Mitä tapahtui taukotilassa, Harry/Draco, K11, työpaikkaromanssi, raapaleet 5/5

[Thelina]

Ficin nimi: Mitä tapahtui taukotilassa
Kirjoittaja: Thelina
Ikäraja: K11
Tyylilaji: työpaikkaromanssi, slice of life, fluff
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Mitä tapahtuu, kun Harry ja Draco kiinnostuvat toisistaan työpaikan taukotilassa?
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

Kirjoittajalta: Juolahti mieleen, että ehkäpä Pottereista joskus kysellään sanaristikoissa, ehkäpä Harry ja Draco törmäävät toisiinsa ministeriön taukohuoneella ja ehkäpä olisi kiva kokeilla kirjoittaa heille pieni työpaikkaromanssi. Osallistuu Arkifest III -haasteeseen numero 9, otsikkohaaste Mitä tapahtui taukotilassa. Lisäksi teksti osallistuu haasteisiin Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2 ja Sana/Kuva/Lause10 #2 sanalla kehonkieli.

Mitä tapahtui taukotilassa

1.

(150 sanaa)

Ministeriön taukotila on melkein täynnä ihmisiä ja iloista puheensorinaa. Sohvapöydän reunalla ajelehtii sekalainen kokoelma puolitäysiä kahvimukeja. Joku on tuonut perjantaipullaa: valtavan pitkon, jonka reilunkokoiset viipaleet katoavat nopeasti parempiin suihin. Harry haukkaa palasen ja karistaa raesokeria Päivän Profeetalle, johon hän yrittää epätoivoisesti keskittyä, mutta sanat eivät koskaan pääse verkkokalvoilta aivoihin asti.

Draco Malfoy istuu sohvalla ja on tunkenut tyynyn selkänsä taakse, niin että sen sinapinkeltainen nurkka pilkistää mustan työkaavun takaa. Harry tuntee Malfoyn katseen kasvoillaan siemaistessaan kahvia puhpallurakuvioisesta mukista, jonka hän on saanut lapsilta isänpäivälahjaksi.

”Mitäs maailmalla on tapahtunut”, Parkinson yrittää kysellä, kuikuillen Harryn olan yli.

”Ei kai mitään”, Harry huokaisee ja pistää lehden kiinni.

”Anna minulle, jos et lue”, Malfoy sanoo ja kun Harry ojentaa lehden, Malfoy nostaa tyylikkäät kultasankaiset lukulasit nenälleen ja aloittaa säntillisesti A-osan alusta.

”Pitäisi kai mennä jatkamaan”, Parkinson sanoo ja lähtee toimiston puolelle. Harry seuraa vaitonaisena perässä.

Vielä taukohuoneen lasioven ulkopuolellakin hän tuntee Malfoyn katseen selässään.

2.

(200 sanaa)

Tiistai-iltapäivänä Harry viettää myöhäistä kahvitaukoa.

Harry istahtaa aution taukotilan sohvalle ja tutkii Saivartelijaa, jonka joku on puolihuolimattomasti jättänyt auki sanaristikon kohdalta.

Ristikon yläkulmassa kysytään taas Potterin poikaa, viisi kirjainta pystysuoraan. Harry hymähtää. Parinkymmennen vuoden jälkeenkin on outoa olla niin kuuluisa, että pääsee sanaristikkoon. Harry päättelee oikean vastauksen olevan tällä kertaa Albus, vaikka kirjainmäärän puolesta se voisi olla suvun miehistä kuka tahansa muukin. Albus kuitenkin antaa vaakaan tulevalle seitsenkirjaimiselle sanalle alkukirjaimeksi A:n - vihjeenä on Irlannin feeniks, eikä vastaus voi olla muuta kuin auguuri.

Harry ei viitsi täyttää ristikkoa, vaan siirtyy seisoskelemaan lumotun ikkunan ääreen. Työpöydän ääressä istuminen saa hänen selkänsä kipeäksi, ja hän on juuri aikeissa venytellä hieman, kun Malfoy astuu sisään.

”Hei”, tämä tervehtii hymyillen ja istuu sohvalle täsmälleen samaan kohtaan, mihin Harry äsken. Harry tervehtii Malfoyta ja jatkaa hiljaista kahvinjuontiaan, tarkkaillen miestä salaa silmäkulmastaan.

Malfoylla on höyryävä kahvimuki kädessään ja lukulasit löytävät jälleen tiensä nenälle, kun hän alkaa mietteliäänä täyttää ristikkoa. Hoikat sormet pyörittävät sulkakynää edestakaisin, eikä Malfoy lopulta saa kuin yhden sanan täytettyä, ennen kuin pikainen tauko on pidetty ja on aika lähteä jatkamaan töitä.

Harry hörppää kylmenneen kahvinsa loppuun ja kurkistaa vielä lähtiessään ristikkoa.

