Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Potentiaalinen matelija, S, Otabek/Yuri, ficlet  (Luettu 665 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 120
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Potentiaalinen matelija
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otabek/Yuri
Genre: Slice of life

Summary: Oli jokseenkin vaikuttavaa, miten nopeasti tämä oli päässyt ylös sellaisesta solmusta.

A/N: Jotenkin niin nauran ajatukselle, että Yurin taipuisuus aiheuttaisi Otabekille epämiellyttäviä sydämentykytyksiä. :D Taisin nähdä joskus fanartinkin aiheeseen liittyen, jossa Yuri venyttelee ihan tavalliseen tapaansa ja Otabek on ihan oh hell no I'm out. Tämä sitten noudattelee samaa ideaa. :D



***



Otabek nyki takkinsa vetoketjun kiinni ja työnsi kengät jalkaansa.

"Yura!" hän huikkasi makuuhuoneen suuntaan.

"No?"

"Lähden käymään kaupassa! Tarvitsetko jotain?"

"Mitä?"

"Lähden käymään –"

"En minä kuule! Tule tänne sanomaan tai ärjy niin että ikkunat helisevät!"

Otabek riisui kenkänsä syvään huokaisten ja kipaisi makuuhuoneen suuntaan. Ärjyminen ei kuulostanut järin rakentavalta vaihtoehdolta.

"Niin että –" hän aloitti oven avatessaan, mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Yuri venytteli parhaillaan jalkojaan niin tuskallisen näköisessä asennossa, että pahaa teki katsoa. Tämä oli asettunut puoliksi lattialle ja puoliksi sängylle spagaattiin niin, että toisen jalan kantapää painoi päiväpeittoa ruttuun ja toinen ojentautui suoraksi lattiaa vasten. Kaiken huipuksi Yuri näytti tekevän samalla koulujuttujakin kuin ei mitään.

"Voi helvetti", oli ainoa, mitä Otabek sai mutistua.

"Niin mitä asiaa sinulla oli?" Yuri kysäisi köyristäen selkäänsä kuin paraskin matelija ja tarttui vielä kiinni ojentuneesta nilkastaan. Se ei näyttänyt lainkaan tavallisen kuolevaisen kapasiteettiin sopivalta.

"Ei yhtään mitään", Otabek köhähti ja kääntyi kannoillaan painellakseen ulos asunnosta mahdollisimman pian.

"Hoi, Beka! Et karkaa minnekään!" Yuri huusi ja tuota pikaa harppoi eteiseen hänen perässään. Oli jokseenkin vaikuttavaa, miten nopeasti tämä oli päässyt ylös sellaisesta solmusta.

Ehkä hän sittenkin seurusteli ja asui potentiaalisen matelijan kanssa.

"Älä tule yhtään lähemmäs", Otabek tuhahti suupieli nykien. Yuri pyöräytti silmiään.

"Jotenkin kiehtovaa, että jaksat aina järkyttyä samalla tavalla", tämä tokaisi ojentaen kätensä hänen harteilleen. "Luulisi, että parissa vuodessa olisi jo tottunut."

"Luulo ei ole tiedon väärti."

"Älä itke, iso mies", Yuri myhäili ärsyttäen ja tarttui häntä leuasta.

"Tosiaan", Otabek palasi aiempaan asiaansa parin suukon perästä. "Tarvitsetko kaupasta jotain?"

"Kiitos ei, sen kuin menet", Yuri tokaisi ja pukkasi häntä kohti ovea. "Mitä pikemmin häivyt, sitä vähemmän venyttelyni järkyttää sinua."

"Mainio pointti", Otabek tuumasi ilkikurisesti hymyillen.
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 598
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vihdoinki tervettä naurua mun suusta :D Okei, kikatin kyllä niin hysteerisen kuuloisesti että ihan hävettää. Näin siinä käy kun herää puoli kuusi ja heti ensimmäisenä menee katsomaan, onko Mai ottanut vastuuta mun traumatisoinnista XD hehe. Ainakin tuli herättyä hyvin.

Me nauretaan selvästi samalle ajatukselle. Ollaan varmaan nähty kans sama fanart (tai ainakin samalla teemalla), koska tosta kuvauksestasi saan heti päähäni ainakin yhden, jonka oon nähnyt. Otabek on aika näkkileipä Yurin rinnalla :D vaikka kyllähän senkin täytyy pystyä venyä edes vähän kun kerta taitoluistelija itsekin on...

Mut äwäwäwäää, lisää ihanaa Otayuri-arkihöttöä ♥ Tällainen aina puhdistaa mun mielen ja vetää suun virneeseen. Mä voin niin nähdä Bekan aina häkeltymässä, kun näkee Yurin ties missä asennoissa. Ja vielä koulujuttuja siinä samalla ei juma (/w\) Muistan kun joskus nuorempana mun iskä nauroi, kun mä aina luin/tein läksyjä yms. ihan oudoissa asennoissa, mut en usko olleeni mitään Yurin rinnalla. En ainakaan yhtä notkea.

Mut eiköhän Bekakin arvosta sitä notkeutta ja taipuisuutta, vaikka se saakin sanat juuttumaan kurkkuun ja ajatukset katkeamaan ( ͡° ͜ʖ ͡°)

Lainaus
Se ei näyttänyt lainkaan tavallisen kuolevaisen kapasiteettiin sopivalta.
Mut eihän Yuri edes ole tavallinen kuolevainen :D Ei ainakaan jos siltä itseltään kysytään.

Ihanaa kepeää sanailua jälleen kerran ♥ Mä niin nautin käyttämistäs ilmaisuista ja eritoten dialogista, jota kirjoitat näiden kahden torven välille. Sieltä aina jotenkin kumpuaa rakkaus ja toisesta välittäminen, vaikka sanat itsessään ei aina olisi kaikkein kauneimpia. Just tällaista sen mun mielestä pitääkin Otayurissa olla!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 120
  • Kurlun murlun
Mahtavaa herätä kukonlaulun aikaan ja aloittaa päivä ficcien maailmassa! Tämä teksti ehkä olikin sellainen, jonka pariin oli kivaa hypätä verrattuna eiliseen jäätävyyteen. :'D

Nauroin tuolle näkkileipävertaukselle ja kuvittelin sellaisen kohtauksen, jossa Yuri pakottaa Bekan venyttelemään, Beka menee ja katkeaa keskeltä kahtia ja Yuri vain jää toljottamaan että mitäs sviidua. xD Kunnon crack-meno. Ehkei Otabek tosiaan liikaa pane pahakseen Yurin notkeutta, vaikkakin se herättää ajoittain vähän kylmiä väreitä etenkin, jos oikein provosoiden esitellään.

Näiden hahmojen kohdalla dialogi on kyllä varsinainen suola. <3 Voin kuvitella, miten jotkut sivusta kuuntelevat varmaan ihmettelevätkin toisinaan, miten sitä puhutaan toiselle niin kuivasti ja kuittaillen, mutta silti ollaan niin wääw. :3 Otayurin salaisuuksia...

Kiitos kaunis jälleen, Larjus! <33
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."