Kirjoittaja Aihe: Kokonainen kanssasi (James/Lily, S)  (Luettu 2853 kertaa)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 680
Kokonainen kanssasi (James/Lily, S)
« : 18.05.2008 14:15:32 »
AUTHOR: hiddenben
BETA: Ei, virheistä ilmoittakaa kiitos.
NIMI: Kokonainen kanssasi
IKÄRAJA: S
GENRE: romance/fluffy
PARITUS: James/Lily
SUMMARY: "Lily Evans rakasti James Potteria" - kertoo hetkistä, milloin Lily tajuaa rakastavansa Jamesiä ja kertoo siitä pojalle.
A/N: Toinen ficcini Albumihaasteeseen, kappaleella Afterglow. Lyriikat alhaalla. Kommentteja kiitos :)

KOKONAINEN KANSSASI

Lily Evans oli kiireessä. Hän ei välittänyt kenestäkään, ketä töni tai kaatoi. Hänen oli pakko löytää James. Lily ei voinut jouduttaa asiaa enää kauempaa. Hänen täytyi saada sanottua ajatuksensa ääneen.

Oli ihme, ettei Lily ollut laukaissut sitä päin Jamesin naamaa niinä kertoina, kun he olivat viimeisen viikon aikana jutelleet. Oli ollut hankalaa kieltäytyä kutsusta Tylyahoon tai kävelylle Tylypahkan maille. Lily oli melkein hypännyt Jamesin kaulaan, kun tämä oli pyytänyt häntä tarkistamaan muodonmuutosten esseensä.

Lily ei saanut pojan kasvoja pois ajatuksistaan. Jamesin ruskeat silmät, musta, sekainen tukka ja tälle ominainen tuoksu saivat Lilyn hulluksi. Kauheinta oli, että hän oli huomaamattaan piirrellyt sydämiä pergamenttiin, joiden sisään hän oli kirjoittanut kirjaimen ”J” tai ”James & Lily”. Sofie, Lilyn paras ystävä, oli huomauttanut siitä.

– Lily? Mitä ihmettä sinä teet? Sofie kysyi kääntäen katseensa omasta esseestään Lilyn pergamenttiin.
–   En mitään, Lily sanoi kiireesti ja peitti kädellään sydämet. Kädet tuhrautuisivat vielä kosteaan musteeseen, mutta se olisi vaivan arvoista. Sofie ei saanut tietää hänen tunteistaan Jamesia kohtaan. Ei ainakaan vielä.
–   Sinä piirsit sydämen. Sydämiä, Sofie väitti vastaan ja yritti saada Lilyn käden pois tieltä.
–   Hyvä on, Lily myönsi, - Ne olivat sydämiä.
–   Niiden sisällä oli jotain, Sofie sanoi vihjaavasti.
–   Näit varmasti väärin.
–   En nähnyt.
–   Näit.
–   En nähnyt!
–   Neidit Evans ja Nairn voivat varmasti kertoa meille muillekin, mitä ovat nähneet ja mitä eivät, professori Kuhnusarvio keskeytti heidät suu pienessä, lähes huomaamattomassa virneessä.
Lily piti suunsa tiukkana viivana. Erityisesti James katsoi heitä kiinnostuneena, Sirius vieressään. Hän vilkaisi Sofieen, joka katsoi Kuhnusarviota. Mitä he sanoisivat?
–   Minä odotan edelleen vastausta, tytöt, Kuhnusarvio muistutti, suu vieläkin virneessä.
–   Puhuimme… hirvestä, Sofie sanoi. Lily käänsi katseensa Sofiesta Kuhnusarvioon.
–   Totta, professori. Näimme tänä aamuna hirven, mutta en ollut varma näkemästäni, kun taas Sofie oli.
–   Ahaa, Kuhnusarvio totesi rykäisten kurkkuaan, - En itse ole nähnyt hirveä Tylypahkan seuduilla aikoihin, mutta mitäpä siitä.  Palatkaamme sitten takaisin töidemme pariin.


