Kirjoittaja Aihe: Hikeä, tupakkaa ja salaisuuksia | K-11 | Tuure/Jupiter | draama | raapaleita, 13/13  (Luettu 9128 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 242
Nimi: Hikeä, tupakkaa ja salaisuuksia
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama
Paritus: Tuure/Jupiter
Haasteet: FinFanFun1000 (199. Jupiter), Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 (kolmen elementin otsikko), Vuosi raapalehtien VII

A/N: Jatko-osa Hymypojalle, K-11!





Hikeä, tupakkaa ja salaisuuksia

1.

Tuure kaatui polvilleen mukulakivikadulle. Hänen spraymaalipullonsa kieri roska-astian alle. Jykevä maihari upposi hänen vatsaansa ja potkaisi häneltä ilmat pihalle. Hän pihisi ja yökkäili.

”Saatanan nulikka”, mies sadatteli ja potkaisi häntä uudestaan. ”Tiedät tämän jälkeen, ettet näytä enää naamaasi –!”

Jossain pamahti ase ja mies tippui velttona maahan. Tuure katsoi kauhuissaan mukulakivien rakoihin leviävää verta.

”Ylös”, ääni käski ja joku tarttui Tuurea kainaloiden alta. Tuuren veriset polvet vapisivat.

”M-M-Mun…” hän yritti saada järkytykseltään sanotuksi ja osoitti roska-astiaa. Hän ei voisi jättää maalipulloaan jälkeen. Vieras sukelsi roska-astian alle ja pisti Tuuren maalipullon taskuunsa. Kun hän kääntyi, katulamppu valaisi hänen hupulla verhotut kasvonsa.

Jupiter.



2.

Tuuresta tuntui, että hän kuolisi. Hän ei jaksanut enää juosta, mutta Jupiter veti häntä armotta perässään. Tuuren keuhkot olivat tulessa.

He olivat kaukana keskustasta, kun Jupiterin ote viimein lipesi ja Tuure kaatui rähmälleen katuun.

”Mä en jaksa enää”, Tuure itki, kun Jupiter yritti kammeta hänet takaisin jaloilleen.

”Pakko jaksaa”, Jupiter sanoi rahtustakaan myötätuntoa äänessään. ”Ne tulee ja listii sut, jos et liiku.”

Tuure katsoi Jupiteria kalpeana. ”Sä tapoit sen miehen.”

”Niin tapoin. Nyt ylös.”

Helvetin helvetti. Tuure nousi vaivoin kontilleen. Jokainen hänen lihaksensa tärisi uupumuksesta.

”Tästä ei ole enää pitkä matka”, Jupiter vakuutti ujuttautuessaan Tuuren kainalon alle.

”Minne?”

”Mun kämpilleni.”



3.

Tuure lyyhistyi Jupiterin eteiseen. Jupiter veti verhot itsemurhayksiön ainoan ikkunan eteen, ennen kuin sytytti valot. Seinät olivat harmaat ja viimeistelemättömät, ja lattia oli kylmää betonia. Jupiterin sänky oli pelkkä patja asunnon nurkassa. Kaikki keittiön kalusteet olivat iän tummentamia.

Tuure konttasi itkuisena Jupiterin patjalle ja käpertyi pojan peiton alle. Hän ei välittänyt, vaikka Jupiter katsoi häntä arvostellen.

”Kokoo ittes.”

”Haista vittu”, Tuure sylkäisi piilostaan. ”Sä tapoit sen miehen.”

”Se olisi tappanut sut.”

Tuure puristi peiton nyrkkeihinsä. Se mies oli kuollut hänen eteensä. Hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään kuolevan. Hän vapisi.

”Ei taida Hymypoikaa enää hymyilyttää”, Jupiter mutisi ja sytytti tupakan.



4.

Tuure oli lakannut itkemästä, kun Jupiter veti peiton hänen yltään pois.

”Ota tupakkaa”, Jupiter sanoi askiaan tarjoten.

”Mä haluan kotiin”, Tuure kuiskasi.

”Mua ei kiinnosta, mitä sä haluat. Nukut täällä tämän yön.”

Tuure mulkaisi Jupiteria. ”Sä olet vitun tunteeton ihminen. Miten kestät ittees?”

”Sä et tunne mua”, Jupiter hymähti.

”Ei mun tarvitsekaan.”

