Kirjoittaja Aihe: Leijonakuningattaret | K-11 | särmikäs femme | Aili/Mirella  (Luettu 2535 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Nimi: Leijonakuningattaret
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: särmikäs femme
Paritus: Aili/Mirella
Haaste: Finikesä: Juhannustaikoja (Violetu)
Inspiskuva: rauh

A/N: Ihanaista kesää, Violetu! Toivoit femmeä ja tyttöenergiaa, tässä on toivoakseni molempia :3 Halusin haastaa itseäni kirjoittamalla kerrankin räväkämpää femmeä, jossa ei olla ainoastaan söpöjä ja nättejä. Mielestäni onnistuin. Btw, mielessäni sijoitan tarinan ysärille tai vähintään aikaan ennen kännyköitä ja sosiaalista mediaa.



LEIJONAKUNINGATTARET

1

Mirella päästi kaatuessaan niin epäinhimillisen rääkäisyn, että Ailin niskakarvat kavahtivat pystyyn, ja jätkät näyttivät hellyttävän säikähtäneiltä. Aili juoksi Mirellan luokse ja tutki tämän pikaisesti. Farkut olivat puhki ja polvet veristä sotkua, mutta Aili tiesi, että vaikka jälki näytti hurjalta, Mirella oli ihan kunnossa. Todellisia kolhuja tytöllä oli ainoastaan ylpeydessään. Kaatumaton ihmeakrobaatti oli vetänyt nurin tehdessään yksinkertaisen flipin. Aili pudisteli huvittuneena päätään. Mirellan paskapuheet saivat kerrankin oikeanlaisen ja ansaitun päätöksen.

”Mitä vittua sä hekotat siinä!” Mirella kirkaisi pedonpunainen suu kapeana viivana ja silmät raivosta kytien. Aili ei ollut vaikuttunut, ei tempusta eikä Mirellan suuttumuksesta. Sekin oli vain esitystä. Mirella ei tiennyt todellisesta vihasta yhtään mitään.

”Sua, kun jauhat aina paskaa, senkin valehtelija”, Aili hymähti eikä edes auttanut tyttöä ylös. Aili vei Mirellan skeittilaudan, hyppäsi omalleen ja ilmoitti:

”Saat tän takas, kun voit todistaa osaavas jotain muutakin kuin soittaa nättiä suutas.”

”Et sä noin voi tehdä, senkin ämmä!” Mirella huusi ja haroi ilmaa kuin haluten iskeä lyhyiksi järsityt kyntensä Ailin kaulaan ja kuristaa hänet, mutta Aili oli jo Mirellan ulottumattomissa.

”Johan mä tein!” hän huusi ja ulvoi kuin Rafiki Leijonankuninkaassa heilutellen Mirellan skeittilautaa päänsä yläpuolella. Aili oli tikahtua nauruun nähdessään Mirellan vilpittömän pöyristyneen ilmeen. Noin koppavalle tytölle teki hyvää kerrankin saada nenilleen.


2

Aili heräsi rikkonaisen ovikellonsa surkeaan särinään. Se kuulosti siltä kuin joku olisi hakannut pesäpallomailalla kassillista kissoja. Aili veti summamutikassa jonkun paidan päälleen ja meni sitten ovelle. Hän ei yllättynyt löytäessään sen takaa tyytymättömän Mirellan.

”Tulin hakemaan mun dekin”, tyttö ilmoitti kädet dramaattisesti lanteillaan.

”Sä oot selvästi tän sukupolven Tony Hawk, kun kerta yksi hyvin nukuttu yö takasi sulle tarvittavan skillsetin”, Aili nälvi. Mirella sähisi, mutta äkkiä tämä punastui ja näytti sekoavan ajatuksissaan. Aili katsoi itseään ja tajusi pukeneensa läpinäkyvän harsopaidan, joka paljasti hänen rintakehästään suurin piirtein kaiken. Ailin suupieliä nyki.

”Mun skeittaustaidot ei kuulu sulle vittuakaan”, Mirella viimein sai tokaistua.

”Kuuluuhan, koska sä kuuluttelet niitä kaikille”, Aili vastasi. ”Mä inhoan teeskentelijöitä. Sä retostelit mun puolella kaupunkia, joten kärsipä nyt seuraukset niin kuin kiltin tytön kuuluu.”

