Kirjoittaja Aihe: Millenium | S  (Luettu 203 kertaa)

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 222
  • Banneri @ Crysted
Millenium | S
« : 11.08.2019 16:13:46 »
Nimi: Millenium
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: sallittu

Inspiroituu inspiraatiorohdosta.

-

Millenium


He eivät ole nähneet toisiaan yli vuoteen kun kohtaavat kattoterassilla uudenvuodenaattona 1999.
”Hei”, Nana sanoo ja rypistää kulmiaan. ”Näytät erilaiselta.”
”Se on tämä otsatukka”, Santra kuittaa ja yrittää hymyillä. He eivät eronneet hyvissä väleissä. Nana kaivaa laukustaan matkapuhelimen ja naputtaa sitä kulmat kurtussa. Santralle ei kukaan soita edes kotiin, joten hän tuijottelee kynsiään. Ehkä oli virhe tulla.
”Ihanaa, te pääsitte”, Pulla hihkaisee ja ripustautuu vuorollaan molempien kaulaan. Hän on syy siihen, miksi Santra on paikalla – ja varmaan hän on kutsunut Nanankin. Pulla asuu ystävineen jossain käsittämättömässä taiteilijakommuunissa, jolla on pääsy myös tälle katolle. Santrasta oli ollut hauska idea ottaa uusi vuosituhat vastaan korkealla. Jos tulisi tulisade, senkin näkisi lähietäisyydeltä.

Nyt hän ei ole enää varma.
Pulla häipyy yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, ja Nana työntää matkapuhelimensa takaisin laukkuun.
”Pelkäätkö, että tuo sekoaa kun vuosituhat vaihtuu?” Santra kysyy. Nana kohauttaa harteitaan.
”Turha sitä on etukäteen pelätä.”
Santra ajattelee kotiin keräämänsä säilyketölkkivarastoa. ”Niinpä.”
Alhaalla maanpinnalla ihmiset ampuvat raketteja täysin holtittomasti, ja joku morsian kompastelee valkoisessa mekossaan humun keskellä. Santra miettii, miten pääsee kotiin. Nana sytyttää savukkeen ja puhaltaa savua yötaivaalle. Pulla ystävineen on myös alkanut ampua raketteja. Ne säihkyvät samaisella taivaalla.

On kylmä, ja Santra värisee.
”Sinun olisi pitänyt pukea enemmän”, Nana toruu. ”Tiedäthän, miten huonosti siedät kylmää.”
Santra kohauttaa harteitaan; hänestä tuntuu epämiellyttävältä, kun Nana käyttäytyy kuin tuntisi hänet yhä. Sitten tämä riisuu takkinsa ja kietoo sen Santran harteille.
”Mitä sinä teet?” hän ihmettelee. Nana pyöräyttää silmiään.
”En kestä katsoa kun palelet.”

Santra puolestaan ei kestä katsoa Nanaa pelkässä villapaidassa, vaikka paksussakin. ”Mennään sisälle”, hän ehdottaa.
”Mutta sitten meiltä jää maailmanloppu näkemättä”, Nana sanoo hämmästyneenä.
”Onko sillä todella paljoa väliä?”

He menevät Pullan asuntoon; ovi on kutsuvasti auki ja tila lähes tyhjillään. Nana istuutuu sohvalle juomaan limonadia ja Santra jää kurkkimaan ikkunasta.
”Taitaa sillä olla väliä”, Nana kiusoittelee.
”Ehkä vähän”, Santra myöntää. Ikkunasta on huonot näkymät. Hän hakee kourallisen perunalastuja ja istuutuu Nanan viereen.
”Muistatko kun oltiin yhdessä Yyterissä silloin toissavuonna?” Nana kysyy käheällä äänellä. Kesä on Santran ajatuksista mahdollisimman kaukana. Valo välähtelee ikkunan takana niin taajaan että koko yö tuntuu valaistuvan.
”Se ei ole maailmanloppu vaan ilotulitus”, Nana huomauttaa. Puoliyö lähestyy ja Santra tekee päätöksensä. Uuden vuosituhannen voisi aloittaa puhtaana vanhoista kaunoista.
”Mennään takaisin katolle. Lainaan Pullalta takin.”
Nana ei kyseenalaista, vaan pukeutuu ja seuraa Santraa ulos. Lähtölaskenta on jo alkanut, ihmiset kailottavat kuorossa numeroita kymmenestä alaspäin. Santra tarttuu Nanaa kädestä etteivät he hukkaa toisiaan. Kun ihmiset huutavat yksi ja taivas räjähtää, hän painaa huulensa Nanan huulille ja suutelee heidät uudelle vuosituhannelle.