He ottivat toisistaan katseillaan mittaa. Tuure ei ollut ollut koskaan sellaisessa hyvä ja luovutti ensimmäisenä. Jupiter sytytti tupakan ja pisti sen Tuuren huulten väliin.

”Mä haen Alepasta pitsaa”, Jupiter sanoi. ”Ootko täällä, kun tuun takaisin?”

”En”, Tuure sanoi uhmakkaana.

”Hyvä juttu. Ostan pepperonipitsan. Se saa sitten luvan kelvata.”



5.

Tuure ahmi oman pitsanpuolikkaansa nälkäisempänä kuin oli tajunnut edes olleensa. Jupiter poltti tupakkaa ja katseli häntä siniset silmät täynnä tulkitsemattomia ajatuksia ja Tuurelta piilotettuja salaisuuksia. Jupiter oli katsellut aivan yhtä salamyhkäisesti viimeksi, kun he olivat nähneet – silloin, kun Jupiter oli murtautunut hänen piilopirttiinsä ja polttanut kaikki hänen tupakkansa.

”Mistä sä tiesit tulla auttamaan mua?” Tuure viimein kysyi.

Jupiter kohautti olkiaan, kuin vastauksella ei olisi ollut väliä. ”Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.”

Tuuren silmät laajenivat. Hän ei ollut varma, mitä mieltä asiasta oli. Minne kaikkialle Jupiter oli häntä seurannut?

”Älä kysy, kuinka kauan”, Jupiter jatkoi. Ensimmäistä kertaa hän kuulosti epävarmalta.



6.

Tuure makasi patjalla ja tuijotti lohkeilevaa kattoa. Jupiter oli lähtenyt kaduille, eikä ollut sanonut, mitä tekemään. Tuure ei halunnutkaan tietää: Jupiter oli ottanut käsiaseen mukaansa.

Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.

Tuure avasi hupparinsa ja veti paidanhelman kainaloihin. Hän silitti varovasti vatsaansa. Se aristi kohdasta, johon mies oli maiharinsa upottanut. Tuure toivoi, ettei ollut murtanut kylkiluitaan. Ne olivat piru ilman kipulääkkeitä.

Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.

Tuure imi kolmatta stressitupakkaansa. Hän halusi nukkua, mutta hänen kehonsa oli kipeä ja levoton. Jupiterin sinisilmät häiritsivät häntä.

Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.

”Miksi?” Tuure kysyi katolta. ”Mikä mussa on niin erikoista?”



7.

Tuure hätkähti hereille. Jupiter puristi hänen hartioitaan ja tuijotti intensiivisesti silmiin.

”Vain idiootit nukkuu tuntemattomien luona”, Jupiter sanoi ja veti Tuuren istumaan.

”Anteeksi”, Tuure sopersi sydän säikähdyksestä hakaten. Jupiter veti hänen paidanhelmansa alas ja hupparin vetoketjun kiinni. Jupiter vaikutti kireältä ja säikähtäneeltä.

”Onko kaikki hyvin?” Tuure kysyi hyvin, hyvin hiljaa.

”Ne tappaa mut, jos löytävät sut täältä”, Jupiter sanoi kolkolla äänellä. Se oli yksinkertainen fakta. Tuurea itketti taas. Jupiter nosti peiton hänen hartioilleen ja levitti käsivarsiaan.

”Anteeksi”, Tuure toisti.

”Pyydät vielä anteeksi, niin vedän sua turpaan.”

Tuure naurahti kyyneliensä läpi ja painautui Jupiterin tarjoamaan halaukseen. Se oli kömpelö, mutta lohdullinen.



8.

Jupiter kurkki verhojen taakse läpi yön. Se teki Tuuresta vain levottomamman, eikä hän pystynyt nukahtamaan uudelleen.

”Tunsitko sä sen miehen?” Tuure kysyi ja rikkoi aamuyön hiljaisuuden.

”En henkilökohtaisesti”, Jupiter vastasi.

Tuure halasi itseään. ”Miten sä pystyit tappamaan jonkun, jonka sä tunnet?”

”Kuten sanoin”, Jupiter kääntyi, ”en tuntenut sitä henkilökohtaisesti. Mutta tiedän, kenelle se vastaa.”

Tuuresta tuntui, ettei hän saanut kunnolla henkeä.

