Kirjoittaja Aihe: Ihan turha lusikka (S, dialogi, paritukseton, triplaraapale)  (Luettu 945 kertaa)

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 693
Nimi: Ihan turha lusikka
Ikäraja: S
Genre: Dialogi, triplaraapale, vähän ehkä slice of life -henkinen
Henkilöt: Hilma, Maarit ja läsnäolevana Vilho

A/N: En ole julkaissut mitään ikuisuuksiin, joten tällaisen pikkutekstin julkaiseminen tuntui mukavalta ajatukselta. Mä oon jotenkin aina tykännyt dialogeista, niitä on hauskaa kirjoittaa, kun yrittää ilmaista toimintaa pelkästään vuorosanojen kautta. Jos joku tätä eksyy lukemaan, niin toivottavasti saat tästä vähän hyvää mieltä päivääsi :)

Ihan turha lusikka
”Hilma, katsopas mitä minulla on tuotavana!”
”Päivää, Maarit! Jopas! Onko se kakkua?”
”On. Kasihuoneen Arvolla on tänään syntymäpäivät ja kaikki saa kakkua sen kunniaksi.”
”Voi minun päiviäni, ovatko nuo mansikoita?”
”Juu, siinä on päällä mansikkaa ja vadelmaa.”
”Ja hillosokeria, näemmä. Niin on kaunis kiille.”
”Odotas, kun minä vähän nostan sinua parempaan asentoon, ettei vaan mene kakku sitten väärään kurkkuun.”
”Onko tuossa reunalla ihan ehtaa kermavaahtoa? Minä en näe ilman silmälase- älä tuon enempää nosta!”
”Ei kai sattunut?”
”Ei. Näin on hyvä.”
”No niin. Tässä tämä kakku ja lusikka.”
”Onpas pieni lusikka. Noh. Mihinkäs se meni?”
”Ai se putosi tuohon patjalle. Tässä.”
”Mitä te näin pieniä lusikoita annatte?”
”Pitäisikö minun vähän auttaa sinua sen syömisen kanssa?”
”Tämä on ihan turha lusikka. Saisinko minä vähän isomman?”
”Keittiöltä annettiin tällaiset.”
”Jassoo. Äh... Mihin se nyt taas meni.”
”Jos minä nyt sitten kuitenkin vähän auttaisin?”
”Niin, jaa. Kai sinä voit.”
”Noin. Miltäs maistuu?”
”Mmm... Liian hyvää.”
”Liian hyvää?”
”Juu. Vähän on kyllä kirpeää mansikkaa. Ei taida olla ihan suomalaista.”
”Niin, sitä en tiedä. Minä en sitä maun perusteella osaa arvioida.”
”Ainakin tämä on jotain happamampaa lajiketta.”
”Sittenhän se on hyvä, että siinä on sitä kiillesokeria pehmittämässä makua.”
”Juu, on.”
”Oho, Hilma, sinulle taisi tulla vieraita! Hei vaan, meillä on täällä kakkukestit meneillään.”
”Maarit, kuka tuo mies on?”
”Se on sinun poikasi, Vilho.”
”Katsos vaan, niinpä onkin. Se on taas näköjään lihonut.”
”Minun täytyisi viedä kakkua vielä muihinkin huoneisiin, pärjäisitteköhän te täällä kaksin?”
”Kyllä me pärjäämme, vaikka tämä lusikka ei olekaan mistään kotoisin.”
”Hyvinhän se nyt näkyy sujuvan. Se on kuule todella hieno juttu, että kakku maistuu noin hyvin, Hilma.”
”Kiitos kakusta. Ja kuule Maarit, sinä olet ihmeellinen tyttö, kun jaksat tällaisia juhlallisuuksia järjestää.”
”Kiitos vaan, mutta en minä näitä järjestänyt, vaan ihan tuo keittiön väki.”
”Ei sillä niin ole väliä. Hieno tyttö sinä olet joka tapauksessa.”
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 4 688
Aww, tämähän oli vallan suloinen ja hyväntuulinen dialoginpätkä! Ihailtavan hyvin pelkkä dialogi havainnollisti tapahtumapaikan ja hahmojen välisen suhteen. Hilma vaikutti loistavalta persoonalta. Niin hyvin hänen ikäänsä sopivaa tuo, miten hänen huomionsa harhailee vähän kaikkialla. Ja se kelvoton lusikka! Jotenkin niin mainiota, että vika ulkoistetaan turhaan lusikkaan eikä vaikka siihen, että oma keho ei enää tottele niin kuin pitäisi. Hyvä asenne, keep it going, Hilma! Ja tuo ihana reaktio tuohon kakkuun. Siitä tehdään tarkkoja huomioita, koska eihän sitä nyt joka päivä kakkua saa!

Lainaus
”Oho, Hilma, sinulle taisi tulla vieraita! Hei vaan, meillä on täällä kakkukestit meneillään.”
”Maarit, kuka tuo mies on?”
”Se on sinun poikasi, Vilho.”

Tässä kohti tuli surumielinen olo, kun ajatteli, että onkohan Hilmalla dementia, mutta seuraava repliikki palautti kepeän fiiliksen ja sai nauramaan:

Lainaus
”Katsos vaan, niinpä onkin. Se on taas näköjään lihonut.”

Voi noita äitejä <3 :'D Plus, jos hänellä ei kerran ollut niitä silmälaseja, niin ei ihmekään, ettei hän tunnistanut Vilhoa!

Vallan ihana tämä Maaritin ja Hilman keskustelu, semmoinen lämmin ja toverillinen. Lopetusrepla oli myös kovin sydämellinen. Kiitos tästä hyväntuulisesta dialogista, pidin hirmuisesti!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 545
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tätä tekstiä oli suositeltu Hormipulverin Raapaleita, ficlettejä -topsussa, ja sitä kautta päädyin tämän pariin. Muistan tämän ennenkin lukeneeni, mutta jostain syystä en ole näköjään kommentoinut, höh. No, nytpä tulee sitten paikattua se erhe! :)

Tämä on todellinen hyvän tuulen dialogi! Hilma taitaa olla nähnyt elämänsä varrella muutamankin kakun ja niitä maistellutkin, kun kiillesokeri on tuttu juttu ja mansikoiden mausta pystyy päättelemään ulkomaisuuden tai ainakin lajikkeen happamuuden. Elämänkokemus näkyy kenties myös Hilman suorapuheisuudessa. Tai ehkäpä Hilma vain on sellainen persoona, joka sanoo asiat siten kuin ne ovat, turhia kaunistelematta! ;D Pikkuruinen lusikka on ihan turha vehje, mitäpä sitä peittelemäänkään. Tälle toteamukselle tuli naurahdettua:
”Katsos vaan, niinpä onkin. Se on taas näköjään lihonut.”
Voi Vilhoa, varmaan saanut kuulla asiasta ennenkin! ;D

Dialogina tämä teksti on todella toimiva, sillä puhujien identiteetit ovat kaiken aikaa selvillä ja tapahtumat pystyy kuvittelemaan vaivatta. Kerrassaan mainio vuoropuhelu, enkä ihmettele yhtään, että joku oli tätä Hormissa suositellut!

Kiitos paljon illan piristysruiskeesta! :) -Walle