Kirjoittaja Aihe: Avengers/MCU: Sun huulilta (suudelma maistuu katkeruudelta) | S | raapalesarja 20/20 (LW17 bonari)  (Luettu 4476 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Ficin nimi: Sun huulilta (suudelma maistuu katkeruudelta)
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Avengers/MCU
Tyylilaji/Genre: draama, adventure, darkfic
Paritus: Steve/Tony, Steve/Bucky
Vastuuvapaus: Avengers ja MCU kuuluvat tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2, Lyrics Wheel 17 bonuskierros

A/N: Tämä kuva toimi inspiksenä linkki, LW:stä saadut lyriikat viestin alaosassa. Julkaisen jatkossa 1-2 raapaletta aina maanantaisin, jos joku innostuu tätä seurailemaan ;D

A/N2: Tämä ei ole täysin LW:n sääntöjen mukainen, koska ei ole yksiosainen. Olen kuitenkin saatuja lyriikoita inspiraationa käyttänyt.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


I (100)

Steve juoksi pitkin New Yorkin katuja. Natasha oli hänen välittömässä läheisyydessään ase valmiina kädessä. Loki oli taas päässyt sekoittamaan Ison Omenan mielenmanipulaatiollaan ja nyt Avengers-tiimi pyrki saamaan keppostelevan jumalan kiinni.

”Mitä ilmassa tapahtuu, Tony?”

Starkin ääni kuului kirkkaana korvanapista. ”Ei mitään, Cap. Thor on jalkautunut jonnekin. Kerron sitten, kun olen paikallistanut.”

Lähetys katkesi särähtäen. Tietenkin kerrot, Steve mutisi mielessään. Stark oli jatkuvasti pirun ärsyttävä. He juoksivat vielä pari korttelia, kun Thor yhtäkkiä ilmestyi heidän eteensä retuuttaen pitkää mustanvihreää möykkyä niskavilloista. Loki äänteli kuin haavoittunut kissanpentu.

”Tony, alas. Muut, lepo. Tehtävä on tältä erää ohi”, Steve ilmotti sallien itselleen pienen hymyn.


II (100)

”Loki on palautettava Asgardiin. Hän ei pysy kahleissa täällä, jollei ole jatkuvasti tajuttomaksi kalautettu”, Thor sanoi, kun tiimi oli jälleen koolla päämajallaan Stark Towerissa.

”Eikä sinulla ole jatkuvasti aikaa olla kalauttelemassa hänen tajuaan kankaalle”, Tony vitsaili.

Steveä ei naurattanut. Mustatukkaisesta jumalasta oli tullut kirjaimellisesti maanvaiva, joka yritti saavuttaa ihmisten herruutta milloin milläkin keinolla.

”Meidän pitää kuulostella Lokia, vaikka näyttääkin, että hän toimi tällä kertaa yksin”, Nat totesi Steveä katsellen.
Tony nyökkäsi ja muutkin kääntyivät katsomaan supersotilasta kuin varmistukseksi.

”Thor, hae veljesi. Katsotaan mitä sanottavaa hänellä on puolustuksekseen. Nähdäänpä samalla saatko hänen tajunsa päälle yhtä helposti.” Clintin naurahtaessa Thor lähti kellarikerrokseen.



-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ida Paul & Kalle Lindroth - Kun sä sanot sen noin

Viime viikkoina ollu vaikeeta
Pitää tää pakka kasassa
Sua ei huvita
Eikä sun tarvii tälläst katella

Sä et tee tästä mullekaan helppoo
Kun väännät kaikesta numeroo
Mitä tällä kertaa pitäs sanoo

Sä se osaat mulle uskotella
Et maalaan seinille piruja
Minkä mä sulle voin kun sä sanot sen noin
Sä sanoit voi voi unohda toi
Mä katoin sormien läpi niinku toivoit
Minkä mä sulle voin kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin

Etkö tajua et meidän kodissa
Ei ole kaikki kunnossa
Viime aikoina oot vaan vältelly olennaista

Kaikki mitä sä sanot on järkevää
Kunnes alan myöhemmin miettimään
Sä koitit vaan tyhjyyden täyttää
Sanoja sanojen perään

Sä se osaat mulle uskotella
Et teen sulle kaikesta vaikeeta
Minkä mä sulle voin kun sä sanot sen noin
Sä sanoit voi voi unohda toi
Mä katoin sormien läpi niinku toivoit
Minkä mä sulle voin kun sä sanot sen noin

Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin
Kun sä sanot sen noin

Täällähän ei sust kukaan selkoa saa
Sä oot silti kaunista kuunneltavaa
Minkä mä sulle voin kun sä sanot sen noin
« Viimeksi muokattu: 19.06.2020 12:11:21 kirjoittanut Kelsier »
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
No jopas. :) Tämähän pitää ottaa tarkkailuun, vaikuttaa erittäin lupaavalta. :D Paritusvaihtoehdoista Steve/Bucky kolahtaa minuun paremmin, mutta olen kumminkin avoin lukemaan monenlaista. :)

