Kirjoittaja Aihe: Tärkeintä on... (Hermione/Pansy, S, slice of life, fluff & femme)  (Luettu 96 kertaa)

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 142
  • A Chapter Can Be a Book
Nimi: Tärkeintä on…
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluff & femme + one-shot
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: S
Summary: Hän tietää, että jos hänen tyttöystävänsä näkisi sen, tämä loukkaantuisi tulisesti
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
A/N: Joululahjaficci Odolle, toivottavasti tämä on mieleesi. Hyvää joulunodotusta!



Tärkeintä on…

Hermione kopauttaa lumet saapikkaistaan ennen kuin avaa kerrostalon alaoven. Naapurinrouva tulee lapsikatraansa kanssa vastaan, kohteliaana Hermione pitää heille ovea auki. Rouva kiittää hajamielisesti paimentaessaan lapsiaan oikeaan suuntaan. Väsymys paistaa tämän kasvoilta, mikä saa Hermionen päättämään että tarjoaisi myöhemmin apua – hän voisi hoitaa lapsia tunnin pari, jotta rouva saisi nukuttua tai sitten käydä vaikka ihan ostoksilla.

Ovi sulkeutuu kolahtaen hänen perässään. Kerrostalo on satoja vuosia vanha, joten siellä ei ole hissiä. Eikä Hermione sellaista rakennukseen edes haluaisi, sellainen ei sopisi talon henkeen. Mutta yläkerrassa asuu vanha raihnainen mies, jonka kulkeminen rappusia pitkin on todella vaikeaa, joten olisi vain ajan kysymys, koska hissi taloon lisättäisiin.

Toisessa kerroksessa alkaa tuntua käryä. Hermione kurtistaa otsaansa huolissaan – ei kai kyseessä ole tulipalo, ei kai kukaan ole vaarassa. Hänen pitäisi selvittää mistä asunnosta käry on peräisin ja varmistaa olisiko kaikki hallinnassa vai kelpaisiko apu.

Käry voimistuu Hermionen kivutessa kolmanteen kerrokseen. Sen alkulähde ei kuitenkaan ole siitä kerroksesta peräisin, sen kertoo katsahdus ylemmäs, jossa näkyy hieman savua.

Ripeästi Hermione kiipeää neljänteen kerrokseen, jossa savuverho leijailee ja käry on voimakkaimmillaan. Sydän pamppailee huolesta, kun hän tajuaa kaiken olevan peräisin hänen omasta asunnostaan, jonka ovi on apposen selällään.

Sydän takoo huolesta että pelosta, kun Hermione astuu sisälle asuntoon. Palaneen käry tarttuu vaatteisiin ja hiuksiin. Savu pistelee silmissä.

Riisumatta ulkovaatteitaan Hermione juoksee keittiöön, josta kuuluu voimakasta kiroilua. Helpotus on roima, kun vilkaisu kertoo, ettei mikään ole ilmiliekeissä. Onneksi.

”Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?” Hermione kysyy rientäessään avaamaan keittiön ikkunan ja tuuletusluukun, jotta ilma pääsisi kiertämään.

Kääntyessään ympäri hän katsoo ympärilleen keittiössä. Koko paikka on ihan sekaisin. Kaikissa mahdollisissa paikoissa näyttää olevan jauhoja, pöydällä ja lattialla on sikin sokin muotteja, pari kaulinta lojuu pöydän alla ja peltejä on missä sattuu. Jääkaapin viereisellä sivupöydällä on ranskanpastilli-pusseja ja muutama tuupi, joissa on eriväriset korkit.

Pansylla on yllään mansikkakuvioinen esiliina, jonka Hermione oli saanut isoäidiltään lahjaksi viisitoistavuotiaana. Käsissään tällä oli eripariset patakintaat, ja tämä pitelee käsissään peltiä, jossa on mustiksi palaneita möykkyjä.

”Pansy, mitä täällä on tapahtunut?” Hermione kysyy yllättyneenä.
”Tuo perhanan rakkine vihaa minua!” Pansy tokaisee kiukkuisesti mulkoillessaan uunia, jonka luukku on auki.

