Kirjoittaja Aihe: Tykkään sopivasti liian lujaa ✧ Karlos x Nike ✧ S ✧ draama, fluff ✧ oneshot  (Luettu 3044 kertaa)

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Täysin juonellisesti ontto ja höperö teksti siitä, kuinka Kaarlo viettää erään iltansa ja yönsä, juopuu rakkaudesta ja hienosta viinistä ja halvasta kaljasta.
Sallittu.
Sanoja 1850.

Tätä tekstiä edeltävät nämä:
Osat I-X: En bongannut sua mistään instasta, K11
Osat XI-XVII: Hivele, sivele, kirvele, K15

Originaali10 #4


Ps. Oon niin törkeä ja itseriittoinen, että tämä on crossoveri mun omista hahmoista  x))
Pps. Ajallisesti sijoittuu parin viikon taakse, kun joka paikassa oli ihan vitusti lunta.
Ppps: näitä tyyppejä pääsi finipikareissa sijoille, kiitos <33

Kaarlo x Nike
Sivussa Aarni x Olavi




TYKKÄÄN SOPIVASTI LIIAN LUJAA




Kuinkahan helvetin paljon voi lunta tulla? Lumenpudottajat kisailee suojasään kanssa. Kuka ehtii eka? Sitten tulee lumiaura ja rekat, jotka rahtaavat kaiken sen korkkarikansaa häiritsevän harmaan, ruskean, keltapilkullisen massan lumenkaatopaikalle, johon se sulaa – ihan väärään paikkaan. Itämeri laimenee ja ristiveden eliöt ovat hätää kärsimässä.

Ulkkarit kysyy is this normal ja niille vastataan: ei vitussa. Musta on tullut kunnon setä sääpäiväkirja. Aina kelailemassa, et hitto on lunta, hitto on kuuma, hitto on pimeetä, hitto ku sataa. Minkä mä sille mahan, että ilmasto on pilalla? Kenkä hörppää lähes sulaa lunta ja se sulaa sukkaan. Enää onneks muutama metri niin oon himassa.

Kerttu tulee eteiskäytävässä vastaan, sillä on viinipullo kädessä, pelkästään alusvaatteet ja hämmästynyt ilme naamalla.

“Mä luulin, että meil on käty?” Kerttu tokaisee.

“Hehe, nou hätä, mä oon lähössä kyllä. Oli pakko tulla vaihtaa kledjut. Mulla on jalat jäässä.”

“En tajua, kuinka sä voit pitää itseäs aikuisena, kun kuljet tuolla kymmenen senttiä nilkoista paljaana. Ihme teini.”

Virnistän ja klikkaan nyrkkejä Kertun kanssa, sit päästän sen kutemaan Ilpon kanssa.

Nils on jo jossain rilluttelemassa, tiedä edes missä. Meillä on hyvä meno, ei koskaan mitään tapella ja ollaan saatu pidettyä itsemme itsenäisinä. Mua ei sellanen julkinen lempi oikein innosta, vaikka ei me myöskään olla mitään enää salassakaan pidetty. Sellane hyvä, normi meno ainakin mun mielestä.

Sormet eksyy hiplaamaan pääkalloa. Oon vastikään ajanu pitkästä aikaa siilin, eikä sillä tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Nils paljasti käyneensä kuumana mun armeijatukkaan.

Kaivan laatikosta korkeavartisen sukkaparin, sillä minähän läksyni opin. Kaveriksi tummansinisen, melkein mustan asun, jonka Nils on antanu mulle. Se on kai oikeesti jonkun aika tunnetun designerin suunnittelema, mutta mun mielestä se näyttää joltain juoksuasulta. Mut whatever, jos kerran muotipoika-Niken mielestä se on cool, nii kokeillaan.

Asettelen vielä pipon päälaelle ja vedän niskaan paksun untsikan. Noni, nyt sitä mennään.

 

✧✧✧

 

Tapaan mun vanhoja lukioaikojen frendejä ja pyörii siinä jotain uusiakin naamoja. Tarkotus on ekana etkoilla yksien himassa ja siitä siirtyy sitte keikalle yhelle klubille. 

Käyn läpi kättely- ja halauskierroksen, riippuen läheisyysasteesta. Tosin yks mies tulee vaan ja ottaa reilusti halaukseen. 

