Kirjoittaja Aihe: One Piece: Shakkimatti | Reiju/Pudding, S  (Luettu 390 kertaa)

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 924
  • monokkeli huurussa
One Piece: Shakkimatti | Reiju/Pudding, S
« : 08.06.2019 01:50:07 »
Shakkimatti

fandom: One Piece
paritus: Reiju/Pudding
ikäraja: S
genre: draama romancen häivällä, post-canon

yhteenveto: Hän ei tiennyt, kumpi heistä oli siinä asetelmassa kissa ja kumpi hiiri, se oli merkillinen peli jonka sääntöjä hän ei ollut koskaan harjoitellut.

A/N: Olen aivan tolkuttoman ihastunut Reijuun ja kaipaan niin paljon matskua tällä parilla, mutta eipä ihanista tytyistä ole juurikaan fanitaidetta tehty. Mitään kummoisempia ideoita ei itselläkään vielä toistaiseksi ole, mutta onneksi sentään 12+ virkettä -haasteen vilkaisu sai inspiraation lyömään päin naamaa välittömästi. Tuli sitten rykäistyä teksti kasaan saman tien yhdellä istumalla, harvinaisen tehokasta toimintaa :''D








Kun German tiukin ottein hallinnut kuningas lopulta kaatui, hänen maalliset jäänteensä sysättiin mustien vesien syvyyksiin kuten selätetty pelinappula tyhjenevältä laudalta. Shakki ja matti, kiitos kiivaasta ottelusta ja sitten elämässä eteenpäin, vaikkei se kaikkien sotilaiden ja ratsujen ja tornien asettelu uudella tavalla ruudukolle aina ihan helppoa ollutkaan. Ichijin valkea prinssinviitta korvattiin valtaistuimelle paremmin sopivalla purppuralla, tosin joidenkin irvileukojen (eli Yonjin) mukaan se sointui huonosti yhteen tulenpunan kanssa.

Kun koko valtakunta kulkee laivastona paikasta toiseen, ei vuodenkierrolla ole merkitystä; uudet keväät eivät seuraa pitkiä pimeitä talvia eikä aikaa tunnu muutoinkaan olevan olemassa ihan vain sen itsensä vuoksi. Aika on ainoastaan tapa hahmottaa strategioiden etenemistä, se on määre suunnitelmissa huomioitavaksi ja laskettavaksi, muussa merkityksessä koko konsepti on tyystin hyödytön. Ja kun aika vanhan patriarkan kuoleman jälkeen kului ja kului ja kului ja tieteellisen sodankäynnin huipputehokas valtakunta kiertyi yhä vain tiukemmin oman ytimensä ympärille, Reiju käsitti aina vain paremmin kuinka rikkinäisiä ihmisolentoja he olivatkaan. Vajavaisia. Isän eläessä jossain oli vielä sentään jotain järkeä — suurempaa suunnitelmaa, unelmaa tavoiteltavana — mutta uuden sukupolven myötä sekin oli kadonnut.

Germa 66 tuli, näki ja voitti. Silloin tällöin joku muisti mainita Judge Vinsmoken hartaasti vaaliman haaveen pysyvään paikkaan perustettavasta valtiosta, oikeasta kuningaskunnasta, mutta ani harvoin.



Reiju ei ollut kuvitellut, että hänen tiensä risteäisi enää ikinä Charlotte Puddingin kanssa, kai hän oli olettanut tytön kuolleen tai ainakin haluavan unohtaa tietyn episodin elämästään sen verran tehokkaasti, että kääntyisi kannoillaan mikäli todella jossain kävelisi vastaan. Mutta siinä hän nyt silti oli, keskellä savuavia raunioita ja hiiltyneitä raatoja kädet pudotetun aseen jäljiltä täristen, pyytämässä kyytiä jollekin toiselle mantereelle. Oli varmaa, että jokin monimutkainen visio selkäänpuukotuksineen ja muine asiaankuuluvine käänteineen kyti Pudingin mielessä... mutta kai sitten Reijussa oli vielä sen verran inhimillisyyttä, että hän suostui ihan vain päästäkseen hetkeksi pois siitä tympeästä tylsästä oravanpyörästä, jota kutsui elämäkseen.     

Tai ehkä hän halusi uskoa, ettei sellaista syvästi vainottua katsetta voinut esittää, Puddingin kaikki kolme silmää tuijottivat häneen mustina sieluttomina kuiluina kalpeista kasvoista kuin vuosisatoja vaeltaneella kummituksella.

Vertaus palasi usein Reijun mieleen Puddingin kulkiessa pitkin kivilinnan käytäviä höyhenkevein askelin, äänettömänä kuin aave.



He olivat varuillaan toistensa seurassa, vastustajalle ei kuitenkaan sopinut korttejaan näyttää. He saattoivat istua yhdessä pitkiä iltoja takkatulen ääressä, ampua harjoitusmaaleja linnan pihalla tai lakata toistensa kynsiä, mitä kaikkea sitä nyt vierailijan kanssa saattoikaan tehdä aikaa tappaakseen. Joskus Pudding hymyili kainosti otsatukkansa alta vilkuillen, kysyi saisiko kammata Reijun hiukset ja taivuttaa ne kiharoille, ne olivat niin kauniit ja sileät, ja joka kerta Reiju suostui. Hän ei tiennyt, kumpi heistä oli siinä asetelmassa kissa ja kumpi hiiri, se oli merkillinen peli jonka sääntöjä hän ei ollut koskaan harjoitellut. Hän ei tuntenut sitä pelilautaa, ei ymmärtänyt edes kaikkien liikkuvien osien määrää saati sitten niiden asettelua.     

Se huvitti häntä; ja viehätti; hän oli elänyt koko elämänsä kirkkaiden värien maailmassa, liitänyt polttavan punaisen, sähkönsinisen sekä voimakkaan vihreän rinnalla, ja nyt äkkiä hänen ulottuvilleen tarjottiin sylikaupalla pehmeää puuterista roosaa.

Ja kun yhtenä iltana päivällisen jälkeen he siemailivat kuohuvaa huomattavasti useamman lasin kuin yleensä ja Pudding alkoi kuiskailla huulet Reijun korvaa hivellen, että tahtoisi tänä yönä nukkua samassa vuoteessa niin kovin kylmän vierashuoneen sijaan, Reiju päätti antautua. Hän ei tiennyt, mitä sellaisesta siirrtosta voisi seurata, mutta hän oli utelias näkemään, ja täysikuun kajastaessa ikkunoista pastelliset mekot viskattiin nurkkaan siinä missä aiempi varovaisuuskin.

Reiju ei ollut vielä koskaan hävinnyt, mutta jos Pudding nyt kerran halusi leikitellä hänen sydämellään ja tarjota sillä tavoin makean maistiaisen normaalien ihmisten maailmasta, hän oli valmis maksamaan täyden hinnan.





Sanalista:
1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä
sano mua rovastiks

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 858
  • kiero ja sarkastinen
Vs: One Piece: Shakkimatti | Reiju/Pudding, S
« Vastaus #1 : 14.06.2019 02:20:39 »
Ihanaa lukea vaihteeksi femmeä tästä fandomista, sitä ei tosiaan ole pahemmin tarjolla, ja tämä pari oli ihan uusi tuttavuus mulle. He sopivat hyvin yhteen. <3 Heillä on varmasti paljon yhteistä, jos vain uskaltautuvat moista toisilleen paljastamaan.

Aah, suurkiitos näistä kauneudenhoitomielikuvista, joissa lakkaillaan kynsiä ja laitetaan tukkaa, tuntuu kovin sopivalta puuhalta, jossa tytöt voisivat kivasti ja kuumasti lähentyä toisiaan. Lisäksi lopun oivallus siitä, että Reiju kaipaa tunnetta siitä, että on jollain tapaa tavallinen hinnasta viis, iski erityisen kovasti.

Kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)