Seikkailu lähti heti hyvin käyntiin ja herätti kiinnostuksen. Kivaa, kun on paljon hahmoja mukana jo heti alussa, ja plussaa ihanasta Natashasta, Clintista, Thorista ja kissanpentu-Lokista! ;D

Enpä tässä osaa vielä muuta sanoa, kuin että seuraan uteliaana ja toivon että aihe inspiroi laajasti! :D Älä jää raapaleisiin kiinni, jos innostaa kirjoittaa välillä pidemmin. ;)






I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Hyvvee iltaa! Tämä osui silmiini jo otsikonkin ansiosta, ja nyt minulla soi Uniklubi päässä hyvissä määrin. ;D

En ole tullut piiiiitkään aikaan tullut lukeneeksi mitään Marvelilta kalskahtavaa, mutta tämä vaikuttaa oikein mukavalta! Tai no en tiedä, onko mukava oikea sana darkficin tapauksessa, mutta jos on kyse synkästä materiaalista, minua kiinnostaa välittömästi. :D Steve/Bucky on lisäksi aina enemmän kuin tervetullut, ja samalla voisin kokeilla lukea vaihteeksi vähän Steven ja Tonynkin välistä sananvaihtoa sillä silmällä. Ja Loki on mukana, voi miten mukavaa! <3 Jäädään seuraamaan ja napataan tämä maanantain piristyskeinoksi!

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Fiorella: tässä on tosiaan tulossa eripituisia raapaleita, joten ihan en satasanaisiin ole jäänyt kiinni ;D Jatkossakin muut perus-Avengerit ovat mukana, katsotaan mitä on tulossa! Kiitos kommentistasi :-*

Ayudara: Loki tekee tyylikkään alkucameon. Kiva, että tykkäsit ja kiinnostuit. Kiitos sinullekin ;)

A/N: yksi raapale tällä kertaa. Mitä Loki mahtaa kuulostaessa sanoa?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


III (250)

Ukkosenjumala turskautti Lokin polvilleen Steven ja muiden Avengerien eteen. Keppostelija nosti heti päänsä. Hänen huulillaan kareileva ylimielinen virne oli lähes huvittava, kun samalla näki miten häntä oli mukiloitu. Kädet olivat vibraniumkahleissa, jotka näyttivät enemmän ärsyttävän kuin haittaavan vankia. Lokin oikeassa silmäkulmassa oli ilkeännäköinen sarja oletettavasti rystysistä aiheutuneita ruhjeita. Tony nojasi rennosti taktiikkapöytään.

”Mitä sinä olet taas tehnyt?” hän kysyi kuin rasittavalta lapselta.

Thor tökkäsi Lokia, mutta vastaamisen sijaan tämä siirsi raukean kiinnostuneen katseensa Steveen. Steve piti ilmeensä tiukkana, sellaisena, jota Tony kutsui patrioottiseksi.

”Me kihisemme uteliaisuudesta”, Nat totesi kuivasti ja työnsi jostain käsiinsä saamansa raipan Lokin leuan alle.

”Ihmiset ovat niin.... ihastuttavan alttiita. Kokeilin vain uutta tietotaitoani käytännössä. Olen pahoillani, jos se aiheutti pientä kiusallisuutta.” Sanat valuivat Loki suusta kuin makein hunaja eivätkä kuulostaneet lainkaan pahoittelevilta.

Steve esti  huomaamattomalla eleellä Natia antamasta vangin leukaperille läjäyksen piiskaa.

”Kenen kanssa toimit?” Tony tiedusteli, vaikka Loki ei näyttänyt pitävän häntä pääkuulostelijana ensinkään.

Jumala naurahti vastaukseksi tylsistynesti. ”Sain asiani toimitettua. Sen pitäisi riittää teille.”

Hän ei ollut lakannut tarkkailemasta Steveä koko aikana. Steve irvisti, sillä hän inhosi noiden jääkylmien silmien takaista kysymystä ja selässään tuntuvaa nihkeää virettä.

”Thor, vie hänet Asgardiin. Ja varmista tällä kertaa, että hän pysyy siellä.”

Muut näyttivät hämmentyneiltä, mutta aistivat, että viimeinen sana oli sanottu. Thor lähti retuuttamaan veljeään kohti hissiä. Sateenkaarisiltaa ei voinut kutsua sisälle päämajaan. Ennen kuin ovet sulkeutuivat Loki kääntyi ja leikki kumartavansa.

”Kiitän Captain Americaa audienssista. Tämä voi olla viimeinen kerta, kun tapaamme”, hän nöyristeli.

Steve kuuli päässään hänen lausumattomat sanansakin ja puri hampaansa kipeästi yhteen.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 928
Uijuijui, nyt ollaan jännän äärellä. Paritus (Steve/Bucky) kiinnitti heti huomioni otsikon lisäksi, ja alku vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Jään ehdottomasti seurailemaan.
Lähti mielikuvitus laukkaamaan tuosta, miten Loki tuntui kiinnittävän kaiken huomionsa Steveen😏 en malta odottaa, että Bucky ilmaantuu kuvioihin...

