Talttumaton | S | Charlie/Neville | 3,5 x raapale

[Avaruuspiraatti]

Ehkä Charlien luonto oli vetänyt hänet alun perinkin lohikäärmeiden pariin: kauas muista, kauas Nevillen kaltaisista ihastuneista pojista.


Nimi: Talttumaton
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Harry Potter
Paritus: Charlie/Neville

Ikäraja: S
Tyylilaji: haikeahko fluff

Haasteet: Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat J.K. Rowlingille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Aloin kirjottaan tätä Nevillan tänään julkaisemaan joulukalenteriluukkuun hänen toiveestaan. Tämä kuitenkin venyi erittäin nopeasti yli kuuden lauseen, joten päätin kirjoittaa tästä ihan oman raapaleensa. Charlie on minulle ihan vieras hahmo, mutta toivottavasti tämä versio hänestä ei ole liian kaukana yleisesti hyväksytyistä headcanoneista. Minä ainakin tykkäsin kirjottaa hänestä tällaisena


TALTTUMATON
350 sanaa

Pakkanen kolkutteli pienen kalastajamökin ovien ja ikkunoiden takana. Tulisijassa kyti kuitenkin turvallisen lämmin hiillos, eikä Nevillen ollut kylmä. Hiilloksen keskellä lepäsi röpelökuorinen ja metsänvihreä lohikäärmeenmuna. Se oli ihmeellisempi kuin moni asia, jonka Neville oli elämänsä aikana nähnyt, mutta silti hänen katseensa löysi vain miehen, joka kohensi hiillosta. Oli kuin mökissä ei olisi ollut mitään muuta.

Charlie Weasleyllä oli pitkä tukka ja sormet täynnä laastareita. Hänen kasvonsa olivat mietteliäät ja niin pisamaiset, että ne muistuttivat Nevilleä jonkin tuntemattoman yötaivaan tähtikartasta. Mutta kuten tähdetkin, Charlie oli Nevillen ulottumattomissa.

Neville huokaisi ja painoi kämmenen poskelleen.

”Keitänkö teetä?” Charlie kysyi ja vilkaisi häntä olkansa yli. Charlien villapaita oli vanha ja kauhtunut, mutta näytti niin pehmeältä, että ihan kipeää teki, ettei Neville voinut ojentaa kättään ja koskettaa. Tai ehkä se olikin itse Charlie, joka sai hänessä sen aikaan: vaahtoavan kuohun, villin ja talttumattoman. Kaipaus ja kipeä toivo iskivät hänen kylkiluitaan vasten samanlaisella raivolla kuin aallot rantaan syysmyrskyssä. Se nosti epätoivottuja ajatuksia pintaan (sellaisiakin, jotka hävettivät Nevilleä), mutta kukaan ei ollut ottamassa niistä kiinni. Eikä Neville sitä liioin halunnut pyytääkään. Charlie oli omalla tavallaan villi ja aina ulottumattomissa. Ehkä miehen luonto oli vetänyt hänet alun perinkin lohikäärmeiden pariin: kauas muista, kauas Nevillen kaltaisista ihastuneista pojista.

”Neville?”

”A-anteeksi”, Neville yskähti. ”Vaivuin ajatuksiini.”

”Sattuuhan sitä.”

Neville huokaisi uudestaan. Charlie kävi pistämässä teeveden kiehumaan.

”Löysitkö ne kasvit, joita etsit?” Charlie puheli, kun tuli istumaan hänen vierelleen.

”E-en”, Neville takelteli ja toivoi, ettei Charlie huomannut hänen punastuneen. Charlie kosketti kuin lohdun eleenä hänen olkaansa, eikä Neville tiennyt, miten päin olisi ollut.

”Ehkä huomenna”, Neville lisäsi käheänä. ”Ehkä saaren itäpuolelta…”

Charlie katseli häntä mietteliäänä silmiin. ”Sinä olet erikoinen poika, Neville Longbottom. Sinulla on sormet aina mullassa ja taito kasvattaa köyhästäkin maasta.”

