Kirjoittaja Aihe: MCU/ Avengers: Yhteys, (K-11) Natasha/Bruce (/Hulk), romantiikka  (Luettu 5955 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Nimi: Yhteys
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Draama, romantiikka
Fandom: MCU / The Avengers
Pääosissa: Natasha / Bruce, (Hulk / Natasha)
Ikäsuositus: K-11
Vastuuvapautus: Myöskään tällä saralla en ota minkäännäköistä kunniaa henkilöhahmoista, paikoista ja canon-juonesta, vaan ne perustuvat elokuvaan/sarjakuvaan/jne. Kirjoitan vain itseni ja toivon mukaan toistenkin iloksi, siinä kaikki saamani (ja kaipaamani) hyöty.
Lukijalle: Natashan suhteessa Bruce Banneriin (ja Hulkiin) on jotain erityistä.
Kirjoitin tämän pikkuficin uuden vuoden ylläriksi ystävälleni Voldemortille, joka tartutti minuun tämän fandomin. <3



Yhteys


”Natasha, tee sinä se.”
Naiseksi, joka esimiehensä sanoin ei koskaan kieltäytynyt mistään, Nat tunsi melkoista tarvetta sanoa tällä kertaa ”en”. Katsellessaan vihreän jättikokoisen hirviön riehumista valtoimenaan horisontissa hän tunsi samaa hyytävää pelkoa selkäpiissään kuin jokainen terveellä järjellä varustettu ihminen. Supervoimista riippumatta. Hulk oli jyrännyt Thorinkin lyttyyn, ja hän sentään oli jonkinmoinen myyttinen jumalolento. Natasha Romanoff oli lukuisine taitoineenkin pelkkä hieman paranneltu ihminen.

Sen sijaan hän huomasi nyökkäävänsä lyhyesti.
”Hyvä on.”
”Selvä. Muut, etenemme saman tien. Tavataan päämajalla. Tässä ei kestä enää kauan.”
Stark veti jo maskinsa kasvoilleen ja kohosi ilmaan. Toiset seurasivat häntä loitontuen nopeasti näkyvistä. Vain yksi vitkasteli, käänsi päätään katsoakseen taakseen.
”Pärjääthän varmasti?” Steve oli ainoa, joka kuulosti hieman huolestuneelta hänen puolestaan. Ehkä tämä välitti hänestä enemmän kuin muut, tuumi Nat väläyttäessään Kapteenille valheellisen huolettoman hymyn, tai ehkä miesparka oli vain vähän hupsu ja näki hänet kaikista ansioistaankin huolimatta ennen kaikkea huolenpitoa tarvitsevana naisena. Sellaisessa maailmassahan hän oli kasvanut. Ja jollakin tapaa Natasha tunsi hellyyttä häntä kohtaan aina nähdessään, kuinka Steve edelleenkin yritti parhaansa mukaan sopeutua nykyaikaiseen maailmanmenoon.
”Ole varovainen”, Steve pyysi, eikä sallinut itsensä lähteä ennen kuin Nat oli hyväksynyt hänen sanansa uudella nyökkäyksellä.

Jäätyään yksin Natasha rentoutti tietoisesti hartiansa, hengitti muutaman kerran syvään ja eteni rohkeasti suuntaan, jossa puut näyttivät yhä lennähtelevän juuriltaan, vaikka vastustajien oli täytynyt loppua jo jonkin aikaa sitten.

Hän jäi seisomaan avoimelle paikalle turvallisen välimatkan päähän räjähtävää energiaansa villinä purkavasta Hulkista. Nainen tunsi, kuinka maaperäkin tärähteli tämän suurten jalkojen tömähdellessä sitä vasten. Värähtelyt siirtyivät suoraan hänen vatsaonteloonsa. Natasha nielaisi ja huusi sitten kutsun ilmoille.

”Hei! Iso kaveri!”
Hulk pysähtyi kesken liikkeen, kääntyi katsomaan häntä. Natasha tunsi sisustensa kiertyvän kippuraan, mutta vilkutti urheasti.
”Täällä näin! Tulehan, tule tänne.”

Vihreän jättiläisen syöksyessä räjähtävänä voimanpurkauksena häntä kohti, Natasha pakottautui seisomaan paikoillaan, vaikka jokainen terveellä järjellä varustettu solu hänessä kirkui tarpeesta juosta pakoon. Hulk lähestyi nopeudella, jota oli vaikea hahmottaa edes parannetuin aistein, ja Natashan kohotettu kämmen vapisi, mutta hän ei liikahtanutkaan. Oliko tämä rohkeutta vai hulluutta, sitä oli vaikea erottaa, hän ajatteli nähdessään, miten lähellä Hulk jo oli, eikä silti näyttänyt hidastavan vauhtiaan lainkaan.

Eikä hän ehtinyt ajatella enempää ennen kuin törmäys oli jo lyönyt hänestä ilmat pihalle. Nat tunsi lentävänsä, kun maa katosi äkkiarvaamatta hänen jalkojensa alta. Nyt sattuisi, hän tajusi kauhistuneena. Vaistomainen kirkaisukaan ei irronnut hänen kurkustaan, niin tyhjät hänen keuhkonsa olivat. Rintakehää pakotti, mutta hän ei saanut millään vedettyä henkeä. Sekunnit tuntuivat ikuisuudelta, kuin hän olisi leijunut ilmassa äärimmilleen hidastettuna pysäytyskuvana, ja Natasha sulki silmänsä, vetäen kehoaan vaistomaisesti kippuraan minimoidakseen vahingon, joka oli luvassa.

Jokin osui hänen selkäänsä, mutta se ei ollut kivikkoinen, routainen metsänpohja. Nat huomasi Hulkin napanneen hänet kiinni kesken ilmalennon. Töytäisy selkään auttoi häntä jälleen hengittämään. Ensi henkäisyllä happi tuntui polttavan hänen sisuksiaan, mutta se myös selkiytti ajatukset miltei saman tien. Valtavan kämmenen ote oli napakka ja kiivas, mutta tajuttuaan onnistuneensa Hulk hellitti puristustaan helpottuneena. Natasha veti henkeä uudelleen ja kohtasi rohkeasti jättiläisen vihreän katseen. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan, sillä hän tiesi, miten äkkinäinen Hulk saattoi olla raivossaan. Mutta tämän katse olikin tutkimattoman hellä hänen katsellessaan tarkasti naista, jota piti tiukasti molemmissa käsissään.