~Violet

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Violetu: kiitos kommentistasi! Bucky astuu kyllä kuvioon aikanaan, ensin kuitenkin lämmitellään Steve/Tonya

A/N: Tänään kaksi raapaletta, joissa päästään tosiaan Steve/Tonyn tunnelmiin

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


IV (150)

”Et kai hämmentynyt sen juonittelijan sanoista?”

Steve kohauttui tikkusuoraksi jääkaapin ovea vasten. Tony kosketti hänen niskaansa ohimennen.

”Anna minullekin olut.”

”Minä en harrasta yöjuopottelua toisin kuin eräät.”

Tony tuhahti. ”Etkä selvästi kysymyksiin vastaamistakaan.”

Steve työnsi jääkapin kiinni käsissään kolmioleipä ja pullo, jonka hän heitti miljadöörille pelatakseen lisää vastausaikaa. Tony otti tyylikkän kopin ja kuului avauksen sihaus.

”Miksi minä olisin hämmentynyt?” Steve kysyi, vaikka se oli surkea viivytys.

”Jos sinulle ei ole tullut yllättäviä purentaongelmia, sanoisin, että Lokin puhe hieman häiritsi sinua.”

Steve kohautti harteitaan. ”Niin no, kun ottaa huomioon, että olemme viime aikoina tavanneet aika usein niin tuntuuhan se oudolta, että hän väitti meidän tapaavan viimeistä kertaa.”

Tony kurottui taputtamaan Steven kättä saarekkeen yli. ”Älä stressaa, Cap. Ei se mitään tarkoittanut. Se hullu on täällä ensi kuussa uudestaan”, hän vakuutteli vinkaten kiusoittelavan kevyesti silmää.
Heidän flirttaileva leikkinsä ei saanut nyt Steveä hymyilemään, sillä hän tiesi sisimmäänssään Lokin olevan liiankin oikeassa.


V (100)

Vaikka Steve oli hyvin perinteinen, hän jostain syystä piti hänen ja Tonyn välisestä ilmapiiristä.
Myös muut tiimin jäsenet etenkin Nat ja Clint pitivät siitä, koska saivat siitä loistavia naljailun aiheita.
Steve istui sängyllään ja katseli äklötystä tuntien yöpöydällä olevaa miniläppäriä.
Se näytti niin viattomalta olessaan kiinni, että kaikki kuvittelivat hänen hankkineen sen lähinnä googlettamista varten.
Vaikka hän oli elänyt 2000-luvulla jo jonkin aikaa, moni kulttuurinen viittaus meni häneltä vielä täysin ohi.
Se oli hyvä tekosyy. Tänään ei ollut tullut yhtään viestiä, joita hän yhtälailla pelkäsi ja odotti.
Hajota se, pieni ääni hänen päässään käski. Steve hiljensi sen päättäväisesti käydessään pitkäkseen.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
A/N: Luvassa näissä kahdessa kiertelyä sen ympärillä, miksi Steve kiristeli hampaitaan Lokille ja Tonyn vitsailua.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VI (100)

Aamulla satoi harmaata vettä. Steve oli läpimärkä, mutta juoksulenkki oli taivaallista suorittaa rauhassa ihmisvilinältä. Jokunen himourheilija kansoitti Keskuspuiston polkuja hänen lisäkseen, mutta he keskittyivät omaan treeniinsä päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois kosteasta säästä.
Steve nautti sateen lankeavasta äänestä, sillä se rauhoitti hänen hermojaan. Ne olivat olleet riekaleina viime kuukausien ajan. Ei niin, että kukaan olisi huomannut sitä, hän oli päästänyt hermokuteensa levahtamaan vain kaikkein yksityisimpinä hetkinä.

Lenkkitossut lätsähtelivät maahan. Miksi hitossa sen laitteen oli pitänyt ilmestyä hänen elämäänsä. Sillä oli (ironista kyllä) hopeareunuksensa, se oli tuonut hänelle takaisin jonkun, jota hän... rakasti. Sydäntä kirpaisi ja kiihotti yhtä aikaa. Hän suuntasi kotiin.



VII (100)


Clint ja Tony olivat aamiaisella keittiössä, kun Steve tuli valuvana sisään.

”Onko Jarvisilla lupa päästää sisään uitettuja koiria?” Clint heitti katsoen kysyvästi Tonyyn.

Tony kiersi Steven luo ja tarkasteli tätä kuin paraskin tutkija. ”Ei, mutta kyllä tämän yksilön rotu on selkeästi amerikanpatriootti. Sehän on meidän kapteenimme”, hän ilmoitti iloisesti taputtaen Steveä poskelle.

Clint oli vetää kahvinsa väärään kurkkuun.

”Hyvin hauskaa”, Steve sanoi happamasti, vaikka hänenkin suupieltään nyki.

”Sir”, Jarvisin koneääni sanoi, ”olen löytänyt hälyttäviä tietoja”.
Lysti loppui kuin seinään ja he vakavoituivat.
”Mitä Jarvis?”

”Teidän on parasta kokoontua, sir.”
Tony vilkaisi Steveen.