Aili pyyhkäisi peukalollaan Mirellan leukaa. Mirella kavahti kauemmas. Viha hänen silmissään sai tummempia, aikuismaisempia sävyjä. Aili seurasi muutosta kiinnostuneena.

”Jos sä tytöttelet mua vielä kerran, se oot sä, joka saa kärsiä seuraukset ja trust me, mä en päästä sua yhtä helpolla”, Mirella uhkasi. Aili tiesi hänen olevan täysin tosissaan.

”Selvä”, Aili sanoi säyseästi. Hän astui syrjään. ”Haluutsä kahvia?”

Mirella tuijotti häntä. Kun katse tarmokkaasta yrityksestä huolimatta ei saanut Ailia heittämään henkeään, Mirella astui kynnyksen yli.


3

Mirellan mukavuuden vuoksi Aili veti peittävämmän vaatekappaleen harsopaitansa päälle. Hän meni keittämään kahvia. Mirella seisoskeli keskellä asuntoa, ja hän selvästi etsi skeittilautaansa ja mietti, millä tavalla sitä oli jo rääkätty ja kaltoin kohdeltu.

”Kyllä sä saat sen takas, jos se oikeesti on sulle tärkeää”, Aili vakuutti. ”Halusin vain näpäyttää sua.”

”Kuka anto sulle oikeuden?” Mirella kysyi. Hän ei ollut selvästikään tottunut siihen, että aikuisenakin muut aikuiset saattoivat yhä mielivaltaisesti tehdä, mitä huvittaa, vaikka se loukkaisi jotakuta toista. Ailia surkutti Mirellan naiivius. Maailma tulisi pettämään Mirellan odotukset vielä monen monta kertaa.

”Minä”, Aili vastasi hymyillen. ”En aio pyytää anteeksi, jos sä sitä odotat.”

”Tiedän.”

Aili kaivoi sänkynsä alta likaisen, kuluneen skeittilaudan.

”Siinä.”

Mirella kaappasi dekin itselleen ja puristi sen suojelunhaluisesti rintaansa vasten. Skeittilaudalla oli selvästi tunnearvoa, ja äkkiä Aili oli varma, ettei se ollut alun perin kuulunut Mirellalle itselleen vaan jollekulle hänelle tärkeälle. Aili katsoi naista tarkemmin ja yritti nähdä resuista teeskentelevän olemuksen alle Mirellan muistoihin ja kokemuksiin, joka olivat tehneet hänestä hänet. Aili mietti, oliko tuolla massamerenneitotatuoinnilla todellinen, tunteikas merkitys. Aili suostui jopa harkitsemaan sitä, että ehkä hän oli sittenkin aliarvioinut Mirellan ja tämän aitouden. Aili haki kupit ja kaatoi kahvin.

”Kerro minulle siitä laudasta”, Aili pyysi ja hymyili nätisti.


4

Skeittilauta oli kuulunut Mirellan kolme vuotta nuoremmalle pikkuveljelle, joka oli kadonnut. Ei kuollut vaan kadonnut, mikä oli paljon pahempaa. Kukaan ei tiennyt, mitä Mikille oli tapahtunut. Poliisi tutki juttua edelleen, mutta jäljet olivat kylmenneet jo vuosi sitten eikä toivoa ratkaisevasta johtolangasta juuri ollut. Mirellan täytyi ponnistella puhuakseen asiasta herkistymättä, vaikka ei Aili olisi häntä kyyneleistä tuominnut. Hän olisi ihaillut sitä, kykyä ilmaista tunteet aidosti ja vilpittömästi. Aili oli kyyninen ja elämän kovettama. Mirella taas uskoi, että kyyneleet, suru ja mielipaha olivat merkki lapsenomaisuudesta ja kyvyttömyydestä hillitä itseään.

”Luulen, että se on kuollut. Joko vahingossa tai sitten joku satutti sitä. Se oli aika helppo uhri”, Mirella sanoi sävyttömästi. ”Sellainen herkkä ja lempeä.”

Tunnekuohu voitti Mirellan ja kyyneleet valuivat hänen kasvoilleen. Mirella pyyhki ne vihaisesti pois.

”Älä”, Aili kielsi hiljaa. Hän otti Mirellan käden omaansa ja puristi napakasti. ”Suru kertoo, että sä välität. Se on kaunista. Et viittis piilotella sitä.”

