Kirjoittaja Aihe: Cirrus ja lumottu sateenvarjo | S, lentävästä räätälihiirestä  (Luettu 1006 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Nimi: Cirrus ja lumottu sateenvarjo
Ikäraja: S
Haasteet: FinFanFun1000 (sanalla 994. Tikki), Ficlet300 (sanalla 181. Ilma)

A/N: Omistettu rakkaalle Saappaattomalle palkinnoksi tehdystä kouluhommasta. Kylvin tähän siemenen räätälihiirestä kertovaa satua, toisen Maija Poppasta ja ehkä hivenet Rottatouillea ja Stuart Littleä. Toivottavasti tykkäät <3




Cirrus kapusi viimeiset portaat ylös ja oven avatessaan imi keuhkonsa täyteen raitista ulkoilmaa katonharjalta. Alla oleva maisema tuntui pienen hiiren silmiin nyt niin hurjan erilaiselta: jättimäiset kaupunkimaasturit ja lenkkitossuissaan jymistelevät lenkkeilijät olivat muuttuneet katulabyrintissa seikkaileviksi muurahaisiksi. Sen takia Cirrus pitikin katoilla seikkailuista niin paljon – sen sijaan, että hänen olisi tarvinnut varoa jokaista liikettään rakennusten nurkilla tai, herra soikoon, seikkailla sokkeloisessa ja likaisessa viemäriverkostossa, hän tunsi olevansa maailman huipulla.

Cirrus nuolaisi tassuaan ja ojensi sen sitten korkealle ilmaan. Tuuli puhalsi navakkana lännestä, ja Cirruksen pitikin pitää kiinni hattunsa lieristä, ettei se olisi lähtenyt viiman matkaan. Suunta oli mainio – hiiren matka kävi seuraavaksi kohti rannikkoa, jossa kahden kanarialinnun häävalmistelut odottivat jo maankuulun räätälin taianomaista kosketusta. Ei Cirrus kyllä itse olisi myöntänyt, että hänen taidoissaan olisi ollut mitään sen merkittävämpää kuin ahkeraa työtä, pisto ja tikki toisensa perään. Hän oli vain nuori maalaishiiri, joka oli oppinut kärsivällisen ja kiltin emäntänsä myötä ompelun salat.

Cirrus katseli taivaanrantaa, jossa alkoi hautua vaaleanharmaita pilviä. Jos hän ei kohta lähtisi matkaan, ehtisi sade tai ehkä nouseva myrsky pysäyttää hänen matkasuunnitelmansa siltä päivältä ja viivästyttää hääpukujen tekemistä kohteessa. Cirrus veti vyölenkistään sateenvarjonsa, jonka emäntä oli hänelle antanut läksiäislahjana. Sateenvarjon kanssa tulleen kirjeen mukaan se oli lumottu taialla, joka mahdollisti sillä liitämisen turvallisesti paikasta toiseen – kunhan vain pysyi nöyränä ja muisti olla hyvä kaikille. Ei taika ainakaan tähän päivään mennessä ollut heikentynyt, eikä Cirrus halunnut lähteä kokeilemaan sitä riskiä.

Cirrus tarkisti vielä uudestaan tuulen suunnan – nyt se oli kääntymässä enemmän lounaaseen, mutta ei liiaksi. Ja vaikka kääntyisikin, niin Cirruksen tarvitsi vain matkan varrella pysähtyä, kerätä luottamuksensa tuulen voimaan ja toivoa päätyvänsä sinne, minne pitikin. Hän avasi varovaisesti sateenvarjon, joka oli päältä tummansininen ja tähdillä koristeltu. Sisäpuolella oli sirkustelttamainen kuvio, jossa vuorottelevat lohkot olivat kirkkaanpunaisia ja valkoisia. Hiiri kohotti varjon, nousi varpailleen ja pomppasi katonharjan reunan yli.

Hetken päästä Cirrus kohosi takaisin näkyviin korkeammalle ja korkeammalle ja jätti allaan kutistuvalle kaupungille hyvästit. Ehkä hänellä ei enää ollut juuria, mutta jälkeen purkautuva lankarulla verkostona maan halki oli sitäkin arvokkaampi.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Kaunis, hyväntuulinen nimi veti minua tässä tekstissä puoleensa, ja onneksi vetikin, koska tämä osoittautui kerrassaan ihanaksi hyvän mielen iltalukemiseksi!