Lily kääntyi oikealle, päästen pieneen käytävään, jonka seinässä oli vain yksi taulu. Sen takana olevasta salakäytävästä pääsi nopeasti pääovien lähiöön. Jamesin täytyi olla ulkona. Ilma oli kaunis aurinkoinen, pilvetön.
–   Tukkakoskelo, Lily sanoi ja juoksi taulun avaamaan aukkoon. Sen käytävä kääntyili muutamaan kertaan, mutta pian Lily pääsi uloskäynnin kohdalle. Työntäen sen auki hän jatkoi matkaansa käytävää pitkin eteenpäin, kunnes pääsi pääovien eteen.

Lily hiljensi juoksun kävelyyn. Hän ei voinut näyttäytyä Jamesin edessä kuin mikäkin hengästynyt porsas. Sirius keksisi siitä vitsejä vaikka millä mitalla, kunhan saisi kuulla hänen asiansa.
Lily veti syvään henkeä ja puhalsi ne hitaasti ulos. Hänen sykkeensä alkoi hiljattain hidastua normaaliksi ja hän pidensi askeliaan. Pitkään hän ei pystyisi pitämään suutaan kiinni. Asia oli pakko saada julki.

Lily oli istunut kirjastossa tekemässä liemien esseetä loppuun. Hän oli kuullut kahden korpinkynteläispojan keskustelua, johon oli pian liittynyt kaksi tyttöä, hekin Korpinkynnestä.

- Oletko kuullut Rohkelikkojen huispaustreeneistä, John?
–   En. Mitä niistä? Johniksi kutsuttu poika kysyi.
–   Potter heitteli kaatoa käsissään, ihan vain harjoituksen vuoksi.
–   Minä tiedän sen, Mike. Potter ei tosin ole koskaan tarvinnut harjoitusta. Hän on luonnonlahjakkuus.
Tämän kuullessaan Lily oli hymyillyt. James tosiaan oli luonnonlahjakkuus jahtaajana.
–   Älä keskeytä minua, Mike sanoi, - Silloin Casey… tiedäthän sen tytön? Hän on kuudennetta vuotta täällä. Joka tapauksessa, hän oli siellä kannustamassa Potteria.
–   Niin, mitä siitä?
–   Harjoitusten jälkeen James lensi juttelemaan hänen kanssaan. Sen jälkeen hän antoi Caseyn kokeilla luutaansa.
–   Mitä ihmettä? Hän ei anna kenenkään kokeilla luutaansa.
–   Hän antoi Caseyn kokeilla.
–   Heillä tulee todellakin olemaan jotain juttua, tytön ääni liittyi keskusteluun. Hänen nimensä osoittautui Lauraksi ja toisen tytön Maryksi.
–   Kuulitteko heidän uusimmasta tempauksestaan? Mary kysyi.
–   Emme, pojat vastasivat yhteen ääneen.
–   Casey ja Potter ovat kuulemma menossa Tylyahoon tulevana viikonloppuna. Yhdessä, tajuatteko?
–   Ei yhtään paha valinta. Potter on hyvännäköinen, Laura totesi.
Silloin Lily oli hylännyt esseensä heittäen sen lattialle ja lähti juosten ulos kirjastosta. Hänen oli aivan pakko löytää James.


Lily Evans rakasti James Potteria.

James oli menossa treffeille Caseyn kanssa. Se ei saanut tapahtua. Casey oli maailman typerin, rumin ja inhottavin tyttö koko Tylypahkassa! Luihuisten lisäksi totta kai. Lilyn oli pakko saada Jamesin pää kääntymään. Jos pojalla oli mitään tunteita häntä kohtaan, James hylkäisi Caseyn vastustelematta ja ottaisi Lilyn siltä istumalta.

Toivon mukaan.

Ellei Lily vain olisi myöhässä.

