Kysymyksiä Potter-kirjoista, # 2

[tirsu]

hiddenben, loitsiminenkin olisi toki yksi mahdollisuus tuohon, paitsi jos se tuntuu itsestä hieman toistolta loitsua ajatelle. Tai sitten ihan perinteinen taikomisessa.

Kuten Sisilja tuossa sanoi, niin kyllähän loitsunkin voi langettaa, mutta myös itselleni siitä tulee mieleeni vähän sellainen, ettei se ole hyvissä aikeissa tehty vaan itsekäkkäissä tai omia tarkoitusperiä hyödyttävissä. Langettaa-sanassa on jokseenkin negatiivinen kaiku.

[Nyyhti]

Minä käyttäisin varmaan tuossa yhteydessä taikomista, jos täytyisi valita. Langettamisella on mielestäni myös aika negatiivinen kaiku ja lisäksi selkeä kohde, kun taas loitsut nähdäkseni voivat toimia ilmankin. Mutta minusta toimisi myös hyvin "edistymistä äänettömissä taioissa" tai "äänettömien taikojen kanssa" (tosin jälkimmäinen saattaa olla anglismi...).

[hiddenben]

Kiitos Sisilja, tirsu ja nomps vastauksista! Päädyin käyttämään vähän noita kaikkia

[mervii]

tuli muuten mieleen, että onko jossain kerrottu missä päin englantia esimerkiksi godricin notko sijaitsee? tai kotikolo? kun ekassa kirjassa hagrid sanoo, harryn tuodessaan, "poitsu nukahti jossain bristolin yllä."

[Vendela]

mervii, en tiedä miten luotettava lähde tämä on, mutta sen mukaan Godricin notko sijaitsee jossakin päin läntistä Englantia. Kotikolon sijainnista en osaa sanoa

[marieophelia]

mervii: Kuoleman varjeluksissa kerrotaan, että Godrickin notko sijaitsee tosiaan "maamme läntisissä osissa". Kotikolo sijaitsee lähellä Saukkonummen kylää, joka taas löytyy etelärannikolta. (KV 2008, 350.) Ja Kotokolon sijainti Saukkonummessa mainitaan Salaisuuksien kammiossa (2007, 39)

[Meldis]

Törmäsin todella erikoiseen juttuun tutkiessani Teddyä ficciä varten. Pottermoren ja Potter Wikian mukaan Teddyn oikea nimi olisi Edward Remus "Teddy" Lupin. Remus sanoo kirjassa, että Teddy on nimetty Tonksin isän mukaan ja sanoo tarkasti, että siksi pojan nimi on Ted. Tonksin isä esittelee itsensä Tediksi seiska kirjoissa. Lexicon kertoo, että Tedin oikea nimi olisi Edward ja lähteenä tässä on Pottermore. En ole koskaan, koskaan kuullut tätä faktaa, että Teddyn oikea nimi olisi Edward tai että Ted Tonksin oikea nimi olisi Edward.

Onko tämä ihan yleisesti tiedettyä tietoa, että Teddyn oikea nimi olisi Edward vai pitääkö uskoa, että tämä on taas Rowlingin lisäyksiä jälkikäteen? Jos ensisijainen lähde on Pottermore, se tarkoittaa, että tieto Ted Tonksin ja Teddyn nimestä on tullut ilmi vasta kirjojen ilmestyttyä. Löysin aiemman vastauksen tästä ketjusta (lähinnä siis linkin wikiaan), mutta haluaisin kuulla, onko kellään muulla ymmärrystä, mistä ja miten tämä nimi Edward on ilmestynyt.

Kutsumanimi voi joka tapauksessa olla Teddy, mutta kirjoittamani ficin kontekstissa, pitäisi tietää oikea etunimi.

[Fiorella]

Varmaankin perustuu siihen, että Ted ja Teddy ovat aika yleisiä lempinimiä Edwardille.