Charlie hymyili lempeästi ja laski kätensä Nevillen kämmenselälle. ”Jotain sinä istutit minunkin sydämeeni.”

Neville nielaisi. Saattoiko se olla totta? Charliekin naurahti, kuin ei olisi uskonut sanoneensa sitä ääneen. Teepannu vislasi. Ennen kuin Charlie nousi, hän painoi karheat huulensa Nevillen ohimolle.

”En halua antaa sen kuihtua”, hän kuiskasi, ”mutta sinun täytyy opettaa minua.”

Neville räpytteli kostuneita silmiään. Oli hänkin yksi typerys, itki nyt tällaisen takia. Charlie hymyili ja kaatoi heille teetä.

[Vendela]

Kommenttikampanjasta huomenta-päivää

Charlie on yksi lempihahmojani joten siksi tämä oli hyvin luonnollinen valinta Se, että orastavana parituksena oli Neville, sopi varsin mainiosti, sillä en tiedä osaisinko lukea Charliesta muuta kuin slashia. Minulla on hänestä tietynlainen mielikuva olemassa, ja se toimi hyvin tämän tekstin kanssa, et siis mennyt metsään tämän tulkintasi kanssa, ainakaan minun mielestäni.

Tämä oli todellakin haikeahko, mutta myös toiveikas fluffy. Pidin Nevillen koulupoikamaisesta ihastumisesta ja Charlien varmemmasta, mutta kuitenkin haparoivasta käytöksestä. Se, ettei heistä kumpikaan oikein tiedä kuinka pitäisi toimia on uskottavaa ja sopii tähän hetkeen hienosti.

Tässä oli paljon kauniita lauseita ja vertauksia. Nevillen kasvituntemus yhdistettynä Charlien lohikäärmetuntemukseen on toimiva kombo. Lisäksi tietynlainen mystisyys leijui koko ajan tarinan yllä. Lukijalle ei selvinnyt missä ja miksi nämä hahmot olivat, mutta toisaalta sillä ei myöskään ollut merkitystä. Oli mukavaa, kun pystyi itse rakentamaan syitä ja seurauksia muutamien pienen viitten kautta. Saari, takkatuli, lohikäärmeenmuna ja kadoksissa oleva kasvi... Tästä saisi varmasti rakennettua myös isomman kokonaisuuden, mutta pienenä tunnelmapalana tämä toimi myös hienosti

Kiitos tästä,
Vendela


ps. Vastuuvapaudesta on sanottava, että hahmot yms tunnistin, mutta en kirjailijaa

[Avaruuspiraatti]

Vendela, Minä jotenkin ihastuin Charlien hahmoon. Ymmärrän näiden sivuhahmojen viehätyksen, koska heidän tarinansa saa rakentaa olemassa olevista tiedonjyvistä juuri sellaiseksi kuin haluaa. En muista Charliesta paljoakaan kirjoista, mutta lukaisin hänen potterwiki-sivunsa kirjoittamisen ohella. Muutto ulkomaille lohikäärmeiden perässä sekä naimattomuus ovat minusta ihan parhaat lähtökohdat vähän kipeällekin slashille. En ole lukenut, kuin pätkiä Charlie/Harry fikeistä, mutta tykkään jotenkin Charlien ja Nevillen dynamiikasta. Charlie on sellainen omiin oloihinsa vetäytyvä, sulkee tunteet sisälleen ja tuntuu siksi ehkä vähän luotaan pois työntävältä. Ja Neville taas on tosi tunneihminen, herkkä ja kamalan ihastunut, mutta kuten sanoit, vähän haparoiva. Ja koska molemmat on niin epävarmoja siitä, miten tuommositen tunteiden kanssa nyt pitäisi olla, ei ne osaa tehdä oikein asian eteen mitään nopeasti Palaan varmaan joskus tämän parituksen pariin, kun tekee mieli kirjoittaa jotain kipeää molemminpuolista ihastelua.