Mirella katsoi häntä hämmästyneenä. Aili hymyili ja silitti peukalollaan Mirellan kämmentä.

”Miki esitti kauhean kovista”, Mirella nyyhkäisi, ”mutta sisimmissään se oli sellainen linnunpoikanen.”

”Ihan niin kuin säkin”, Aili sanoi. Mirella nyökytteli ja purskahti rajuun itkuun kaataen koskemattoman kahvimukinsa pitkin pöytää. Aili ei välittänyt. Hän veti Mirellan syliinsä ja antoi tälle luvan itkeä.


5

Heidän aamuisen kahvittelunsa jälkeen Mirellaa ei näkynyt kaupungilla viikkoihin. Aili huomasi kaipaavansa Mirellan yliampuvia juttuja. Olihan elämä aika tylsää, jos sitä ei maustettu pienellä, arkisella dramatiikalla. Aili mietti myös paljon Mikiä, Mirellan pikkuveljeä ja sitä, mitä tälle oli mahdollisesti tapahtunut. Kuinka raastavaa sen täytyi ollakaan, kun ei saanut varmuutta sille, mitä läheiselle oli tapahtunut ja miksi. Ei siis ihme, että Mirella yritti niin kovasti puhua kaikesta muusta ja esittää, että hän voi loistavasti. Jos Aili joutuisi miettimään koko ajan kadonnutta veljeään, hän menettäisi takuulla järkensä.

”Hei, Jupiter”, Aili sanoi kaverilleen, jonka tiesi olevan Mirellan kaveri myös. ”Missä Mirella asuu?”

Jupiter kallisti päätään ja katsoi häntä vekkulimaisesti.

”Miksi haluut tietää?” Jupiter kysyi ärsyttävästi.

”Haluun käydä moikkaa sitä”, Aili vastasi. ”No?”

Jupiter mittaili häntä, vaikka jo tiesikin, ettei Ailia kannattanut testata. Jupiter antoi osoitteen, ja Aili potki paikalta kiittämättä. Renkaiden rullaus asfalttia vasten oli tuttu, rakas ääni. Polvet taipuivat ilman ajattelua, suoraan lihasmuistista. Alamäet ja kova vauhti ottivat edelleen vatsasta. Ilmavirta tosin tuntui ihanalta kuumilla kasvoilla. Aili harkitsi tosissaan, josko hän leikkaisi pitkät hiuksensa jälleen lyhyiksi niin kuin joskus teininä. Lyhyellä tukalla kuumat kesät ainakin olisivat siedettävämpiä. Perillä Aili potkaisi laudan käsistään ja katseli kodikasta kerrostaloa pitkään ennen kuin hän soitti ovikelloa.


6

Mirellan vanhempi ja rasittuneempi versio tuli avaamaan oven. Mirellan äiti tai isosisko ehkä, nainen ei näyttänyt nimittäin kovin vanhalta.

”Hei”, Aili sanoi. ”Onko Mirella kotona?”

Nainen mittaili häntä päästä varpaisiin ja selvästikin arvioi Ailin uhkaavuutta hänen pukemansa nahan ja niittien perusteella.

”Mirella!” nainen huikkasi syvemmälle asuntoon. ”Täällä on joku punkkarimimmi kyselemässä sinua.”

Ehkä sittenkin äiti. Tuskin sisko olisi ollut tuollainen epäluuloinen hapannaama, Aili ajatteli huvittuneena.

”Äiti”, ähkäisi Mirella ja ilmehti anteeksipyytävästi Ailille. ”Venaa. Tuun kohta.”

Ovi suljettiin Ailin nenän edestä. Aili istutti perseensä skeittilaudalleen ja katseli kukkaistutuksia, kunnes ovi kävi. Mirella tuli pihalle oma lauta niskan takana olkapäillä keikkuen. Virnistys oli riehakas, mutta se ei yltänyt silmiin saakka.

”Tuliko sulle ikävä mua?” Mirella kysyi.

”Jep.”

”Mä niin tiesin, että sä käyt kuumana muhun”, Mirella virnisti.

”Ootko sä kaiken lisäksi jokin meediokin?” Aili hymähti. Mirella hymyili.

