Kirjoittaja Aihe: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)  (Luettu 2230 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Nimi: Solmuja Ley-linjoilla
Paritus: Hermione/Severus
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Mysteerin selvittäminen
Yhteenveto: Hermione käyttää vapaa-aikaansa selvittääkseen mitä Harrylle on tapahtunut ja huomaa kohta työskentelevänsä Severuksen työparina, joka on omalla tahollaan selvittänyt Dracon ja Harryn katoamiseen liittyvää tapausta. Hermionen 7. vuosi tylypahkassa.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella. Idea Kivikehien läpi kulkemisesta on lainattu Diana Gabaldonilta.
Kirjoittajalta: Tämä fikki sopii luettavaksi itsenäisenä tai keskeneräisen jatkikseni Merlinin oppipoika K-18 spin offiksi paljastamatta kuitenkaan jatkiksesta mitään Harryn ja Dracon Kivikehällä katoamista enempää.


~Solmuja Ley-linjoilla~

Kaksi oppilasta katosi keijukaiskkulanakin tunnetulla Kivikehällä
 kesken luokkaretken! Tylypahkan rehtori vastuuseen.

Se oli ollut Päivän Profeetan sensaatiouutinen 3.5.1997 heti tapahtuman vuotaessa julkisuuteen. Hermione työnsi lehden pois käsistään ja nappasi seuraavan. Hän oli ottanut talteen joka ikisen lehden, joka käsitteli tapausta. Seuraavassa uutisessa oli osattu jo nimetä kadonneet oppilaat – Harry Potter, taikamaailman toivo ja Draco Malfoy, tunnetun kuolonsyöjän poika. Sen jälkeen lehdistö oli ratkennut riemusta, sillä sen mehevämpää aihetta reviteltäväksi ei oltu saatu pitkään aikaan, sillä sota näytti pysyvän asemissaan ja kytevän hiljalleen.

Hermione marssi rehtorin kansliaan, jossa hän kävisi vakavan keskustelun Albus Dumbledoren kanssa. Hän hätkähti vähän nähdessään rehtorin surkastuneen oloisen mustuneen käden. Olihan Harry kertonut siitä, sillä se liittyi jollakin lailla hirnyrkkeihin ja niiden hävittämiseen. Se oli yksi asia, joka oli Harryn katoamisen jälkeen pantu jäihin. Hirnyrkkejä ei etsinyt nyt kukaan. Niin rehtori oli hänelle ja Ronille vastannut, kun he olivat koulun alkaessa vaivihkaa tiedustelleet asiaa. Hermione kuitenkin aavisti, ei vaan pikemminkin tiesi, että Dumbledore jatkoi hirnyrkkien salaisuuden selvittämistä edelleen, tavalla tai toisella.

”Neiti Granger, saatan arvata asiasi”, Dumbledore sanoi viittoessaan Hermionen istumaan.
”Sitä tuskin on vaikea arvata, mutta asiani on paljon moniselitteisempi, kuin osasin odottaakaan. Jos suinkin joku osaisi kertoa minulle lisää, niin pääsisin päättelyissäni eteenpäin”, Hermione sanoi ja aloitti sitten kertomaan mitä hän oli saanut selville kesän aikana kivikehistä ja niihin liittyvistä mysteereistä.
”Nämä muistiinpanot koskevat kivikehiä ja Ley-linjoja”, Hermione aloitti laskiessaan pöydälle muutamia irtosivuja vanhasta kellastuneesta ruutuvihkosta, jossa oli käsialasta päätellen useamman ihmisen kirjoittamia muistiinpanoja. Sivut oli irrotettu vihosta melko siististi. ”Joku on laatinut melkoisen tarkan kartan kaikista Skotlannin halki kulkevista Ley-linjoista ja on yleisesti tunnettua, että niiden risteyskohdat kulkevat usein kivikehien, vanhojen muistomerkkien tai nykyisten kirkkojen ohitse. Mutta kukaan ei ole koskaan tullut kertoneeksi että yksi tärkeä kahden Ley-linjan kohtaamispaikka on täällä Tylypahkassa!” Hermione päätti viimein puheensa.

”Olet selvittänyt melkoisen paljon hyvin lyhyessä ajassa ja arvostan sitä todella”, rehtori sanoi tutkiessaan samalla ruutuvihkoon kirjoitettuja muistiinpanoja. ”Kivikehistä ja Ley-linjoista ei ole tietääkseni ainakaan Tylypahkan kirjastossa mitään tietoa, mutta tiedän kuka voisi auttaa sinua. On nimittäin eräs toinenkin, joka on selvittänyt tätä samaa mysteeriä omalla tahollaan”, rehtori jatkoi.
”Se olisi loi...” Hermione aloitti, mutta rehtori nosti vähän kättään keskeyttäen hänet.
”Asiassa on pieni mutta. Itse soisin teidän kahden tekevän yhteistyötä, sillä uskon että te yhdessä voisitte selvittää tämän asian. Mutta en tiedä miten tämä toinen henkilö suhtautuu ehdotukseen yhteistyöstä.”

”Kuka hän sitten on?” Hermione kysyi.
”Professori Kalkaros.”
Hermione oli hetken hiljaa, koska ei keksinyt heti mitään sopivaa sanottavaa. Aivan tätä hän ei ollut osannut odottaa.
”Vain niin. Ymmärrän”, Hermione tokaisi. ”En ole itsekään aivan varma tuleeko siitä yhtään mitään... mutta olen valmis yrittämään.”
”Hyvä, niin ajattelinkin. Tämä riittää tällä erää. Keskustelen asiasta professori Kalkaroksen kanssa ja hän saa päättää teettekö jatkossa yhteistyötä”, rehtori sanoi ja antoi sanoillaan ymmärtää että kaikki sanottava oli siltä erää sanottu. Hermione nappasi ruutuvihon muistiinpanot itselleen ja lähti kirjastoon. Hän ei ollut täysin vakuuttunut siitä, ettei Tylypahkan kirjastossa olisi mitään mainintaa hänen etsimistään asioista. Olihan hän löytänyt Tylypahkan historian eräästä alaviitteestä pienen maininnan Ley-linjoistakin. Se viittasi siihen, että jossakin oli asiasta enemmänkin.

~*~


Kului muutama viikko eikä asia mahdollisen yhteistyön aloittaminen professori Kalkaroksen kanssa ollut edennyt yhtään mihinkään. Hermione oli kuitenkin pistänyt merkille, että professori Kalkaros työsti jollain lailla asiaa mielessään, sillä tämä oli mulkaissut erinäisiä kertoja oppilastaan, jonka tiesi odottavan jonkinlaista vastausta yhteistyöehdotukseen. Hermione kiristeli hampaitaan, mutta oli päättänyt olla järkähtämätön siinä, ettei utelisi yhteistyöstä enää enempää. Hän voisi aina tehdä omia tutkimuksiaan, vaikka se hidasta olisikin.

Hän pyöritteli ruutupaperia kädessään, jossa oli kartta Ley-linjoista. Se oli mittakaavaltaan epätarkka ja Hermione oli päättänyt kehittää menetelmän, jolla kartan saisi suuremmaksi, jolloin tarkka risteymäkohta Tylypahkan kohdallakin selviäisi. Aivan tavalliset taiat eivät olleet tuottaneet tulosta. Isonnous tai tarkennous – loitsut eivät olleet auttaneet asiaa.
”Oletko keksinyt mitään uutta?” Ron kysyi viikonloppuna, jolloin tyttö oli jälleen hautautuneena kirjapinon ja muistiinpanojensa syövereihin.
”En ole”, Hermione tyrskähti paukauttaen suuren kirjan kiinni. ”Ja se alkaa olla todella turhauttavaa.”
”Pitäsikö sinun tehdä välillä läksyjä sen sijaan?” Ron kysyi saaden Hermionelta sellaisen mulkaisun, että Ron päätti häipyä vähin äänin. Hän tiesi olevansa täysin väärä henkilö huomauttelemaan Hermionea läksyistä.

Viikon alussa asioihin tuli uusi käänne, kun pöllö toi aamupostin mukana Hermionelle viestin. Viesti sisälsi rehtorin kutsun saapua illalla hänen työhuoneeseensa. Tytöllä oli täysi työ keskittyä koulutyöhön sen päivän aikana, sillä hän yritti arvailla olisiko professori Kalkaros viimeinkin suostuvainen aloittamaan yhteisen tutkimustyön vai ei.