Kiitos paljon kommentistasi ♥

Ps. Oho, mystinen herra Worling on ilmestynyt paikalle! Ehkä Rowling on jättänyt meille jotain kertomatta

[Beelsebutt]

Charlie kilpailee Ronin kanssa ykköspaikasta mun lemppari-Weasley-kategoriassa. Oon aivan ihastunut ko. hahmoon ja koska hän on hieman vanhempi ja taatusti kypsempi hahmo kuin Ron, siitä viis miten kauas tulevaisuuteen ficit sijoittuvat niin hänestä saa aikaan oikein mahteja ficcejä!

Tykkään sun tulkinnasta tosi paljon! Toki siksi koska se menee lähelle omaa tulkintaa hahaa! kun minusta Charlie on myös tuommoinen vakaa ja rauhallinen, ehkäpä lukuisten pikkusisarusten myötä kultivoitunut sellaiseen diplomatiaan, että "tapelkaa pois, teen vaikka pannukakkuja niin sitten voidaan syödä kun rauhoitutte". Öööh, en nyt tiiä mistä noi pannukakut tuli, mutta tiäks, ei juuri turhaudu, pysyy mieluummin neutrina kuin lähtee ottamaan kantaa asioihin. Toki kirjoissa Charlie liittyi Kiltaan, mutta ehkäpä siinä sitten tuli jo niin isot asiat kyseeseen, että jotain piti tehdä.

Charlie Weasleyllä oli pitkä tukka ja sormet täynnä laastareita.

Tää kohta jotenkin sykähdytti oikein erityisesti. Toki siksikin koska olen kovasti sitä mieltä, että kaikilla miehenpuolikkailla pitäisi olla ainakin jossain vaiheessa elämäänsä pitkä tukka mutta varmasti myös siksikin, että se kertoo Charliesta toooodella paljon, vaikka onkin lyhkäinen virke.

"...Sinulla on sormet aina mullassa ja taito kasvattaa köyhästäkin maasta."

Tää oli sitten toinen kohta, johon ihastuin kovasti! Einkai vain siksi, että tää puolestaan kertoo niin paljon Nevillestä ehkäpä joo, mutta tää on jotenkin niin kaunis virke että ahh <3

Tuommoinen parka, pinettävä Neville, mutta onneksi Charlie kuitenkin huomasi ja älysi ja osasi arvostaa!

Kiitos tästä <3



Pst. Tuohon Charlien homouteen, oon 100% varma että Charlie on umpihomo! Ainakin kaikissa minun pääkaanoneissa Charlie ja Percy ja aikalailla Ronkin ovat umpihomoja (paitsi siinä yhdessä kun on Audrey/Percy, mutta siinäkin muistaakseni Percyllä kulissit pystyssä), muut Weasleyt sitten enemmän tai vähemmän kaikenlaisiin päin. En osaa sanoa miksi!

Pst2. Worling, apua, ihana! <33333333

[Thelina]

Kauniin haikea tarina ❤ Tässä ei tosiaan paljoa avattu taustaa, miten nämä kaksi päätyivät mökille, mutta ilmeisesti ihastunut Neville on kutsunut itsensä kylään sillä varjolla, että aikoo löytää saarelta harvinaisia kasveja. Onneksi kutsui, sillä Charlien sanat ja lempeät kosketukset ovat todella ihanasti kuvattuja, samoin Nevillen herkkyys. Samaistun niin hyvin noihin kyyneliin, itsekin sitä helposti syyttää itseään kyynelistä, että itkeä nyt tuollaisen takia. Mutta Charlie on viisas, eikä kiinnitä koko asiaan huomiota. Sait tähän lyhyeen pätkään niin paljon kauniita sanoja, etten tiedä mitä nostaisin esille. Hieno kirjoitus, ehdottomasti voisit kirjoittaa lisääkin Charliesta, hän on yksi parhaista Weasleyistä ❤ Nevilleenkin olen tykästynyt viime aikoina, joten molempi parempi! Kiitos tästä!

