Tällaista on mukavaa ja leppoisaa lukea, ja kun miehet ovat tässä aikuisia ja elävät omaa elämäänsä, on siinä tilaa tällaisille uusille, leppoisille viikonlopun rutiineillekin.
Yhtäkkiä asiat tuntuivat olevan niinkuin niiden pitikin olla.
Kappas, kun Harry sen huomasikin.

Onhan hänellä ollut Dracon tekemisiin ja menemisiin omat pikku obsessionsa kouluajoista lähtien, joten eipä yllätä jos Harryn huomio kiintyy maiseman sijaan kanssabrunssailijaan.

Ja oli jotenkin hellyttävää, miten hämilleen Harry meni siitä, kun selvisi, että Draco oli huomannut hänet (ja hänen tarkkailunsa

) Voin vain kuvitella, miten Harry on pähkäillyt syitä ja seurauksia, kun Draco ensin maksaa hänen laskunsa ja sen jälkeen katoaa tutuista kuvioista.
Oli hupaisan Dracomaista lähettää Harrylle viesti tarjoilijan mukana sen sijaan, että olisi vain käynyt suoraan moikkaamassa ja kutsumassa syömään yhdessä.

Oli kiva, että hän ehdotti rehtiä tapaamista ikuisen stalkkauksen sijaan ja että lehti sai sujuvasti väistyä ihmisseuran tieltä. Tykkäsin myös siitä, että tämän voi lukea yhtä lailla parituksellisena kuin parituksettomanakin tarinana, vaikka eiköhän se jo tuon haasteen puolesta liene selvää, mihin suuntaan tässä ollaan menossa.