Potterin pojaksi on täytetty Harry ja nimen perään on tuherrettu hajamielinen sydän.

3.

(100 sanaa)

Seuraavina viikkoina Harry tuntee itsensä lähes teini-ikäiseksi.

Hän on yhtäkkiä tullut tavattoman tietoiseksi nuhjuisista kaavuistaan, ja päättää uudistaa koko univormuvarastonsa kerralla. Alaiset ihmettelevät yliaurorin uudenkiiltävää olemusta, mutta Harry huomaa vain yhden tavallista pidemmän katseen. Kun Malfoy vilkuilee häntä taukotilassa, kehonkieli kertoo kiinnostuksesta, johon Harry huomaamattaan vastaa.

Yhtäkkiä he törmäävät toisiinsa kaiken aikaa. Arkisto ja toimistotarvikevarasto tuntuvat ahtailta, jos niihin sattuu samaan aikaan Malfoyn kanssa. Kapeasta oviaukosta joutuu hivuttautumaan ohi aivan läheltä, vaikka kuinka kulkisi sivuttain ja tekeytyisi pieneksi. Harry haistaa Malfoyn partaveden tuoksun ja melkein unohtaa tervehtiä.

Hymyillä hän sentään muistaa. Se käy nykyään helposti silloin, kun Malfoy on lähettyvillä. 

4.

(200 sanaa)

Yhtenä iltana Harry paiskii pitkää päivää auroriosaston kuukausiraportoinnin parissa. Vähän ennen iltaseitsemään tulee lopulta valmista. Harry venyttelee autuaana selkäänsä. Toimisto on autio ja hiljainen, mutta Harry päättää hörpätä vielä iltakahvin ennen kotiinlähtöä. Hän napauttaa taikasauvallaan kahviautomaatista pienen cappuccinon ja suuntaa kohti taukotilaa.

Harryn yllätykseksi sohva on kuitenkin varattu.

Malfoy on oikaissut pitkäkseen ja nukkuu hiljaa tuhisten, vaalea tukka hajallaan sinapinkeltaisella tyynyllä. Harry hiipii lähemmäksi ja laskee kahvikupin varovasti sohvapöydälle. Malfoy näyttää nukkuessaan kymmenen vuotta nuoremmalta, eikä hiuksissa näy vielä ollenkaan harmaata. Sen Harry on kyllä huomannut jo aikaisemminkin, kun on sattunut Malfoyn lähelle.

Harry istuu varovasti sohvan reunalle ja aikoo juuri ravistaa Malfoyn hereille, kun tämä yhtäkkiä aukaisee silmänsä.

”Potter?” Malfoy sopertaa ja hieroo silmiään uneliaana. ”Mitä sinä täällä teet?”

”Mitä itse teet? Miksi et mene kotiin nukkumaan?” Harry kysyy.

”Pidin vain vähän taukoa. Taikalakivaliokunnan uuden säädösselvityksen deadline on huomenna. Paljonko kello on?” Malfoy kysyy, juuri kun toimiston valot räpsähtävät automaattisesti sammuksiin.

”Näköjään seitsemän. Sen jälkeen, kun joku oli töistä lähtiessään jättänyt tusinan kynttilöitä palamaan aivan hormiverkkokonttorin arkiston viereen, ne laittoivat valaistukseen automaattisen pimi-loitsun, joka aktivoituu joka ilta seitsemälta”, Harry sanoo pimeässä.

”Tiedän”, Malfoy sanoo.

Harry miettii sanaristikkoon piirtynyttä huteraa sydäntä, eikä tee elettäkään sytyttääkseen valoja. Eikä tee Malfoykaan.

5.

(200 sanaa)

Harry istuu melkein kiinni Malfoyn kyljessä ja tuntee tämän kehosta hohkaavan lämmön reittään vasten.

”Potter”, Malfoy aloittaa hiljaa, aivan kuin pimeässä olisi yhtäkkiä helpompi puhua. Harrynkin tekisi oikeastaan mieli sanoa jotakin. Se liittyy jotenkin siihen, että Malfoyn tuoksu saa hänen sydämensä hakkaamaan vähän liian lujaa. Tai ehkä se johtuu kahvista, sitä on kulunut tänään ihan liikaa.

”Niin?” Harry kysyy ja kumartuu hieman lähemmäksi, kuullakseen paremmin.

Silloin Malfoy kurottaa itsensä Harrya kohti, panee kätensä hänen niskaansa ja on yhtäkkiä niin lähellä, että Harry unohtaa kaikki aikeensa puhumisesta ja suutelee Malfoyta suoraan suulle. Malfoy taitaa pitää siitä, niin innokkaana hän vastaa ja vetää Harrya päälleen taukotilan sohvalle. Harry ei ehdi lainkaan murehtia sitä, että he ovat ministeriöllä, ettei hän ole suudellut ketään ainakaan kuuteen vuoteen ja ettei hän oikeastaan ole vielä kunnolla sisäistänyt, miten paljon hän Malfoysta pitää.

