Kirjoittaja Aihe: Prätkähiiret Marsista: Villi Länsi (K11)  (Luettu 821 kertaa)

Mindriann

  • ***
  • Viestejä: 6
Prätkähiiret Marsista: Villi Länsi (K11)
« : 01.01.2019 18:51:38 »
Title: Villi Länsi
Fandom: Prätkähiiret Marsista
Author: Mindriann & Kääpämetsä
Beta: Kääpämetsä toiminut myös beta-lukijana
Genre: Adventure, Drama, Romance
Paritus: OC/Miihkali, OC/Moto, Santtu/Vinski
Ikäraja: K11
Vastuunvapautus: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Summary: Lexien tilalle tulee useampikin yllätysvieras lomalle, mutta ihan pelkäksi lomailuksi reissu ei kuitenkaan mene..
A/N: Tästä ficistä on tehty ensimmäinen versio hyvin pitkän aikaa sitten, mutta päätimme käsikirjoittaa tarinan uusiksi, että kaikki hahmot olisivat sellaisia mitä he nyt meidän mielestämme ovat :)


Tanya istui Silver Moonin tilan päärakennuksen portailla lukemassa kirjaa ja rapsutteli samalla hajamielisesti Rufus-koiraa korvan takaa.
Hiirityttö oli jätetty talonvahdiksi siksi aikaa, kun Lexie ja Anette olivat menneet tapaamaan läheisen ison karjatilan omistajia. Naiset eivät olleet tienneet mistä tapaamisessa oli kyse, mutta he olivat luvanneet palata ennen auringonlaskua.
Tanya vilkaisi rannekelloaan, pian pitäisi mennä tekemään päivällistä ja sitten käydä katsomassa miten hevoset pärjäsivät laitumella.
Hiirityttö oli juuri nousemassa portailta, kun hän yhtäkkiä tunsi sen, että jotain oli tulossa.
Rufus nosti päätään ja katseli kiinteästi tielle päin.
Tanyakin höristi korviaan ja pian hän kuuli sen. Tietä pitkin lähestyi yksittäinen moottoriajoneuvo.
Hiirityttö nousi seisomaan ja samassa hän näki läheisen metsikön ohitse tulleen moottoripyörän, joka lähestyi tilaa.
Rufus alkoi haukkua ja pian myös Lexien toinen koira, Cissy, liittyi kerhoon.
Tanya siristi silmiään erottaakseen prätkän värit. Chicagon hiirten prätkät hän tunnisti vaikka unissaan ja Ryanin prätkä ei ollut ihan tuota mallia..
Tanya henkäisi tajutessaan, että kuljettaja oli nainen ja alkoi hymyillä leveästi.
”Krista.”
Kissanainen pysäytti pyöränsä pihan reunaan, Anetten lavamaasturin viereen ja riisui kypäränsä.
”Moikka. Saaks täällä vieras teetä? Kostukkeet toin kyllä mukanani” Krista virnisti.
”Ootko sä lomalla?” Tanya kysyi rutistettuaan kissanaista pikaisesti.
”No joo.. oon mä. Koska mulla ei oo Tahkon muistin mukaan perhettä tai muutakaan paikkaa, minne mennä kerran pari vuodessa, mä saan sitten pari kertaa lomaa ihan muuten vain. Chicagon suuntaan en tosin uskaltanu ajella, ettei lahnojen epäilykset herää..” kissanainen mutisi, hieman hämillään hiiritytön spontaanista halauksesta ja nousi sitten seisomaan, laitettuaan toki prätkän jalalle seisomaan.
”Ehkä ihan hyvä idea..” Tanya totesi ja ohjasi vieraansa sisälle. ”Lexie ja Anette on tapaamises kylillä, mutta kyllä heidän pitäis tulla ennen iltaa..”
Krista nyökkäsi ja ojensi repustaan paperipussin, jossa oli läheisen leipomon tekemiä rahkamunkkeja.
Tanya laittoi teeveden kiehumaan ja Krista katseli uteliaana ympärilleen. Kissanainen ei ollut nähnyt päärakennusta sisältä vielä kertaakaan. Hän oli ainoastaan käynyt pihassa vain pari nopeaa kertaa.
”Minne sä meinaat mennä tästä?” Tanya kysyi katettuaan kupit pöytään ja otti samalla jääkaapista uunifileen huoneenlämpöön.
”Ei totta puhuen aavistustakaan” Krista naurahti nolona. ”Mä vain lähdin ajamaan kohti länttä ja yhtäkkiä tajusin et maisemat olikin tutut.. Ja siitä se ajatus sitten lähti.”
Rufus ja Cissy olivat hetken aikaa tarkkailleet vierasta ja asettuivat sitten makaamaan keittiön sivustalle.
”Taitaa turrit olla vähän epäluuloisia mun suhteen” Krista hymähti.
”Kyl ne siitä asettuu. Et tällä kertaa sähissy niille häntä paksuna” Tanya irvaili lämpimästi hymyillen.
”Ilta on vielä nuori.. kyl mä senkin voin tehdä” Krista lupasi ja he nauroivat makeasti.
Tanya otti itselleenkin teetä ja istui alas.
”Tuota.. selviskö Rosie silloin tänne asti?” Krista kysyi varovaisesti.
”Joo ja turvallisesti takas Marsiin” Tanya hymyili. ”No.. tapahtui siinä yhtä ja toista.. Mä kerron samalla kun teen ruokaa.”
”Mä voin auttaa. Oon ollu perunateatteris viimeks intti-aikana..” Krista naurahti ja hörppäsi teensä loppuun.

Lexie venytteli hieman apukuskin penkillä, naiset olivat matkalla takaisin tilalle, ja Anette oli luvannut ajaa.
”Hei, meillä on vieras. Onks tuo Santun prätkä?” Anette huomasi vieraan kulkuneuvon.
”Ei.. ja luuletko että pojat päästäis sitä tänne yksin?” Lexie virnisti.
”Pointti” Anette myönsi ja sammutti auton.
Lexie katseli prätkää uteliaana, mutta seurasi sitten Anettea sisälle. Koirat juoksivat haukkuen naisia vastaan ja seurasivat näitä sitten keittiöön.
”Moi ja tervetuloa takaisin” Tanya tervehti. ”Perunamuusi on kohta valmista, liha on jo vetäytymässä folion alla.”
”Ainakin sä sait sen onnistumaan hyvin” Anette totesi kurkattuaan folion alle. ”Kuka meillä on kylässä?”
Krista tuli olohuoneesta keittiöön ja naiset säpsähtivät hieman.
”Hei, ei hätää. Mä oon ihan lomalla” kissanainen rauhoitteli ja nosti kädet eteensä näyttääkseen, että ei pitänyt asetta kädessään. ”Ja lomalla mä lomailen. En tee ees paperihommia.” hän naurahti hieman jännittyneesti.
Lexie ja Anette vaihtoivat epäilevän katseen, mutta sitten he istuivat pöytään.
”Haluatko jäädä pidemmäksi aikaa?” Lexie kysyi. ”Tosin, täällä ollessa ei voi maata pelkästään laakereillaan kahta viikkoa..”
”Mua ei oo oikein luotu sellaiseen hommaan” Krista myönsi nolosti hymyillen. ”Jos te vain huolitte mut tänne niin..”
”Tervetuloa Silver Mooniin sitten vain” Anette virnisti. ”Itse asiassa olikin hyvä, että tulit. Meille olis luvassa homma..”
”Millainen homma?” Tanya ja Krista kysyivät melkein yhtä aikaa.
”Syödään, kerron samalla.”
Krista ja Tanya istuivat pöytään ja katsoivat naisia odottavasti.
”Wetherosin tilan väki pyysi apua. Heidän karja pitäis viedä kesälaitumelle parinsadan kilsan päähän, mutta suurin osa ihmisistä, jotka oli hommaan värvätty, peruivat tulonsa. Ja vanha isäntä mursi lonkkansa. Sillä ei ratsasteta ainakaan tänä kesänä” Lexie kertoi. ”He siis pyysivät meiltä apua karjan siirtoon. Mukaan lähtee kyllä vakituista karjanajoporukkaa, mutta siinä hommassa ekstraratsukot ovat enemmän kuin tarpeeseen.”
”Kuulostaa aika jännältä” Krista myönsi ja hymyili.
Kissanainen oli joskus luppoaikana nähnyt pari Clint Eastwoodin lännenleffaa ja pitänyt niistä kovasti.
”Mun tilan hevoset on sen verran rauhallisia, että ne varmasti pienen opettelun jälkeen sopii karjanajoon. Yhden meistä pitää kuitenkin jäädä varmistamaan, että tilan hevosilta ei lopu laitumella ruoka tai vesi. Mutta muita taloudessa majailevia koskee tämä kutsu” Lexie lopetti.
”Toimintaloma mun makuun” Krista naurahti. ”Mä oon messis!”
”M-mä myös!” Tanya hihkaisi. ”Milloin lähtö on?!!
”Päivä sovitaan myöhemmin tällä viikolla, mutta ekaks meidän pitää opettaa valikoidut hevoset sietämään painavampia varusteita. Lännensatulat ovat jykeviä siitä syystä, että niissä istutaan lähes koko valoisa aika, eivätkä ne ole millään lailla kevyitä kuten ratsastuskoulun satulat” Lexie vastasi.

Santtu oli tulostaululla kunnostamassa hiirten käyttämää radiota. Jätkät olivat painuneet hetkeksi ulos tuulettumaan ja naisella oli autuas työrauha.. mutta ei kauan.
Radio räsähti ja sitten sieltä kuului naiselle tuttu nuoren hiiren ääni.
”Miihkali kutsuu setä Motoa.”
”Moi Miihkali! Moto ei oo juuri ny mestoilla, mutta mä voin kyl välittää viestin” Santtu tervehti.
”Ai hei Santtu! Mä oon tulossa kohti Chicagoa.. ei hätää, täl kertaa ei kukaan aja takaa!” nuorukainen naurahti. ”Saisko tulostaulun ovet auki, etten mä rysähdä sua päin?”
Santtu hymähti ja meni avaamaan tulostaulun sivuun vedetttävät ovet ja hetken kuluttua Miihkali laskeutui pehmeästi alas.
”Mä sanoisin, että tuo oli teistä miespuolisista paras laskeutuminen tähän asti” Santtu totesi tervehtiessään tulokasta. ”Ootko sä lomalla?”
”No joo.. äiti ja mummi on sukulaisissa, joita ei just tee mieli tavata, joten livistin tänne” nuorukainen virnisti nolona.
Santtu kuuli jätkien olevan tulossa.
”Totta puhuen munkin tekis mieli livistää just nyt..” nainen manasi kuullessaan Vinskin energisen hihkumisen. ”Ja kauas” Santtu lisäsi, kun valkoinen hiiri keuli oven auki ja hiiret tulivat sisälle.
”Heippa kultsi! Leipis lähti hermolomalle luojan selän taakse ja torni on mäsänä tältä kuulta! Bileet irti, vai mitä?!”
”Saaks niihin ottaa sivullisetkin osaa?” Miihkali virnisti.
”Miihkali! Oi äiti, mitäs sä täällä?!” Moto tempaisi siskonpojan tiukkaan karhunhalaukseen.
”Tulin yllättään teikäläiset. Armeija lykkäs mulle loman” nuorukainen vastasi hymyillen. ”Meno Marsissa on ollu tasasta täs lähiaikoina, joten ny armeija hokas, että sen pitää joko maksaa meille ekstraa tai antaa viettää lomia..”
”Olisit ottanu rahana vaan” Turbo virnisti.
”Ja mihin mä sen olisin laittanu? Sukanvarteen vai?” Miihkali tuhisi. ”Mieluummin mä otan lomaa ja lähden Moton kans kalaan.”
”Kunnon poika” Moto pörrötti nuorukaisen hiuksia.
”Itse asiassa, loman pitäminen kuulostaa erittäin hyvältä” Santtu ilmoitti ja hiiret säpsähtivät. ”Mäkin taidan aloittaa omani ja varata junaliput Montanaan.”
”Mut kultsi..” Vinski parkaisi.
”Miks mennä junalla, ku voi myös lentää?” Miihkali ehdotti ja taputti aluksensa kylkeä. ”Mä voin käydä viemässä sut.”
Santtu mietti hetken ja nyökkäsi sitten. ”Otan mielihyvin tarjouksen vastaan. Käyn pistämässä varikon säppiin ja otan vaatetta mukaan.”
Vinski murjotti korvat luimussa, mutta otti kuitenkin naisen kyytiinsä ja he ajoivat korjaamolle.
Kun Santtu oli siistinyt korjaamon, pakannut ja lukinnut ovet, hän painoi pienen kaukosäätimen nappia ja korjaamon ympärille muodostui vahva ja näkymätön voimakenttä.
”Jos Leipis jostain syystä palaa etuajassa, teidän ei tarvi sännätä tänne hännät putkella” ihmisnainen sanoi ja ojensi kaukosäätimen Turbolle. ”Mut jos tarvitte osia, muistakaa laittaa kenttä takas aktiiviseksi.”
”Tämä selvä” Turbo vastasi ja laittoi kaukosäätimen prätkänsä pieneen säilytysrasiaan tankin viereen.
Kun hiiret ja Santtu palasivat tulostaululle, Moto ehdotti, että he kävisivät koko porukka saattamassa Santun Montanaan.
”Ei se meidän kalastusreissua viivytä ja Tanya varmasti ilahtuu nähdessään meidät” harmaa hiiri sanoi.
”Tanya?” Miihkali katsoi enoaan kysyvästi.
”Yks hiirityttö, joka asuu Santun serkun luona” Vinski vastasi. ”Tanya tupsahti sinne mahalaskun seurauksena yli kaks vuotta sitten. Alus oli Plutolaisten, muuta me ei oikein tiedetä..”
Santtu vilkaisi Turboa ja tämä nyökkäsi. Pikemminkin asia oli niin, että Tanyan menneisyydestä ei ollut paljoa puhuttu, eikä se ollut heidän asiansa paljastaa koko tarinaa Miihkalille. Tanya itse päätti, kenelle siitä kertoi.
”Juu, Tanya on meille vähän kuin lainasisko.. Ainakin se kohtelee meitä kuin isoveljinä” Turbo totesi.
”Hulluina isoveljinä...” Santtu mutisi ja hiiret nauroivat.
”No mahtuu ne prätkät kyytiin tuonne mun oman viereen, jos käydään kieppi maaseudulla” Miihkali ehdotti.
”Kaikki miehet kannelle!” Vinski tokaisi vähän entiseen tyyliinsä.
”Ja muut kannen alle..”

Lexie ja Anette olivat nakittaneet Tanyan ja Kristan maalaamaan hevosten aitauksia ja tallin ikkunan karmeja. Melkein viimeisillä ikkunoilla, Krista oli saanut maalatessaan harmillisesti puoli ämpärillistä maalia niskaansa. Kissanaisen turkki, vaatteet ja hiukset olivat yltä päältä valkoisen maalin peitossa. Vaikka Kristakin pystyi jo nauramaan asialle, yritti Tanya parhaansa vielä lohduttaa häntä.
”Vaatteet saattavat olla piloilla, mutta tarpeeksi kun hankaa niin hiukset ja karvasi luulisi olevan pelastettavissa..” hiirityttö kikatti ja kantoi kädessään melkein tyhjää maalisankoa.
”Toivottavasti. Kapiset puolikaljut kissat eivät varsinaisesti ole useimpien mielestä kovin söpö näky.” Krista nauroi takaisin.
”Jos menee karvojen ajeluksi, nii mä voisin hommata sulle vielä kuonokopan. Sanotaan, että se voi olla tarttuvaa, jos pääset puremaan.” Tanya hekotti pidellen vatsaansa ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.
”Heheh! Sovitaan sitten niin, jos liotus ja hankaus ei auta.” Krista nyppäsi päällyspaitansa päältään, joka oli kaikista eniten maalin peitossa ja työnsi sen saman tien roskasäiliöön. ”Mun on varmaan paras mennä heti pesulle, ennen kun tää tökötti ehtii kokonaan kuivaa kiinni.”
”Totta. Huikkaatko mennessäs Lexielle, et mä meen vielä hetkeksi pellolle harjoittelemaan lassoamista Pascalin kanssa.”
”Selvä homma.” kissanainen huikkasi ja lähti kohti taloa.
Lexie oli tekemässä ostoslistaa tarvittavista tavaroista Anetten kanssa keittiössä. Anette tyrskähti naurusta, mutta Lexien ilme oli huolestunut.
”Mitä tapahtu?!” tummahiuksinen nainen kysyi ihmeissään.
”Kiukkunen maalipurkki se vaan… Ei mitään vakavaa.”
”Vaatteet varmaan menee kaikki roskiin…” Lexie murehti käsi suun edessä.
”Hei ei mitää hätää! Mä voin huoletta pitää näitä, jos vielä maalataan.” Krista taputti maalitahroissa olevia farkkujaan. ”Mut mä meen liottaan itseeni suihkuun.”
Krista nousi jo pari ensimmäistä askelmaa, kun muisti, mitä hänen piti sanoa naisille.
”Taps käski kertoa, että harjoittelee lasson käyttöä Pascalilla.”
Anette hymähti iloisena.
”Se innostu aiheesta tosissaan...”