”Terve! Hauska tutustua, meikä on Olavi”, mies sanoo halauksesta irtautuessaan ja se on komea. Muutaman vuoden vanhempi, solakka ja pitkä. Sillä on septum ja hiukset ulottuvat hupparin sisään.

”Moikka, Kaarlo Kokko.”

Olavi hymyilee ja ohjaa mut keittiöön. Siellä just pyyhkii pöytää toi yks vitun tubejulkkis. Mikä se on? Ainii, rehntoaarni. Läppä kohtaaminen, joka mun tekis mieli wappaa Nilsille, koska sillä on ihan hillitön julkkisihastus just tohon kyseiseen jätkään. Mut en mä nyt viitti sitä jatkuvasti viesteillä pommittaa, joten antaa olla. 

”Joo moikka, mä oon Aarni. Tää on mun ja Myrskyn hima. Myrsky!” Aarni sanoo ja ojentaa mulle tarjotinta, jossa on jotain herkullisen värikkäitä rullia ja mietin vaan, että mihin ihmeen oikeiden aikuisten kekkereihin Kaarina on mut kutsunut.

”Tiiän, mun kumppani kuolaa sua instassa", vastaan, Aarni häkeltyy ja Olavi naurahtaa.

”Se on valtavan yleistä", keittiöön astunut blondi huomauttaa virnistellen, ”Myrsky. Hauska tutustua.” 

Mua hetken rassaa, kun en saa leimattua Myrskyä päässäni mimmiksi enkä jätkäksi ja Nike sanoisi tässä vaiheessa mulle, että lopeta tollanen, sillä ei ole mitään merkitystä.

Voi Nils. Mä oon nähnyt sen viimeksi aamulla, kun se hiipi mun huoneeseeni ja antoi pitkän ja vaativan suudelman ja mulla on sitä jo taas ikävä. Me ollaan kasvettu viimesten kuukausien aikana ihan järkyttävän kiinni toistemme ihoihin ja mieliin, joten se on aivan välttämätöntä, että meillä on sentään omat huoneet ja että me ei ihan jokasta pikkuasiaa mennä toisillemme viestittelemään.

et ikinä arvaa kenen keittiössä oon.

No juu, se siitä.

en nii

Hymähdän ja lähetän sille Aarnin instasta summanmutikassa jonkun kuvan. 

eihä?!

kylhä!


 

✧✧✧

 

”Mistä tunnet Kaarinan?” Olavi kysyy ja dippaa rullaa soossiin. Teen samoin ja se maistuu ihan sairaan herkulliselta. Nää on aikuisten juhlat. Jos mä järjestäisin bileet, osaisin ostaa tarjolle sipsejä ilman dippiä.

”Se seurusteli joskus ton mun kaverin, Joskan kanssa.”

”Ainiin Joska! Mä muistan sen, suloinen tapaus.”

”Mistä sä tunnet Aarnin”, mun on pakko kysyä, koska Nike tykittää mua kännykän välityksellä kertomaan kaiken, mitä saan tietooni siitä. Olavi alkaa nauraa paljon ja leveästi.

”Voi, meillä on todella pitkä historia. Me alettiin seurustella ekan kerran, kun oltiin neljä- ja viistoista.”

”Mä luulin, että se on ton Myrskyn kanssa, vai onko?”

”Ei tietääkseni”, Olavi sanoo silmää iskien ja mulle tulee ihan nuori ja kokematon olo.

Vietnamilaiset riisirullat (näin mä opin) syötynä ja muutama pullo jotain vuoden 2015 viinejä juotuna porukka alkaa olla valmiina lähtee etenee illan seuraavaan etappiin. Oon vähäsen nousuissa mukavasta seurasta, hienosta viinistä ja halvoista kaljoista, joita vedin repusta lasin täyttöjen välissä. 

Klubille ei ole Aarnilta ja Myrskyltä edes pitkä matka, mutta silti mulla on taas loskasta märät sukat. Jono keikalle on pitkä, mutta Aarni heilauttaa kättään ja porukka seuraa sitä jonon ohi. Alan tajuta Nikeä, sillä Aarnissa on oudon paljon karismaa, ilman sellasta helsinkiläistä perusylimielisyyttä. Jotain samaa, mikä tekee Nilsistäkin niin aidon ja helposti lähestyttävän.