Silloin Lily näki neljä tuttua selkää istumassa joen varrella. James, Sirius, Remus ja Peter olivat riisuneet kenkänsä ja käärineet housujensa lahkeet ylemmäs ja pitivät jalkojaan vedessä. Lily hiljensi vauhtiaan entisestään. Hän lähestulkoon mateli lähemmäs poikia ja kuunteli heidän keskusteluaan.
–   Haluatteko kuulla hyvän jutun? Sirius kysyi.
–   Totta kai, James sanoi, - Kenestä se on?
–   Ruikulista. Näin hänet tänä aamuna Suuressa Salissa aamupalalla. Kun hän kävi juttelemassa sen Malfoyn rumiluksen kanssa toisessa päässä pöytää, kävin lisäämässä hänen ruokaansa syyhypulveria. Sen pitäisi muutaman tunnin päästä alkaa vaikuttaa.
–   Eivätkö ne yleensä vaikuta heti? Remus huomautti.
–   Kyllä, mutta ostin tämän Tylyahosta viikonloppuna. Se alkaa toimia kuusi tuntia sen jälkeen, kun se on päässyt kosketuksiin jonkun kanssa.

Lily veti syvään henkeään ja astui määrätietoisesti kolme askelta lähemmäs poikia, jotka naureskelivat. Hän seisoi vain metrin päässä heistä, kun Remus kääntyi katsomaan häntä.
–   Hei Lily, Remusin ääni oli yllättynyt. Samaan aikaan myös James, Sirius ja Peter kääntyivät katsomaan häntä. Lily avasi suunsa, muttei saanut ääntään kuuluviin. Nielaisten hän katsoi hymyillen Remusta ja kääntyi sitten Jamesin puoleen.
–   James? Haluaisitko tulla kävelylle?
James näytti yllättyneeltä ja katsoi Lilyä hetken aikaa ennen kuin nousi seisomaan.
–   Mikä ettei.
Jamesin saatua kengät jalkaansa he lähtivät kävelemään. Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes Lily pysähtyi ja kääntyi siten, että pystyi katsomaan Jamesiä suoraan silmiin.
–   James. Minä rakastan sinua.

Hiljaisuus tuntui kahta kauheammalta. Lily nielaisi ja katsoi alaspäin.
–   Tiedätkö, minusta me sovimme yhteen, Lily jatkoi, - Sinä olet… sinä tunnet samalla tavalla kuin minä, mielipiteesi täydentävät omaani. Kun sinä lähdet, minusta ei jää mitään jäljelle.
–   Et ole kokonainen ilman minua, tarkoitatko sitä?
–   Niin. Sinä tunnet minut. Me olemme tunteneet monta vuotta! Enkä halua, että menet treffeille jonkun finninaamaisen Caseyn kanssa!
–   Kenen kanssa? James kuulosti epäuskoiselta.
–   Caseyn kanssa, sen tytön Korpinkynnestä! Annoit hänen lentää luudallasi!
–   En todellakaan antanut! Minä en anna kenenkään lentää luudallani. Keneltä sellaista kuulit?
–   Korpinkynteläisiltä, kirjastossa.
–   Huh huh, James puuskahti, - Keksityt juorut leviävät nopeammin kuin oikeat.
–   Väitätkö sinä, ettei se ole totta?
–   Väitän, totta kai. Minä rakastan sinua, enkä ketään muuta. Sinun nyt ainakin pitäisi tietää se.
–   Niin, Lily hymyili. James tarttui hänen leukaansa pakottaen Lilyn katsomaan itseään. Hitaasti, hieman epäröiden hän läheni, kunnes heidän nenänsä koskettivat toisiaan. Lily sulki silmänsä ja raotti suutaan. Lopulta James painoi omat huulensa Lilyn huulia vasten samaan aikaan kun Siriuksen vihellykset kuuluivat heidän takaansa.

Lily hymyili Jamesin huulia vasten. Koskaan ei ollut liian myöhäistä.

----------------------------------------
Travis - Afterglow

Feeling myself all of the time
All of the time feeling alright
Taking awhile raising a smile
Raising a smile makes it all worthwhile
But if you wanted to find peace of mind
Then you could find it anytime you liked
You are the afterglow
Feeling my way all of the time
All of the time doing just fine
Taking a page out of my life
Out of my life wouldn't it be nice
But if you wanted to find peace of mind
then you could find it anytime you liked
You are the afterglow
You are the midnight show
The only one I know
You come and then you go
And when you finally leave
You leave nothing for me
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 22:01:23 kirjoittanut Kaapo »

between the sea
and the dream of the sea

Ansku-Ransku

  • aurinkoaddikti
  • ***
  • Viestejä: 453
Vs: Kokonainen kanssasi
« Vastaus #1 : 18.05.2008 14:39:19 »
Kuinka todennäköistä on, että lukee ensin fikin Vuotiksessa, jättää kommentoinnin väliin, tulee Finiin, ja törmää samaan fikkiin? USKOMATONTA.