Malfoy taitaa kuitenkin tajuta asian aika nopeasti.

”Potter”, Malfoy sanoo hengästyneenä ja yhtäkkiä Harry tajuaa, että Malfoyn käsi on hänen kaapunsa sisällä ja silittää kylkeä pitkin vedoin, niin että Harrya värisyttää. ”Lähdetään.”

Harry sotkeutuu Malfoyn jalkoihin ja tönäisee noustessaan kahvimukin alas pöydältä. Hän tekee huolimattoman siivousloitsun ja antaa Malfoyn johdattaa itsensä Atriumiin.

Taukotilan ovi sulkeutuu ja sohvanreunalla keikkuva sinapinkeltainen tyyny putoaa lattialle puhpalluramukin seuraksi.

[Vendela]

Awwww miten ihana ja suloinen pikku tarina työpaikkaromanssin syttymisestä Tykkäsin valtavasti niin ideasta kuin toteutuksesta, tämä oli tosi mukava ja herttainen pala.

Potterin pojaksi on täytetty Harry ja nimen perään on tuherrettu hajamielinen sydän.

Tämä oli ihana ensinnäkin koska Harry ja sitten tuo hajamielinen Pystyin hyvin näkemään Dracon piirtelemässä ristikkoon ja tuo oivallus siitä, että vastaus olisi voinut olla kuka vain Pottereista on hauska.

Kaksi viimeistä rapsua olivat suloiset ja kihelmöivät. Ihana tuollainen automaattinen valojen sammuminen sekä pimeyden tuoma turva jonka myötä nämä pääsivät lähempään kontaktiin. Kivoja pieniä yksityiskohtia näissä teksteissäsi kyllä riittää ja niistä on ilo lukea

Kiitos kun kirjoitit uutta! Ja olit kirjoittanut muuten tosi ihanasti tuonne "Sano jotain kivaa edellisestä"-ketjuun enkä ole päässyt kunnolla kiittämään siitä. Minäkin koen sinut sukulaissieluksi ja meillä on kyllä maailman paras ficcimaku Todella kivaa kuulla, että olet tykännyt kommenteistani

Vendela

[Avaruuspiraatti]

Voi ei, mikä söpö ilmestys! Harry on ihan kamalan söötti teinimäisen ihastuksensa kanssa. Voin hyvin nähdä, miten hän joku aamu vaan ilmestyy ihan uusissa kuteissa ja kaikki ihmettelee, mitä on tapahtunut Malfoy on niin tarkkasilmäinen ja välkky, että ehkä arveli, mistä moinen muutos Harryssa johtuu.

Kun Malfoy vilkuilee häntä taukotilassa, kehonkieli kertoo kiinnostuksesta, johon Harry huomaamattaan vastaa.

Pur, voisin kehrää, kun tämä vaan on niin ihanaa ja perhoset lepattaa ja kaikki on kukkia ja sateenkaaria!

Kiitos tästä, tämä oli tosi kiva ja sopiva iltapala väsymuusiaivoilleni. Kiitos <3

[Okakettu]

Moikka kommenttikampanjasta! En ole hirveän intohimoinen Drarry-fani, mutta olen huomannut pitäväni tästä parituksesta etenkin ficeissä, jotka sijoittuvat kirjojen jälkeiseen aikaan. Myös tietty arkisuuden läsnäolo ja slice of life viehättävät minua usein Harrya ja Dracoa koskevissa teksteissä, ehkä siksi, että se on hauska kontrasti heidän dramaattisiin kouluaikoihinsa. Tämä raapalekokoelma olikin minulle oikein ihanteellinen Drarry, tykkäsin hirmusen paljon! Oli ihana keksintö, että Harry saa tuon sanaristikon kautta tietää Dracon mahdollisista tunteista, tai ainakin omistaan - hajamielinen sydän ihastutti yksityiskohtana erityisesti. Lähes teinimäinen ihastuminen sopii minusta myös Harrylle hyvin, vaatekerran uusiminen ja miten hän on unohtaa tervehtiä Dracoa tämän partaveden tuoksun takia. "Harrynkin tekisi oikeastaan mieli sanoa jotakin. Se liittyy jotenkin siihen, että Malfoyn tuoksu saa hänen sydämensä hakkaamaan vähän liian lujaa. Tai ehkä se johtuu kahvista, sitä on kulunut tänään ihan liikaa." Heh, tämäkin tuntui niin Harrylta, kuten toisaalta sekin, että Draco vaikuttaisi olevan heistä kahdesta paremmin selvillä siitä, mikä heidän tilanteensa on:

Silloin Malfoy kurottaa itsensä Harrya kohti, panee kätensä hänen niskaansa ja on yhtäkkiä niin lähellä, että Harry unohtaa kaikki aikeensa puhumisesta ja suutelee Malfoyta suoraan suulle. Malfoy taitaa pitää siitä, niin innokkaana hän vastaa ja vetää Harrya päälleen taukotilan sohvalle. Harry ei ehdi lainkaan murehtia sitä, että he ovat ministeriöllä, ettei hän ole suudellut ketään ainakaan kuuteen vuoteen ja ettei hän oikeastaan ole vielä kunnolla sisäistänyt, miten paljon hän Malfoysta pitää.
Malfoy taitaa kuitenkin tajuta asian aika nopeasti.