[Isfet]

Tämä oli ihana, tuo 17. päivän luukku poikii kaikenlaista kivaa muillekin osastoille. Ehkä saamme sellaisen myös ensivuonna....  Vink vink!

Neville on aivan mahtava hahmo luettavaksi/kirjoitettavaksi, ja Weasleyden klaani on tietysti luku sinänsä  Hienosti olit mielestäni tavoittanut molemmat hahmot, ja kuten on joskus tullut mainittua, pidän kirjoitustyylistäsi tosi paljon <3

Kiitos tästä makupalasta <3

[Waulish]

Olin aikeissa napata sinulta jotain Kommenttikampanjasta, mutta en ehtinyt. Ehdin kuitenkin selailla listaustasi, ja tämä teksti oikein huusi minulle, että lue lue lue! En muista, olenko koskaan Charlie/Nevilleä lukenut tai tällaisen parituksen mahdollisuutta edes ajatellut, ja minua kiinnosti tietää, miten heidän välisensä asetelma on saatu toimimaan (tiesin nimittäin jo etukäteen, että sinä jos kuka saisit sen toimimaan). Minun oli aluksi vaikea keksiä, miten nämä hahmot oikein lähentyisivät, kun Charlie on itsenäistä ja ehkä yksinäistäkin elämää viettävä lohikäärmematkamies ja Neville ehkä hieman ujo ja itsestään meteliä pitämätön kaunosielu. Tämän tekstin luettuani hihkuin kuitenkin sisäisesti, että juuri näinhän se tapahtuu!

Siis! Minusta on todella toimiva ratkaisu, ettei tarinan puitteita ja taustoja avata tarkemmin. Tiedetään vain, että Neville ja Charlie ovat pienessä kalastajamökissä ilmeisen yhteisymmärryksessä. Minun mieleni täydensi aukkoja ajattelemalla, että ehkäpä Nevillessä onkin itänyt rohkeuden siemen ja hän on kutsunut itse itsensä Charlien luokse kasvinetsintään. Ja nyt Charliessa itää rakkauden siemen, vaikka hän on kenties kokematon ja etäännyttänyt itsensä muista ihmisistä. Niin ihanaa, ja jotenkin niin luontevaa. On helppo uskoa, että Charlie ja Neville pienoisesta ikäerostaan huolimatta kokevat vetoa toisiinsa, sillä onhan heillä paljon yhteistä. Molemmat ovat omalla tavallaan luonnonläheisiä ihmisiä ja ehkä myös valtavirrasta poikkeavia.

Suunnilleen kaikki Charlien repliikit ovat tässä sellaisia, että niitä lukiessani sydämeni sykertyy onnesta ja ajattelen, ettei mitään kauniimpaa tai ihanampaa voisi sanoakaan - ja sitten tulee seuraava ihana lausahdus! Charlie luonnehtii Nevilleä todella kauniisti, aivan kuin näkisi tämän sisimmän ja osaisi arvostaa sitä. Lämmittää sydäntä, että Neville on onnistunut istuttamaan Charlien sydämeen jotain, minkä hoitamisessa Charlie tarvitsee opastusta. Voi että, tämä pieni tarina melkeinpä huutaa jatkoa! Minulla on sellainen tunne, että tästä pienestä hetkestä kaukaisessa kalastajamökissä voisi kasvaa vielä jotain suurempaakin. Olisi ihanaa lukea lisääkin Nevillestä ja Charliesta sinun kirjoittamanasi, sillä hahmokuvauksesi käyvät mitä mainioimmin yksiin omien käsitysteni kanssa.

Kiitos tästä ihanasta tarinasta, tykkäsin kovasti. -Walle

[Avaruuspiraatti]

Beelsebutt,
Mainiota, että tämä tulkintani maistui! Olen tainnut jo sanoakin, mutta se on aina jännää kirjoittaa jotain täysin uusista hahmoista. Tykästyin kyllä kovasti tähän kaksikkoon. Rupesinkin jo kirjoittamaan pidempää versiota tästä raapaleesta Katsotaan, kirjoitanko sitä koskaan loppuun.