Illalla Hermione nousi kierreportaat ylös rehtorin huoneeseen eikä yllättynyt, että tapasi siellä rehtorin lisäksi professori Kalkaroksen. Rehtorin pöydälle oli levitettynä muutamia kirjoja ja kasapäin käsin kirjoitettuja muistiinpanoja.
”Neiti Granger”, rehtori sanoi osoittaen Hermionelle tuolin jolle käydä istumaan.
Hermione oli kuitenkin liian kiihdyksissään käydäkseen heti istumaan, vaan hän jäi seisomaan, koska Kalkaroskin seisoi.
”Kuten olin sanomassa”, Kalkaros sanoi. ”Invernessin presbyteerikirkon pappilassa asuu perhe, jolla on kytköksiä kivikehän läpi matkanneisiin henkilöihin.”

Kohta Hermione huomasi istahtaneensa ja hän kuunteli lumoutuneena professori Kalkaroksen selvitystä siitä, mitä tämä oli selvittänyt kivikehistä. Mies oli käynyt kesällä Invernessissä kaksi kertaa ja saanut selville että oli olemassa henkilöitä, jotka olivat matkanneet kivien kautta menneeseen aikaan useammankin kerran. Menneeseen hävinneitä ihmisiä oli turha etsiä, sillä he joko palasivat kun sen aika oli tai jäivät sille tielleen. Hermionen hartiat lysähtivät vähän tässä kohtaa. Silloinhan olisi aivan turha yrittää keksiä keinoa, miten Harry saataisi tulemaan takaisin. Hänen ystävänsä joko palaisi joskus vielä takaisin tai sitten ei.

”Ymmärrän”, Hermione sanoi lopulta kun professori oli päättänyt puheensa. ”On aivan turha jatkaa tutkimuksia ja yrittää mitään. Se on mahdotonta. Kivikehän kautta kadonneet palaavat itse jos se on mahdollista”, Hermione huokaisi laskien käsistään vihkonsa, johon oli kirjoittanut joitakin rivejä muistiinpanoja.
”Pitää paikkansa että Harryn ja Dracon suhteen me emme voi tehdä mitään. Olen siitä pahoillani”, rehtori sanoi osoittaen sanansa Hermionen lisäksi myös Severus Kalkarokselle. ”Mutta on jotain muuta, mitä voisit tehdä”, rehtori lisäsi sitten. ”Ole hyvä Severus ja kerro mitä olet selvittänyt.”

Severus Kalkaros rykäisi.
”Neiti Granger. Ymmärsin että olet tehnyt omaa tutkimustasi kivikehistä ja saanut jotain selville myös Ley-linjoista. Jos yhdistäisimme tietomme, voisimme saada selville paljon sellaista, jota ei ole vielä aikaisemmin tutkittu. Käsittääkseni paljon aineistoa aiheesta on joko tuhoutunut tai sitten sitä ei ole alunalkaenkaan koskaan ollut”, Kalkaros sanoi.
”Ehtona on tietysti se, ettei koulutyösi kärsi tämän ylimääräisen työn tähden”, rehtori lisäsi.
”Onko tämä nyt pyyntö tehdä virallisesti yhteistyötä tästä eteenpäin?” Hermione varmisti vielä katsoessaan professori Kalkaroksen mustiin silmiin.
”Kyllä, sitä se tarkoittaa. Tästä päivästä alkaen kesän alkuun, kunnes seitsemäs kouluvuosi päättyy”, Kalkaros vahvisti. Yhteistyön merkiksi he kättelivät pikaisesti ja rehtori nyökkäsi hyväksyen.

***

Kirjoittajalta: Tänä kesänä on ollut paljon tarjolla Hermione/Severusta. En ole heistä koskaan kirjoittanut, joten päätin kokeilla kun toinen fikkini melkein tuntui tyrkkäävän minua siihen suuntaan. En ole niinkään keskittynyt hahmojen luonteisiin tässä (vaikka tämä oikein huutaa puuttumaan siihen) vaan tähän arvoituksen selvittämiseen. Pukkaan loputkin osat ihan lähipäivinä luettavaksi. Kommentteja saa jättää.
« Viimeksi muokattu: 25.08.2019 10:03:40 kirjoittanut Fairy tale »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #1 : 24.08.2019 09:28:51 »
~II~

Hermionea jännitti. Hän oli menossa professori Kalkaroksen työhuoneeseen, jossa hän aloittaisi yhteistyön professorin kanssa. Mitä siitä tulisi tai tulisiko siitä ylipäänsä yhtään mitään. Professori ei ollut järin yhteistyökykyisen oloinen. Voisiko professori omia koko tutkimustyön omiin nimiinsä ja käyttikö tämä vain Hermionea hyväkseen. Ja pitäisikö tämä tyttöä vain nuorena tytönhupakkona, joka on käytettävissä? Näine ajatuksineen Hermione saavutti professorin työhuoneen ja kolkutti sen ovelle.

”Sisään”, professorin ääni kuului matalana huoneesta. Mies oli levittänyt muistiinpanonsa pöydälle, mutta jättänyt sen toiselle puolelle tilaa, johon Hermione nyt laski kirjansa.
”Kerroin jo rehtorin luona alustavasti ne asiat, joiden parissa olen itse työskennellyt keväästä saakka. Tarkempi perehtyminen molempien selvittämiin asioihin lienee paikallaan”, professori sanoi aloittaen sitten selvittämään tarkemmin kaikkia niitä yksityiskohtia, joita oli itse saanut selville. Hermione kiinnitti huomioita professorin olemukseen ja käytökseen. Kaikesta huokui sellainen olettamus, että he todella tekivät jonkinlaista yhteistyötä ja se hälvensi Hermionen ennakkoluuloja miestä kohtaan. Ehkä professori osaisi sittenkin käyttäytyä, hän ajatteli.

Oli Hermionen vuoro esitellä kaikki se, mitä hän oli saanut selville kivikehistä ja Ley-linjoista.
”Ymmärsin rehtorin huoneessa sen, että meidän on turha haaskata aikaamme siihen kuinka menneisyyteen matkanneet henkilöt voidaan palauttaa, koska se ei ole vallassamme. Mutta käsitin että on aika koota kaikki kivikehiä koskeva tieto yhteen ja selvittää mahdollisesti jotain lisää”, Hermione päätti puheensa ja levitti sitten pienen Ley-linjoja esittävän karttapohjan pöydän tyhjälle puolelle.
”Tuossa on Tylypahka”, Hermione osoitti sormellaan. ”Siinä on selvästi yksi Ley-linjojen solmukohta. En ole keksinyt kuinka saisin tätä karttaa suurennettua tai tarkennettua, jotta tämän solmukohdan tarkat koordinaatit voisi selvittää.”

”Tarkennus saattaisi onnistua negaatio-liemellä”, Kalkaros sanoi. ”Siinä on samoja aineita, mitä jästikameroiden filminkehityksessä käytetään. Kartasta tulee ensin tehdä kopio, josta saadaan negaation avulla myös suurennos ja tarkennus samaan aikaan.
”Onko sinulla... onko Tylypahkassa siihen tarvittavat ainekset olemassa?” Hermione kysyi.
”Vaikka en opetakaan enää taikaliemiä, minulla on aina omat liemivarastot käytettävissäni”, Kalkaros sanoi hieman kärkevästi. ”Mutta oletan että suurin osa aineksista on myös Tylypahkan liemivarastossa”, mies lisäsi hieman pehmeämmin.
”Voinko lainata tätä kirjaa?” Hermione kysyi. Hän oli nähnyt Kalkaroksen kirjojen joukossa hyvien ohuen opuksen, joka oli kirjoitettu Ley-linjoista.
”Tietysti. Sen lukemiseen tuskin menee kauaa. Voit palauttaa sen, kun pääsemme käyttämään negaatio-lientä seuraavalla tapaamisella. Sen valmistuminen vie kolme vuorokautta.

~*~

Hermione katseli kuinka negaatio-liemi vaikutti karttapiirroksen kopiossa. Karttakopio uiskenteli parhaillaan liemessä, jonka vaikutuksesta Tylypahkan alue kartasta suureni ja tarkentui hetki hetkeltä ja lopulta oli aika ottaa karttakopio pois liemestä. Kalkaros teki tarkkaa työtä poimiessaan märän kartan kuivumaan pyyhkelle pöytätason päälle.

Kartan poikki oli vedetty kaksi ohutta punaista viivaa. Toinen niistä oli pohjois-eteläsuuntainen ja toinen itä-länsisuuntainen. Hermione kumartui uteliaana kartan ylitse ja huomasi professori Kalkaroksen tehneen samoin. Heidän päänsä olivat miltei kolahtaneet toisiinsa. Hermione punastui vähän ja vetäytyi hieman taaksepäin. Professori ei näyttänyt huomanneen asiaa mitenkään vaan hän tutki tarkoin missä kohtaa viivat risteäisivät ja voisiko kohdan paikantaa tarkemmin.
Kelmien kartta. Hermionella välähti. Ron oli Harryn katoamisen jälkeen penkonut ystävänsä matka-arkusta kaiken, jonka ei sopinut jäädä opettajien tai aurorien takavaikoimaksi. Kelmien kartta ja näkymättömyysviitta olivat tallessa Ronilla. Kelmien kartta oli toistaiseksi ainoa kartta, joka oli laadittu Tylypahkan eri kerroksista tarkan yksityiskohtaisesti. Jos suurempi kartta antaisi yhtään viitettä missä kohtaa Ley-linjat risteäisivät, hän saattaisi selvittää asian vielä tarkemmin.