[Larjus]

Mä aloin tässä pohtimaan Weasleyn ja Dursleyn nimien taivuttamista monikossa, varsinkin genetiivimuotoja. Miten ne oikein kuuluu kirjoittaa? Useimmiten oon nähnyt muiden kirjoittavan esim. Weasleyden, mutta se taas sotii mun kielikorvaa vastaan, koska mä ainakin lausuisin genetiivin monikon karkeesti kirjoitettuna "wiislien" (joten mä kirjoittaisin sen myötä Weasleyen ja Dursleyen). Tietääks kukaan miten Jaana Kapari-Jatta on hoitanut homman? Yritin selailla paria kirjaa, mutta juuri tota genetiiviä monikossa ei tullut vastaan (muita näkemiä monikkotaivutuksia noille nimille oli mm. Dursleyilta, Weasleyille ja Weasleyitä). Musta tuntuu että Kapari-Jatta on tietoisesti vältellyt noita monikon taivutuksia kaikin mahdollisin tavoin (usein puhuttu Weasleyn perheestä jne.), enkä kyllä yhtään ihmettele miksi 😅😅

[Fiorella]

Minä ainakin myönnän tarkoituksella kiertäneeni noita hankalia taivutusmuotoja kirjoittamalla juurikin vaikka "Weasleyn perhe", mutta luulenpa, että monikossa puhuessa se varmaan suomessa kirjoitetaan "Weasleyiden", niin oudolta kuin se näyttääkin.

[marieophelia]

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa (2011, 230) neuvotaan sukunimen Ferry kohdalla taivuttamaan monikossa Ferryjen tai Ferryin. Weasley ja Dursley taipunevat oikeaoppisesti samalla logiikalla Weasleyjen, Dursleyjen tai Weasleyin, Dursleyin.

Tää on kyllä hankala ja itsekin vain välttäisin noita muotoja, jos mahdollista. Toki siis ihan helpotkin Potter-nimet on kirjoissa muodossa "Valedron talo" ja "Mustan suku", joten ei se mitään kiertämistä ole vaikeidenkaan nimien kanssa kirjoittaa "Weasleyn pankkiholvi".

 

[mervii]

tuli muuten mieleen, että mistä esim harry sai sen matka arkkunsa? ostiko senkin viistokujalta vai?

[Meldis]

Osaisiko joku avata minulle uskollisuusloitsua? Lipetit sanoo kirjoissa loitsusta jotenkin niin, että "Voldemort olisi voinut painaa nenänsä olohuoneen ikkunaa vasten, eikä silti löytää heitä (Pottereita)". Eli piilottaako uskollisuusloitsu myös sen kätkevät ihmiset näkyvistä ja kuuluvista täysin vai vain, kun he ovat kätketyn talon sisällä? Jos kirjoitan ficciä, jossa kaksi ihmistä piilotetaan uskollisuusloitsulla, voivatko he silti käydä esim töissä normaalisti vai voiko heidät löytää, jos lähteävät ulos kodistaan? Kätkeekö uskollisuusloitsu ihmisiä vai talon vai ovatko molemmat mahdollisia? Wikissä lukee, että loitsulla voi piilottaa "esimerkiksi" talon.

Niin ja voiko jästi tehdä uskollisuusloitsun? Voiko joku velho tehdä taian ja kätkeä salaisuus jästin sieluun (vai miten se nyt kuvailtiinkaan) vai tuleeko salaisuudenhaltijan olla itse se, joka taian tekee? Ymmärsin jotenkin sen perusteella, että kun Dumbledore kuoli, Kalmanhanaukion salaisuus jakautui kaikille, joille oli sijainnin kertonut, mutta mitään taikuutta ei tapahtunut. Koskeeko tämä tilanne vain, jos salaisuudenhaltija kuolee?

[marieophelia]

mervii: Varmaankin Harry osti matka-arkun Viistokujalta, vaikkei sitä erikseen sanotakaan. Voisi luulla, että siellä on joku tai useampikin "asustekauppa", koska ei sitäkään sanota, mistä hän osti noidanhatun ja lohikäärmeennahkahanskat. Tuskin Dursleyillä oli velhojen matka-arkkua varastossaan.


Meldis: Mä olen aina ymmärtänyt, että uskollisuusloitsulla suojataan nimenomaan piilopaikka. Kuoleman varjeluksissa Simpukkamökkiin loitsitaan uskollisuusloitsu, kun Harry ilmestyy sinne ja silloin Bill sanoo, ettei kukaan voi enää käydä töissä. (s. 526) Ehkäpä tuo "esimerkiksi talon" tarkoittaa, että voi suojata myös vähän laajemman alueen, kuten koko pihapiirin? // Tai suppeamman, kuten pelkän ullakon?