Hermione kurkistaa uuniin, jossa on toinen pellillinen palaneita möykkyjä. Hän nappaa tiskikoneen päältä itselleen patalaput voidakseen nostaa pellin ulos uunista.

”Mitä sinä olet ollut tekemässä?” Hermione kysyy.
”Leivoin pipareita. Tai yritin ainakin. Mutta kaikki on mennyt ihan pieleen, ja kaikki on tuon pirkaleen rakkineen vika! Miksi meillä täytyy olla sellainen?” Pansy näyttää siltä, että saattaisi potkaista uunia hetkellä millä hyvänsä.
”Koska tämä on jästiasunto ja niihin yleensä kuuluu uuni”, Hermione sanoo. ”Eikä niiden pitäisi erota kovin paljoa velhomaailman uuneista. Ainoa ero on vain sähkö.”
”Typerä söhkö”, Pansy mumisee laskien lopulta pellin käsistään alas.
”Kuinka sinä pipareita aloit leipoa?” Hermione kysyy.
”Sinä mainitsit eilen, että sinun teki mieli joulupipareita. Päätin aamulla, että yllättäisin sinut. Se oli olevinaan ensin ihan hyvä idea, mutta kun aloitin, kaikki alkoi mennä pieleen. Taikina oli kovaa, joten pehmensin sitä pienellä loitsulla. Kun yritin kaulita, niin taikina vain tarttui kaulimeen kiinni. Lopulta muistin nähneeni sinun käyttävän jauhoja, joten otin niitä. Mutta sitten Koukkujalka kamplasi minut ja jauhot satelivat ympäri keittiötä. Onneksi kaapissa oli kuitenkin toinenkin jauhopussi.” Pansy hiljenee hetkeksi.

Tämä tuijottaa palaneita pipareitaan pahana. Hermione nostaa käden suunsa eteen piilottaakseen hymynsä. Hän tietää, että jos hänen tyttöystävänsä näkisi sen, tämä loukkaantuisi tulisesti.

”No eikös vain, että ilmassa olevat jauhohiukkaset saivat minut aivastelemaan. Poistuin hetkeksi keittiöstä saadakseni aivastukset loppumaan. Kun tulin takaisin, Koukkujalka oli kävellyt taikinan päällä. Pakkohan se oli pois heittää. Lopulta sain kuitenkin kaulittua taikinaa, mutta onnistuin satuttamaan käteni muotilla, koska se olikin väärin päin. En antanut senkään lannistaa itseäni vaikka minua alkoi jo hiljalleen ärsyttää. Saatuani pari ensimmäistä peltiä täyteen vein ne uuniin. Sen pirkuleen kanssa taistelin kauan, jotta sain sen toimintakuntoon. Odotellessani pipareiden kypsymistä jatkoin leipomista, kunnes haistoin palaneen käryä. Päätin olla välittämättä, että ensimmäinen erä meni pilalle, koska vahinkoja sattuu”, Pansy vilkaisee uunia murhaavasti, ”mutta seuraavatkin paloivat. Tarkistin pakkauksen ohjeen ja huomasin, että siinä sanottiin paistoajaksi suunnilleen viisi minuuttia eikä viisitoista, kuten luulin. Vaikka vahdin kelloa haukkana, paloi pari pellillistä lisää. Yritin latoa jäähtyneitä keksejä riviin ja leipoa lisää ja vahtia uunia. Hetken ajan kaikki sujui hyvin, mutta sitten Koukkujalka tuli häiritsemään. Ja tässä on sen tulos!”
”Mitä Koukkujalka oikein teki?” Hermione ihmettelee.
”Se pentele yritti jälleen päästä taikinaan käsiksi. Kun vein sen makuuhuoneeseemme, se raapaisi minua. Menin vessaan huuhtelemaan käsivarteni”, Pansy kertoo ja näyttää käsivarttaan, jossa on tuoreet raapaisujäljet.
”Voi kulta”, Hermione sanoo.
”Olin aikeissa laittaa pari laastaria, kun täällä alkoi haista. Keittiöstä minua vastaan tuli savupilvi ja kamala haju. Avasin uuninluukun ja kaikki paheni. Juoksin äkkiä avaamaan oven ja sitten takaisin keittiöön. Kaikki meni täysin pieleen! En osaa edes tehdä pipareita eikä sen pitäisi olla niin vitun vaikeaa! Ja minä inhoan tätä saakelin jästiyhteisöä!” Pansy parahtaa

Hermione huomaa tyttöystävänsä alahuulen tärisevän. Hän henkäisee hiljaa ja yrittää kietoa kätensä tämän ympärille, mutta tämä työntää hänet pois.