Natasha haki hymyntapaista vapiseville huulilleen, mutta shokki sai hänen silmänsä kyyneltymään. Hän avasi suunsa, muttei pystynytkään sanomaan mitään. Kuolema oli hipaissut häntä läheltä moneen kertaan, muttei koskaan ihan näin yllättäen. Nat tajusi tottuneensa luottamaan taitoihinsa liikaa. Hän oli uskonut onnistuvansa helposti, kuten aiemminkin. Järkytys purkautui itkuna. Havaitessaan, ettei pystynyt hallitsemaan edes tunteitaan, Natasha meni tolaltaan. Siinä hetkessä hän ei ollut enää ammattitaitoinen taistelijatar, vaan nyyhkytti kuin säikähtänyt lapsi. Ja jossakin sisimmässään hän pelkäsi, miten Hulk suhtautuisi hänen äkilliseen hallitsemattomaan reaktioonsa. Hän ei uskaltanut liikkua, ei edes pyyhkiäkseen silmiään. Natasha niiskutti ja nieleksi kyyneliään, mutta ei rikkonut katsekontaktia. Sillä myös Hulk oli jähmettynyt aloilleen, tarkaten häntä valppain, huolestunein silmin. Natasha tunsi suurten sormien kannattelevan häntä takapuolen alta, samalla kun toinen käsi hellitti rutistavaa otettaan hänen ympäriltään. Jättiläisen ilme lientyi, voimakkaat rypyt silmien yllä pehmenivät.

”Voi pieni.” Hulkin murahdus oli hädin tuskin tunnistettavissa puheeksi, mutta Natasha kuuli ja ymmärsi sen. Huojennus vapautti uuden ryöpyn kyyneliä, mutta vihreä jätti ei säikähtänyt niitä enää. Hellin käsin Hulk painoi naisen itseään vasten, tuuditti häntä lempeästi sylissään. Natasha antoi päänsä laskeutua Hulkin olalle, painoi poskensa tämän paksua nahkaa vasten, liu´utti kätensä kaulan ympärille. Jätti piteli häntä molemmin käsin, ja Natasha roikkui hänen otteessaan kuin räsynukke, jota lapsi rutistaa halaukseen, mutta nyt hänellä oli turvallinen ja suojattu olo. Hän sulki silmänsä ja tunsi koko kehossaan, kuinka miehen paljas rintakehä resonoi. Kesti hetken aikaa, ennen kuin hän tajusi, mikä värähtelyn aiheutti. Hulk koetti hyräillä rauhoittaakseen häntä.

Natasha koki outoa liikutusta ollessaan tämän valtavan hurjimuksen hoivavietin kohteena. Vaikka Hulk oli niin suuri eikä hallinnut kunnolla ylettöminä purkautuvia voimiaan, tämä piteli kuitenkin häntä kovin hellästi ja lohdutteli parhaansa mukaan huomattuaan pelästyttäneensä hänet. Jossakin tämän ison hirviön sisällä oli herkkätunteinen ja lempeä Bruce, joka välitti hänestä. Ehkä jopa enemmän kuin Nat oli osannut arvatakaan, sillä selvästi jokin siitä välittyi muutoksenkin läpi. Hän vastasi saamaansa hoivaan vaistomaisesti; silitteli Hulkin olkaa ja rintaa kädellään, painoi huulensa tämän hikiselle kaulalle. Kun Hulk hyväili häntä varovasti, Natasha rentoutui hänen otteessaan. Suuret kämmenet pitelivät häntä turvassa. Sormenpäät hieroivat lempeästi hänen selkäänsä ja silittivät tukkaa. Pepun alta tukien pitelevä käsi hiveli hänen reittään peukalollaan.

Hellyyttä tuntien Natasha kurottui kääntämään jättiläisen pään itseään kohti. Hän hymyili kohdatessaan Hulkin vihreän katseen.
”Kaikki hyvin. Kiitos, että pelastit minut.”
Ujoonkin hymyyn aukeava suu oli pelottava lähietäisyydeltä katsoen, mutta Natasha kohottautui pystympään ja antoi suukon miehen karhealle poskelle.

Värähdys, joka kävi jätin läpi, vavahdutti rajusti hänen koko kehoaan. Säikähtäen Nat painautui jälleen Hulkin kaulaan, tunsi lihasten kimpoilevan itseään vasten, miehen liikehtivän hallitsemattomasti. Mutta kaiken aikaa, puistatustenkin käydessä lävitseen, turvalliset kämmenet puristivat häntä suojaten syliään vasten. Kun Hulk lopulta kutistui takaisin Banneriksi, hänen muutoksen voimasta kouristelevat jalkansa eivät enää kantaneet, mutta vielä vaipuessaan istualleen tämä piteli naista hellästi otteessaan.

Natasha kuunteli miehen vähitellen tasaantuvaa hengitystä ja uskalsi avata silmänsä. Hänen kätensä olivat tiukasti Brucen puolialastoman vartalon ympärillä, kasvonsa tämän kaulalla. Mies rutisti häntä edelleen jostakin vyötäisten yläpuolelta eikä hän koskettanut kylmää tannerta; Brucen toinen käsi kannatteli häntä vieläkin. Nat huomasi toivovansa, että muutos pitäisi kelpo tohtorin kyllin hämmentyneenä vielä jonkin aikaa, ettei hän oivaltaisi puristavansa yhä Natashan pakaraa miellyttävän lujasti.