Jo nimestä ja ensimmäisistä virkkeistä tuli minulle ihan sellainen animaatioelokuvatunnelma. Oikein näin kaiken animoituna, värikkäänä ja omintakeisena! Ihanaa. Alkutiedoissa mainitsemasi Rottatouillen muistan nähneeni elokuvateatterissa silloin, kun se ilmestyi, ja vaikken juuri mitään siitä muistakaan, tämä teksti palautti minut ihan niihin fiiliksiin. Erityisesti ihastuin siihen, miten tässä tekstissä kuvaillaan maailmaa hiiren näkövinkkelistä niin elävästi ja samaistuttavastikin. Enpä olisi tullut edes ajatelleeksi, että katonharjalta tarkasteltuna maailma saattaa hyvinkin näyttää pienen hiiren silmin turvallisemmalta kuin katutasossa ihmisten jalkoja ja kulkuneuvoja väistellessä! Alas jäävät liikkuvat uhkat ovatkin enää pikkuruisia muurahaisia. Jotenkin kovin virkistävä ja ihastuttava näkökulma.

Maalaishiiri, joka räätälöi hääpukuja ja lentää emännältään saamallaan lumotulla sateenvarjolla, on herttainen päähahmo tarinalle. Mielelläni olisin lukenut hiirestä ja hänen taustoistaan ja elämästään enemmänkin, mutta täytyy kyllä todeta, että tämä teksti toimii vallan mainiosti myös näin, pienenä sadunomaisena lukupalana. Tällaisesta tarinasta olisin varmasti ollut lapsena haltioissani, ja olenhan minä nytkin! Tähtitaivasta ja sirkustelttaa jäljittelevä sateenvarjo on jotain vastustamatonta, jotain millä haluaisi päästä itsekin lentelemään.

Purkautuvaa lankarullaa en oikein ymmärtänyt. Onko kyseessä ihan oikea lankarulla, joka purkautuu lentomatkan aikana ja ehkä auttaa Cirrusia suunnistamaan, vai onko lanka vertaus jollekin? Miksi juuri lanka? Se pisti pohtimaan, mutta kivalla ja kiehtovalla tavalla!

Kiitos kovasti tästä ihanasta tarinasta, pidin kovasti! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Valitsin tämän kommenttikampanjan kautta, ja olipa se ihanasti satuisa tunnelmaltaan. :) Tykkään lukea satuja, ja tässä oli kaikki sadun elementit - viittaukset menneeseen ja tulevaan, vaikka elettiinkin vahvasti nykyhetkessä. Taikasateenvarjo, joka toimi toivotusti, kun sen kantajalla on hyvä ja nöyrä sydän, oli myös kuin suoraan sadusta; oma käytös vaikutti suoraan omaan turvallisuuteen. Ihastuttavaa matkustaa tuulta kuunnellen ja toiveen johtamana. :)

Minusta oli erityisen kiva kohta alussa se, kuinka Cirrus katseli allaan levittäytyvää miniatyyrimaailmaa. Kun on itse pikkuinen hiiri, on uudenlainen kokemus nähdä maailma, jonka jalkoihin pieni ja huomaamaton olento muuten jäisi, kuin olisi itse suuri ja kaikki muu pientä ja etäistä. Ei ihmekään, jos on mukava tuntea olevansakin kaiken yläpuolella ja turvassa kaupunkimaastossa uhkaavilta vaaroilta.

Myös hiirulaisen kiltti ja ystävällinen pikku emäntä, joka opetti Cirruksen ompelemaan ja auttoi seikkailujensa alkuun, taisi olla jonkinlainen sadun haltiatar? :D

Tämän pystyi niin näkemään mielessään ikään kuin piirrettyinä kuvina, teksti loi niin selkeitä mielikuvia. :) Minä tulkitsin tuon lopun lankarullan symbolina alla levittäytyvälle tieverkostolle, mutta voisihan räätälihiirellä lentää perässään oikeakin lanka, ikään kuin punaisena lankana kuljetun reitin varrella.   

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~