”Löytyykö nimet listalta", poke kysyy kerralla meiltä kaikilta. Katon huolissani Kaarinaa, koska mulla ei kyllä ole. 

”Aarni Rehn", Aarni Rehn sanoo, ”ja seuralaiset.”

”Jahas, joo. Tervetuloa. Mukavaa iltaa.”

Olavi naureskelee ja ohjaa mut olkapäätä koskettaen sisälle musanpauhuun.
 

 
✧✧✧


 
Aika kuuma muidu lähestyy mua ja mä virnuilen sille ihan reflekseistä. Ihana. Mä oon hytkyttelemässä aika kaukana eturivistä ja toteanpahan vaan, että tää designer-juoksuasu on ihan helvetin hyvä asu bailata. Jotain sairaan hyvin hengittävää kangasta huh. Ainiin, muidu. 

”Moi!” mimmi huutaa ja mä nyökkäilen sille basson tahdissa. 

”Mooi! Röökille?” huudan sille takasin ja tiedän katsomattakin, että se seuraa. En mä mitään aio sen kanssa tehdä, mutta mä olin muutenkin menossa tupakalle ja oon hävittänyt kaikki Kaarinat ja julkkikset.

Tupakkapaikalla mun henkeni salpautuu. Ihan käsittämättömän hyvännäköisen, suorastaan aristokraattisen komean jätkän kasvot leimahtaa flekin valossa ja hymy pakottaa mun poskia.

”Huhuu?”

”Aijoo, sori. Kaarlo", vastaan, sillä otaksun sen kysyneen mun nimeä. Enää mua ei oikeestaan yhtään kiinnosta se, mutta en mä voi nyt ihan heti pyristellä poiskaan sen seurasta. En, vaikka mun silmäni kohtaskin jo jotain paljon kiinnostavampaa.

Sytkäri toimii huonosti, ravistelen ja paukuttelen sitä tolppaan, mutta mimmi tarjoaa jo tulta omastaan.

”Kiitti. Anteeks, mikä sun nimi olikaan?”

”Kaisa. Et sä kysynyt.”

”Anteeks.”

Kurkin vähän väliä ihanaa kuumista tupakkapaikan perällä, kuumista, joka ei vaan millään suo mulle katseitaan. 

”No, kuka siellä nyt on?” Kaisa kysyy selvästi nyreissään.

”Mun poikaystävä", vastaan ja Kaisa tumppaa tuhahtaen puolikkaan röökinsä maahan. Painuu sisälle.

 

✧✧✧

 

Nils löytää mut baaritiskiltä ja se on niin helvetin kaunis, että mun jalat on pettää alta. Me ollaan about saman mittasia Nilsin kanssa, riippuu kengistä. Nils on pukenut todella paksupohjaiset lenkkarit, joten tänään mä katon sitä yläviistoon.

“Saanko tarjota sulle oluen?” kysyn ja Nils pyöräyttää silmiään hymyillen.

”Missä se on?” se tokaisee ja tilaa baarimikolta Heinekenin.

”Kuka?” kysyn kolmannen kysymyksen peräkkäin tässä keskustelussa, jossa tuntuu olevan monta aihetta kerrallaan. 

”Rento Aarni of course. Karlos… Et kai kelannut, että mä tulin sun perseen perässä tänne?”

”En missään nimessä. Hän maksaa omansa”, sanon ja osoitan toisen lauseeni kassalle.

Nousen, otan ylikalliin olueni ja käännyn pois, vaikka se tuntuu melkein fyysisesti pahalta. Mulle tulee aina tälleen humalassa aika tiukka läheisyyden kaipuu. Mutta pakko pitää pää, muuten mä häviin ja lujaa. 

Löydän Kaarinan ja Irenen. Ne on oikeesti käyneet kuuntelemassakin sitä keikkaa, eikä vaan hajoilleet ympäri baaria, tupakkapaikkaa ja tanssilavaa, kuten meitsi.

Seuraan niitä ja tää koko klubitouhu alkaa tuntua ihan sairaan absurdilta. Helvetin kallista, kauhee meteli, hirvee tungos ja kaikilla tyrkky muille näyttämisen meininki. Ollaan niin kuumia ja cooleja ja oikeesti ei vittu tässä ole mitään järkeä.

Sama muidu aiempaa tulee mua vastaan ja näyttää pitkää naamaa, kokoo ittes, mun tekis mieli sanoa, koska kännissä musta kuoriutuu vähä kusipää, mut en sano, koska jää muhun silti ripaus inhimillisyyttä. 

