realistiselta, ettei se englanti välttämättä suju niin kauhean hyvin ellei keskity täysillä. Ja kukapa ehtisi keskittyä sanoihin kun joku yhtä ihana kuin Mafuyu on noin lähellä ja laulaa niin kauniisti :') <3

Lainaus
Ritsuka nousi ylös kiikkerältä tuoliltaan ja asteli Mafuyun eteen. Hän kuuli tämän jännittyneen hengityksen entistäkin paremmin. Vai oliko se hänen omansa? Vastausta tietämättä ja siitä sen enempää piittaamatta hän poimi Mafuyun vasemman käden omaansa ja puristi sitä hellästi. Mafuyu vastasi eleeseen, ja heidän katseensa kohtasivat. Ritsuka ei tiennyt, miten hänen ilmeensä välittyi Mafuyulle, mutta toivoi tämän näkevän siinä sen saman ilon ja onnen, jonka hän itse näki Mafuyun lämpimässä katseessa ja hienovaraisessa hymyssä. Mafuyu puristi hänen kättään hieman lujempaa.
Pitkä lainaus muttakun ÄÄÄÄÄ. Rakastan heitä :'( <3 Ja pidän kovasti siitä, että tässä jäätiin vielä pehmoiseen kädestä pitämiseen eikä heittäydytty heti kiihkeään suuteloon. Hidas eteneminen sopii näille hahmoille hyvin, ja ai että kun kirjoitit sen ihanasti! <3

Tämä kommentti on nyt näköjään täynnä sydämiä, mutta en voi sille mitään, tämä vaan oli sellainen ficci. Ota vielä muutama lisää. <3<3<3 Kiitos tästä! <3
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 787
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ääääää, kiitos Pura ♥♥

Mun pitäis varmaan itsekin katsoa Given uusiksi. En ole sitä katsonut julkaisun jälkeen :( Mangan kyllä aloitin ja sitä olen sitten lukenut, mut pitäis kyllä palailla lähdemateriaalin pariin aktiivisemmin taas. (Ja odotan et pääsis sen leffan näkemään...)

Lainaus
Handlaat slice of lifen genrenä todella hyvin, tämä on juuri sellaista pehmeää ja turvallista mitä odotinkin, höystettynä ihanalla tunteidenkuvauksella ja suloisella, autenttisella teineilyllä ja hämmentyneellä söpöilyllä. <3
Iiih, kiitos ♥ Rakastan slice of lifen kirjoittamista, joten aina lämmittää mieltä kuulla, että sen kirjoittaminen onnistuu. Given on kyl semmoinen sarja, että siitä saa hämmentynyttä söpöilyä ja teiniromantiikkaa niin hyvin kirjoitettua :3 (Uenoyaman homopaniikit on kyl niin söpöjä ♥)

Ja totta, tää on kirjoitettu niin, että animea oli ehtinyt ilmestyä vasta kolme jaksoa! Tai oikeastaan aloitin tämän niin, että olin nähnyt vasta kaksi jaksoa :D Vähän kyl kuumotteli et miten hyvin osaan näitä hahmoja tulkita, ja jälkikäteen oon joskus miettinyt et äää menikö ihan metsään, mut selvästikään ei ♥ Kertonnee jotain siitäkin, miten hyvin hahmot esiteltiin jo ekoissa jaksoissa. Mafuyu on kyllä rohkea jäbä. Ei hänestä olis varmaan muuten kuin laulamalla kovin helposti kertomaan tunteistaan. (Se, kun hän sitten sanoi Uenoyamalle, että pitäää tästä romanttisessa mielessä, oli kyllä jotain niin söpöä... ♥)

Ja joo eihän Ue eka tajunnut, että pointtina oli enemmänkin se itse laulu ja sen sanat kuin Mafuyun esiintymistaidot :3 Aattelin, että toi Beatlesin biisi on sanoitukseltaan sen verran simppeli, että molemmat ymmärtävät niiden merkityksen (+ Mafuyu on erikseen katsonut sanasta sanaan, mitä biisissä lauletaan, ja koska Ue tykkää brittirokista, oon aina ajatellut, että hän ymmärtää enkkua suht hyvin, ja että toikin biisi on hänelle tuttu), niin siksikin uskalsin valita englanninkielisen biisin, ja nimenomaan brittiä. Lukijallekin helpompi, että biisi on englanniksi eikä japaniksi, ja Beatlesin biisit on täällä lännessä taatusti tutumpia kuin varmaan about kaikki japanilaiset.