”Noup, mutta sä vaan oot niin läpinäkyvä, hani”, Mirella sanoi. Hani. Aili purskahti aitoon, räkättävään nauruun, ja Mirella näytti erittäin tyytyväiseltä itseensä. Pokkaa Mirellalla kieltämättä riitti. Siitä olisi varmaan riittänyt koko kaupungille.

”No, sitten sä et varmaan yhtään ylläty, jos mä vien sut saman tien treffeille?” Aili heitti.

”En”, Mirella vastasi, mutta hento puna poskilla kavalsi tämän. Aili kuitenkin oli kuin ei olisi mitään huomannutkaan.


7

Ailin käsitys "treffeistä" oli snägäripurilainen ja jälkkäriksi jätskit. Mirella kuitenkin vaikutti täysin tyytyväiseltä nuoleskellessaan minttusuklaatuuttiaan.

”Oliks mun traaginen taustatarina niin romanttinen, että kiinnostuit musta sen takia?” Mirella nälvi.

”Ei romanttinen vaan aito. Mähän kerroin sulle, mitä mieltä oon teeskentelijöistä”, Aili sanoi. ”Toki sä olet myös kuuma, en mä sitä kiistä, mutta muhun iskeäkseen pelkkä ulkonäkö ei riitä. Sisälläkin pitää olla jotakin.”

”Onko sun sisällä muutakin kuin kuuraa ja pakkasta?” Mirella kysyi.

”Toivon, että on, mutta ei sitä tiiä, vaikka mun sydän ois jo ikijäässä”, Aili hymähti.

”Ei se oo”, Mirella sanoi heti. ”Et sä muuten olisi lohduttanut mua, kun puhuin Mikistä. Kyllä sä välität.”

Aili hymyili mielissään. Välillä hän ei osannut sanoa, välittikö hän enää todella vai toivoiko hän vain välittävänsä. Mirellan sanat merkitsivät hänelle paljon enemmän kuin Aili oli valmis näyttämään, mutta ehkä hän joku päivä kertoisi Mirellalle.

He kävelivät rantatietä skeittilaudat kainalossa.

”Tiiätsä ees, miksi pidin niin kovaa meteliä itsestäni?” Mirella kysyi äkkiä.

”Koska rakastat huomiota?”

”Sitäkin”, Mirella sanoi, ”mutta mä halusin kiinnittää just sun huomios.”

”Miksi?”

”Kyllä sä hei tiedät.”

”En tiiä.”

Mirella huokaisi turhautuneena.

”Koska sä oot ihan vitun cool.”

”No mut”, Aili sanoi hymyillen, ”sähän onnistuit just niinku pitikin.”

”Jeah”, Mirella sanoi silmät riemusta säihkyen.


8

Aili yritti opettaa Mirellaa skeittaamaan, mutta tällä ei vain ollut tarpeeksi motorisia lahjoja siihen. Aili hyväksyi asian Mirellaa paremmin, joka olisi varmaan mielellään murtanut kaikki luunsa yrittäessään todistaa itselleen, että hänestä voisi tulla skeittaaja kuten veljestään.

”Jospa sä käyttäisit sitä dekkiä jatkossa vain huoneesi koristeena”, Aili ehdotti auttaessaan Mirellan kymmenettä kertaa ylös. Tällä oli polvet, kämmenet ja kyynärpäät auki. ”Tai ainakin hanki jotkut suojavarusteet, jos sä oot tosissasi.”

Mirella mutisi kirouksia ja haukkui häntä paskaksi opettajaksi, mihin Aili vain nauroi.

”Tuu, hani”, Aili sanoi. Hän sieppasi Mirellan lippiksen ja pani sen päähänsä. ”Mä vien sut kotia.”

”Aioksä taas takavarikoida mun omaisuutta?” Mirella tiedusteli.

”Ehkä. Jokin ongelma sen kanssa?” Aili sanoi.

”Ei. Toi lätsä sopii sulle”, Mirella sanoi ja silmäili häntä himokkaasti. Aili piilotti kuumottavat kasvonsa lätsän alle.

Mirellan kotitalolla Aili huomasi Mirellan äidin kyyläävän heitä verhojen suojista varmaan valmiina soittamaan poliisille, jos Aili heittäytyisi liian hurjaksi.