Miihkalin aluksella matka taittui nopeasti. Santtu istui pelkääjän penkissä antamassa nuorelle hiirimiehelle ajo-ohjeita serkkunsa tilalle. Maisemat muuttuivat pikkuhiljaa enemmän vihreiksi ja vuoristoisiksi. Eikä aikaakaan, kun hiiret jo näkivät tutun Silver Moonin tilan. Miihkali parkkeerasi aluksen Turbon ja Santun ohjeiden mukaan talon taakse, jossa kasvusto piilotti sitä muiden katseilta.
Hiiret seurasivat Santtua ensin talon pihaan ja siitä sisälle. Koirat juoksivat heitä vastaan ja haukkuivat heille tervehdykseksi. Lexie ja Anette kurkistivat hämmentyneinä eteiseen. Tanyalle koirat eivät haukkuisi tuolla tavalla.
”Santtu!!” Lexie ryntäsi nopeasti halaamaan ”Serkkuseni! Olisit varoittanut!”
”Päätin lähdöstä aika yllättäen.” Santtu nauroi ja rutisti serkkuaan takaisin ”Meinasin soittaa junasta, mutta nää päätti lähteä heittämään mua avaruusaluksella.”
”Avaruusaluksella? Mistä juuri te sellaisen löysitte?”
”Se on mun siskon pojun alus. Täs on Miihkali” Moto laski kätensä Miihkalin hartioille ja esitteli hänet ”Poika tuli juuri parahiksi Marsista käymään visiitillä.”
Naiset hymyilivät Miihkalille lämpimästi.
”Teidän pitäis käydä tapaamassa Tanyaa. Hänestäkin olisi varmasti mukava tutustua suunnilleen ikäisiinsä marsilaishiiriin.” Anette tuumasi.
”Missä tyttö muuten on?” Turbo ihmetteli ja kurkkasi nopeasti ovensuusta olohuoneeseen ”Yleensä tyttö ehtii aina ensimmäisenä meitä vastaan, ku tullaan maisemiin.”
”Aitauksessa, harjoittelee Pascalin kanssa.” Lexie huikkasi.
”Sit me kai suunnataan sinne seuraavaksi.” Moto totesi ja ohjasti veljenpoikansa myös etunenässä takaisin ulos.

Tanya kutsui Pascalin pellolta ja valjasti sen. Hän kietoi narun rullalle ja kiinnitti sen lännensatulaan. Satulat ja muut varusteet Lexie oli saanut karjatilalta lainaan harjoittelua varten.
Pascal tuntui olevan myös innoissaan uudesta tehtävästään karjapaimenen ratsuna. Tanya ratsasti harjoitusalueelle, johon he olivat tehneet Kristan kanssa lassottavaksi tarkoitettuja maalitauluja. Hän oli ennättänyt harjoittelemaan lasson käyttöä jo edellisenä päivänä, mutta pikkuhiljaa hän alkoi saada sihdinkin onnistumaan. Tanya hihkui itsekseen onnistuessaan. Kun vihdoin hän onnistui saamaan onnistuneesti kaikki maalitaulut vuoron perään lassottua, hiirityttö tuuletti tyytyväisenä.
Samassa aidan vierestä hänelle hurrattiin ja taputettiin myös.
Hiirityttö punastui valtavasti. Hän ei ollut huomannut, että oli saanut yleisöä. Hän yllättyi vielä enemmän huomatessaan, ketkä hänelle hurrasivat. Riemu valtasi Tanyan ja hän unohti ujostelunsa, kun hän tunnisti hänen ’veljensä’ suoraan Chicagosta. Tanya laukkasi Pascalilla aitauksen luokse ja laskeutui nopeasti sen selästä.
”Hei, pikkusysteri!” Turbo rutisti hiirityttöä ensimmäisenä.
”Mistä te tänne näin yhtäkkiä ilmestyitte?!”
”Tultii avaruusaluksella.” Moto rutisti seuraavaksi tyttöä vasemmassa kainalossaan ja kääntyi ympäri. Tanyan silmät laajenivat pyöreiksi, kun hän näki ehkä häntä itseään vähän vanhemman pojan.
”Tää täs on mun siskonpoju, Miihkali!” Moto esittelee pojan ylpeänä ”Se tuli mua morjestaan Chicagoon ja Santtu oli aikeissa lähteä tänne, niin me käytii heittää se. Alus on tuol talon takana piilossa katseilta”
Tanya hymyili ujosti.
”Hei..”
Miihkali nielaisi miltein kuuluvasti, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun Vinski jo kailotti hänen päälleen.
”Mikä tän länkkärileikin tarkoitus on?”
Tanya terävöityi nopeasti ja kääntyi Vinskin puoleen.
”Naapuritilalta pyydettiin apua karjanajoon, kun heidän vakituisista ajajista osa peruikin tulonsa viime metreillä. Me ollaan lähdössä porukkaan mukaan” Tanya vastasi ja rapsutti hellästi Pascalin päätä, kun hevonen laski sen melkein kiinni hänen kylkeensä.
”Kuulostaa nastalta” Santtu naurahti. ”Mä voisin lähteä kans, olis ainakin vaihtelua, kun lomalle tänne tulin.”
”Hei, mekin voitais jäädä?!” Vinski ehdotti innoissaan.
”En mä tiedä, Vinsentti.. Meidänhän piti hengata Miihkalin kans?” Moto taputti siskonpoikaansa olalle.
”Ja ajo tehdään hevosilla, ei prätkillä..” Tanya virnisti. ”Sarvipäät saattais pelästyä ja tankkausmahdollisuutta ei erämaassa ole..”
”Kyyyyyllä se mulle käy.” Miihkali vastasi pohdiskellen ”Jos reissu on kerran erämaan halki, kai sieltä kalapaikkoja löytyy..?”
Pienen hiljaisuuden jälkeen Vinski käy tönimässä poikaa kyynärpäällään.
”Niin, riippuen tietenkin siitä mitä kalastaa..?”
”Hekoheko..”
”Eli päätös on yksimielinen?” Turbo teki parhaansa mukaan yhteenvedon.
Muut vastasivat myöntävästi.
”Selvä, eli enää tarvii käydä kysymässä saadaanko ylipäätään jäädä avuksi.” kullanruskea hiiri hymähti ja nosti lasejaan paremmin nenälle.
Tanya lupasi käydä riisumassa Pascalin varusteet ja seurata heitä sitten talolle.
Hiiret marssivat jonona sisälle, kun päätös Montanaan jäämisestä oli tehty. Lexie katsoi nöyränä hänen eteensä kävellyttä ryhmää naurahtaen.
”Jahas. Mitäs pojat rikkoi?”
”Ei me mitään tällä kertaa.. Me vaan mietittiin sopisiko tilan valtiattarelle, jos mekin lähdettäis auttamaan karjanajossa?” Turbo kysyi herrasmiesmäisesti.
Lexietä nauratti valtavasti koko ryhmän nöyryys.
”Ilman muuta.” hän sai sanottua naurun lomasta ”Pari päivää tässä vielä menee, että päästään matkaan. Ottakaa huoneet vaan yläkerrasta ensimmäisestä oikealla alkaen.”
Hiiret suuntasivat yhdessä yläkertaan. Vinski säntäsi käytävän päässä olevaan huoneeseen, jonka tiesi olevan isompi. Muut valitsivat huoneet ovi kerrallaan ja menivät tutkimaan niitä pikaisesti. Motolle jäi käytävän ensimmäinen ovi. Hän avasi sen ja samassa huomasi sen olevan jo varattu..
Krista pyörähti nopeasti ympäri kietaistakseen pyyhkeensä paremmin ympärilleen.
”Hei!!!”
”A-a-a-anteeksi!!” Moton suu jäi änkyttämisen jälkeen hieman auki. Kissanainen oli pyyhkeestä päätellen juuri tullut suihkusta ja oli valitsemassa uusia vaatteita ylleen. Moto ymmärsi vihdoin käännähtää nopeasti ympäri ja yritti olla katsomatta vähäpukeista neitokaista. Krista hymähti huvittuneesti ja alkoi kaivaa vaatteitaan laukusta.
”Kiva nähdä suakin, iso kaveri.”
”E-ei todellakaan ollut tarkoitus häiritä… Lexie sanoi, että tää huone on tyhjä, jajaja mun oli tarkoitus majoittua tänne!”
”Ai..” Krista naurahti ”Tais Lexie unohtaa mainita, et oon täällä.”
”Kieltämättä tuli hieman yllätyksenä...”
”No ehkä Lexie katsoo sulle uuden, tyhjän huoneen.”
”Niin... Ehkä… Joo…” Moto totesi omituisena ja astui ulos huoneesta.
Krista jäi huoneeseen nauraen pudistamaan päätään.
Muut olivat jo palanneet alakertaan odottamaan mahdollista suunnitelmaa tehtävistä töistä. Yllättäen Turbo huomasi pihalla ylimääräisen moottoripyörän. Se näytti jotenkin epämääräisen tutulta.
”Lexie? Kenen prätkä tos pihalla on?”
Ennen kuin Lexie ehti hänelle vastamaan, portaita alaspäin rientävä Moto tekee sen hänen puolestaan.
”Se on Kristan.” Harmaa hiiri sanoi hajamielisesti.
”Mitä? Onko Kristakin täällä?” Turbo kohotti kulmiaan hämmästyneesti.
”Joo… On…” Moto käveli takaisin keittiöön Lexien luo ”Oli tosiaan mun huone tavallaan jo varattu…” hiirimies sanoi nolona.
Lexie peitti naurun tyrskähdyksen kädellään.
”Voi reppanaa.. Mitä näit?”
Samassa Krista pyrähti viimeiset portaat alas pukeutuneena. Hänen hiuksensa olivat vielä kosteat suihkun jäljiltä.
”Joo, taitais olla raukalle terapia paikallaan.” kissanainen virnisti ilkikurisesti.
Vinski keinui tuolillaan ja yltyi hyräilemään: ”Hmmhmmhmm…On mulla sulle pikkuinen salaisuus… Alaston nainen on mulle asia uus…”
Moto tyrkkäsi hänet kumoon selälleen lattialle.
Tanya tuli sisälle ja katsoi lattialla makaavaa hiirimiestä pitkään. ”Sä taidat saada keinutuolistakin vaarallisen stuntin aikaiseksi, jos vaan haluat..” hiirityttö mutisi ja nosti kädet lanteilleen.
”Se on ihan stuntti koko jätkä ilman mitään tuolejakin..” Turbo totesi virnistäen. ”Noh, me jäätiin pidemmäksi aikaa.. Olisko jotain tekemistä ennen päivällistä?” kullanruskea hiiri kääntyi Lexien puoleen.
Lexie mietti hetken.
”Eipä juuri mitään tällä hetkellä. Mä lähden kohta karjapaimenten tapaamiseen sopimaan lähdöstä ja muusta. Mutta kaupassa pitää käydä ja valmistaa ruokaa tälle sakille, kun kerran teitä tulikin kylään näin moni” tummahiuksinen nainen vastasi. ”Mä käyn tarkastamassa hevoset, kun tuun kokouksesta.”
”Mä voin hoitaa köökin” Santtu lupasi. ”Mut mä varmaan tarvitsen aineksia, josta voi tehdä ruokaa.”
”Mä voin lähteä kauppaan.. Tarviin tosin kyydin ja kantoapua, kun meitä on näin monta” Tanya sanoi.
”Tehdääns eka kauppalista. Saat mun luottokortin maksuvälineeksi samalla” Lexie johdatti Santun ja Tanyan keittiöön.
Hiiret ja Krista totesivat viisaimmaksi siirtyä ulos. Hiiret kävivät hakemassa prätkänsä aluksesta ja kun Anette löysi varastosta isoja pressuja, he piilottivat aluksen suojaan niiden alle.
”Miten te uskalsitte tänne jäädä? Kuis Leipis?” Krista kyseli hiiriltä kun auttoi aluksen peittämisessä.
”Leipis pääs ryhtileirille Plutoon ja sen alaiset hajaantu hetkeks kuka minnekin. Ei ne ainakaan pariin viikkoon mitään tee” Moto vastasi. ”Santtu laittoi varikon ylle voimakentän, eli vaikka Rasvis vähän yrittäiskin törttöillä, sen pitäis pysyä pystyssä.”
”Kuulostaa hyvältä” kissanainen hymyili, kun he palasivat takaisin pihan puolelle.
Samassa Tanya tuli portaita alas olkalaukku ja kypärä mukanaan.
”Onko kenenkään prätkäs sivuvaunua? Mun ostoslista on varmaan puolen kilsan pituinen ja ostokset saattaa painaa sitä mukaa” hiirityttö virnisti joukolle.
”Löytyy kyllä!” Miihkali ilmoitti heti.
”Sama täältä” Turbo myönsi. ”Lähdetäänkö kolmeen pekkaan?”
Miihkali näytti siltä kuin vuosisadan kalasaalis olisi päässyt koukusta karkuun, kun Tanya kiipesi tottuneesti kullanruskean hiiren taakse.
Lexie ja Anette kävelivät autolle kun kolmikko oli lähtenyt matkaan.
”Yrittäkää olla rikkomatta mitään” nainen huiskautti kättään ennen kuin kaarsi pois pihasta.
”Kuten kuulitte. Ottakaa hetki rauhassa” Santtu istui portaille kahvimuki käsissään. ”Huomenna varmaan saadaan tehdä töitä sitten vähän enemmän.”