”Mä olen itsekin ollut nuorempana Riksan remmissä”, Jupiter sanoi uupuneena. ”Mä olen auttanut hakkaamaan monia sun kaltaisiasi.”

Tuure ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Oli ehkä parempikin, ettei hän sanonut mitään. Jupiter näytti siltä, että asian muistelu teki hänelle kipeää.



9.

”Muistan, kun aloit maalaan niitä hymynaamojasi.” Jupiter katseli Tuurea ikkunan luota. ”Riksa ajatteli, että sulla on joku agenda, ihan niin kuin kaikki muutkin. Ne luulee, että sä pidät jengejä ja poliisia pilkkanasi. En tajua, miten oot onnistunut suututtamaan koko kaupungin tietämättäsi…”

”En mä tarkoittanut…”

”Mä itsekin erehdyin ajattelemaan, että sä yritit jotain elämää suurempaa. Kun mä löysin sut sieltä röttelöstä, tajusin, että oon pitänyt sua liian suuressa arvossa.”

”Kiitti hei…”

”Sä et ole erityinen. Oot pelkkä nolla.”

”Miksi sä sitten seuraat mua, jos musta ei ole mihinkään?”

Jupiter katsoi Tuurea tulkitsemattomana silmiin ja hymyili. ”Sussa vain on sitä jotain, Hymypoika.”



10.

Aamuaurinko oli noussut korkealle, kun Jupiter viimein läksi verhojen luota ja tuli makaamaan Tuuren viereen. Tuure hakeutui harkitsematta Jupiterin kyljen lämpöön, eikä välittänyt, mitä poika siitä ehkä ajatteli. Jupiterin asunto oli kolea, sen betonilattia hohkasi kylmää patjankin läpi, eikä peitto riittänyt pitämään Tuurea lämpimänä.

”Älä nukahda”, Jupiter sanoi yön karhentamalla äänellä ja veti peitonnurkkaa itselleen. ”Nukut sitten himassasi.”

Tuure tarrasi Jupiterin hupparintaskusta kiinni ja yritti keskittyä tunnustelemaan sen rispaantunutta reunaa.

”Vitun homo”, Jupiter sanoi ponnettomammin. ”Et nukahda.”

Tuure hengitti syvään. Jupiter haisi hieltä, tupakalta ja salaisuuksilta.

”Älä homottele mua”, Tuure kuiskasi.

”Sori.”

Tuure kuunteli ulkomaailman taustamelua. Jupiter nukahti heistä ensimmäisenä.



11.

Tuuren selkään ja vatsaan koski. Hän yritti kääntää kylkeään, mutta voimakas kipu piti hänet paikoillaan. Jotain oli tainnut sittenkin murtua.

”Tuure?”

Tuure säpsähti. Jupiter katseli häntä virkeänä silmiin. Tuure oli ymmällään: Jupiter muisti vielä hänen nimensä.

”Oletko sä, Tuure, homo?”

Tuure rypisti otsaansa. ”Ei kuulu vittu sulle”, hän sanoi heti puolustuskannalla.

”Mutta oletko sä?”

”No oletko sinä?”

”En”, Jupiter vastasi heti.

Tuure tuhahti ja käänsi kivusta huolimatta selkänsä Jupiterille.

”Mutta kyllä mä sua panisin”, Jupiter jatkoi. Tuuren mulkaisu kirvoitti hänestä hyväntahtoisen naurahduksen. Sitten Jupiter nousi ja kävi vetämässä verhot pois ikkunan edestä. Aurinko oli jo korkealla.

”Tarvitset varmaan jotain särkyihisi.”



12.

Pikakahvi maistui paskalta, eikä Jupiterilla ollut teetä. Tuure ryysti äänekkäästi ja katseli pahantuulisena vastapäisiä kerrostaloja.

”Haluisitko oikeasti tietää, miksi mä olen seurannut sua?” Jupiter äkkiä kysyi.

”Aiotko sä kertoa mulle?”

Jupiter hymyili kahvimukiinsa ja tuli hänen vierelleen. ”Sun takia mä lähdin Riksan leivistä.”

”Miksi ihmeessä?”

”Niin kuin mä sanoin, kuvittelin, että sä aioit niillä hymynaamoillasi jotain upeaa”, Jupiter sanoi. ”Mäkin halusin muuttaa maailmaa.”