”Menen vaihtamaan vaatteet. Tavataan komentokeskuksessa kymmenen minuutin kuluttua.”
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 383
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Vaikka fandom ei ole minulle mitenkään tuttu, tykkään tavastasi kertoa hahmoista sekä niiden luonteenpiirteistä. Loki on aina yhtä ihastuttava Loki, joka on taatusti nimetty jumalan mukaan ja käyttäytyy kuin mikäkin reinkarnaatio. Koska tiesin jumalan ja sen luonteen, osasin peilata hahmoa jotenkin siihen, joten kyseisen hahmon mielenliikkeet olivat minulle ne tutuimmat.
Tykkään erityisesti siitä miten nopeasti tekstit etenevät, raapale ei ole sanamäärältään suuri joten jokainen sana ja merkki merkitsee selkeästi tarinassa jotain. Vaikka jokainen teksti kertoo sanallisesti vähän, jokainen raapale kuljettaa tarinaa enemmän tai vähemmän eteenpäin.
Jätit tarinas kivaan koukkuun, odotan innolla jatkoa.
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Loki on veijarimainen manipulaattori jopa pinteessä ollessaan. (Tai ehkä juurikin silloin? ;) )

Steven pohdiskelu tietokoneen äärellä herätti kiinnostuksen. Mitä viestiä mies odotteli? Liekö Bucky siellä toisessa päässä jonkin huolenaiheensa kanssa? Ja liittyneekö Jarvisin kutsu tähän vai ihan kokonaan muuhun asiaan? Jäipäs jännään kohtaan. :)

(Viides raapale näytti visuaalisesti jotenkin erilaiselta, kun se oli kirjoitettu lause rivilleen perätysten. Jäin miettimään, oliko sillä jokin erityinen merkitys tekstille, mutta oletin lopulta että ei. )

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
carrowfan: kiitos kommentistasi, kiva, että pääsit mukaan, vaikka fandom oli tuntemattomampi. Loki on ihan se jumala-Loki, toki siinä muodossa, jossa Marvel-leffoissa esiintyy ja eroaa siis jonkin verran skandinaavisesta mytologiasta. Aikamoinen epeli hän on joka tapauksessa  ;D ;D

Fiorella: Oi, mitä arvailit! Saat piakkoin vastauksen, Jarvisin juttuun jo näissä raapaleissa ja Buckyyn, no piakkoin ;) Rivitys oli "vahinko". Teksti näytti tyhmältä ja epäesteettiseltä köntiltä, joten rivitin sen vaan noin. Kiitos kommista :-*

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


VIII (150)

”Näytä meille, Jarvis”, Tony käski, kun kaikki olivat koolla.

Hologrammiruuduille muodostui kuva nukkumalähiön ostarin aulasta. Joku jätti paketin yhteen nurkkaan ja hetken kuluttua eri henkilö haki sen pois.

”Huumekauppa on toki huolestuttavaa, mutta vaatikohan se meidän puuttumistamme”, Bruce ihmetteli.

Jarvis zoomasi paketin kannessa olevaan symboliin. ”Uskallan olla eri mieltä, tohtori Banner.”

Huoneen läpi kiisi kirosanojen kuuro. Ympyrän sisällä irvisti pääkallo, jolla oli lonkerot, Hydran tunnus. Steve tunsi olevansa jäykkä kuin heinäseiväs. Onneksi muut tuijottivat intensiivisesti kuvaa. Tony puristeli käsiään.

”Osaatko kertoa enemmän Jarvis?”

”Valitettavasti paketin tuojan ja hakijan kasvoja ei tallentunut mihinkään, sir. Ruumiinrakenteen perusteelle he ovat miehiä, toinen 190-senttinen ja toinen 175-senttinen.”

”Hydra on aktivoitunut”, Nat irvisti ja naputteli sormillaan lannettaan. ”Mutta mitä tämä oikein tarkoittaa? Paketissa tuskin on pommia.”

Jokin piippasi.

”Sir, Fury soittaa. Haluatteko vastata?” Jarvis tiedusteli.

Tonyn rystyset raksuivat. ”Ei kai siinä mukaan auta. Yhdistä vain.”

”Olettekin kaikki paikalla”, Fury totesi. ”Aika selvittää mitä Hydra aikoo.”



IX (100)

Neuvonpito kesti pitkälle iltapäivään. Furyn agentit olivat tietysti menneet paikan päälle heti, kun olivat saaneet tiedon, mutta kaupoissa hääri vain tavan tallaajia eikä muuta Hydraan viittaavaa ollut näkynyt.
Steve joutui puremaan kieltään kipeästi useaan otteeseen, ettei olisi livauttanut kuukausien taakkaansa suustaan ulos. Hän tiesi voivansa antaa hyödyllisiä tietoja ja hänen rehellisyytensä pyrki tulemaan suljetun koppinsa ovesta läpi väkipakolla.
Lopulta ei päädytty oikein muuhun kuin, että asiaa seurattaisiin nyt erityisen tehokkaasti ja Avengers olisi toimintavalmiudessa, jos aihetta ilmenisi. Sinä iltana kellään ei ollut haluja kevyeen oleiluun ja tornissa vallitsi kireä tunnelma. Steve häipyi huoneeseensa varhain ja yritti sulkea omatuntonsa äänen korvistaan.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
A/N: Monien aiempiin arvailuihin ja kysymyksiin tulee nyt vastausta tässä raapaleessa  ;)
Lisäksi ollaan puolessa välissä. Vaikka en ole ajan puutteen vuoksi ehtinyt kirjoittaa tätä vielä loppuun, näyttää siltä, että 20 osaa tähän tulee ???