”Kunhan Samhain on käsillä, uskon muutamien seikkojen vahvistavan ennakkopäätelmiäni”, Kalkaros mutisi itsekseen tutkiessaan nyt jo liemestä kuivunutta karttaa. Hän osoitti sormellaan solmukohtaa. ”Ainakin se on selvää, että risteys sijaitsee koulun sisällä, eikä ulkona. Lisäksi tämä viittaa koulun läntisiin osiin. Mutta ei ole täysin selvää seuraako linja käytävää vai luokkahuoneita”, mies jatkoi ja tuntui jupisevan vielä jotain salakäytävien suuntimista.
”Samhain, aivan”, Hermione sanoi. Hän oli tottapuhuakseen unohtanut koko Samhainin ja muut tärkeät ajankohdat, jolloin tietyt ihmiset voisivat aistia Ley-linjojen luona tapahtuvaa värähtelyä.
Mutta eihän hän ollut sellainen.

”Pystytkö sinä aistimaan Ley-linjat tai kivikehän avoinna olevan aikatunnelin?” Hermione kysyi, sillä hän ei voinut käsittää miten he voisivat selvittää mitään enempää, jos heistä kumpikaan ei sitä aistinut.
”Valitettavasti sitä kykyä minulla ei ole”, Kalkaros totesi. ”Mutta tehtyäni selvityksiä asiasta, minulla on eräs henkilö tiedossa. Asiassa on pienoinen mutta...”
”Arvaanko oikein että hän on jästi?” Hermione kysyi.
Kalkaros ei vastannut suoraan, murahti vain jotain kooten muutamia muistiinpanojaan kasaan.

”Jos hän on jästi, ei häntä ole pakko tuoda Tylypahkaan Ley-linjaa aistimaan. Eikö hän voisi todentaa jonkun muun kartassa olevan linjan värähtelyn voimakkuden ja vahvistaa sen, että se todella vaikuttaa Samhainin aikaan erityisellä tavalla?” Hermione ehdotti. Sillä hän oli varma, että selvittäisi ilman ulkopuolista apua Tylypahkan oman linjan tarkan sijainnin. Severus Kalkaros kohotti kulmiaan näyttäen siltä, että jäi pohtimaan tytön ehdotusta.
”Luottaisin myös kirjan mainitsemaan sivuseikkaan, että Samhain ja Beltane ovat niin vahvoja aikoja, että linjat voi aistia myös sellainen, joka ei niiden värähdyksiä muutoin tunnekaan. Haluaisin ehdottomasti ainakin kokeilla sitä”, Hermione lisäsi vielä palauttaen nyt ohuen kirjan takaisin professorille.

~*~

Severus Kalkaros valvoi seuraavana yönä pitkään. Hänen päässään raksutti hänen järjestellessään illan aikana selvinneiden asioiden järjestystä yhä uudelleen toisenlaiseen järjestykseen. Neiti Granger oli ärsyttävän fiksu rohkelikoksi. Korpinkynsiin se tyttö kuuluisi. Oli ollut eräs toinenkin jästisyntyinen rohkelikko, jossa oli täsmälleen samanlaisia piirteitä. Severus karisti muistot Lily Evansista mielestään ja yritti pyyhkäistä kaikkitietävä neiti rohkelikko Grangerinkin ajatuksistaan. Hänen oli pakko myöntää, että tyttö oli terävä. Mutta miten tämä oli ajatellut selvittää Tylypahkan linjaristeymän tarkan sijainnin? Oliko jotain mitä neiti tietäväinen ei ollut hänelle paljastanut?

Severus otti karttakopiosta vielä muutaman suurennoksen, jotka paljastivat paremmin Tylypahkan ulkopuolella olevien Ley-linjojen koordinaatit. Olisiko risteymät merkitty jotenkin, vai olivatko ne pelkkää nummea tai suota? Sen hän voisi selvittää seuraavien päivien aikana. Ehkä olisi sittenkin reilua ottaa neiti Granger mukaan tai sitten he tekisivät selkeän työnjaon. Severus totesi, että tutkimuksia olisi jatkettava mitä pikimmiten, sillä Samhainiin ja Tylypahkan kurpitsajuhlaan olisi enää vähän reilu viikko aikaa. Koko Samhain menisi nyt siihen, että jotain konkreettista saataisi kaivettua esiin.

”Menetkö sinä taas tönkimään jotain homehtuneita papereita jonkun Kalkaroksen kanssa?” Ron tuhahti närkästyneenä, kun Hermione oli taas lähdössä omille teilleen. ”Miten sinä voit sietää häntä?” Ron kysyi vielä näyttäen hapanta naamaa.
”Professori Kalkaros osaa olla fiksu ja käyttäytyä kunnolla kun hän niin haluaa. Uskoisin, että tämä on niin mielenkiintoinen projekti, että hän on unohtanut kenen kanssa työskentelee”, Hermione totesi. Toisaalta hän oli punninnut asiaa niin, että projektin puitteissa professori kohteli häntä vertaisenaan, kun taas oppilaana pimeyden voimien suojautumisen oppitunneilla hän oli yksi oppilaista, eikä professori huomioinut silloin erityisesti ketään.

Oppitunnit olivat muutenkin nykyään myös muuta kuin pelkkää suojautumista pimeyden voimilta ja usein mukana oli muutama aurori. Albuksen kaartia ei sellaisenaan enää ollut, vaan tunnit koskivat nyt kaikkia oppilaita. Sota kyti hiljalleen, eikä kukaan voinut olla varma milloin se roihahtaisi uuteen liekkiin. Hermione oli pohtinut päättyisikö sota ja voitaisiko Voldemort kukistaa tuhoamalla hirnyrkit, vaikka Harry olikin poissa? Tyttö oli varma, että rehtori Dumbledorella oli jokin ajatus siitäkin. Ehkä sitä voisi kysyä joku kerta.

”Otitko ulkokengät ja paksun viitan, kuten neuvoin?” professori Kalkaros kysyi samantien, kun Hermione oli saapunut tämän työhuoneeseen.
”Kyllä professori. Ymmärsin, että menemme käymään ulkona.”
”Hyvä”, Kalkaros sanoi ja esitti lyhyesti asiansa.
”Voimme ilmiintyä Tylyahosta tälle”, Kalkaros osoitti sormellaan karttaa ”ja tälle linjojen risteyskohdalle ja selvittää millaisia nämä paikat ovat. Kartan mukaan niissä ei ole merkittäviä rakennuksia, mutta ovatko paikat täysin autioita vai löytyykö sieltä jotain.”
”Mitä jotain esimerkiksi?” Hermione kysyi.
”Ihan mitä tahansa. Suuri kivi, merkkipaalu, sähkölinja tai mitä muuta tahansa”, Kalkaros selitti ja Hermione nyökkäsi.

Kaksikko käveli Tylyahon laitamille. Professori Kalkaros tarjosi käsivarttaan ilmiintymistä varten, johon Hermione sekunnin hämillään olemisen jälkeen tarttui ja kaksikko ilmiintyi ensin toiselle risteykselle. Kaikkialla oli avaraa kanervanummea ja äkkiseltään näytti siltä, ettei siellä ollut minkäänlaista maamerkkiä tai muutakaan kiinnekohtaa. Kalkaros oli vähällä kompastua sammaloituneeseen kiveen, joka ei ollutkaan mikä tahansa kivi vaan tasaiseksi hakattu suorakaiteen mallinen kivi kaiverruksineen. Hermione kyykistyi kiven luokse rapsuttaen vähän sammalta pois. 

*AD. 585 Round Table kn...

Siinä oli kaikki mitä kiven kaiverruksesta sai selvän, mutta numero tarkoitti ilman muuta vuosilukua ja mihin ikinä (*Round Table) Pyöreä Pöytä viittasikaan, sen oli tarkoitettava jotain merkittävää mitä tuona vuonna oli tapahtunut. Hermione kirjoitti sen muistiin ja huomasi Kalkaroksen tekevän samoin. Mies tutki vielä ympäristöä kiven luona, käveli muutaman askeleen jokaiseen pääilmansuuntaan kivestä, mutta mitään muuta ei löytynyt. Eikä ilmassa tuntunut minkäänlaista väreilyä, vaikka Samhain oli jo viikon kuluttua.