”Anteeksi, että tuotin pettymyksen”, Tuure sanoi happamena. Hän ei tiennyt, miksei ollut jo lähtenyt kotiinsa. Jupiter oli itsekäs paskanaama, jonka seurassa Tuure ei viihtynyt.

”Et sä tuottanut”, Jupiter sanoi ja silitti Tuuren kullanruskeita hiuskia pois tämän otsalta.



13.

Tuure käveli ripeästi Jupiterin rinnalla. Mitä kauemmas he kulkivat keskustasta, sitä rauhallisemmaksi Jupiterin askeleet kävivät. Ja mitä rauhallisempi Jupiter oli, sitä vaivattomampi Tuuren oli hengittää.

Ulko-ovi oli lukossa, kuten sen pitikin olla. Tuure huokaisi helpotuksesta ja käänsi avainta lukossa.

”Tässä”, Jupiter sanoi ja painoi hänen käteensä avaamattoman tupakka-askin.

”Mistä hyvästä?”

”Mä poltin viimeksi sun kaikki tupakat.”

Tuure naurahti ja pisti askin taskuunsa. Jupiter ei seurannut häntä kynnyksen yli.

”Etkö tule sisälle?”

Jupiter pudisti päätään. Tuure toivoi, ettei pettymys näkynyt hänen kasvoiltaan.

”No, moikka sitten kai”, hän mutisi. ”Kiitti vielä, että pelastit mun nahkani…”

Jupiter huokaisi ja kahmaisi hänet tiukkaan halaukseen. Tuure oli yllättynyt, mutta painoi kuitenkin kasvonsa Jupiterin olkaan.

”Sä olet ihan mennyttä kalua”, Jupiter sanoi.

Tuure nielaisi. ”Miten niin?”

Jupiter työnsi hänet kädenmitan päähän itsestään ja pudisti hymyillen päätään. ”Olet ihan lätkässä muhun.”

Tuure punastui. Hän jäi katsomaan nolona ja vähän haikeana Jupiterin selkää, kunnes se katosi puiden taakse.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 323
Oioi, Hymypojalle jatkoa!! ♥︎ Bless your soul. Näillä kahdella on kyllä niin ihanat, ihan itsensä näköiset ja kuuloiset nimet! Tuure on vähän tuollainen kokematon ressukka, kun taas Jupiter on kova katujen kasvatti, joka ei epäröi tappaakaan silloin, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Aloin lukiessani spekuloida, että minkä vuoksi Tuure sitten on maalannut hymynaamoja ympäri kaupunkia sellaisiinkin paikkoihin, joihin hänellä ei ole ollut mitään asiaa? Jupiterin puheista ja Tuuren, emm, vastalauseiden puutteesta päätellen hänellä ei ole yhteiskunnallista agendaa. Päädyin tällaiseen teoriaan:

Hymynaamojen maalaaminen on Tuurelle joko pakkomielle tai elintärkeä itseilmaisun keino, tapa tulla nähdyksi/kuulluksi tai sellainen asia, jonka takia nousta joka aamu. Voisin kysyä samaa itseltäni, että miksi kirjoitan, kun siitä ei ole rahallista hyötyä tai vahvaa, yhteiskunnallista sanomaa, ja siihenkin on monia vastauksia. Koska osaan ja haluan. Koska se antaa niin paljon, koska olen hyvä siinä, koska haluan tulla nähdyksi ja kuulluksi ja niin edelleen. Jos minussa ja Tuuressa on jotain samaa, meidän syymme voivat olla samankaltaisia. Jokin tarve siinä taustalla täytyy kuitenkin olla, kun Tuure vaarantaa henkensä hymynaamojensa vuoksi.

Tähän asti Tuurella on ilmeisesti käynyt ihan mieletön tuuri (tai sitten Jupiter on suojellut häntä etäältä, mikä on tosi söpö ja hellyttävä ajatus :3) koska Tuuren ei ole tarvinnut taistella tai puolustautua linkkuveitsellään. Voi Tuurea, kun hän joutui tässä niin koville. Vaikka hän selvästi pärjää itsekseen, hän on kyllä elänyt varsin huikentelevaista elämää ottaen huomioon sen, mihin tositilanteessa melkein päädyttiin. Oikea traumojen yö: ensin hänet hakataan ja sitten hänen hyökkääjänsä tapetaan hänen silmiensä edessä, mikä aiheuttaa varmasti monia ristiriitaisia fiiliksiä, kun moraalit ja tietynlainen välttämättömyys (ehkei Jupiter voinut taistella jengiläistä vastaan, koska sitten heidän sijaintinsa olisi paljastunut) ottavat matsia keskenään.