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


X (200)


Steve teki lattialla punnerruksia väsyttääkseen itsensä, kun läppärin merkkivalo alkoi välkkyä. Hänelle yritettiin soittaa. Hän panikoi hetkellisesti. Hän ei missään nimessä voisi vastata juuri nyt. Vaikka joku oli suojannut läppärin tehokkaasti, tämä ei taatusti pärjäisi suuressa valppaustilassa olevalle Jarvisille. Hän heitti niskaansa pitkän trenssitakin ja tunki koneen sen alle. Aulassa hän huikkasi olohuoneen sohvassa istujille jotakin siitä kuinka hänen pitäisi käydä ulkona, jotta saisi unta. Kukaan ei onneksi kysellyt mitään tai heittänyt piikikästä huomautusta.

Steve jalkautui jälleen New Yorkin kaduille ja nosti kaulukset pystyyn, jotta häntä olisi hankalempi tunnistaa. Hän nappasi lennosta taksin ja kehotti ajamaan Brooklyniin. Auto pysähtyi erään nukkavierun ruokalan eteen ja Steve maksoi kuskille.

Hän astui sisään, tilasi tiskiltä mustan kahvin ja vetäytyi takimmaiseen loosiin. Siellä hän otti koneen pois takkinsa alta ja asetti sen vierelleen penkille. Kuin käskystä valoa alkoi jälleen vilkkua. Steve nielaisi ja kohotti laitteen kantta.

Näytölle avautui videokuva. Siinä näkyi mustahuppuinen henkilö. Steve tiesi, että hänet oli tunnistettu, kun hahmo viskasi hupun päästään ja esiin tulivat tutut tummanruskeat hiukset. Bucky hymyili hänelle koko valkealla hammasrivillään. Teräksinen käsivarsi oli puoliksi näkyvissä hihansuusta. Steven sydämen lämmin läikähdys vaihtui selkäpiin kylmäämiseen, kun mies kohotti kätensä.

”Hail, Hydra!”

Steve Rogersin kurkkua kuristi, kun hän vastasi: ”Hail, Hydra!”
« Viimeksi muokattu: 18.11.2019 13:18:23 kirjoittanut Kelsier »
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Tämän nimi on kiinnittänyt huomioni jo aikaisemmin, mutta vasta nyt tulin vilkaisemaan mistä tässä on kyse ja ilokseni löysin Steve/Tonya :D No, on tuossa tuo Buckykin mukana, joten siksi onkin jännä nähdä kumpaan tämä lopullinen paritus tässä kallistuukaan. (Pidän peukkuja Stonyn suhteen ;))

Kivasti toimii tämä rapsusarja, infoa on tullut tasaisesti ja mielenkiinto on herännyt niin Lokin kuin tuon mystisen läppärin suhteen. Tuohon läppäriin saatiin jo vähän selvyyttä ja kyllä meinasi sydän pysähtyä kun Steve sanoi Hail Hydra!

Jaa Bucky on elossa, ja yhteydessä Steveen. Ja Stevellä on tunteita ystäväänsä kohtaan. Mahtaako tämä olla molemminpuolista? Siihen ehkä saadan vastaus tulevaisuudessa :) Vaikka osa minusta toivoisi, että Steve vastaisi hieman enemmän noihin Tonyn flirttailuyrityksiin ;) Mutta kuten sanottu, aika varmasti näyttää kuinka tässä käy!

Nyt jään odottamaan lisää infoa niin Buckysta kuin tuosta läppäristäkin, ja mietin, onko Lokilla vielä suurempi rooli tarinassa.

Kiitos tästä,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vendela: Kiitos kommentistasi! Stonyankin on vielä tulossa, tässä raapaleessa päästään tarkemmin Buckyyn. Tunteiden molemminpuolisuudelle tai molemminpuoleksittomuudelle tulee vahvistus myöhemmin. ;) Kiva, että olet tykännyt  ;D

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



XI (250)


Mies ruudun toisella puolella seisoskeli rennosti.

”Mitä kuuluu Steve?”

Steve ei saanut sanaa suustaan. Bucky kohautti harteitaan niin, että tukka heilahti.

”Olette varmaan huomanneet pikku tempauksemme.”

Se oli enemmän toteamus kuin kysymys.

”Me panimme sen merkille”, Steve sanoi jäykästi.

Buckyn virne hyytyi asteen. ”He panivat merkille, ystäväni, he panivat merkille. Avengersin ei pitäisi olla sinulle enää ´me´.”

Steven teki mieli runtata ruutu kiinni, mutta toverin suklaasilmät vetivät häntä vastustamattomasti puoleensa.

