Kirjoittaja Aihe: Vaaleanpunainen silkkinauha - kolme raapaletta Susan Bonesista, S  (Luettu 1712 kertaa)

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
// Alaotsikko: S, drama, femme, Susan/Padma, (Ginny/Susan)

Title: Vaaleanpunainen silkkinauha - kolme raapaletta Susan Bonesista
Author: Saattaisi olla eräs SnowBlind
Genre: drama, femme, drabble
Pairing: Susan/Padma, tulkinnanvaraisena Ginny/Susan.
Rating: S
Summary: Sillä hymykuopat poskissa ja kihertävä nauru eivät aina kerro kaikkea.
Disclaimer: En omista hahmoja, vaikka haluaisinkin <3
A/N: Viikoittainen raapalehaaste inspiroi tällaiseen. Kirjoitin nämä yksi oikea henkilö mielessä, joka on herättänyt minussa sekä huolia, että onnellisuutta, vaikken häntä hyvin tunnekaan.
Osallisuu myös Naisten Kymppiin. Kaikenlainen kommentointi on enemmän kuin sallittua ;)

***

I – Vaaleanpunainen silkkinauha

Susanilla on kauniit jalat, vaikka hän ei verhoakaan niitä sukkahousuihin käyttäessään lyhyitä housuja. Susanilla on löysä valkoinen paita, josta näkyy läpi vaaleanpunertava iho ja mustat rintaliivit kannattelemassa suloisia kumpuja. Hänellä on ohuessa ranteessaan vaaleanpunainen ohut nauha, jonka Padma on hänelle rakkaudella silkkilangasta kutonut.
Susanilla on kauniit kasvot, suloiset ja hieman pyöreät, jotka näyttävät välillä niin avuttomilta, että Ginny haluaisi vain rutistaa häntä ja pörröttää hänen ruskeaa palmikkoaan kertoen, että kaikki on hyvin. Ginny haluaisi kertoa hänelle elämän hyvistä puolista, kauniista hetkistä ja arvokkaista asioista. Hän haluaisi opettaa hänet syömään taas.
Sillä hymykuopat poskissa ja kihertävä nauru eivät aina kerro kaikkea.


II – Olennaisista asioista

Padman mielestä maailmassa on epäolennaisia asioita, sekä olennaisia asioita. Epäolennaisiin asioihin kuuluvat aikataulut, velvoitteet, sääntöpykälät sekä historian vuosiluvut, jotka eivät mitenkään mene päähän. Olennaisia asioita sen sijaan ovat aamukasteinen nurmi paljaiden varpaiden alla, leipien heitteleminen iltaisin peilityyneen veteen ja ne pienet hetket, jolloin kaikki  universumien pienet palaset loksahtavat kohdalleen edes pariksi yhteneväiseksi sekunniksi.
Padma voi kävellä Tylypahkan käytävillä käsi kädessä Susanin kanssa, sillä muut ovat keskittyneet vain epäoleellisiin asioihin, tuntien alkamiseen, seuraaviin läksyihin, perille ehtimiseen. Hän voi vaikka suudella Susania hellästi nenänpäähän, ja vaikka muut kääntäisivätkin katseensa ilmeet tyrmistystä kuvaten, se ei haittaa kumpaakaan.
He eivät siltikään huomaa sitä oleellisinta.


III – Uskallus

He istuvat järven rannalla loppukevään auringonsäteiden hivellessä paljaita sääriä. Voikukista lähtevä keltainen väri on kuin hennaa Padman poskipäillä Susanin hieroessa sitä kihertäen hänen vaaleanruskeaan hipiäänsä.
Susanin vatsaan sattuu, mutta hän haluaa unohtaa sen ja ajatella vain Padmaa. Tummatukkaista kaunotarta hänen edessään. Hänen omaansa, hänen ikiomaansa.
Hetken keskeyttää tulija, tulitukka, joka hiljaa hiipii heidän luokseen. Tytöt katselevat kysyvänä vuotta nuorempaa, joka on jännityksestä mykkä. Hiljaa toinen kaivaa kaapunsa taskusta esiin hieman rispaantuneen, vaaleansinisen käsin tehdyn pellavanauhan ja antaa sen Susanille.
Susan katsoo nauhaa ensin yllättyneenä, mutta ottaa sen sitten vastaan hymyillen.
”Kiitos”, kuuluu onnellinen vastaus Ginnyn mielestä maailman suloisimman tytön huulilta.

***
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 20:10:01 kirjoittanut Kaapo »
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 865
  • kiero ja sarkastinen
Oi. Tämä on jännä, tässä kerrotaan tavallaan vähän ja sitten lukija saa itse huomata, että pinnan alla meneillään on paljon kaikkea muutakin, ja se on kivaa. Ei väännetä rautalangasta, vaan saa itse pähkäillä. Esimerkiksi tuo kohta siitä, että opettaisi syömään taas, oli hyvä vinkki siihen, mitä kaikkea tässä on jätetty aukoksi.

Aivan erityisesti tykkäsin toisen raapaleen alusta ja olennaisista asioista, se on niin totta, mikä tässä maailmassa oikeasti merkitsee. Ja lopusta tuli sellainen olo, että olisi kiva lukea enemmänkin.

Mm, kiitoksia tästä.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)