”Anna minun olla! Minä olen surkea epäonnistuja”, Pansy huudahtaa.

Hermione jää paikoilleen ja katsoo, kun Pansy juoksee keittiöstä ja asunnosta ulos. Hän tietää, että Pansy haluaa olla yksin, minkä vuoksi hän estää itseään menemästä tämän luokse.

Sen sijaan Hermione kääntyy katsomaan keittiötä uudelleen. Pansystä se kaikki oli tuntunut suurelta katastrofilta, minkä Hermione ymmärtää kyllä. Hän itse tavoittelee täydellisyyttä, ja ennen hänkin olisi saanut hermoromahduksen kyseisessä tilanteessa. Mutta sota oli opettanut häntä hyväksymään sen tosiasian, ettei mikään tulisi koskaan olemaan niin täydellistä kuin hän haluaisi. Hän oli joutunut opettelemaan elämään sen kanssa, ettei hän pysty hallitsemaan kaikkea. Se oli ollut vaikeaa, mutta nykyään hän on rennompi. Ainakin hiukan.

Sitä paitsi Hermione tietää, että yleensä pipareita leipoessa ensimmäinen satsi saattaa hyvinkin herkästi mennä pilalle vahingossa. Niin hänen äidilleen oli käynyt joka kerta, samoin kuin hänelle itselleen.

Hermione tarkastelee pipareita. Ne eivät ole kaikki pilalle menneitä. Hän hakee lautasen kaapista ja alkaa kerätä sille syömäkelpoisia pipareita.

❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄♡❄

Pansyn viimein palatessa takaisin Hermione on ehtinyt siivoamaan keittiön. Aikaisemmasta sekasotkusta ei ole tietoakaan. Kaikki on kauniisti paikoillaan ja järjestyksessä. Tiskikone hyrisee.

Hermione istuu pöydän ääressä kynä sauhuten. Hänen opiskelukirjansa vievät koko pöydän tilan. Pansy istahtaa viereiselle tuolille ja alkaa sormeilla paksuimman kirjan sivuja.

”Minä ylireagoin hieman. Anteeksi.”
”Älä turhia pyytele anteeksi. Ymmärrän reaktiosi – olen itsekin reagoinut samalla tavalla”, Hermione sanoo. ”Jos sinua yhtään lohduttaa, niin monet polttaa ensimmäisen erän pipareita. Et ole siis epäonnistuja.”
Pansy nojaa nyrkkiä poskeaan vasten. ”Onko sinullekin käynyt niin?”
”On, useamminkin kuin kerran.” Hermionea hymyilyttää, että kyseinen fakta näyttää huvittavan hänen tyttöystäväänsä.
”Vai niin… No kuitenkin, yllätykseni meni pilalle”, Pansy mumisee.
”Tärkeintähän on ajatus, mutta ei yllätyksesi mennyt pilalle. Olen otettu, että näit niin paljon vaivaa minua varten.”
”Kiitos lohdutuksesta. Tiedän kyllä, että se meni pilalle. Olisi ollut kiva, jos olisit edes saanut yhden piparin syötäväksi. Silloin yllätys olisi ainakin onnistunut”, Pansy raapii niskaansa.
”Voi, eivät kaikki piparisi menneet pilalle. Joukossa oli monta syömäkelpoista.”
”Niinkö?” Pansy kuulostaa epäuskoiselta.
”Miksi valehtelisin?” Hermione kysyy. ”Toivottavasti et laita pahaksesi, mutta leivoin lopusta taikinasta pipareita. Voimme koristella ne myöhemmin, jos vain haluat?”
”Miksi laittaisin, hukkaan se muutoin olisi mennyt. Kai voin kokeilla koristelemista vaikka mokaan varmaan senkin”, Pansy sanoo hieman itseään säälien.
”Höpö, höpö. Koristelet piparit varmasti kauniisti. Mutta, jaksathan elää vielä jästiyhteisössä, kuten tätä kaikkea nimitit?”, Hermione kysyy äänessään epävarmuutta.
”Toki, niinhän me sovimme. Mikä tärkeintä, minä en halua asua ilman sinua”, Pansy vastaa. ”Ja onneksi tämä on vain väliaikaista. Sekin on tärkeää!”