Minua aivan suretti ajatella, ettei Harry ole omien sanojensa mukaan suudellut ketään ainakaan kuuteen vuoteen ennen tätä, oli jo aikakin korjata asia! Vendela totesi myös osuvasti, että pimeyden tuoma turva antoi tässä Dracolle ja Harrylle hyvin syyn ottaa enemmän kontaktia. Pidin siitä, että ainakaan tässä vaiheessa ei tarvitse vielä olla sanojen aika (Dracon "Potteria" lukuunottamatta ), vaan kaikki on selvää ilmankin. Tämä oli tosi viehättävä kokonaisuus, ja raapalemuoto toimi todella hyvin, kiitos paljon lukukokemuksesta! Ai niin, Dracon tyylikkäät lukulasit, sinapinkeltainen tyyny ja  puhpalluramuki pitää vielä mainita, viehättäviä yksityiskohtia - ja varsinkin se miten kaksi viimeksi mainittua nousivat esiin vielä tuossa lopussa.

[hiddenben]

Oi voi, tämä oli ihanan romanttinen ja kepeä ficci! Ajatus velhosanaristikosta on aivan loistava (ylipäätänsä nämä taikamaailman versiosi jästipeleistä, erityisesti Arvaa kuka, ovat kyllä onnistuneita) ja rakastin sitä, miten juuri sanaristikko toi Harryn ja Dracon yhteen. Tuo hajamielinen sydän teki yhtä suuren vaikutuksen minuun kuin Harryyn, se oli vaan niin sympaattinen!

Jälleen ihastuin näihin slice of life -yksityiskohtiin, joita tekstistä löytyy. Perjantaipulla, Dracon kultasankaiset silmälasit, kahviautomaatti ja muut viittaukset työarkeen luovat tunnelmaa tekstiin. Tykkään myös siitä, miten avoimesti otat Harryn "vanhoja vihollisia" ja taka-alalle jääneitä hahmoja mukaan näihin ficceihin, Seinänaapurissa se on Susan ja tässä taas Pansy. Joudun aina hetken sovittamaan tilannetta mielessäni, sillä erityisesti Pansyn ja Harryn yhteistyö tuntuu aivan liian epätodennäköiseltä, mutta nopeasti sitä kuitenkin tempautuu juonen vietäväksi eikä oman mielen epäloogisuuksilla sitten ole niin väliä

Tämä oli kyllä aivan todella lempeä ja ilahduttava ficci, ihana piristys arjen ja kotikaranteenin keskelle! Minusta oli vielä erityisen mukavaa tuo viidennen raapaleen yhdistyminen ensimmäiseen sinapinkeltaisen tyynyn ja puhpalluramukin kautta Kiitos!

[Kiirsu]

Voi miten suloinen tämä oli! Ihanaa höttöä. Taukotila on kiva ympäristö, siellä näkee muista vähän erilaisen puolen kuin työn touhussa. Pidin siitä, että tässä taukotila tuntui olevan Harryn ja Dracon yksityinen paikka, vaikka luultavasti toki onkin myös muiden käytössä. Tässä oli kuitenkin ihana rauha, kun siellä ei pyörinyt muita hahmo heitä häiritsemässä.

Nämä oli tosi kivoja pieniä välähdyksiä! Sopivan pituisia pätkiä, joihin mahtui kuitenkin paljon tunnetta. Pidin juuri siitä, että mitään dramaattisia tapahtumia ei tähän yritetty mahduttaa vaan oli kyse juurikin tunnelmoinnista. Harry on ihana haaveilija ja tykkään lukea tällaista jahkailua, kun Harry ei oikein tiedä miten päin olla.

Musta on myös ihana ajatus, että velhotkin täyttää ristikoita. En ole koskaan miettinyt, onko velhoillakin ristikoita ja mitä niissä olisi, mutta nyt pohdin tätä kovasti! Olen myös aina pitänyt tosi kiinnostavana sitä miten Harry sitten aikuisena säilyy ihmisten mielissä ja kuinka paljon hänestä yhä kirjoitellaan. Ihana ajatus, että Harry on kuitenkin sen verran legenda, että sen poikien nimiä kysytään ristikoissa.