Kaupasta tuli mukaan niin paljon ruokatavaraa, että ostoskassit täyttivät Turbon ja osittain Miihkalin prätkän sivuvaunut kokonaan.
”Hmm.. Santulle on sattunu suunnittelumoka” kullanruskea hiiri totesi. ”Sivuvaunu on just siinä kohdas missä takana istujan jalat on.”
”Ok.. Pääsenkö sitten sun kyydis?” Tanya katsoi kysyvästi Miihkalia.
”Joo! Tottakai, ilman muuta!” nuorukainen henkäisi.
Kun Tanya palautti ostoskärryt, Turbo virnisti nuoremmalleen: ”Ilme peruslukemille, solttupoika.”
Miihkali mulkaisi vanhempaa hiirtä, mutta samassa Tanya palasi ja sanallinen vastahyökkäys piti jättää toiseen kertaan.
Kohteliaasti nuorukainen auttoi hiiritytön taakseen ja lähti edeltä ajamaan kohti tilaa kohti. Onneksi Tanya ei nähnyt hänen voitonriemuista ilmettään kypärän visiirin läpi.
 Takaisin tilalle päästyään Turbo ja Miihkali kantoivat ruokaostokset sisälle, Tanyan aukoessa ovia heidän edellään. Muut istuskelivat olohuoneessa. Lexie ja Anettekin olivat ennättäneet takaisin kokouksesta. Anette ja Santtu nousivat ylös ja menivät auttamaan Tanyaa purkamaan ruoka-aineita pussista kaappeihin. Turbo ja Miihkali siirtyivät naisten tieltä olohuoneeseen muiden luo.
”Mikäs tääl on meininki?” Turbo kysyi ennen kuin rojahti tyhjäksi jääneeseen nojatuoliin. Miihkali tyytyi nojaamaan sohvan käsinojaan paikkojen puutteessa.
”Kokouksessa päästiin aika nopeesti yksimielisyyteen, milloin lähtö on. Se tapahtuu ylihuomenna heti kun aurinko on noussut. Eli aamulla noin kello kuusi” Lexie vastasi. ”Me siis ratsastetaan täältä Wetherosin tilalle ja sieltä otetaan lauma haltuun.”
”Kuinkas yöpymispuoli?” Moto kysyi.
”Leiriytymispaikat on sovittu matkalle valmiiksi ja tilalta joku tuo isolla autolla ruoat ja leiriytymisvarusteet sinne. Eli me kuljetetaan vain kevyet kantamukset, vettä ja sellaista. Ja aseet” Lexie vastasi.
”Aseet..?” Tanya kysyi nielaisten.
”Erämaassa ei olla pelkästään me. Karjaa uhkaavat paitsi sääolosuhteet, niin myös villieläimet. Siksi myös yöllä on vahtivuoroja ja valvoneet saavat jäädä nukkumaan kun muut jatkaa eteenpäin ja ottavat muut sitten kiinni päivän aikana, kun heräävät” Lexie vastasi. ”Yksin ei kuitenkaan tarvitse vahtia, kun lauma on monisatapäinen. Ja vahtijan on hallittava myös aseet. Karjan ja itsensä suojelemiseksi niitä on lupa käyttää.”
”Selvä se. Oliks muuta?” Krista oli sulkenut selailemansa lehden ja heitti sen takaisin sohvapöydälle.
”Nooo.. Sellainen pieni asia, että me joudutaan varmasti tiivistämään täällä näissä huonejärjestelyissä.. Mä tiedän luvanneeni teille omat huoneet yläkerrasta kaikille, mut tilanne on se, että meille tulee punkkaamaan osa paimenista lähtöön asti…” Lexie selitti puoliksi huolestuneena, että hänelle suutahdettaisiin.
”Eli tiivistetään?” Krista hymähti ”Eikö sopu sijaa anna?” Hän katsoi muita kysyvästi ja he kohauttelivat hartioitaan.
Samassa Tanya palasi olohuoneeseen.
”Santtu voi jakaa huoneen mun kans. Mä voin nukkua mun sohvalla, kun siihen paremmin mahdun.”
”Tsot tsot. Älä luulekaan. Sinä asut täällä. Me ollaan vain vieraisilla. Tottakai sinä nukut omassa huoneessas omassa sängyssäs.” Vinski totesi kumman ritarillisesti, hämmästyttäen kovasti kanssa olijat. Kunnes hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi ”Mä voin jakaa sänkyni Santun kanssa!”
Santtu naurahti teennäisesti keittiössä ja huikkasi takaisin.
”Voi kiitos, urhea ritarini.”
”Ei tässä mitään, söpöliini.”
”No entäpä, jos me jaetaan Santun kanssa?” Krista ehdotti saaden vastaukseksi kiukkuisen mulkaisun tuhahduksen kera valkoisen hiiren suunnasta.
”No en mä yksinkää voi kämpätä jos meidän pitää kerran tiivistää!” kissanainen tiuskaisi takaisin.
”Eli kuka haluaa siihen sitten toiseksi?!” Lexie huudahti väliin, ennen kuin Santun huoneesta ehdittäisiin saada suurempaa kädenvääntöä aikaan.
Kaikki alkoivat kiivaasti käydä läpi toistaiseksi ilman huone kaveria olevia vieraita. Lopulta kaikki katsoivat yksimielisesti Motoon.
”Minäkö sitten vai?!” harmaa hiiri älähti hieman kireänä.
”No hei! Tää yks neiti Marsissa haistais varmaan galaksien päähän, jos jakaisin punkkani jonkun muun kanssa...” Turbo naurahti väkinäisesti.
”Ja Miihkali on vasta päässy eroon yövalosta. Ei sitä vielä voi samaan petiin päästää naisten kans” Vinski vinoili pirullisesti. Miihkali jo pörhisti rintaansa ja oli aikeissa sivaltaa jotain takaisin, mutta Lexie tuli tälläkin kertaa väliin.
”Sopiiko se sulle Krista?”
”Ei mulle oo väliä..” Krista kohautti olkiaan. Lexie oli varma siitä, että oli nähnyt kissanaisen huulen hieman nykivän ylöspäin.
”Entäpä Moto?”
”No, jos Kristalle se on okei..” Harmaa hiiri raapi hajamielisesti niskaansa.
”Selvä. Eli viimeisen huoneen jakavat vielä Miihkali ja Turbo..” Lexie totesi ääneen ja nojasi hetken tuolissaan taaksepäin. ”Onko kysyttävää?”
Joukko mietti hetken, mutta kun mitään ei tullut mieleen, Santtu ja Lexie lähtivät keittiöön valmistamaan päivällistä.
”Tsot, tsot. Eipäs karata” Anette ilmoitti hiirille ja pysäytti nämä. ”Teiltä tais unohtua yks tärkee juttu.. Reissu tehdään kauramoottoreilla. Kuinkas moni teistä osaa käsitellä hevosia?”
Tanya virnisti itsevarmana Anetten vieressä.
”Taitaa olla se taito vähän hakusessa..” Miihkali myönsi nolona.
”Selkis. Seuratkaa. Hevoskäsittelyn pikakurssi odottaa” vaalea ihmisnainen ilmoitti ja vihelsi Rufuksen mukaansa.

Kun porukka oli päässyt sen aitauksen sisäpuolelle, missä suurin osa hevosista oli, Anette päästi pitkän vihellyssarjan. Rufus ampaisi kohti hevosia haukkuen ja hyvin taitavasti koira ajoi hevoset Anetten luokse.
”Noh, aloitetaankin ihan perusteista” Anette totesi, kun hevoset olivat pysähtyneet heistä vähän matkan päähän. ”Tässä on riimuja. Otatte jokainen yhden ja laitatte sen hevosen päähän, mä näytän miten. Sitten harjaatte hevoset ja tarkistatte niiden kaviot.”
Nainen mulkaisi oppilaitaan, kun kuuli marinaa Vinskin suunnalta.
”Hevonen on teidän työparinne ja apurinne erämaassa. On siis teidän asianne huolehtia, että sillä on kaikki hyvin. Eli teidän pitää osata tarkistaa kaviot ja tarvittaessa poistaa kivet ja muut roskat. Lexie on toki mukananne, mutta hän ei ehdi paimentaa teitä koko aikaa” Anette totesi ja ojensi hiirille riimut.
Sitten Anette ja Tanya alkoivat näyttää mallia, miten ne laitettiin hevosten päähän ja sen jälkeen he neuvoivat, että hevoset sidottaisiin aidan luo harjausta varten.
Kaikki valitsivat omat hevosensa.
Moto käveli rauhallisen ison ja vahvan työhevosen viereen ja taputti tätä varovasti kaulasta. Hevonen hörähti mielissään.
”Luulen, että te tuutte hyvin toimeen Ringon kanssa! Se on kiltti poika.” Anette hymyili heille.
Vinski päätti luonnollisesti haluavansa tallin nopeimman hevosen. Tanya osoitti hänelle vaalean lämminverisen.
”Freddy on ehdottomasti meidän nopein.. Se on kyllä myös toisaalta aikamoinen hassuttelija..” Tanya taputti hevosta. Vinski oli tyytyväinen kuulemaansa.
Turbo ja Miihkali saivat ratsuikseen malli ratsastuskouluhevoset Mistron ja Kellyn. Santulle valittiin hänen puolestaan luottoratsu Phoebe.
Krista oli kiinnittänyt huomionsa selvästi lämminveriseen tammaan ryhmän ulkopuolella. Hän käveli päättäväisenä sen luokse.
”Krista.. mä vähän luulen, että sä haluat vaihtaa.. Brooke on meidän tallin kovapäisin ja pukittelevin nainen.. Se ei oikein sovi ensikertalaisille” Anette sanoi varovaisesti, kun Krista oli laittamassa riimuaan tummanruskean tamman päähän. ”Sillä on myös ikävä tapa näykkiä..”
Krista sai juuri ajoissa sormet pois hevosen hampaiden tieltä ja nappasi tätä tiukasti riimusta, katsoen hevosta syvälle silmiin.
”Älä. Kuule. Luulekaan” kissanainen sanoi matalalla, hyvin uhkaavalla äänellä.
Anette kohotti kulmiaan, kun Krista talutti Brooken aidan luo ja sitoi sen kiinni ennen harjauksen aloittamista.
”Taisipa Brooke löytää kesyttäjänsä..” vaalea ihmisnainen naurahti, kun Brooke hörisi kissanaiselle ystävällisesti ja sieti jopa otsaharjan siistimisen.
Tanya näytti hiirille ja Kristalle mitä harjaa käytettiin mihinkin ja pyysi sitten kaikki katsomaan Miihkalin hevosen luo, miten kaviot tarkastetaan.
”Tässä hommassa on paras olla rauhallinen ja vaikka jutella samalla” hiirityttö sanoi. ”Hevoset vaistoo paljon asioita, kun ne on.. saaliseläimiä?” hiirittytö vilkaisi kysyvästi Anettea, hän ei ollut varma oliko sanamuoto oikea.
Ihmisnainen nyökkäsi. ”Hevosilla on syvällä geeneissä paeta vihollista ennemmin kuin taistella vastaan. Ne tarkkailevat ympäristöä koko ajan ja luottavat toistensa vaistoihin. Eli jos tulemme alueelle, jolla eläimet alkavat käyttäytyä levottomasti, oletus on, että siellä on jotain. Susia tai puumia.”
Tanya näytti yhden kavion puhdistuksen ja sitten hiiret saivat kokeilla sitä omilla hevosillaan.
”Eiköhän tämä riitä. Kaverit alkavat olla jo väsyneitä, eivätkä jaksa keskittyä käyttäytymään nätisti” Anette naurahti, kun sekä Vinskin, että Kristan hevoset olivat vähällä tönäistä heidät nurin. ”Päästäkää ne irti ja lähdetään katsomaan mitä hyvää tänään on tarjolla. Huomenna sitten näytän loppujen varusteiden käytön ja pääsette ratsastamaan.”
”Mä käyn tarkastamassa vesipisteen, tuun sitten perässä sisälle” Tanya vastasi ja loikkasi pehmeästi läheisen kiven päältä Pascalin selkään.
”Siis niillä voi ratsastaa ilman varusteitakin?” Vinski katsoi hiiritytön menoa.
”Jos osaa ja hevonen on kiltti. Pascal on ollut melkein koko ajan Tanyan vastuulla täällä ja tykkää ekstrahuomiosta ja makupaloista” Anette naurahti. ”Ei Pascal oo mun koskaan ratsastaa sillä ilman satulaa, Tanya on ainoa poikkeus.”
Hiiret ja Krista palasivat käsienpesun jälkeen olohuoneeseen odottamaan päivällistä ja pian Tanyakin liittyi heidän seuraansa.
”Laitumella kaikki hyvin” hiirityttö huikkasi keittiöön ja istui sitten sohvalle Miihkalin viereen. ”Mitä muuten Rosielle ja Ryanille kuuluu?”
”Pääsivät ilman ongelmia takas Marsiin, holokameran nauha on ny Galaksienvälisen Tuomioistuimen hallussa ja jatko on vielä auki” Miihkali vastasi, hän oli saanut lyhyen selonteon Motolta kaksikon vierailusta Maassa. ”Mut en kyl haluais olla Camembertin housuissa juuri nyt.. Ja siks toisekseen, kuolisin hajuun...”
Muut purskahtivat kovaan nauruun ja samassa Santtu kutsui jengin syömään.

Ruuan päälle osa ryhmästä yritti katsoa televisiota, mutta ruuan painuttua jäseniin todettiin yksimielisesti, että on aika painella pehkuihin. Santtu seurasi Vinskiä samaan huoneeseen muka turhautuneena, vaikka oikeasti hänen huulillaan käväisi pieni hymy, kun kukaan ei huomannut.
Tanya nousi ylös nojatuolista venytellen. Turbo sekoitti tämän hiuksia ohi mennessään.
”Öitä, pikkusysteri.”
”Öitä” Tanya haukotteli syvään.
Pienen hetken mietittyään myös Miihkali toivotti hiiritytölle hiljaa hyvät yöt. Tanya vastasi kuiskaten vienosti takaisin.
”Öitä..”
Miihkali poistui Turbon perässä yläkertaan. Tanya hipsi omaan huoneeseensa alakerrassa.
Moto nielaisi huomaamattomasti. Krista oli mennyt jo aikaisemmin edeltä yläkertaan. Huoneen ovella Moto mietti hetken, ennen kuin koputti hiljaa oveen. Hän avasi sen raolleen.
”Ei ole tällä kertaa alastomia naisia?” Hiirimies naurahti väkinäisesti.
”Ei ole ei. Sisään vain sieltä.” Krista huikkasi huoneen kylpyhuoneesta, jossa hän oli pesemässä hampaitaan. Moto astui jännittyneenä huoneeseen. Hieman kiusaantuneena hän riisui panssareitaan vapaaseen nojatuoliin ja istahti lopulta sängylle. Nopeasti hänen katseensa osui yöpöydällä olevaan valokuvaan. Moto nosti kuvan varovasti käteensä. Kuvassa oli oletettavasti Krista perheensä kanssa. Ilmeisesti kuva on otettu ennen Kristan komennusta Maassa. Dale oli ainakin kasvanut kovasti valokuvan ottamisesta. Kylpyhuoneen ovi narahti hiirimiehen takana ja hän kääntyi kysyäkseen kuvasta.
”On nää sun… Säääääret..?” Valokuva oli tipahtaa Moton kädestä, mutta hän ehtii nappaamaan sen takaisin otteeseensa. Krista oli pukeutuneena vain hänelle liian isoon valkoiseen t-paitaan.
”Älä nyt. Maassa on niin paljon lämpimämpää kuin Cereksessä, että mä läkähdyn. Normaalisti nukkuisin ilkosillaan...” Krista henkäisi viettelevästi ja siveli reittään. Moto oli pudota sängyltä. Kissanainen kikatti ja hypähti istumaan sängylle.
”Okei, en nukkuisi. Pysy housuissas, muskelihiiri.”
Moto yskäisi merkitsevästi ja kokosi hetken ajatuksiaan.
”Niin.. Sitä meinasin, että onks nää sun porukat?” Hän saa lopulta kysytyksi.
Kristakin vakavoitui ja katsoi kuvaa hiirimiehen käsissä.
”Joo.. Dalen muistatkin. Mut sit täs on mun äiti, ja mun isä.” Krista osoitti kuvasta hymyillen haikeasti.
Moto katsoi kuvaa hetken ja ojensi sen sitten takaisin omistajalleen.
”Näytät paljon äidiltäs..”
”Ai.. Kiitos... Kai...” Krista hymähti ja katsoi itsekin kuvaa hetken ”Olis varmaan pitänyt olla vähemmän isän tyttö, niin meidän perhe vois olla edelleen yhdessä…”
Hän huokaisi syvään ja laittoi kuvan omalle puolelleen yöpöydälle.
”Vai isän tyttö?” Moto naurahti.
”Pääsikö yllättämään?” Krista tyrskähti ”Äiti ei varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun isä on pökännyt mut ajamaa jo moottorikelkkaa ja mönkijää heti kun kädet yltivät juuri ja juuri sarviin. Ja muistan ikuisesti sen sodan mikä syntyi porukoiden välille, kun äidille selvis meidän yhteiset aseharrastukset…”
”Nooo.. Se selittää asian jos toisenkin..”
Krista hymähti haikeasti.
”Ikävöit varmasti?” Moto kysyi varovasti.
”Tottakai…” Kissanainen kietoi kätensä tiukasti ympärilleen, hänen silmiinsä nousi kyyneliä, eikä hän mahtanut asialle mitään. ”Mä en nää mun oman pojan kasvavan… Ihan vaan koska mä en handlaa normaali duuneja… Ja siks päädyin tänne…”
Moto mietti pienen hetken ja kietoi sitten kätensä niiskuttavan naisen ympärille. Kristakin kietoi kätensä miehen ympärille ja antoi hänen lämpimän halauksensa lohduttaa itseään.
”Tiedäkkö. Mun harmaaturkkinen äitini tapaa sanoa, että kaikella on tarkoituksensa.”
”Ainiin.. Sinä olit puolestas mamman poika.” Krista tyrskähti hiirimiehen syleilyssä jo huomattavasti paremmalla mielin ”Minkäs tarkoituksen sä tälle etapille näät?”
”Nooo.. Tahkon bisnekset vois luistaa turhan mukavasti ilman sua.. Rosie olis voinu päästä jo hengestään, jos et olis ollut sitä löytämässä ekana.. Tai vaikkapa, et me ei oltas koskaan välttämättä tavattu..?” Moto hymyili ja pyyhkäisi viimeisiä kyyneliä Kristan poskelta.
”Olis jäänyt hitonmoiset sääret näkemättä.” Kissanainen virnisti hänelle vastaukseksi ilkikurisesti.
”Kieltämättä kauniiden säärien top vitonen voisi olla hyvin erilainen tällä hetkellä..” Moto letkautti takaisin.
”Vai oikein top 5! Olempa imarreltu.” Krista perääntyi muka suutahtaneena.
”Hei, en mä sanonu mille sijalle päädyit!” Moto naurahti ja nojautui eteenpäin suukottamaan naista nopeasti otsalle. Sitten hän nousi ja meni myös käymään kylpyhuoneessa.
Krista hämmentyi hetkeksi otsan suukosta ja jäi katsomaan pää kallellaan miehen perään hymyillen. Hän tajusi terästäytyä vasta Moton jo tullessa takaisin. Krista heitti peittoa ylleen ja Moto sammutti valot huoneesta. Hiirimies vielä nopeasti riisui farkkunsa ja kömpi sitten sänkyyn peiton alle. Krista ujutti sormensa peiton alta ja tarttui Motoa kädestä. Mies rutisti hänen kättään takaisin.
Ei aikakaan, kun he kumpikin nukkuivat sikeää unta..

