mimamu: Päästäisetpä hyvinkin
Fairy tale: Päästäiset kertovat tarinansa tässä luvussa
Lunalotta: Sanos muuta
21. LuukkuYhteisvoimin nelikko sai kuin saikin nostettua ison kiven pois paikoiltaan. Onneksi se vieri alas mäkeä suhteellisen helposti, kun he saivat sen liikkeelle. Luolasta kuului vikinää ja sitten lumeen alkoi ilmestymään tyhjästä pieniä ja muutama hieman isompi jalanjälki.
Muumipeikko laskeutui polvilleen ja kurkkasi pienestä aukosta sisään luolaan. Siellä oli hämärää, eikä hän erottanut oikein mitään.
”Olkaa hyvä vain”, Emsu sanoi hymyillen ja näytti kättelevän jonkun kättä. ”He ovat kovin kiitollisia siitä, että autoimme heitä”, Emsu selitti muille. ”He jäivät jumiin kesken juhlittelun, kun torven soitto sai aikaan lumivyöryn. He eivät mahtuneet itse ulos, mutta saivat työnnettyä torven pään ulos, jolla he yrittivät huutaa apua. Valitettavasti aina kun he huusivat torveen, se sai aikaan lumivyöryn ja heidän piti yrittää puhaltaa lumet pois torven suuaukon tieltä.”
”Kova ääni teistä pienistä sitten lähtee yhteisvoimin”, Aliisa kehui.
”Ryhmässä on voimaa”, Emsu sanoi ja hymyili.
”Katsos nyt sinua, sinä olet oppinut puhumaan varsin viisaasti”, Tuutikki kehui.
Emsu häkeltyi kehusta, saaden hänen tuntosarvensa värähtämään kainosti.
”Seikkailuryhmästä TEAM tulikin pelastuspartio TEAM”, Muumipeikko tuumi seuraten päästäisten jalanjälkiä lumessa.
”Totta”, Emsu hymyili. Pian hänen katseensa kuitenkin muuttui hivenen huolestuneeksi. ”Päästäisillä on kylmä, koska he ovat olleet koko päivän jumissa.”
”Mennään meille, mökkini ei ole kovin kaukana. Mummo on poissa, joten saamme olla rauhassa”, Aliisa sanoi ja viittoi suksisauvallaan talonsa suuntaan.