Tämä oli tosi kiva teksti <3

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

Pyydettiin valita jotakin H/D paritus -haasteesta ja valitsin tämän sun tarinan.
Minusta Harry ja Draco olivat hyvällä tavalla ei-itsejään ja samalla kuitenkin in character. En osaa oikein selittää, mutta minusta tuntui, että kirjoitit tässä heitä eri tavalla kuin heitä yleensä kirjoitetaan. Tässä ol sellaista tavalliseen maailmaan sijoittuvien originaaliparitusten fluffytunnelmaa.

Minun on tosi vaikea kuvitella, että Dracolla olisi minkäänlaiset silmälasit. Siis eihän sen näkö voi huonota Tykkäsin muiden lailla tuosta huterasti piirretystä sydämestä <3

Onkohan Päivän Profeetasskin ristikko vai vain Saivartelijassa? Toimittakoohan Luna Saivartelijaa? Tällaisia tuli mieleeni tuosta ristikkojutusta. Ei näihin tarvitse vastata, mutta kiva kun teksti herättää kysymyksiä. Tykkäsin myös Pansyn maininnasta, siitä että hän työskentelee Harryn kanssa.

Kiitos, tämä oli oikein piristävä lukupala iltaan!

[Thelina]

En odottanut ollenkaan, että tämä hassu pieni tarina saisi näin monta ihanaa kommenttia ♥ Ne ovat ilahduttaneet pitkin viikkoa, kiitos siis teille!

Vendela: Hauskaa, että pidit yksityiskohdista! Väkisinkin tuli ammennettua inspiraatiota oman työpaikan toimistolta - siellä kahvitaukoihin kuuluu perinteisesti ristikot ja tietovisat. Ja jos joskus joku jää ahertamaan töiden parissa vielä virka-ajan jälkeen, niin viimeistään valojen sammuessa havahtuu, että ehkä pitäisi lähteä jo kotiin Kiitos taas kauniista sanoista ja myös siitä, että suosittelit tätä kommenttikampanjaan - mielettömän ihanasti tehty, että laitat sinne muidenkin kirjoittajien tekstejä, kun useimmat pyytävät kommentteja vain omiin tarinoihinsa ♥ Kiitos kommentista ♥

Avaruuspiraatti: Juuri tällaista ihanaa ja perhoset lepattaa ja kaikki on kukkia ja sateenkaaria, vähän höpsöä ja romanttista halusin kirjoitella itselleni välipalaksi - kivaa, että toimi myös iltapalana! Harry upouusissa vaatteissa on herättänyt varmasti hämmennystä, mutta aina niin tyylikäs Draco oli varmasti mielissään uudesta silmänruoasta Kiitos kommentista ♥

Okakettu: Kivaa kuulla, että tämä oli juuri sellainen mukava slice of life -Drarry, millaisista olet pitänyt. Ajattelin, että ehkä Harry ja Ginny olivat eronneet kuutisen vuotta sitten ja ehkä lapset olivat vielä olleet sen verran pieniä, että asuivat kotona ja arki heidän kanssaan vei Harryn mennessään, eikä seurustelulle (ja suutelulle ) ollut aikaa - siksipä Harry vallan häkeltyy yhtäkkisestä uudesta ihastumisestaan Mukavaa, että sinäkin pidit yksityiskohdista, niitä oli hauska ripotella tekstiin mukaan. Ja näin lyhyeen pätkään ei tosiaankaan paljoa mahdu keskustelua - sen aika koittanee myöhemmin. Kiitos kommentista ♥

hiddenben: Ihanaa, että sinäkin pidit tästä! Kuten ylempänä totesin, sain moniin yksityiskohtiin inspiraatiota omalta työpaikalta (kuvittelin tuon taukotilan väkisin ihan samanlaiseksi kuin meidän toimistolla ). Ristikoita tykkään kyllä tehdä silloin tällöin muutenkin kuin kahvitauolla, joten idea putkahti päähän kuin itsestään! Pansy tosiaan hypähti myös mukaan tarinaan, enkä miettinyt sitä sen tarkemmin, kun hänellä ei mitään tärkeää osaa tarinassa ole. Mutta eihän hän välttämättä ole Harryn läheisimpiä työkavereita, ehkä hän on vain samassa kerroksessa töissä Kiitos kommentista ♥

Kiirsu: Harry ja Draco onnistuivat tosiaan valloittamaan taukotilan itselleen, mutta ehkäpä muut olivat jo nauttineet kahvinsa aiemmin ja "iltavuorossa" ollessaan kaksikko varmaan oli ainona paikalla koko toimistolla Mielestäni velhoilla voisi hyvinkin olla ristikoita lehdissään ja ehkäpä niissäkin on liikkuvat kuvat! Ja tottakai Harryyn liittyvistä jutuista varmasti kysellään ristikoissa ja tietovisoissa, onhan hän ollut kuuluisa jo yksivuotiaasta lähtien. Ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista ♥