Ilmeisesti en pääse tästä fikistä eroon ellen kommentoi.

Osaat kirjoittaa hienosti, melkein näin Lilyn juoksemassa etsien Jamesia. Lainausmerkit kursivoiduissa kohdissa (alussa ja lopussa) ovat kuitenkin mielestäni turhat. Kursivointi kertoo tapahtuman olleen mennettä, eikä lainausmerkkejä mielestäni tarvita. Ja tuo Remus- nimen taivuttaminen, asi mistä mielelläni jäkätän. Vaikka se on ainakin KV:ssä Remusin, mielestäni sen pitäisi olla Remuksen! Sillä Remusin voisi olla verbi, jos se kirjotettaisiin pienellä, ja jos se on Remusin, ei voida olla varmoja, onko nimi Remus vaiko Remusi. Remuksen taivutelmassa ei ole tätä ongelmaa.

Pidin ensimmäisestä lauseesta ihan mielettömästi. Lily Evans oli kiireessä. Vau, se vain jotenkin kolahti. Myös muistot/takautumat olivat hienoja. Muutenkin pidin tästä. Jotenkin... no, en osaa selittää! Kaunis fikki oli tämä, kyllä siis.

Kiitos.  Ja nyt tämä fikki saa luvan jättää minut rauhaan.

//Oi, minä tiedän, tiedän todella! Kirjoissakin (ainakin KV:ssä) se on Remusin, mutta ei ei ei... se on niin tyhmän kuuloista, argh. Itse kirjoitan aina Remuksen, katsotaan jos joku ylipuhuu minut Remusin-muotoon. Eiei..




« Viimeksi muokattu: 24.05.2008 19:21:46 kirjoittanut Ansku-Ransku »
Ava by raitakarkki.

themarauders

  • ***
  • Viestejä: 136
Vs: Kokonainen kanssasi
« Vastaus #2 : 18.05.2008 16:21:31 »
Kirjoitat tosi hyvin ! :) Oletko julkaissut yhtäkään kelmificciä? Jos olet, niin haluaisin mielelläni lukea sen ! :D
Pidin valtavasti lauseesta " Lily Evans rakasti James Potteria:)
<3
Nice one James !
<padfoot>

Leya

  • ***
  • Viestejä: 80
Vs: Kokonainen kanssasi
« Vastaus #3 : 23.05.2008 12:28:46 »
Ihana. Tosi kauniisti kirjotettu :)
Kaikkimitämulta löytyy ja kehtaan kertoa

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 680
Vs: Kokonainen kanssasi
« Vastaus #4 : 24.05.2008 19:19:24 »
Suuri kiitos kaikille!
Ansku-Ransku: Hah, minäkin kohtaan samat ficit yhä uudestaan ja uudestaan sekä vuotiksessa, että finissä. Mutta sillä takaa edes pienen kommentointimäärän :) Kiitos kehuistasi, korjasin nuo takaumat nyt oikein. Minä käytin Remuksen - sanaa ennen, mutta sain kuulla, että se onkin Remusin. Jokaisella on vissiin oma tapansa kirjoittaa se.

themarauders: Kiitos! Tässä on tämänhetkinen, tosin tauolla oleva: Sinä, minä ja hän, hauskaa, jos haluat lukea! :D

Leya: Kiitos!

between the sea
and the dream of the sea

mikälie

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Kokonainen kanssasi
« Vastaus #5 : 25.05.2008 17:10:29 »
Ihana!  En selvästikään pysty vastustamaan one-shot kelmejä.. Tai kelmejä muutenkaan..
Muttaah, mielestäni aivan vastustamattoman ihana ficci!

mikälie