Ja sitten on tietysti Jupiter, joka on suoraan sanottuna kyllä aika mulkku, mutta juuri siksi hän onkin niin hurmaava! Nuo homottelut kiinnittivät huomioni. Olin Tuuren puolelta aika offended tästä :'D Tuure oisi saanut oivan comebackin siitä, että niin öh, kuka se tässä seuraakin ja ketä? Mutta uskon, että Jupiter tietää itsekin olevansa lätkässä Tuureen, ja hän yrittää omituisen loukkaavalla tavalla tiedustella, että onko hänellä mahiksia :'DD What a chaotic mess. Tai sitten hän yrittää vain uhitella, jotta ei jäisi kiinni siitä, että välittää, mutta nuo halaukset ja hiusten silittäminen kyllä vesittävät nekin yritykset. Voi Jupiter, hän on varmaan itsekin hämillään, että miksi hän on mennyt kiintymään tuollaiseen typerään hymypoikaan.

Tämä avasi kyllä kivasti sitä, mihin Hymypoika ei tarjonnut vastauksia. Eli juurikin sitä, miksi Jupiter tahtoi nähdä Tuuren, ja vaikka hänen toiveensa ja odotuksensa eivät saaneetkaan sitä vastausta, jonka Jupiter oli kuvitellut saavansa, käteen jäi kuitenkin jotain. Loppurapsu sai hymyilemään, koska Jupiter on niin suorasanainen irvileuka, voi näitä.

Tykkäsin myös hulluna tästä kohdasta:

Lainaus
”Anteeksi”, Tuure toisti.

”Pyydät vielä anteeksi, niin vedän sua turpaan.”

Ja sitten tämä herätti kanssa paljon ajatuksia:

Lainaus
Tuure hätkähti hereille. Jupiter puristi hänen hartioitaan ja tuijotti intensiivisesti silmiin.

”Vain idiootit nukkuu tuntemattomien luona”, Jupiter sanoi ja veti Tuuren istumaan.

Tuntuu, että Jupiter haluaa opettaa Tuurea viisaammaksi ja on siksi myös tyly, koska häntä turhauttaa Tuuren varomattomuus. Sellasta tough love meininkiä, mitä rakastan. Jupiter ei ehkä tahdo myöskään, että Tuure tuosta vain luottaa häneen, koska se tarkoittaa sitä, että Tuure on liian luottavainen, ja sekin piirre voi saada hänet hengiltä jonkun toisen kanssa. Jupiter on kyllä niin kiehtova persoona!!

Over all, ihana jatko ja ihanat pojat. Näistä ois aineksia vaikka mihin, ja toivottavasti nähdään heitä vielä ^-^

Kiitos!!

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 657
Jeaaa, mitä jatko sitten olikaan! Tai siis tarvitsen yhä lisää, mutta tämä hillitsi vähän nälkääni. ;D Vaikka vähän kiristelin hampaitani, kun ehdin toivoa, että saataisiin lisää vastauksia, mutta ei sitten kuitenkaan. Tai vähän, esimerkiksi Tuuren maalauspuuhiin. Minusta on ihan hulvatonta, että Tuure maalailee ihan muuten vain, tai ei nyt ainakaan jonkin agendan takia, mitä koko muu kaupunki luulee ja kuvittelee hänen olevan joku Suomen uuden sukupolven Banksy. ;D Minä olen edelleen sitä mieltä, että Tuure maalaa hymynaamoja saadakseen äänensä kuuluviin ja ehkä levittävän vähän positiivisuutta maailmaan, joka mitä ilmeisimmin on aika julma. Ehkä hän haki jotain kontaktia, että joku Jupiterin kaltainen löytäisi hänet. Sokerisiipi sanoikin hyvin, että ihan muuten vain ei vaarantaisi henkeään vain parin graffitin takia. Hymynaamat merkitsevät jotain Tuurelle, eikä se ole vain statussymboli. Tuure ei vaikuta psykopaatilta, joka voisi vaarantaa henkensä huvin vuoksi. Se on hänelle tärkeää, eikä hänellä ole elämässään muuta.