Puolitoista vuotta sitten he olivat muuttaneet jästien pariin. He asuisivat vielä kolmisen vuotta siellä. Kun Hermione valmistuisi juristiksi, he muuttaisivat takaisin taikayhteisöön, jossa Hermione jatkaisi opiskeluja vielä muutaman vuoden. Jos hänet vain hyväksyttäisiin akatemiaan, tietenkin.

Heillä on asunto odottamassa hieman Viistokujan ulkopuolella. He olivat asuneet siellä pari vuotta yhdessä ennen muuttoaan. Asunto on tyhjillään, mutta Harry oli lupautunut käydä tarkistamassa silloin tällöin, että kaikki olisi siellä kunnossa ja siistinä. Joskus he käyvät itsekin tekemässä tarkastuskäyntejä, mutta eivät kovin usein. Hermione luottaa Harryyn.

”Voisitko keittää vettä?” Hermione pyytää nauraen.

Pansy nyökkää ja nousee paikaltaan. Hermione katsoo hymyillen, kun tämä ottaa vesikeittimen esille. Sen jälkeen hän keskittää huomionsa takaisin läksyihinsä.

Automaattisesti Pansy ottaa kaapista kaksi mukia. Hermionen mukissa on Rohkelikon tupavaakuna. Hermione pitää mukistaan niin hyvää huolta, että se vaikuttaa täysin uudenveroiselta. Melkein kaikki heidän astiansa vaikuttavat uudenveroisilta, niin hyvää huolta tämä niistä pitää.

Pansyn oma sammakkomuki on selvästi nähnyt parhaat vuotensa. Se on ollut hänellä käytössä lapsuudesta asti. Siitä ei saisi enää millään uudenveroista. Tai no, ehkä taialla, mutta Pansy ei halunnut kajota mukiinsa ja sen muistoihin taikomalla sen näyttämään upouudelta.

Katsellessaan mukiaan hetken Pansy pohtii pitäisiköhän muki laittaa seuraavaksi korjuun. Ei olisi kiva, jos se menisi rikki. Ei vaikka sen kuinka pystyisikin korjaamaan kätevästi käden käänteessä. Heillä on olohuoneessa vitriini, jossa he (enimmäkseen Hermione) säilyttävät tärkeitä koriste- ja muistoesineitä. Sieltä löytyisi varmasti tilaa sammakkomukillekin.

Pansy laskee mukit pöydälle. Jos sammakkomuki menisi vitriiniin, se tarkoittaisi uuden lempimukin etsintää. Mikään mukeista, joita heillä on kaappi täynnä, ei tule kuuloonkaan. Kivoja mukeja, muttei niistä yhdestäkään olisi uudeksi lempimukiksi.

Hymähtäen ajatuksilleen Pansy laskee hakemansa lusikat mukeihin. Otettuaan maidon jääkaapista hän menee kaapin luo, jossa he säilyttävät keksejä ja teepusseja. Hän ei ehdi ottamaan kahta teepussia, kun Hermione paukauttaa kuuluvasti kirjan kannen kiinni.

”Hui hitto, kun pelästyin!” Pansy huudahtaa painaen kätensä rintamukselleen.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus”, Hermione sanoo nousten. ”Me emme juo tänään teetä.”
”Emmekö?”
”Emme. Ja laittaisitko maidonkin takaisin jääkaappiin? Tilalle voisit ottaa kerman”, Hermione selittää.
”Hyvä on”, Pansy sanoo.

Pansyn laittaessa maitoa takaisin jääkaappiin Hermione ottaa kaksi kaakaopussia esille. Hän kaataa pussien sisällöt mukeihin juuri parahiksi, sillä vesipannu alkaa viheltää.