”Suutelisin sua muuten, mutta sun mutsi mulkkaa meitä”, Aili sanoi.

”Ootsä kiinnostunut musta vai mun mutsista?” Mirella kysyi selvää haastetta silmissään. Aili virnisti.

”Onhan sun mutsi aika nuorekas”, Aili kehräsi ja nappasi Mirellan niskasta kiinni. Suudelma ei jäänyt yhteen. He lopettivat vasta, kun kuulivat sireenien lähestyvän. Se helvetin ämmä oli kuin olikin soittanut poliisille.


« Viimeksi muokattu: 07.09.2019 11:05:53 kirjoittanut Sokerisiipi »

Seila

  • Vieras
Hei!

Tämä olikin oikein herkullinen lukupala. Oli kyllä erilaista femmeä siulta kuin yleensä ja tykkäsinkin tästä hirmuisesti. Tässä oli sellaista hyvää karkeutta ja kapinaa ja kyllä tekstistä välittyi, että ollaan eri aikakaudella kuin meidän nykyisessä.

Aililla ja Mirellalla (kivat nimet btw :3) oli oikein mukava dynamiikka ja kemia keskenään. Aili vaikutti ulospäin kovalta, mutta tekstissä oli kohtia, jotka kertoivat tytössä olevista pehmeistä kohdista ja herkkyydestä. Molemmissa tytöissä oli selvästi sisukkuutta ja sellaista rääväsuisuutta, mutta miulle jäi fiilis, että Mirella on ehkä enemmän sitä, vaikka Mirella kysyykin että onko Ailin sisällä muutakin kuin kuuraa ja pakkasta. Tai ehkä tämä miun fiilis johtuu vain siitä, että teksti oli Ailin kulmasta, joten päästiin likemmäs hänen mieltään. Don't mind me rambling :'D

En odottanut laudan takana olevan mitään ihmeellistä tarinaa, mutta olikin kiva yllätys, kun sieltä paljastui, miksi se on Mirellalle niin tärkeä. Ehkä osa Mirellan kovuudesta tulee sen surusta (ja vihasta) kadonnutta veljeä kohtaan.

Mutta tämä oli kokonaisuudessaan oikein nautittava tarina. Mirellan äiti oli kyllä ihan pff. Tykkäsin hirmuisesti ja lukisin mielelläni lisää näistä tai vastaavanlaista femmeä eri tyttelöistä :3 Kiitos!

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 928
Kiitos<3 Luin tämän heti kun huomasin, mutta kommentointi onkin sitten viivästynyt... ::)

Tykkäsin molempien tyttöjen asenteellisuudesta ihan niin kuin Seilakin, ja tuo kuva minkä alkuun olit linkannut kuvasi tyylimaailmaltaan tätä tosi hyvin ^^ Ja otsikko! Kerrassaan mahtava otsikko.
Skeittaus on myös kiva "paikka" rakentaa tyttöjenvälistä rakkautta, ei kovin usein esiinny femmeficeissä tuollainen miljöö tai harrastus.

Lainaus
Se kuulosti siltä kuin joku olisi hakannut pesäpallomailalla kassillista kissoja.
Tuo vertaus sopii tekstin tyyliin tosi hyvin, ja muutenkin aiheuttaa jänniä mielikuvia äänestä :'D apua...

Lopetus oli jokseenkin tikahduttava, voin vaan kuvitella, mitä se äiti on puhelimessa niille poliiseille sanonut ;D
Onneksi tytöt ehtivät sitä ennen kuitenkin nauttia toistensa seurasta ihan kivoissa merkeissä. Samaistun Mirellaan siinä suhteessa, että itse olisin varmaan myös kaikki paikat auki, jos skeittilaudalle joskus uskaltautuisin 8)

~Violet

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Hei, ja kommenttikampanjasta (vihdoin) iltaa!

Tää oli tosi fresh, vaikka sortuikin välillä vähän tuttuihin uriin. Oot saanu hahmoista moniulotteisia jo tässä sanamäärässä, tosi hyvin sellasta elämäm koulu asennetta  ;D Mirella muistuttaa suuresti erästä tyttöä johon olin joskus ihastunut  ;D tommonen typerys, joka nostelee piikkejään joka suuntaan, mutta oikeesti on ihan vitun pehmo. Ja sitten olit saanut sinne taustalle hienon origin storynkin!