Kelsier: Kivaa, että valitsit tämän kommenttikampanjasta! Kiinnostava luonnehdinta tuo "tavalliseen maailmaan sijoittuvien originaaliparitusten fluffytunnelmaa", mutta varmasti ihan totta - taikamaailma ei tässä näkynyt kuin pieninä juttuina. Sitä vastoin arkisuus ja kahvitauot kuuluvat kyllä tavalliseen maailmaankin. Dracon silmälaseista ajattelin, että ehkä hänellä voisi olla sellaiset todella tyylikkäät lukulasit, jotka ovat käytössä melkein pelkästään asusteena, vaikka hän tarvitsisikin niitä myös näkemiseen Päivän Profeetassa voisi hyvinkin olla sellainen pieni ristikko, kuten vaikka Hesarissa. Kivaa, kun tykkäsit ja kiitos kommentista ♥

[Lyra]

Kommenttiarpajaisten myötä tartuin tähän tekstiin ja kyllä kannatti! Oli oikein virkistävää lukea taukotilasta työpaikkaromanssia. Varsinkin Harryn ja Dracon välillä ja varsinkin sinun kirjoittamana <3 tämä oli oikein mukava pikku pätkä, jonka sai kerralla luettua ja joka toi ihanasti hyvää mieltä.

Kokoan tähän alle nyt muutaman yksityiskohdan joista pidin kovasti:
-sinapinkeltainen tyyny taukotilassa (tuli ihan mieleen b99 yksi jakso, missä uudelleensisustettiin taukotila vähän liian moderniksi)
-puhpalluramuki (aivan ihanasti on yhdistetty taikamaailmaa nykymaailmaan, tykkään kaikista tällaisista pikkujutuista, kuvittelen että Lily on saanut valita tämän mukin, muuten olisi ehkä tullut hevoskotka tai muu vastaava. ja sitten taikamaailman kahvimukeissa tämä puhpallura voisi vielä ehkä liikkuakin)
-Malfoylla on kultasankaiset lukulasit (lukulasit, siis ah, kuumaaa <3)
-Malfoy aloittaa lehden säntillisesti A-osassta (aivan ihanaa, olen aina kuvitellut, että malfoy oli vähän samantyyppinen opiskelija ja tarkkuusnörtti kuin Hermione ja tämä sopi ihanasti siihen kuvaan)
-ristikko, jossa on vihjeenä potterin poika (Koska miksi ei olisi? tämä oli parasta. Tykkäsin tässä tekstissä erityisesti siitä, että Harryn ja Ginnyn lapsia ei oltu sivuutettu, vaan kuten kuuluukin ne on edelleen osa Harryn elämää)
-kun Malfoy on vastannut Harry <3 (ah sulan <3)
-harry ihan hämillään ihastuksesta <3
-työn pitäminen koko ajan mukana tarinassa (kyseessä on kuitenkin työpaikkaromanssi, joka otsikonkin mukaan sijoittuu taukotilaan, joten oli ihanaa, ettei kumpaakaan ollut unohdettu tarinan edetessä.)
-ja kun ne viimein suutelee (ah, sulan jälleen <3)
-kun selkeästi malfoy vie harryn seuraavaksi kotiinsa ja sitten saattaisi tarinan ikärajakin vähän nousta;) (kaipaamme siis jatko-osaa! vähän kömpelöstä harrystä, joka on ehkä suudellut viimeksi kuusivuotta sitten, mutta mites sitten muut asiat ;) )
- kun sinapinkeltainen tyyny ja puhpalluramuki mainittiin uudestaan (mun kaksi lempiasiaa tässä ficissä!)

Kuten jo sanoin, tämä oli oikein mukava palanen luettavaksi. Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi ja tämä oli oikea helmi <3 kannatti kyllä lukea!

[Thelina]

Lyra: Sinä ihana ♥ Olen todella otettu, että olet tykännyt kirjoituksistani! Kivaa myös kuulla kaikista yksityiskohdista, joista pidit. Se voi hyvinkin olla, että Lily on pienenä ja pippurisena pitänyt päänsä, kun lahjamukia ostettiin - pojat olisivat varmaan yrittäneet ostaa juurikin hevoskotka- tai basiliskiaiheista mukia tai vastaavaa Minustakin silmälasipäinen Malfoy on kyllä melkoisen kuuma ajatus, ja olen samaa mieltä tuosta opiskelijanörttijutusta: minäkin näen hänet vähän sellaisena, vaikkei hänen kouluaikainen käytöksensä aina ihan vastaakaan tuota mielikuvaa. Kivaa, että tykkäsit myös ristikosta ja työjutuista! Jatko-osa on kieltämättä kutkutteleva ajatus... ehkä en kuitenkaan lupaa vielä muuta kuin että hauduttelen ajatusta jonkin aikaa! Kiitos ihanasta kommentista ♥

[kaaos]

Potterin pojaksi on täytetty Harry ja nimen perään on tuherrettu hajamielinen sydän.