Sitä paitsi se (Kaisa?) on tosi kaunis. Kauniita tyttöjä ei saa itkettää, muistan faijani sanoneen. Urpo äijä noin ohimennen vaan, sillä etenkään rumia tyttöjä ei saa itkettää, eikä ketään. Missäköhän Nils on?

”Ootsä ihan paska vai semisti paska?” Kaisa kysyy ja mua repeilyttää nyt aika helposti.

”Mielummin semisti”, sanon ja se tulee vahingossa ulos flirttinä, ”anna mä korvaan sen aiemman. Haluutko jotain, juomista vaikka?”

Kaisa nyökkää ja hytkyy tasaisesti pumppaavan musan tahdissa tiskille. Se on sen verran reilu, ettei tilaa mitään kolmentoista egen koktailia, vaan edullisimman kaljan ja sen mäkin otan. Kävellään pöytään, jossa on hämmästyttävää kyllä vähän vähemmän kamala meteli.

”Tämä se sun kumppanis?” Aarni kysyy mun vierestä, mistä ja millon lie siihen ilmiintynyt. Kaisa tuhahtaa ja mä yritän muodostaa ajatuksista ääneen sanottavaksi kelpaavia sanoja.

“Ei se ole. Tämä on Kaisa, jonka kanssa kävin tupakalla ja nyt ollaan tässä kaljalla”, sanon ja musta tuntuu, että se oli ihan diplomaattinen vastaus. Ainakin Kaisan kaunis suu hymyilee taas vähän. Se vaikuttaa kaikessa kiukuttelussaankin ihan hyvältä tyypiltä, voisin ottaa sen mun kaverikseni. Mun kaikki kaverit on mimmejä jostain syystä. No siis ei ihan kaikki, Nils ei ole tyttö. Missä se jätkä on?

“Vai niin”, Aarni sanoo ja siemailee valkoviiniään kulmiensa alta mua katsellen. Se arvioi mua ja mun toimintaa, ihan syystä kai. 

“Onko hyvä ilta?” kysyn Aarnilta ja se kohauttaa olkiaan.

“En mä oikein viihdy tälläsissä paikoissa. Jotenkin sitä vaan silti aina päätyy... Ihan, ku se olis pakollista...” Aarni puhelee ja mä fiilaan sitä täysillä. Kaisa jatkaa keskustelua myötäillen, mutta Aarnin katse nousee mun taakse ja hämmentynyt hymy valaisee sen kasvot. Käännän päätäni ja tiedän jo.

“Hei beibi”, Nike sanoo viileesti, kun mun sisälmykset sulaa. Kaisa naurahtaa epäuskoisesti, mutta ei sille nyt voi enää selittää. Olisin voinut tutustua, mutta en mä mahda itselleni Nilsin edessä mitään.

“Okei, no tämä on”, Aarni toteaa liikuttuneesti hymyillen ja mä vaan puren huuleni verille. 

“Siis mä oon halunnut tavata!” Nike virnuilee ja istuu Aarnin viereen ja halaa sitä tiukasti. Ei mua. Nils vetelee hupparinsa naruista ja sanoo: “Iltaa! Tässä näkyy Nils Mikkelsen, Tanskan vahvistus Helsingille.”

“Hei vaan”, Aarni naurahtaa ja mua alkaa harmittaa, niinku aina jos Nils innostuu mistä tahansa muusta, kuin musta. Vittu en kestä tätä tunteellista ja humalaista päätäni. 

Keskityn Kaisaan, joka on vain tuijotellut ihan masiksissa mun räiskyvän puoliskoni lesoa meininkiä. Hörppään muka vahingossa sen olutlasista ja Kaisa kiljahtaa, että hei! 

“Ai sori”, nauran ja saan elävöitettyä Kaisan hymystä haipuneet kasvot.

"Mikä tää teijän juttu on? Ootko ton kanssa vai onko se teijän läppä?” Kaisa kysyy suoraan ja mä nieleskelen ja vilkuilen Nilsiä, että kuunteleeko se. Ei vittu tietenkään.

“Kattoo nyt”, sanon ja virnistelen.

Nike keskeyttää huomiollaan Aarnin valelun kuin seinään ja laskee Heinekeninsä vähän turhan kovaa kopauttaen metallipöydälle. 