Hyvä että tämän tarinan romanttisen puolen hienovaraisuus toimi ♥ Oon itsekin sitä mieltä, että Mafuyulle ja Ritsukalle sopii hidas eteneminen hyvin, ja tätä kirjoittaessa mulle ei tullut mieleenkään, että kirjoittaisin heidät suutelemaan :D Ehkä se johtuu siitä, että sitä ei ollut vielä niissä animen jaksoissa tapahtunut, ja muutenkin se tunne, että ei pidä hätiköidä. Ja kuten Mafuyu laulussaankin sanoi, hän haluaa pitää Ueta kädestä, olis tuntunut jotenkin ylimääräiseltä sotkea edes pientä pusua yhtäkkiä mukaan. Hienovaraisuus kunniaan ♥

Kiitokset ihanasta kommentista ja kaikista noista sydämistä, kyllä lämmittää mieltä kuulla, että oma fici on ne ansainnut ♥


セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 064
Kommenttikamppiksesta iltaa o/

Taas itselle tyystin tuntematon fandom, mutta katselin pari youtubevideota ennen lukemista, ja alkoi näyttää siltä, että tämän animen voisi vaikka laittaa katselulistalle ;D

Sydämeni suli tuolle biisille, kuulin sen myös erittäin elävästi glee-versiona lukiessa (toimi, vaikka epäilen, että Mafyu ei ihan Kurt Hummelilta kuulostakaan🤭)
Ritsuka oli erittäin samaistuttava tajuamattomuudessaan/hitaudessaan, mutta ihanaa, että hän lopulta hoksasi kuitenkin, mistä oli kyse :D Oli aika jännää mennä sellaisen hahmon saappaisiin, joka ei englannin kieltä ihan täydellisesti ymmärtänyt, mutta siihen oli lopulta yllättävän helppoa eläytyä.

Lopetus oli awww, kyllä pojille vielä romanssi kehkeytyy <3

~Violet kiittää

Sometimes a girl just needs to shoot.
.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 787
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Laita ihmeessä Given katselulistalle, Violetu! Se on oikein sympaattinen anime (mangakin on hyvä, vaikka myönnän että sen lukeminen on multa vähän jäänyt... en oo koskaan ollut mikään ahkera mangan lukija 😅), ja kun shipitkin on canonia niin... 👌👌👌

Ihana kuulla että sulit biisivalinnalle. Veikkaan joo ettei Mafuyu kuulosta Kurt Hummelilta 😂 Mut kuulostaa hyvältä anyway, ei Ritsuka muuten olis häntä mainostanut bändinsä uudeksi laulajaksi. Näistä kahdesta ei kumpikaan ole mitään ajatuksiltaan nopeaa sakkia, tosin vähän eri syistä (Mafuyu aina pää pilvissä ja Ritsuka muuten vaa semmonen awkard bean joka ei tajuu). Match made in heaven ;D

Canonin mukaan Ritsuka kuuntelee paljon brittirokkia niin aattelin, että hän voisi ymmärtää laulettuakin enkkua ihan kohtuu hyvin, varsinkin kun on yksinkertaiset lyriikat (vaikka jostain oonkin lukenut, että ääntämyksen takia monen japanilaisen on vaikea kuulla/lausua niitä oikein 🙈 ainakin toi "I want to hold your hand" -kohta). Kyllä se viesti lopulta meni perille, koska eihän se Mafuyu ihan sattumalta ollut tuota biisiä valinnut esitettäväkseen :3c

Lainaus
Lopetus oli awww, kyllä pojille vielä romanssi kehkeytyy <3
Niin kehkeytyykin ♥ Ja oikein soma pari ovatkin.

Kiitoksia kommentista! ^^

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を