Aikaisin seuraavana aamuna Anette johdatti oppilaansa taas laitumelle. Nyt heistä jokainen kantoi ratsastusvarusteita, isoa ja kohtuullisen painoista lännensatulaa ja tukevia suitsia.
”Luulis että hevosilla ratkeais selkä tän ja ratsastajan kantamiseen” Vinski totesi ja laski satulan naisen ohjeiden mukaan aitauksen päälle.
”Jos sinun pitäisi kantaa jotain selässäsi, mille osalle selkää laskisit kuorman?” Anette kysyi. ”Lantion kohtaan, vyötärölle vai hartioille?”
”Hartioille tietty!” valkoinen hiiri hihkaisi.
”Sitähän minäkin” Anette hymähti. ”Hevosilla vahvin kohta on heti hartioiden takana. Eli siinä, missä ratsastaja istuu. Satulaa ja ratsastajaa ei koskaan laiteta liian keskelle selkää, koska no.. se olisi kohtalokasta hevosen selälle ja toisekseen, hevonen ei tykkäisi siitä ollenkaan. Työhevosillakin varusteet lasketaan rintakehän ja hartioiden ympärille, koska siinä on hevosen suurin vetämisvoima.”
Tällä kertaa Tanya hoiti Rufuksen käskyttämisen ja hevoset laukkasivat joukon läheisyyteen.
”Ja sitten itse asiaan. Nyt valjastetaan ratsut ja mä opetan teille perusteet. Erämaassa te ette mene lujaa kuin siinä tapauksessa, että lauma vauhkoontuu ja ne pitää ajaa uudestaan kokoon. Muuten mennään reipasta hevosen käyntivauhtia, niin koko porukka jaksaa paremmin päiväetapit. Iltapäivällä onkin sitten luvassa varusteiden huolto ja opetus on mun osalta siinä. Lexie ja Tanya hoitaa sitten tien päällä tapahtuvan perehdytyksen.”
”Etkö sä tuu ollenkaan mukaan?” Santtu kysyi hieman ihmeissään.
”Jonkun täytyy pitää huolta tilalle jäävistä hevosista, ihan täysin omillaan ne ei pärjää viikkoa” Anette vastasi olkiaan kohauttaen. ”Me vedettiin Lexien kans pitkää tikkua ja mä hävisin. Tai voitin, miten asiaa nyt katsoo..”
”Voitit” Santtu totesi ja naiset tyrskähtivät hieman, kun Vinski unohti ohjeista huolimatta kiristää satulan kunnolla tiukalle ja selkään yrittäessään valkoinen hiiri liukui satulan mukana hevosen vatsan alle.
Kun hiiret ja Krista olivat päässeet hevosten selkään, Anette aloitti lyhyen ratsastustunnin, joka käsitteli pääosin hevosen ohjaamista ja käskyjen antoa.
”Suitset ovat kiinni hevosen päässä ja suussa. Miettikää miltä teistä tuntuu, jos joku repisi teitä suupielestä ja yrittäisi saada teitä kääntymään. Kääntämiskäskyn voi antaa myös jaloilla ja omalla asennolla” vaalea ihmisnainen ohjeisti.
Kun käsittely alkoi sujua, Anette nyökkäsi Tanyalle ja hiirityttö kiipesi Pascalin selkään.
”Selvä. Ny saatte kokeilla taitojanne. Ottakaa mut kiinni” hiirityttö virnisti, käänsi Pascalin kohti aitauksen avointa osaa. ”Hi-jah!”
Suuri ruuna ampaisi matkaan kuin raketti ja hetken yrittämisen jälkeen hiiret ja Krista saivat hevoset matkaan.

Anette kääntyi katsomaan kuullessaan ison auton ajavan pihaan ja huiskautti kättään. Heillä yöpyvät cowboyt olivat saapuneet hevosineen.
Kun nuoremmat miehistä ottivat hevoset trailerista, vanhin heistä käveli Anetten luo ja katseli hiirten ja Kristan paluuta aitauksen luo.
”Tässäkö he sitten ovat?” mies kysyi hieman kähisevällä äänellä ja mitteli ratsastajia tarkasti.
”Jep. Ota tai jätä” vaalea nainen naurahti.
”Kai se on pakko” äijä murahti, sylkäisi maahan ja käveli sitten päärakennuksen ovelle tervehtimään Lexietä.
”Kukas tuo käppänä oli?” Vinski kysyi.
”Teidän pomonne karjanajon ajan. William on ajanut karjaa lähes yhtä kauan kuin on osannut puhua, joten kunnioitusta kehiin” Anette vastasi.
”Okei, okei..” Vinski mutisi nolona.
Kun hevoset oli riisuttu varusteista, porukka seurasi Anettea tallin seinustalle, jossa oli telineet satuloille ja suitsille.
”Ny saatte vapaata aikaa lounaaseen asti, sitten käydään varusteiden huolto läpi ja koulutus oli siinä” Anette ilmoitti ja meni sitten tervehtimään nuorempia lehmäpaimenia pienemmän aitauksen luo, jonne nämä olivat päästäneet hevosensa.
”Ja ny se äijä menee tutkimaan meidän hevoset” Vinski mutisi tarkkaillessaan vanhemman miehen menoa.
”No, jos hän on tehnyt tätä kauan, niin hän osaa arvioida paremmin pärjääkö ratsut erämaassa..” Moto totesi sovittelevasti.
”Vois silti kysyä luvan.. musta tuo on aika törkee.. AUTS!”
Valkoinen hiiri pyörähti ympäri saatuaan riimunnarusta napakan iskun takaraivoon, mutta pysähtyi kun näki takanaan Tanyan.
”Joko riittäis tuo toisten mollaaminen?” hiirityttö kysyi hiljaisella, tärisevällä äänellä.
”E-en mä mitään..” Vinski aloitti, mutta hiirityttö heitti pitelemänsä riimun toisen jalkoihin ja marssi poispäin.
Anette katsoi Tanyan perään uteliaana ja tuli sitten porukan luo.
”Okei, mitä sä oikein sanoit? Vaatii aika paljon saada Tanya hermostumaan noin..”
”Vinski vain esitti epäluottamuslauseen Williamia kohtaan..” Moto vastasi. ”Ei kyl hajuakaan miks Tanya siitä noin veti pultit..”
Anette puri huultaan ja mietti hetken.
”Jotenkin se liittyy Williamiin.. Mies on käynyt täällä muutaman kerran, viime kesänä hän ja Lexie kävivät hevoskauppoja ja kun Tanya kuuli miehen puhuvan, hän oli kuin aaveen nähnyt.. Mut ilmeisesti aave ei oo mikään kovin pelottava, kun hän on valmis puolustamaan sitä..” vaalea ihmisnainen totesi hiljaa. ”Anna hänen jähdytellä tunteitaan hetki, pyydä anteeksi, vaikka lounaan jälkeen.”
Tanya kiipesi laitumen aidalle istumaan ja pyyhki kyyneleitä äkäisellä liikkeellä pois silmistään. Hiirityttö säpsähti, kun Pascal tuli lähelle ja rapsutti hevosen otsaharjaa hellästi.
William käveli hevosten luota hiiritytön viereen.
”Ootko sä tulossa karjanajoon?” mies kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Joo.. oon mä” Tanya vastasi, hieman epävarmana siitä mitä mieltä mies oli ajatuksesta.
”Hyvä. Mun ei tarvi siis kattoa aivan koko porukan perään. Naudoissa on jo tarpeeksi tekemistä” mies murahti, kiipesi aidan yli ja päärakennuksen ovesta sisään.
Tanya hymähti. William oli kuulemma aina ollut jyrkkä mielipiteissään, mutta jos hän koki jonkin asian luotettavaksi, hän myös näytti sen. Omalla, jäyhällä tavallaan.
”Kaikki ok?” Krista kysyi varovaisesti tullessaan nojaamaan aitaan hiiritytön viereen.
”Joo.. sori se äskeinen..” Tanya mutisi hiljaa.
”Ei se mua haittaa, Vinski kyl ansaitsee silloin tällöin kurinpalautusta” kissanainen naurahti. ”Mut voisitko valaista mikä siinä oli homman nimi..? Sä ja William ette vaikuta kavereilta, mutta..”
Tanya pyyhkäisi hiuksiaan pois otsalta ja  mietti hetken.
”Mä.. en muista Marsista paljoa.. Enkä perheestäni.. mutta Williamilla ja.. mun isällä.. oli samanlainen ääni.. Mä en muista isästä paljoa, mutta hänen äänensä..” hiiritytön ääni sortui ja Tanya pyyhki vain hetken hiljaa silmiään kuiviksi.
Krista kosketti varovaisesti tämän hartiaa ja mietti hetken mitä sanoisi.
Hetken niiskutuksen jälkeen Tanya rauhottui ja kun Lexie huusi porukan syömään, hiirityttö kävi nopeasti pyytämässä Vinskiltä anteeksi riimun heittoaan.
”No olis se voinu osua parempaankin paikkaan. Täräys antenneihin mojahtaa aika mukavasti” valkoinen hiiri virnuili ja pörrötti hellästi Tanyan hiuksia.
”Ai kokemuksen syvä rintaääni puhuu?” Turbo huikkasi pöydän toiselta puolen.
”Heh heh..” Vinski irvisti ja muu pöytäseurue nauroi.
Aluksi Wetherosin tilan vakituiset karjanajajat olivat hieman varuillaan hiirten ja Kristan suhteen, mutta pian sekalainen seurakunta oli selvästi hyväksytty mukaan porukkaan.
William tuli Anetten ja Tanyan perässä tarkistamaan varusteiden huollon opetuksen ja vaikka mies oli Vinskin mielestä turhantarkka nipottaja, tämän neuvoista oli kuitenkin hyötyä.
”Sä et ole lähdössä?” Will kysyi Anettelta kun varusteet oli huollettu lähtökuntoon ja laitettu tarvikehuoneeseen odottamaan huomista.
”En. Jonkun pitää jäädä huolehtimaan lopuista hevosista. Mä kyselen kuulumisia teidän tarvike- ja ruokakuljetuksen kautta” vaalea nainen vastasi.
Vanhempi mies nyökkäsi ja korjasi hattunsa asentoa.
”Sulla olikin huomenna ikävämpi vuosipäivä..”
Anette nyökkäsi. ”Joo.. mä en oo silloin mitään huippuseuraa..”
”Harmi se juttu.. Carloa parempaa hevosmiestä mä en oo tähän mennes tavannu.. ja Aaron tais olla isänsä kopio” William totesi, yskähti ja taputti naista hartialle ennen kuin meni sisälle päärakennukseen.
Anette huokaisi huomatessaan hiirten ja Kristan kysyvät katseet ja pudisti hymyillen päätään.
”Mistä te puhuitte?” Vinski kysyi ensimmäisenä, vähät välittäen Moton ja Turbon hiljentämisyrityksistä.
”Huomenna tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun mun mies Carlo ja meidän poika Aaron kuolivat tulipalossa” Anette vastasi arkisesti ja osoitti heinälatoa kohti.
Ladon vieressä näkyi isoja, litteitä kiviä. Rakennuksen peruskiviä.
”Carlo työskenteli Lexien vanhemmille ja me asuttiin täs tiluksilla.. Mä olin silloin tapaamas mun vanhempia naapuri osavaltiossa.. Tuli levisi sähkökaapin oikosulusta ja.. noh, arvaatte varmaan loput..” Anetten ääni värähti hieman ja nopein askelin nainen lähti kohti keittiötä.
Vinski raapi nolona korvaansa.
”Ihan kaikkea ei tarttis kysyä, veikka” Turbo tokaisi.
”Sori, sori..” valkoinen hiiri mutisi korvat luimussa ja vilkaisi Tanyaa. ”Sä tiesit?”
Tanya kohautti hartioitaan. ”Yleensä Anette lähtee pariks yöks reissuun näinä päivinä, että saa olla rauhassa muistojensa kanssa.. ei se mikään valtionsalaisuus oo, mutta ei tulimuurahaistenkaan kekoa kannata sorkkia silkasta uteliaisuudesta..”
Velvet: "Stop fooling around."
Magilou: "But I'm seriously about my fooling around!~"

-Tales of Berseria-

Mindriann

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Prätkähiiret Marsista: Villi Länsi (K11)
« Vastaus #1 : 01.01.2019 18:52:22 »
Seuraavana aamuna Lexie herätti porukan puoli viideltä, eikä antanut tuumaakaan periksi valitaville hiirille. Yllättävän tehokkaasti Vinskikin totteli, kun uhkana oli saada ämpärillinen jääpaloilla höystettyä vettä niskaan.
”Kidutus on laissa kielletty...” valkoinen hiiri nurisi kaataessaan itselleen kupillisen kahvia.
”Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat lastenkasvatuksen kulmakivet. Niillä pärjää muutenkin elämässä pitkälle” Krista virnisti teekuppinsa takaa. ”Tai ainakin saa teikäläisiin vauhtia.”
Tuhdin aamupalan jälkeen William otti komennon ja kun varusteet oli tarkastettu vielä kerran, hevoset valjastettiin lännensatuloin ja raskain suitsin.
”Jos jotain hajoaa, tavara-auto hakee täydennystä” Will sanoi Anettelle.
”Selvä pyton, mä pidän huolen, että lisävarusteet ovat käyttökuntoisia, jos niille tulee tarve. Älkää kuitenkaan tahallaan rikkoko mitään, jooko?” vaalea nainen virnisti hiirille.
”Söpöläinen, mitä sä meistä epäilet?” Vinski virnisti hurmaavasti.
”Kaikkea mahdollista” Anette ilmoitti ja porukka nauroi. ”Olkaa kunnolla, pitäkää hauskaa ja totelkaa Williä. Ei se huvikseen teille nipota.”
Muutaman kilometrin ratsastuksen jälkeen William johdatti joukon päätieltä kohti isoja rakennuksia, jotka taisivat kuulua Westherosin tilalle.
Talon vanhaisäntä oli parin karjanajajan kanssa ajamassa nautoja kohti aitauksen porttia.
”Jahas, huomenia ma´am” mies tervehti Lexietä ja kosketti hattuaan nopeasti. ”Oletteko valmiit reissuun?”
”Tän valmiimmaks ei taideta tulla” Lexie hymähti ja paiskasi pikaisesti miehen kanssa kättä.
William otti ohjat, kun lauma oli kokonaisuudessaan ulkona ja määräsi ajajat asemiin eri puolille laumaa.
”Huomenia, Tanya-neiti” yksi nuoremmista karjapaimenista ratsasti Tanyan viereen. ”Sä lähdit saattamaan meitä?”
”Joo, koko reissun ajaksi” hiirityttö virnisti ja sai paimenelta hetkeksi pasmat sekaisin.
”Öh.. ootko varma, että tuota.. pärjäät..?”
”Jose! Jos sinulla on aikaa louskuttaa leukojasi, käytä aikasi paremmin!” William ärähti. ”Tanya ja Lexie-rouva pärjää kyllä kevyesti viikon erämaassa, teistä pojanklopeista mä en oo niin varma..”
”Kurja vanha hapankorppu” Jose mutisi, mutta virnisti Tanyalle sitten. ”Noh, kun reissu on ohi, lähdetkö meikäläisen kanssa latotansseihin kylälle?”
”Mä harkitsen” Tanya vastasi ja Jose ratsasti Williamin määräämään paikkaan lauman sivulla.
Miihkali enemmän tai vähemmän vahingossa kuuli keskustelun. Hän huomasi samassa puristavansa suitsia turhankin tiukasti rystysissään. Krista ratsasti Tanyan rinnalle.
”Oikein harkitset vai?” Hän virnuili hiiritytölle.
Tanya näytti tälle kieltään ja hoputti Pascalin vauhtiin, kun pari nautaa yritti lähteä eri suuntaan kuin muut.
Näppärästi ja parilla piiskan viuhautuksella hiirityttö ajoi karkurit joukon mukaan.
”Pari päivää ja lauma tottuu menoon. Sitten ei tarvi olla näin tarkkana sen suhteen, että ne lähtevät katselemaan ympäristöä” William kertoi hiirille ja Kristalle. ”Normaalisti sarvipäät tykkää rutiineista ja kaikki uusi on myös tosi pelottavaa. Lehmillä on myös huono syvyysnäkö, joten senkin takia ne ovat varuillaan.”
Päivän alkupuoliskolla kilometrejä kertyi hitaammin, mutta kun vihdoin ohjaajat ja ohjastajat alkoivat tottua menoon, matka alkoi taittua aina vain leppoisammin. Päivän aikana pidettiin muutamia lepo- ja ruokailutaukoja. Ensimmäinen päivä tuntui lyhyeltä, kun ryhmä alkoi lähestyä lopulta ensimmäistä sovittua leiripaikkaa. Heidän varusteitaan kuljettava pieni kuormuri oli jo paikalla odottamassa. Karja ohjattiin syömään ja levolle. Hevosilta riisuttiin raskaat varusteet. Ennen kuin pystyttiin kunnolla lepäämään, oli rakennettava leiri yöpymiskuntoon. Teltat oli pystytettävä ja nuotio sytytettävä. Ryhmä nukkui pareittain kahden hengen teltoissa ja jokaisena yönä yksi pari oli valjastettuna yövahdissa mahdollisten karkulaisten tai villieläimien varalta. Aamun tultua yövahdit vaihtoivat muutamaksi tunniksi nukkumaan ja ottivat sitten hitaammin liikkuvan karjalauman kiinni. Ensimmäiset päivät olivat raskaimpia. Oli totuttava päivän paahtavaan kuumuuteen ja vastaavasti pimeiden öiden kylmyyteen. Myös pitkät päivät ratsailla koettelivat kokemattomia.
”Sillä lähtee, millä on tullukki!” William totesi murahtaen niille, jotka menivät vaikeroimaan hänen kuullensa.

