Kirjoittaja Aihe: Magi: Toinen (Kadotettu hiljaisuus) |S| Drakon/Sinbad  (Luettu 772 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 441
  • Loveatar
Nimi: Toinen (Kadotettu hiljaisuus)
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Magi
Ikäraja: S
Paritus: Drakon/Sinbad

A/N: Pakko sanoa, että en tykkää tämän otsikosta ollenkaan. Tälle oli todella vaikea keksiä mitään järkevää otsikkoa, joten piti pitkälti vain heittää jotakin. Magi on itselleni sen verran vieras fandom, että en ole tästä nähnyt kuin esiosan animena (Adventures of Sinbad) ja kahlannut samaisen esiosan mangana läpi - ja nähnyt satunnaisia klippejä Labyrinth of Magicista (ja mangasta), mutta tykästyin tähän fandomiin silti heti. Tästä fandomista tekisi mieli ficcailla enemmänkin, mutta saa nähdä. Drakon on yksi lempihahmoistani muutaman muun lisäksi, joten tuntui luontevalta kirjoittaa ensimmäinen ficcini tästä fandomista juuri Drakonista. Tämä tekele osallistu myös 12+ virkettä -haasteeseen sekä Otsikoinnin iloja -haasteeseen (sulut sisältävä otsikko).


Vesi oli jäätynyt uudelleen.

Drakon oli ajatellut, että hänelle annettu tehtävä olisi ollut helppo. Hänen oli määrä vain hakea se kirottu pojankoltiainen takaisin Partheviaan vastaamaan teoistaan, mutta se alkoi vähitellen osoittautua odotettua vaikeammaksi - sitä paitsi tämä valkea maisema alkoi käydä pitkästyttäväksi. Imuchakkin talvi oli ankarampi kuin mihin Drakon oli osannut varautua edes villeimmissä kuvitelmissaan. Kaikki hänen huolelliset suunnitelmansa olivat turhia, Sham Lash oli myös siihen asti ollut käytännössä täysin hyödytön.

”Miksi minulle on annettu tehtäväksi korjata rikkinäinen tilanne, jolle ei edes ole ratkaisua?” Drakon mutisi itsekseen päätään pudistaen ja yritti keskittyä jälleen siihen, mitä hänen olisi tehtävä.

*

Aina välillä Drakon toivoi, että olisi voinut syntyä jossain toisessa kuningaskunnassa, jossain toisessa asemassa, jossain toisessa elämässä. Vain ani harva hetki hänen elämässään oli tuonut hänelle yhtä suurta iloa kuin ne hetket, jolloin hän saattoi olla Sinbadin seurassa, vaikka usein ne hetket olivat silkkaa taistelua ja tahtojen kalpojen kalinaa.

”Sinä näytät siltä, että joko mietit sitä Serendine-tyyppiä tai sitten jotakin muuta, mikä saa sinut huonolle tuulelle”, Sinbadin ääni virkkoi hiljaa ja Drakon huokaisi.

”En voi mitään sille, että koen olevani pelkkä raato tässä elämässä, joka minulle on annettu”, Drakon myönsi varovasti. ”Sinulla sentään on selvä visio siitä, mitä sinä haluat elämältäsi, mihin haluat pyrkiä ja mitä tavoittaa. Minun elämäni ja suunnitelmani ovat vain kalpea uni sen kaiken rinnalla.”

Sinbad naurahti matalasti ja kurkotti sivelemään Drakonin kaulaa kevyesti, herkästi kuin höyhenet, joilla Drakonin lapsuuden tyynyt oli aina täytetty.

”Sitä paitsi”, Sinbad kuiskasi, ”viisas mies ei koskaan paljasta kaikkia korttejaan.”

Drakon ei voinut mitään sille, että kylmät väreet hiipivät pitkin hänen selkäpiitään hänen noustessaan istumaan sängynlaidalle, kauemmas Sinbadin vaeltelevista sormista. Hän hymyili ajatellessaan, kuinka onnekas oli, kun hän oli onnistunut pääsemään niin lähelle miestä, jota hän oli salaa ihaillut aivan alusta ja ensimmäisistä uhmakkaista sanoista saakka.

*

Drakon venytteli raukeana kuin kissa ja hymyili onnellisena miehelle, joka oli hänen onnensa lähde ja joka oli niin avoimesti ottanut hänet yhdeksi kahdeksasta kenraalista sen jälkeen, kun Sinbadin djinni oli antanut voimiaan Drakonille Imuchakkin labyrintin jälkeen. Edelleenkin Drakon saattoi nähdä silmät sulkiessaan sen hetken, kun hänestä tuntui kuin hänet olisi kiedottu kokonaan Baalin siniseen salamaan Imuchakkissa ja se sai hänen sydämensä täyttymään odottamattomalla lämmöllä.

Hymy yhä huulillaan keikkuen Drakon kurkotti kohti vuoteen vieressä olevaa juomalasia ja siemaili huvittuneena vettä rauhalliseen tahtiin, ajatellen Sinbadia ja kuinka hänen elämänsä oikein olikaan muuttunut siinä hetkessä, kun tuo mies oli valssannut hänen elämäänsä piittaamatta lainkaan aatelisten käytöstavoista tai armeijan toimintaohjeista.

Drakon ei voinut mitään sille, että palasi jälleen kerran ajatuksissaan ensimmäiseen kertaan, kun Sinbad oli suudellut häntä täysikuun alla, vakuuttanut hänelle pitävänsä entisen sotilaan päämäärätietoisuudesta ja vannonut suojelevansa tätä kaikin voimin, vaikka Drakon pystyisi vallan mainiosti suojelemaan myös itse itseään.

Kerran toisensa jälkeen Drakon leikitteli ajatuksella siitä, että ehkä hän vielä jonakin päivänä voisi seistä ylpeänä kuninkaansa rinnalla Sindriassa ja katsoa hänen sydämensä varastanutta miestä ilman estoja, kertoa tälle, kuinka paljon Sinbad hänelle oikeasti merkitsi.

*

Surullinen hymy huulillaan Drakon seisoi Sindrian palatsin kuninkaallisen huoneiston parvekkeella ja katseli etäältä, kuinka Sinbad nauroi muiden kenraaliensa kanssa samalla, kun ihmishahmonsa kadottanut Drakon seurasi kaipuu katseessaan elämänsä ainoan valopilkun jatkavan arkeaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä
« Viimeksi muokattu: 24.06.2019 18:02:56 kirjoittanut Vlad »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016