Pst. Tuohon Charlien homouteen, oon 100% varma että Charlie on umpihomo!

Siis mää olen miettinyt, että miksei Rowling (Worling) ole tarttunut Charlien naimattomuuteen ja tiedottanut, että hän olisi homo. Se vielä tuntuisi jotenkin järkeenkäypältä... No, ehkä nielemme homo-Dumbbiksen
Kiitos kommentistasi <3

Thelina,
Kiitos paljon ihanista kehuistasi ja kommentista <3

Isfet,
Luukku 17 poiki kyllä kaikennäköistä kivaa! Onneksi sille saatiin ihan pysyväkin topik Täytyypä oikeastaan käydä taas kurkistamassa, minkälaisia toiveita siellä on tällä hetkellä! Kiitos paljon kommentistasi <3

Waulish,
Kjeh kjeh, hyvä että tekstini pitävät meteliä, kun sillä saan näin kivoja kommentteja Kiitos paljon kommentistasi, oli kiva lukea sun ajatuksia tästä fikistä! Kuten jo Bb:llekin tuossa jo vähän spoilasin, aloitin kirjottaan tästä raapaleesta pidempää jatkista! En kuitenkaan vielä tiedä, lähdenkö julkaisemaan, koska olen niin huono viemään mitään loppuun x_x

[Parris]

Ihana!

Öö, siis, tervehdys vaihdokkaiden parista! Oli suuri ilo saada tää sieltä luettavaksi, ja mielestäni tää täyttää aivan täydellisesti kyllä "hyvänmielentekstin" vaatimukset. Charlien ja Nevillen parittaminen on aivan nerokas kombo, ja haet siihen kaikupohjaa mahtavasti yhdistämällä kaksikon luontoon liittyviä intohimoja. Mikäpä sen parempaa kuin Charlie etsimässä lohikäärmeitä ulkomailla ja Neville keräämässä samoista maisemista villejä ja tuntemattomia taikakasveja?! Jos Nevillen elementti on maa ja Charlien ehkä sitten ilma (tuo tähtikarttapisama-vertaus tekstin alkupuolella - mwah, aivan kultaa), niin tuot tähän myös kivalla tavalla tulta kytevällä hiilloksella ja vettä esimerkiksi tuon myrsky-metaforan kautta. Ah, ihanan down-to-earth ja grounded (sori, suomen kieli loppui kesken :'p) teksti, joka pyörii tällaisen luontotematiikan parissa kauniilla tavalla!

Tykkään hurjasti tässä myös hahmojen luonteista ja dynamiikasta. Neville on ihanan ujo oma itsensä, ja Charlie Weasleyiden toiseksi vanhimpana lapsena taas osoittaa kypsyytensä ja tarkkanäköisyytensä. Pidän aina teksteissä sellaisesta hauraudesta ja asioiden sanomattomuudesta mutta tunnistamisesta, ja mielestäni tää teksti merkkaa noi checkmarkit upealla tavalla. Vaikka molemmilla onkin oma seikkailuhenkisyytensä ammattialojen kautta, pieni mökki pakkasen keskellä tuo heidät sydäntä lämmittävästi yhteen ja rakentaa orastavaa ihastusta ja rakastumistakin tilanteessa, jossa Charliella ja Nevillellä ei oikein ole ketään muuta. Charlien vihjaukset kuivasta maasta kasvattamisesta ja hänen sydämeensä kylvämisestä saivat minut mietiskelemään, josko hän pitää itseään vähän kyynikkona, mutta onneksi Nevillen lämpö ja välittäminen rikkoo kovettuneimmankin lohikäärmekasvattajan kuoren.

Valloittavan kiva teksti, joka piristi tätä lumista maaliskuun lopun iltaa paljon! Kiitokset, lisää näitä kahta <3