Ryhmä lähestyi päivän leiripaikkaa. Se oli mukavasti solisevan joen rannalla. Miihkali ja Moto odottivat malttamattomina pääsevänsä kalastamaan joesta. Naiset enemmänkin odottivat pääsevänsä vihdoin peseytymään. Monta päivää vettä oli käytetty lähinnä korkeintaan kasvojen pesuun. Eikä aikaakaan, kun leiri oli pystyssä ennätys ajassa. Turbo jäi Vinskin kanssa sytyttämään nuotiota. Moto ja Miihkali kaivoivat innoissaan kalastusvälineitään esille. Lexie odotteli muita. Hän oli jo ennättänyt vaihtaa uimapuvun päälleen, ja hartioillaan hän roikotti pyyhettä. Käsissään hänellä oli vain shampoo ja saippua, jotka olivat tarkoitettu jaettavaksi koko porukalle. Naiset suuntasivat joelle, kun kaikki olivat ennättäneet vaihtaa uimapuvut ja kaivaa laukuista pyyhkeet mukaansa.
Rantaan päästyään Lexie ja Santtu olivat ensimmäisinä rohkeina menossa viileään veteen. Tanya kokeili varovasti jalallaan veden lämpötilaa.
”Kuinka kylmää!!”
”Raikasta, Tanya!” Lexie naurahti hiiritytölle syvemmältä ennen kuin heittäytyi selälleen veteen.
Hammasta purren Tanya lähti kahlaamaan totutellen veteen pikkuhiljaa.
Krista vetelehti rannalla hieman tarkoituksella. Hän ei pitänyt ajatuksesta mennä jokeen peseytymään. Cereksessä ei ole varsinaisesti tarpeen osata uida, eikä ikijään peittämällä planeetalla ole edes paljoa paikkoja harjoitella kyseistä taitoa.
Tanyan kahlaamista seuraten Krista tuli siihen tulokseen, ettei joen poukama ole kovin äkkisyvä. Hän uskaltautuu lopulta varovasti myös veteen. Ajatuksenaan pysyä visusti niin matalalla, että jalat pohjaavat helposti. Vesi tuntui mukavan virkistävältä ja joki heilutteli ihanasti hänen lyhyitä hiuksiaan veden alla, kun hän uskaltautui käymään sen verran kyykyssä, että pääkin kastui. Muut olivat jo huuhtelemassa omia hiuksiaan, kun Krista vielä kastelee vasta kasvojaan. Samassa Miihkali ja Moto ilmaantuivat joen ääreen hieman kauemmas heistä. He alkoivat virittämään virveleitään käyttökuntoon.
”Ette kai tulleet tiirailemaan” Santtu nauroi hiirille.
”Hei! Me ollaan herrasmiehiä!” Miihkali vastasi kuittailuun pieni puna poskillaan.
”Ja meillä on tällä kertaa ihan eri saaliit mielessä!” Moto läimäytti siskonpoikaansa olalle.
”Pääsette ihan just kalastelemaan turvallisesti. Me ollaan melkein valmiita.” Lexie huikkasi kaksikolle, jotka nyökkäsivät takaisin.
Krista pyysi Santulta shampoota. Santtu heitti pullon hänelle. Shampoopullo lipesi yllättäen kissanaisen kopista, johtuen pullon liukkaudesta ja osittain myös hänen jännityksestään. Krista hätkähti ja huomasi shampoon lennähtäneen syvemmälle. Virta lähti nopeasti viemään pulloa ja Kristan olisi kahlattava nopeasti syvemmälle kuin oli aikonut. Shampoo oli melkein hänen sormiensa ulottuvissa, kun yhtäkkiä joen pohja syveni, eikä kissanaisen jalka enää osunutkaan pohjaan. Krista humahti veden alle säikähtäen ja vetäisi heti vettä hieman henkeensä. Virta nappasi nopeasti onnettoman uimarin mennessään. Krista yritti epätoivoisesti käsillään haroa vettä päästäkseen takaisin pintaan. Nopeasti muut huomasivat virran napanneen kissanaisen mennessään.
”KRISTA!!” He huusivat melkein kuorossa.
Moto ja Miihkali hätkähtivät omista touhuistaan. He näkivät virran tuovan veden varassa räpiköivää Kristaa heidän suuntaansa. Nopeasti Moto heitti oman onkensa sivuun ja hyppäsi kiireesti myös veteen. Hän ehti juuri ja juuri saamaan otteen naisesta ja auttoi tämän nopeasti pinnalle. Krista haukkoi henkeä ja yski vettä keuhkoistaan.
”Krista?! Ooks okei?!” Moto kysyi huolestuneena. Krista nyökkäsi hänelle vastaukseksi nolona yskien. Moto kantoi hänet rantaan käsivarsillaan. Muut juoksivat kiireesti paikalle.
”Mitä tapahtu?!” Lexie sai lopulta suustaan järkyttyneenä.
”Pohja pääs vaan yllättämään…” Kristan yskiminen alkoi helpottaa. Santtu kietoi pyyhkeen hänen ympärilleen.
”Cereksessä ei varmaan paljoa tee uimataidolla?” Tanya kysyi pienen pohtimisen jälkeen varovasti.
”Mitä?! Etkö sä osaa uida?!” Santtu istui polvilleen, Kristan viereen nurmikolle.
”Mainiosti… Kuin kivi…” Krista totesi teennäisen sarkastisesti ja kietoi pyyhkeen tiukemmin ympärilleen.
”Mikset sanonut! Olisit saanut olla ihan rauhassa rannassa. Enkä varsinkaan olisi heittänyt sitä shampoota sulle noin huolimattomasti!”
”Nii. Tossa olis voinu käydä huonosti!” Moto kyykistyi Kristan eteen ja katsoi tätä toruvasti. Krista käänsi katseensa kiusaantuneena poispäin.
”Onneksi te olitte tulossa niin innokkaasti kalaan...” Lexie huokaisi helpottuneena. ”Eihän oo vaan mitään muita ylläreitä?”
Krista pudisti päätään häpeissään. Moto oli edelleen kyykistyneenä huolestuneena hänen puoleensa.
”No siinä tapauksessa… Eikö tää ollut tässä. Suurin menetys oli se shampoo. Nyt on pärjättävä vaan saippualla loppumatka.” Lexie totesi jo hieman rohkaisevammin. Ja muut naurahtivat vastaukseksi huojentuneina.

Moto ja Miihkali olivat episodin jälkeen palanneet kalastamaan ja onnistuivat saamaankin hyvän lisän illallispöytään. Kalat grillattiin nuotiossa ja ne katosivat nopeasti parempiin suihin erilaisten retkivalmisruokien jälkeen.
William nousi kankeasti ylös nuotion äärestä venytellen. Muut seurasivat kokeneimman miehen esimerkkiä verkkaisesti.
”Mikäs teltta se olikaan yövahdissa?” Vanha mies kysyi ja alkoi mielessään laskea ketkä kaikki ovat jo vahtivuorossa olleet.
”Se on meidän vuoro… mut” Moto katsoi Kristaa huolestuneena.
”Mitä muttia?” Krista ärähti miehelle ”Nielaisin vähän vettä siinä kaikki. Korkeintaan kunnolla hereillä ollaan, usko pois.”
Moto hätkähti tiuskimista, mutta nyökkäsi sitten. Ihan hyvin hän voisi käskeä naisen aikaisemmin nukkumaan, jos siltä näyttää ja valvoa yksin loppuun.
”Hienoa, ei siis tarvii säätää vuorojen kanssa” William totesi ja ihmiset alkoivat valumaan telttoihinsa. Krista haki heidän teltastaan takkinsa ja riuhtaisi sen päälleen. Hän istui takaisin nuotion ääreen ja katseli sitä hiljaa. Hiljaisuus laskeutui leiriin viimeisenkin valon sammuttua teltoissa. Moto haki takin lisäksi viltin ja pyöräytti sen hellästi Kristan hartioille. Krista tyrkkäsi sen maahan tuhahtaen kiukkuisesti.
”Öö… Krista, onks kaikki okei? Mitä mä tein?” Moto kysyi varovasti.
Krista pysyi hetken mielenosoituksellisesti hiljaa. Lopulta hän pudisti päätään.
”Älä jaksa käyttäytyä niinko mä olisin lasista…”
”Lasista?” Hiirimies teki kaikkensa ymmärtääkseen.
”Siis lopeta paapominen!” Krista nousi kiukuspäissään ylös ”Mä oon iso tyttö ja osaan pitää huolen itestäni.”
Kissanainen marssi pois nuotion äärestä kohti jokea. Moto lähti välittömästi seuraamaan häntä.
”Totta kai osaat!”
”Mitä sä sit koko illan oot hössöttäny siitä asti, kun kalastit mut tuolta joesta?”
”Hössöttänyt?” Mies kysyi aidosti hämmentyneenä ja tiuskaisi takaisin hampaita kiristellen ”Sori, nyt jos välitän siitä, ettei sua tarvii naarata pohjasta!”
”No, voit lakata välittämästä!”
”Ei taida onnistua…” Moto otti naisen kasvot hellästi käsiensä väliin ja katsoi tätä läpitunkevasti silmiin. Kristan suu loksahti auki ja hetken tämä haukkoi ilmaa niin kuin kala. Selvittyään hämmennyksestä hän pujahti nopeasti miehen otteesta.
”Älä tee tätä…” Kissanainen mutisi hiljaa ja pyörähti poispäin.
”Tee mitä?” Moto tarttui häntä kädestä, eikä ravisteluista huolimatta päästänyt irti. Kristan ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja vastata hiirimiehen vakavaan katseeseen. Krista puri huultaan ja keräsi jonkin aikaa rohkeutta sanoakseen sanottavansa.
”Kato nyt meitä…” Hänen äänensä oli sortumispisteessä ”Me ollaan erilaisia… Kissa… Ja hiiri… Mä työskentelen plutolaiselle…”
”Ööö. niin mitä sitten? Tiedän että teet kaikkes, ettet joutuis kuukauden työntekijäksi.” Moto virnisti varovasti ja tarttui Kristaa kummastakin kädestä.
”Mulla odottaa.. lapsi kotona…” Kissanainen jatkoi perusteluitaan pitäen pieniä taukoja itsensä koossa pitämiseksi.
”Tiedät, että tykkään Dalesta…”
”Moto…” Krista voihkaisi epätoivoisesti. Hän oli aikeissa jatkaa perustelujaan, mutta hiirimies kietoi kätensä tämän ympärille.
”Arvaa mitä mä tässä nään?” Moto kysyi hiljaa rauhallisesti. Krista kääntyi katsomaan häntä kummissaan, silmät kiillellen täynnä ulospyrkiviä kyyneleitä.
”No mitä?”
”Mä nään miehen… ja naisen…” Moto silittää hellästi Kristan poskea ”Ja kumpikin tuntee vetoa toisiinsa…” Kissanainen on aikeissa sanoa jotain, mutta mies ennättää jatkamaan ensin ”Vaikka, nainen väittäis mitä, ja heittelis kuinka huonoja tekosyitä tahansa…”
Krista naurahti vaikeasti ja hänen kummatkin silmänsä pettivät, kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen poskillaan. Moto pyyhkäisi niitä kämmenillään ja otti kasvot uudelleen käsiinsä. Hän kumartui suutelemaan naista hellästi ja tämä vastasi suudelmaan. Krista tarttui kiinni miehen takin kaulukseen ja kiskoi hänet ahnaasti lähemmäksi. Moto nosti naisen vyötäisiltä kevyesti ilmaan tasolleen.
Kun he viimein päästävät irti toisistaan, Krista huomasi hytisevänsä kylmyydestä.
”Mä kun luulin, ettei Ceresläiset tunne vilua” Moto naurahti ”Mennään takaisin nuotiolle, okei?”
Krista naurahti ja oli aikeissa vastata myöntävästi, mutta hänen hampaitaan alkoi vain kalisuttaa. Tulen ääressä hän kietoutui Moton tuomaan vilttiin ja hiirimies otti hytisevän kissan vielä kainalonsa suojiin lämmittelemään.

Pitkä vaellus oli kääntynyt jo reippaasti voiton puolelle. Matkaa ei olisi enää taitettavaksi kuin noin pariksi päiväksi. Karjanajajat alkoivat olla väsyneitä ja turtia ratsastamiseen. Heidän reittinsä vei ryhmän laumoineen läpi vanhan kanjonin.
”Nyt kaikki hereillä! Tää on semmosta mestaa missä villielukat viihtyy mielellään…” William huusi huomionsa muillekin. Kaikki valpastuivat silmiin nähden. Turbo ja yksi varsinaisista karjanajajista, Benjamin, olivat aseenkanto vuorossa. He ratsastivat molemmin puolin karjaa ja nostivat piippuja ylös, jotta mahdollinen tähtääminen ja ampuminen olisi nopeampaa. Ryhmän sisällä tuli ihan hiiren hiljaista. Jopa Vinski malttoi pitää suunsa kiinni. Ainoastaan karjan ja hevosten askeleet kaikuivat kanjonin seinämistä. Santtu ratsasti tällä kertaa ryhmän etupäässä. Hänen jokainen lihaksensa tuntui jännittävän. Monet kerrat hän luuli muutaman sekunnin nähneensä kojootin puskassa, mutta huomasi sen samassa olevan kivi tai jokin muu varjo. Tanya puristi suitsia tiukasti käsissään, hän mietti, sekoittiko väsymys hänen vaistoaan, vai seurasiko jokin heitä… Kanjonin seinämien loppu häämötti jo edessä…
Samassa Brooke pukitti yhtäkkiä Kristan alla. Kissanaisen kiskaisi ohjaksista tiukasti ja sai itsepäisen hevosen lopettamaan ennen kuin kunnolla aloittikaan. Pascal puolestaan pysähtyi ja kieltäytyi jatkamasta, vaikka Tanya kuinka hevosta maanitteli tämä ei liikahtanutkaan. Krista sai Brooken tottelemaan ja kääntyi katsomaan Tanyaa.
Hiirityttö oli hypännyt alas hevosen selästä ja oli jo aikeissa katsoa sen kavioita. Kauhukseen Krista näki tytön takana hyökkäykseen valmistautuvan puuman. Se oli korkeammalla kielekkeellä ja maastoutui turhankin hyvin hiekkaa vasten.
”TURBO!!” Krista huusi ja osoitti Tanyan suuntaan ”ISO KISSA KELLO 4!!”
Tanya käännähti kannoillaan yhtä nopeasti kuin Turbo ehti kääntyä, tähdätä ja ampua kohti puumaa. Tanya kumarsi alemmas ja suojasi käsillään päätään hammasta purren. Laukaus ei osunut eläimeen, mutta sai sen sähähtämään säikähtäen ja se juoksi pakokauhuisena karkuun. Ikävästi puuma ei ollut ainoa eläin, joka säikähti kallioiden välissä kaikuvaa kovaa ääntä. Nautaeläimien keskuudessa alkoi nousta kova paniikki. Ne alkoivat säntäilemään ympäriinsä holtittomasti, törmäillen toisiinsa, sekä hevosiin. Pascal hyppäsi ylös hirnuen peloissaan. Tanyan ei ennättänyt napata uudelleen kiinni suitsista ja hevonen lähti juoksemaan kovaa vauhtia karkuun takaisin tulosuuntaan.
”PASCAL!” Tanya huusi järkyttyneenä sen perään, huomaamatta lainkaan hänen suuntaansa ryntääviä eläimiä.
Miihkali komensi Kellyyn vauhtia ja ehti juuri ja juuri nappaamaan hiiritytön maasta hännällään, ennen kuin tämä olisi jäänyt painavien sorkkien alle. Miihkali nosti tytön taakseen ja auttoi muita parhaansa mukaan vauhkon lauman rauhoittamisessa. Tanya puristi lujaa kiinni hänestä pysyäkseen kyydissä.
Lopulta lauma rauhoittui ja hiljaisuus lankesi takaisin kanjoniin.
”Yllättävän tehokasta rupusakilta” Oli William joutunut myöntämään ennen kuin joi ison kulauksen vettä pullostaan.
Lexie ratsasti Miihkalin ja Tanyan luo.
”Mitä tapahtu?” Hän kysyi huolissaan.
”Pascal kieltäytyi liikkumasta ja mä olin aikeissa tarkastaa sen kaviot kivien varalta, mutta se ilmeisesti haistoikin lähestyvän puuman… Se säikähti, kun lauma sekos ja juoksi karkuun…” Tanya nyyhki Miihkalin takana ja hieroi silmiään.
”Onneksi ei käynyt kuinkaan!!” Lexie huokaisi.
”Nii, onneksi Miihkali kerkes ottaa kopin, ennen kun jäit tallottavaks!” Krista jatkoi samalla kun taputti Brooken kaulaa hyvin tehdystä työstä.
”Mutta Pascal…” Tanya sopersi itkuisena.
”Ei hätää, mennään hakee se takas.” Miihkali yritti rauhoitella tyttöä.
William ratsasti heidän viereensä.
”Lähtekääkin nopeasti. Ratsastakaa sitten meidät kiinni. Aurinko on laskemaan päin ja tää luupäälauma on saatava seuraavaan leiriin ennen sitä…”
Miihkali nyökkäsi ja käänsi sitten Kellyn ympäri.
”Me tullaan pian takasin!”
Kelly ampaisi laukkaan heidän allaan.