Olin lainannut tuon jo ennen kuin selailin muiden kommentteja. Se oli vain yksinkertaisesti niin söpö kohta. Ihanaa palata tähän toimisto-pottermaailmaasi, jota sain lukea jo siinä Seinänaapuri -fikissäsi. Oot yksi mun suosikkikirjottajista tällä hetkellä, tykkään tosi paljon sun selkeästä, mutta yksityiskohtaisesta ja mietitystä tyylistä kirjoittaa. Sitä on vaivatonta lukea ja tulee aina hyvälle mielelle.

Voih toi lainaamaani kohta tulee piinaamaan mua vielä jonkin aikaa. Ristikot, harry ja sydänkin vielä. Voi jukra.

Kiitos paljon <3

[Thelina]

kaaos, onpa ihanaa kuulla, että olet tykännyt kirjoituksistani! Kommenttisi (tämä ja muut) piristivät valtavasti tätä viikkoa ja voi apua, en melkein voi uskoa, että pidät minua yhtenä suosikkikirjoittajistasi! Kiitos kunniasta, se valaa minuun kyllä itseluottamusta kirjoittajana, sillä olen usein kauhean kriittinen ja epäuskoinen omia tekstejä kohtaan. Siksi kestikin niin monta vuotta, että uskaltauduin julkaisemaan niitä ja ylipäätään edes kirjoittamaan enemmän. Tuo ristikkokohta on kyllä omakin suosikkijuttuni tässä tekstissä, kivaa että pidit siitä! Kiitos kommentista ♥♥♥

[Angelina]

Tutkailin Kommenttiarpajaisten merkeissä listaustasi ja pakkohan mun oli napata jotain Drarrya sieltä - ja onneksi nappasin, koska tää oli sööööpööö :'3 Tässä oli hyvin sellasta perinteistä H/D meininkiä, että yhtäkkiä huomataan se toinen ihan uusin silmin tai aletaan hitaasti mutta varmasti ymmärtää, että ehkä tässä voisi ollakin jotain enemmän.

Potterin pojaksi on täytetty Harry ja nimen perään on tuherrettu hajamielinen sydän.

Tää oli niin aawws ja kunnon teiniromancea, vaikka ollaankin jo aikuisia ja vielä työpaikan kahvihuoneessa Aivan loistavaa, olin ihan innoissani täällä! Musta oli myös kovin symppistä, että Harry tuli tietoisemmaksi itsestään ja pukeutumisestaan Dracon katseiden myötä - aikuisillakin on oikeus olla pöhveleitä ihastuksissaan :''D

Tuo loppu sitten taas oli ihan täydellinen! Ei liikaa puhetta, eikä liian tarkkaa kuvailua siitä mitä tulee tapahtumaan ja mitä tunnetaan, vaan pimeässä vaihdettu kiihkeä suudelma ja sen jälkeen yhdessä jatkoille

[Thelina]

Angelina, aivan ihanasti sanottu, että aikuisillakin on oikeus olla pöhveleitä ihastuksissaan Harrysta tosiaan tuli vähän pöhveli, mutta eipä ihmekään kun Draco on ihastuksen kohteena. Kivaa, että tykkäsit tästä ja että loppu oli toimiva! Ilahdutti myös kovasti, että kommentoit arpajaisiin juuri H/D-fikkiä, koska nuo kaksi ovat ikisuosikkejani aina vaan ♥ Kiitos kommentista!

[Elfmaiden]

Ihana tarina, kiitos! Tämä oli todella luonteva. Sanaristikko oli ihana yksityiskohta, hyvä käänne.

[Sisilja]

Oon lukenut tämän ekan kerran aikoja sitten mutta näemmä en ole hölömö kommentoinut! Tämä on aivan ihana, tässä on tosi monta mainitsemisen arvoista asiaa että voi ei, pelkään että tulen lainanneeksi kaikki raapaleet! Jospa pidättäydytään siis lainailusta, jotta ei käy vahinkoa!

Tykkäsin kovasti siitä kuinka töksö Draco on päällepäin mutta katselee kuitenkin Harrya iiihanan pitkään. Hehe, ihan kuin canonissa! Ja kaikki ovat jo kovasti kehuneet tuota ristikkoideaa, mutta sanotaan ehdottomasti ainakin vielä kertaalleen, että onhan sen nyt hillittömän nerokas ja suloinen! Ja voi juku, hajamielinen sydän, mun oma hajamielinen ja romanttinen sydän suorastaan pakahtuu!

Tässä fikissä oivallista on myös se että kun on ihastunut niin kiinnittää ihastuksen kohteeseen hirveästi huomiota ja näkee sitä kaikkialla. Ihanaa! Voihan myös varmasti olla että nämä tietoisesti hakeutuvat toistensa seuraan, hihii. Kaksi vikaa raapaletta ovat täynnä rätinää ja kiihkoa, aah mieletön tunnelma! Erinomaista myös että kaksikko älysi lähteä kotia kohti eivätkä he jääneet yöksi muhinoimaan taukohuoneen sohvalle!