“Me ei puhuttu onko meillä avoin suhde, mutta mä raahaan sut himaan, Karlos, jos toi jatkuu”, Nils sanoo tiukasti ja mä pakahdun. Ja mä oon hävinnyt tän pelin. Taas. Nils voittaa mut aina aina aina. 

 

✧✧✧

 

Bussi on täynnä nuokkuvia ja humalaisia ja pahanhajuisia ihmisiä ja mä olen yksi niistä. Nojaan päätäni Nilsin olkapäähän ja se on kietonut vasemman kätensä tarpeeksi varmasti mun ympärille. 

“Miksi sun piti sekoilla?” Nils naurahtaa ja nostaa kätensä mun olkapäältä niskan kautta mun siilitukkaan. 

“Sä pidit siitä”, mutisen ja silmät vaipuu kiinni, kun Niken sormet tuntuu mun päänahalla niin hyvältä. Hedari on jo tulossa ja laskut ja darraankaan ei ole enää montaa tuntia, mutta viileät ja vahvat sormet hierovat niskaa ja korvien takaa.

“Oliko se edes sun mielestä todella kuuma se, typykkä?”

“Oli. Oliko ihanaa tavata Aarni Rehn livenä?”

“Siis sano oikeesti, kumpi oli sun mielestä enemmän kuuma, se vai se?”

“Aarni vai Kaisa? No sinä. Aina sinä.”

“Tykkään susta sopivasti liian lujaa”, Nike mutisee ohimolleni.

« Viimeksi muokattu: 03.04.2020 20:32:27 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Hei nyt oikeasti KILJUN !

Kannatan ehdottomasti tällaista jatkossa, tää crossover sai minut kirjaimellisesti huutamaan kun tajusin et ei helvetti, onko tämä totta. Olen sanaton, voi jestas. Rakastan näitä kaikkia hahmoja ja persoonia, Olavi on lääh puuh kuuma ja ihana ja Aarnin tubenimi?! Best. Sä et oo tainnu sitä aikasemmin mainita missään ja oon kihissyt uteliaisuudesta. Nilsin hypetys tube!Aarnia kohtaan on hauska yksityiskohta.

Nautin siitä miten kuuma ja strong ja independent Nils on, mutta heti kun joku tyhjänpäiväinen Kaisa kyselee ja Kaarlo on aivan läppä niin Nils reagoi. Siis tykkäsin ihan sikana tästä replasta:
Lainaus
“Me ei puhuttu onko meillä avoin suhde, mutta mä raahan sut himaan, Karlos, jos toi jatkuu”

Hei kiitos että kirjoitit tämän, mä tykkään niiiiin kovasti sun tavasta kirjottaa. Tää oli kyllä suuri ilo, ai että vieläkin aivan sormissa kihelmöi innostuksesta. Ja anteeksi jos kommentti on sekava, kun kello on jo yö ja kaikkea.

- Nuutti
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Oih ihana öinen kommentti sieltä tullut <3

Hähä jes ettei ollut liikaa tunkea näitä kaikkia samaan tekstiin. Oon jo pitkään ajatellut että kun kerta molemmat verseni sijoittuvat nykyhetkeen helsingissä, niin why the hell not.

Joo aarnin tubenimi tuli tässä ekaa kertaa esille, en ollut aiemmin keksinyt tarpeeks hyvää, mutta tohon oon ihan tyytyväinen. Nyt pitää enää keksiä kuinka tubettaminen kirjoitetaan tekstiin, kun ei ole siitä mitään kokemusta x)

Oh yes Nils on itsevarma, mutta ihan hajalla Kaarlosta.

Kiitos aivan ihanasta palautteesta, Nuutti| (◕‿◕✿)
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
No nyt mä vasta tän bongasin! Pitäiskö melkein kiljua tai jotain! Ihana crossover!!! Mun lemppareita kaikki neljä. Toi koko mustistouhu oli suloisen kuumaa. Kaarlo on kyllä niin ihastunutrakastunut että. Ja parasta toi kun Nikekin vähän kumminkin mustisteli, vaikka muuta esittikin. Lainaisin ton täysin saman kohdan kun Nuutti.