”Näkyykö sitä?”
Tanya tähyili Miihkalin takaa ympärilleen ja heristi korviaan, mutta erämaa oli hiljainen kuin huopatossutehdas.
Lauma oli etääntynyt heistä jo kuulomatkan päähän, vain pölypilvi horisontissa kertoi oikean suunnan.
”Tuuli ja lauma sotkivat jäljet.. Hevosilla on hyvä vaisto suunnata kotia kohti, mutta sinne on nyt monta sataa kilsaa..” hiirityttö sopersi itkuaan pidätellen ja rutisti huomaamattaan hieman edessään istuvan hiirinuorukaisen takkia sormissaan.
Miihkali kääntyi niin paljon kuin pystyi ja rutisti tyttöä hellästi. ”Kyl me Pascal löydetään, ei hätää. Sä et oo täällä yksin.”
Tanya nyökkäsi ja pyyhkäisi nopeasti silmät kuiviksi.
Miihkali tähyili ympäristöä samalla kun hiirityttö kokosi ajatuksiaan. ”Setä Moto paljasti, että sä vaistoat asioita. Mitä sun vaisto sanoo just ny?”
Tanya säpsähti hieman ja keskittyi sitten silmät kiinni. ”Kallion.. takana.. tuonne!” hiirityttö avasi silmänsä ja osoitti heistä vasemmalle, noin kilometrin päässä olevaa kalliota kohti.
Miihkali maiskautti suutaan ja ohjasi Kellyn kohti osoitettua suuntaa.
He olivat kiertäneet kallion melkein kokonaan, kun he näkivät väsyneen ja huohottavan hevosen.
”Pascal.. odota, pysähdy!” Tanya kuiskasi hätäisesti Miihkalille. ”Jos se on vielä paniikissa, se vain juoksee karkuun, kun näkee meidät..”
Miihkali pysäytti hevosensa ja auttoi Tanyan alas. Hiirityttö kiersi hevosen niin, että lähestyi sitä sivulta, siis suoraan näkökentän kautta.
”Pascal.. ei hätää, mä tässä.. otatko leipää..?” Tanya kuiskaili rauhoittavasti ja lähestyi hevosta hitain askelin.
Hevonen hirnahti levottomasti ja otti pari sivuaskelta, ennen kuin tunnisti Tanyan hajun. Väsyneesti höristen Pascal otti leivänpalan vastaan ja Tanya sai napattua suitsista kiinni.
”Ok, voit tulla” hiirityttö huikkasi huojentuneena Miihkalille, kun Pascal antoi hänen rapsuttaa päätään.
Miihkali laskeutui alas Kellyn selästä ja otti molempien hevoset suitset käsiinsä, kun Tanya tarkisti ratsunsa kunnon.
”Oikeassa kyljessä on vähän naarmuja, joko härkien sarvista tai sitten se on juossut piikkisen pensaan läpi..” Tanya mutisi ja kaivoi satulalaukustaan purkin voidetta, jota levitti haavaumien päälle.
Kun haavat oli suojattu, Tanya kävelytti hevosta pienen matkan. Pascal ontui toista etujalkaansa. Tanya pudisti päätään huolestuneena.
”Mä en ratsasta ny metriäkään.. Kävelemään Pascal kyl pystyy, jos ontuminen ei pahennu.. Lähde sä lauman perään ja sano, että mä tuun perässä Pascalin tahtiin. Tän päivän leiriytymispaikkaan ei oo kuin noin kakskyt kilsaa” Tanya sanoi.
”Älä luulekaan, että mä jätän sut tänne yksin!” Miihkali ilmoitti tiukasti. ”Mä lupasin että me palataan muiden luo vain Pascalin kanssa ja niin myös tehdään!”
Tanya nieleskeli ja nyökkäsi sitten katse maahan luotuna.
”Tässä voi mennä myöhään.. ja pimeässä ei kannata liikkua..”
”No me ollaan retkeilty ulkosalla jo muutama yö, ei tässä oo muuta eroa kuin pienempi iltapala ja nukkuminen ilman telttaa” Miihkali rauhoitteli. ”Sä tiedät erämaasta täällä enemmän kuin mä. Mikä olis turvallinen paikka nukkua?”
Tanya pyyhkäisi hiuksia pois silmiltään ja mietti hetken.
”Avoin maasto on paras, ettei sudet tai kojootit saarra meitä ja hevosia kalliota vasten. Pensaat pitää tarkistaa ympäriltä, ettei oo ampiaispesää tai muuta..”
Miihkali katseli ympärilleen. ”Jos mennään vähän matkaa menosuuntaan ja katsellaan samalla sopiva paikka. Jos lähistöllä on pensaita tai pieniä puita, me saadaan niistä nuotiotarpeet.”
”O-ok..” Tanya vastasi. ”Mulla on jonkin verran syötävää satulalaukus.. Sitä ei oo paljoa, mut se on tyhjää parempi.”
”Ja mulla on lähes täysi juomapullo. Eli me pärjätään kyllä. Saadaan lauma kii huomenna aamulla, kun Pascal on eka levännyt” Miihkali hymyili lämpimästi, otti Tanyaa kädestä ja lähti Kellyä taluttaen kohti tulosuuntaa.
Reilun kilometrin hitaan etenemisen jälkeen he löysivät lauman tuoreet jäljet ja hyvän paikan yöpyä.
”Mä käyn hakemassa nuotiotarpeita, saatko sä tehtyä pohjan notskia varten?” Miihkali otti puukon satulalaukustaan.
”Joo, mä riisun hevosilta ensin satulat, että niiden selät saa levätä. Yritä tulla takas ajoissa.. pimeys humahtaa kuin matto päälle, kun aurinko on laskenu” Tanya vannotti.
Miihkali palasi reilua puolta tuntia myöhemmin syli täynnä pieniä oksia ja taskussa kuivia lehtiä sytykkeiksi.
”Sä oot selvästi tehny tuon aiemminkin kivillä.” Tanya naurahti, kun nuorukainen sai lehdet helposti syttymään.
”Marsis on vielä karumpaa kuin täällä, mut ihan yhtä kuivaa. Kun saa aikaiseksi kunnolla tähdätyn kipinän, notski syttyy lähes itsestään” Miihkali vastasi olkiaan kohauttaen.
Kun nuotio paloi kunnolla, pimeys laskeutui raskaana heidän päälleen.
Tanya irrotti satuloiden takaosasta heidän huopansa. Niiden avulla he tarkenisivat erämaan yössä aamuun asti.
”Me voidaan pitää vuorotellen vahtia, kaiken varalta” Miihkali ehdotti.
”Hevoset toimii myös hälyttimenä, jos joku tai jokin lähestyy.. niiden haju- ja kuuloaisti on tosi tarkka” Tanya mietti ääneen samalla kun istui nuotion ääreen ja ojensi Miihkalille tämän huovan.
Eväiden syömisen jälkeen hevoset alkoivat selvästi nukkua ja Tanya haukotteli myös. Päivä oli ollut pitkä ja vähän turhankin jännittävä.
Miihkali värähti ja hieroi käsivarsiaan. Päivällä lämpötila oli lähellä hellelukemia, mutta yöt olivat täällä viileitä. Nuorukainen kietoi huovan hartioilleen ja vilkaisi Tanyaa.
”Tuu tänne. Pysytään paremmin lämpiminä, jos ollaan saman huovan alla. Käytetään toista huopaa makuualustana.”
Tanya nyökkäsi hermostuksissaan ja siirtyi jännittyneenä Miihkalin viereen ja antoi hänen kietoa huovan heidän molempien ympärille.
”Onko sun kylmä..?” Nuorukainen varmisti pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Ei.. täs on ihan hyvä..” hiirityttö sanoi hiljaa ja haukotteli hieman.
Miihkali kietoi kätensä tytön ympärille ja veti Tanyan kunnolla viereensä. ”Nuku vaan.. mä pidän kyl vahtia.”

Seuraavana aamuna Tanya heräsi siihen, kun kärpänen pörisi lähellä hänen korvaansa. Väsyneesti hiirityttö huitaisi häiritsijän pois ja avasi silmänsä. He olivat molemmat nukahtaneet ennen kuin nuotio oli palanut loppuun, Miihkali nukkui ihan hänen vieressään, toinen käsivarsi Tanyan vyötäröllä ja toinen käsi tyynynä päänsä alla. Ilmeisesti kivikova alusta ei vaikuttanut nuorukaisen uneen millään lailla.
Tanya kohottautui varovasti ja vilkaisi hevosten suuntaan. Kelly mutusti pieniä ruohomättäitä, Pascal näytti vielä lepäävän, mutta häntä huiski jo kärpäsiä pois kimpustaan.
Hiirityttö vilkaisi rannekelloaan, se näytti puolta viittä aamulla. He olivat nukkuneet lähes koko pimeän ajan. Jos he nyt lähtisivät liikeelle, he saisivat lauman kiinni helposti ennen kuin muut jatkaisivat matkaa.
”Miihkali.. hei, herätys..” Tanya ravisti unista hiirtä hartiasta.
”Mhh.. viis minsaa vielä..” Miihkali mutisi ja veti Tanyan takaisin tiukemmin itseään vasten.
”Me myöhästytään aamupalalta” hiirityttö naurahti, mutta kävi vielä hetkeksi takaisin pitkäkseen.
Miihkalin silmät avautuivat ja hetken nuorukaisella kesti ymmärtää missä oli.
”Öh.. huomenta..” nuorukainen mutisi ja mietti kuumeisesti irrottaisiko otteensa vai ei.
”Menta, menta.. nukuitko hyvin?”
”Joo.. vähän liiankin.. ei kyl yövahdis sais nukahtaa” Miihkali virnisti nolona.
”Oli meillä ekstravahteja, jotka näyttää kyl siltä, että ei missattu mitään tärkeetä” Tanya rauhoitteli. ”Jos me lähdetään ny liikkeelle, saatetaan saada lauma kii ja aamupalaa.”
”Kuulostaa hyvältä.. vaikka ei tässäkään kyl yhtään hullumpi olis olla pidempäänkin” Miihkali virnuili ilkikurisesti ja sipaisi kädellään Tanyan hiuksia pois tämän silmiltä.
Tanya tunsi punastuvansa, mutta hän vastasi hymyyn. ”Pidemmän päälle täs kyl paikat puutuu.. ja mun on ihan oikeesti nälkä..”
”Ei kai sit auta, ku baanalle vaan..” Miihkali huokaisi muka pettyneesti ja auttoi hiiritytön istumaan ja siitä jaloilleen.
Kun Miihkali oli tallonut nuotiopohjan kunnolla sammuksiin ja Tanya pakannut huovat ja muut tarvikkeet satulalaukkuihin, he kokeilivat kävelyttää Pascalia.
”Nyt se ei enää onnu. Tais olla eilinen vain väsymystä” Miihkali hymyili helpottuneesti.
”Luojan kiitos..” Tanya naurahti ja pyyhkäisi liikutuksen kyyneliä silmistään ja kääntyi takaisin nuorukaisen puoleen.
”Kiitos.. ku lähdit mun kans etsimään..”
Miihkali rutisti tätä hellästi.
”Koska tahansa..”
Tanya punastui, mutta vastasi kuitenkin halaukseen jännittyneenä. Hetkeksi hiirityttö jähmettyi, kun tunsi suukon poskellaan. Hän olisi voinut vannoa, että verensä nousi korviin asti humahtaen.
”Tanya.. mä.. tykkään susta.. tosi paljon.. en osaa edes selittää miten paljon, mut..” Miihkali sanoi hiljaa ja yhtäkkiä hänkin punasteli ja takerteli sanomisissaan.
”Ni-niin mäkin susta..” hiirityttö mutisi hiljaa vastaukseksi ja tiukensi halaustaan.
”Jäädäänkö tähän, vai lähdetäänkö?” Miihkali kysyi ilkikurisesti hymyillen.
Tanya mulkaisi tätä muka vihaisesti ja tönäisi nuorukaista kevyesti käsivarresta, mutta hymyili sitten leveästi.

William nosti katseensa kun kuuli lähestyvät hevoset. Vanha mies oli ilmeisesti aikaisen aamun vahtina ja alkanut paremman tekemisen puutteessa puhdistaa valjaita.
”Sieltähän sitä tullaan. Kaikki hyvin?” mies nousi seisomaan kun Tanya laskeutui satulasta.
Nopeasti hiirityttö selosti Pascalin kunnon ja mies tarkisti hevosen nopeasti.
”Voide pitää haavan puhtaana ja ötökät poissa, hyvä kun laitoit sitä heti. Menkää vielä hetkeks lepäämään, mä käsken herättää teidät kun on aamupalan aika” William komensi ja otti hevoset hoitaakseen. ”Menkää tuohon pikkutelttaan nukkuun, niin ette herätä koko sakkia. Karja
hermostuis..”
”Voin kuvitella..” Tanya hihitti kun kömpi Miihkalin perässä telttaan.
Teltta oli pieni, kahden hengen kupoliteltta, mutta jotenkin he saivat itsensä sovitettua makuualustoille.
”Onkohan William valvonu koko yön..” Tanya mietti haukotellen. ”Eihän nyt pitäny olla hänen vahtivuoronsa..”
”Mä vähän luulen, että hän valmistautui lähtemään meidän etsintään kun muut herää” Miihkali totesi. ”Pomon jalkojen vieressä oli reppu ja hän puhdisti omia varusteitaan käyttökuntoon.”
Tanya kömpi toisen kainaloon. ”Saaks tähän tulla..”
”Sulla on siihen aina lisenssi ja lupa” Miihkali virinisti ja suukotti tyttöä hellästi. ”Sainpa sut vielä siihen viereen hetkeksi.. ja ihan pomon luvalla.”
Tanya tirskahti ja painoi pään tyynyyn.

