Kirjoittaja Aihe: Artemis Fowl: Veljesrakkautta, K-11 (Trouble & Grub)  (Luettu 145 kertaa)

Violetu

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 2 494
  • You are not alone
Title: Veljesrakkautta
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Artemis Fowl
Ikäraja: K-11
Genre: Slice of life, kettuileva dialogi, rivinvälifluffi?
Varoitukset: Hienovaraisia viittauksia insestiin
Osallistuu FinFanFun1000-haasteeseen sanalla 111. Nahkiainen.

Summary: Poikien ilta Kelpin veljesten kesken.

A/N: Tämä on myös vastaus Sekoleptikon heittämään haasteeseen vuodelta kivi.
Spoiler: näytä
2.9.2008
Kirjoittakaa joku Artemis Fowl-ficci, parituksella Trouble/Grub. En pistä mitään muuta, mutta jotain illanviettoa saisi olla luvassa ja jotain naissekoilusta toipumista (esim. Lili Frond tai Holly). : DD

Luin kaikki Artemis Fowlit tässä kevään aikana putkeen ja luonnollisesti sarjasta piti jotain sitten kirjoittaa.


***

Veljesrakkautta


”Sinä olet myöhässä”, Grub Kelp tervehti veljeään, joka todellakin oli kolme minuuttia myöhässä sovitusta ajasta.  Se, että kyseessä oli poikien ilta, ei Grubin mielestä ollut mikään syy olla olematta täsmällinen.

 Siitä oli kauan, kun he olivat viimeksi viettäneet aikaa yhdessä, ja Grub kaipasi isoveljensä seuraa, vaikka tämän taipumus ärsyttävään komenteluun olikin Komentajaksi ylenemisen jälkeen vain lisääntynyt.

”Kiva nähdä sinuakin”, Trouble murahti ja lysähti istumaan HAL:in poliisien suosiman ravintolan loosiin veljeään vastapäätä.

Grub oli juuri aikeissa ryhtyä valittamaan, miten tyhmäksi oli tuntenut olonsa istuessaan yksin ravintolassa odottamassa, mutta ehkä jokin korkeampi voima laittoi hänet katsomaan Troublea ensin kunnolla.

Veli näytti… lyödyltä. Kuin kääpiö, jolta on joku varastanut hampaat suusta. Grub ei muistanut monta kertaa nähneensä sellaista ilmettä veljen naamalla.

”Trubs, mikä vialla?” hänen teki mieli ojentaa kätensä pöydän yli ja taputtaa Troublen kättä. Veli oli kuitenkin kieltänyt häntä tekemästä niin julkisilla paikoilla, ja olisi todennäköisesti vain harmistunut eleestä, joten Grub työnsi kätensä taskuun ja alahuulensa mutrulle. Hän saattoi jo tuntea, miten Troublen huono tuuli tarttui.

Trouble huokasi syvään.

”Pistettiin Hollyn kanssa poikki. Kaiketi se oli alusta asti tuhoon tuomittu suhde, mutta silti vähän ketuttaa koko juttu.”

Grub avasi suunsa, sulki sen, ja nieli kunnon ryöpytyksen asioita, jotka Hollyssa olivat hänen mielestään aina olleet pielessä. Kahden käden sormet eivät riittäneet laskemaan niitä vammoja, joita Grub oli kärsinyt Hollyn kanssa työskennellessään. Revennyt kynsi oli vasta jäävuoren huippu.
Se nainen oli aina ollut mahdoton.
Nyt oli kuitenkin kyse Troublesta, ei hänestä, joten Grub otti kasvoilleen toivoakseen ymmärtäväisen ilmeen.

”Harmi.”

Trouble kohautti olkiaan ja eleestä tuli Grubille mieleen hanhi, joka ravisti vettä pois selästään.

”Oletko tilannut jo? Minulla on kauhea nälkä”, Trouble vaihtoi sulavasti puheenaihetta ja katsoi kelloaan.

”Ryskypallofinaali alkaa tunnin päästä.”

”Minulle äiti opetti täsmällisyyttä, toisin kuin eräälle myöhästelevälle nahkiaiselle. Joten ruuan pitäisi tulla ihan kohta. Otin suosikkifalafelejäsi tuplasatsin, ettei sinun tarvitse taas varastaa minulta”, Grub röyhisti rintaansa tavattoman tyytyväisenä itseensä.
Trouble pyöräytti silmiään, mutta nojautui sitten pörröttämään pikkuveljensä hiuksia.

”On sinusta sitten jotain iloa sentään.”

Grub näytti veljelleen kieltä todella kypsästi, mutta Troublen mieliala ja sen myötä koko illan tunnelma oli selvästi muuttumassa paremmaksi.

***

Tuntia myöhemmin he istuivat Troublen sohvalla kittaamassa liejupilssiä ja nimittelemässä ryskypallofinaalin tuomareita nousevalla volyymillä.

”D’Arvit! Senkin sokea haisumato! Ihan selvästi tuo oli estämistä!” Trouble karjui pää punaisena plasmanäytöllä huitovalle menninkäiselle ja takoi nyrkillä sohvapöytää.

”Minusta se oli enemmänkin epäonnistunut taklaus, pelaajan oma vika, jos ei osaa asiaansa”, Grub väitti vastaan saaden saman tien isoveljen kimppuunsa.

”Anteeksi mitä?” Trouble tarttui pikkuveljeään tiukasti niskasta kuin poliisi ainakin, ja katsoi tätä kulmat kurtussa. Troublen suupieli kuitenkin nyki, mikä rohkaisi Grubia testaamaan tätä hiukan lisää:

”Ei kai se minun vikani ole, jos sinun joukkueessasi on tunari.”

”Sinuna peruisin puheesi, tai muuten…” Trouble uhkasi nyt jo selvästi virnistäen.

”Tai muuten mitä?” Grub hyrisi kuin ei muka olisi tiennyt, mitä oli tulossa.

Trouble kaatoi veljensä sohvalle, istui tämän päälle ja alkoi kutittaa.
Grub kiemurteli, kiljui kuin keskenkasvuinen ja yritti pukittaa Troublea pois, mutta olisi ollut valhetta sanoa, ettei hän nauttinut joka sekunnista.
Tällaista sen piti olla. Ei mitään Holly Shorteja tai Lili Frondeja sotkemassa hänen isoveljensä päätä.  Vain he kaksi, ja Troublen näppärät sormet livahtamassa hänen paitansa alle siihen kohtaan, josta Grub teeskenteli aina kutiavansa kaikkein eniten.

”Armoa”, hän voihki, eikä Trouble antanut sitä, niin kuin ei ollut koskaan aiemminkaan antanut.
Grubista tuntui, että jokainen kutitus, kosketus, liukui hänen ihollaan kuin ihanin paijaus. Yleensä Trouble oli kovakouraisempi kurittaessaan häntä, mutta ei Grubille tullut mieleenkään valittaa tästä pehmokohtelusta. Trouble sai tehdä hänen ruumiilleen täsmälleen mitä halusi.
Ja Trouble myös tiesi sen.

Ehkä Trouble oli kaivannut hänen seuraansa yhtä paljon kuin hän oli kaivannut Troublea.
Ehkä jopa niin paljon, että veli jäisi yöksi, vaikka Grubilla ei ollutkaan vierasvuodetta.
Ei olisi ollut ensimmäinen kerta sitä lajia.


***
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.