Kirjoittaja Aihe: Traakit, S, Lucius/Gideon, 3x raapale  (Luettu 336 kertaa)

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 690
  • Try me.
Traakit, S, Lucius/Gideon, 3x raapale
« : 16.09.2019 19:27:09 »
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: fluffy, drama
Paritus: Lucius Malfoy / Gideon Prewett
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä

A/N: Halusin kuumeessa kirjoittaa jotain pientä ja kevyttä, ja sain hahmoksi Gideonin Luciuksen kaveriksi, joten syntyi sitten tällainen :3 Traakki on erityisesti kiinalaisessa mytologiassa tavattava pienikokoinen lohikäärme, jolla on vain kaksi jalkaa ja siivet sekä häntä. Suomenkielinen sana traakki on väännös ruotsinkielisestä drake-sanasta, joka taas on väännös latinan sanasta draco. Koska traakki luonnollisesti on tarueläin, otin käsiini oman luovuuden ja tässä tekstissä halusin niiden olevan hyvin pieniä, melkein kuin leluversioita lohikäärmeistä.

Haasteet:
Se oikea ja sen haaremi II
FanFic100 (078.   Missä?)
Vuosi raapalehtien VII
Fantasiahaaste (Traakki)
Fluffy10 #3 (Tuntea)
RANDOM10 vol. 2
Teelusikan tunneskaala II (Turvallisuus)



Traakit


1.
Lucius sujautti liemitunnin alussa kirjoittamansa pergamentinpalan Gideonin kaavuntaskuun ja istuutui sitten omalle paikalleen luihuisystäviensä joukkoon. Hän vilkaisi äkkiä ympärilleen, mutta kukaan ei tuntunut huomanneen hänen äkkinäistä poikkeamaansa toiseen pöytään luokkaan astuessa. Hän hymähti tyytyväisenä. Toivottavasti Gideon onnistuisi luikahtamaan iltapäivällä pois rohkelikkotornista tapaamispaikkaan. Puolivälissä tuntia Gideon onnistui väläyttämään Luciukselle huomaamattoman hymyn, joka kertoi, että poika oli lukenut kirjeen ja tekisi parhaansa päästäkseen paikalle.

Tuntien päätyttyä Lucius riensi makuusaliin ja käytti aikansa laittaakseen hiuksensa ja valmistellakseen itsensä illan tapaamiseen. Perhoset tuntuivat leijailevan vatsassa, kun hän mietti tulevaa iltapäivää ja iltaa. Välillä oli niin hankalaa löytää yhteisiä iltoja rohkelikkopojan kanssa herättämättä muiden epäilyksiä.

2.
Lucius odotti kasvihuoneen takana hieman jännittyneenä ja kun hän yhtäkkiä kuuli askeleita, hän pidätti hengitystään. Kulman takaa asteli tuttu rohkelikko leveä hymy kasvoillaan. Lucius hymyili Gideonille ujosti.

“No, sinulla oli jotain näytettävää”, Gideon kysyi ja asteli kyselemättä suoraan suikkaamaan suukon Luciuksen poskelle. Lucius punastui lievästi ja nyökkäsi vastaukseksi.

“Minä löysin Kielletyn metsän laidasta traakin pesän”, Lucius kertoi ja siinä samassa hän näki, kuinka Gideonin silmät alkoivat hohtaa innostuksesta.

“Traakki! Oikeasti? Niitä ei ole tavattu tällä alueella enää kymmeniin vuosiin! Ethän yritä huijata minua?” Gideonin silmät levisivät sitä enemmän mitä innostuneempi hän oli. Lucius virnisti.

“En varmasti huijaa. Tule, mennään katsomaan!”

3.
Aivan metsän laidassa, siinä kohtaa missä aukeaa ympäröivät muutamat yksittäiset puut vaihtuivat metsäksi, Lucius pysähtyi. Hän osoitti alhaalla olevaa puun oksaa, eikä Gideon ensin ollut erottaa mitään. Mutta kun hän siristi silmiään ja katsoi tarkemmin, hän todellakin näki pienen erehdyttävästi linnunpesää muistuttavan risumuodostelman. Sen pehmikkeenä oli jonkin eläimen sulkia ja pesässä näkyi kolme hyvin pientä lohikäärmeenmunaa.

“Se on oikeasti traakin pesä! Mikään lintu ei muni tuollaisia munia!” Gideon kuiskasi hiljaa ja Lucius nyökkäsi. Hän ei ehtinyt vastata, kun pesään lehahti pieni kullanvärinen kaksijalkainen ja ruumiiltaan pitkänmallinen siivekäs olento. Gideon henkäisi ihastuksesta ja samalla hetkellä ensimmäisen viereen laskeutui toinen vähän ensimmäistä pienempi vihreä suomukas. Ne painautuivat toisiaan vasten, kietoivat kaulansa toistensa ympärille ja tukeutuivat toisiinsa niin kuin sielunkumppanit tekevät.

Gideon huokaisi ja kääntyi katsomaan Luciusta. Hän kaappasi pojan syleilyynsä ja suuteli tätä yllättäen, mutta Luciusta se ei haitannut vaan hän vastasi suudelmaan. Kun heidän huulensa vihdoin erkanivat, he käänsivät katseensa kohti lohikäärmeotusten pesää. Ne olivat nyt nukahtaneet toistensa syleilyyn.

“Voisimmepa me olla niin kuin nuo”, Lucius huokaisi.

“Ehkä jonain päivänä me voimme”, Gideon vastasi ja veti Luciuksen rintakehäänsä vasten. Ehkä tosiaan jonain päivänä heidän suhteensa ei olisi enää tabu.

Sillä juuri tässä Luciuksen oli hyvä ja turvallinen olla: Gideonin rakastavassa syleilyssä.

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Vs: Traakit, S, Lucius/Gideon, 3x raapale
« Vastaus #1 : 18.09.2019 22:08:53 »
Gideon herätti uteliaisuuteni tätä kohtaan, en ole muistaakseni koskaan lukenut hänestä. Nytpä luin ja tämä oli oikein ihana! Ajattelin Luciusta nuorena hyvin samanlaiseksi kuin Draco ja Gideon tuli jostain syystä mieleeni Weasleymäisenä, vaikka onkin Prewett (johtuiko rohkelikkoudesta vai siitä, että myöhemmin hänestä tulee Mollyn kautta Weasleyn lapsien eno). Tässä oli mukavan kutkuttavaa tuo salainen tapaaminen ja hellittelyt sekä tietysti ne traakit! Nuoresta Luciuksesta voisi mielellään lukea lisääkin, miksi ei Gideonista myös. Kiitos tästä :)