”Mitä Hydra oikein aikoo?” hän sen sijaan kysyi yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakavalta ja viralliselta aikuiselta.

Esitys meni hukkaan, kun Bucky heristi hänelle sormea kuin pienelle lapselle.

”Steve, tiedät etten voi kertoa sinulle mitään ennen kuin todella olet meidän.” Ja minä luotan, että jonain päivänä vielä olet, sanoivat silmät ja Steveä heikotti.

”Missä sinä muuten olet?” Bucky tiedusteli vaihtaen kätevästi puheenaihetta.

”Kuppilassa Brooklynissä. En voinut vastata huoneessani. Stark Tower on hälytystilassa”, Steve tuhahti. ”Vaikka kyllähän sinä sen tiesit. Tässä koneessa on varmasti paikannin.”

Bucky pyöräytti silmiään. ”Ajattelin, että on kohteliasta kysyä suoraan sinulta, mutta voin toki jatkossa kysellä teknikoiltamme.”

Steve nosti hetkeksi katseensa ja tarkasti, ettei kukaan ollut eksynyt hänen lähelleen.

”Loki saattaa tietää meistä”, hän kuiskasi.

Buckyn ryhti suoristui. ”Peijakas on tuottanut sekasortoa viime aikoina, mutta mistä hän olisi tämän tiedon saanut.”

”Mistä minä tiedän. Kaipa hän näkee tulevaisuuteen. Hän sanoi, että tapaa minut viimeisen kerran Captain Americana”, Steve sähähti.

Buckyn kasvoille levisi ironinen ilme. ”Hydran kannalta tuo on kyllä miellyttävä ennustus... ja minun kannaltani myös.”

Steve ei kestänyt enää. ”Minun täytyy lopettaa ja mennä.”

Bucky häipyi bittiavaruuteen kannen sulkeutuessa.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
A/N: Näissä raapaleissa tulee nyt Stonya ;D

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

XII (100)

Hydra päätti vilautuksensa jälkeen kadota maan alle ja viikon kuluttua tunnelma oli jo lientynyt normaaliin Avengersienkin kesken. Oli laiska iltapäivä ja Tony flirttaili Stevelle aikansa kuluksi. Nat luki kirjaa, mutta hymyili selkeästi hyväksyvää ja rohkaisevaa hymyä miesten suuntaan. Steve yritti esittää, ettei huomannut kumpaakaan.

Hänen omatuntonsa oli rikki. Se ei nimittäin ollut soimannut häntä juurikaan Buckyn viime soiton jälkeen. Enemmän häntä vaivasi se, että Tony oli hänestä mahdollisesti oikeasti kiinnostunut eikä hän halunnut särkeä miehen sydäntä, jos Hydra ottaisi hänet tulevaisuudessa. Itseinho vahvistui, kun joka päivä näytti varmemmalta, että niin kävisi. Hän virnisti anteeksipyytävästi ja painui tornin alakerrassa sijaitsevalle kuntosalille.



XIII (100)


Steve oli lämmitellyt itsensä hikeen ja asetteli painolevyjä tankoon, kun Tony ilmestyi huoneeseen. Miljadööri astui muitta mutkitta Steven viereen kuin tarkastellakseen käyttikö tämä riittävästi rautaa. Hänen katseessaan oli vaarallisen ilkikurinen tuike.

”Et sinä tarvitse tätä. Olet ollut viime ajat kireä kuin viulunkieli. Rentoutuminen olisi paremmaksi.”

Steve ei ehtinyt reagoida, kun toisen huulet jo suutelivat häntä. Tonyn suu antoi suolaisen takapotkun. Lopetettuaan mies ei vetäytynyt pois, vaikka huomasi Steven olevan pöllämystynyt.

”Täytyihän sinun arvata, että haluan ennen pitkää tehdä noin”, hän vain sanoi.

”Niin, ...ööh... tiesinhän minä”, Steve änkytti ja pakeni punnerruspenkille.

Riks, räks, siinä meni sydän.
 
Tony lähti takaisin ylös.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Oho, Steve joutuu todellakin tasapainoilemaan kahden välillä! Eipä ole helppoa. Buckysta ei nyt vielä oikein saatu selvyyttä, että onko hänellä muuta intressiä Steveen kuin saada tämä kokonaan Hydran puolelle. Ja Steven motiivi on myös hieman epäselvä, ainakin tässä vaiheessa. Buckyn suklaasilmät houkuttavat, mutta onko Steve rakastunut vai haluaako hän saada jollain keinolla Buckyn turvaan?

Voihan Tony ja särkynyt sydän. Hienoa, että Steve kuitenkin tiedosti tilanteen ja ymmärsi, että kohta sattuu ja lujaa. Silti pienen pieni osa minussa toivoo, ettei tämä ollut aivan vielä tässä ;D Jospa siellä joku takaportti vielä olisi tälle suhteelle, jos Tony ei vaikka ottannut Steven torjuntaa nyt aivan niin tosissaan. No, aika näyttää!