Naela

  • Jahkailija
  • ***
  • Viestejä: 81
Vs: Millenium | S
« Vastaus #1 : 11.08.2019 18:23:46 »
Pidin tästä! Pidin erityisesti tekstin tunnelmasta, pientä epävarmuutta ja jännittyneisyyttä sellaisen pikkujutun kuin maailmanlopun uhan alla. Jännitte Nanan ja Santran välillä oli käsin kosketeltavissa, mutta niin olivat toivonpilkahduksetkin siellä välissä. Se, miten Nana ensin toruu Santraa siitä, että tällä ei ole kunnolla vaatetta yllään ja sitten antaa hänelle oman takkinsa. Se, miten Santra myötäilee Nanaa, että maailmanloppua ei kannata etukäteen pelätä, vaikka onkin varastoinut säilyketölkkejä kotiinsa. Se, miten Santra ajattelee Nanan parasta, vaikka haluaisikin jäädä katsomaan maailmanloppua ilotulitusta.

Ja mikäs siinä. Maailmanlopun pelko on varmasti hyväksyttävä syy korjata vanhat erimielisyydet, ja mikäs sen parempaa kuin aloittaa uusi vuosituhat puhtaalta pöydältä.

En taida nyt osata sanoa tämän enempää, mutta tietäkäätte, että tykkäsin tekstistänne!

- Naela


Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 742
Vs: Millenium | S
« Vastaus #2 : 14.08.2019 01:06:15 »
Oi, olipas tämä kivaisa! Ihanat nimet kaikilla: Nana, Santra ja Pulla, awws <3 Tässä olikin juuri sellainen jännittynyt, kireähkö tunnelma, joita entiseltä pariskunnalta voi odottaa, mutta sen alla oli kuitenkin niitä lämpöisiäkin tunteita. Nana ja Santra edelleen välittävät toisistaan huolimatta siitä ikävästä, mitä heidän välillään on tapahtunut, ja niiden tunteiden takaisin hiipiminen oli mielenkiintoista seurattavaa. Kenties juuri siksi he ovat vältelleet toisiaan, ettei kaipuu pääsisi yllättämään ja sotkea omia kuvioita.

Söpöä oli myös tuo maailmanlopun pelko ja odotus. Hymyilytti tämä:

Lainaus
Santrasta oli ollut hauska idea ottaa uusi vuosituhat vastaan korkealla. Jos tulisi tulisade, senkin näkisi lähietäisyydeltä.

Koska ajatus siitä, että tasan sillä sekunnilla, kun vuosituhat vaihtuu, taivas repeäisikin ja maailmasta tulisi yhtäkkiä pelkkää tulta ja tuhkaa, on jotenkin niin absurdi. Ja silti ihmiset pelkäsivät maailmanloppua ihan tosissaan vuosituhanteen vaihteessa. Varmaan Santrakin ajattelee puoliksi leikillään, vaikka toisaalta, onhan hänellä niitä säilykkeitäkin kotona, mikä sekin oli hauska yksityiskohta. Toivon, että itse muistaisin jotakin vuosituhanteen vaihteesta, koska silloin oli varmasti komeat ilotulitukset ja juhlat, mutta olin 4-vuotias rakettipelkoinen ressu. Muistan ainoastaan valtavat, punaiset 2000-aurinkolasit, jotka äidin ystävällä oli kasvoillaan silloin. Ihan veikeä muisto sekin, ei siinä ;D

Viimeinen lause oli ehkä suosikkini koko tarinasta. Uudelle vuosituhanteelle suutelemisessa on vain jotain niin romanttista <3 Kiitos tästä, jäi hyvä mieli!


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 290
Vs: Millenium | S
« Vastaus #3 : 25.08.2019 16:28:50 »
Ajattelin tulla kurkkaamaan, millainen teksti tämä oli, kun Sokru tätä sivumennen kehaisi. Minua melkein harmittaa, etten ole ollut kuin viisivuotias, kun vuosituhat vaihtui. Sitä olisi ollut mielenkiintoista todistaa! Voisin hyvin kuvitella, että erilaiset tahot ovat lietsoneet siihen aikaan maailmanloppupelkoa, vaikka todellisuudessa kalenteri on vain ihmisen typerä keksintö, eikä universumi noudata sitä ihan yhtä kuuliaisesti :P

Santran ja Nanan hahmot muodostuivat hyvin omanlaisikseen näinkin lyhyessä tekstissä! Enemmän ehkä ihastuin Santraan, kun tuo maailmanlopun pelkääminen ja säilyketölkkien kerääminen vain oli minusta niin hauska piirre. Tykkäsin myös kamalasti Pullasta ihan vain hänen nimensä takia, olisi ollut hauska tietää hänestä enemmänkin. Minkä takia Pulla sekoaisi uudenvuoden aikan? Onko hänkin ehkä samanlainen maailmanlopunodottaja kuin Santra? Tai ehkä Pulla vain on sellainen, ettei hän vain millään malta pysyä housuissaan, kun jotain jännittävää tapahtuu!

Lainaus
ja joku morsian kompastelee valkoisessa mekossaan humun keskellä.
Tämä oli minusta tosi kiva yksityiskohta.

Kiitos tästä lukupalasta! ^-^