”Täällä tuskin on enää muuta huomion arvoista”, Kalkaros totesi tarjoten Hermionelle jälleen käsivarttaan. Kaksikko ilmiintyi nyt lähelle Loch Nessin rantaa. Koska maisemaa sävyttivät järvi, rantakivikko- ja kaislikko, oli huomattavasti vaikeampaa tehdä havaintoa mistään erityisestä maamerkistä. Kului lähes tunti ennenkuin professori Kalkaros viittoi Hermionen luokseen.
”Voisiko tämä viitata johonkin?” professori kysyi vaikka olikin täysin varma että oli löytänyt etsimänsä. Rantakallioon oli kaiverretty jotain, jonka vesi oli huuhtonut sileäksi aikapäiviä sitten.
”Voiko tuota ennallistaa mitenkään?” Hermione tuli kysyneeksi. ”Luulen, että vastaus löytyy tästä”, hän sanoi sivellen rantakalliota sormensa alla etsien ääriviivoja muinaisesta viestistä.

”Muinaiset paljastus”, Kalkaros sanoi ja sai kuin saikin pienen hetken ajaksi viestin näkymään hitusen verran selkeämpänä. Taika haalistui kuitenkin nopeasti pois.

AD. 565 monk Columba, the subd...

”Hei, tämän minä tiedän. Kun luokkaretken vihkosessa kerrottiin kelpistä, Loch Nessin hirviöstä, selvitin samalla mitä jästien historia asiasta kertoo. Columba niminen irlantilaismunkki päihitti vesihirviön juuri  vuonna 565”, Hermione innostui.
”Tämän ja sen toisen linjan välillä oli nyt kaksikymmentä vuotta merkkitapahtumien välillä. Olisi mielenkiintoista selvittää myös ne muut pisteet”, professori Kalkaros sanoi.
”Voisimmeko todella?” Hermione sanoi.
”Kyllä me voimme sen tehdä. Tulin kopioineeksi suurennoksen myös kolmesta jäljellä olevasta pisteestä, jotka muodostavat selkeän viisisakarakuvion Tylypahkan pisteen ympärillä”, professori sanoi yrittäen olla näyttämättä kuinka innoissaan hän itsekin oli.

~*~

”Jäljellä näistä kuudesta on enää Tylypahkan Ley-linja, joka on ainoa rakennuksen sisälle sijoittuva ja siksi hankalampi selvittää”, professori Kalkaros totesi kun kaksikko oli palannut vähän keskiyön jälkeen takaisin hänen työhuoneeseensa. Kalkaros oli piirtänyt kuvion kartalle, jossa näkyivät kaikki kuusi pistettä.
”Professori, minun täytyy tunnustaa jotakin”, Hermione sanoi kaivaessaan laukustaan kelmien kartan.
”Minä kieltämättä vähän aavistelin, että sinulla saattaisi olla jotain tietoa, jota et halunnut jakaa aivan suoralta kädeltä. Mikä tämä on?” Professori kysyi avatessaan pergamentin, joka näytti ensi silmäykseltä aivan tyhjältä.
”Ennenkuin näytän, niin pyydän että saan pitää tämän jatkossakin, sillä tämä kuuluu Harrylle. Minulla ei ole valtuuksia luovuttaa pois mitään Harrylle kuuluvaa. Mutta tämä auttaa asiaamme aivan varmasti, lupaan sen”, Hermione sanoi vähän kireyttä äänessään ja hän piti pergamentista lujasti kiinni.

”Jotain rohkelikkojen höpötyksiäkö?” Kalkaros sanoi.
”Rohkelikkojen kyllä, mutta tämä on loistokeksintö”, Hermione sanoi.
”Hyvä on, pidä pergamenttisi. Kunhan siitä on apua asiamme edistämiseksi”, Kalkaros murahti.
Hermione mutisi nopeasti sanat, jotta Kalkaros ei kiinnittäisi niihin sen enempää huomiota ja napautti kelmien karttaa taikasauvallaan ja niin heidän silmiensä eteen avautui Tylypahkan kartta.
”Vai niin. Vai on tämä nykyisin Potterin omaisuutta”, Kalkaros totesi kuivasti. ”Tämä on nerokasta työtä, vaikka onkin aivan tiettyjen rohkelikkojen laatima. Ja aivan oikein neiti Granger, tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun näen Kelmien kartan. Tiedän kyllä mikä tämä on. Mutta kuten tulin luvanneeksi, saat pitää sen”, mies sanoi ja Hermione melkein kuuli hampaiden kiristelyä viereltään.

”Ajattelin että tämän avulla voisi paikantaa Tylypahkan Ley-linjojen solmukohdan tarkan sijainnin. Mutta löydämmekö sieltäkin jonkin merkipaalun tai viittauksen johonkin vuosilukuun? Voisiko se olla Tylypahkan perustamisen vuosiluku tai tiesivätkö perustajat että yksi linjoista jäi heidän perustamansa koulun suojiin?” Hermione heitti ilmaan koko joukon kysymyksiä. He olivat selvittäneet viisi solmukohtaa, joiden kaikki vuosiluvut liittyivät jotenkin aikakauteen, jolloin kuningas Arthur oli nousemassa tai noussut valtaan ritariensa ja druidi Merlinin avulla. He olivat löytäneen vuosiluvut tasaisesti 20 välein liittyneisiin tapahtumiin. Merkit olivat koskeneet vuosia 545, 565, 585, 605 ja 625. Oliko Tylypahkan sijainti täysin sattumaa vai liittyisikö se jollain lailla näiden vuosien sarjaan?


Kirjoittajalta: Ja ei. En aio korjata Ley-linjojen L-kirjainta pieneksi. Olen tarkoituksella ja harkiten jättänyt ison kirjaimen.
« Viimeksi muokattu: 25.08.2019 10:01:47 kirjoittanut Fairy tale »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #2 : 25.08.2019 10:00:51 »
~III~

Samhainia edeltävät päivät olivat mielenkiintoisia. Kalkaros oli selvittänyt melko tarkat koordinaatit Tylypahkan Ley-linjan solmukohdalle, mutta selvitettyjen tietojen pohjalta solmukohta käsittäisi hyvin kapean, noin kymmenen metrin säteen joka suuntaan ja kerroksia oli monta, joten varmuutta ei ollut olisiko vaikutus vain kellarikerroksessa, vai ulottuisiko se myös ylempiin kerroksiin. Kalkaros oli myös saanut todeta, etteivät Tylypahkan käytävät suinkaan noudattaneet tarkkaa Pohjois-etelälinjaa taikka itä-länsilinjaa, vaan jokaisen kerroksen käytävät ja luokkahuoneet oli rakennettu aivan oman pohjakaavan mukaisesti.

”Tästä puuttuu tolkku ja järjestelmällisyys tykkänään”, professori oli manannut, kun tosiasia Tylypahkan rakenteista oli selvinnyt hänelle. ”Olisin odottanut Salazar Luihuiselta tässä asiassa hieman enemmän.”
”Ehkä Luihuinen olikin kanssasi samaa mieltä”, Hermione pisti väliin. ”Mutta hänellä oli vastassaan kolme muuta perustajaa.” Tähän Kalkaros soi vain tuhahduksen.
”Rakennuksessa on paljon taikaa. Erittäin paljon taikaa, myös sellaista, josta ei koskaan pääse täysin selvyyteen”, Hermione kuuli professorin toteavan ja oli samaa mieltä. Siitä olivat todisteena niin Tarvehuone, kuin paikoiltaan siirtyvät portaikot ja käytävätkin. Hermione hätkähti. Mitä jos Ley-linja sijaitsikin käytävällä, joka vaihtoi alituiseen paikkaansa ja oli asemissaan ainoastaan suurina merkkipäivinä, kuten nyt vaikkapa Samhainin aikaan. Hän kertoi epäilynsä ääneen.

”Uskoakseni se ei ole mahdollista. Ley-linja oli täällä ennen Tylypahkaa, joten aloittaisin etsinnän mahdollisimman alhaalta pohjakerroksesta ja nousisin sieltä vähin erin ylemmäs. En usko sen asemapaikan vaihtuvan koulussa vaikuttavan taikuuden mukaan”, Professori Kalkaros sanoi ja Hermionestakin alkoi tuntua oikealta aloittaa maantasolta. Siellä olivat kuitenkin perustukset kaikelle. Kellarista ja siellä kulkevan käytävän varrelta ei kuitenkaan löytynyt mitään erikoista. Ei salakäytäviä eikä kaiverrettuja kiviä. He varmistivat myös ulkoseinän kaiken varalta. Ei mitään.