Kiitos jatkosta, tässä on mielenkiintoinen kuvio etenkin Steven kannalta :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vendela: Buckyn intressit selviävät nyt ja samoin taitavat Stevenkin. Kiitos taas kommentista!  :-*

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


XIV (300)


Steve tunsi hetkessä keikahtaneensa pimeälle puolelle. Pahuksen ruosteinen rautapurkki-Tony suudelmineen. Hän oli tuon heidän jakamansa hellyydenosoituksen ajan ajatellut vain Buckya. Miltä tämän rusovirne maistuisi. Steve hengitteli sängyllään syvään – ulos ja sisään. Oli kulunut pari päivää kuntosalikohtaamisesta. Muut olivat lähteneet ulos tuulettumaan ja Tony oli näyttänyt loukkaantuneelta, kun hän oli kieltäytynyt huonoon oloon vedoten. Steve nousi huokaisten viimeisen kerran ja tarttui läppäriin. Hän painoi auki videopuhelusovelluksen ja etsi vihreän luurin kuvan. Hänellä ei ollut harmainta aavistusta toimisiko tämä näin päin – oli mahdollista, että yhteys onnistui vain toiselta puolelta. Pian ruutuun ilmeistyi huputettu pää.

”Hail Hydra”, Steve tervehti ennen kuin toinen ehti sanoa mitään.

”Tervehdys, Steve”, Bucky murahti yllättyneenä. ”Ilo kuulla varmuutesi. Mitä on tapahtunut?”

Steve irvisti sisäänpäin, sillä häntä ei huvittanut kertoa sattuneesta mahdollisesti koko Hydran organisaatiolle.
”Ironman ylitti rajansa.”

”Omansa vai sinun?” Bucky esitti kysymyksen kuin itselleen. ”No jaa, eipä tuolla ole väliksi. Oletko siis valmis tulemaan Hydran tykö? Minun luokseni?”

Buckyn ilme oli lähes surumielinen kuin tässä olisi vannottu uskollisuusvalaa.

”Minä siis olen”, Steve toisti ja repi samalla osan sieluaan roskakoriin.

Hän näytti varmaan kärsivältä, sillä Buckyn nauruun sulaneet huulet vetäytyivät takaisin neutraalin suuntaan. ”Tämä sattuu, mutta sinä kestät kyllä. Viimeinen ja suurin repäisy on vielä tulossa. Hydra tarjoaa sinulle Avengersistä näyttävän lähdön, jonka jälkeen ei ole epäselvää, että seisot meidän joukoissamme. Steve, sinä olet meidän suunnitelmamme.”

Steve nyökkäsi konemaisesti. Häntä huimasi, mutta ilmeisesti moraali oli mennyt samaan koppiin rehellisyyden kanssa ja sitä tietä jätteeksi, sillä muuta hän ei tuntenut.

”Rakkaus saa ihmisen tekemään outoja”, Steve pohti hiljaa ja katseli itseään kuin huuruisen lasin läpi.

Bucky teki jotakin, sillä kuului sarja pieniä naksauksia. ”Sen varaan me olemme laskeneetkin. Keskustelemme muuten nyt yksityisesti. Saan yleisyhteyden katkaisemisesta kyllä satikutia, mutta rakkaus teettää kummia.”

Steveä puistatti. ”Saanko siis vastakaikua?”

”Saat”, Bucky sanoi pehmeästi. ”Niin paljon, että se on kaiken pois riivityn arvoista.”
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 928
Hui, tämäpä on mennyt ja menee jännäksi.
Buckyy </3 älä ole paha, jookos? Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, tuntuu, että Stonylla on niin kova noste, että odotin ilman muuta Steven päätyvän Tonyn kanssa (mutta tämä oli iloinen yllätys, jos niin voi sanoa, koska Stucky on OTP<3).
Vielähän ehtii toki tapahtua mitä vaan, help :-X

Steven täytyy olla kyllä tosi syvällä, sillä kun on tapana olla Herra Moraali, mutta toisaalta kun endgamea miettii, niin ehkä tämä ei ole niin kovin kaukaa haettua tämä Steven "itsekäs" käytös tässä. Hmmm.
Jään jännäilemään, kuinka tässä vielä käykään...

~Violet

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Oho :o No jopas!

Tässä todellakin selvitettiin nyt, että mihin suuntaan tarina on menossa. Toki kaikkihan on vielä mahdollista, kun osia on jäljellä noinkin paljon. Mutta kylläpä oli yllättävä käänne tämä. Rakkaus on kyllä ihmeellinen asia, eikä sen voimaa pidä väheksyä. Nyt jännitän, että mikä tuo näyttävä lähtö on vai tarkoittaako se sitä, että Steven on mahdollisesti surmattava tiimitovereitaan :'( Tosin edelleen olen hieman skeptinen Buckyn motivaation suhteen, mutta uskon ja luotan, että lopullinen vastaus selviää tarinan aikana.