Tämä oli kyllä ihanan kepeä ja hyväntuulinen shotti. Tykkäsin! Kiitän kovasti, superia kun näistä kirjoittelet <3
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Vaihdokkaista tervehdys! En ole lukenut noita linkkaamiasi aiempia tekstejä, joten nämä hahmot olivat mulle ihan uusia, joten jonkin aikaa meni siihen että tutustuin hahmoihin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Yllättävän nopeasti tästä tekstistä kyllä pääsi jyvälle. Karlosin ja Niken suhde oli kiinnostava, jotenkin se oli kovin vuoristorataisen tuntuista tällaiselle joka ei heitä entuudestaan tunne. Ensin tuntui söpöilyltä, sitten yhtäkkiä välinpitämättömältä, ja sitten taas kuitenkin söpöilyltä. Tuossa jossain välissä mulla ehti jo nousta olo, että onko niiden suhde sittenkin tosi yksipuolinen, jossa toista vaan vedetään kuin rakastunutta pässiä narussa, mutta lopussa sitten aukenikin ihan eri tavalla. Tykkäsin kuitenkin siitä, että tässä oli vähän mysteeriä että mikä juttu oikeen on meneillään, se piteli mua uutena lukijana juuri riittävästi mielenkiinnossa ja varpaillani!

Kirjoitat tosi kivasti, alussa mua vaivasi vahva puhekielisyys ja slangisanat, mutta kyllä siihen sitten lopulta tottui. Tai ehkä loppua kohti se keveni? Musta tää alkoi tosi vahvan puhekielisenä, enkä oikeen oo tottunut lukemaan sellaista tekstiä joten se ei ihan iskenyt muhun, mutta en tiedä totuinko tyyliin tekstin temmellyksessä vai muuttuiko se tekstin edetessä, mutta lopulta se puhekielisyys sopikin tähän musta hyvin. Se kertoo tietyllä tapaa hahmosta ja sen mielentilasta ja tuo sellaista päiväkirjamaista tunnelmaa, että tuolla lailla tää hahmo puhuisi jos selittäisi näitä tapahtumia jollekin. Tämä oli kokonaisuudessaan kovin arkisen ja elämän makuinen, sellainen että tässä oli miljöö ja tapahtumat jotka tuntuivat todellisilta ja uskottavilta. Voisiko olla mitään nykyaikaisempaa kuin paljaat nilkat ja tubejulkkis, haha. Fiilasin kyllä tätä siltä osin, että tykkäsin siitä kuinka tämä oli niin nykyaikainen. Hahmot selkeästi on hyvin erilaisia kuin minä, joten en varsinaisesti samaistunut asian todellisessa merkityksessä, mutta samaistuin sillä tasolla että kuulosti uskottavalta arjelta jollekin. Se mua vähän huvitti, että kaikilla oli kauhean erikoiset nimet (paitsi Kaisalla, joka oli muuten musta tosi kivan kuuloinen hahmo vaikka olikin kovin sivussa), mutta ehkä kaikilla cooleilla helsinkiläisillä sit on :D

Erityisesti tässä tekstissä toimi mun mielestä dialogi. Se oli uskottavan ja luontevan kuuloista ja välillä oli niin näpsäkkää keskustelua, että ihan superisti tykkäsin. Esimerkiksi tämä oli musta jotenkin tosi hyvin tehty kohta:
Lainaus
“Saanko tarjota sulle oluen?” kysyn ja Nils pyöräyttää silmiään hymyillen.

”Missä se on?” se tokaisee ja tilaa baarimikolta Heinekenin.

”Kuka?” kysyn kolmannen kysymyksen peräkkäin tässä keskustelussa, jossa tuntuu olevan monta aihetta kerrallaan. 

”Rento Aarni of course. Karlos… Et kai kelannut, että mä tulin sun perseen perässä tänne?”

”En missään nimessä. Hän maksaa omansa”, sanon ja osoitan toisen lauseeni kassalle.

Lainaus
Sitä paitsi se (Kaisa?) on tosi kaunis. Kauniita tyttöjä ei saa itkettää, muistan faijani sanoneen. Urpo äijä noin ohimennen vaan, sillä etenkään rumia tyttöjä ei saa itkettää, eikä ketään.
Uuuu mikä tulkinta, tartun tähän koska tää oli musta niin hieno! Ymmärrän molempien pointin, sekä isän että kertojan, ja ne on hyvin erilaisista näkökulmista sanotut lausahdukset. Isä ajattelee kenties, että nättejä tyttöjä ei saa itkettää, koska niille kuuluu olla mukava ja pokailla, mutta kertoja ajattelee, että rumia tyttöjä ei saa itkettää, ehkä koska heitä kiusataan muutenkin ja maailma kohtelee kauniita ihmisiä paremmin ja heillä on siksi etuoikeutettu asema. Siis tää oli musta vaan todella hieno pohdinta jotenkin, tämä iski muhun ihan täysin ja herätti ajatuksia. Hieno ja pohdintaa aiheuttava kohta.