Lexie nousi teltastaan varttia ennen aamuherätystä ja venytteli hieman. Naisen katse osui riimuilla läheiseen aidantekeleeseen sidottuihin hevosiin ja hetken nainen mietti näkikö hän harhoja vai ei. Kelly ja Pascal olivat joukon jatkona ja söivät ahneesti.
”Tanya ja Miihkali tulivat noin tunti sitten” William ilmoitti nuotion äärestä, vanhempi mies tökki hiiltyneitä ja yhä palavia puita pienemmiksi, että nuotio palaisi nopeammin loppuun. ”Pascal oli väsynyt eilisestä juoksusta ja he lepuuttivat hevosta pimeän ajan yli reilun kymmenen kilometrin päässä tästä paikasta.”
Lexie huokaisi helpotuksesta ja kävi rapsuttamassa hevosia. ”Ovatko he missä..?”
”Komensin telttaani nukkumaan, ettei koko leiri herää ja ala melskata. Liian aikaista sarvipäille sellainen elämöinti” vanha mies murahti ja Lexie naurahti.
”Siinä taidat kyl olla oikeassa..” nainen mutisi ja alkoi ottamaan ruoka-auton kylmälaukuista aamupalatarvikkeita.
Kun suurin osa porukasta oli hereillä, Lexie kävi herättämässä seikkailijat.
”Ai te tulittekin ajoissa syömään” Turbo naurahti ja pörrötti Tanyan hiuksia.
”Joo, ehdittiin sittenkin. Piti odottaa, että Pascal saa levättyä sen juoksemisensa päälle” Tanya vastasi ja istui Miihkalin viereen syömään.
William tutki karttaansa. ”Tää päivä onkin sitten viimeinen ennen kesälaidunta. Illansuussa meidän pitäis olla perillä. Etappi on vähän pidempi kuin aiemmat päivät, mutta kyllä te sinne jaksatte.”
”Kuljetus hevosille ja meille takaisin Silver Mooniin tulee sitten huomenna, eli ens yö on viimeinen näillä aroilla” Lexie ilmoitti.
”Ihanaa, pääsee huomenna kunnon sänkyyn” Santtu naurahti.
”Oliko mun kainalos muka noin huono nukkua, söpöläinen?” Vinski virnisti silmää iskien.
”Sä kiljuit kuin syötävä jokaista rasahdusta, siinä ei viikon alussa paljoa nukuttu..” Santtu jupisi ja muut nauroivat kuin harakkalauma.
William komensi joukon liikkeelle ja käski jättää tulevasta haaveilut iltaan. Ensin oli selviydyttävä tuulisesta arosta ja joenylityksestä kunnialla.
”Miten karja selviää sitten kun ne ovat kesälaitumella?” Tanya kysyi Williamilta.
”Toinen ryhmä tulee vartioimaan niitä ja saattaa karjan sitten takaisin Wetherosin tilalle parin kuukauden päästä” vanha mies vastasi.
Tuulinen aro ei tarjonnut porukalle sen kummempia yllätyksiä, mutta joen ylitys oli naudoille pieni kauhun paikka, ne kun eivät osanneet syvyysnäön puutteessa arvioida oliko joki turvallista ylittää vai ei. Paimenten päättäväisillä komennoilla he lopulta saivat kellokaulan loikkaamaan ensin ja kun muut naudat huomasivat, että hätää ei ollut, ne seurasivat johtajaansa.
Aurinko oli jo laskemassa mailleen, kun joukon keulassa ratsastavat näkivät heitä vastaan tulevan ratsukon. Wetherosin keskimmäinen poika tuli joukkoa vastaan ja kiiruhti sitten avaamaan kesälaitumen portin, josta karja ajettiin sisään.
”Se oli siinä sitten!” William ilmoitti ja hymyili hieman, kun muut hurrasivat. ”Kiitos ny vaan kaikille mukana olleille. Levätkää hyvin tänä iltana ja muistakaa huoltaa hevoset. Huomenna ne pääsevät ansaitulle levolle.”
”Olipa se vaiherikas viikko” Jose venytteli hieman. ”Huomenna onkin kylällä tanssit. Kai tekin tulette?”
”Jos vaan talon rouva päästää” Turbo vastasi muiden puolesta.
Kun hevoset oli saatu hoidettua ja levolle omaan aitaukseensa, porukka istuin nuotion ääreen nauttimaan grilliherkkuja, joita Wetherosin pojat valmistivat heille. Auton takatilan kylmäkaapista kaikki saivat kylmää ja vähemmän terveellistä juomaa palkinnoksi viikon ahkeruudesta.
Tanya haki viimeisten joukossa ruokaa ja istui Miihkalin viereen. Hiirityttö puri hieman huultaan, kun Jose istui toiselle puolen, hän melkein tunsi kahden nuoren miehen silmistä iskevät salamat, kun nämä mulkoilivat toisiaan hänen ylitseen.
Ruoka meni kuitenkin nopeasti kaikilla jäseniin ja porukka siirtyi pian telttojaan kohti ja untenmaille.

”Huomenta, Taps..” Lexie kuiskasi ja ravisti hiiritytön hartiaa.
”Mmhh.. viis minsaa vielä..” Tanya valitti ja veti makuupussin reunan päänsä yli.
”Anette tuli trailerin kanssa. Hevosia aletaan pian lastata kyytiin. Yritä herätä” Lexie sanoi hymyillen ja veti hupparin ylleen ennen kuin lähti teltasta.
Tanya nousi haukotellen ja etsi silmät ristissä vaatteitaan ja hattuaan. Kun tyttö oli pukeutunut, hän kömpi ulos teltasta.
”Huomenia, cowgirl. Oliks hauska reissu?” Anette tervehti hymyillen, hän oli juuri lastannut Mistron ja Kellyn kyytiin.
”Joo, väsyttävä vain” Tanya vastasi hymyillen ja meni hakemaan seuraavaa hevoskaksikkoa.
Lexie kävi herättämässä hiiret, Kristan ja Santun ja kun naiskolmikko lastasi hevosia traileriin, muut purkivat leirin.
Kesäpaimenille oli varattu teltta ja iso autiotupa, jossa heillä oli mukavat oltavat viileämpiä ja sateisempia päiviä varten.
”Miksei nautoja voitu tuoda tänne trailerilla?” Vinski ihmetteli.
”Arvaa olisko se ollut niille melkoinen stressitekijä, kun lauma olisi jaettu pienemmiksi ryhmiksi. Ja edestakaisia matkoja olisi ollut yli sata” Lexie totesi. ”Halvempaa ja helpompaa ohjata koko porukka tänne kerralla erämaata pitkin.”
Kun hevoset oli lastattu kyytiin, paimenet saivat kevyen aamupalan, kunnon ruoka odottaisi heitä perillä Silver Moonissa.
”No niin sitten, kuunnelkaa hetki!” William korotti vähän ääntään. ”Kaikki eivät millään mahdu trailereiden ohjaamoihin, joten osa matkustaa takana heinäpaaleilla istuen ja varmistaa samalla, että hevosilla on kaikki hyvin.”
Kun kukin oli löytänyt paikan missä istua matkan ajan, trailerit lähtivät liikkeelle. Pari kertaa hevoset hirnuivat jännittyneinä, mutta kun tie muuttui tasaisemmaksi, osa hevosista alkoi torkkua.
Myös osa takana istuvista torkkui matkan ajan ja he melkein säikähtivät hereille, kun Anette ja Lexie avasivat lastaussillan perillä.
”Huomenia taas, unikeot. Alkakaas nostella, niin saadaan tää homma tehtyä tänään!” Anette komensi ja avasi laitumen portin, hevoset päästettiin suoraan trailerista laitumelle.
Hevoset hirnuivat iloisina päästyään ulos, osa pukitteli tai nousi takajaloilleen, kun riimut irrotettiin.
”Joillakin nousi vapaus päähän ja kunnolla” Lexie naurahti suljettuaan trailerin lastaussillan.
”Painukaas pesulle siitä, ruoka on valmista tunnin päästä” Anette komensi, hyppäsi trailerin vetoautoon ja siirsi sen paikalleen maneesin sivulle.
Peseytymisen ja syömisen jälkeen luvassa oli vapaata aikaa, joten hiiret päätyivät purkamaan ylimääräistä energiaa pelaamalla pallopeliä pihassa hieman tyhjentyneellä jalkapallolla.
Tanya istui Santun viereen portaille teekuppi käsissään ja maistoi juomaa varovaisesti.
”Olipa se.. melkoinen loma” Santtu naurahti.
”Älä vielä luovuta, illalla lähdetään sinne tansseihin” hiirityttö vastasi hymyillen. ”Ne on aika iso tapahtuma näin kesän alussa.”
”Sinne taitaa siis tulla porukkaa.. ei oo vissiin tanssittajista pulaa?” Santtu töni tyttöä hymyillen.
Tanya punastui helakasti. ”Sitä mä vähän arvelenkin... onks Miihkali yleensä.. tuota.. mustasukkaista sorttia?”
”Mulla ei oo siitä kokemusta, mut eilisen perusteella sanoisin, että muutama ikävä mulkaisu siellä saattaa lennellä.. tai nyrkit?” ihmisnainen virnisti.
”Kyllä yksiin tansseihin pitää parit tappelut mahduttaa tai muuten ne on tylsät bileet” Anette nauroi ja istui terassin pöydän ääreen selaamaan päivän lehteä.
”Miten.. sulla meni täällä?” Krista kysyi varovaisesti, kun muut naiset keskittyivät pelin katsomiseen.
Anette kohautti olkiaan. ”Kyllä se päivä edelleen yhä kirpaisee, mutta onneksi sitä saa olla epäsosiaalinen ihan keskenään silloin.. Sulla on lapsia?” vaalea ihmisnainen kysyi varovaisesti.
”Joo, yksi.. Dale on mun porukoilla hoidossa, kun mä oon täällä” Krista sanoi hiljaa ja kaivoi lompakostaan kuvan näytettäväksi.
Anette hymyili tavalla, jonka Krista hyvin tunnisti. Se oli hymy, jota käytettiin silloin kun ei haluttu, että suru saisi vallan. Samassa puolityhjä jalkapallo lässähti varoittamatta Kristan takaraivoon laukaisten alakuloisen tunnelman. Kentältä kuului pelonsekaista naurua. Naisen ei kauaa tarvinnut laskea mistä suunnasta pallo tuli. Vinski seisoi jähmettyneenä kuvitteellisen pelikentän reunalla.
”S-Sori, muru!”
Krista pomputti palloa käsissään.
”Pitäs nii puhkoo koko surkee pallon kuvatus..” hän potkaisi sen takaisin tarkasti voimalla läsähtäen Vinskin naamaan ”Mut onneks mä en oo nii ikävä tyyppi.”
Kun pallopeli päättyi, oli aika tarkistaa hevosaitaukset ja tehdä tallilla iltahommat. Näiden töiden jälkeen seurasi päivällinen ja sitten porukka alkoi valmistautua tansseihin lähtöön. Lexie ja Anette kaivoivat Santulle ja Kristalle lainaan teemaan sopivia vaatteita. Naiset laittautuivat yhdessä kuin teinitytöt.
Hiiret olivat selviytyneet nopeammin ulos, joten he olivat jo ulkona kaivamassa prätkiä esille.
”Pakko kyl sanoo, että tätä on ollu ikävä!” Turbo naurahti, kun hän talutti prätkän ladon tyhjästä osasta ulos.
”Tais olla ratsuillakin ikävä teitä” Santtu naurahti ulos tullessaan, kun prätkistä pari väänsi paikallaan kaasun pohjaan ja suditti rengasta pihassa. ”Onneks tankkasitte ratsunne Chicagossa ennen tänne lähtöä, niin ei jäädä tien päälle paluumatkalla.
Krista käveli kypärä kainalossaan Moton viereen. ”Onko takapenkki varattu?”
”Sulle, aina” harmaa hiiri virnisti. ”Jos ei sun beibes tuu mustasukkaiseksi.”
”Me sovittiin jo aikoja sitten, että ihan kaikkea ei jaeta, vaikka samaa tiimiä ollaankin” kissanainen naurahti ja istui Moton taakse. ”Mä säästelen polttoainetta paluumatkaa varten, sen saattaa Tahko tai Leipis huomata, jos tuun aluksella ja hyppään kyydistä Detroitin ja Chicagon rajalla.”
”Ehkä ihan hyvä ajatus, vaikka se tietääkin sulle pitkää ajorupeamaa” Turbo totesi.
”Sillä lailla mä tänne tulin, ei mulla oo vielä niin kiirettä takas siihen homepesään. Pitääkin muistaa ostaa lisää ilmanraikastinta, että saa kämppänsä taas vähemmän hajuisaan kuntoon” Krista hymähti.
Lexie tuli viimeinsä tuvasta, lukitsi oven ja käveli lavamaasturinsa luo.
”Let´s mentiin sitten. Ajelkaa perässä” ihmisnainen huikkasi ennen kuin käynnisti autonsa moottorin.
Tanssipaikka oli hieman sivussa kylän keskustasta. Isolle niitylle oli rakennettu suuren ladon viereen tanssipaikka, jonka päässä oli orkesterille ja mahdollisille esiintyjille tehty lava.
Ladossa oli selvästi saatavilla ruokaa ja juomaa ja ajoneuvot ohjattiin parkkiin viereiselle hiekkakentälle.
”No niin sitten. Takaisin lähdetään viimeistään klo 01 jälkeen, älkää juoko liikaa, ei puukkohippaa kännipäissä ja jos oksennatte, tähdätkää poispäin tanssilavasta” Lexie ohjeisti.
”Etkö meinaa tappelua kieltää?” Santtu virnisti.
”Kuule, sun puheiden perusteella luulen, että se komento menis noista isoista korvista sisään ja toisesta ulos..” Lexie huokaisi muka teatraalisesti ja naiset nauroivat makeasti. ”Antaa heidän viettää hauska ilta, jos se sisältää nahinointia, niin sisältäkööt.”
Ryhmä jäi ensin sivumpaan seuraamaan juhlapaikan meininkiä. Bändi soitti menevää kantrimusiikkia ja tanssilava oli melkein täynnä. Anette suuntasi tiskille ja huikkasi kaikki mukaan. Jokainen sai juoman käteensä ja he siemailivat niitä. Tanya rohkaisi yllättäen mielensä ja kiskoi Miihkalin kädestä pitäen tanssimaan kanssaan. Krista alkoi taputtaa kädellä reittään musiikin tahdissa ja hytkyttää jalkaansa. Ei aikaakaan, kun viereisessä baaripöydässä mies stetsonissaan huitaisi loput juomastaan yhdellä huikalla ja lähti astelemaan hiirten seurueen pöytää määrätietoisesti katse vahvasti naulittuna kissanaiseen. Moto kiepautti nopeasti kätensä Kristan hartioille omistavasti. Hiirimies vihjasi nopeasti katseellaan lähestyvälle miehelle lämpimän suosituksen jatkaa matkaansa saaden miehen kääntymään nopeasti kannoillaan ja palaamaan pöytänsä ääreen häntä koipien välissä. Krista ei huomannut koko sanatonta uhkailua hänen päänsä yläpuolella ja kietoi kätensä hiirimiehen ympärille.
”Tanssitaanko, komistus?” kissanainen kehräsi hymyillen miehen kainalosta.
”Mitä? Onks tää naisten haku?” Moto naurahti.
”Sä saat hakee mua sit niin monta kertaa ku haluut..”
”Kiinni veti.” hiirimies tokaisi ja kaatoi Kristan taaksepäin taivutukseen, nosti tämän ylös ja he menivät yhdessä tanssilattialle.
”Siis millon tää tapahtu?” Vinski kysyi aidosti hämmentyneenä ”Millon nää on alkanu kuherrella?”
Turbo hörppäsi juomastaan väärään kurkkuun. Santtu tuhahti tuskastuneena.
”Miehet.. Ootte niin sokeita..”
”Sokeita?” Vinski toisti ymmällään ja nopeasti mietittyään oli selkeästi aikeissa matkia Moton liikkeitä Santun kanssa. Tämä perääntyi nopeasti.
”Tee se ja saat ympäri korvias!” Santtu tiuskaisi.
”Taitaa Miihkalillakin pyyhkiä paremmin tällä hetkellä, Vinsentti” Turbo hekotti ja hörppi kotikaljaansa.
”Hekoheko, vastahan se lopetti sängyn kastelun..” Vinski murahti takaisin.
”Kaikilla se ei kuule kestä teini-ikään asti kuten sulla, veli hyvä.” ruskeaturkkinen hiiri iski takaisin saaden kaikki muut nauramaan.
”Hehheh” Valkoinen hiiri mutisi happamana.
Anettekin naurahti hieman väkinäisesti ja kaatoi taas yhden juoman kurkustaan alas. Hän oli juonut niitä aika tiuhaan tahtiin. Kun tämä lähti uudestaan baaritiskille hakemaan seuraavaa juomaa, Turbo lähti hänen peräänsä.
’’Paha mieli harvemmin lähtee hukuttamalla...” hiirimies tuumi hiljaa naisen korvaan.
Anette hätkähti sanoja ja kääntyi ympäri.
"Antaisit ny naisen yhtenä iltana vuodessa juoda päänsä täyteen ja kärsiä huominen" Anette vastasi ja vinkkasi baarimikolle, että lasi kaipaa täytettä.
Melkein saman tien tiskijukka ojensi taas täyttä lasia. Turbo otti lasin naisen kädestä. Ja huikkasi tiskille.
”Saisko vielä ison veden.”
Anette katsoi miestä protestoiden. Turbo tarjosi tälle vesilasia ja nainen otti sen happamana vastaan, mutta joi sen tyhjäksi.
”Paljon parempi. Yks juttu vielä..” Turbo myhäili ja sitten rutisti kevyesti naisen poskista ja pakotti tälle hullunkurisen virneen huulille ”Hymyä!”
Anette ei voinut olla nauramatta.
Turbo näytti tyytyväiseltä itseensä.
”Jätetäänkö tää lotraaminen ja pidetään oikeesti hauskaa?” Turbo ojensi kätensä kutsuvasti ja Anette tarttui siihen selvästi paremmin mielin. Hekin painelivat tanssimaan menevän kappaleen tahtiin.
Muutaman tanssin jälkeen Miihkali lähti hakemaan hänelle ja Tanyalle juotavaa, mutta kun hän tuli takaisin lavan reunaan, minne oli Tanyan jättänyt, hiirityttöä ei näkynyt.
”Moto-setä.. näitkö sä minne Tanya meni?” nuorukainen kysyi Motolta ja Kristalta, jotka olivat istumassa pöytien ääressä. Motolla oli edessään annos makkaraperunoita. Krista napsi välistä ranskalaisia.
”Sori, en huomannut. Lexie kävi tässä äsken, ehkä hänellä oli jotain asiaa Tapsille” Moto pahoitteli ja yritti huomaamattomasti vetää annoksensa kauemmas naisesta. ”Istu alas, eiköhän mimmi jostain ilmesty takas.”
Miihkali istui juuri kun musiikki taukosi hetkeksi.
”Hyvä tanssiväki! Saisko huomiota!” bändin solisti huikkasi mikrofoniin ja sai isot aplodit ja vislaukset.
Paikalliset tuntuivat tietävän mitä seuraavaksi oli luvassa.
”Aaaivan oikein! Ohjelmanumeroiden vuoro. Ensimmäiseksi teille esiintyvät.. Silver Moonin kaunokaiset, Lexie, Anette ja Tanya!” solisti kuulutti ja siirsi sitten mikin telineineen sivummalle lavan etureunasta.
Krista tyrskähti naurusta, kun Miihkali oli pudota penkiltä ja nousi itse seisomaan nähdäkseen paremmin lavalle.
Solisti antoi bändille merkin ja he alkoivat soittaa Cotton Eye Joe:a, kun naiskolmikko marssi jonossa lavalle ja aloitti vauhdikkaan rivitanssiesityksensä.
Kun tanssi loppui, yleisö taputti, vislasi ja hihkui villisti ja naiset joutuivat kumartelemaan kiitoksia useamman kerran.
Lähimpänä lavaa olleet auttoivat naiset alas ja Miihkali rutisti melkein tyhjän muovikuppinsa ruttuun, kun näki Josen auttavan Tanyan alas, eikä tämä heti irrottanut kättään Tanyan kädestä.
”Ny tulee ruumiita..” Krista totesi Motolle kun Miihkali marssi lavan luo. ”Kai siskonpoikas osaa tapella?”
”Jos ei, se saa tukiopetusta ihan just..” harmaa hiiri naurahti.
Kristakin tyrskähti ja kurotti nappaamaan lisää ranskalaisia Moton lautaselta. Hiirimies huokaisi syvään ja työnsi puoliksi syödyn annoksensa Kristan eteen.
”Leidi hyvä olis voinu sanoa tiskillä, että ottaa oman annoksen.” Moto tuhahti muka suutahtaneena. Kissanainen hätkähti ranskalainen puoliksi matkalla suuhun ja pysähtyi katsomaan, kuinka hiirimies katsoi häntä toruvasti. Krista yritti tarjota kädestään puoliksi syötyä ranskalaista.
”Ei mulla sillon ollu nälkä. Tää haju sai mut nälkäseks.”
Moto pudisti päätään naurahtaen.
”Syö vaa. Mä haen uuden annoksen…”
Miihkali marssi Josen ja Tanyan luo, ensiksi mainittu yritti kiskoa hiirityttöä tanssimaan, mutta yritys katkesi siihen, kun Miihkali kopautti Josea ei mitenkään hellästi hartiaan ja tämän oli pakko päästää Tanyasta irti.
”Mikä sua riivaa?” Jose ärähti.
”Jos leidi sanoo, ettei tanssi, tämä ei kans tanssi. Sen verran pitäis sullakin korvat toimia, vaikka ne pienemmän puoleiset onkin..” Miihkali murahti ja asettui niin, että Tanya jäi hänen selkänsä taakse.
”Vai rupeaa kaupunkilaishiiri uhittelemaan” Jose naurahti itsevarmasti ja raksautti rystysiään.
Tanya perääntyi pari askelta ja säpsähti, kun Lexie tuli hänen viereensä ja kietoi kätensä tytön hartioille.
”Sun ei oo pakko tätä seurata, mutta mä luulen, että arvon herrojen pitää selvittää välinsä näin..” ihmisnainen kuiskasi kun enemmän porukkaa kokoontui seuraamaan tappelua ja hurraamaan.
”Miehet on tapellu naisista se maailman sivu. Tapellu, saanu kipeää ja nuollu haavat ja taas mennään. Nähty jo puoli vuosisataa” William totesi. ”Kymppi Miihkalille!”
Muut katselijat alkoivat myös huudella vetoja tappeluosapuolten puolesta ja joku nopeasti keräsi rahat kahteen eri stetson-hattuun.
Hetken Miihkali seurasi ja väisteli Josen nyrkeillä huitomista ja iski sitten kunnon ilmat pihalle iskun vatsaan ja kamppasi heti perään Josen maahan.
”Jos olisin sä, antaisin olla. Saattais tulla enemmänkin kipeää” nuorukainen murahti.
Yleisö nauroi makeasti, kun Jose kömpi ylös ja luikki kavereidensa ohitse kohti tanssilavan reunaa.
”Oliko pakko lyödä noin lujaa.. ny raukka ei pysty edes syömään mitään lohdutukseksi..” Tanya kysyi hiljaa, kun väkijoukko hajaantui ja lavan esitykset jatkuivat.
Miihkali näytti nololta, kun he kävelivät sivummalle. ”Sori.. ei ollu tarkoitus säikyttää sua vaan opettaa sällille käytöstapoja..”
”Sun täytyis varmaan pitää paikallisille jannuille luentoja aiheesta” hiirityttö virnisti.
”Joo, tai isoäidin. Niiden tuntien jälkeen täällä olisi vaan vanhan ajan herrasmiehiä” Miihkali naurahti ja kiepautti Tanyan itseään vasten. ”Ollaanko edelleen sovussa..?”
”Eiköhän..” Tanya hymyili silmät tuikkien ja pariskunta keskittyi hetkeksi suutelupuuhiin.
Puolenyön jälkeen Lexie alkoi keräillä laumaansa kokoon ja muistutteli kotiinlähtöajasta. Tasan klo 01 porukka lähti ajamaan takaisin kohti Silver Moonin tilaa.
Miespuoliset hiiret protestoivat heidän mielestä liian aikaista lähtöaikaa, mutta he kaikki haukottelivat tilalle päästyä niin että leukapielet natisivat.
Pienen suolaisen yöpalan jälkeen Lexie patisti vieraansa nukkumaan. Miihkali oli aikeissa seurata Turboa yläkertaan, mutta Tanya otti häntä kädestä.
”Te lähdette huomenna, eikö?” hiirityttö kysyi hiljaa.
”Joo.. niin oli tarkoitus..” Miihkali vastasi ja raapi niskaansa.
Nuorukainen oli unohtanut asian kokonaan, mutta nyt kun Tanya sanoi sen ääneen, hän alkoi kuumeisesti miettiä miten heidän juttunsa jatkuisi.
”Tuutko sä.. mun seuraksi? Viimeistä kertaa?” Tanya kysyi hiljaa, itkua nieleskellen.
Hiirinuorukainen rutisti tyttöä tiukasti. ”Tottakai..”
Tanya otti Miihkalia kädestä ja johdatti huoneeseensa keittiöstä oikealle. Sängyn lisäksi huoneessa oli kirjoituspöytä ja -tuoli, täyspuinen vaatekaappi ja pieni kirjahylly. Huoneesta oli myös ovi hiiritytön käytössä olevaan omaan kylpyhuoneeseen.
Kaksikko vaihtoi yövaatteet vuorotellen kylppärissä ja kun Miihkali kävi pitkäkseen sänkyyn, Tanya kömpi heti hänen viereensä, kuin turvaa hakien.
”Silloin erämaassa meillä olikin kaunis tähtitaivas kattona” Miihkali kuiskasi ja silitti varovasti hiiritytön hiuksia. ”Ja heinäsirkat sirittivät kuin viimeistä päivää..”
”Ai sä kuulit ne..” Tanya naurahti ja yritti vimmatusti estää kyyneliä tulemasta. ”Mä taisin nukahtaa ennen niiden iltakonserttia..”
Miihkali suuteli Tanyaa pitkään ja pyyhki suolaiset kyyneleet pois toisen poskilta. ”Kun mulla on seuraava loma.. mä tuun takas. Mä lupaan sen. Mun osalta tää ei oo mikään lomaromanssi.”
”E-ei munkaan..” hiirityttö sopersi. ”Mä odotan.. sua..”
”Hutkit sitä Josea kaulimella munkin puolesta, jos se ei puhetta usko?”
Tanya naurahti. ”Mun pitää varmaan ostaa Lexielle uus kaulin.. tai useampi, noin niin kuin varmuuden vuoksi.”