Jään kuulolle,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Violetu: kiitos kommentista. Loppuhuipennus on alkamassa, kun julkaisukertoja on enää vähän jäljellä ;)

Vendela: Rakkaus tosiaan voi saada tekemään voimakkaita tekoja. Näissä osissa päästään lähdön alkulämmittelyihin. Kiitos taas :-*

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


XV (100)


Steve muistaisi sen päivän ikuisesti. Hälytys annettiin aamuvarhain. Hydra oli iskenyt Englannissa tyhjään kartanoon, joka oli pullollaan arvotavaraa ja ilmeisesti vanginnut onnettomat asukkaat ja palveluskunnan, jotka olivat sattuneet olemaan paikalla.

”He omistavat paskiaisten himoitsemia aarteita”, Fury ärisi heidän korvanappeihinsa kuin noilla ihmisillä olisi ollut jotain osaa ja arpaa tässä pelissä.

Steve tiesi paremmin. Bucky ei ollut antanut tarkempia operatiivisia karttamerkkejä, mutta iskusta oli mahdoton erehtyä. Hänen taian- ja skandaalinomainen poistumisensa Avengersien riveistä tapahtuisi nyt. Hän istui jetin penkille Natin viereen ja kiinnitti turvavyönsä. Hyvästejä ja selityksiä hän ei aikonut jättää, häntä vihattaisiin kuitenkin.

”Kaikki valmiina. Lähdetään”, Steve komensi viimeistä kertaa.


XVI (100)


”He ovat linnoittutuneet sisälle”, Tony pohti ääneen. ”Miten etenemme?”

”Voisimme yrittää savustaa heidät ulos”, Clint vitsaili. ”Tai ehkä Hulk haluaa murskata heidät.”

Bruce irvisti vieressään istuvalle haukansilmälle.

”Mennään hitaasti ja katsotaan miten he reagoivat”, Steve sanoi vakaasti. Siitä olisi hänelle eniten hyötyä.

Tony hymyili hänelle visiirin aukosta. ”Turhan varovaista minusta, mutta Cap toivookin, että me säästymme naarmuitta.”

Kukaan teistä ei tänään säily naarmuitta, Steve ajatteli nähdessään kuinka luottavaisina kaikki katsoivat häneen. Ja te ette vielä arvaa, että minä teen ne naarmut. Hän vastasi Tonyn virneeseen ja toivoi, että koko juttu olisi pian ohi. Kone jatkoi väjäämätöntä lentoaan Atlantin yläpuolella kiitäen.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
A/N: Lopusta tuli kovin erilainen kuin olin alunperin ajatellut mm. erään yllättävän paluun suhteen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



XVII (100)


Kartanon tontilla oli hiirenhiljaista ja luonnottoman koskematonta.

”Ihan kuin he olisivat päästäneet Hydran sisään ilman vastarintaa”, Clint heitti.

”En pidä tästä”, Nat sanoi ja suuntasi katseensa Steveen. ”Tuntuu kuin meitä huijattaisiin.”

Tiimi lähestyi rakennuksen pääovea varovaisesti muodostelmassa. Steven otsalle oli kihonnut kylmää hikeä, sillä tätä jos mitä hän ei ollut odottanut Buckyn lupailemalta ´näyttävältä lähdöltä´. Mikseivät Hydran miehet jo hyökänneet arkkivihollistensa kimppuun? Suuren tammioven sai työntää rauhassa auki. Eteishalli kaikui äänettömyyttään.

”Mitä helvettiä tämä oikein on”, Tony kirahti visiiriinsä.

Mutta Jarviskin oli vaiennut. Yhdestä hallin oikeanpuoleisen päädyn ovesta kajasti heikkoa vihreää hohdetta. Steve antoi merkin ja tiimi suuntasi valoa kohden.




XVIII (150)


Huone oli herraskaisen asunnon kirjasto. Siellä ei ollut ikkunoita – vain kirjahyllyjä oviseinää lukuunottamatta – mutta siellä oli kummallinen sinisävyinen valaistus, joka ei ollut näykynyt eteiseen. Vihreä hohde tuli selin oveen päin olevasta korkeasta nojatuolista, jossa selvästi istui joku.

”Aseet valmiiksi”, Nat käski hampaidensa välistä ennen kuin Steve ehti sanoa mitään.

Tuolista kuului ylimielinen pyhähdys. ”Mustaleski voi ottaa ihan rauhallisesti. Haluan vain jutella.”

He katsoivat, kun vihreällä energiapallolla leikittelevä Loki astui tuolin ympäri. Bruce, joka ei ollut muuttunut Hulkiksi, tuijotti Lokin käsiä hämmentyneenä.

”Hänellä näyttäsi olevan jonkinlaiset kahleet.”

Loki sammutti energiapallonsa ja huoneeseen laskeutui sininen hämäryys.

”Erinomainen huomio kolmen alan tohtorilta. Hydra katsoi tarpeelliseksi säilyttää Thorin laittamat kahleet – joita te sivumennen sanoen vaaditte – jotta olisin tarpeeksi yhteistyökykyinen.”

Tony asteli Lokin luo ollen lopulta aivan kiinni tämän vartalossa ja kasvoissa.

”Mitä helvettiä?”, hän puhahti sylki roiskuen.

Loki irvisti, mutta Natin ase ja tuolin selkämys pitivät hänet paikoillaan. ”He haluavat sinun ja kapteenin suutelevan.”
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)