Kielellinen tyyli oli oikein onnistunut ja naureskelin viittauksille yms. kuten skeittiaiheeseen pakollinen Tony Hawk, sekä pieni kunnia Leijonakuninkaalle! Otsikkoonkin viitaten. Viihdyttävä lukea.

Tässä parasta mun mielestä on se, että tässä on juoni. On paljastuksia ja draaman kaari on hyvä. Ja se on kanssa loistavaa, että vaikka nämä on kuinka kovia, niillä on sellanen pehmee rehellinen yhteys.

Plus totta kai Mirellan äiti, soittamassa poliisille :D kumma että suostuivat tulemaan, voisit vaikka kirjoittaa mitä se on taruillut! Toisaalta, hyvä jättää jotain arvailun varaan  ;)

Tykkäsin, kiitos <3
pannu by wolferain ♥

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Seila: Jes, ihanaa, että onnistuin erilaisessa femmessä! Pitääkin kirjoittaa tällaista enemmän. Kivaa, että myös eri aikakausi välittyi :3 Kivaa pohdiskelua hahmoista! Molemmat on kyllä sisukkaita ja räväköitä, Aili Mirellaa hillitymmin ja sillai, khoolimmin :'D Osa Mirellan asenteesta johtuukin juuri hänen veljensä epäselvästä kohtalosta. Ihanaa, että pidit ja kiitos huisisti kommentista!!

Violetu: Oi, ihanaa, että tämä juhannustaika oli sinun mieleesi! Otsikon keksimisessä meni tovi jos toinenkin, joten upeaa, että se on iskevä :> Skeittauksesta oli tosiaan kiva kirjoittaa yhdessä femmen kanssa. En itsekään muista sellaista ennen lukeneeni. Kiitos hirmusti kommentista!!

DulzGram: Ihan mielenkiinnosta, mitä tarkoitat "tutuilla urilla" ja mitkä osat tekstistä osuivat niihin? Kivaa, että hahmot vaikuttivat persoonilta, vaikka mitta lyhyt onkin. Joo, Mirella on just tuommoinen, että piikit pystyyn, jotta sisällä oleva pehmeys ja herkkyys eivät vain vahingossakaan tule ilmi. Tony Hawk on kyllä aika klisee, mutta kun en mä oikein tunne nimeltä ketään muuta kuuluisaa skeittaria (enkä usko että harrastukseen perehtymättömätkään tuntevat) joten käytin kuitenkin sitä ::) Jes, loistavaa, että draaman kaari oli tyydyttävä ja toimiva. Kiva, että pidit ja kiitos paljon kommentista!!

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 393
  • and — the beginning
En ole aikoihin lukenut femmeä, mutta tämä herätti mielenkiinnon ja sitten tempaisi mukaansa. Skeittaaminen on aina ollut tosi kiinnostavaa minusta, ja hauskaa, että tämä vähän niinkuin pyörii sen ympärillä, vaikka on tässä paljon muutakin. Syvyyttä Mirellan hahmoon tuo hänen perheensä ja nimenomaan tuo veljen katoaminen. Tykkään, että hän esittää olevansa tuollainen tosi kova ja kolee, mutta nimenomaan esittää ja oikeasti onkin pehmeä ja uskaltaa lopulta näyttää sen puolen Ailille. Pidän myös siitä, että Aili on tavallaan oikeasti sellainen, kuin Mirella haluaisi olla (tai ehkä ennemminkin miltä haluaisi vaikuttaa), mutta arvostaa sitten tunteiden näyttämistä ja aitoutta.

Lainaus
”Miki esitti kauhean kovista”, Mirella nyyhkäisi, ”mutta sisimmissään se oli sellainen linnunpoikanen.”

”Ihan niin kuin säkin”, Aili sanoi. Mirella nyökytteli ja purskahti rajuun itkuun kaataen koskemattoman kahvimukinsa pitkin pöytää. Aili ei välittänyt. Hän veti Mirellan syliinsä ja antoi tälle luvan itkeä.
Tässä kohtaa minua ihan oikeasti alkoi itkettämään, voi eikä. Tuo kipu on niin käsinkosketeltavaa ja miten Mirella puhuu veljestään tässä tekstissä, hän oli selvästi tosi läheinen. Kamalaa, ettei hänen kohtaloa tiedä, olet ihan oikeassa että se epätietoisuus on vielä hirveämpää kuin jos Miki olisi vain kuollut. Kun ei ole ruumista mitä haudata, ei voi tietää onko se kuollut tai edes että mitä tapahtui, miten sellaisesta surusta pääsee edes yli?