”Hei, Bruce.” Natashan äänenpaino oli kevyt ja leikkisä; poissa olivat nyt kyyneleet, vaikka niiden jäljet kummittelivatkin yhä silmäkulmissa.
Mies pälyili täystuhoa ympärillään järkyttyneenä.
”Hulk… Saiko hän pahaakin vahinkoa aikaan?” hän änkytti huolestuneena.
Natasha silitteli hänen hien kostuttamia kiharoitaan.
”Vain sopivasti.”

Bruce pisti merkille itkun merkit ja pahan kerran sekaisen menneen punaisen tukan. Miehen ääni jyrkkeni vakavaksi, kulmat rypistyivät huolesta.
”Satuttiko hän sinua?”
Nat pudisti päätään. Pieni kiusoitteleva hymy hiipi väkisinkin hänen suupieleensä.
”Sain selville, että hänessä on paljon samaa kuin sinussakin. Hulk taitaa tykätä minusta. Eikö se silloin tarkoita sitä, että…”

Samalla hetkellä Bruce huomasi, missä hänen kätensä oikein oli, ja kiskaisi sen äkkiä pois. Natasha laskeutui hänen reidelleen, muttei irrottanut omaa otettaan lainkaan, vaikka mies koetti väistää hänen katsettaan nolostuksesta punastuneena.
”Ehkäpä sinun pitäisi ottaa hiukan mallia isosta kaverista. Hän ei ujostellut tunteitaan noin paljon.”
”Hänellä ei taida olla yhtä paljon hävittävää”, totesi Bruce arasti.
”Ei ole sinullakaan”, vakuutti Nat. ”Älä pelkää.”

Kun Natasha haki hänen huuliaan omillaan, Bruce antoi myöten ja vastasi suudelmaan. Natasha aisti miehestä yhtä vahvan kaipauksen kuin omansakin ja painautui yhä tiukemmin tätä vasten. Vastahakoisuutensa unohtaen Bruce antoi käsiensä vaeltaa Natashan pehmoisilla kaarilla. Suudelma tuntui kestävän suloisen ikuisuuden. Silti kumpikin toivoi sen jatkuvan yhä edelleen. Mikään määrä hellyyttä ei tuntunut olevan kylliksi tähän hetkeen, kun kaksi yksinäistä löysi viimein toisensa.

Lemmentuokio ei ollut kuitenkaan loputon. Brucen irrottautuessa vastahakoisesti hänen huuliltaan Nat tunsi hänen värisevän muustakin kuin halusta. Ilma oli viilennyt entisestään ja miehellä oli yllään pelkät rääsyiset housut. Natasha silitti lempeästi hänen poskeaan.
”Jatketaan sisätiloissa. Sinua palelee. Ja kuuntele - meitä tullaan jo hakemaan.”

Brucekin kuuli lähestyvän ajoneuvon äänen. Kankein jaloin he nousivat pystyyn routaiselta maalta. Natasha tunsi itsekin vilunväreitä, kun miehen keho ei enää lämmittänyt häntä; hän kaipasi tämän läheisyyttä jo nyt. Steve vilkutti heille jyhkeän maasturin sivuikkunasta.
”Tulin vastaan, kun teitä ei alkanut kuulua… Aloin jo vähän pelätä puolestanne”, tähtiasuinen mies tunnusti.

Väljäksi venähtäneitä housujaan peitokseen kokoilevan Brucen nolostelusta piittaamatta Natasha tarttui häntä kädestä ja juoksutti autolle. Heidän päästyään istumaan Steve heitti paksun viltin palelevan miehen harteille ja lupasi lämmintä juotavaa heti tukikohtaan päästyä. Kapteeni ei voinut olla oivaltamatta, miten nainen painautui Bannerin käsipuoleen suojelevasti, eikä miehen punehtuneille kasvoille kohoava hämillinen hymy jäänyt huomaamatta sekään. Viivästys ei tuntunutkaan enää yhtä huolestuttavalta, päinvastoin Steve alkoi epäillä tulleensa sittenkin hieman liian aikaisin.

”Homma taisi mennä hyvin, Nat?” kysäisi Steve, muka viattomasti, vaikkei pystynyt mitenkään peittämään virnettään. Natasha pyöritti silmiään nähdessään sen peilin kautta. Hän pujotteli sormensa sirosti Brucen sormien lomaan, eikä ainoastaan lämmittääkseen niitä.
”Paremmin kuin osasin odottaakaan.”

Bruce loi hellän katseen vierelleen, ja Natasha vastasi siihen yhtäläisellä lämmöllä. Matka tukikohtaan alkoi äkkiä tuntua sietämättömän pitkältä. Takapenkiltä kuului avautuvan turvavyön loksahdus. Taustapeiliin rutiininomaisesti vilkaissut Steve käänsi äkkiä katseensa tiehen ja muutti peilin asentoa sivuun posket punehtuen. Kaikkea ei hänenkään tarvinnut nähdä.


* * *
« Viimeksi muokattu: 31.01.2020 13:02:35 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Voldemort

  • Vieras
Tämä olikin aivan ihana yllätys, jota en osannut odottaa (vaikka se toinenkin mikä sulla muhii, on myös ihana mutta eri tavalla). Sitä paitsi tässä on oikeastaan toteutettu pakollista seksikohtausta lukuun ottamatta kaikki, mitä mä olen toivonut ekan Avengers-leffan näkemisen jälkeen. Miten sen nyt muotoilisin. Jotenkin niin, että siitä lähtien olen odottanut sitä, että Hulk suojelisi Natashaa. Siitä oli viitteitä, mutta tietää sen, että kun miehet ohjaa leffoja. ne keskittyy liikaa siihen toimintapuoleen (mutta toisaalta jättää silloin ficcareille sopivia aukkoja). Natashassa ollaan nähty useammankin kerran vilaus herkkyyttä ja on ihanaa, kun se tässä itkee ja Hulk sitä pitää hyvänä.  Samalla Natasha on hellä Hulkille. Se oli yksi asia, mitä jäin kaipaamaan lisää. Oikeastaan Ragnarokissa vasta edes vähän käsiteltiin sitä puolta asiasta, että Hulk haluaisi olla hyväksytty. Sehän on hyvin inhimillinen toive.

Natasha oli myös suloinen Brucen kanssa, vaikka parhaiten mulle jäi mieleen siitä se, kun Bruce havaitsi missä sen käsi oli LOL. En voinut sille mitään, että herkkyyden keskelläkin komiikka vetää puoleensa.  ;D Samoin kuin se, että Natasha kehotti Brucea ottamaan mallia Hulkista. En ollenkaan huonompi neuvo, koska molemmat voi pitää Natashasta huolta. Itseasiassa se se oli, mitä mä ajattelin jo alunperin. Että ne voisi yhteistuumin pitää Natashasta huolta, koska vaikka Natasha ei ole heikko nainen, jokaisen pitää saada olla välillä heikko ja Natasha kaipaa turvallista syliä ja mikäs sen söpömpää kuin jos sillä olisi iso vihreä jättiläinen suojelemassa.

Olen nyt niin täynnä söpöyttä ettei ole tosikaan. Kiitos sulle! Tämä oli aivan mahtava yllätys. :) :) 

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Voi kuinka olen iloinen, että tykkäsit! <3 Ja sait kiinni ihan samasta asiasta, mitä tällä ajoin takaa - minäkin tahtoisin, että Natasha saisi turvaa ja hoivaa osakseen. Ei kenenkään ole pakko aina jaksaa olla vahva. Ja mikä sen parempaa, jos sekä Bruce että Hulk voisivat helliä ja suojella Natashaa, kuin myös toisinkin päin tietysti. :)

Minä jätin nyt tästä sen "pakollisen seksikohtauksen" pois, ettei se sotke söpöyttä, mutta lupaan kirjoittaa vaikka joskus erikseen. ;)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Kommenttikampanjasta iltaa! Ajattelin olla rohkea näin uuden vuoden kunniaksi ja kurkistaa fandomiin joka ei ole minulle tuttu muuta kuin alkuperäisversion kautta. Leffat olen siis nähnyt mutta tämä oli ihka ensimmäinen ficci minkä tästä fanodimista luin. Kokemus oli erittäin positiivinen :)

Tavassasi kirjoittaa ja kuvailla tapahtumia on jotain elokuvamaista, pystyin näkemään sielunisilmin tapahtumat, kuinka vihreä Hulk rynnistää ja kuinka kyyneleet valuvat kauniin Scarlett Johanssonin kasvoilla. Erittäin onnistunutta tekstiä siis :) Pidin myös siitä, että olit ripetellut sopivasti tuonne vihjeitä siitä kuka kukakin hahmo oli. Toki Kapteeni Amerikka on kyllä tuttu tyyppi, mutta enpä olisi muistanut hänen nimenstä olevan Steve.

Ikuisena romantiikkona tämän tapahtumat saivat minut hymisemään tyytyväisenä. Jätit tämän todella kivaan ja herkulliseen kohtaan, mutta kuten tuossa itsekin totesit niin seksi olisi vain sotkenut tarinan söpöä fiilistä. Joten parempi näin :) Lukija saa miettiä mitä siellä takapenkillä tapahtuu ja mihin asti tapahtumat etenevät ennen tukikohtaan pääsyä.

Voldu tuossa mainitsikin Brucen kädestä, sama kiinnitti myös minun huomioni. Natalian puolesta tietenkin harmitti vähän kun se käsi piti siirtää niin kovin nopeasti pois ;D Mutta siinä tavallaan tuli esille myös Hulkin/Brucen erot. Hulk on se hurja ja raju, Bruce sitten hellempi ja varovaisempi.

Kiitän tästä lukuelämyksestä! Oli mielenkiintoista sukeltaa uuden fandomin pariin :)

Hyvää alkanutta vuotta!
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Lämmin kiitos rohkeudesta, Vendela! :) Minullekin koko tämä fandom tuli eteen uutena (enkä ollut edes nähnyt elokuvista ensimmäistäkään ennen viime kesää, jos oikein muistan), mutta Voldemort tehokkaasti sen onnistui minulle syöttämään ja siihenhän sitä sitten tietty hurahti. ;) Omaksi suosikiksi nousi varsinkin tuo Natasha, jota olen innolla nyt sitten naittanut vuoroon kullekin kun se tuntuu sopivan yhteen melkein jokaisen kanssa.  ::) Mutta Bruce on kyllä siihen yksi parhaista, koska se on niin herttainen. Ujoissa miehissä on sitä jotakin. ;)

Esillä on jo pari muutakin ficciä, sikäli kuin joskus innostut lukemaan enemmänkin, ja vahvalla todennäköisyydellä on myös lisää tulossa, nyt kun se kerran inspiroi. ;D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 393
  • and — the beginning
Etsin Finistä ympäriinsä tekstejä kommentoitavaksi, mutta tätä ennen ei löytynyt oikein mitään mitä olisin juuri nyt fiilistellyt. Huomasin vaan tuosta otsikosta Natasha/Brucen ja oli pakko tulla katsomaan, että mikä ihanuus täältä löytyykään! Olen siis aivan heikkona tähän pariin (vaikka shippaan enemmän Bruce/Tonya ja Clint/Natashaa, silti...((ja everyone’s poly because Avengers on myös asia hehe)) Natasha/Bruce on vaan niin helvetin söpöä, ja toimii loistavasti jos kirjoittaja osaa asiansa - sinä osasit, loistavasti)

En tykkää IC, OOC käsitteistä yhtään, mutta välillä ne on vaan ainoita jolla henkilöhahmoja voi kuvata. Onnistuit niin täydellisesti kirjoittamaan näitä hahmoja, ne on aivan in character, näin tämän kohtauksen aivan upeasti mielessäni. Oli ihanaa lukea Natashan herkkyydestä, että siellä kylmän salamurhaaja-agentin kuoren alla onkin tunteikas nainen.