Siitä en osaa sanoa, pitääkö salaisuudenhaltijan olla velho, mutta jotenkin luulisin, että pitäisi ja että hän taikoo loitsun itse. Mutta joo ihan totta, että jos salaisuus olisi jaettu myös jästille, silloin jästistäkin tulisi salaisuudenhaltija, jos alkuperäinen kuolee.. Hmm, vaikea kysymys! Voisiko sitten olla niin, ettei salaisuutta pysty ylipäätään jakamaan kuin taikakykyisille? Jos canon ei kerro, ehkä voit soveltaa tässä mielesi mukaan!

[Florette]

Lueskelin yhtä sairaalaficcia ja tuli mieleen, millainenkohan on velhomaailman lääketiede? Yhtä kehittynyt kuin jästeillä vai jäljessä? Tuntevatko ne bakteerit ja virukset ja tutkivat niitä? Onko niillä antibiootteja käytössä? Rokotetaanko velhoja? Kakkoskirjassahan flunssaiset oppilaat saivat jotain pippurijuomaa, joka vei taudin minuuteissa. Mitäköhän mieltä kehon oma puolustusjärjestelmä on mieltä tuollaisista litkuista? (Sehän olisi vähän sama kuin jästeille olisi rokotteet joka pikkuflunssaan  ) Onkohan jotain loitsuja, jotka vastaavat hengityskoneita ja sydänsähkökäyriä?
Kuinkahan vakavia vaurioita voidaan korjata ihan helposti (niin kuin Harryn käsi kakkoskirjassa). Mites joidenkin syöpien kanssa?
Onkohan velhojen lääketiede ottanut samanlaisia valtavia harppauksia kuin jästimaailmassa?
Muistan jostain lukeneeni, että velhoilla on sairauksia, jotka eivät tartu jästeihin. Mites se on käytännössä mahdollista, kun ovat kuitenkin ihmisiä hekin 

[Fiorella]

Florette, mikäli kirjoihin pitäytyy, niin todellakin ollaan jäljessä nykylääketieteestä, ja pitää muistaa sekin, että kirjoissa eletään 1990-lukua, eli jästilääketiedekin on kehittynyt todella paljon viimeisen 30 vuoden aikana. (Ai kamala, kirjoitin 20 vuoden ja aloin miettiä, että hetkinen... Miten 90-luvusta voi oikeasti olla jo niin kauan?!)

On sinänsä hupaisaa, että velhomaailma elää edelleen paikoitellen kuin keskiajalla, ja siihen nähden se onkin tietysti aika loogista, että velhojen elinikäodote on paljon jästejä korkeampi. Useimmat velhot ja noidat HP-sarjassa elävät jokseenkin iäkkäiksi, ja samalla heidän hedelmällisyytensä on varsin matala (ottaen huomioon, kuinka vähän velhoja on jästeihin verrattuna, vaikka elävät pidempään) eli velhoväellä on varmasti omat konstinsa kaikenlaisten sairauksien torjumiseen, mahdollisesti myös jästejä parempi vastustuskyky. Tuntuu, että velhoille tyypillinen tapa hoitaa kaikenlaiset vammat ja sairaudet on turvautua joko loihtimaan taudinaiheuttajat pois olemattomiin, tai korjata fyysinen oire jollakin litkulla tai loitsulla, kuten vaikka se Harryn käsi Luurankoko-juomalla. 

Muistan jostain lukeneeni, että velhoilla on sairauksia, jotka eivät tartu jästeihin. Mites se on käytännössä mahdollista, kun ovat kuitenkin ihmisiä hekin 

Jos nyt tosiaan pohditaan näitä juttuja muuten kuin sen kautta, että kyse on keksitystä satukirjasta, niin pitäisin loogisimpana selityksenä, että velhoilla on jästeihin verraten jokin geneettinen eroavaisuus, joka on joko alttiimpi tai vastustuskykyisempi tietyille taudeille tai sairauksille. Kokonaan ylimääräinen tai jonkin muun geenin korvaava "velhous-geeni" selittäisi senkin, miten velhoväki ei ole eri lajia ihmisten kanssa, vaan voi pariutua ja tuottaa jälkeläisinä niin velhoperimää kantavia kuin ihmis- eli "surkki"-lapsiakin.

[Florette]

Tuo geneettinen selitys on looginen, Fiorella. Ehkä ylianalysoin, kun nämä tosiaan on vaan fantasiakirjoja 
Häiritsee vain ajatus, että kaikki vaivat pystyttäisiin taikomaan naps tuosta vain tiehensä, kun ihmiskeho on aika monimutkainen "koneisto".
(Ja todellakin, 90-luku on niin kaukana jo!)

[carrowfan]

Florette, mikäli kirjoihin pitäytyy, niin todellakin ollaan jäljessä nykylääketieteestä, ja pitää muistaa sekin, että kirjoissa eletään 1990-lukua, eli jästilääketiedekin on kehittynyt todella paljon viimeisen 30 vuoden aikana. (Ai kamala, kirjoitin 20 vuoden ja aloin miettiä, että hetkinen... Miten 90-luvusta voi oikeasti olla jo niin kauan?!)

On sinänsä hupaisaa, että velhomaailma elää edelleen paikoitellen kuin keskiajalla, ja siihen nähden se onkin tietysti aika loogista, että velhojen elinikäodote on paljon jästejä korkeampi. Useimmat velhot ja noidat HP-sarjassa elävät jokseenkin iäkkäiksi, ja samalla heidän hedelmällisyytensä on varsin matala (ottaen huomioon, kuinka vähän velhoja on jästeihin verrattuna, vaikka elävät pidempään) eli velhoväellä on varmasti omat konstinsa kaikenlaisten sairauksien torjumiseen, mahdollisesti myös jästejä parempi vastustuskyky. Tuntuu, että velhoille tyypillinen tapa hoitaa kaikenlaiset vammat ja sairaudet on turvautua joko loihtimaan taudinaiheuttajat pois olemattomiin, tai korjata fyysinen oire jollakin litkulla tai loitsulla, kuten vaikka se Harryn käsi Luurankoko-juomalla. 

Muistan jostain lukeneeni, että velhoilla on sairauksia, jotka eivät tartu jästeihin. Mites se on käytännössä mahdollista, kun ovat kuitenkin ihmisiä hekin 

Jos nyt tosiaan pohditaan näitä juttuja muuten kuin sen kautta, että kyse on keksitystä satukirjasta, niin pitäisin loogisimpana selityksenä, että velhoilla on jästeihin verraten jokin geneettinen eroavaisuus, joka on joko alttiimpi tai vastustuskykyisempi tietyille taudeille tai sairauksille. Kokonaan ylimääräinen tai jonkin muun geenin korvaava "velhous-geeni" selittäisi senkin, miten velhoväki ei ole eri lajia ihmisten kanssa, vaan voi pariutua ja tuottaa jälkeläisinä niin velhoperimää kantavia kuin ihmis- eli "surkki"-lapsiakin.

Ite oon käyttäny vaa jästimaailman keinoja, lähinnä esim parantumises sit et esim kasvoihin tulleet palovammat ei jätä pysyviä jälkiä, mut ei se hiusten menetystå, puhekyvyn menetystä ja vitutusta poista.

[hiddenben]

Florette, itse olen ajatellut ainakin ficcien suhteen usein niin, että jästien taudit eivät tartu velhoihin ja toisin päin. Tämä logiikka pelastaa paljolta (ja mahdollistaa kaikenlaisten omien sairauksien keksimisen) Kysymyksesi on kyllä kiinnostava ja olen itsekin miettinyt, miten esimerkiksi syövän kanssa toimittaisiin. Mutta tosiaan, yleensä ajattelen sen niin, että taikamaailmassa on omat sairautensa ja siten myös omat parannuskeinot. Mainitsemasi pippurijuoma pikku flunssaan oli kyllä hauska huomio, mitäköhän keho tosiaan siitä sanoo Mutta ehkä sillä on enemmänkin placebo-efekti? Kunnon sekoitus pippuria ja muita kehon vastustuskykyä vauhdittavia mausteita ja avot Fiorellan geeniteoria on myös toimiva!