”Voisitko kaataa vettä mukeihin? Minä siivoan kirjani pois sillä aikaa”, Hermione kysyy.
”Tietty.”
”Kiitos”. Hermione suikkaa nopeasti pusun Pansyn poskelle.
”Ei kiittämistä.” Pansy hymyilee mennessään sammuttamaan levyä.

Hermione kasaa kirjansa Pansyn kaataessa mukeihin vettä. Hermionelle tulee vain puolimukillista, omansa Pansy kaataa melkein piripintaan asti - kermalle ei jää paljoa tilaa.

Pansy lisää kermaa kumpaisenkin mukiin (itselleen vain pikkiriikkisen tilkan). Hän katsoo löytyisikö kaapista vielä minivaahtokarkkeja pinnalle lisättäväksi. Niitä löytyy, mutta pussi tyhjenee, kun hän lisää jäljelle jääneet vaahtokarkit koristeeksi.

”Mennään olohuoneeseen, siellä on kaikki valmista”, Hermione sanoo ottaen oman mukinsa.

Pansy seuraa Hermionea olohuoneeseen. Sohvapöydällä on lautanen, jossa on pipareita.

”Ne ovat kaikki sinun tekemiäsi”, Hermione huomauttaa sytyttäessään sohvapöydällä olevan kynttilän.
”Oho, niitähän on lautasellinen. En todellakaan polttanut kaikkia mustiksi.” Pansy on ilahtunut.
”Niinhän minä sanoin”, Hermione sanoo ja istahtaa kahden istuttavalle sohvalle.

Iloisesti hymyillen Pansy nappaa itselleen kaksi piparia. Tämä haukkaa suuren palan toisesta.

”Tämähän on hyvää!”
”Tietenkin on.” Hermione ei voi olla hymyilemättä.
”Et ole vielä edes maistanut. Tässä, ota tämä”, Pansy tarjoaa toista pipariaan.
”Olisin minä saanut lautaseltakin otettua, mutta kiitos”, Hermione sanoo.
Pansy ottaa itselleen lisää pipareita ja nappaa vielä kaukosäätimen itselleen. ”Sanonpahan vain, että televisio on jästien paras keksintö. Muut, kuten söhköllä toimiva uuni, ovat turhia.”

Hermione naurahtaa ja maistaa palan piparista. Pansy selailee kanavia tovin, kunnes päätyy jättämään päälle Hallmarkin jouluisen elokuvan. Hörpättyään aimo kulauksen kaakaostaan tämä vetää Hermionen kainaloonsa.

Loikoillen he katsovat hömppäelokuvaa ja nauttivat kaakaota ja pipareita. Pipareiden loppuessa Pansy käy tekemässä popcorneja. Hermione hihittää kuullessaan tämän kehuvan mikroa ja haistattavan uunille pitkät.

Palatessaan takaisin Pansy laskee popcornkulhon sohvapöydälle tyhjän lautasen päälle. Kun tämä istahtaa takaisin sohvalle, he kietoutuvat toisiinsa ja Pansy alkaa leikkiä Hermionen hiuksilla.

”Muuten, ensi kerralla kun leivot, saat itse siivota jälkesi. Ei väliä vaikka polttaisit jotain pohjaan tai vastaavaa”, Hermione sanoo.
”Sehän on nyt selvä”, Pansy hymisee ja painaa suukon rakkaansa päälaelle.

Hermione hymyilee leveästi ja keskittyy tauolta palaavaan elokuvaan. Häneltä menee kuitenkin loput elokuvasta ohitse, sillä hän nukahtaa hetken kuluttua Pansyn syliin. Siinä on erittäin mukava olla.

Pansyn rinnassa sydän paisuu, kun hän katsoo nukkuvaa tyttöystäväänsä. Huulet kaartuvat hymyyn, kun hän miettii kaunista ja yksinkertaista sormusta, joka on edelleen varmassa piilopaikassaan. Häntä ei enää haittaa vaikka hänen yllätyksensä meni pilalle, elokuva antaa hänelle idean uuteen tapaan kosia.

Sitä hänen älykkönsä ei osaisi odottaa.

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

>> Yes, I'll just step inside this police box and arrest myself. >> The 10th Doctor

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor