Kirjoittaja Aihe: Taivas on minttujulep, terassi ja kesäsade | S, sisarushöttöä, oneshot  (Luettu 1786 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Nimi: Taivas on minttujulep, terassi ja kesäsade
Kirjoittaja: Ronen
Esilukija: Saappaaton (pus)
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Haasteet: [FINIKESÄ] Juhannustaikoja (Avaruuspiraatin toiveeseen), Fluffy10 #3 (sanalla kimppu), Originaali10 #4 (sanalla sade), FinFanFun1000 (sanalla 349. Onni)

A/N: Halusin kirjoittaa juhannustaian, Spotifyn indie folk -soittolistalta tuli Punch Brothers - Julep (sanat) ja tarina alkoi elää omaa elämäänsä. (P.S. Saappaaton oli vahvasti sitä mieltä, että tää biisi moninkertaistaa tekstin ilon, joten kuuntelehan sinäkin. <3) Tässä tekstissä ei ole kyse kuolleesta pariskunnasta eikä yhteenpalaamisesta taivaassa, mutta kyllä tässäkin esiintyy erinäisiä taivaan eri olomuotoja - äh, turha minun ruveta selittämään, teksti puhuu kyllä puolestaan. Lisäksi päädyin tekemään pari minttuaiheista banneria ja yhden avan, ne ovat lyriikkalainauksen kanssa tekstin lopussa. Saa lainata. Mukavaa kesää Avaruuspiraatille ja muille! <3




Korissa Alisan vieressä oli ohuella sinisellä nauhalla yhteen sidottu nippu minttua sekä pieni läpinäkyvä pullo täynnä hitaasti liikkuvaa nestettä. Niiden ohessa oli suuri kasa kasteesta kiilteleviä voikukkia, jotka Alisa oli käynyt poimimassa matkan varrella niityltä ennen kuin oli kävellyt metsätien läpi Eeliksen talolle. Yksi kerrallaan Alisa noukki korista kukan, taivutteli sen vartta joustavammaksi ja kietoi sen solmumaisesti seppeleeseen, jota oli punomassa. Hän ei edes muistanut, milloin oli viimeksi tehnyt vastaavaa – siitä oli pakko olla jo yli kymmenen vuotta, mutta lapsena opittu taito ei ollut kadonnut urbaanin elämän syövereihin.

Oli kohtuuttoman kuuma ja kostea päivä, melkein trooppinen. Alisa vilkaisi metsän yllä aukeavaa taivasta; jossakin koillisessa, kaupungin yllä, oli muodostamassa melkoinen tummien pilvien rypäs. Yhdistettynä painostavaan ilmaan Alisa arveli, että myöhemmin illalla tulisi satamaan ja ukkostamaan – täytyi vain toivoa, että rintama painuisi ohi mahdollisimman pian, sillä Alisa ei inhonnut tai pikemminkin pelännyt mitään niin paljon kuin ukkosta. Onneksi silläkään ei loppujen lopuksi ollut niin paljon väliä, sillä hänellä oli nyt ihan tarpeeksi vaihtoehtoja. Jos sade saapuisi ennen kuin hän ehtisi nähdä veljeään, hän voisi odottaa sen yli talolla. Jos hän taas ehtisi takaisin bussipysäkille nähtyään Eeliksen, hän olisi hyvin bussissa turvassa matkalla kohti kotia, ja sinäkin aikana säätila ehtisi varmasti vaihtua.

Alisa sai sidottua kukkaseppeleensä kuntoon juuri kun kuuli, kuinka metsätien sora rapisi, ja näki aivan hetkeä myöhemmin Eeliksen lähestyvän pyörällä hurjaa vauhtia. Eeliksen kasvoille nousi leveä hymy, kun hän tajusi tytön istuvan terassin portailla. Eelis jarrutti melkein sivuluisua terassin eteen niin, että soraa lensi terassin alalaitaa vasten. Poika hyppäsi pois pyörän selästä ja nakkasi kypärän päästään pyöränsarveen.

”Alisa! Mitä sää täällä teet?”
”Aattelin tulla moikkaamaan, kun muistin, että sulla loppuu tänään työt neljältä. Ja ei olla kuitenkaan nähty hetkeen.”

Vaikka Alisan sanoissa olikin totuus, ei kyseessä kuitenkaan ollut tilanne, jossa kaksikko olisi ollut täysin ilman yhteyttä – sisarukset soittelivat tai vähintään viestittelivät joka päivä moneen kertaan. Eelis naurahti ja astui eteenpäin halaamaan Alisaa. Alisa halasi häntä tiukasti takaisin ja vastasi lisäksi painamalla voikukkaseppeleen Eeliksen päähän.

”Todellinen kukkaprinssi.”
”Enkö olekin?”

Eelis mallasi pari poseerausta ja sai Alisan hihittämään. Sitten hän ohjasi tytön istumaan terassille pöytään ja lähti hakemaan sisältä kaksi lasia ja kannun jäävettä. Sillä välin Alisa katseli terassin toisessa kulmassa heiluvaa tuulikelloa ja nautiskeli varjosta, jossa tuntui olevan niin paljon viileämpää kuin muualla. Kun Eelis palasi, Alisa nosti korista pöydälle pullon ja minttunipun.

”Kuule, ihanaa et tuot vettä, mutta mulla olisi jotain muutakin mielessä tän sosiaalisen visiitin kunniaksi. Katopa tuosta.”

Eelis näpräsi pullon korkin auki, kaatoi sieltä pisaran sormelleen ja nuolaisi sen yksin tein. Sitten hän nuuhkaisi syvään tuoretta minttua, repäisi lehden ja heitti sen suuhunsa.

”Mää arvaisin että sää kaipaat tähän viskiä oheen?”
”Sä tunnet mut… ja mä tunnen sut. Mint julep?”
”Milloin vaan, sisko rakas. Määpä palaan tuonne sisälle hetkeksi.”

Alisa kuuli vain, kuinka Eelis lähti kolistelemaan keittiöön, ja sen jälkeen tunsi kostean viiman käsivarrellaan. Hän näki, kuinka ensimmäiset pisarat tipahtivat terassin kaidetta vasten. Alisan kasvoille nousi leveä hymy, kun hän tajusi, kuinka täydellinen ajoitus tälläkin oli: jos sade olisi alkanut vähänkään aiemmin, Eelis parka olisi varmasti kastunut läpimäräksi. Sade olisi voinut myös alkaa vähän myöhemmin, ja silloin hän itse varmaankin olisi ollut kuin mikäkin uitettu koira.

Alisan pohdinnat keskeytyivät, kun Eelis työnsi vesikannun syrjään ja laski kädestään tarjottimen, jossa oli kaksi tyhjää viskilasia, rasiallinen jäämurskaa sekä bourbon-pullo. Sanattomana tanssina hän heilautti laseihin muutamat mintunlehdet murskaten niitä samalla vähän, kaatoi päälle pyöräytyksen sokerisiirappia, kauhallisen jäätä ja lopulta kuutisen senttilitraa viskiä. Vihoviimeisenä Eelis pyöräytti baarilusikalla lasien sisältöä ja pudotti pinnalle koristeeksi yhdet mintut.

”Ta-daa. Siitä neidille…”
”Kiitos.”
”… ja baarimestarille itselleen.”

Eelis kolautti lasinsa reunaa Alisan lasia vasten ja hörppäsi juomaa. Hän päästi pitkän, tyytyväisen hymähdyksen ja istahti viimein alas. Sade oli yltynyt ja vaikka se kuinka pyrkikin ylittämään terassin kynnyksen, kuin taianomaisesti yksikään pullea pisara ei tullut kaidetta pidemmälle. Metsä kohisi kesäsateesta, kun Alisa ja Eelis vaihtoivat kuulumisia ja joivat mint julepinsa maltillisesti loppuun. Eelis heitti vitsiä kesätyöpaikastaan – hän oli päätynyt Subwayn sandwich artistiksi ja vakuutti Alisalle sen olevan maailman vähiten taiteellisin ammatti, joka pääsi todellista artistiutta lähelle vain silloin, kun hän tuuttasi kastikeputkiloista soosia leipien väliin. Sellaisella hetkellä Alisa vannoi olevansa onnellisimmillaan – parhaan ystävänsä kanssa nauttimassa kesäisestä iltapäivästä.

Tunnin päästä sade hiljeni viimein täysin ja Alisa tajusi vilkaista kelloaan.

”Ai, apua, mun täytyy lähteä. Piti hakea tän illan aikana vielä yliopistolta yksi Facebook-kirppispaita.”
”Tee sää niin. Mää alan pyykätä… en ole taas jaksanut muutamaan päivään.”

Alisa hymyili, nosti vesi- ja viskilasinsa tarjottimelle ja omat tavaransa koriin ja hyppelehti sitten toiselle puolelle pöytää halaamaan veljeään.

”Oli kiva nähä.”
”Sää olet aina tervetullut, tiedät sen.”

Eelis nyppäsi kukkakruunun päästään ja asetteli sen Alisan punertavanruskeille kutreille.

”Sopii paljon paremmin. Sää näytät kauniilta, kuten aina.”
”Höps nyt.”

Alisa tökkäsi sormella Eelistä poskeen ja asteli sitten kostealle pihamaalle kori kädessään.

”Nähään taas.”
”Nähdään, nähdään!”

Parinkymmenen metrin päässä metsätiellä Alisa kääntyi vielä katsomaan, kuinka Eelis keräsi tavarat terassin pöydältä ja katosi talonsa sisään. Alisan oli pakko tanssahdella parin askeleen verran ja nauttia humisevasta, sateesta uuden elämän saaneesta metsästä ympärillään.



She brought the sugar and the mint
And he brought the whiskey
Heaven’s a julep on the porch


      
« Viimeksi muokattu: 09.06.2019 15:19:05 kirjoittanut Ronen »

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Oi, tämä on ihanan kesäinen! Vitskit, kun olen niin kade Alisalle ja Eelikselle. Nyt kelpaisi itsellenikin tuollainen juoma tunnelmallisessa ympäristössä. Metsä on kyllä ihana asia, se tuo sellaista mukavaa rauhaa aina, käy siellä sitten oikeasti kävelemässä tai vaikka vain lukisi sellaisesta. Sisaruksistakin on aina kiva lukea, tulee oma pikkusisko mieleen <3 Hän ehkä jopa innostuisi tällaisista juomingeista, jos ehottaisin :D
Lainaus
Eelis nyppäsi kukkakruunun päästään ja asetteli sen Alisan punertavanruskeille kutreille.

”Sopii paljon paremmin. Sää näytät kauniilta, kuten aina.”
<3
Minust tuntuu, että tosi usein sisarukset kuvataan sellaisina toisiaan koko ajan härnäävinä tyyppeinä kirjoissa/teeveessä/jne. Mutta ei se aina ole vain sellaista leikkimielistä kinastelua ja toisen yllyttämistä, vaan näitäkin ihania hetkiä löytyy. Tällainen hyväntuulisuus tuo itsellekin hyvän mielen!

Ihanaa, että jättämäni inspiraatiomuruset tekivät tehtävänsä ja kiitos paljon, että kirjoitit toiveestani <3 Taidan napata yhden minttubannerinkin mukaani ;D

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
No johan oli söpö teksti. Olen tyytyväinen että osallistuin ficcipiiriin jossa tämä sun tekstisi on nyt käsittelyssä, koska muuten en usko että olisin tähän törmännyt. Tämä kuitenkin oli varsin mukavaa välipalaluettavaa hiukan vakavampien tekstien välissä. Tässä oli kevyttä, kesäistä tunnelmaa, joka teki tästä ihanan raikkaan ja hyväntuulisen luettavan. Tässä itse mansikoita mutustellessani ja katsellessani ikkunasta aurinkoa ja kesäsateen kastelemaa asvalttia (täälläkin sattui sadekuuro juuri hetki sitten, mikä sattuma) tuntui hyvin luontevalta ottaa luettavaksi juuri tämä teksti, ja koin samaistumista sen seesteiseen tunnelmaan. Tässä oli ihanaa maalaistunnelmaa, metsää ja kukkasia, ja jotenkin kuvittelin miljöön vähän mökkimäiseksi. Tässä olikin kivasti sekoitus vähän urbaanimpaa (mm. Subway, tapaaminen yliopistolla facebook-kirppariostoksen merkeissä) ja maalaisempaa (metsätie, kukkaseppele...) tunnelmaa, jotka tavallaan rikkoivat toisiaan ja tekivät tästä vähän monisävyisemmän. Oli myös ihanan virkistävää lukea välillä sisaruksista eikä vaan ainaisia romanttisia pareja, ystävyydessäkin on taikaa ja tämä oli aivan ihana katsaus heidän suloiselta kuulostavaan sisarussuhteeseensa. Tulipas tästä hyvä ja kesäinen mieli. Kiitos!

bannu by Ingrid

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Tulenpas minäkin nyt jättämään puumerkin tänne ja kirjoittelen tähän jotain mitä ficcipiirissäkin sanoin. Minttujulepista en ennen ollut ollenkaan selvillä muuta kuin että onpas hauskankuuloinen sana, mutta se oli mukava lisä tähän sateiseen kesäpäivään, kun yleensä drinkkejä teksteissä nautitaan vaan paahteisen auringon alla :D

Kuvailu on nättiä ja on kiva välillä lukea wholesome sisaruksellisia tekstejä, joihin harvemmin törmään. Tässä on läsnä hieno elämänmakuisuus. Kuten flawless tuossa juuri sanoi, tässä on hieno sekoitus maalaisuutta urbaanein yksityiskohdin, joita sun teksteissä aikasemminkin olen huomannut olevan :) Tykkäsin!

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 766
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kaiken maailman kommentteja -haasteen tämänviikkoisena aiheena on ilo ja ahdistus, ja kun mietin, mitä iloista luettavaa keksisin, mieleeni pompsahti heti tämän tekstin nimi! Minttujulep, terassi ja kesäsade kuulosti niin ihanalta yhdistelmältä (olkoonkin, etten siinä vaiheessa vielä tiennyt, mikä kumma on minttujulep ;D), että aattelin, että tämän tekstin lukemisesta varmaankin tulisi iloinen mieli. Ja voi, tulihan siitä! :-* Sopii haasteeseen kuin nakutettu!

Eniten nautin kesäisestä ympäristöstä ja sen kauniista, kiireettömästä kuvailusta. Pienten yksityiskohtien ja korissa olevien tarvikkeiden kautta kokonaiskuva laajenee veljen kotitalon terassiin ja lähellä kohoavaan metsään. Ah, miten ihastuttavan luonnonläheinen asuinpaikka! Säätilakin minua tässä tarinassa ihastuttaa kovin, sillä tavallaan rakastan painostavaa ilmaa, sen enteilyä sateesta ja ukkosesta joista hirmuisesti pidän. Sadetta on vielä kuvailtu tässä niin kauniisti, että kyllä kelpaa tällaisen sadefanaatikon lukea. :-*

Ihastuin myös hahmojen väliseen mutkattomaan ja välittömään sisarussuhteeseen, jossa on ihan okei ilmaantua toisen terassille yllätysvierailulle ja nautiskella drinkit keskellä päivää. Ihanaa! Samaistunkin tähän sisarusrakkauteen, sillä itselläni on ihana kaksosveli, jonka kanssa ollaan monella tapaa läheisempiä nyt varttuneemmalla iällä, vaikka asustetaan tällä haavaa eri puolilla Suomea. Sisarukset on tärkeitä!

Kiitos tästä ihanasta tarinasta, tästä välittyi oikein rentoutunut kesäfiilis! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vähän kämmäsin, kun luin alkutiedoista vaan fluffy ja oletin että se on romanssi ja sitten ahah, sisarukset,  aloitetaampa alusta  ;D

Noin mutkatonta sisasurssuhdetta en muista ennen nähneeni. Miten lie heistä kasvaneet noin läheiset, että aikuisenakin se on noin kannustava ja herttainen ja siihen mahtuu yllätysvierailut kesäillassa. Vähän jotenkin noitamainen fiilis kasvien keräilystä ja niputtamisest, sään seurailusta. Varsin suomalainen maisema luontoineen, tulevine ukkosmyrskyineen - alholivalinnat lienivät tyylikkäämmät tuin Suomessa keskimäärin.

Sikäli kun alkutiedoissa nyt puhuit kuitenkin kuolemasta ja taivaasta ja sillä viisii, niin onnea ja paratiisia jotenkin lukee siitä vinkkelistä, että jos ukkonen tulee, niin rikkooko se unen? Onko kaiken päättyminen se mitä tässä niin kuin pelätään, vai onko kyseessä puhtaasti hetki kauneinta kesää.

Kiitos tästä, hyvin ajatuksia kirvoittava, hyväntuulinen, sopivasti kesäinen tarina.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right