Lainaus
Hulk oli jyrännyt Thorinkin lyttyyn, ja hän sentään oli jonkinmoinen myyttinen jumalolento. Natasha Romanoff oli lukuisine taitoineenkin pelkkä hieman paranneltu ihminen.
Tämä oli loistava aloitus, Natasha kuitenkin on vain ihminen kun vertaa hänen tiimitovereihinsa - haarniskassa taistelevaan mieheen, supersotilaaseen, jumalaan... Silti Natasha on paras heistä kaikista ♥

Ihanaa, että Steve kuitenkin huolehtii. Rakastan Steven ja Natashan suhdetta, ajattelen heidän olevan parhaita ystäviä varsinkin siis tuon CAWSin jälkeen, joten ihanaa että kirjoitit sitä vähän tähän. Tuo loppu oli siis aivan täydellinen, kun Steve tuli heitä hakemaan. Hän on niin rakas ♥♥ Nauroin kyllä, kun Steve käänsi peiliä :——D Ihan täydellinen lopetus!

Lainaus
Kuolema oli hipaissut häntä läheltä moneen kertaan, muttei koskaan ihan näin yllättäen. Nat tajusi tottuneensa luottamaan taitoihinsa liikaa. Hän oli uskonut onnistuvansa helposti, kuten aiemminkin. Järkytys purkautui itkuna. Havaitessaan, ettei pystynyt hallitsemaan edes tunteitaan, Natasha meni tolaltaan. Siinä hetkessä hän ei ollut enää ammattitaitoinen taistelijatar, vaan nyyhkytti kuin säikähtänyt lapsi.
Piti lainata tämä koko pätkä kun tämä oli niin kaunis kohta! Rakastan ;;; Juuri tästä Natashan herkkyydestä puhuin aiemmin, ja hallitset sen niin hyvin.

Lainaus
Nat huomasi toivovansa, että muutos pitäisi kelpo tohtorin kyllin hämmentyneenä vielä jonkin aikaa, ettei hän oivaltaisi puristavansa yhä Natashan pakaraa miellyttävän lujasti.
Tämä oli ihan loistava kohta :——D Nauratti ihan hirvittävästi, mutta se sopi tekstiin tosi hyvin eikä paistanut sieltä keskeltä minään muka-hauskana kohtana!

Lainaus
Kun Natasha haki hänen huuliaan omillaan, Bruce antoi myöten ja vastasi suudelmaan. Natasha aisti miehestä yhtä vahvan kaipauksen kuin omansakin ja painautui yhä tiukemmin tätä vasten. Vastahakoisuutensa unohtaen Bruce antoi käsiensä vaeltaa Natashan pehmoisilla kaarilla. Suudelma tuntui kestävän suloisen ikuisuuden. Silti kumpikin toivoi sen jatkuvan yhä edelleen. Mikään määrä hellyyttä ei tuntunut olevan kylliksi tähän hetkeen, kun kaksi yksinäistä löysi viimein toisensa.
Tämä oli ihan lempikohtani!! He ovat niin rakkaita ;;; ♥♥ Bruce on niin... pikkuraukka kun hän niin stressaa Hulkia, tottakai, vaikka Hulk tykkääkin Natashasta selvästi. Tämä vaan toimi niin täydellisesti, olet valtavan mahtava kirjoittaja!!

Rakastin eniten kyllä ehkä juuri tuota loppua, missä Steve tuli heitä hakemaan. Tykkään siitä, että hän pitää huolta — ja siitä, että hän on ihan Steve Natashaa vähän kiusoitellessaan.

Kiitos tästä lukukokemuksesta ihan hirmuisasti!! Toivottavasti kirjoitat lisää Avengerseista! Anteeksi kun tästä kommentista tuli ehkä vähän... tälläinen :——D Kirjoitan väsyneenä puhelimena. Pointti kuitenkin, että tykkäsin tästä aivan hirmupaljon ja olet aivan upea kirjoittaja!
« Viimeksi muokattu: 31.01.2019 22:14:14 kirjoittanut Aurinkolapsi »

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos, Aurinkolapsi, valtavan ihanasta kommentistasi! <3 Ilahdutit kovasti! Erityisesti koska minulle tämä on uusi fandom, niin on ihana kuulla, jos hahmot tuntuvat omalta itseltään.

Minuun jotenkin vetosi tuo Natasha, ja tuntuu että se käy yhteen vaikka kenen kanssa, kun siinäkin on niin monta särmää. Mutta se herkkä puoli minua eniten viehättää.

Jos Natasha/Clint miellyttää, niin kurkkaapa huvikseen muiden fandomien ficcejäni (K-15 tai alle), sieltä löytyy ainakin jotain lisää. Yksi oma suosikkivaihtoehtoni on kyllä myös Natasha/Bucky, koska sekin on jotenkin tosi lutuinen. Varmasti kirjoitan vielä paljon lisääkin, joten seuraile!


I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Kommenttikampanjasta heips!

Valitsin tämä ficin, koska aihe ja paritus tuntui itselleni tutuimmalta. Natashan ja Brucen suhde on jäänyt itselläni hyvin mieleen Avengers -elokuvista. Kuvailit hyvin ja uskottavasti Natashan pelkoa, kun hänen täytyy mennä yksin kohtaamaan raivoisa Hulk. Kuka tahansa vähemmän rohkea olisi juossut vastakkaiseen suuntaan, mutta velvollisuudentunto sai naisen liikkeelle.

Natashan tunteiden purkaus vähän yllätti, toki ymmärrettävää ottaen huomioon tilanteen ja sen, miten nopeasti kaikki käy ja miten pienestä henki lopulta onkaan kiinni. Mutta jotenkin näen Natashan sellaisena, että taistelutilanteessa hän menee ikään kuin vaistojensa eikä niinkään taitojensa varassa. Ajattelen hänet sellaisena ihmisenä, jolle taistelussa ei ole tilaa muille ajatuksille kuin selviytymiselle. Ehkä sen vuoksi tämä itkunpurkaus yllätti minut, mutta Hulkin reaktiosta päätellen juuri tämä reaktio oli oikea.

Kuvailit taidokkaasti tunteita ja niiden ilmenemistä kehossa. Myös tuo yhteys, joka Hulkin ja Natashan välillä ilmeni, oli koskettavasti kerrottu. Ajatella, että Hulkillakin on tuollainen herkkä puoli :D mutta joka ilmenee ehkä vain Natashan kanssa. Mutta myös Hulkin arvaamattomuus pysyi läsnä läpi tekstin eikä Natasha pystynyt rentoutumaan ennen kuin vasta Hulk muuttui takaisin Bruceksi. Loppu olikin lempeää ja hellää. Viimeiset lauseet saivat myös naurahtamaan. Voi Steve parkaa :D

Kiitos, oli kivaa pitkästä aikaa lukea Avengers-ficciä! :)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos kommentistasi, Sokerisiipi! :) Mukavaa, että löysit jotakin tutun tuntuista ja mieleistä luettavaksesi!

Mietteesi pistivät ajattelemaan, että minusta on aina tuntunut ilmeiseltä, että niin Natashalla kuin Brucellakin (eli samalla myös Hulkilla) on ne herkät puolensa, suorastaan kipeäksi asti herkät. Ja myös jotakin erityistä toisiaan kohtaan. Tykkään molemmista hahmoista kovasti. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Voi kuinka lämminhenkinen teksti tämä olikaan! Ihan alkoi hymyilyttää tätä lukiessa. Mun täytyy myöntää, etten ole oikein koskaan tavoittanut täysin tämän parituksen keskinäistä kemiaa, musta se on aina tuntunut vähän ontolta, mutta nyt mä kyllä tajuan. Siis kyllähän tämä toimi ihan hiton hyvin. Ainakin tämän tekstin asetelmassa ja pohjustuksessa! Musta oli jotenkin tosi ihana juonikuvio, kuinka Brucella oli tunteita Natashaa kohtaan mutta ujoudessaan hän ei uskaltanut niitä ilmaista, kun taas Hulk pystyi. Jotenkin kun koen Hulkin sellaiseksi raa'an ja täyden tunteen ilmentymäksi, niin tuo asetelma vaan toimii ja loksahtaa yhteen niin loogisena. Tämä oli siis musta oikein uskottava teksti, hahmot tuntuivat itseltään ja asetelma oli musta hyvin toteutettu. Tuo kohtaus Hulkin ja Natashan välillä oli mun lemppariosuus tästä ficistä, se oli tosi kaunis. Jotenkin se on musta niin herkkää ja nättiä, kuinka iso ja voimakas hahmo heltyy pitämään toista hyvänä. Mun sydän suli, kun Hulk alkoi hyräilemään <3 Tässä oli niin käsinkosketeltavaa tunnelmaa, sellaista herkkyyttä ja hellyyttä että tuli ihan vaaleanpunaisessa pilvessä kelluskeleva olo. Tästä tekstistä jäi tosi hyvä ja levollinen mieli.

Lainaus
Hulk oli jyrännyt Thorinkin lyttyyn, ja hän sentään oli jonkinmoinen myyttinen jumalolento. Natasha Romanoff oli lukuisine taitoineenkin pelkkä hieman paranneltu ihminen.
Tää oli musta niin loistava tapa kuvailla näitä hahmoja, että oli ihan pakko lainata :D Naurahdin jonkinmoiselle myyttiselle jumalolennolle ja hieman parannellulle ihmiselle. Heh, aika osuvaa.

Lainaus
”Pärjääthän varmasti?” Steve oli ainoa, joka kuulosti hieman huolestuneelta hänen puolestaan. Ehkä tämä välitti hänestä enemmän kuin muut, tuumi Nat väläyttäessään Kapteenille valheellisen huolettoman hymyn, tai ehkä miesparka oli vain vähän hupsu ja näki hänet kaikista ansioistaankin huolimatta ennen kaikkea huolenpitoa tarvitsevana naisena. Sellaisessa maailmassahan hän oli kasvanut. Ja jollakin tapaa Natasha tunsi hellyyttä häntä kohtaan aina nähdessään, kuinka Steve edelleenkin yritti parhaansa mukaan sopeutua nykyaikaiseen maailmanmenoon.
Tämä on tosi sivuseikka, mutta tartun tähän silti, koska musta tää on tosi hyvä oivallus ja kiinnostava tulkinta! Oon ajatellut aina vaan niitä asioita, joiden suhteen Steve on hyvällä/hassulla tavalla vanhanaikainen, mutten ole tajunnut ajatella syvemmälle uurtuneita ajatus- ja käytösmalleja, varsinkaan sellaisia jotka nykyään koetaan negatiivisina tai vähintäänkin vanhentuneina, vaikka tietenkin sellaisia on. Ja ne ovat tosi pysyviä asioita ihmisessä. Tämä oli musta siis todella kiinnostava näkökanta tähän hahmoon, sain tästä sellaisen ahaa-elämyksen.

Lainaus
Bruce loi hellän katseen vierelleen, ja Natasha vastasi siihen yhtäläisellä lämmöllä. Matka tukikohtaan alkoi äkkiä tuntua sietämättömän pitkältä. Takapenkiltä kuului avautuvan turvavyön loksahdus. Taustapeiliin rutiininomaisesti vilkaissut Steve käänsi äkkiä katseensa tiehen ja muutti peilin asentoa sivuun posket punehtuen. Kaikkea ei hänenkään tarvinnut nähdä.
Hihi. Ihana kiusaantunut Steve ja fluffyinen pariskunta, söpöääää! Niin hauska yksityiskohta tuo taustapeilin sivuun kääntäminen.

Kirjoitat tosi kivalla tavalla, sellaisella helppolukuisella ja vaivattomalla tavalla. Lukija tempaistaan mukaan tarinaan ja sitä on helppo seurata. Tykkään siitä, kuinka sun tyyli kirjoittaa oli tässä tavallaan yksinkertainen. Ei tylsä, ei ollenkaan, mutta sellainen ettei ollut mitään hurjia tehokeinoja tai harkittua kielellistä temppuilua vaan se teksti vaan soljui eteenpäin. Se tyyli sopi musta tähän tosi hyvin, sillä teksti antoi itsensä vaan puhua puolestaan ja lukeminen oli tosi miellyttävää. Mun on vaikea kuvailla mitä tarkoitan, mutta joka tapauksessa, sun kirjoitustyylikin tässä jotenkin huokui sitä samaa rauhallista tunnelmaa mikä mulla jäi fiilikseksi tästä. Se sopi yhteen tosi hyvin ja musta tämä on tosi onnistunut kokonaisuus.

En mä edes tiedä mitä sanoisin, kun tekisi mieli vaan jankata aaaww, koska sellaiseen mielentilaan tämä mut jätti, ihan vaaleanpunaiseksi hattaramössöksi :D Ihana teksti, kiitos!

bannu by Ingrid

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos, flawless! Ilahduin tosi paljon kommentistasi, on aina parhain kiitos jos teksti on saanut lukijan hymyilemään tai ajattelemaan jotakin syvällisemmin. :) Oli mielenkiintoista, että noinkin lyhyt viittaus sai sinut pohtimaan Steven hahmoa. Olen monesti miettinyt juuri sitä, miten vaikeaa Steven varmasti on sopeutua nykyaikaiseen elämäntapaan, jossa käytännössä miltei kaikki on vierasta ja kaukana totutusta.

Bruce/Natasha on jotenkin tosi söpö paritus ja vaikka se ilmeisesti saa myös paljon vastustusta osakseen netissä, niin ainakin minusta se on hyvin uskottava ja aidon tuntuinen. Heillä on ehkä koko fandomista parhaimmat mahdollisuudet oikeasti olla onnelliset yhdessä, sillä kummallakin on samat toiveet ja tavoitteet elämälleen (ja ikävä kyllä myös sama mielikuva, että niitä on mahdotonta saavuttaa).

Sikäli kuin jos kiinnostaa lukea enemmän tällä parilla aawws-fiiliksellä, niin olen aloittanut pidempää jatkoficciä pakkoavioliitto-haasteen teemoilta: Vailla vastalauseita, K-18 (muttei ihan vielä; ainakin ekat kolme lukua menevät matalalla ikärajalla)

Ja oli erityisen ihana kuulla, että pidit kerrontatavasta, koska tämä on taas yksi näitä minun lyhyen kerronnan yritelmiäni, ja mietin onko se liiankin lyhyttä, ettei menisi töksähtelevän tuntuiseksi. Mukavaa, jos se sinusta toimi ja tuntui helpolta lukea!  :D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) En voinut vastustaa, kun löysin listauksestasi lisääkin Nat/Brucea. Tämä pari on vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin heissä on jotain niin kovin inhimillistä ja luontevaa. He ovat erilaisia persoonia, mutta heissä on myös yllättävän paljon samaa, kun tarkastelee pintaa syvemmältä. Aistin molemmissa ainakin tietynlaista kaipuuta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, vaikka kummankin on sitä kenties vaikea näyttää.

Pidän siitä, miten tässä tarinassa käydään suoraan asiaan vailla kummempia selittelyjä. Rivien välistä pystyy vaivatta päättelemään sen, että takana on jonkinlainen taistelu, joka on jäänyt Hulkilla vähän päälle. Tilanteeseen pääsee heti mukaan näin lukijan roolissa, vaikkei sitä pahemmin pohjustetakaan. Minä en ole nähnyt vielä jokaista näistä hahmoista kertovaa elokuvaa, ja koin tämän ficin silti kovin helposti lähestyttäväksi, mikä on hieno juttu. :)

Aluksi vähän kauhistuin, kun muut vain lähtevät livohkaan ja jättävät Natin pärjäämään omin voimin raivostuneen Hulkin kanssa, mutta sitten tajusin, että näin on varmasti käynyt ennenkin: Natasha on saanut Hulkin rauhoittumaan läsnäolollaan, ilman kummempia vippaskonsteja. Lisäksi Natasha on osaava ja kekseliäs ammattilainen, jonka taitoihin luotetaan vankasti. Sydäntäni lämmittää silti, että Steve varmistaa Natin pärjäävän ja pyytää tätä olemaan varovainen. Veikkaan, ettei Steven huolehtivaisuus ja lempeys selity pelkästään sillä, että hän on lähtöisin ajalta, jolloin naisten ja miesten välinen dynamiikka oli ehkä jokseenkin erilaista kuin nykypäivänä. Luulen osan siitä kumpuavan myös hänen persoonastaan. :-* Pidän kovasti sinun Stevestäsi, hän on jotenkin niin stevemäinen! Se jotenkin oikein kruunautuu tuossa lopussa, kun Steve kääntää taustapeiliä, koska ei koe tarpeelliseksi nähdä ihan kaikkea. ;D

Natashan äkillinen kauhu ja tunteenpurkaus tuossa läheltä piti -tilanteessa on kuvattu minusta hyvin uskottavasti. Ensin tulee arvaamaton isku, sitten henki salpautuu ja ilmalennon aikana tajuaa, että kohta sattuu... Hyrrr. Hetkestä tulee ikään kuin pysähtynyt fiilis, ja se toimii minusta mainiosti, kun huomioi tilanteen järkyttävyyden ja Natashan korostuneet aistit. Helpotuskin välittyy lukijalle vahvana, kun Hulk kaappaakin Natashan kiinni.

Järkytys purkautui itkuna. Havaitessaan, ettei pystynyt hallitsemaan edes tunteitaan, Natasha meni tolaltaan. Siinä hetkessä hän ei ollut enää ammattitaitoinen taistelijatar, vaan nyyhkytti kuin säikähtänyt lapsi.
Tämä kohta vetoaa minuun erityisesti. On helppo uskoa, että järkkyneessä mielentilassa hallitsemattomat tunteet saavat järkyttymään entistä pahemmin, varsinkin jos on tottunut hillitsemään tunnereaktionsa ja pysymään kovana. Mielestäni tämä tunnepurkaus korostaa Natashan inhimillisyyttä ja haavoittuvaisuuttakin: hän on lahjakas taistelija ja sankari, mutta hänenkään lahjansa eivät tee hänestä koskematonta tai vahingoittumatonta.