Yläkerran makuuhuoneissa valot sammuivat yksitellen, kunnes viimeisenä vain käytävän ensimmäisen oven alta loisti himmeästi valo.
Krista oli käynyt pesemässä meikkinsä pois ja suussa maistui raikas hammastahna. Hän päästi Moton vuorostaan kylpyhuoneeseen ja alkoi vaihtaa yöpuulle makuuhuoneen puolella. Heitettyään farkut laukkunsa päälle hän huomasi viereisellä tuolinsarjalla mustan t-paidan, joka oli ollut miehen päällä illalla. Krista nosti sen käteensä ja nosti kasvoilleen. Tällä reissulla tuoksu oli tullut hänelle hyvin tutuksi, mutta hänestä tuntui, ettei saisi siitä tarpeekseen. Nopeasti hän saa ajatuksen ja riisui rivakasti oman paitansa yltään ja vaihtoi tähän mustaan t-paitaan. Paita oli hänelle auttamattomasti liian suuri, tuntui että jopa paidan kaula-aukko roikkui huomattavasti pienikokoisemman naisen päällä.
Kylpyhuoneen lukko naksahti auki ja harmaa hiiri tuli hajamielisesti makuuhuoneeseen. Huomattuaan tyhjän tuolinsarjan hän katsoi viimein Kristaa.
”Onks toi mun paita?” Mies naurahti yllättyneenä.
”Oli. Nyt se on mun yöpaita.”
Nainen hymyili ja nuuhkaisi paidan kaulusta. Moto nosti hänet vyötäisiltä kepeästi ilmaan.
”Senkin viekas, pieni varas…” Moto kuiskasi ja suukotti häntä hellästi. Kristaa hykerrytti, kun mies nosti hänet sängyn päälle polvilleen.
”Eli ei tarvii painia tästä paidasta?”
”Voitais me painiakin…” Moto virnisti ja iski silmää ”Mut ehkä toi näyttää paremmalta sun päällä…”
”En aivan heti sanois niinkään…” Krista hymyili valloittavasti ja heittäytyi makaamaan sängylle. Mies tuli hänen viereensä.
”Ai jaha. Noinko lujaa leidi haluaa päästä painimaan, että pitää ihan keksimällä keksiä painimisen aihetta?” Moto nauroi ja veti kikattavan naisen lähelleen. Krista kietoi kätensä miehen kaulaan ja suuteli tätä pitkään. Hänen hymynsä vaihtui haikeuteen. Moto silitti naisen poskea huolissaan.
”Mikä tuli?”
”Mä.. Mä en halua, et tää loma loppuu.. En haluis palata Detroitiin…” Krista myönsi hiljaa ja painoi päänsä miehen kainaloon.
”Eihän sieltä oo ku muutama tunti Chicagoon..” Moto kietoi vasemman kätensä kissanaisen ympärille ja paijasi tämän olkapäätä.
”Tahkon hommis ei varsinaisesti oo vapaita viikonloppuja..”
”Jos ei, nii sana vain ja me vaikka käydää jätkien kans hoitaa sulle sellanen.” Hiirimies uhosi saaden Kristan naurahtamaan.
”Se oli sitte lupaus.”
”Takuu varmasti. Mä en ota pelkkää kesäkissaa.”
Krista tyrskähti nauruun.
”Kissavitsi? Oikeesti? Toi oli jo nii huono, et se oli melkee hyvä…”

Seuraava aamu koitti kaikkien mielestä liian varhain. Lexie herätti Tanyan ja Anetten aamutallille kello seitsemältä, vieraat saivat nukkua pidempään, kun heillä oli vielä kotimatka ajettavana, avaruusaluksella tai prätkillä.
Kun tilan emäntä sai isossa haudekattilassa puuron tehtyä, Lexie käveli portaikossa roikkuvan ruokakellon luo, tarttui sen naruun ja kilkatti metallista kelloa niin, että koko talo kaikui.
”Aissaa.. mun pää..” Vinski parkaisi ja hautasi päänsä tyynyihin.
”Tän katon alla ei kannata olla krapulaisena.. se voi potkia melkoisesti päähän” Santtu nauroi. ”No niin, sankari. Alas nousta, että päästään aamupalalle. Sekin voi loppua kesken, jos ei olla ajoissa asialla.”

Aamupalan jälkeen porukka marssi talon taakse ja alkoi poistamaan alusta peittäneitä isoja pressuja. Kun pressut oli kääritty sivuun, Turbo kosketti Miihkalin hartiaa.
”Mä testaan moottorit. Sulla on jotain tärkeämpää nyt..” kullanruskea hiiri kuiskasi ja heilautti vähän päätään kohti Tanyaa.
”Kiitti” Miihkali kuiskasi takaisin ja käveli hiiritytön luo, joka oli lastaamassa pressuja maitokärryihin, jolla ne oli tarkoitus viedä varastorakennukseen.
Lexie puri huultaan, kun Miihkali ja Tanya kävelivät sivummalle, selvästi sanomaan hyvästejä pitkäksi aikaa.
”Miten on.. pärjääkö Taps?” Santtu kysyi serkultaan.
”Sydänsuruihin ei oo kukaan kuollu.. me pidetään Tanyasta huolta, ihan kuten tähänkin asti” Anette lupasi ja hymyili hieman.
Krista talutti prätkänsä keskemmälle pihaa, kun muut prätkät oli lastattu alukseen ja pyyhkäisi pölyt bensatankin päältä.
”Tää oli kyl mun elämäni paras loma.. enkä voi kertoa siitä kenellekään” kissanainen naurahti Motolle.
”Mut muistot pysyy sulla tallessa aina..” hiirimies virnisti ja nosti naisen leukaa sormillaan. ”Nähdään.. töiden merkeissä.”
Krista naurahti ja sulki silmänsä, kun mies suuteli häntä hellästi hyvästiksi. ”Joo.. töiden merkeissä.”
Kun hiiret nousivat alukseen, Krista polkaisi pyörän käyntiin ja yhtä aikaa sekalainen joukkio jätti hyvästit Montanalle.
Lexie ja Anette rutistivat molemmat kyyneleitään pyyhkivää Tanyaa ja naiskolmikko katsoi, kun avaruusalus katosi taivaan sineen ja prätkä jätti jälkeensä vain pölyn hiekkatiellä.
”Ens vuonna uudestaan?” Lexie ehdotti ja Anette ja Tanya purskahtivat nauruun.
Velvet: "Stop fooling around."
Magilou: "But I'm seriously about my fooling around!~"

-Tales of Berseria-