Tämä on kokonaisuudessaan aivan ihana ja pidän todella tuosta tavasta, miten tytöt päätyvät yhteen. Se on jotenkin vaan luonteva. Heidän ensitreffinsä kuulostavat aivan täydellisiltä! Mirella on ihanan sisukas siinä, että on päättänyt oppivansa skeittaamaan, vaikka se vaikuttaakin aivan sulalta mahdottomuudelta. :---D Ehkä hän voi käyttää lautaa kulkuvälineenä jos temput eivät suju! Tekstin loppu on myös aivan loistava ja myös hauska, sopii todella hyvin teemaan ja kietoo rusetin paketin päälle. *: Kiitos paljon lukukokemuksesta! Heistä voisi mielellään lukea lisääkin!

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
En oo pitkään aikaan lukenut mitään femmeä, niin siksipä päätin tarttua tähän, kun linkkasit! Tykkään tosi paljon tästä kaksikosta. On vinoilua ja särmikkyyttä ja pehmoiset sisukset kovan kuoren alla.
Lainaus
”Miki esitti kauhean kovista”, Mirella nyyhkäisi, ”mutta sisimmissään se oli sellainen linnunpoikanen.”
Mutta niinhän ne kaiken maailman elukanpoikaset tekee, että pitävät kovaa ääntä ja yrittävät näyttää pelottavammilta, mitä ovatkaan! Ehkä se on jokin luontainen suojautumiskeino isoa pahaa maailmaa vastaan. Mirella on ihana hahmo juuri tämän takia. Tuo koko kohtaus toi kans Ailiin lisää pidettävyyttä, koska vaikka hän itse ei välttämättä osaa tulkita tunteitaan tai näyttää niitä (tai kaivaa niitä jostain sydämen perukoilta edes ittensä kateltavaksi), niin silti hän osaa arvostaa sitä, että ihmiset on just aitoja ja uskaltavat itkeä silloin, kun on paha olla. Aili on tosi kova, mutta ei siksi, että se yrittäisi tukahduttaa kaikki "heikot tunteet" tietoisesti itseltään ja ihmisiltä ympäriltään. Se tuo musta kivaa vaihtelua tämän tyyppiseen hahmodynamiikkaan!

Voi pikku Miki, minne lie olet mennyt. Minä heti rikossarjojen suurena ystävänä innostuin tästä mysteeristä! Tosin innostuin ihan näistä tytöistäkin. Toivottavasti joskus kirjotat heistä vielä lisää!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Iltaa ja terveisiä vaihdokkaista! Tämä todella oli otsikossa luvattua särmikästä femmeä. Alusta asti energistä ja kovaa menoa ja tarina lähti heti elävästi käyntiin. Pidin tässä kaikista eniten tuosta ensimmäisestä pätkästä, varsinkin
Lainaus
jätkät näyttivät hellyttävän säikähtäneiltä
tämä oli jotenkin niin selittävä ja loistavasti ilmaistu. Ja särmikäs femme on mun uusi lempi genre!

Tykkään kovasti tämän nimestä, sanaleikistä leijonakuninkaaseen (mutta nämä on tyttöjä niin leijonakunigattaria!!)

Mirellalla on 6/5 nimi. Päähenkilöillä on selkeästi erottuvat persoonat, joihin, kuten edellä on mainittu, on kuitenkin tekstissä annettu syvyyttä. Mirella on ehdottomasti mun lemppari, sanoo vaikka mitä saadakseen muiden huomiota (Lue: Ailin)  ja sitten menee kaatuilemaan skeittilaudalla kun ei oikeasti osaakaan. Päähenkilöiden välissä on selkeästi kemiaa ja se näkyy vuoropuheluun saakka. Se on eläväistä ja leikkisää ja kokonaisuudessaan teksti on helppoa ja mukavaa luettavaa. On kiva saada vaihdokkaista aina jotain uutta luettavaa, mitä ei ehkä muuten tulisi luettua. Kiitos kovasti tästä <3