Jupiterin mysteeri vähän avautui. Ihana mulkvisti. <3 Rakastin tuota homottelua ja että hän väitti Tuuren olevan häneen lätkässä, kun Jupiter oli se, joka oli seurannut Tuurea, senkin jälkeen ilmeisesti, kun oli huomannut, ettei tämä olekaan mikään elämää suurempi anarkistitaistelija. Hän puhuu yhtä ja tekee toista. Ensin pelastaa Tuuren hengen ja sitten käskee tätä keräämään itsensä. Vaikka hän vaikutti olevan jotenkin enemmän koossa kuin Tuure, se, että Tuure sitten uskalsi olla hänen seurassaan haavoittuva, kirjaimellisesti ja sitten taas itkemällä, kertoi minulle, että Tuure oli paljon pidemmällä itsetuntemuksessa kuin Jupiter. Pidin tosi paljon tästä ristiriidasta, että se joka pillittää ja nukahtaa vaarallisessa paikassa, eikä ole niin sanavalmis, olisikin varttuneempi kuin se, joka laukoo ilkeitä helposti, tappaa ihmisiä ja haukkuu homoksi. Koska minusta se tuppaa olemaan niin oikeassa elämässä. ;D

Lainaus
”Mutta kyllä mä sua panisin”, Jupiter jatkoi.

Mutta silti pakko vähän kehua Tuurea, samoin kuin tuolla huomautuksella, että Tuuressa on jotain. Tai että lopulta Jupiter myös nukahti Tuuren seurassa. Voi pöhköä. :3 Tuo lopun sananvaihto tuntui kuin Jupiter olisi vain vaihtanut minä-muodon tilalle sinä ja puhui itsestään, mutta ei voinut olla ihan suora. Tähän olisi ihanaa saada lisää jatkoa, tahdon kunnon dystopia seikkailun Tuuresta ja Jupiterista! Jatko olisi ihanaa, mutta tämäkin oli tällaisenaan herkullinen lisä näiden kahden kiehtovaan elämään. Kiitos! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 242
Kiitos Sokru ja Meldis kommenteistanne <3 Tuli viime yönä luettua nämä vanhat tekstini läpi, kun Meldis niitä kommentoi, ja toivon itsekin, että palaan vielä tämän parituksen pariin joskus, tykkään kovasti niiden kemiasta! Ihanaa, että se on myös teihin iskenyt <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Skorpioni

  • ***
  • Viestejä: 338
  • Ava&banner by Ingrid
Luin Hymypojan ja tämän jatko-osan heti yhtä kyytiä, kun Meldis oli ne näppärästi nostanut tänne etusivulle  :D Laiskuuttani kommentoin nyt kuitenkin vain tähän, pahoittelut.

Huomioni kiinnitti ensiksi mielenkiintoiset otsikot! Salaisuudet vetää aina puoleensa. Hymypojassa oli ihanan salaperäinen tunnelma, ja tykkään siitä, että kerronta etenee just sitä tahtia kuin tarinakin, mitään ylimääräistä ei selitellä. Koko ajan saa tietää hiukan lisää, mutta paljon jää aukikin, ja mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Tunnelma on mukavan salaperäinen, hiukan jännittävä, ja itsellekin tulee hiukan dystopia-vibat tästä.

Molemmat pojat on tosi mielenkiintoisia, ja heistä paljastuu pikku hiljaa hiukan lisää. Tuure on söpön pihalla, eikä tunnu ymmärtävän ollenkaan, että on oikeasti vähän pulassa suututettuaan vahingossa vääriä ihmisiä. Jupiter on kyllä erityisen mielenkiintoinen, ja herättää valtavasti kysymyksiä. Toisaalta hän on karski ja semi mulkku, toisaalta tuntuu että hän haluaisi vähän raottaa kuortaan ja päästä vähän halailemaan Tuurea. Molempien taustat kyllä kiinnostaisivat enemmänkin!

Nämä oli tälleenkin kokonaisuutena kivat, raapalesarja tuli aina kivasti jonkinlaiseen päätökseen, mutta voih, haluaisin kovasti lukea heidän kohtalostaan lisää! Kumpi tässä onkaan ihan lätkässä ja kehen, ja moni kysymys jäi vielä odottamaan vastausta. Kiitos tästä <3
Just some things to say,
things that looked good yesterday

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 242
Kiitos Skorpioni kommentistasi <3 Kivaa että pidit ^^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"