Muumit: Muumipeikko ja talven avunhuuto | S | Joulukalenteri 24/24

[Crys]

mimamu: Päästäisetpä hyvinkin
Fairy tale: Päästäiset kertovat tarinansa tässä luvussa
Lunalotta: Sanos muuta

21. Luukku

Yhteisvoimin nelikko sai kuin saikin nostettua ison kiven pois paikoiltaan. Onneksi se vieri alas mäkeä suhteellisen helposti, kun he saivat sen liikkeelle. Luolasta kuului vikinää ja sitten lumeen alkoi ilmestymään tyhjästä pieniä ja muutama hieman isompi jalanjälki.

Muumipeikko laskeutui polvilleen ja kurkkasi pienestä aukosta sisään luolaan. Siellä oli hämärää, eikä hän erottanut oikein mitään.

”Olkaa hyvä vain”, Emsu sanoi hymyillen ja näytti kättelevän jonkun kättä. ”He ovat kovin kiitollisia siitä, että autoimme heitä”, Emsu selitti muille. ”He jäivät jumiin kesken juhlittelun, kun torven soitto sai aikaan lumivyöryn. He eivät mahtuneet itse ulos, mutta saivat työnnettyä torven pään ulos, jolla he yrittivät huutaa apua. Valitettavasti aina kun he huusivat torveen, se sai aikaan lumivyöryn ja heidän piti yrittää puhaltaa lumet pois torven suuaukon tieltä.” 

”Kova ääni teistä pienistä sitten lähtee yhteisvoimin”, Aliisa kehui.

”Ryhmässä on voimaa”, Emsu sanoi ja hymyili.

”Katsos nyt sinua, sinä olet oppinut puhumaan varsin viisaasti”, Tuutikki kehui.

Emsu häkeltyi kehusta, saaden hänen tuntosarvensa värähtämään kainosti.

”Seikkailuryhmästä TEAM tulikin pelastuspartio TEAM”, Muumipeikko tuumi seuraten päästäisten jalanjälkiä lumessa.

”Totta”, Emsu hymyili. Pian hänen katseensa kuitenkin muuttui hivenen huolestuneeksi. ”Päästäisillä on kylmä, koska he ovat olleet koko päivän jumissa.”

”Mennään meille, mökkini ei ole kovin kaukana. Mummo on poissa, joten saamme olla rauhassa”, Aliisa sanoi ja viittoi suksisauvallaan talonsa suuntaan.

[Crys]

22. Luukku

Noidan mökin takkatulen leiskutessa pienten päästäistenkin varjot erottuivat viimein. Muumipeikko istui keinutuolissa viltin alla, puristaen lämmintä glögimukia kämmeniään vasten. Päästäisetkin saivat glögiä, jota Aliisa jakeli heille pullonkorkeista. Tuutikki istui takan ääressä ja kohensi tulta metallikepillä. Emsu oli käpertynyt nojatuolin tyynyn päälle pieneksi keräksi. Muumipeikkoa alkoi jo hieman unettamaan. Pihalla oli nyt melkein pimeää, mutta mökkiä valaisi tunnelmallisesti kynttilät ja takan liekit.

”Tämäpä oli seikkailu”, Emsu tuumi uneliaasti.

”Sanos muuta”, Muumipeikko sanoi ja haukotteli lauseensa päätökseksi. ”Nyt maistuu kyllä uni. Taidan kuosia makoisesti seuraavaan kevääseen asti.”

”Minä myös. Mutta sitten aion jatkaa seikkailuja”, Emsu vakuutti. ”Tämä oli vasta alkua.”

”Se on hyvä asenne”, Tuutikki kehui.

”Pelastusryhmällä TEAM on vielä paljon retkiä tehtävänä”, Aliisa naurahti kaataessaan itselleenkin kupposen glögiä.

”Toivottavasti löydän kotiin, kun siellä on jo pimeää”, Emsu tuumi ja vilkaisi ikkunaa.

”Ei hätää, me kyllä saatamme sinut kotiin asti”, Tuutikki lupasi.

”Aivan”, Muumipeikko sanoi ja katsahti ikkunaa, josta hän näki heijastuvan omat kasvonsa. Mahtoikohan hän itsekään löytää kotiin, kun kaikki tutut suunnistuspaikat, joita hän oli ennen käyttänyt hyväkseen, olivat lumen alla ja jokainen puu näytti samalta? Muumipeikko käänsi katseensa glögimukiinsa ja siemaisi mausteista mehua. No, kuten Tuutikki oli sanonut, turha huolehtia asioista etukäteen, joihin ei voinut vaikuttaa. Nyt hän halusi vain nauttia glögistään.

[Crys]

23. Luukku

Emsun kotipuu löytyi helpommin kuin Muumipeikko oli epäillyt, sillä täysikuu valaisi heidän reittiään ja heidän aikaisemmat jalanjälkensä oli helppo erottaa. Muumipeikko alkoi kyllä olla aivan puhki, sillä aikaisempaa uneliaisuutta oli vain lisännyt se, että hän kantoi Emsua sylissään, sillä tämä oli viimein väsynyt hangessa kahlaamiseen niin, että oli melkein nukahtanut.

Viimeinkin Muumiepeikko laski Emsun tämän kotipuun juurelle. Emsu haukotteli ja venytteli hetken aikaa. Sitten hän avasi suuret silmänsä ja hymyili Muumipeikolle ja Tuutikille.

”Kiitos kyydistä”, Emsu sanoi uneliaasti.

”Ole hyvä”, Muumipeikko sanoi.

Emsu nousi kahdelle tassulle ja valmistautui kiipeämään puuhunsa, mutta sitä ennen hän kääntyi ympäri. ”Muumipeikko?” Emsu kysyi arasti. Kuu valaisi Emsun kasvoja niin, että Muumipeikko erotti selvästi väsyneet silmäluomet.

”Niin Emsu?”

”Saanko minä tulla kylään Muumitaloon keväällä? Siellä oli niin ihastuttavaa. Ja hillo niin herkullista”, Emsu kysyi hymyillen.

”Totta kai saat”, Muumipeikko lupasi. ”Odotas vaan kun saat maistaa hilloa äidin pannukakkujen kera.”

Emsun tuntosarvet värähtivät. ”Voi enhän minä nyt saa unen päästä kiinni, kun odotan kevättä niin kovasti”, Emsu kihersi ja kipitti viimein ylös puuhun.

”Hyvää yötä Muumipeikko ja Tuutikki”, Emsu huikkasi unisesti pesästään.

”Hyvää yötä Emsu”, Muumipeikko ja Tuutikki sanoivat yhteen ääneen.

Muumipeikko kääntyi katsomaan Tuutikkia. ”No minä taidan kääntyä tästä kotiin.”

Tuutikki nyökkäsi. ”Nuku hyvin Muumipeikko”, hän sanoi hymyillen.

”Samoin”, Muumipeikko sanoi ja heilautti tassuaan ennen kuin kääntyi takaisin Muumitalon suuntaan.

[Fairy tale]

Mukavan leppoisa ja lämmin tunnelma tuolla noidan mökissä. Vähemmästäkin tulee raukea olo.
Ja Emsulla on nyt mitä odottaa kevään tullen - vierailua Muumitalolle. 

[Crys]

Fairy tale: Kyllä, nyt uni maistuu hyvin itse kullekin
A/N: Yhteisesti iso kiitos kaikille jotka ovat tätä seuranneet, toivottavasti tämä on ilahduttanut hieman joulunodotustanne Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

24. Luukku

Muumipeikon ote meinasi lipsua hänen kivutessaan väsyneenä tikapuut ylös huoneeseensa. Hänen silmäluomensa tuntuivat todella raskailta, mutta siitä huolimatta hän kääntyi nojaamaan ikkunan puoleen ennen sen sulkemista. Muumipeikko ojensi kätensä ikkunasta ulos napatakseen lumihiutaleen, mutta taivas oli selvennyt, joten enää ei tietenkään satanut lunta. Hän nosti pienen hyppysellisen lunta ikkunalaudaltaan ja tarkkaili sitä kuononsa yllä. Hän ei ehtinyt erottamaan kuvioita, ennen kuin lumi suli hänen tassulleen ja tipahteli hänen kuonolleen kylminä pisaroina. Ehkä lumihiutaleetkin olivat ujoja, niin kuin päästäiset. Ne sulivat sen takia, kun äkkäsivät, että joku oli napannut ne. Muumipeikko tunnusteli sulanutta lunta tassuissaan ja vilkaisi taivaalle. Kirkas täysikuu valaisi Yksinäisten vuorien yllä miljoonien tähtien seurana.

Se oli ollut mukava seikkailu. Onneksi hän oli jättänyt sänkynsä lämmön ja uskaltanut seikkailla. Hän oli nähnyt Tuutikin ja Aliisan ja saanut vielä uuden ystävän. Lisäksi hän oli saanut auttaa apua tarvitsevia ja kokenut jännittäviä hetkiä tehdessään sen. Nyt hän pystyi nukkumaan hyvillä mielin tietäen, että päästäiset olivat turvassa. Lisäksi hänellä olisi hieno tarina kerrottavaksi muille ystävilleen, kun hän heräisi keväällä.

Pelastusryhmä TEAM. Ehkäpä he kokisivat uuden seikkailun jonain toisena talvena… Muumipeikko huomasi torkahtaneensa seisaallean, joten hän työnsi itsensä irti ikkunasta ja sulki ikkunan.

Muumipeikko kompuroi petinsä suuntaan ja kokeili patjaa peiton alta. Hänen toivomansa lämpö ei ollut säilynyt, mutta hänen sydämensä oli niin täynnä lämpöä, ettei hänellä ollut edes kylmä. Tai ehkä hänen kehonsa valmistautui jo talviunille.

Muumipeikko livahti peiton alle ja sulki silmänsä, eikä hänen tarvinnut odottaa unta kauaa.

Muumipeikko nukkui kevääseen saakka.

[mimamu]

Kiitos kivasta kalenterista ja hyvää joulua

[Fairy tale]

Viimeinen osa oli sopivan raukea ja rauhallinen. Onnistuneen pelastusoperaation jälkeen voi hyvillä mielin nukkua kevääseen asti.
Kiitos joulukalenterista. Se on kuulunut tiiviinä osana omaan joulunodotukseeni. 

[Crys]

mimamu: ole hyvä vaan ja kiitos itsellesi kommentoinnista hyvää joulua!
Fairy tale: kiva että tykkäsit vikasta osasta ja koko kalenterista, kiitos paljon kommenteistasi hyvää joulua

[RazeMare]

Kiitoksia oikein paljon tästä joulukalenterista. Oli ilo lukea pitkästä aikaa jotain Muumeihin liittyvää.

[Crys]

RazeMare: Mukavaa että viihdyit tämän parissa kiitos kommentistasi!