Kiitos tästä tekstistä!

bannu by Ingrid

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Ripple: hihii, suloinen kommentti, kiva kun pidit ja kiitos!! <33

flawless: mua jännittikin, että jos (ja todennäköisesti kun) tämä arpoutuu sellaiselle, joka ei sattumoisin ole aiempia lukenut, niin aukeaako tämä ollenkaan.

Mutta hieno kuulla, että suht ok toimi itsenäisenäkin!

Joo en todellakaan itse samaistu näihin tyyppeihin kirjaimellisestl, ainakaan enää, ehkä n. 7v sitten olisin saattanutkin samaistua :'D mutta fiktio on siitä hauska laji, ettei samaistumista välttämättä tarvitse pitääkseen.

Haha joo nimistä... Aarni ja Olavi on mun vanhat hahmot vuosien takaa, Myrsky on vaihtanut nimensä vuosien varrella Jannesta, onko Irene ja Kaarina outoja..? Ja Kaarlo ja Nils on ihan almanakkanimiä nekin :D heha nojoo, en tiiä ehkä mitkä on tavallisia nimiä.

Ja vielä kielestä, voi olla että selkenee loppua kohti... tai sitten totuit, sillä oikeastaan yritin hienovaraisesti humalluttaa Kaarloa tekstin edetessä, mutta en tiedä onnistuinko.

Kiitos ihan sikana, mahtava palaute <3<3<3
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Kommenttikampanjasta heips!

Vaihdoin lennosta tähän tekstiin, toivottavasti ei haittaa! Kaarlo x Nike on vaan rakkautta, vaikka en oikein tajuakaan, mitä nää jäbät oikein sekoilee, kun kumpikaan ei huomioi toista ja sitten flirttaillaan muille, Kaarlo etenkin. Mut taitaa kuulua vähän tuohon suhteen alkuaikoihin, kun pitää vähän testata toisen kiintymystä, että tykkääköhän se minusta nyt oikeesti vai pelleileekö se vaan. Tosi söpöä ja tosi inhimillistä käytöstä. Onneksi Nike tulikin napakasti sanomaan, että raahaan sut kotiin, Karlos, jos jatkat tuommoista sekoilua. Uh, ihana, napakka Nils! Gotta love.

Tykkään muuten ihan hirveästi Kaarlon kertojaäänestä, etenkin tässä tekstissä. Kauhean samaistuttavia kaikki noi bile- ja klubifiilikset. Itsekin inhoan kaikkia klubihommeleita, kun ei siellä voi jutella kellekään, melu on hirveä ja ihmisiä kauheasti. Ja aivan ihanaa, miten veteläksi Kaarlo menee, kun Nike astuu maisemiin. Kaarlo on niin kovin höppänä ja suloinen rakastuneena, ai että. Ehkä ne suuret tunteet osittain häntä myös pelottaa eikä siksi halua roikkua Nikessä niin paljon kuin mieli tekisi, koska sitten näyttäisi, kuinka heikkona toiseen on. Vaikka Nike ihan varmasti vain tykkäisi ja uskaltaisi itsekin näyttää ja ilmaista vielä suuremmin tunteitaan. Höpsöt jäbät. Baww. Onneksi bussissa halailivat ja saivat sanotuksi, että tykkäävät :3

Aivan ihana höpöhöpöteksti ripauksella draamaa, mustasukkaisuutta ja inhimillistä hölmöyttä. Lukisin mielelläni lisääkin Kaarlon ja Niken hullutuksista. Kiitos! ♥︎

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mä kuulun kanssa niihin, jotka eivät ole edellisiä tekstejä näistä hahmoista lukenut, mutta ei se ainakaan minun menoani hidastanut :D Koen päässeeni hyvin tekstiin mukaan, vaikka taustatiedon puutteen takia en ehkä kaikkeja nyansseja huomaakaan.