~*~

Samhainin aattona etsintä jatkui pohjakerroksesta ensimmäiseen kerrokseen.
”Tämähän on hylätty vessa!” Kalkaros tyrmistyi kun hän oli paikantanut linjojen solmukohdan tarkan sijainnin ensimmäisen kerroksen käytävän varrella.
”Uskoakseni tässä on ollut aikaisemmin jotain muuta. Mutta aika moni Tylypahkan salaisuuksista on linkittynyt jotenkin vessaan”, Hermione totesi kuullakseen ainoastaan tuohtuneen murahduksen Kalkarokselta.
”Ensimmäisenä kouluvuotenani se karannut peikko tuhosi yhden vessan kokonaan. Toisena vuonna salaisuuksien kammion sisäänkäynti löytyi vessan pesualtaan juurelta. Entä jos Ley-linja mukaileekin vesijohtojen suuntaa...”
”Tai sitten vesijohdot on rakennettu myötäilemään linjoja”, Kalkaros täydensi, eikä pitänyt linjojen solmukohdan sijaintia vessassa enää aivan mahdottomana ajatuksena.

”Minä aion yöpyä täällä ensiyön ja annan Samhainin paljastaa mitä sillä on paljastettavanaan”, Hermione sanoi topakasti. Vai oliko hän jo nyt aistivinaan ilmassa pientä värähtelyä?
”Yöpyä?” Kalkaros sanoi.
”Tulen tänne makuupussini kanssa ja pidän silmät ja korvat auki. Ja ehkä Tylypahkan kummituksiltakin voisi irrota totuudensiemeniä”, Hermione totesi.
”Rohkelikot”, Kalkaros mutisi itsekseen mutta varmisti että näsäviisas tyttö taatusti kuuli sen.
”Ei. Vaan yksi rohkelikko ja yksi luihuinen! Oletan että haluat suorittaa tutkimustyön seuraavan vaiheen kunnialla loppuun”, Hermione sanoi haastavasti ja tuijotti professoria joka ei tiennyt mitä vastaisi.
”Yöpyä vessassa makuupussissa Samhainin yön yli? Kuulostaa vähemmän terveeltä.”
”Eikä kovin järkevältä”, Hermione täydensi. ”Kai minä nyt sen tiedän. Sehän on täysin naurettavaa, mutta olen aivan varma, että seuraava yö tarjoaa vastauksia. ”Voithan sinä istua vaikka nojatuolissa yön yli. Minä varaan itselleni aiheeseen sopivaa lukemistoa ajan kuluksi”, Hermione sanoi.

”Sinä olet tosissasi”, mies sanoi, eikä voinut peittää pientä naurahdusta. Tyttö on pesunkestävä rohkelikko. Päätelmissä hyvin johdonmukainen ja toiminnassaan kertakaikkisen spontaani. Severuksen oli myönnettävä itselleen, että se oli oikeastaan hyvin tehokasta. Hän katsoi kädet päättäväisesti puuskassa seisovaa ponihäntähiuksista nuorta naista.
”Hyvä on. Ei ehdotuksesi ihan pöljä ole, päinvastoin. En halua jäädä paitsi Samhainin nojatuolissa vietetystä yöstä hylätyssä vessassa selvittämässä tätä arvoitusta pohjamutia myöten. Tulen yhdeksältä, kun kurpitsajuhla päättyy Suuressa salissa.”

~*~

Hermione oli livahtanut kurpitsajuhlasta jo ennen sen päättymistä ja oli nyt asettunut mukavasti hylätyn vessan nurkkaan, jossa hänellä oli patja, makuupussi ja leppoisaa luettavaa. Hän oli tuonut sisustukseksi muutaman kurpitsalyhdyn valoa tuomaan.
”Muinaiset paljastus”, Hermione mumisi Kalkarokselta oppimaansa uutta loitsua. Tytön suureksi tyrmistykseksi hänen taikasauvansa rätisi vähän ja kohta hän näki kuin utuisena verhona jotakin, mitä oli tapahtunut kauan sitten, mutta se kesti vain aavistuksen verran. Hänen sydämensä hakkasi lujaa ja hän katsoi kelloaan. Kalkaros saapuisi parinkymmenen minuutin kuluttua. Osaisikohan professori vahvistaa taikaa jotenkin. Hänen oli saatava nähdä lisää.

Hermione lausui loitsun muutaman kerran uudelleen ja näki taas utuisena aavistuksena jotain, mikä näytti tapahtuneen kauan sitten tässä samaisessa huoneessa, joka nykyisin toimitti hylätyn vessan virkaa. Joku kummituksista osaisi taatusti kertoa mitä täällä on tapahtunut ja milloin.

Severus Kalkaros saapui täsmällisesti, loitsi itselleen nojatuolin ja istahti siihen. Hänellä oli mukanaan yksi lyhty, joka riitti valaisemaan sitä mitä hän aikoikin lukea.
”Joko olet ehtinyt ratkaista viimeisen salaisuuden?” Kalkaros kysyi ripaus ivaa äänessään, mutta katui samantien. Hänellä oli ollut mukava syksy ja olisi sääli jos he ratkaisisivat kaikki arvoitukset seuraavan yön aikana, mitä hän kuitenkin epäili. Aikaa olisi kevääseen saakka.
”En ratkaissut, mutta selvitin lisää”, Hermione sanoi ja kertoi mitä oli löytänyt loitsunsa avulla. Professori Kalkaros näytti vaivaavaan päätään ja muistiaan keksiäkseen miten loitsua voisi vahvistaa edelleen. Olisiko ajankääntäjän käyttö liian vaarallista tällaisena voimakkaana yönä? Hän huomasi pohtivansa.

Yhdessä he saivat loitsua vahvistettua niin, että näkymä oli kirkkaampi ja kesti hetken pidenmpään. He tulivat siihen tulokseen, että loitsu näytti satunnaisesti huoneessa tapahtuneita asioita tai sitten he eivät olleet toistaiseksi keksineet tapahtumien välillä mitään yhteyttä. Niiden henkilöt vaihtuivat ja vain pieni osa oli tuttuja joko Hermionelle tai Kalkarokselle. Koulupuvun mallista saattoi päätellä minkä aikakauden näky kulloinkin oli kyseessä.
”Olisiko mahdollista vaikuttaa siihen, että voisimme nähdä asioita vaikkapa vain vuoden sisällä tapahtuneista asioista?” Hermione kysyi.
”Haluaisin tietää samaa, enkä tiedä riittääkö yksi yö sen asian selvittämiseen. Mielessäni kyllä kävi ajankääntäjän käyttö, mutta en tohdi arvailla sen vaikutuksia tällaisena voimakkaana yönä”, Kalkaros totesi.

Hermione katosi yhteen vessakopeista ja veti narusta.
”Myrtti?” hän kutsui.
Kesti hyvän tovin ennekuin tyttökummitus lipui vessaan.
”Onko jollakin minulle asiaa ja vielä tällaisena yönä? Nyt juhlitaan ja haluan palata kohta kiireesti takaisin”, Myrtti mutisi mutta näytti selvästi pitäneen siitä, että hänet oli vartavasten huomattu ja häntä oli kutsuttu.
”Myrtti, minulla olisi sinulle pari kysymystä. Olisin kiitollinen jos vastaisit”, Hermione pyysi.
”Sinä. Kyllä minä sinulle voin vastata. Olet ollut ennenkin kovin ystävällinen”, Myrtti sanoi näyttäen tyytyväiseltä.

”Osaatko kertoa onko tässä vessassa tapahtunut jotain erityistä viimeisen vuoden aikana? Tai vaikka puolen vuoden aikana?” Hermione kysyi.
”Salaisuuksia”, Myrtti sanoi. ”Pieniä salaisuuksia, en voi kertoa”, tyttö hykersi.
”Mutta sinä kerroit keväällä että täällä on käynyt joku poika...” Hermione pinnisti muistiaan. ”Ei sinun tarvitse kertoa ellet halua, mutta onko täällä ylipäänsä käynyt ketään?”
”Sillä pojalla oli salaisuuksia. Ja oli toinenkin poika, se joka oli sinunkin kanssasi. Se Harry, eikö se ollut hänen nimensä”, Myrtti sanoi ja lipui vähitellen takaisin putkistoon. ”Minä palaan nyt juhlimaan, näkemiin.”
Hermione oli harmissaan. Vuoden tai puolen vuoden sisään oli käynyt Harry. Ja sitten se toinen poika jolla oli salaisuuksia. Mutta mitä se auttaisi. Miten hän voisi selvittää yhtään mitään Ley-linjoihin liittyvää.

”Ehdotan nopeaa kokeilua ajankääntäjän kanssa vaikka tämän vuoden kevääseen”, Kalkaros ehdotti. ”Selvittäisimme ainakin sen, voiko eri aikana selvittää jotain muuta.”
”Vaikka silloin ei olekaan Samhain. Voimmeko nähdä yhtään mitään?” Hermione epäili.
”Jos palaamme vaikka Beltaneen ja kokeilemme.”

Se oli rohkea kokeilu. Kalkaroksella oli ajankääntäjä, jonka hän ajasti menneeseen Beltaneen. He kokeilivat uudelleen samaa loitsua useammaan kerran ja tulivat paljastaneeksi uusia tapahtumia. He oppivat kuinka voisivat katsoa saman utuisen näyn uudelleen toistamiseen. He olivat nähneet näyn lähimenneisyydestä, jossa oli Draco Malfoy puhumassa jotain Myrtin kanssa. Sanoista oli vaikea saada selvää, mutta keskustelun sävy ei jäänyt epäselväksi. Professori Kalkaros oli halunnut palata tuohon näkyyn vielä uudelleen. Hän oli aivan varma, että näky oli keväältä. Hermione ajatteli Harrya ja halusi nähdä jotain Harrysta. Olihan Myrtti sanonut Harryn käyneen. Ja sen toisen pojan oli pakko tarkoittaa Malfoyta.

”Muinaiset paljastus”, Kalkaros sanoi uudelleen Hermionen lausuessa loitsu samaan aikaan ja he katsoivat jälleen kerran. He näkivät utuisessa näyssä Draco Malfoyn ryntäävän vessaan puolijuoksua. Tämän kasvoilla oli nurkkaan ahdistetun kireä ilme. Kohta hänen perässään saapui Harry taikasauvaansa kohottaen. He näkivät kuinka molemminpuoliset loitsut tuhosivat vessaa ja lopulta yksi loitsuista repi Dracon rintaa kaataen tämän lattialle.
Hermione vilkaisi sydän pamppaillen Kalkarokseen, jolla näytti olevan epäilevä katse kasvoillaan ja tämä nosti sormen huulilleen. ”Vielä hetki”, hän kuiskasi kuin odottaen jotain. Näkyyn ryntäsi nyt Kalkaros itse kumartuen verissäpäin olevan luihuisen ylle ja loitsien jotain.
”Meidän on poistuttava välittömästi takaisin omaan aikaamme”, Kalkaros sanoi tarttuessaan Hermionen käsivarsiin ja palautti sitten ajankääntäjän takaisiin oikeaan nykyhetkeen.

”Mitä se oli? Mitä tapahtui?!” Hermione huudahti, kun he olivat turvallisesti takaisin omassa ajassaan ja Kalkaros oli irrottanut ajankääntäjän kaulaltaan kuin se olisi ollut elävä olento joka kuristaisi hänet hetkenä minä hyvänsä.
”En ole varma”, Kalkaros sanoi. ”Mutta siitä olen varma, että näimme jotain sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunut.”
”Oletko varma?” Hermione puuskahti.
”Olen siitä täysin varma. Potter käytti näyssä erittäin vahvaa ja pimeää loitsua ja ellen olisi mennyt väliin, hän olisi tullut tappaneeksi Draco Malfoyn. Minä tunnen sen loitsun ja osaan myös korjata sen aiheuttamat vammat. Niin ei ole missään tapauksessa käynyt Tylypahkassa.”
Hermione oli kalvennut vähän.

”Sotkiko ajankääntäjän käyttö jotenkin näkyjä vai voiko se näyttää jotain mitä vasta tulee tapahtumaan?” Tyttö kysyi kädet kiedottuna ympärilleen.
”En usko sen johtuneen ajankääntäjästä. Uskon että olisimme saattaneet nähdä saman utunäyn, kun olisimme aikamme loitsineet omassa ajassamme”, Kalkaros selitti. Hän huomasi nuoren rohkelikon tärisevän joko kylmästä, pelosta tai vähän molemmista. Hän oli itsekin järkyttynyt yllättävästä ja voimakkaasta näystä, joka ei suinkaan näyttänyt heille jotain, mitä jo oli tapahtunut. Joten mitä heille jäi jäljelle?
”Hei”, Kalkaros tarttui hyvin varoen rohkelikon olalle yrittäen olla rohkaiseva.
”Kerro minulle mitä se oli”, Hermione pyysi ja melkein nyyhkäisi perään.
”Istu alas”, Kalkaros kehotti ja Hermione istahti professorin loitsimalle nojatuolille.

”Minulla on vahva aavistus, että se oli näky vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta. Tämä on voimakas yö ja olemme selvittäneet koko joukon mielenkiintoisia ja tärkeitäkin asioita”, Kalkaros sanoi ja kaivoi povitaskustaan nenäliinan ojentaen sen tytölle joka yritti peittää kyyneliään.
”Vaihtoehtoinen tulevaisuus?!” Hermione puuskahti. ”Tarkoittaako se sitä, että Harry olisi todellakin voinut loitsia Malfoyhin jonkin hirvittävän taian ja Malfoy olisi säästynyt vain sen tähden että sinä osasit aivan sattuman kaupalla korjata sen loitsun aiheuttavat vammat? Sehän oli kauheaa.”
”Juuri sitä se tarkoittaa. Meillä on kevääseen asti aikaa selvittää asioita lisää”, professori sanoi nyt lohdutavan pehmeästi.

Hermione nousi nojatuolilta ja meni istumaan omalle patjalleen kääriten makuupussia ylleen.
”Aitko olla täällä koko yön yli?” Mies kysyi. ”Me kuitenkin selvitimme jo hyvin paljon tälle yölle.”
”Aion”, Hermione vastasi lyhyesti ja tarttui kirjaan vaikka sen lukemisesta ei mitään tullutkaan. Hän mietti ainoastaan näkyjä menneistä ja näkyä vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, joka olisi saattanut tapahtua, mutta oli jäänyt tapahtumatta. Voisiko noihin näkyihin luottaa ollenkaan? Mitä Harryn ja Malfoyn välillä sitten oikeasti oli tapahtunut? Ennenkuin Hermione nukahti, hän ehti käsittää että hän saattoi itse olla parhaillaan Kalkaroksen kanssa muuttamassa joitakin asioita heidän tulevaisuudestaan. Olihan nyt Samhainin yö ja he olivat Ley-linjojen voimakkaassa solmukohdassa.


***
« Viimeksi muokattu: 25.08.2019 10:23:20 kirjoittanut Fairy tale »

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #3 : 31.08.2019 10:30:14 »
Hei ja terveisiä kommenttikampanjasta! Olen Merlinin oppipoikaa seuraillut tänä kesänä aina silloin tällöin ja viehtynyt hirveästi siihen tekstiin ja muinaiseen Skotlantiin. Olen kahlannut Outlanderia läpi kirjoina ja sarjana ja se on kyllä aivan ihana, olikin siis jotenkin varsin mainiota, törmätä sellaiseen ficciin jossa hyödynnetään tuota elementtiä. Skotlanti on kyllä Outlanderin jälkeen ollut suuri rakkaus, ja tuli vierailtuakin viime syksynä niissä maisemissa! Vähän vielä jatkan Merliinin oppipojasta, ennen kun siirryn tämän ficin pariin, mutta siitä oli pitänytkin sanoa, että musta luokkaretki Tylypahkassa oli aivan loistava idea, pointsit siitä! Nyt en spoilaile sitä toista ficciä tähän enempää vaan palaan tämän ficin pariin.

Musta oli kiva lukea tekstiä, jossa käsiteltiin tätä katoamista nyt niinkuin toiselta puolelta. Toki me lukijoina tiedämme, että Harry ja Draco on kunnossa ja mitä heille on käynyt, mutta sitten taas kukaan kuka on jäänyt "oikeaan" maailmaan ei sitä tiedä ja totta kai he ovat järkyttyneitä. Luin muuten kanssa sen kirjeen, jonka olit kirjehaastetta varten kirjoittanut, ja sekin oli oikein oiva lisä tähän maailmaan. Pyörittelet sujuvasti useampia juonenkäänteitä ja tapahtumia ja kaikki täydentää toisiaan sopivasti. On aina ihanaa lukea tekstejä jotka sijoittuu tavallaan samaan maailmaan ja tarinaan.

Hermione on kyllä niin Hermione, kun hän on heti ruvennut tutkimaan ja niin ihanan innoissaan tai kiihtynyt siitä mitä saa selville tutkiessaan. Tuli hänen ja Dumbledoren vuoropuheusta jo heti kovin kotoinen olo. Ja tietenkin se on Severus, jolla on ne puuttuvat tiedot! Oikein loistavaa! :D Hermione kyllä ihanasti suostuu tähän yhteistyöhön. Ronin ja Hermionen vuorovaikutus toistensa kanssa on myös kovin kotoinen ja tuttu. Olet saanut heidät ihanasti muistuttamaan itsejään.  Ja Severus, oi viisas Severus, joka tulee rehentelemään tiedoillaan on myös niin Severus! Kaikki hahmot on kyllä tässä ekassa osassa varsin kohdallaan.

Kivikehien ja Ley-linjojen yhdistys on kyllä aivan mahtava idea. Oot selkeästi käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa tutkiaksesi tätä kaikkea ja se näkyy. Niin Merlinin oppipojassa, jossa oli viittauksia muistaakseni ilmaston kylmenemiseen 500-luvulla tulivuoren purkauksen takia ja näihin rajamuureihin, kuin tässä noihin ley-linjoihin.

Kuten jo aikaisemmin sanoit, oot ihanasti saanut sidottua nämä tarinat toisiinsa. Munkki Columba ja pyöreän pöydän ritarit ja kaikki tapahtumat Merlinin oppipojasta jotenkin liittyy tähän ja tulee itsekin oivallettua asioita uudestaan. Tämä muisto tai tapahtuma vaihtoehtoisesta todellisuudesta jota Hermione ja Severus katselivat on se sama jota nähtiin unissa lähellä sitä muuria ja kun on lukenut Merlinin oppipoikaa tietää jo, että eihän se totta ollut ensimmäisistä hetkistä alkaen. Piti vielä sanoa myös, että yksityiskohdat ovat loistavia, negaatio-liemi ja alun uutisotsikoista lainatut kohdat. Ihana myös kun tässä puhutaan Tylypahkan vesijohdoista! tuli Salaisuuksien kammio flashbackit:D

Vaikka tässä ei varsinaista Hermione/Severus rakkaussuhdetta vielä kauheasti ollut, niin mainiosti seurattiin kaksikon keskenäistä toimintaa ja menneisyyden ja mysteerien selvitystä. He tekivät töitä yhteen juuri niinkuin olisi saattanutkin olettaa jakaen tietoja ja taitojaan ja tuollaisen päälle voisi myöhemmin nähdä ehkä suhteenkin rakentuvan.

Täss ei oikein lukijana kauheasti mysteereitä vielä avautuntu, mutta luotan siihen, että näitä vielä jossain tekstissä ehkä käsitellään ja alkaa selvitä nämä kaikki mielenkiintoiset asiat mitä on tapahtunut. Skotlannista varsinkin olisi kiva lukea vielä lisää! Kirjoitusintoa ja kiitos näistä mahtavista tarinoista!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #4 : 06.09.2019 22:10:21 »
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän fikin sieltä, koska minun on viime aikoina tehnyt mieli lukea seikkailua ja mysteeriä, ja koska ihastuin tämän tarinan nimeen! Solmuja Ley-linjoilla, oi että miten harmoninen nimi, ja kaiken lisäksi vielä kiehtova ja lukemaan houkutteleva. Paloin halusta saada tietää, mitä tällaiset Ley-linjat oikein ovat (en ole ikinä kuullutkaan moisista, ja yllätyinkin löytäessäni niistä tietoa netistä) ja miten ne nivoutuvat Potter-maailmaan! Siksi vähän petyin, kun minulle valkeni, ettei noita mystisiä kivikehiä ja Ley-linjoja avata tämän tekstin puitteissa kovin tarkasti, mutta toisaalta se on täysin ymmärrettävää; onhan tämä spin-off jatkiksesta. Kun tajusin sen, pääsin paremmin sisään tähän tarinaan ja aloin nauttia sen mystisyydestä ja salamyhkäisyydestä. Tällaisena mitään mistään tietämättömänä lukijana oli todella kiinnostavaa ja innostavaa lukea Hermionen ja Severuksen yhteistyöstä, kun molemmat selvästi ovat perehtyneet tutkimaansa aiheeseen ja tietävät, mitä tekevät. Vähitellen tekstin edetessä osa mysteeristä paljastui minullekin, mikä on kivaa ja palkitsevaa! Kävi myös hirveästi kutkuttamaan tuohon jatkikseesi perehtyminen, oi. Harryn ja Dracon katoaminen on todellinen mysteeri, ja kiinnostaisi hirveästi tietää, mitä sen takana on ja palaavatko he koskaan takaisin!

En ole aiemmin juuri lukenut Hermione/Severusta, joten tämä tarina tarjosi ihanan pehmeän laskun paritukseen, koska se on tässä niin hienovarainen ja hiljalleen kehittyvä. Kirjoitit ensimmäisen osan jälkeen, ettet halunnut tässä tarinassa niinkään keskittyä hahmojen luonteisiin vaan käsillä olevaan mysteeriin, ja se näkyy tekstissä, mutta kivalla ja virkistävällä tavalla! Joskus on lukijana ihanaa keskittyä johonkin aivan muuhun kuin hahmojen sielunelämiin tai ihmissuhdekiemuroihin. Jos Hermionen ja Severuksen välille olisi roihahtanut kiihkeä ja peittelemätön romanssi, olisin ehkä jäänyt kaipaamaan enemmän hahmojen tunteiden ja niiden kehittymisen käsittelyä, mutta nyt en kokenut sitä tarvitsevani. Hahmot lähentyvät pikkuhiljaa, vaivihkaa, ja koko ajan sekä heidän että lukijan fokus on heidän tekemässään yhteistyössä. Tarinan luonteeseen sopii minusta tosi hyvin, että hahmojen tunteet ilmentyvät hienovaraisin kosketuksin ja lohdutuksin lopussa.

Nautin siitä, miten tarina keskittyy Tylypahkaan ja sen ympäristöön, ja miten taikamaailma on vahvasti läsnä. On niin ihanaa palata pottermaisiin tunnelmiin näin aikuisiällä, vuosia sen jälkeen kun Harryn tarinaa tuli seurattua reaaliajassa! Melkein tulee kotoisa olo lukiessa tuota kohtausta Myrtin hylätyssä vessassa, vaikka samalla vähän värisyttää jännityksestä tiivistyvä tunnelma.

Kiitos tästä tarinasta, tämä oli kivaa luettavaa! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #5 : 10.09.2019 08:03:17 »
Kiitos Lyra ihanan pitkästä kommentista. Oli kiva kuulla myös ajatuksia tuosta pitkästä fikistä, jonka spin off tämä on. Skotlanti on sellainen kiehtova, joka saa näppisenkin laulamaan. Ihanaa että olet päässyt siellä käymään, itse olin siellä toukokuussa.  :)

Mukava että pidit negaatio-liemestä ja tuosta uutisotsikosta. Sieluni silmin vain näin miten se liemi vaikuttaa tuohon karttaan ja mieleeni tuli valokuvien kehitys, josta sitten liemen nimikin putkahti. Mysteeri jäi vielä kesken, siitä saatiin vain vähän aavistusta tässä kohden. Ja Tylypahkan vesijohdot, ne ikäänkuin pyysivät päästä fikkiin mukaan.

Hermione ei ehkä vielä käsittänyt, että jo se aikaisemmin keväällä tapahtunut vaihtoehtoinen tulevaisuus on jo muuttanut tulevaisuutta. Ei hän olisi muuten tässä tekemässä yhteistyötä Severus Kalkaroksen kanssa. Ja se, onko tällä Samhainin yöllä jotain merkitystä, niin aivan varmasti on. Hermionen ja Severuksen tarina on tässä kohden vasta alussa.

Kiitos kommentistasi Waulish:)
Tämä taisi tosiaaan toimia pehmeänä laskuna tähän parivaljakkoon. Suosittelen lämpimästi tänä kesänä muita näistä kirjoitettuja fikkejä. En tarttunut tosiaan kovin rajusti suoraan itse pariin ja heidän suoranaiseen parittamiseen, vaan fikki ja erityisesti sen loppu viittaa siihen, että tämä taisi ollakin vain alkua jollekin enemmälle. Näiden kahden välinen yhteistyö taitaa olla se luontevin keino, jolla nämä tutustuvat toisiinsa.

Mysteeri jäi tässä osittain kesken ja siitä avautui nyt vain pieni pisara. Kivikehät jäivät tässä ehkä senkin takia ruotimatta, että Hermionelle ja Severukselle tuli selväksi etteivät he voi omalla selvittelyllään auttaa niitä, jotka kivien läpi matkustavat ja keskittyivät tässä vaiheessa enemmän näihin Ley-linjoihin. Itse ehdin miettiä miten tämä voi toimia Tylypahkaan sidottuna, kun Hermionella on vielä viimeinen vuosi tehtävineen kesken. Miksi Dumbledore antoi Hermionen vielä ottaa lisää tehtäviä harteilleen ja tuo että voiko Severus ikinä työskennellä oppilaan kanssa. Tätä kirjoittaessani olin hetken Hermionen nahoissa ja ajattelin, että Hermione on jotenkin sen verran ylikierroksilla, ettei hän välitä vaikka seitsemännen vuoden suorittamiseen menisi vähän enemmän aikaa kuin tavallisesti. Onhan tässä ollut surua Harryn katoamisesta. Ja Dumbledore tietää sen. Näin sitten sain Tylypahkan tähän mukaan.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #6 : 17.09.2019 20:25:06 »
Terveiset kommenttikampanjasta. :) Valitsin tämän, koska Hermione/Severus on kiehtova paritus ja mysteerificcejä on ihan liian vähän, aihe siis houkutti kovasti myös. :)

Lainaus
”Ymmärsin rehtorin huoneessa sen, että meidän on turha haaskata aikaamme siihen kuinka menneisyyteen matkanneet henkilöt voidaan palauttaa, koska se ei ole vallassamme. Mutta käsitin että on aika koota kaikki kivikehiä koskeva tieto yhteen ja selvittää mahdollisesti jotain lisää”
Lähtökohta oli mielenkiintoinen ja herätti uteliaisuutta. Joskin melko pian esitettiin, että kadonneiden löytäminen ei tulisi onnistumaan. Se yllätti! Pääpaino oli siis tosiaan Hermione/Severus -yhteistyössä, ei H/D-etsintäpartiossa. Tämän syy selvisikin sitten, kun tajusin että se tarina on oma erillinen ficcinsä. Pitänee jossakin välissä tutkia siis sitäkin tarkemmin.

Lainaus
Oli ollut eräs toinenkin jästisyntyinen rohkelikko, jossa oli täsmälleen samanlaisia piirteitä. Severus karisti muistot Lily Evansista mielestään ja yritti pyyhkäistä kaikkitietävä neiti rohkelikko Grangerinkin ajatuksistaan.
Näitä yhteneväisyyksiä on vaikea unohtaa. ;)

Samoin yhteneväisyydet Arthurin ritareihin olivat kiintoisia! Tykkäsin kohdasta, jossa etsittiin eri pisteitä linjalla ja pohdittiin niiden merkitystä. :) Minuakin kiehtoi tämä koko asetelma ja se, miten yhteistyö alkoi sujua yhä sopuisammin, kun yhteinen kiinnostuksenkohde herätteli kaksikon vuorovaikutustaitoja.

Lainaus
Kalkaros oli myös saanut todeta, etteivät Tylypahkan käytävät suinkaan noudattaneet tarkkaa Pohjois-etelälinjaa taikka itä-länsilinjaa, vaan jokaisen kerroksen käytävät ja luokkahuoneet oli rakennettu aivan oman pohjakaavan mukaisesti.
Tällaiset kohdat ovat omiaan herättämään suurta mielenkiintoa! :D Heti alkoi miettiä, mitähän kaikkea tähän voisi sisältyä.

Lainaus
aika moni Tylypahkan salaisuuksista on linkittynyt jotenkin vessaan
LOL, mitähän tämä kertookaan Tylypahkasta ja sen perustajista?  ;D On menty tarpeet edellä?

Oli myös veikeää, että Hermione teki olonsa mukavaksi tarkkailupaikallaan ja sisusti vessan teeman mukaisesti kurpitsalyhdyillä. :D Oli myös ilahduttavaa, että Severus myönsi (edes itselleen!) että hänellä oli ollut mukava syksy Hermionen seurassa.

Näyt ja varsinkin tämä meille tuttu näky Harryn ja Dracon yhteenotosta sai havahtumaan ja kiinnostumaan entisestään, miksi tämä oli vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta? Voi olla, että tämä ficci herätti enemmän kysymyksiä ja kasvatti mysteeriä enemmän kuin avasi, mutta ehkäpä alkuperäinen ficci sitten kertoo lisää!

Joka tapauksessa pidin tästä kovasti ja tulin kovin uteliaaksi tarinasta, jota tämä ficci vasta sivusi. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #7 : 18.09.2019 08:51:28 »
Lämmin kiitos kommentistasi Fiorella:) Spin offina varmaan tuli lisää kysymyksiä, jotka halusin pitää taka-alalla. Tarkoitukseni oli tässä kuitenkin rakentaa Hermionen ja Severuksen välille yhteistyötä ja tutustumista ja tällainen yhteinen asioitten selvittäminen on varmasti luontevinta. Myönnän etten varmaan itse kirjoittaessa käsittänytkään kuinka paljon tämä herättäisi lopulta lisäkysymyksiä, koska nythän vain raapaistiin hiukan pintaa noiden Ley-linjojen kautta. Pyrin vahvasti siihen, että tämä on oma tarinansa, joka kertoo niitä alkujen päiviä, mitä Hermionen ja Severuksen välillä on ollut.

Tässä selvitettiin kuitenkin isoja asioita Ley-linjoista ja kaksikko saa niistä raportoitua ja jatkavat varmasi kevätlukukaudellakin. Skotlantihan oikein pursuaa arvoituksia ja selvitettävää. Ja Hermione sai muutakin ajateltavaa kuin kadonnut Harry ja tulevat kevään kokeet.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #8 : 18.09.2019 14:38:34 »
Tämä on roikkunut muutaman viikon kirjanmerkeissäni ja odottanut sopivaa lukuhetkeä, tänään tuo hetki sitten oli ja täytyy sanoa, että omasta mielestäni luin tämän juuri oikeaan aikaan.

Ensinnäkin minusta on ihanaa, että olet kirjoittanut tämän spin-offin tuohon päätarinaan. Ja tämä todellakin toimii myös itsenäisenä tarinana mutta samalla kuitenkin myös täydentää päätarinaa :) Tämä Ley-linja-kuvio oli todella mielenkiintoinen ja hienosti olit taustoittanut tätä sekä maustanut ripauksella Gabaldonin teoksista tuttuja juttuja.

Se miksi ajattelin, että luin tämän juuri oikeaan aikaan, pistän spoilerin taakse, niin Merilinin oppipoikaa lukemattomat eivät turhaan spoilaannu.
Spoiler: näytä
 Luin juuri eilen tuon 12. luvun tuosta Merlinin oppipojasta ja siellä oli kohta, missä Harry näki painajasta missä hän käytti sectumsempraa Dracoon. Nyt kun luin tämän, niin mieleeni tuli, että johtuiko Harryn uni siitä kun Hermione ja Severus näkivät tuon vaihtoehtoisen tulevaisuuden? Itse ainakin näen yhteyden näiden välillä :)


Hermionesi ja Severuksesi olivat todella onnistuneita ja toivoisin, että saisin lukea heistä lisää. Olin yllättäynyt, mutta positiivisella tavalla, että tämä oli enemmän mysteeri-ficci kuin varsinaisesti romanttinen tarina. Toki romantiikkaa on ihanaa lukea mutta kyllä hyvällä mysteerilläkin on paikkansa :D Tässä olit todellakin punonut mielenkiintoisen ongelman ja oli kivaa serata kuinka Hermione ja Severus tutkivat tätä.

Kiitos todella paljon tästä, pidin :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Solmuja Ley-linjoilla S - 3/3 (Hermione/Severus)
« Vastaus #9 : 19.09.2019 12:43:19 »
Kiitos Vendela ihanasta kommentista.  :) Luulenpa, että valitsit sopivan lukuajankohdan, koska tässä oli vanhvasti Samhain esillä ja peilaat samalla sitä, mitä aikaa siellä toisessa ajassa eletään. Hyvä kuulla, että tämä toimii itsenäisenä tarinana, sillä se on ollut vahvasti tarkoitukseni.

Seuraava liittyy sivuhuomautuksena Matkantekijä kirjasarjaan:
Spoiler: näytä
Gabaldonin viimeisessä suomennoksessa (Sydänverelläni kirjoitettu) sivutaan Hadriauksen vallia ja mitä sen tuntumassa tapahtui ja noita voimavaikutuksia, Ley-linjoja, vaikka mahtoivatko ne kuitenkaan olla tuolla nimellä itse kirjassa.
En muista kerroitko lukeneesi kaikki tähän saakka suomennetut 8 osaa, mutta ei tuo pieni raotus kerro kirjasta sinällään mitään.

Olen viime aikoina viehtynyt kirjoittamaan enemmän hahmoista ilman suoraa romanssia, mutta tämän fikin ideana oli vahvasti se, mitä tapahtui ennen kuin romanssi saattoi syttyä, joten haluan itsekin, että Hermione ja Severus löytävät toisensa. Koska taustalla on AU-tarina ja Hermionen seitsemäs vuosi joka ei mene kirjan kanonin mukaan, on kaikkien hahmojen tulevaisuudet jo muuttuneet. En tiedä mitä Ron siihen sitten sanoo, mutta kuka tietää kehen hän vielä tykästyykään.