Oli nämä vaan ihania, kiitos paljon tästä fikistä!

[Thelina]

Elfmaiden: Oi, kiva kuulla, että tämä tuntui luontevalta! Ihanaa, että tykkäsit! Kiitos kommentista ♥

Sisilja: Ihanaa, että kommentoit nyt (etkä sitä paitsi oo hölömö) ♥ Kiva kuulla, että tässä oli paljon sellaisia juttuja, mistä tykkäsit! Draco taisi vähän yrittää piiloutua kuoreensa, mutta hajamielinen sydän paljasti Ristikoiden täyttämistä kahvitauolla on kyllä vähän ikävä, kun nyt ei ole niin pitkään aikaan päässyt kunnolla toimistolle! Idea ristikosta tuli siis täysin omalta työpaikaltani, paitsi nuo ristikkokysymyset tietenkin piti kehitellä uusiksi Ajattelin, että Dracon ja Harryn työpisteet olisivat ehkä samassa kerroksessa ja siksi heidän olisi helppo törmätä toisiinsa koko ajan. Heh, sehän olisikin ollut, jos työkaverit olisivat aamulla löytäneet kaksikon taukotilasta parempi kyllä hipsiä kotiin, mutta jäihän sinne Harryn muki ja Dracon lempityyny aamuvirkuille vihjeeksi kuitenkin Kiitos kommentista, ihanaa kuulla että tykkäsit näistä ja varsinkin vikojen palasten tunnelmasta! ♥

[Fairy tale]

Voi kun tämä teksti onkin söpö ja kaikella tavalla pehmoinen. Sanalla sanoen ihana. Kaikkea pientä ja suurta sitä voikin työpaikan taukotilassa tapahtua. Tykkäsin että sinapinkeltainen tyyny ja puhpallurakuvioinen muki olivat useammassa osassa. Ristikko tuntuu täyttyvän hitaasti, yksi sana kerrallaan kun joku sen ääreen hetkeksi istahtaa. Harry ja Draco ovat tässä niin seesteisiä, rauhallisia.

Dracon rustaama sydän ristikkoon ja hänen nukahtamisensa ja hiukset jossa ei ole harmaata (ei tietenkään ole).
Harryn upouusi työkaapu. Ei osat myös veivät kivasti aikaa vähän eteenpäin ja kohti sitä huipentumaa, että toisista tykästynyt kaksikko viimein kohtaa toisensa ja ymmärtää missä mennään. 

[Thelina]

Fairy tale, hauskaa että tykkäsit noista kaikista yksityiskohdista ♥ Draco varmasti pitää huolen, ettei harmaat näy vaikka niitä olisikin Ja ehkä ne ristikotkin alkavat edetä nopeammin, jos tämä kaksikko rupeaa tekemään niitä yhdessä kahvitauoilla Kiva kuulla, että pidit, kiitos kommentista ♥

[Meldis]

Ai ettäh, miten söpö tämä olikaan, mukavasti tähän päivän päätteeksi. ^^ Jännä miten pelkkä kuvaus sinapinkeltaisesta tyynystä piirsi itselleni tosi hyvin kuvan arkisesta taukohuoneesta, jotka ovat itsellenikin tulleet tutuiksi. Sellaiseen sopii juuri tällöinen arka lähentyminen Harryn ja Dracon välille. Ihana yksityiskohta Dracon kultaisista lukulaseista, rakastuin tuohon ihan älyttömästi! Harry itse tuntee olevansa teini-ikäinen, mutta kyllä Dracon sydänten piirtely toisen nimen perään on sekin aika teinimäistä, ovat luodut toisilleen. Minusta on aina tosi suloista, miten ficeissä kun aikuiset ihastuvat, he alkavat parantaa pukeutumistaan, käyttäytymistään ja varmistelevat koko ajan, että näyttävät siistiltä, ahh, niin samaistuttavaa. ^^

Harry haukkaa palasen ja karistaa raesokeria Päivän Profeetalle, johon hän yrittää epätoivoisesti keskittyä, mutta sanat eivät koskaan pääse verkkokalvoilta aivoihin asti.

Jokin tässä herätti ihan huomaamattani irvistyksen, siis lähinnä siksi, miten itse inhoan kun muut jättävät sokeria tai leivänmurusia lehden väliin, tuli melkein turhaumus Harrya kohtaa, niin tutulta kuvailusi tuntui.

Kiitos tästä pätkästä! Minun on ollut jotenkin kamalan vaikea asennoitua lukemaan raapaleita, tunnen tarvitsevani enemmän sisältöä, mutta tässä sitä riitti tarpeisiini. Kuvailusi vähin sanoin on tosi rikasta, enkä pettynyt avatessani tämän. ^^