Yllätyin ihan iloisesti, kun huomasin, että teksti on kirjoitettu puhekielellä. Mä luen mielelläni sekä että, mä en ole nuuka, ja mun mielestä tähän tekstiin valintasi sopi hyvin. Erityisesti siksi, kun kyseessä on minäkertoja. Tuli sellainen olo, että päähenkilö puhelee suoraan minulle, etten lue erillistä kirjoitusta, minkä koen auttaneen pääsemään jo alusta asti tarinaan mukaan.

Hahmoja oli sopiva määrä tarinan kulun kannalta, vaikka muutamassa kohdassa jouduinkin hieman stoppailemaan, että keitä kaikki oikein ovat ja ketkä nyt ovatkaan yhdessä :D Johtunee sekä siitä, etten ole aikaisempia tekstejä lukenut, ja siitä, että mulla on ihan pahuksen huono nimimuisti (oon muutenkin tosi hajamielinen ja yksityiskohdat, jollaisia nimet käytännössä ovat, unohtuvat nopeasti jos en erikseen paneudu niihin ja joskus silloinkin) :D Mutta en siis tosiaan koe, että hahmoja olisi liikaa tai että heitä ei olisi esitelty tarpeeksi. Oon vain itse lähtenyt vähän haastavammasta lähtöruudusta ;D

Vaikka tää omien sanojesi mukaan onkin juonellisesti ontto ja höperö, lukukokemuksena tää on viihdyttävä. Arkiset vähän höperötkin tarinat, joita ei oo juonella pilattu, on mielestä mukavaa luettavaa. Sellaista yleistä fiilistelyä, ei tarvitsekaan olla mitään tajunnanräjäyttäviä juonikoukeroita tai ymmärtää mitään syitä syvimpiä. Etenkin dialogia oli viihdyttävä lukea, se oli luontevaa ja hauskaa.

Lainaus
“Saanko tarjota sulle oluen?” kysyn ja Nils pyöräyttää silmiään hymyillen.

”Missä se on?” se tokaisee ja tilaa baarimikolta Heinekenin.

”Kuka?” kysyn kolmannen kysymyksen peräkkäin tässä keskustelussa, jossa tuntuu olevan monta aihetta kerrallaan.

”Rento Aarni of course. Karlos… Et kai kelannut, että mä tulin sun perseen perässä tänne?”

”En missään nimessä. Hän maksaa omansa”, sanon ja osoitan toisen lauseeni kassalle.
Tätä kohtaa olikin jo lainattu tuolla aiemmin, mutta oon samaa mieltä siitä, että etenkin tää kohta oli mainio ;D Hörähdin. Mukavan oivaltavaa vuoropuhelua.

Lainaus
ilman sellasta helsinkiläistä perusylimielisyyttä.
#triggered :''''DDDDD mitä ees on helsinkiläinen perusylimielisyys, apua en mä stadilaisena tiedä! ja koskeeks se kaikkia helsinkiläisiä, vai vain stadilaisia vai vain hesalaisia? :D lol

Jäänpä nyt pohtimaan tätä suurta mysteeriä ja fiilistelemään tämän stoorin keveyden ja söpöyden parissa ^^

Lainaus
“Siis sano oikeesti, kumpi oli sun mielestä enemmän kuuma, se vai se?”

“Aarni vai Kaisa? No sinä. Aina sinä.”

“Tykkään susta sopivasti liian lujaa”, Nike mutisee ohimolleni.
Awwws, niin söpöä. Ja täydellinen loppu ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Voi jukra, oli jäänyt aivan kiittämättä Sokerisiiven kauniista kommentista! Eli kiitoksia vain kovasti! Ja jep, tässä vaiheessa näillä on ihan nolo meno kun ei saa avoimesti näyttää miten paljon toisesta tykkääkään <3

Ja kiitti kommentista myös sulle, Larjus! Hahaa eh heh.. no syntyhelsinkiläisenä saan haukkua muita helsinkiläisiä ylimielisiksi, vaikkei se tietenkään ole kaikkien kohdalla totta. B---) ihana kuulla, että teksti aukeaa noita edeltäviäkin tekstejä lukematta. Ja onhan tässä siis paljon hahmoja! Ei ihme jos ei aivan pysy kärryillä. Kivaa myös, että puhekielisyys toimi sulle!

words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid