Kirjoittaja Aihe: Minä muistan, muistatko sinä?, K11, raapalesarja 3/5 , ihmeotukset, Lisko/Tina  (Luettu 382 kertaa)

maw

  • Kirjanörtti
  • ***
  • Viestejä: 22
  • Suurin aarre on ymmärrys rajaton
Nimi: Minä muistan, muistatko sinä?
Kirjoittaja: maw
Fandom: Ihmeotukset
Paritus: Lisko/Tina
Ikäraja: K11
Genre: fluffy
A/N: Kyseessä olisi ensimmäinen raapalesarjani, johon on tulossa 5 osaa. Aika fluffyista muistelua Liskolta ja Tinalta luvassa. Toivottavasti tykkäätte!


Minä muistan, muistatko sinä?




1.
 ”Minä muistan sen vielä kuin eilisen”, sanon sinulle. ”Niin, minkä muistat?”, kysyt haroen sekaista hiuspehkoasi. ”Sen, kun sinä viimein uskalsit suudella minua”, sanon ja punastut. Katsot minua niin kuin silloin, vaikka aikaa on kulunut paljon.
 ”Silloin oli sota, minä luulin että olit kuollut, joka paikka oli täynnä ruumiita. Ja kun minä näin sinut seisommassa keskellä sitä hävitystä, juoksin suoraan syliisi ja painoin huuleni huulillesi. Sinä maistuit sodalta ja epävarmuudelta. Lopetit suudelman hämmästyneenä ja puristit minut takkisi suojiin. Silloin minä tiesin, että se oli paikka, jossa minun kuului olla”, lopetan ja sinä suutelet minua pehmeämmin kuin koskaan ja olen taas kotonani.


« Viimeksi muokattu: 20.05.2019 16:47:20 kirjoittanut maw »
”Severus Kalkaros oli urhein tuntemani mies”

Ja minä olisin halunnut ylipäätään tavata hänet...

maw

  • Kirjanörtti
  • ***
  • Viestejä: 22
  • Suurin aarre on ymmärrys rajaton
A/N: No niin, toinen osa olisi nyt sitten tässä. Tivottavasti pidätte!

2.
 ”Minä muistan sen hetken vieläkin”, sanot kun istun sylissäsi lukemassa. ”Sen hetken, kun kerroit olevasi raskaana. Tulit luokseni ja olit jokseenkin pelokas. Katsoit minua ja sanoit aivan hiljaa asiasi, häpeillen. Minä säikähdin, sitä mitä olin mennyt tekemään, sillä en ollut varma halusitko sinä sitä. Otin sinut kuitenkin vasten paitaani ja sinä itkit hiljaa. Minä pelkäsin. Suukotin sinua otsalle ja toivoin että haluaisit pitää hänet, vaikka emme vielä olleet naimisissa. Kun vihdoin nostit pääsi, kysyit minulta, että häpeänkö minä sinua. Vastasin, etten häpeä…” Sitten minä keskeytän sinut: ”Lisko-kulta, se on ollutta ja mennyttä” Ja kun yrität sanoa jotakin, suutelen sinut hiljaiseksi.

”Severus Kalkaros oli urhein tuntemani mies”

Ja minä olisin halunnut ylipäätään tavata hänet...

maw

  • Kirjanörtti
  • ***
  • Viestejä: 22
  • Suurin aarre on ymmärrys rajaton
A/N: Kolmas osa tulisitten kirjoiteltua tuossa eilen ja tännehän sen sain vasta tänään laitettua, mutta pidemmittä puheitta mennään asiaan.

3.
 ”Minä muistan sinun yrityksesi kosia”, sanon sinulle. ”Se oli niin vaivalloista, ja juuri siksi niin kaunista. Minä olin raskaana ja sinulla oli kiire. Sinä änkytit niin kauan, kunnes minun oli pakko auttaa sinua. Se oli kuitenkin kaunein paikka koskaan, katto ja Lontoon siluetti taustalla”, muistelen ja sitten sinä keskeytät minut.
 ”Tina, tule tänne”, sinä sanot ja levität käsiäsi. Minä kömmin syliisi ja sinä suukotat minua. Paitasi tuoksuu sinulta, se on pehmeää puuvillaa, ja ajattelen, etten ole ansainnut tätä onnea.
 ”Haluatko, että kosin uudestaan, et-et-että t-t-teen sen pa-paremmin?”, kysyt suloisesti.
”En minä halua, se oli täydellinen sillä tavalla kuin sinä teit”

”Severus Kalkaros oli urhein tuntemani mies”

Ja minä olisin halunnut ylipäätään tavata hänet...