Minusta on ihanaa, kuinka suudelma vaikuttaa hätkähdyttävän Hulkin ja muuttavan tämän takaisin Bruceksi. Hahmojen välinen fyysinen läheisyys on helpottavaa luettavaa kauhunhetkien jälkeen, ja tulen siitä hyvälle mielelle. Ihanaa, kuinka nämä kaksi antautuvat tunteilleen yhteisymmärryksessä tällaisen yhdessä koetun kamppailun jälkeen. ♥ Tulee sellainen fiilis, että tämän koettelemuksen myötä heidän ymmärryksensä ja kiintymyksensä toisiaan kohtaan vahvistuvat. Heidän välillään on ehkä aina ollut yhteys, mutta nyt he ymmärtävät sen paremmin itsekin.

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta tarinasta, kylläpä tämä piristi iltaani! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 26.02.2020 21:06:42 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Oih, Waulish, kiitos ihanasta kommentistasi! :) Tulin tästä nyt itsekin erittäin hyvälle mielelle! Tämä on minulle rakas parivaljakko, ja toi mieleen että pitäisikin jatkaa pitkää Nat/Bruce -jatkistani taas joku onnellinen päivä. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Kommiksen innoittamana minä täällä hei! Ei liene suuri yllätys, etten juurikaan lue hettiä, mutta Avengersissa yksi harvoja kiinnostavia het-parituksia on nimenomaan tämä! Harmittaa edelleen, että se leffoissa vaan sysättiin sivuun sen kummempia selittelemättä, se oltaisiin voitettu hoitaa kyllä paremmin.

En tiedä miten olit tämän tekstin ajatellut, mutta mä sijoitin tän mielessäni siihen Age of Ultronin alkuun, jossa Natasha nimenomaan menee rauhoittamaan Hulkia. Muistaakseni siinä kohtauksessa Nat on yllättävänkin iloinen ja suoriutuu tehtävästään helposti, joten oli mielenkiintoista lukea toisenlainen näkökulma ja nähdä sitä pelkoa ja epävarmuutta, mitä tuollaisessa tilanteessa varmasti Natashakin kokee. Silti minäkin kyllä hieman yllätyin tuosta vahvasta reaktiosta, joka sitten purkautui itkuna. Oon ajatellut vähän Sokrun tavoin ja mieltänyt Natashan juuri sellaisena tyyppinä, että tilanteen ollessa päällä tunteita ei näytetä ja mahdollinen romahdus tapahtuu sitten yksin jossain, kun kukaan ei näe ;D Tykkäsin kuitenkin, että Hulk reagoi siihen tuollaisella kömpelön söpöllä tavalla :3

Lopun söpöily olikin sitten sellaista, mitä olisin edes jossain muodossa toivonut leffoissakin olevan, mutta sitähän me ei sitten koskaan saatu. Onneksi sitä voi kirjoittaa ficceihin!


ava & bannu © Inkku

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos kommentistasi, Angelina, ja että valitsit tämän ficin. :)

Lainaus
En tiedä miten olit tämän tekstin ajatellut, mutta mä sijoitin tän mielessäni siihen Age of Ultronin alkuun, jossa Natasha nimenomaan menee rauhoittamaan Hulkia. Muistaakseni siinä kohtauksessa Nat on yllättävänkin iloinen ja suoriutuu tehtävästään helposti, joten oli mielenkiintoista lukea toisenlainen näkökulma ja nähdä sitä pelkoa ja epävarmuutta, mitä tuollaisessa tilanteessa varmasti Natashakin kokee.
Se kohtaus minullakin tähän toimi inspiraationa, joskaan ei ollut kyse siitä samaisesta tapauksesta. Ficci syntyi osin siitä pohdinnasta, että jos he ovat tottuneet taistelemaan niin, että Nat hoitaa homman puolirutiinilla ja kaikki hyvin, vaikka kuitenkin samaan aikaan elokuvissa koko ajan esitetään Hulk kaikkien mielestä hengenvaarallisena ja arvaamattomana otuksena, joka kiihtyessään tappaa kenet vain, jos sattuu vahingossa tulilinjalle väärällä hetkellä. Voisi kuvitella, että tilanne on Natashalle vastaava kuin vaikka villieläinten kanssa työskentelevälle ihmiselle; vaikka teoriassa kaikki yleensä menee tosi hyvin, entä jos joku kerta ei vain menekään?

Lainaus
Silti minäkin kyllä hieman yllätyin tuosta vahvasta reaktiosta, joka sitten purkautui itkuna. Oon ajatellut vähän Sokrun tavoin ja mieltänyt Natashan juuri sellaisena tyyppinä, että tilanteen ollessa päällä tunteita ei näytetä ja mahdollinen romahdus tapahtuu sitten yksin jossain, kun kukaan ei näe ;D Tykkäsin kuitenkin, että Hulk reagoi siihen tuollaisella kömpelön söpöllä tavalla :3
Halusin nimenomaan tässä tuoda esiin sitä, että taistelijakin saa olla inhimillinen olento. Nat on tosi lujahermoinen ja kuten Furykin sanoi, "ei kieltäydy mistään". Hän on valmis laittamaan itsensä alttiiksi vähän liiankin kanssa, eikä anna itselleen lupaa laistaa velvollisuuksistaan. Kuitenkin monessa elokuvassa on tullut vahvasti esiin ikään kuin sivusta se Natashan herkkä ja haavoittuva puoli, ja halusin antaa tässä ficissä hänelle mahdollisuuden myös murtua hetkellisesti, jos siltä tuntuu, ja kokea silti hyväksyntää ja välittämistä sekä huolenpitoa. Nat itse luultavasti kokisi tuollaisen tilanteen epäonnistumisena, joten minusta oli tärkeää, että tapahtumat päättyivät onnellisesti ja niin, että kukaan ei syyttänyt tai väheksynyt häntä tilanteesta.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~